tiistai 6. helmikuuta 2018

Pentukuumetta

* postaus sisältää pentukuumetta nostattavaa kuvamateriaalia *

Kaikille tuttu, ihanan kamala pentukuume on tullut kylään. Viime vuoden keväällä/kesällä meidän treeniporukka sai täydennystä kahden hurjan ihanan pikkumustan verran. Näiden "kriminaalisiskosten" treeneissä on ollut hauskaa olla mukana ja samalla muistella Cavan pentutreenejä. Etevien ja fiksujen pentukoirien treenien seuraaminen on nostattanut omaa pentukuumetta jo pidemmän aikaa, mutta toistaiseksi järkisyyt ovat menneet pennuntuoksun edelle. Silti se ajatus omasta pennusta nostaa säännöllisesti päätä ja haaveiluhan on aina kivaa! Alla kuitenkin vähän listaa (ja muistutusta itselle) niistä syistä, miksei pentukoiraa ole ainakaan hetkeen tulossa.

Cava on kamalan nuori vielä, kohta 2,5 vuotta. Sen kanssa ollaan vasta aloiteltu kisaamista ja se on kovin keskeneräinen. Luonteeltaan se on edelleen aika pentumainen (tai ainakin teinimäinen) ja haluan oikeasti antaa sille aikaa kasvaa ja kehittyä ennen uuden pennun hankkimista. Monestihan aussieista sanotaan, että ne ovat "valmiita" vasta siinä 4 vuoden iässä. Toinen ikään liittyvä järkeily on itselläni myös se, että koitan välttää tilannetta, jossa mulla olisi kotona useampi vanha ja eläkkeellä oleva koira. Haluan pitää oman koiramäärän maltillisena ja näin taata, että jokaisella kotona asuvalle koiralle on riittävästi aikaa myös erikseen. 

Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että tarvinko oikeasti kaksi näin aktiivista harrastuskoiraa. Cavan kanssa treenataan kyllä toisinaan melko paljon ja meillä on nykyisin treenikalenteriin merkattuna myös vapaapäivät. Tällä haluan varmistaa, että Cava saa riittävästi lepoa ja sillä on myös päiviä, jolloin se saa olla "vain" kotikoira, nauttia rauhallisemmista (Cavan kanssa rauhallinen on kyllä aina aika suhteellinen käsite) metsälenkeistä ja nukkua sohvalla. Toisaalta välillä sille tekee myös ihan hyvää olla treenien täytteisten päivien jälkeen niin henkisesti kuin fyysisesti ihan puhki. Tämänhetkinen treenitahti tuntuu siis sopivan sekä minulle että Cavalle. 

Luonnollisesti jos uusi pentu tulisi se tarkoittaisi Cavalle lyhyempiä treenisettejä ja ohjattuja treenejä harvemmin. Toisaalta lyhyemmät treenisetit pakottaisivat varmasti suunnittelemaan treenejä tarkemmin ja treenaamaan järkevämmin. Oman rajallisen ajan takia on kuitenkin myönnettävä, että en varmasti ehtisi treenata näitä samoja määriä kahden koiran kanssa. Cavalla on nyt useammat ohjatut treenit viikossa (yleensä tokoa ja rally-tokoa, muutaman kerran kuukaudessa myös paimennusta), joten uuden pennun myötä Cava joutuisi varmasti osan treeneistä jakamaan pennun kanssa. Siihen en taida olla vielä valmis, Cava on nyt niin mainiossa treeni-iässä ja on myös pysynyt hyvin terveenä (*kopkop*) ilman pidempiä sairaslomia, joten treenien jakajalle ei välttämättä ole tarvetta ja haluan panostaa kaiken treeniajan nyt Cavaan. Vaikka se ei aina ole ihan se helpoin harrastuskoira niin uskon siihen ja meihin, treenillä meidän tiimistä tulee varmasti oikein pätevä tokoon ja muihinkin lajeihin. 

