sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Paimennus 39 & paimennuksen ratakurssi (paimennus 40)


Perjantai 9.6, paimennus Pukkilassa

Kristiina ei valitettavasti päässyt paikalle meitä neuvomaan, joten saatiin käydä paimentamassa kahdestaan pellolla. Hieman jännitti, että saadaanko mitään fiksua aikaiseksi. Oli ihan hyvä oppi kun piti itse suunnitella treenit ja sitten vaan toteuttaa ne. Tehtiin oikeastaan vaan helppoja juttuja ja sellaisia, mistä todennäköisesti saadaan onnistumisia. Enpä mä itse mitään vaikeampaa meille olisi osannut kuvitella. Treenit jäi aika lyhyeksi, johtuen sekä siitä, että en oikein keksinyt meille mitään hurjaa ohjelmaa treeniin ja toisaalta siitä, että Cava oli varsin etevä niissä jutuissa mitä tehtiin. 

Ensimmäisellä kierroksella lähinnä vaan katselin missä mielentilassa Cava on. Se oli aika villi, joten tehtiin stoppeja ja treenattiin meidän hidastus käskyä. Tosi hienosti Cava jo käskystä tiputti vauhdin laukasta raville. Peruskuljetus oli ihan nättiä. Liikkeelle lähdöt taas vähän turhan vauhdikkaita. Jotain turhia rallailuja tuli ekalla kierroksella, niin että Cava lähti kirmaamaan pitkin peltoa eikä sillä ollut kyllä enää mitään tekemistä paimennuksen kanssa. Jännää, en yhtään keksi mistä moiset riemu loikilla terästetyt spurttailut johtuivat. Ehkä Cava vaan oli niin iloinen kun pääsi pitkästä aikaa paimentamaan? Vähän sitä sai kyllä kalastella hommiin näiltä omilta kunniakierroksilta.

Toisella kierroksella tehtiin suuntakäskyjä samalla tyylillä kuin aikaisemminkin. Vasemmalle oli tosi hyviä ja helppoja. Oikeaan ei meinattu saada millään onnistumista. Pari ihan siedettävää saatiin ja siihen lopeteltiin, en usko että olisin omin avuin saanut parempia. Cava on tosi jäykkä jotenkin oikealle. Se lähti aina itse hommiin vasemman kautta kun sai valita suunnan itse. Onhan se tietysti ihan normaalia, että koirat kuten ihmisetkin ovat enemmän tai vähemmän vinoja toiselle puolelle, mutta Cavalle oikealta lampaiden taakse kiertäminen tuntui kyllä ihan liian vaikealle. Huh, oli ihan hurjat treenit! Jännitti kauheasti sekoilla siellä lampaiden keskellä ilman kouluttajaa. Toisaalta oli tosi opettavaista kun piti itse suunnitella treenit (vaikka tehtiinkin ihan tuttuja perusjuttuja) ja oikeasti myös selvitä ilman kouluttajaa siellä lampailla. 

Lauantai 10.6, FCI trad. style ratakurssi, Woollandia

Lauantaina ajeltiin sitten aamusta Somerolle meidän ensimmäiselle ratakurssille. Aamulla jännitti niin paljon, että melkein oksetti. Ei me olla ratavalmiita eikä me osata mitään, perjantain villipossu Cava oli mielessä ja mietin, että se on aina ollut normaalia villimpi Somerolla kun vieraampi paikka ja erilaiset lampaat nostavat sen kierroksia. Päivä alkoi rataan tutustumisella ja tehtävien läpikäymisellä. Alla meidän ratapiirrustus. Tässä kohti vähän helpotti. Radalla ei ollut muuta kuin laidunnus, mitä ei olla harjoiteltu ja sen pitäisi kuitenkin olla suhteellisen helppo homma. 


Silti jännitti ja varmaan oma jännitys onkin osa syytä meidän totaalisen pieleen menneelle suoritukselle. Ensimmäinen kierros oli ihan kamala, eikä se edes muistuttanut paimennusta. Perjantaina vielä hyvin toimineet stopit ja hidastukset olivat Cavalta totaalisen unohtuneet ja ensimmäisellä kierroksella se vähät välitti mun "odota" (pitäisi jäädä seisomaan), "käy siihen" (pitäisi mennä maahan ja pysyä siellä) ja "hidasta" (pitäisi tiputtaa laukasta raville) käskyistä. Hävetti ja nolotti, Cava ei ole aikoihin ollut noin huono ja kuriton paimennuksessa. Jos se pysähtyikin niin se ei kestänyt mitään liikettä, joko multa tai lampailta vaan pienestäkin liikkumisesta ampaisi ylös kovalla vauhdilla. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kouluttaja Pete totesikin, että Cavassa ei oikeen muuta hyvää ole kuin se että siltä ei kyllä lampaat pääse karkuun. Ei tosiaan lampaat Cavalta karkaa, sen verran hurjana se kiersi lampaita ympäri ja ympäri ja ympäri. 

