torstai 5. huhtikuuta 2018

Tokoleiri osa1

Ostettiin uusi lelukin, niitä kun ei vielä ole Cavalla tarpeeksi!

Pääsiäistä vietettiin Strömforsissa HSKP:n nuorten koirien tokoringin kevätleirin merkeissä. Puitteet olivat ihan loistavat ja molemmille päiville oli huippukouluttajat saatu meitä kouluttamaan. Oli myös hyvin aikaa seurailla muiden treenejä ja jo siitä sai ammennettua itselle oppia ja inspiraatiota omiin treeneihin. Cavan vuoro oli molempina päivinä mukavasti aamupäivästä, ei kuitenkaan heti ekana että se ehti rauhassa hengailla hallilla, mutta kuitenkin niin ettei odotteluaika ollut mahdottoman pitkä. Sunnutaina meitä oli kouluttamassa Oili Huotari ja koulutusten päätyttyä oli vapaata treeniaikaa sekä paikkistreenit.

Cavan treeni:
Cava aloitti treenit ruudulla. Se on tauon jälkeen tökkinyt pahemman kerran, ei olla tehty sitä ikuisuuteen missään koulutuksessa enkä suoraan sanoen ihan luota omiin taitoihin sen liikkeen kanssa. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä Cava bongasi ruudun heti kun tultiin ns. lähtöpaikoille ja se selvästi tiesi mikä tehtävä kyseessä vaikka vieras halli ja vieraan näköinen/värinen ruutu. Kävin kuitenkin näyttämässä ruudun ja lähetin Cavan sinne. Näyttöruutuja otettiin useampiakin ja niiden lisäksi muutama eläinkoe ja katsottiin mitä ilman näyttöä tapahtuu. Ei mitään ongelmaa löytää ruutuun millään toistolla. Tämä tuntuu kyllä olevan tosi yleistä meille, että treeneissä joku liike tökkii ja menen sitä koulutukseen treenaamaan ja siellä koira tuntuu muistavan täydellisesti mitä olen sille koittanut opettaakkin.. Positiivistahan tämä tietenkin on. Kehuja tuli koiran hyvästä motivaatiosta ja ylipäätään siitä, että pohjat tähän liikkeeseen on tehty hyvin. Kehitettävääkin onneksi löytyi, Cavan seisomisasento ruudussa on hieman epävakaa, odottaa palkkaa ja sillä näyttää olevan hirveä kiire singota ruudusta jonnekkin. Tätä voidaan treenata niin, että rauhassa käyn namilla palkkailemassa Cavaa ruutuun ja pakitan vähän ruudusta pois ja taas uudelleen syöttelypalkkaa. Niin että vahvistetaan sille ajatusta seistä rauhassa ruudussa.

Lisäksi Oili korosti koko päivän kaikkien treeneissä sitä, että pitää aina miettiä mikä itselle on tärkein kriteeri ja mitä kyseisessä harjoituksessa treenataan. Tämä samainen teema tuli meidänkin treenissä esille. Ensimmäisellä toistolla mm. korjasin Cavan perusasentoa kun kävelin ruudun näyttämisen jälkeen takaisin Cavan luokse. Tässä meni kovasti aikaa ja toisaalta toi perusasennon korjaaminen saattaisi jollain koiralla vaikuttaa siihen että ikään kuin unohtaa ruudun kun näytön jälkeen aletaan perusasentoa säätämään. Ei siis tarvitse kaikkia lähetyksiä ottaa perusasennosta vaan voi jäädä itse lähemmäksi ruutua, jolloin toistoja saa otettua nopeammassa tahdissa eikä aikaa mene ylimääräiseen säätöön vaan treenataan vain sitä ruutuun oikealle paikalle menoa. Perusasentotreeni on sitten erikseen. Puhuttiin myös siitä, että mikä mulle itselle on tärkein kriteeri ruudussa. Oilille tärkein kriteeri oli se, että koira ylitti ruudun keskilinjan ja paikka oli siis keskilinjan yli takaosassa. Se oliko koira ihan keskellä vai hieman sivussa oli toissijaista. Voi olla koiralle liian vaikeaa jos paikka on liian tiukasti määritelty ja jos koira ei ikin päädy juuri sille oikealle paikalle ja sitä aina korjataan ja palkkaa tulee harvoin niin se voi laskea koiran motivaatiota tähän liikkeeseen (tai treeniin ylipäänsä). Hyviä pointteja ja tässäpä on itsellekkin pureskeltavaa, ei nimittäin ole ehkä täysin selvät ne omat kriteerit ja ylipäätän ne rajat minkä sisällä oleva suoritus on vielä ok ja hyväksytään. Vasta jos koira alkaa joka toistolla valua tiettyyn reunaan niin siihen puututaan ja paikkaa korjataan keskemmäksi, yksittäiset toistot joissa koira ajautuu vähän sivuun (mutta on kuitenkin selvästi ruudun sisällä) vielä hyväksytään ja palkataan.

