torstai 17. toukokuuta 2018

Agilitykoulutuksessa

Me ollaan nyt kuukauden verran tehty agilityä melkein joka viikko. Meille tämä on jo aika paljon. Cava on tykännyt ja se tuntuu varsin taitavalle, vaikka treenejä on kovin vähän takana. Jonkunlaisia perustaitoja ollaan kuitenkin saatu kasaan. Eilen sitten lähdettiin kaverin seurana Turkuun Elina Jänesniemen agilitykoulutukseen. Kyllä siinä pari kertaa tuli mietittyä, että onhan tämä ihan hullun hommaa, koska ei treenata agilitya kuitenkaan kauhean säännöllisesti ja toisaalta osataanko edes riittävästi että kehtaa "kunnon" treeneihin mennä. Treeneihin meno jännitti hieman, koska kokemusta ei kauheasti ole kummallakaan, mä olen ihan pihalla ohjauksista ja myöskin agilitytermit on mulle hieman epäselviä. Treenin aluksi kerroinkin, että ollaan molemmat ihan aloittelijoita ja pyysin olemaan ymmärtäväinen. Elina kuitenkin totesi nopeasti, että Cava on taitavampi kuin uskonkaan ja jopa mä sain mun ohjauksesta kehuja, vaikka oon aina kuvitellut olevani täysin surkea.

Tässä ratapiirros. Me tehtiin pätkiä 1-5 ja 7-10.


Tehtiin treeni kahdessa setissä, koska oli tosi kuuma niin koirat sai pienen juomatauon treenisettien välissä. Meidän ensimmäinen kierros meni 1-3 esteiden hinkkaamiseen, koska vinoeste (3) oli Cavalle vaikea. Mä olin ihan varma, että ongelma johtuu mun ohjauksesta, mutta Elina totesi, että kyse on kyllä ihan vaan siitä, että Cava ei vaan vielä osaa. Elina kehui, että mun ohjaus oli ihan oikea-aikaista ja jos oisin hänen koiria ohjannut niin ne olisivat kaikki menneet ihan oikein. Eipä siinä sitten muuta kuin Cavalle opettamaan, että myös vinossa linjassa olevia esteitä voi hypätä. Cava sai kehuja siitä, että se lukitsi ensimmäisen esteen hyvin ja irtosi sinne myös mukavasti. Mulle tosin tästä pieni palaute, että sen koiran tosiaan voi lähettää sinne hypylle eikä tarvi saattaa loppuun asti. 

Autettiin Cava tajuamaan tuo kolmoshyppy sillä, että käytin mun molempia käsiä apuna ja samalla rintamasuunta kääntyi enemmän hyppyä kohden. Cava tuntuu myös lukevan mun katsetta tosi paljon, joten mun olis tärkeä katsoa sinne minne Cavan haluan. Tykkäsin Elinan tyylistä tässä kun Cavalle annettiin aikaa miettiä ja itse tajuta tämä (toki mun ohjausta hieman muutettiin, että asia olisi Cavalle ymmärrettävissä), mutta koiraa ei kuitenkaan houkuteltu esim lelua heiluttamalla tulemaan esteen yli. Opittiin tästä molemmat Cavan kanssa paljon :) kun kolmosesteen haasteet oli selätetty niin esteet 1-5 sujuivat melkein helposti. Olin yllättynyt siitä, että mulla ei tässä pätkässä tullut kertaakaan kiire vaan oikeasti koko ajan oli olo, että olen siellä missä pitääkin silloin kun pitää. 4-5 esteillä piti tehdä valssi (mun valssi kyllä oli enemmän jotain sinne päin) ja siinä piti olla tarkkana palkkauksessa, että koira palkattiin vasemmalle puolelle, eli sinne mistä se olisi saanut rataa jatkaa jos meillä rata olisi jatkunut. Mulle siis tämä palaute, että tämän kanssa tarkkana. 

Toisena juttuna päästiin sitten pohtimaan esteitä 7-10. Putki, missä piti lähteä kauempaan päähän mun liikkuessa toiseen suuntaan oli hieman vaikea, mutta parilla helpotetulla Cava tajusi hyvin jutun juonen ja sen jälkeen olikin vaan kovaa vauhtia. 10 esteellä tehtiin vaan käännös ja mä lähdin juoksemaan keinua päin, koska ei tästä oltais enää pidemmälle päästy niin helpotettiin tätä Cavalle ja mulle. Elina olisi siihe suositellut pakkovalssia, mutta koska mä en sitä osaa vielä niin aika alkoi käydä vähiin alkaa mulle mitään uutta ohjaustekniikkaa opettamaan. 

Selvittiin treeneistä ihan oikeasti paremmin kuin hyvin ja ihan jäätävä agilitymotivaatio iski tän jälkeen. Hirveä hinku olisi päästä uudelleen jonnekkin ohjattuihin treeneihin ja oppia itse lisää ja toki Cavallakin on paljon opittavaa vielä. Tykättiin molemmat ja saatiin treeneissä paljon onnistumisia. Mä kyllä itse niin tarvin ohjattuja treenejä, että mulla on motivaatiota tehdä yhtään mitään. Ja onhan se helpompi sitten itsekseenkin treenata kun on jotain ajatusta siitä, että mikä vaatii vielä treeniä ja mitä jo osataan. Saatiinkin Elinalta läksyksi tehdä sellaista, että keskellä on hyppy ja sen molemmilla puolilla siivekkeet 7-13m päässä hypystä. Ensin siivekkeet lähempänä ja sitten kauempana, niin että lopulta mulla ei enää oo mahdollisuutta juosta saattelemassa Cavaa niille vaan sen pitää itse irrota ja kiertää. Vähän tän tyylistä ollaankin tehty. Toisena juttuna tähän voi lisätä haastetta sillä, että hyppyä laitetaan vinommaksi ja vinommaksi eli samalla tulee tuota vinohyppyä treenattua mikä oli treenissä hankala. Tässä myös oiva treeni valssien harjoitteluun. Yksinkertainen harjoitus, mutta monipuolisilla variaatioilla saadaan tässä useampaa meillä vielä kesken olevaa asiaa treenattua. 

Aina on mukavaa kun omasta koirasta saa kehuja, Elina tykkäsi kovasti Cavasta ja kehui kovasti Cavan liikkumista, että aussieksi sillä lähtee tosi hyvin voima liikkeeseen takaa. Hyvän agilitykoiran siitä saisi ja mustakin varmasti kehittyisi kelvollinen ohjaaja treenillä. Treenien jälkeen oli ihan hurjan hyvä fiilis ja pitkästä aikaa saatiin oikeasti onnistumisia ja ylitettiin itsemme. Nää treenit oli niin kaukana mun mukavuusalueesta kuin vain voi olla ja silti onnistuttiin kaikissa jutuissa paremmin kuin hyvin (meidän tasolla siis!). Kova hinku olisi päästä lisää treenaamaan ja ohjattuihinkin treeneihin täytyy mennä joskus toiste.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!