tiistai 27. helmikuuta 2018

Paimennus 57


Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Pukkilassa paimentamassa Kristiinan opissa. Oli kyllä hyvät treenit! Kristiina saa aina puristettua musta ja Cavasta parhaan puolen esille. Vitsit Cava on taitava, vielä kun mä pääsisin sen tasolle… Teemana meillä oli häkitys ja siinä ohessa meidän ongelmakohtiin huomion kiinnittäminen. Ongelmakohtiahan meillä riittää, liian villi ja vauhdikas koira, liian kuriton koira, liian hidas ohjaaja, liian kömpelö ohjaaja… Kristiina nauroikin, että lampaat ja koira luki tilanteita hyvin, mutta ohjaajalla ei ollut hajuakaan. Niin se kyllä onkin.

Ensimmäisellä kierroksella tehtävä oli jakaa iso lauma kahteen, toinen puoli jättää treenikentälle ja toinen puoli pyöröaitaukseen. Ei olla tällaista tehty ja epäonnistuttiin aika komeasti kaksi ensimmäistä yritystä. Kolmannelle kerralle Kristiina väänsi idioottivarmat ohjeet mulle ratakiskoista niin onnistuttiin jopa tehtävässä. Ongelmana näillä epäonnistuneilla kerroilla oli se, että annoin Cavan olla liian villi ja epävakaa. Lisäksi pysäytin Cavan liian lähelle, jolloin se työnsi laumaa voimakkaasti porttia kohti, jolloin lampaat jyräsi mun läpi portista sisään mahdollisimman kauas hullusta hörökorvasta. Tosin en mä osannut lampaita yhtään lukea itsekkään vaan jäin vaan ihmettelemään niiden keskelle kun ne jyräsivät mun yli. Kolmannella kerralla jätin Cavan kuitenkin melko kauas, sillä on yllättävän paljon laumaan vaikutusta vaikka se makaisin kauempana. Kauempana makaillessa se oli myös itse rauhallisempi ja tasaisempi eikä yrittänyt nousta joka kerta kun joku lammas liikahti. Tästä Kristiina sanoikin, että koiraa ei pitäisi käyttää kuin sen verran kuin se on välttämätöntä. Tämän häkkihomman jälkeen otettiin vielä vähän peruskuljetusta erittäin nöyrän pikkukoiran kanssa ja saatiin lopulta jopa kehuja siitä, miten Cava lähti kauniisti kaarelle kun otettiin treenikentälle jäänyt lauma lampaita peruskuljetukseen. Kaarella Cava otti nätisti etäisyyttä ja totteli stopinkin hyvin. Loppun peruskuljetus oli myös kaunista. Kristiina sanoikin sitten kun hengästyneenä pääsin lampailta pois tauolle, että Cava tekee super hienoa työtä kun vaan apinoinniltaan keskittyy.

Toisella kierroksella laitettiin pienempää laumaa pieneen metalliaitaukseen ja otettiin niitä sieltä pois. Tässä treenissä keskityttiin myös suuntakäskyjen vahvistamiseen, stopin läpiviemiseen (stopit oli muuten parempia kuin aikoihin!) sekä muutamassa kohtaa kun jouduin pyytämään Cavaa hieman lähemmäs lampaita niin otettiin jo ajo käskyä siihen. Cava teki hyvin ja se kyllä vaan toimii niin paljon paremmin kun sillä on joku selkeä tehtävä. Ensin tehtiin hieman peruskuljetusta, josta kuljetin lampaat aidan viereen ja stoppasin Cavan vahtimaan lampaita. Sitten koitin päästä lampailta pois, ilman että ne seurasivat mun perässä ja kipitin avaamaan portin ennen kuin Cava ehtii nousta (:D se totteli oikeasti hyvin, eikä noussut kertaakaan ilman lupaa, mutta en vielä ihan luota siihen näissä). Sitten lähetin Cavan suuntakäskyllä kaarella ja kuljetettiin lampaat häkkiin ja häkki kiinni. Sen jälkeen lähetin Cavan häkin taakse (häkin ulkopuolelle) ja avasin portin ja valutin lampaat portista ulos, minkä jälkeen kutsuin Cavan taas peruskuljettamaan. Hetki peruskuljetusta ja sitten uusiksi. Kristiina totesikin hyvin, että suuntakäskytkin vahvistuu kun käytän niitä tällaisissa selkeissä tilanteissa, joissa haluan koiran ottavana tietyn suunnan. Liian usein sanon Cavalle vaan jotain epämääräistä "hommiin"/"mennään". Ei vaan aina omat aivot toimi. Valitin Kristiinalle myös, että oikea suunta oli viime treeneissä vaikeampi ja tehtiin loppuun muutama siihen suuntaan. Nyt ei tosin ollut mitään isompaa ongelmaa suunnan valinnassa. Mun liikkumisessa senkin edestä (en liikkunut ja kun liikuin niin väärään suuntaan/myöhässä).