Koska ruututreeni sujui kaiken kaikkiaan tosi hyvin niin ehdittiin hyvin katsoa vielä jääviä. Näissä meillä on ongelmana se, että ollaan tehty ihan kamalasti erottelutreenejä, mikä on aiheuttanut Cavalle pienen epäuskon siihen että voitaisiin treenata esim 5 toistoa peräkkäin pelkkää istumista. Eihän se ole mahdollista kun aina tehdään vaan erotteluja. Paluu siis ihan perustreenien pariin. Tässä oli kuitenkin positiivista kuulla se, että Cava selvästi osaa kaikki jäävien käskyt ja erottelee ne hyvin. Valitettavasti jos aletaan "hinkkaamaan" ja toistamaan yhtä jäävää niin Cava lakkaa keskittymästä eikä kuuntele vaan arpoo asentoja.

Jäävissä sain itse palautetta siihen, että omat käskysanat ovat todella samanlaiset. Olisi parempi painottaa etenkin istu ja seiso käskyjä niin, että ne koirasta kuulostavat enemmän eriltä. Eli isTU ja SEIso. Lisäksi sain palautetta siitä, että kun koira ottaa väärän asennon niin oma toiminta ei ollut täysin johdonmukaista ja se vaihteli joka kerralla. Huomasi siis hyvin, ettei itsellä ole selkeää toimintasuunnitelmaa miten tehdä kun virhe sattuu. Ensin virhe pitäisi tietenkin korjata ja koiralta vaatia oikea asento. Sen jälkeen otetaan muistutteluna helpompi toisto esim. peruuttaen koira edessä tai sitten apujen kanssa sivulla. Näistä helpotetuista toistoista ei pitäisi koskaan palkata muuten kuin kehuilla, koska muuten koira saattaa oppia, että kun tekee väärin tulee kuitenkin sen jälkeen helpotettu toisto apujen kanssa (jossa mokaaminen vaikeaa) ja palkka tulee sitten. Helpotetun toiston jälkeen otetaan sitten uusi "normaali" toisto ilman apuja ja siitä palkka jos koira onnistuu.

