maanantai 3. joulukuuta 2018

Moikka taas!

Blogin puolella on ollut tosi hiljaista. Pisin tauko koko meidän blogihistorian aikana on venynyt jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa. Cava on ollut sairaslomalla kun jalka on vaivannut sitä ja liikkuminen on ollut hassua. Ei olla siis paljoa päästy nyt treenaamaan. Pikkuhiljaa, varovasti yritetään kuitenkin taas päästä treenien pariin.

Cavan jalkavaiva tuntuu toistaiseksi jäävän pieneksi mysteeriksi ja siitä syystä en ole osannut asiasta oikein kirjoittaakkaan kun päällimmäisenä omassa mielessä on painanut ikävä epätietoisuus. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus, mitä ja miksi ja miten aiotaan nyt jatkaa. Ihan ensin lähdettiin tutkimaan Cavan erikoiseksi muuttunutta istuma-asentoa ja ajoittain lenkillä tapahtunutta toisen takajalan pompotusta. Käytiin Finnoon Evidensiassa laajassa ontumatutkimuksessa ja samalla koira kuvattiin selästä, lonkista ja polvista. Selkäkuvat lähetettiin kennelliittoon virallista spondyloosilausuntoa varten ja se tulikin jo ja puhdasta oli!

Ontumatutkimuksessa Cavaa juoksuteltiin edes takaisin, ympyrää, rappusia ja ties mitä muita kuvioita, mutta jalka oli oireeton. Luulen että se johtui pääosin Cavan korkeasta vireestä enkä saanut sitä tilanteessa rauhoittumaan ja ruokaakaan ei voinut antaa tulevaa rauhoitusta ajatellen.. Vähän hankala ongelma kun koira ei liiku koko ajan huonosti vaan hetkittäin. Juoksutusten jälkeen Cava pääsi vielä tutkittavaksi ja se kopeloitiin varsin tarkasti läpi. Kyljistä/kainaloista löytyi selkeät triggerit joihin reagoi, mutta niiden osalta kyse taisi olla vaan enemmänkin jumeista. Etujalkojen taivutuksiin ei reagoinut. Myös takajalkoja antoi taivutella ilman isompia reaktioita. Vasemman takajalan polvi tuntui tutkimuksessa sille, että se hieman liikkuu, mutta sitä ei kuitenkaan hereillä ollessa saatu selvästi luksoutumaan pois paikoiltaan.

Cava rauhoitettiin kuvia varten ja päätettiin kuvata selkä, lonkat (lonkathan Cavalla oli C/C vuoden ikäisenä otetuissa virallisissa kuvissa, joten haluttiin tarkistaa että tilanne ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan) ja myös polvet kuvattiin. Kuvissa kaikki näytti olevan ok, lonkat oli edelleen siistit, ei rikkoa ja selkä ok ja polvet myös siistit eikä esim. nivelrikkomuutoksia näkynyt. Nukutuksessa vasen polvi luksoutui kyllä varsin kevyesti pois paikoiltaan, joten ihan priima polvi se ei ole ja diagnoosiksi saatiinkin lateraalinen patellaluksaatio. Se, onko polvi ollut syypää oireisiin jäi kuitenkin hieman epäselväksi. Se on kuitenkin sen verran hyvä polvi etten sitä toistaiseksi aio lähteä leikkaamaan vaan nyt seurataan tilannetta, vahvistetaan kehonhallintaa ja lihaksia ja tarkkaillaan oireita. Ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen polvesta on kysytty kommentteja niin fyssarilta kuin eläinlääkäreiltäkin ja sen perusteella tehty päätös jättää polvi toistaiseksi leikkaamatta. Lilo kelpien blogissa oli hyvä ja asiallinen juttu patellaluksaatiosta, se kannattaa käydä lukemassa täältä, jos aihe enemmän kiinnostaa.

Tämän ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen Cavalta löytyi myös iso anturahaava tuosta vasemmasta takajalasta, jota se oireili. En tiedä koska ja miten haava on tullut jalkaan ja anturat tutkittiin kyllä eläinlääkärissä ja olin itse käynyt ne monesti läpi ennen lääkäriaikaa. Haava oli kuitenkin tosi syvä, pitkä ja reuna röpelöinen kun sen lopulta huomasin ja näytti sille kuin se olisi ollut jalassa jo pidempää ja revennyt alkuperäisestä haavasta lisää ja Cava oireili haavaa juurikin sillä jalan pompotuksella, jonka vuoksi eläinlääkärille mentiin. Erikoista kaiken kaikkiaan. Levon jälkeen Cavan liike oli selvästi parempi ja aloitettiin jo kertaalleen treenit. Liikkuminen meni kuitenkin uudelleen oudoksi, tosin jalan pompotus jäi nyt pois. Jouduin pyytämään treenikaveriakin jo katsomaan Cavan liikettä kun itse alan tuntea itseni hulluksi ja epäilen jo hieman omia silmiäni kun sen liikkumista on tullut tuijotettua aika paljon liikaa viime aikoina. Nyt Cava on ollut lisää levossa ja vähitellen koitetaan palata treenien pariin. Cava on ehtinyt tokoilemaan ja paimentamaan ja jalka ja liike on näyttänyt aika normaalille (niin normaalille kuin uskallan tässä vaiheessa sanoa).. Jalkavaivasta on viime aikoina tullut puhuttua kaikkien kanssa ja pahoittelenkin koirakavereilleni jatkuvaa valitusta aiheesta. Epätietoisuus on pahinta, mutta koska nyt ei oireita ole ja koira on pirteä ja haluaa tehdä niin tehdään ja toivotaan parasta. Toistaiseksi kuitenkin omassa takaraivossa jyskyttää pelko ja ahdistus ja myönnän, että joka kerta kun Cava astuu lenkillä oudosti mun sydän hyppää kurkkuun ja päässä alkaa pyöriä toinen toistaan synkempiä analyysejä tälle yhdelle hassulle askeleelle. Tämän enempää en osaa asiasta toistaiseksi sanoa, mutta toivon mulle ja Cavalle paljon yhteisiä, terveitä harrastuspäiviä.

Alla Cavan röntgenkuvia kiinnostuneille.







4 kommenttia:

  1. Voi Cava! Ihmeellinen mysteeri, toivotaan kuitenkin, ettei tule enää paranemisessa takapakkeja! Kaunis selkä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä.. olisi jotenkin kivempi jos joku selkeä syy löytyisi ja sitä voisi hoitaa. Nyt vaan sitten jumpataan jalkaa ja toivotaan että polvi kestää hyvin harrastuksissa mukana. Kiitos, selkä onkin kaikilta osin ihan priimaa <3

      Poista
  2. Ruuti joka ei yleensä näytä mitään kipua ontui keväällä jalkaansa. Sieltä löytyi sitten umpeutunut haava anturasta jossa oli kivi sisällä (näkyi röntgenissä). Ontui silloin kovalla alustalla ja hiekalla, ihan vähän ja ei aina. Suojattiin tassu ulkona ja taisi syödä antibiootitkin kun haava piti aukaista ja putsata.

    Paranemisia Cavalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Cava on onneksi jo parempi ja ollaan treenaamista aloiteltu. Toivottavasti ei tule takapakkia. Nää on kyllä hankalia kun koirat ei osaa puhua ja kertoa minne sattuu ja kuinka paljon. Cavakin sellanen touhottaja, että pieniä kolahduksia tulee varmaan viikottain.. Aina saa olla itse sydän kurkussa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!