Oli kyllä hyvät treenit. Aivot ihan täynnä ja oikeastaan ekaa kertaa aikoihin mun paimennusmotivaatio on kohdillaan! Vaikkei treenit varmasti mitenkään huipusti mennyt niin ylitettiin kyllä molemmat Cavan kanssa itsemme ja kuten Kristiina sanoi, paimennus on niin vaikea laji ettei tarvitse olla iso onnistuminen kun tuntuu jo hyvälle. Pitää niin paikkansa! Ei olla melkein vuoteen oltu Kristiinan treeneissä, mutta hyvä että nyt tuli mentyä, sain itse ihan älyttömästi treenistä irti ja Cava tuntui paremmalle kuin pitkään aikaan. Cava oli kyllä mukavasti väsytetty ennen treenejä, joten voi olla että seuraavalla paimennuskerralla on energiaa enemmän ja ei päästä samaan flowfiilikseen kuin sunnuntaina.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Hyviä fiiliksiä

© Mira Sinisalo
Koiraharrastus tuo elämään aikamoista tunteiden kirjoa. Välillä tuntuu, ettei mikään suju ja sitten taas on päiviä, jolloin tekisi mieli hehkuttaa koko maailmalle, miten tämä on paras harrastus ikinä. Eilen illalla oltiin tokokokeesta kotona illalla vasta lähempänä puolta yhtätoista ja tänään aamulla sai jo herätä aikaiseen, että ehti kunnon lenkille ennen aamun hallivuoroa. Hallivuorolta suunnattiin suoraa paimennukseen, jossa menikin useampi tunti. Paimennuksen jälkeen koirat nopeasti pissalle ja kotiin ja siitä sitten kiireellä meidän tämän kevään tokon valmennusryhmän aloitustapaamiseen. Yhtä koiraharrastusta koko elämä (tai ainakin vapaa-aika), mutta mikäpä olisi sen parempaa.

Eilinen tokokoe sujui mukavasti ja ilahdutti vielä aamulla. Aamulla tajusin vasta kunnolla, että nyt mulla on oikeasti avoimen luokan koira! Miten siistiä, yksi askel taas lähempänä meidän tavoitteita. Ja Cava, voiko omaa koiraa hehkuttaa liikaa? Se on niin ihana <3 ei helpoin eikä varmasti parhain harrastuskoira, mutta niin loistava tyyppi ja just mulle sopiva. Viimeisen puolen vuoden aikana meidän suhde on kehittynyt ihan uudelle tasolle. Mietin tätä aamulenkillä, monessa kohtaa mun ei edes tarvinut sanoa sille mitään kun se vaan tiesi. Tiesi ihan vaan lyhyestä vilkaisusta mitä tarkoitin/halusin siltä. Päivä päivältä huomaan miten meidän molemminpuolinen luottamus kasvaa ja tekee arjesta ja harrastuksista helpompaa. Aikoinaan shelttien kanssa harrastellessa suurin motivaattori harrastuksiin oli juurikin se hyvä suhde, mikä syntyi koiran kanssa puuhastellessa. Cavan kanssa se hyvä suhde ei ole aina tuntunut olevan niin paljon läsnä. Se tekee paljon asioita melko itsenäisesti (vaikkei mikään itsenäisin koira olekkaan) ja sille treenimotivaatio tuntuu tulevan ihan geeneistä eikä niinkään pelkästään halusta miellyttää mua. Siksi sen kanssa syntynyt hyvä suhde tuntuu tosi erityiseltä. Se ei tarvitse mua siihen, että sillä olisi tokotreeneissä kivaa, mutta nykyään yhä useammin mä oon myös (yksi) syy siihen, että sillä on treeneissä hurjan siistiä.

