sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Paimennus 22

Lauantaina käytiin Cavan kanssa vielä Seutulassa paimennustreeneissä. Cavalla oli parempi mieli ja asenne kuin viimeksi Seutulassa. Viime kerrallahan sitä jostain syystä jännitti tulla lampaille ja lähteä paimentamaan. Mistä lie johtui, ehkä jotain juniorin mörköilyjä tai muuta. Lauantaina Cavaa ei kuitenkaan jännittänyt vaan se oli varsin reippaalla tuulella ja kuten velipojan omistaja sanoi, Cavamaisesti pilkettä silmäkulmassa.

Ensimmäinen kierros sujui varsin hyvin ja rauhallisesti, mitä nyt pieni keskittymiskatko tuli kun Nuka-veli haukahti katsomossa. Hetken Cava mietti, että olisikohan kivempi karata painimaan veljen kanssa vai jatkaa paimennusta. Kunnon työkoira valitsi työt ennen hupia ja päästiin jatkamaan paimennusta. Tehtiin vaan kuljetusta ja muutamia stoppeja ja haettiin Cavalle hyvää ja rentoa oloa. Ensimmäiseltä kierrokselta olin tosi ylpeä Cavan aloituksesta, se tuli hurjan nätisti ja asiallisesti lampaille. Ihana huomata, että siinä tullut edistystä kun se on aina aloituksissa varsin vauhdikas.


Toinen kierros menikin sitten kaikkea muuta kuin hyvin. Lähinnä koska itselläni oli ihan väärä mielentila. Oli vaikea keskittyä ja kokoajan vaan odotin että milloin Cava räjähtää ja sinkoilee. Noh neitihän sinkoili ja räjähteli ja juoksi lampaista läpi ja haukkui ja komensi mua kun ohjasin sitä epäreilusti ja epäselvästi. Miten olikin taas niin hankalaa olla ajoissa ja selkeä oman ohjauksen kanssa. Mervi tuli meitä auttamaan ja siltikään ei toisella kierroksella saatu niin hyvää fiilistä kuin ekalla. Harmitti ja päällimmäisenä fiiliksenä oli pettymys itseäni kohtaan. Cava olisi niin paljon parempi paimenkoira sellaisella ohjaajalla, joka sitä  osaisi ohjata! Saatiin me loppuun ihan hyvä pätkä kuljetusta ja siihen sitten lopetettiin. 

Paimennuksen jälkeen suunnattiin Nukan ja Novan kanssa lenkille. Kylläpä oli Cavasta parhautta päästä velipojan kanssa juoksemaan. Kovasti olin taas iloinen Cavan toimivista luoksetuloista. Ne on parantunut hirveästi! Malttaa jo tulla luokse vaikka olisi kaveri mukana lenkillä. Ja jäähkälenkillä pääsi itsekkin puhumaan ja purkamaan omaa pettymystä treeneistä ja todettua, että ei se nyt niin huonosti mennyt. Mielummin vähän possu Cava kuin sen edellisen kerran jännittelijä. Leuka rintaan ja kohti uusia paimennustreenejä. 

2 kommenttia:

  1. Mä pääsinkin hetken seurailemaan teijän paimennusta! Harmi, etten nähny sitä onnistuneempaa pätkää, mut ihan mukavasti mun silmään meni se toinenkin puolisko :) En tajunnu siinä heti tulla moikkaamaan sua ja Cavaa, ja taidettiin sitten olla jo Kodan kans hommissa kun tulitte lenkiltä.

    VastaaPoista
  2. Eikä! En huomannut teitä ollenkaan, perus minä taas kulkenut laput silmillä.. höh, oispa ollu kiva nähdä Kodan paimennusta ja moikata sua! No ehkä joku kerta törmäillään ja mäkin koitan jatkossa pitää silmät paremmin auki :D kiitos kivasta kommentista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!