Ensimmäisellä kierroksella siis päästiin joten kuten häkistä ulos pienellä kaaoksella. Saatiin kuljetettua lampaat jotenkin nauhoilla rajattua "tietä" pitkin pellolla ja kolmantena tehtävänä ollutta stoppia ei tehty vaan mentiin siitä vaan peruskuljetuksella ohi laidunnukseen varatulle alueelle, jossa pienen säädön jälkeen sain Cavan pysähtymään ja nappasin sen kiinni ja sanoin että me ei kyllä tän pidempää jatketa. Sen verran kamalalta se meidän meno tuntui ja en usko, että kellään muulla oli kivaa kuin Cavalla (ja ehkä yleisöllä). En vaan pystynyt jatkamaan pidemmälle ja kouluttajakin oli sitä mieltä, että hyvä kun lopetettiin. Pettynyt ja harmistunut olo, radalla ei ollut mitään sellaisia tehtäviä, mitä ei oltais aiemmin tehty onnistuneesti ja nyt ei saatu edes stoppeja ja peruskuljetusta toimimaan vaan meno oli yhtä kaaosta alusta loppuun. 

Toisella kierroksella laitettiin Cava liinaan. Sen verran sika se oli ensimmäisen kierroksen. Cava oli ihan väärässä mielentilassa. Se teki typeriä mokia tai "mokia" ja juoksi laumaa päin ja läpi. Ei kuunnellut stoppeja eikä edes välittänyt kun pari kertaa menin lauman läpi sanomaan sille ettei saakelin rakki tule niin lähelle niin rumasti. Stoppeja saatiin vähän paremmaksi tokalla kierroksella kun pyörössä onnistuin pari kertaa astumaan sen liinan päälle, jolloin Cava ei päässyt liikkeelle ennen kuin meni maahan. Tehtiin pidempi pätkä pyörössä ja etsittiin niitä kadoksissa olleita stoppeja ja sen jälkeen kokeiltiin vielä pellolla lyhyt kierros perus kuljetusta vaikken olisi kyllä itse enää halunnut. Cavan paimennus oli parempaa tokalla kierroksella, mutta ei se kyllä kovin nättiä ollut ja kuljetuskin tosi huonoa. Cava kulki koko ajan liian lähellä lampaita ja tuuppasi niitä mun ohi ja sen jälkeen se juoksi stoppaamaan ne mun eteen. Laitettiin lampaat vielä lopuksi häkkiin ja sitten ratakurssi olikin meidän osalta onneksi siinä ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Paljon hyviä vinkkejä saatiin päivästä ihan teoriassa vaikkei meidän paimennus ihan paimennukselta näyttänyt. Koiraa pitäisi kehua jo pelkästään oikeasta mielentilasta. Cavan kanssa pitäisi treenata pitkiä suoraan menemisiä. Korjaan sitä liikaa aina kääntyilemällä ja tavallaan teen sille kannattavaa siitä, ettei se pysy kuljetuksessa vaan juoksee sieltä eteen pysähtymään. Hirveästi tehtävä töitä etäisyyden kanssa. Edelleen Cava tulee helposti ihan liian lähellä. Se tosin tuntuu olevan usein aussieilla ongelmana, eli ei pelkästään meidän murhe. Samoin ympäri ja ympäri juoksemiseen pitäisi saada tehtyä stoppi. Huoh, koko päivä oli yhtä tuskaa ja lähinnä vaan tuntui, että miksi edes käydään paimentamassa. Olisi ehkä vaan helpompi luovuttaa koko paimennuksen suhteen. Sitten taas toisaalta mietin, miten mahdottoman onnekas oon kun mulla on koira joka syttyi lajiin heti ja edelleen vuoden treenien jälkeen se on intoa täynnä joka kerta kun pääsee lampaille. Olisinko oikeasti valmis heittämään sen palon tehdä paimennusta roskiin ja luovuttamaan vaan koska laji on itselle vaikea? No joo olisin, ainakin eilisen perusteella.. koska Cava rakastaa tehdä kaikkea niin miksi kärvistellä paimennuksessa kun voidaan tehdä jotain, mikä olisi molemmille mukavaa. Tänään taas ollut paremmat fiilikset ja Cavasta varmasti tulee kiva kunhan se oppii ja kunhan mä opin. Loputtoman pitkä tie kuljettavana, ehkä se tästä. Onneksi meillä on muutamat treenit varattuna jo, joten luovuttaminen ei ole mahdollista. Uusia paimennustreenejä kohti siis! Ehkä se oikea mielentila vielä löytää meidätkin. 

Jätskit kuuman paimennuspäivän jälkeen :) 

2 kommenttia:

  1. Mä niin tiedän tuon tilanteen, kun alat itse jännittämään ja sitten onkin hurjaa kyytiä ympyrää juokseva nato-ohjus! Nooa onneksi tasaantuu siitä, kun itse muistaa olla superrauhallinen ja jämäkkä käskyissä. Järkytyksenä tulikin sitten se koeyrityksessä tullut totaalinen lamaantuminen koiralta. Muutama tunti sen jälkeen sai kohtauksen, olisi pitänyt tajuta että kaikki ei ole kohdallaan ja jättää se pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Oma mielentila tosiaan vähintään yhtä tärkeä kuin koirankin mielentila. Cavakin varmasti rauhoittuisi jos saisin itseni rauhalliseksi ja jämäkälsi, mutta toistaiseksi oon onnistunut vaan nostamaan omia (ja samalla myös koiran) kierroksia siinä pyöriessä.. onneksi tuolla ratakurssilla toinen kierros oli sitten huomattavasti parempi. Voi Nooa :'(<3 se on kuitenkin aina niin helppoa olla jälkiviisas. Ei sitä vaan aina siinä tilanteessa tajua, joten älä ainakaan itseäsi soimaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!