Cavalla ei myöskään ole mitään rajoitteita lajien suhteen, vaan sen kanssa voi todellakin harrastaa ihan mitä tahansa. Se on nuorempana tehnyt PK-jälkitreenejä ja osoittautunut oikein loistavaksi nenän käyttäjäksi, halutessaan siitä saisi varmasti kelvollisen hakukoirankin. PK-lajit ei ehkä ole ihan mun juttu, mutta kiva ollut huomata, että Cavasta varmasti olisi potkua myös näihin lajeihin. Tokossa se ei ole aina helpoin ja sen mielentilan kanssa on tehty ja tullaan jatkossakin tekemään kovasti töitä. Silti sen kanssa on ihan mielettömän kiva tokoilla. Rakastan sen vauhtia ja pientä hulluuttakin. Rakastan sen intoa ja sitä, että se on aina valmis hommiin. Paimennukseen Cava syttyi heti ja siinä lajissa ainut hidaste onkin ollut osaamaton ohjaaja. Kovasti koitan itse treenata ja opiskella lajia, että sitten seuraavan koiran kanssa osaisin minäkin jo jotain :) Agilitystäkin Cava tykkää ja treenikavereiden painostuksesta on toisinaan päässyt sitä kokeilemaan. Ei siis ole lajia, jota hörökorvan kanssa ei voisi tehdä. 

Haaveissa myös olisi, että Cavalla olisi hieman enemmän kisakokemusta ennen pennun tuloa ja sen kanssa oltaisiin jo ehditty ainakin meidän päälajissa tokossa kisailemaan sinne ylempiin luokkiin ja ehkä pidemmällekkin. En tiedä kuinka realistinen ajatus tämä on, mutta jotenkin mulla on kovasta pentukuumeilusta huolimatta pieni pelko siitä, että pennun myötä Cavaan ei tulisi panostettua samalla tavalla ja yhtä hartaasti kuin nyt. En halua että se jää pennun varjoon vaan tahdon antaa Cavalle mahdollisuuden näyttää täyden potentiaalinsa sekä varmistaa, että itsellä on aikaa tarjota sille riittävästi huomiota ja yhteisiä treenihetkiä. Vähän myös jännittää ajatus uuden koiran hankkimisesta. Cavan kanssa koen että olin todella onnekas kun sain terveen ja itselleni niin hyvin sopivan koiran enkä pidä tätä itsestäänselvyytenä. 

Arkielämä meillä sujuu hörökorvan kanssa mukavasti ja arjen kannalta kolmas koira varmasti menisi aikalailla siinä missä nämä nykyiset kaksi. Aika, raha ja toisaalta myös tarve uudelle treenikaverille ovatkin ne isoimmat kysymysmerkit itselleni. Rotupohdintojakin on tullut tehtyä ja senkin suhteen olen vielä hieman epävarma, että haluanko pysyä nykyisissä roduissa vai kokeilla jotain muuta. 

Katsotaan kumpi voittaa, järki vai pentukuume. Toistaiseksi järkisyyt voitolla, eli ei pennuntuoksua vielä tänä vuonna tiedossa :) 

Kriminaalien kuvista kiitos Siiri ja Emilia! Muut pentukuvat omista arkistoista. 












18 kommenttia:

  1. Se on totta, etten ainakaan itse ole pystynyt niin tavoitteellisesti viedä kahta eteenpäin. Mulla ollut suurimmat tavoitteet suoritettuna seuraavan tullessa. Ota joku pentu hoitoon niin häviää kuume. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitopentu varmasti auttaisi pahimman kuumeen yli ja toimisi hyvänä muistutuksena niistä pentuarjen vähemmän hauskoista puolista :D

      Poista
  2. Joo ehdottomasti kannattaa malttaa odottaa, vaikka se onkin tuskasta :D Kahden kanssa käy sit helposti niin, ettei saa kumpaakaan vietyä eteenpäin ja tavoitteiden saavuttaminen on vaikeempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mielummin käyttää aikaa siihen että panostaa nykyiseen nuoreen ja lupaavaan (:D) treenikaveriin <3

