maanantai 5. helmikuuta 2018

Omatoimitokoa

Viime viikolla treenattiin melko vähän, eikä postauksiakaan ole tullut. Multa leikattiin viisaudenhammas irti ja kivut oli ensimmäiset pari päivää niin kovat, että ei voinut muuta kuin itkeä äitiä apuun koirien kanssa :D Sitten kyllä helpotti ja kotona saatiin treenattua kaukoja ja temppuja, lisäksi on ehditty myös ihan hallille asti treenaamaan. Meidän treenejä on hieman varjostanut mun turhautuminen ja tyytymättömyys, "sellainen koira kuin omistaja" -sanonta taitaa ainakin meidän kohdalla pitää hyvin paikkaansa. Ensin ei päästy treenaamaan ja se ärsytti ja ahdisti omistajaa varmaan enemmän kuin koiraa ja kun lopulta päästiin treenaamaan ei mikään suoritus tuntunut riittävän hyvälle. Mua on turhauttanut kovasti se, ettei liikkeet ole vielä sillä tasolla kuin niiden odotin ja toivoin nyt jo olevan. Sen lisäksi ollaan tapeltu Cavan mielentilan kanssa ja sekään ei ole tuntunut hyvälle eikä treenit senkään suhteen ole oiken edistynyt. Jos mielentilanosalta voi edes treeneistä puhua, kun en ole oikein itse tiennyt että mitä asialle lähtisi tekemään.

Kotitreeneissä kaukot on sujuneet treenimäärään nähden hyvin. Etenkin istu-seiso-istu vaihtoja ollaan hinkattu. Ollaan treenattu seisomiseen kestoa ja vakautta, napakoita vaihtoja ja yritetty pitää tiukasti kriteereistä kiinni. Treeni näyttäisi tuottavan tulosta ja kivat kaukot Cavalle on kovaa vauhtia muodostumassa. Treenata pitäisi vaan useammin ja rohkeammin viedä liikettä eteenpäin. Tässä olenkin nyt tsempannut ja pyrkinyt tekemään vaikeitakin treenejä. Cava on vastannut treeneihin hyvin, se yleensä hämmentyy aluksi kun vaikeutan (ja mulle tulee tässä kohtaa epävarma olo, että vaadinkohan kuitenkin liikaa), mutta parin toiston jälkeen se on alkanut keskittyä ja tehdä hyviä toistoja. Pitäisi siis vaatia joka treenissä Cavalta vähän enemmän, mä jään niin kamalan helposti itse hinkkaamaan asioita joita jo osataan ja se toisaalta antaa Cavalle mahdollisuuden tehdä niitä hutiloiden. Siltä löytyy kyllä keskittymiskykyä kun haastetta on riittävästi ja palkan eteen joutuu vähän työskentelemään.

Itse oon joutunut nyt koville treeneissä. Se on jotenkin niin häilyvä raja, että milloin treeni on riittävän haastava, että Cava onnistuu kunhan keskittyy ja milloin treeni taas on liian haastava ja kumpikin meistä vain turhautuu. Kehitystä kyllä omassa tekemisessä tapahtunut ja viimeiset treenit on ollut tosi hyvin suunniteltuja eikä mitään turhaa sinne päin hömppää ole tullut tehtyä. Muutenkin olen ollut jotenkin tosi tietoinen kaikista virheistä ja mokista mitä teen itse treeneissä. Se on tavallaan ihan hyödyllistä koska on löytynyt pitkä lista asioita, joissa mun pitäisi tsempata, mutta toisinaan häiritsevää kun koira tekee kivan toiston ja itsellä alkaa vaan päässä jyskyttää, että palkkaaminen olisi pitänyt tehdä toisin tai että olisi pitänyt muistaa kehua koiraa ja sanoa palkkasana ja vasta sitten kaivaa lelu taskusta. Perushuttua, mutta mulla tuntuu olevan aina niin kova kiire sen palkan kaivamisen kanssa etten ole aina ihan johdonmukainen näissä.

Hallilla ollaan tehty liikkuroituja muutaman liikkeen kokonaisuuksia, ruutua ja seuraamista. Liikkuroiduissa kokonaisuus on pysynyt aika hyvänä. Ongelmaksi on noussut maahanmenot. Cava ei oikein tahtoisi mennä maahan. Kotona ja hallilla ilman liikkuria Cava on tehnyt tosi hyviä maahanmenoja, joten en usko että kyse on mistään jumista tai muusta. Tästä muodostunut oikeastaan vähän ikävä kierre kun mä olen alkanut vähän epäillä ettei Cava tottele maahanmenokäskyä ja etenkin liikkeestä maahanmenossa huomaan jäykistäväni yläkroppaa aina ennen käskyä ja Cava hämääntyy siitä eikä kuuntele käskyä vaan tulkitsee mun jäykistymisen kroppa-avuksi, jota Cava ei sitten tunnista ja arpoo sitten vaan jonkun asennon. Tarjoaa siis kaikkia jääviä, erityisesti ehkä istumista (täytyy kyllä alkaa istumisia treenaillessa tarkkailemaan omaa kävelyä ja kroppaa, koska voi hyvin olla mahdollista että annan siinä jonkun kroppa-avun ja siksi istumiset tulee herkemmin kun mä jännityn kropasta). Kaukojen ensimmäinen maahanmeno sivulta on myös ollut hankala ja siinä huomaan taas sen, etten usko siihen että Cava menee käskystä maahan ja eihän se sitten menekkään.. Täytyy koittaa saada tilanne korjaantumaan ja oma olemus rennoksi ja epäonnistumiset unholaan.