Ihanan perheenjäsenen lisäksi olen saanut Cavalta paljon muutakin. Se on opettanut mulle jo nyt hirveän paljon koirista ja koirankoulutuksesta. Cavan ja aktiivisemman koiraharrastuksen myötä olen saanut omaan elämääni paljon uusia juttuja ja kokemuksia. Voisi varmaan sanoa, että elämänlaatu on parantunut oman hörökorva-aussien myötä. Uusia ystäviä, uusia harrastuksia ja loputtoman paljon aussiepusuja. Eiliseen tokokokeeseen en halunnut lähteä yksin, mutta eipä tarvinut kun treenikaveri itse tarjoutui lähtemään kuskiksi ja tsempiksi mukaan. Lähikoe kun oli kyseessä niin hallille saapuessa siellä olikin paikalla monta tuttua. Yksin harrastaminen olisi niin tylsää, vaikka koirat ovatkin iso osa tätä harrastusta niin yhtälailla sitä ovat kaikki ihanat ihmiset joita tämän myötä tapaa. Oli niin mieltä lämmittävää saada seurakaverilta kommenttia koesuorituksen jälkeen, kehuja mun toiminnasta kehässä, kehuja Cavasta ja siitä miten me ollaan yhdessä kehitytty.

Samat hyvät fiilikset ja suuri kiitollisuus tuosta ihanasta pikkukoirasta jatkui tänään aamulla ensin metsälenkillä sen sinkoiluja ja puhdasta onnellisuutta katsellessa ja sen jälkeen hallilla treenatessa. Treenissä tehtiin tunnaria pitkästä aikaa ja häiriönä meillä oli agilityputki sekä treenikaverin viemät kapulat. Cava otti jokaisella toistolla oman kapulan ja vieläpä tosi nopeasti, kun tuli oman kohdalle ei paljoa empinyt/mennyt yli vaan nappasi sen varmasti suuhun. Ihan mahtavaa, kyllä ne huolella rakennetut pohjat vaan kantaa eteenpäin. Puoli vuotta sitten en uskonut, että ikinä saisin opetettua Cavalle tunnaria. Se tuntui niin isolle ja haastavalle kokonaisuudelle ja meille liike onkin hankala koska siinä oikea mielentila korostuu niin paljon… ja puolessa vuodessa ollaan tultu siihen, että tämä on yksi Cavan bravuuriliike. Okei, liike ei ole vielä koevalmis ja treenattavaa on edelleen, mutta silti melko pienellä treenimäärällä ollaan saatu liike hyvälle alulle ja varmuutta siihen tulee joka treenikerralla lisää. Tästä kehut myös itselle, tein tätä liikettä koskevan melko tarkan treenisuunnitelman loppusyksystä ja sen mukaan kun edettiin niin edistystähän alkoi tulla. Treenisuunnitelmat siis todellakin kannattaa!

Tunnarin lisäksi vahvistettiin kahden lelun leikkiä (tämä on osa meidän uutta treenisuunnitelmaa teemalla "paluu perusteisiin"). Se tuotti heti tulosta yhden treenin myötä, sillä treenien lopuksi kun tehtiin vielä hieman hömppäaksaa Cava tarjosi lelua vahvemmin mulle eikä ensimmäinen ajatus ollut lähteä rallattelemaan lelun kanssa. Perusteet kunniaan ja niihin aika ajoin palaaminen ei ole mikään häpeä. Helpoilla treeneillä on myös muita hyviä vaikutuksia kuin vaan perustaitojen vahvistaminen. Onnistuneet treenit (helpotkin) tuovat sen hyvän fiiliksen, mikä auttaa jaksamaan koiraharrastusta myös niinä huonoina päivinä. Tänään taas hallilla huomasi miten kovasti Cava on kehittynyt. Se odotti rauhassa omaa vuoroa eikä iskenyt yhtäkään treenikaveria tainnoksiin. Sillä on toisinaan treeneissä tapana rakastaa ihmisiä "ilmat pihalle ja naama märäksi"-taktiikalla. Tänään se vain hivuttautui hyvin hitaasti ja huomaamattomasti treenikaverien syliin, niin etteivät mokomat edes tajunneet kun jo rapsuttelivat kainalossa kiehnäävää hörökorvaa.

