lauantai 10. helmikuuta 2018

Paimennus 55

Keskiviikkona käytiin Seutulassa paimentamassa. Taas ehtinyt tulla vähän taukoa harmillisesti. Cava oli aika villillä tuulella kun lunta oli satanut ja lumessa juoksentelu oli vähintään yhtä siistiä kuin lampaiden paimennus. Mia oli suunnitellut kivat, mutta meille vielä aika haastavat treenit. On muuten parasta kun voi vaan mennä treeneihin ja joku muu kertoo, että mitä tehdään. Myönnän, että olen laiska ja huono suunnittelemaan treenejä :D Vaikka muiden suunnittelemissa treeneissä yleensä joutuukin poistumaan omalta mukavuusalueelta niin treenit ovat usein myös tehokkaat.

Ensimmäinen kierros aloitettiin ottamalla lampaat ulos lampolasta. Mua stressaa hirveästi tällaiset ahtaat paikat Cavan kanssa. Pelkään että se aivan räjähtää siellä ja juoksee lampaita päin hampaita käyttäen. Pelko oli ainakin tällä kertaa turhaa. Ennemmin Cavaa sai alkuun vähän kannustaa kun sitä jopa vähän jännitti mennä ihan perälle lampolaan kaikkien lampaiden taakse. Mä en ihan kokonaan nähnyt Cavan suoritusta kun peruutin lampaiden kanssa ulos kun Cava niitä alkoi työntämään, mutta kouluttajalta saatiin kehuja Cavan suorituksesta ja lampaiden ulostulostakin kyllä jo näki, ettei se siellä mitään tyhmää tehnyt. Vaati juurikin vähän kannustusta siihen, että meni ihan perälle asti ja otti kaikki lampaat sieltä mukaan. Muuten ensimmäisellä kierroksella vahvistettiin maahanmenoa ja keskityttiin siihen, että Cava pysyisi lampaiden takana. Se hieman innostui lumesta ja tuli tuttua lampaiden ympäri juoksentelua nähtyä enemmän kuin tarpeeksi. Maahanmenot eivät olleet vieläkään mitään supereita, mutta parempia. Täytyy vaan viedä ne aina loppuun asti läpi. Mun pitäisi itse muistaa antaa palautetta ja painetta, jos Cava ei kuuntele. Mielummin herätellä sitä, että kuunteleppa nyt kuin sitten vaan huutaa maahanmeno käskyä kymmenen kertaa koko ajan vihaisemmin ja vihaisemmin. Teoriassa ihan selvä juttu, mutta huoh käytännössä ei kyllä onnistunut läheskään niin hyvin. Ne muutamat kerrat kun toimin edes jotakuinkin näin saatiin selvästi parempia suorituksia. Ei kuitenkaan tule vielä ihan selkärangasta ja paimennuksessa tilanteet tulee niin nopeasti, että ei välttämättä ole aikaa jäädä miettimään että mites tässä nyt toimisi tai olisi toimimatta. Jotain onnistumisia kuitenkin sentään.

Toisella kierroksella tehtiin poispäin ajoa. Mä oon pitänyt tätä tosi vaikeana ja suunninpiirtein mahdottomalta opettaa Cavalle (ei sillä että oltaisiin kamalasti tätä treenattu, kerran aikaisemmin kokeiltu). Cava teki kuitenkin ihan hyvin. Mia tykkäsi sen tyylistä poispäin ajossa ja itsekkin näin tässä hyviäkin pätkiä. Mun on ollut vaikea olla tyytyväinen paimennustreenien (välillä kyllä muidenkaan treenien) jälkeen, Mia kuitenkin sanoi hyvin, että paimennuskin koostuu useista pienistä palasista, joista se kokonaisuus sitten rakentuu. Omat treenit vasta niin alussa, että tämän kokonaisuuden pilkkominen tuntuu ihan mahdottomalle tehtävälle ja koko paimennus on vaan yksi iso möykky ja tuntuu automaattisesti sille, että jos koko treeni ei suju alusta loppuun hyvin niin treeni meni huonosti. Tässäkin treenissä oli useampi hyvin sujunut juttu ja kohta, mutta silti ne epäonnistumiset jäi vaan oman mielen päälle. Toki hyvä miettiä niitä kohtia uudelleen ja toivottavasti ensi kerralla osaan itse toimia paremmin, mutta pitäisi osata nähdä myös ne hyvin menneet jutut ja olla iloinen niistä.  Muuten iskee masennus koko lajin suhteen. Maanantaina jatketaan paimennustreenejä.

Kuva © Mira Sinisalo

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!