      Poista
  3. No niinpä! Samaa järkeilyä mäkin käyn tässä läpi lähes päivittäin :D mutta oon pistäny tavoitteeksi, että Kodalla pitää olla vähintään HK1 ennen kuin uusi pentu tulee taloon, eli ainakin ensi syksyyn pitäisi tällä päästä helposti :D luulen, että aika otollinen aika olisi siinä edellisen täyttäessä neljä, monet rodut aussien lisäksi alkavat silloin olla "valmiita", kisat jo korkattu ja toisaalta kun se uusi pentu saavuttaa tän parhaan kisaiän, on edellinen jo lähestymässä eläkeikää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan samanlaisia suunnitelmia ja tavoitteita mullakin. Oikeasti Cavankin kanssa on vielä niin paljon treenattavaa ja uusia asioita koettavaksi, ettei mitään oikeaa syytä haaveilla uudesta pennusta hetkeen. Ehkä sitten parin vuoden päästä. Tuun itkemään sulta vertaistukea jos (kun..) meinaan retkahtaa pentuun liian aikaisin :D

      Poista
    2. Haha joo! Mäkin oon kyllä varmasti vertaistuen tarpeessa vielä useampaanki kertaan :D

      Poista
  4. Ihanan järkevää ajattelua! Voisipa itsekkin olla yhtä järkevä siinä vaiheessa kun jotain liian hyvää ja vastustamatonta tulee vastaan...

    Itselle kaksi on ollut oikein hyvä määrä ja on toiminut kun on saanut treenit jaettua kahdelle koiralle. Yhden kanssa tuli aina tehtyä liikaa, koska koirahan jaksoi. Toinen koira pakottaa tekemään vähän vähemmän ja silti molemmat saa kunnolla treeniä. En kyllä itsekkään ehkä olisi ottanut vielä toista, jos ei olisi omalle pentuja tullut. Pahoja nämä sijoitushauvat... :-)

    Aussiet on kyllä mahtavia ja monipuolisia harrastuskavereita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenny <3 Sijoituskoira voisi olla kyllä paha, mä en tosin tiedä pystyisinkö ottamaan oman koiran pentua kun tietäisin nartun liian hyvin :D Saattaisi olla liian kovat odotukset sitten pennulle tai liian paljon huonoja puolia tiedossa.

      Ihania kavereita nämä ovat tosiaan ja yhdessäkin työmaata itselle sen verran ettei heti ole tarvetta toiselle, kun pääsee eri lajeja kokeilemaan ja nauttimaan aktiivisesta harrastamisesta. Kyllähän se toinen harrastuskaveri on tietenkin jossain vaiheessa varmasti saatava, mutta toivottavasti oma maltti pysyisi ja jaksaisin odottaa myös oikeaa ajankohtaa sen suhteen.

      Poista
  5. Voin kertoa, että minun suurin virhe Hupin pentuaikana oli juuri se, että vertailin koiria liikaa ja en siksi tutustunut Hupiin omana itsenään. Puolensa ja puolensa. :-D Onneksi kaikesta oppii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aina oppii uutta ja seuraavan koiran kanssa voi tehdä sitten uudet virheet ;) Cavankin kanssa tehty niin monta virhettä pentuaikana ja myöhemminkin. Onneksi suurin osa on kuitenkin korjattavissa.

      Poista
  6. Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Pitää jatkuvasti perustella itselleen, miksi ei vielä ole sopiva aika pennulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se sopiva aika tulee varmasti vielä ja siihen asti nautitaan nykyisten kanssa elämisestä ja harrastamisesta <3

      Poista
  7. Muista ne pentuajan kuuluisat pissa/kakkaleikit ja tavaroiden tuhoamiset niin pentukuume laskee ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pissakakkarumbaa ei kyllä ole ikävä. Pitää nyt nauttia kun on aikuiset ja fiksut koirat talossa :)

      Poista
  8. Voi pentukuume! Jo pelkkä ajatuskin pissaavasta ja kakkaavasta riiviöstä kauhistuttaa vaikka toisaalta kutkuttaisi lähteä ihan puhtaalta pöydältä ja vähän viisaampana kasvattamaan uutta harrastuskaveria. Kuitenkin järkisyyt ja tavoitteellisuus nykyisen koiran kanssa lykkäävät pentuajatukset huolellisesti taka-alalle :D Tsemppiä pentukuumeiluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mullakin isoimpana houkuttimena just toi ajatus, että pääsisi alottamaan puhtaalta pohjalta nykyisellä osaamisella. No toivottavasti oon vielä nykyistäkin viisaampi kun se uusi pentu sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tulee. Nyt keskitytään Cavan kanssa treenaamiseen, se täyttää viikot sen verran mukavasti että ei tässä liikaa ehdi pentukuumeilla :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!