Seuraamista ollaan tehty hieman pidempiä pätkiä ja hyppimisen osalta tilanne on parantunut kovasti. Ei se vielä ole ihan niin tasaista kuin toivoisin, mutta koko ajan menee parempaan suuntaan. Käännökset ovat kärsineet aika paljon kun niihin ei ole nyt tullut panostettua. Pomppimisen karsiminen on ollut korjattavien asioiden listalla tärkeämpi ja siihen keskitytty enemmän. Nyt kuitenkin voisi alkaa taas hioa käännöksiä paremmaksi. Paikka tuntuu myös parantuneen kun pomppuja ollaan saatu karsittua, samoin pysähdyksissä perusasento on nyt tullut parempaan kohtaan eikä ole niin helposti edessä. Hyvältä tuntuu ja treenikaverien mukaan myös näyttää.

Ruututreenejä ollaan taas jatkettu ja toiveissa olisi kovasti saada ruutu sellaiseen kuntoon että viimeistään kesällä päästäisiin korkkaamaan avoin luokka. On tehty paljon erilaisia treenejä, ruudun bongailua, paikan naksuttelua ja sitten pidemmältä matkalta ruutuun juoksua ja takapalkkaa. Pidemmältä matkalta Cava on juossut aika kivalla vauhdilla ruutuun ja reagoi stoppiinkin ihan hyvin. Stoppi voisi olla mun makuun kuitenkin vähän napakampi. Mun täytyy itse myös vielä hieman harjoitella, että missä kohtaa sen huudan.. välillä on menty reilusti yli ruudusta ja välillä sitten Cava jää vähän turhan eteen. Cava ei oikein osaa itse pidemmältä matkalta hakea oikeaa paikkaa ja on siinä mielessä aika paljon mun käskytyksessä kiinni. Muutenkin paikka elää vielä aika paljon. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että onnistumisprosentti ruutuun löytämisen (ja nauhojen sisäpuolelle päätymisen) suhteen on ollut treeneissä nyt hyvä. Alla video sunnuntailta kaksi toistoa.



Muuten tuli viikonloppuna pohdittua aika paljon treenejä ja niissä edistymisiä. Välillä sitä tulee itse kovin sokeaksi onnistumisille ja kun tavoitteet on tietyissä liikkeissä tai liikkeiden osissa ei ehkä näe kokonaisuutta aina ihan kunnolla. Kuten aiemmin jo mainitsin, edistyminen on tuntunut viime aikoina tosi hitaalle ja hetkittäin jopa sille ettei mitään edistystä tule. Ruutu on kuitenkin saanut hallikaudella kivasti varmuutta, seuraamisessa ollaan karsittu pomppuisuutta pois melko lyhyessäkin ajassa. Tärkeimpänä kuitenkin ehkä Cavan itsehillintä. Harmittelen niin usein sitä kun se on niin villi ja keskittymiskyvytön, että unohtuu ne onnistuneemmat pätkät kokonaan. Sunnuntaina treenikaverit teki hieman aksaa hallissa treenien lopuksi. Lupasin ottaa videolle ja Cava jäi vapaana halliin. Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään, joten uskalsin jättää sen makoilemaan vähän matkan päähän musta. Cava yllätti kuitenkin mut ihan täysin ja se makoili melko rauhassa paikoillaan vaikka kaverit aksasi. Vikoille toistoille käskin Cavan sitten meidän paikallamakuu käskyllä makaamaan pää alhaalla ja sehän onnistui. Voisin sanoa, että ei olisi kyllä varmaan vielä kuukausi sitten onnistunut tämä. Muutenkin Cava oli ihanan rauhassa vaikka kaverikoirat juoksi ympärillä ja teki ihanaa agilityä. Tämä olikin ehkä meidän sunnuntain treenin isoin onnistuminen ja videota katsellessa tuli olo, että ehkä sen kanssa on kuitenkin kaikesta huolimatta jotain tullut tehtyä oikein.

Aamun paikkistreenit 😊

Henkilön Joanna Nurkki (@joannanurkki) jakama julkaisu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!