Jäävienkin jälkeen meillä jäi vielä hetki treeniaikaa. En ollut tähän miettinyt mitään kun oletin koko ajan menevän ruudun ja jäävien ongelmien ratkomiseen. Ongelmat olivat kuitenkin aika pieniä ja enemmän mun toimintaan liittyviä kuin sitten Cavan osaamisessa olevia puutteita. Otettiin loppuun sitten vielä seuraamista vaikka en olisi yhtään halunnut esitellä meidän pomppuloikkia. Cava oli kuitenkin jo ehkä vähän väsynyt ja seuraaminen oli tosi hyvää. Siinä oli hyvä fiilis ja pientä etujalkojen tanssahtelua lukuunottamatta ei mitään pomppuja. Oili kehui Cavan paikkaa ja sanoi, että jos tuosta tanssahtelusta ei eroon halua niin ei mitään moitittavaa. Pieni tanssiminen onkin mulle aina ollut täysin ok, se tulee Cavalta niin luonnostaan. Pomppimista vaan koitettu karsia. Seuraamisessa mäkin sain kehuja kun yhdessä liikkeelle lähdössä Cava pomppasi niin otin heti stopin ja pieni "puhuttelu" Cavalle ja sitten uusi, parempi lähtö. Ainakin seuraamiseen on itsellä jo ihan selkärangassa toimintasuunnitelma jos treeni lähtee menemään väärään suuntaan. Jäi super hyvä mieli näistä treeneistä, Cava tuntui hyvälle ja sen mielentila oli juuri sitä mistä tykkään. Täydellinen se ei ole, mutta hyvällä tiellä ollaan ja pohjat on hyvällä mallilla. Ohjaajalle vähän selkeyttä vaan tiettyihin tilanteisiin ja sitä kautta sitten pystyy olemaan reilumpi koiralle.


Muiden treeneistä jäi mieleen:
Oili korosti muidenkin treeneissä vahvasti perusasioita ja aina jos jossain oli virhe niin palattiin ihan lähes pentutreenien tasolle tarkastelemaan liikkeiden osasia ja etsittiin se heikoimmiten sujuva kohta ja tämä usein olikin se mistä virhe lähtee kasvamaan. Jos vaikka seuraamisessa oli ongelmia niin yleensä ongelman korjaamiseksi lähdettiin ensimmäiseksi vahvistamaan perusasentoa tai muuttamaan perusasennon paikkaa.

Myös ohjaajan mustavalkoisuus oli päivän kantavia teemoja. Koiralle pitää aina olla reilu ja selkeä siitä, mitä halutaan ja mitä ei haluta. Ei varsinaisesti tullut Cavan treenissä tämä, mutta meillekkin tosi tärkeä muistaa. Oili myös halusi, että koira on vahvasti auki ohjaajaan eikä ohjaaja ns. kerjää koiran huomiota. Jos koira lähtee haistelemaan tms. omille teilleen niin sitä voidaan kerran kutsua ja jos se ei tule niin haetaan vaikka pannasta ja jatketaan hommia (ja sitten tietysti palkka kun koira tulee mukana ja unohtaa haistelut). Häiriöherkälle koiralle voi myös kisoissa tehdä lämmittelyalueella tosi vaikeita häiriöharjoituksia, jolloin koiran on ihan pakko keskittyä ja olla auki ohjaajalle. Sitten kun mennään kehään niin siellä on vaan kivaa ja helppoa ja tuttuja juttuja eikä pahoja häiriöitä ja tiukkaa kuria. Ei toki kaikille sovi, mutta Oili oli oman terrierin kanssa tehnyt näitä. Voisi ehkä Cavallekkin kokeilla. Se tuntuu noilla häiriötreeneillä aukeavana niin paljon paremmin mun suuntaan ja sulkevan ympäröivät häiriöt paremmin mielestä.

Yhtenä ihan hyvänä kysymyksenä Oili heitti myös yhdessä treenissä, että haittaako ohjaajaa se että koira hengailee kauheasti treeneissä muiden ihmisten luona ja kun ohjaaja vastasi ettei haittaa niin Oili kysyi vielä perään, että haittaako se sun koiraa ja/tai sen suoritusta. Tätä varmasti olisi itsekkin hyvä pohtia. Usein ajattelee, että jos itseä ei joku koiran käytös haittaa niin voihan siitä sitten olla koiralle kuitenkin stressiä/se aiheuttaa koiralle epävarmuuden suoritettavasta tehtävästä ja/tai siitä mikä on sallittua.

