lauantai 12. toukokuuta 2018

Paimennus 63


Eilen päättyi meidän lyhyt paimennustauko ja ajeltiin Pukkilaan katsomaan lampaita kuukauden tauon jälkeen. Sää ainakin suosi, jos ei muuta. Ihana auringonpaiste ja päästiin pellolle paimentamaan. Maakin oli niin kuiva ettei edes kumppareita tarvinnut. Pellon reunalla menikin lähes kaksi tuntia ja itse onnistuin polttamaan naaman ja kädet tässä ajassa. Aurinkorasvalle olisi ollut tarvetta. Kristiina varoitteli jo alkuun, että koirat ovat olleet nyt aika villejä kun päästy pellolle työskentelemään isompaan tilaan. Tämä piti myös Cavan kohdalla paikkansa. Ensimmäinen kierros meni ihan pelkkään rauhan hakemiseen. Tuli itselle hiki kun suurimman osan ajasta sain juosta estämässä koiraa ja häätämässä sitä lampailta kun tuli niin porsastellen. Cava ei tahtonut millään ottaa painetta läpi vaan juoksi ja villiintyi vaan lisää mun huomautuksista. Pellolla kun on reilummin tilaa tuohon pöllöilyyn ja pääsee helpommin painetta karkuun. Aikamoinen tahtojen taisto oli tässä, mutta kyllä se loppua kohden meni paremmin läpi. Mulle itselle muistutukseksi, että kun koira väistää painetta ja lähtee pois lampailta niin mun pitää myös jättää tilanne siihen eikä jahdata koiraa enää tämän jälkeen. Jäi ehkä hieman itselle päälle se koiran estäminen. 

Ensimmäisellä kierroksella huomasi myös hyvin, että kun Cava teki oikeassa mielentilassa töitä ja paine meni läpi niin ei niissä sen maahanmenoissakaan ollut mitään ongelmaa. Mulle tuli tosi huono olo ensimmäisellä kierroksella kun oli niin kuuma ja olin huonosti aamulla syönyt ja jouduin vielä juoksemaan estämässä koiraa, että heti kun saatiin paketti kasaan ja hetki työstettyä lampaita oli pakko pitää tauko että sai itse hengähdettyä. Jonkun näköinen erävoitto kuitenkin mulle ensimmäiseltä kierrokselta. 

Tämän jälkeen meille tulikin pidempi tauko, autoin toista koirakkoa pitämällä koiran liinasta kiinni ja auttamalla aloituksen onnistumisessa, samalla kun Cava joutui Kristiinan pidettäväksi. Oli Cavalla sitten ihan kivaakin kun pääsi Kristiinan kanssa stoppaamaan ja ohjaamaan takaisin karkaavia lampaita. Toinen kierros alkoi taas aikamoisella sikailulla, mutta nyt olin itsekkin paremmin hereillä ja saatiin tilanne poikki nopeammin kuin ekalla kierroksella. Eka kierros meni ainoastaan sen oikean mielentilan löytämiseen, mutta tokalla kierroksella päästiin jo hieman työstämään riittävää etäisyyttä. Cavalla on monelle aussielle tyypillinen tapa työskennellä ihan liian lähellä lampaita. Nyt pellolla myös huomasi hyvin, että Cava ei lainkaan lukenut laumaa vaan rynnisti lampaille sellaisella "hälläväliä, täältä tullaan!" -asenteella. Siinä olikin hörökorvalle taas sanomista kun se tulla jolkotteli lampaille ja sai lampaat nopeasti juoksemaan mun ohi. Mulle oli kuitenkin helpompi pitää tässä kriteeristä kiinni kun lampaat reagoi niin selkeästi. Lampaita seuraamalla vaan huomasin milloin Cava ei ajattele ja tulee miten sattuu ja milloin se taas mietti enemmän.

Etäisyyttä saatiin paremmaksi, mutta ei varmasti mitään hirveää edistystä tullut tässä yhdessä treenissä aikaan. Lopuksi mun ei enää kauheasti tarvinut sanoa Cavalle vaan se selvästi mietti itsekkin ja malttoi jopa kävellä lampaiden takana. Painekkin tuntui menevän läpi, koska lopuksi mun ei enää tarvinut kuin hieman vilkaista sitä pahasti niin se jo otti etäisyyttä ja hidasti omaa tahtia. On se aikamoinen vauhtiapina. Kummoisesti ei siis kesäkausi paimennuksessa alkanut ja aavistelen vahvasti, että seuraavalla kerralla on ainakin ensimmäisellä kierroksella samanlaista tahtojen taistelua luvassa. Kovin oli erilainen mielentila Cavalla pellolla verrattuna viime kerralla kun oltiin kentällä. Parit treenit varmaan menee totutellessa. Onneksi treeneissä oli myös toinen nuoren aussien omistaja, joka jakoi mun tuskan juoksentelevasta tuhma-aussiesta :D ei siis olla ainoita tämän ongelman kanssa.

Oisko jo mun vuoro?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!