maanantai 18. kesäkuuta 2018

Paimennuksia

Paimennuspäivitykset laahaavat hieman jäljessä. Meillä on teema pysynyt treeneissä melko samana ja mitään ihmeempiä edistyksiä/takapakkeja ei ole tullut ja treenit toistaneet aikalailla samaa kaavaa. Lyhyet  muistiinpanot kuitenkin alla, lähinnä itselle muistiin.

18.5 paimennus Pukkilassa isolla pellolla, Kristiina koulutti.

Ensimmäinen kierros oli melko kamalaa kaaosta ja lopulta Kristiinan piti tulla meidän avuksi. Cava juoksi kaikista kohdista mun painetta karkuun, mutta ei kuitenkaan ottanut sitä vaan aina sitten palasi samalla asenteella lampaille ja vähät välitti mun käskyistä. Hyvä ettei itku tullut! Kristiina tuli sitten meidän avuksi ja Cava laitettiin liinaan. Paluu pentutreeneihin siis. Mulle tiukka palaute siitä, että en voi vaan antaa Cavalle palautetta ja jättää tilannetta siihen vaan mun velvollisuus on tottakai kertoa Cavalle sillä palautteella, että toi ei käy, mutta tämän jälkeen sitten auttaa Cavaa onnistumaan. Tämä varmasti isoin haaste ollut. Mä vaan kiellän Cavaa kun se tekee väärin, mutta en sitten ole sen jälkeen osannut auttaa sitä toimimaan oikein. Tämä varmasti isoin epäkohta ollut ja on omassa ohjauksessani. Että osaan jo hahmottaa kun koira tekee väärin ja sanoa siitä, mutta sen jälkeen jään seisomaan tumput suorina ja ihmettelemään että mitähän sitten tapahtuu ja siinä Cava sitten ehtiikin taas ottaa pientä spurttia ja nostattaa kierroksia. Eli enemmän selkeyttä omaan ohjaukseen.

Cavan ollessa liinassa Kristiina piti liinasta kiinni idealla, että jos Cava alkaa juosta niin se saadaan stopattua. Mun piti vaan kävellä lampailla ja ohjata koiraa. Ei ollut helppoa ja sain ihan älyttömästi palautetta omasta ohjauksesta, milloin mulla oli keppi väärin, milloin liikuin väärään suuntaan, milloin en ohjannut koiraa vaan annoin sen ajelehtia ihan minne sattuu ja suunnilleen vaan itse kuljin perässä. Lopulta Kristiina tuli sitten kädestä pitäen lampaille näyttämään minne mun kuuluu liikkua, miten estän koiraa jne. Ihan perusjuttuja mutta tuntui olevan taas itsellä oma paimennuskartta ihan hukassa. Eka kierros kesti tosi kauan, käytettiin aikaa ensin Cavan kesyttämiseen ja sen jälkeen vielä pitkä tovi mun ohjauksen korjaamiseen.

Toisella kierroksella meillä oli koko iso lauma lampaita ja koska oltiin ekalla kierroksella tehty tosi pitkä pätkä ja molemmat oltiin Cavan kanssa aika kaikkemme antaneita niin tehtiin vaan lyhyt kuljetus aidan viertä pitkin koko laumalla. Aloitus oli taas Cavalta ihan törkeä. Se juoksi suoraa laumaa päin, ei välittänyt mun estoista ja olis jatkanut juoksentelua, mutta oltiin varmuuden vuoksi laitettu se liinaan ja mä pääsin astumaan liinan päälle ja hieman ärähdettyä sille moisesta. Oli kyllä hörökorvan ilme näkemisen arvoinen kun liina ottikin kiinni eikä päässyt hyvin alkanut spurttailu pidemmälle. Sen jälkeen olikin seesteistä menoa ja saatiin laumaa vietyä nätisti aidan viertä pitkin. Ongelmia aiheutti yksi jääräpää lammas joka monta kertaa kääntyi haastamaan Cavaa eikä tahtonut liikkua muun lauman mukana eteenpäin. Cavalla oli ollut sen verran tiukka kuri, ettei se sitten ihan rohjennut sanoa takaisin vaan enemmän pisti leikiksi lampaan kanssa. Mustakaan lammas ei oikein tahtonut välittää kun tulin Cavan tueksi hätistelemään lammasta. Vaikka toinen kierros oli jo huomattavasti parempaa menoa niin silti harmitti treenien jälkeen. Omassa treenipäiväkirjassa luki kehittävästi, että "vittu että vitutti" :D

Seuraava paimennuskerta oli 11.6 taas Pukkilassa isolla pellolla Kristiinan opissa.

