maanantai 11. joulukuuta 2017

Paimennus 49

Saataisiinpa me jo eteläänkin lunta <3 

Eilen käytiin Somerolla Woollandiassa treenaamassa Tuijan opissa. Neljäs (meidän kolmas) kerta teemakurssilla ja tällä kertaa aiheena kujat. Päästiin treeneihin Cavan Nuka-veljen kyydillä ja sisaruksilla olikin hauskaa kun pääsivät rallattelemaan ennen ja jälkeen treenien metsälenkille. Oli hurjan kiva päästä näkemään Nukaa lampailla pitkästä aikaa ja miten taitava siitä onkaan kehittynyt! Tällä kertaa meillä oli kolme kierrosta lampailla ja jokainen kierros oli Cavalla edellistä parempi. Muutenkin tykkäsin, että Cava oli aika kivasti kuulolla ja malttiakin näkyi jo hetkittäin. Säännölliset paimennustreenit ovat myös tehneet siitä tasaisemman ja vähitellen ollaan saatu kivojakin pätkiä tehtyä enemmän ja enemmän. Tauon jälkeen ensimmäiset paimennukset olivat niin kamalaa säätöä ja sinkoilua, että todellakin olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin tämän lajin suhteen. Nyt kuitenkin ollaan saatu pieniä onnistumisia joka treenissä, joten paimentamaan alkaa olla taas ihan mukava lähteä.

Ensimmäisellä kierroksella pidin Cavan liinassa, koska halusin hieman tunnustella että miltä se tuntuu tänään lampailla. Se ei ollut ihan niin rauhallinen kuin viimeksi Somerolla ja stoppikäskyt tuntuivat taas menevän ihan kuuroille korville. Sai toistella monta kertaa ennen kuin pikkukoira malttoi käydä makaamaan. Treeni menikin meillä paljon stoppien vahvisteluun kaikilla kierroksilla. Mä sain palautetta siitä, että sanoin pari kertaa turhan vihaisesti käskyn ja Cava tietysti herkkiksenä otti tästä sitten itseensä ja olikin ensimmäisen kierroksen lopulla vähän epävarman näköinen aina kun käskin sitä ja ei sitten halunnut jäädä siihen missä oli käskyn hetkellä vaan tuli mun luokse. Ensin pitäisi aina muistaa sanoa nätisti käsky ja vasta sitten tiukemmalla äänellä jos koira ei tottele. Paimennuksessa tilanteet vaan tulee niin nopeasti ja kun itse on vielä hidas lukemaan tilanteita niin tuntuu, että jos koira ei hetinytäkkiä tottele niin ollaan jo tosi myöhässä ja kaaos valmiina. Siksi ainakin itsellä tulee välillä vähän paniikki ja käsky tulee sanottua normaalia tiukemmin.. Tähän kuitenkin täytyy jatkossa kiinnittää huomiota enemmän, Cavalle ainakin tuntui tulevan pientä epävarmuutta kun turhan tiukasti käskytin sitä. Kuljetettiin lampaita muutaman kerran kujan läpi. Se oli vielä aika vaikeaa, kun mun käskyt ei ihan mennyt Cavalla läpi. Se vei nätisti lampaat kujaan, mutta ei itse jäänyt maahanmakaamaan vaan tuli kujasta pois mun luokse. Ideana kuitenkin olisi että koira menisi lampaiden perässä kujaan ja sieltä pois samasta suunnasta kuin lampaat. Treeniä siihen lisää, mutta ainakin nyt on tämäkin tehtävä Cavalle esitelty. Rohkeasti Cava meni kujaan, joten tuskin sille tästä ongelmaa tulee. Kuuntelua ja tottelevaisuutta vaan hieman lisää.

Toisella kierroksella pidin Cavan alkuun liinassa ja vähitellen uskalsin laskea liinan maahankin asti. Loppukierroksella se sai olla ihan vapaanakin. Jatkettiin stoppien vahvistamista ja ne alkoi sujua paremmin. Edelleen Cava helposti hipsi mun luokse, etenkin jos käsky tuli multa liian tiukasti. Vapaana Cava toimi Tuijankin sanojen mukaan paremmin, joten jatkossa liina ehkä vain alkuun kun haetaan lampaisiin tuntumaa. Toivottavasti saataisiin jossain vaiheessa sellainen tilanne, että jo alku olisi rauhallinen ja myös ensimmäinen kierros sujuisi mukavasti. Vaatii varmasti vielä (onnistuneita) treenejä alle, että alan luottamaan Cavaan enemmän. Seuraavana hommana olisi suuntakäskyjen opettaminen. Ne auttaisivat meitä varmasti monessa jutussa ja olisi helpompi ohjata kun Cavallakin alkaisi olla enemmän suuntakäskyjä.

Kolmannella kierroksella Cava sai olla lähes alusta asti vapaana ja se toimi oikein kivasti. Parempi kuin aiemmilla kierroksilla, mutta tietyissä tilanteissa vauhtiakin alkoi jo tulla vähän liikaa. Meillä oli hallissa metallihäkkyrä, jota oltiin käytetty aiemmin kujana ja Cava halusi usein kiertää sen. Itse pari kertaa kutsuin sen sieltä pois lampaille, mutta Tuija kyllä sitten sanoi, että pitäisi näitä aussieita, joilla usein haasteena on se liian lähellä lampaita kulkeminen ennemminkin kehua kun menevät kauempaa. Ihan totta tämä Tuijan kommentti, aina vaan ei tule ajateltua itse. Meillä alkoi sujua stopit paremmin ja Cava oli herkemmin kuulolla viimeisellä kierroksella. Peruskuljetus ja liikkeelle lähdöt pääasiassa ihan nättejä. Vähän Cavalla tuppaa kertyä pidemmissä pysähdyksissä turhautumista ja se sitten näkyy liikkeelle lähdettäessä singahduksena lampaita päin. Lyhyemmät pysähdykset ok. Kivalla mielellä Cava teki ja kovasti siitä on hieno paimen kehittymässä, kunhan vaan itse jaksan käydä tämän koulutusprosessin sen kanssa läpi. Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta kuten Tuijakin sanoi niin on se vaan paljon mukavampi rakentaa koiralle jarruja kuin kaivella esiin työskentelyintoa. Innokas ja lahjakas koira on ilo treenikaverina, vaikka sillä joskus onkin omia näkemyksiä enemmän kuin ohjaaja toivoisi :D Jatkamme siis treenejä.

1 kommentti:

  1. Kiitos matkaseurasta. Oli kiva jutella. Sopivasti näit Nukaa parhaimmillaan :), kun niitä ei niin hauskoja paimennuksiakin on roppakaupalla :=). Tai ehkä Nukalla on ollut aina hauskaa, mutta mulla ei. Hyvin on siskokset samanlaisia paimennuksessa. Ei voi erehtyä sukujuurista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!