Palkkaamisesta puhuttiin myös sitä, että usein palkataan liikkeiden lopuksi, mutta kokeessa kaikki kohdat on yhtä tärkeitä. Pitäisi palkata liikkeiden välejä, liikkeiden aloituksia ja liikkeiden keskiosia kisamaisissakin treeneissä enemmän. Tämä on ainakin itsellä sellainen asia, missä voisi kehittyä. Usein myös saattaa antaa jonkun pienen kuivan namin vaikka liikkeen alussa ja sitten liikkeen lopussa tulee bileet ja lelupalkka, kumpikohan koiralle kannattavampaa? Olla skarppina ja kuunnella liikkeen alussa jos vaikka saisi taskun pohjalta kuivan namin vai sitten tehdä vauhdikas perusasento loppuun ja siitä lentää suoraan pallon kimppuun.. Ihan perusjuttuja, mutta itsellä tässä ainakin petrattavaa :)

Lopuksi Oili piti vielä lyhyen kiitospuheen päivästä ja siinä tuli vielä ilmi näitä mitä Oili meille koulutuksessa painotti. Monen kanssa oli ihan palauttelua vaan niihin perusteisiin ja lopussa Oili vielä korosti sitä, että aina voi palata takaisin perusteisiin ja niitä tulisikin muistaa jatkuvasti vahvistaa matkan aikana. Muistutteli myös siitä, että jos koira toistuvasti mokaa jonkun tietyn asian ja tuntuu ettei se sitä osaa niin osaamista tulisi vahvistaa eikä vaan vaatia koska voi olla että koira ei tosiaan asiaa nyt osaa, joko tilanne liian vaikea tai osaamisessa muuten vain puutteita. Lisäksi puhetta oli siitä, että asiat harvoin onnistuu tuurilla eikä kisoissa menestymisessä ole kyse siitä, kenellä on hyvä tuuri vaan ihan puhtaasti kun tekee töitä niin onnistuu. Hyvänä muistutuksena Oili myös toi esiin sen, että kouluttajat kertovat vain mielipiteitä ja se on jokaisen kouluttajan tehtävä tuntea oma koira ja tietää millaiset harjoitteet ovat sille sopivia. Kouluttajilta sitten voi hakea ehdotuksia/mielipiteitä siitä mitä voisi kokeilla.

Päivän lopuksi oli vielä paikkistreenit ja Cavan kanssa otettiin lyhyt ruututreeni niiden jälkeen. Paikkiksen tein istuen ja se sujui hyvin. Vieressä koiria oli makuulla, mutta Cava tsemppasi hyvin eikä mennyt viereisten maahan käskyihin! Jes! Vihdoinkin saatu tätä treenattua (onneksi nyt sujuu kun ei enää alossa olla, eiköhän se viimeistään siinä vaiheessa ole keksinyt taas reagoida muiden käskyihin kun päästään voivottelemaan). Paikkis sujui kivasti. Siihen tullut nyt alkuvuoden aikana mukavaa varmuutta kun ollaan enemmän päästy porukassa treenaamaan. Omatoimitreenien jälkeen lähdettiin vielä porukalla kimppalenkille. Cavaa ei paljon rankka päivä väsyttänyt vaan se kirmaili ja juoksenteli ihan onnensa kukkuloilla. Tuli siinä sitten porukassa pohdittua miten mukavaa on koirasosiaaliset koirat, Cavallekkin vaan yksi koira tästä porukasta oli entuudestaan tuttu. Silti kaikki tulivat toimeen keskenään vaikka oli uroksia ja narttuja sekaisin ja yhdellä nartulla vielä juoksutkin kaiken lisäksi. Itsellekkin tuli niin hyvä mieli seurata iloisesti ja rennosti porukassa kirmailevia koiria. Kaikille taisi tehdä hyvää pieni nollaaminen pitkän treenipäivän päätteeksi.

Kylläpä väsytti! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!