Ensimmäisellä kierroksella taas Cava liinassa ja teemana ihan perusasiat. Riittävä etäisyys lampaisiin, oikea asenne lampaita lähestyttäessä/liikkeelle lähdöissä. Viime kerran käden vääntö näkyi positiivisesti Cavan asenteessa. Se kuunteli mua paremmin ja ei sulkeutunut omaan paimennusmoodiinsa johon ei muita mahdu kuin Cava ja lampaat. Mielentila oli hyvä koko kierroksen ja Kristiinakin kehui, että oli niin siistiä tekemistä, että sen olisi voinut koko kierroksen kuvata videolle ja käyttää sitä malliesimerkkinä. No kerrankin jotain positiivista meidän tekemisestä :D Maahanmenot oli hitaita ja niiden kanssa taistellaan edelleen että menisi ekalla käskyllä.. Cavalle maahanmenot tuntuu tarkoittavan lampailla vain vauhdin hidastamista.. liekö se jokunen kerta päästetty hommiin niin että pyydetty maahanmeno on jäänyt tekemättä niin mitäpä turhaa niitä sitten tekemään. Noottia ohjaajalle!!

Toka kierros aloitettiin lyhyellä poispäinajo pätkällä. Aika vauhdikasta menoa, mutta muutama tosi kiva ja keskittynyt pätkä Cavalta. Toisella kierroksella oli pakko vaikeutta hommia ja mukaan otettiin suuntakäskyt. Kävi kuten Kristiina ennustelikin, eli vauhti lisääntyy ja Cava kokeilee josko se voisi vähän tulla lähemmäs työskentelemään. Taas mulle ohjeet siitä, että samat perusasiat (etäisyys lampaisiin, riittävän nöyrä asenne koiralla) pitää tässäkin paikkansa vaikka harjoitus vaikeutuu ja tulee peruskuljetuksen lisäksi enemmän toimintaa mukaan. Ensimmäinen suuntakäsky lähetys olikin kammottava. Cava pisti pelleilyilmeen naamalle ja spurttasi kovaa ja läheltä. Onneksi pääsin aika hyvin puuttumaan ja loikkasin jotenkin ihmeen kaupalla Cavan eteen ja sain hätisteltyä sen sinne mistä lähtikin ja otettiin koko tilanne alusta. Palaute taisi osua oikeaan aikaan koska seuraava suunta lähti paljon hillitymmin ja hallitummin. Hieman liian läheltä Cava edelleen tuli mutta otti kepistä kivasti painetta ja sain sen hieman pyöremmälle kaarelle.

Useampi nätti suunta, lopuksi hieman maahanmenojen hinkkausta, nopea maahan ja heti takaisin hommiin, josko se motivoisi ottamaan myös ne maahanmenot käskystä. Tällä kierroksella sain varmaan ekaa kertaa ikinä kehuja mun ohjauksesta lampailla. Sain tilanteet nopeasti katki, otettiin tarvittaessa uusiksi tai jos jatkettiin siitä mihin jäätiin niin ohjasin siististi ja selkeästi. Jee! Ehkä viime kerran ohjaajan koulutus jotain tulosta tuotti. Pieniä juttuja, mutta tuntui isoille onnistumisille.


Kolmas paimennus 17.6. ja jälleen Pukkilan isolla pellolla Kristiinan silmän alla. 