Hallivuoro meillä on ollut talven ajan aina sunnuntaisin omalla pikkuporukalla. Oman treeniporukan löytyminen on tuonut tähän harrastukseen taas ihan uudenlaista energiaa ja hyvää fiilistä. Treenikaverien tuki ja (etenkin mun ja Cavan tapauksessa) perseelle potkiminen tulee kyllä niin tarpeeseen. On ihana kun joku sanoo rehellisesti, että vaaditkohan siltä koiralta nyt vähän liikaa ja pakottaa tarkastelemaan omia treenejä hieman lähemmin. Olisinko ehkä voinut tehdä jotain toisin ja auttaa koiraa selviytymään sille hankalasta tehtävästä paremmin? Ja toisaalta myös kannustamaan vaatimaan koiralta asioita, jotka se jo osaa mutta ei niitä juoksuvilleissään malta ihan loppuun asti tehdä. Tokossa treeniseura tulee tarpeen myös liikkurointien, paikalla olojen sekä häiriötreenien kannalta. Ja onhan se nyt vaan niin paljon kivempi treenata porukassa kuin yksin puurtaa. Yksin ongelmatkin alkavat helposti tuntua isoilta möröiltä ja hyvässä treeniseurassa niille pystyy jopa nauramaan (ja sen jälkeen etsimään yhdessä ongelmaan ratkaisua).

Keväällä koottiin meidän treeniporukka yhteen ja tässä vajaan vuoden aikana ollaan tultu todella tiiviiksi porukaksi. Koirista ja treenaamisesta (ja vähän muustakin) tulee puhuttua melkein päivittäin ja treenivinkkejä ja -ideoita on aina muutaman viestin päässä saatavilla. Hallivuoron lisäksi ollaan treenattu yhdessä myös paimennuksen parissa ja tänäänkin suunnattiin sitten hallivuorolta kimppakyydillä Pukkilaan paimentamaan. Kylläpä kelpasi, ihana aurinkoinen ilma ja taitavia paimenkoiria. Ulkoilua tuli monta tuntia ja samalla nautittua ihanasta auringonpaisteesta mitä parhaimmassa seurassa. Ilman koiraa ei varmasti olisi tullut oltua ulkona ainakaan samaa tuntimäärää ja toisaalta yksin yli tunnin automatka Pukkilaan ei olisi varmasti naurattanut yhtä paljon kuin tänään. Naurua riitti myös treeneissä, tosin helppohan se on yleisöstä naureskella kun yksi kerrallaan jokainen sai painiskella paimennuksen aiheuttaman päänsäryn kanssa lampaiden keskellä.

lauantai 24. helmikuuta 2018

TK1 Cava

Tämän vuoden ensimmäinen kisastartti takana! Iltakoe Espoossa, olipa kivaa kun oli lyhyt kisamatka :) Paljon jäi hiottavaa vielä ennen avoimen korkkausta, mutta nyt on alokasluokka meidän osalta suoritettu ja ensimmäinen tokokoulari ansaittu. Tuomarina oli Carina Savander-Ranne. Lyhyt kisaraportti alla.