Alku otettiin taas poispäinajolla ja muuten jatkettiin samaa kuin viimeksi, eli suuntakäskyjä, samalla pitäen mielessä riittävä etäisyys ja oikeanlainen asenne lampaita lähestyttäessä. Eka kierros taas aikamoinen tahtojen taisto. Kristiinalta mulle palautetta, että pitää antaa Cavalle tilaa ottaa paine ja heti kun se väistää niin ottaa paine pois ja lakata heilumasta kepin kanssa. Pääasiassa kepin pitäisi olla vaan kädessä ilman että sillä osoitellaan minnekkään, mutta mulla huono tapa jäädä heilumaan ja huitomaan ja kun oma ohjaus ei aina ole ihan niin justinsa niin joissakin kohdissa olin jopa kepillä osoitellut niin, että se tarkoittaa koiralle kovempaa vauhtia. Jaahas, eipä tartte miettiä miksi koira juoksee ku ohjaaja huitoo kepillä "vauhtia vauhtia".. Mä sain myös palautetta omasta ohjaamisesta suuntakäskyjen linjan leikkauksilla. Huidon ihan liikaa kepillä ja meen ihan liian pitkälle kun leikkaan koiran linjan ja annan koiralle vaan lähinnä tilaa lähteä sooloilemaan kuin että pitäisin ohjat paremmin omissa käsissä. On ollut kyllä ihan todella hyödyllistä kun oon viime aikoina saanut niin paljon kommentteja ja parannus ehdotuksia omaan ohjaukseen. Tuntuu että oma kehitys on ainakin mennyt vähän eteenpäin. Ekalta kierrokselta taas kivoja suuntia, musta tuntuu että Cavalla alkaa vihdoinkin olla ajatusta jo ihan suullisista käskyistä tai sitten vaan sain muutettua ohjausta koiralle selkeämmäksi. Kehuja taas mulle että vein tilanteet reilusti loppuun, autoin koiraa ja ohjasin selkeämmin.

Toinen kierros taas isolla laumalla. Aloitus huono. Perrrrkeleen hörökorva! Ärsyttää kun tän aloituksen saa tehtyä vaan kerran, vaikka nytkin sitten palautin sinne mistä lähti ja otettiin tilanne ihan samanlaisena uudelleen (ja paremmalla menestyksellä) niin se ensimmäinen ruma sinkoaminen lampaille oli kuitenkin jo alla. En tiedä, pitäisi varmaan joku kerta treenata vaan aloituksia jos jossain olisi mahdollista mennä monta kertaa lampaille ja viedä koiran vaikka välissä autoon. Olisi Cavalle ehkä riittävän iso pettymys jos se perseilisi ja sen jälkeen joutuisikin vaan autoon odottamaan eikä saa heti vaan uutta tilaisuutta tehdä paremmin. En tiedä. Muuten taas kivaa menoa, siistejä suuntia ja loppuun taas maahanmenosulkeisia. Ärsyttävää kyllä että ne maahanmenot on niin huonoja. On koitettu nyt hyvällä vaan että maasta nopea vapautus lampaille, mutta siltikään ne ei tunnu nopeutuvan ja ylipäänsä koko maahanmeno lampailla vaikuttaa olevan inhottavaa Cavan mielestä? Viimeksi kyllä paarmat kiusasi kun koira pysähtyi, lampaatkin oli normaalia villimpiä, että ehkä se osaltaan selittää, mutta ne maahanmenot on ollut kyllä huonoja jo varmaan vuoden.. ei vaan tunnu mitkään niksit auttavan mitä kouluttajilta saadaan. Ollaan vahvisteltu niitä myös ilman lampaita ja silloin ei mitään ongelmaa. Eli jotenkin se maahanmeno paimennuksessa on erityisen ikävä. Oon kyllä useamman kuin kerran ärähtänyt ne maahanmeno käskyt kun tilanne on mennyt liian vauhdikkaaksi, että ehkä siitä jäänyt ikävä fiilis Cavalle. Se on niin hitsin herkkä ja tästähän mulle kouluttajatkin on sanoneet ettei maahanmeno ole huomautus vaan huomautus väärin tehdystä tehtävästä on erikseen ja maahanmenokäsky sitten erikseen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!