Paikalla makaaminen 10
Paikalla makuu oli ensimmäisenä liikkeenä. Alku oli hieman kaoottinen ja kehään tulot pitäisi saada paremmiksi. Ei sillä että niitä ei olisi oikeasti harjoiteltu PALJON, mutta ei siitäkään huolimatta toimi koetilanteissa kuten haluaisin. Alokasluokassa oli 5 koirakkoa ja Cava oli vikana, pitkää sai siis istuskella rivissä ennen omaa käskytysvuoroa. Tästä työvoitto! Ei reagoinut lainkaan muiden käskyihin ja omalla käskyllä siististi maahan. Alku oli kuitenkin hieman rauhaton, haisteli ja katsoi yleisöön. Paikkiksen lopuksi vasta rauhoittui makaamaan nätisti. Omalla käskyllä napakka sivulle tulo ja kehästä pois meno oli jo huomattavasti hallitumpi. Hieman hymyilytti kun tuomari huikkasi arvosanat "ja sitten beeceelle 10" :D tuomarille taisi selvitä vasta palkintojen jaossa, että kyseessä olikin aussie eikä bc.

Luoksetulo 8,5
Odotus oli parempi kuin treeneissä, vaikka siinäkin katseli hieman yleisöön. Perusasentoa ei olla nyt ehditty treenata, koska odottaminen ollut hirveämpää ja priorisoitu treeneissä enemmän sen treenaamiseen. Perusasento siis oli ihan hirveä ja törmäsi sen verran törkeästi päin, että tuomarilta tuli sanomista ja siitä pistemenetykset.

Liikkeestä maahanmeno 9
Alun seuraaminen kamalaa (pomppi ja poikitti tosi vahvasti), siitä pistevähennys. Maahan ok. Hieman haisteli tässä(kin).

Kapulan pito 10
Tämä ok, omaan makuun hieman löysä ote. Tykkäsin kuitenkin siitä ettei koittanut hypätä kapulaan ja irroitus oli nätti.

Seuraaminen 9
Tässä tuomari oli aika kiltti, olisi voinut antaa huonommankin. Pomppimista, yhdessä kohtaa nenä kävi kovasti maassa ja alussa hieman poikitti ennen kuin tasaantui. Käännökset onnistui kuitenkin kivasti ja yleisilme ja fiilis tuntui hyvälle. Treeni kyllä alkaa vähitellen tuottaa tulosta.

Kaukot 8,5
Seuraamisen lopussa Cava sai jonkun vastustamattoman hajun ja siirtymä seuraamisen lopusta kaukojen aloituspaikalle oli järkyttävä. Kovasti jouduin kannustamaan että sain nenän irti maasta ja neidin taas hommiin. Liikkeen alussa katsoi yleisöön ja mietin meneekö maahan, meni kyllä. Sama ensimmäisessä vaihdossa mietin nouseeko kun haisteli maata ja tuijotti yleisöön päin. Nousi sitten ihan napakasti. Maahan myös hyvä. Sivulle tarvi toisen käsky kun tuijotti niin kovasti yleisöön.

Hyppy 9,5
Kaukoista siirtymä hypylle oli myös ihan mahdoton haistelun takia. En tiedä mikä haju siinä oli, tuomari sanoi että lähes kaikilla kokeen koirilla oli käynyt siinä nenä maassa että selkeästi joku haju siellä oli. Kun lopulta sain siirtymän tsempattua ja Cavan lähtökohtaan niin itse liike sujui hyvin. Perusasento oli lopuksi taas vähän ruma niin siitä vähennykset.

Kokonaisvaikutus 9,5
Mua harmitti kovasti noi kaksi vikaa liikeiden väliä kun ne ei tahtonut onnistua ja Cavan haahuileva asenne niissä. Se keskittyi kovasti yleisöön ja hajuihin. En tiedä ottiko myös vähän painetta mun jännittämisestä, ei tuntunut kehässä ihan omalta itseltään :( Tuomarilta kuitenkin mukavia sanoja loppuun, taitava ja tosi motivoitunut koira. Juoksuliikkeiden jälkeisistä perusasennoista ja niissä törmäämisistä saatiin palautetta (ihan aiheesta), että kannattaa tehdä asialle jotain koska ylemmissä luokissa niistä lähtee paljon pisteitä. Ne siis treeniin ehdottomasti. Ja enemmän kisamaisia kehääntuloja ja kokonaisia liikkeitä. Haistelusta sanoi myös ja siihen pitääkin nyt ehdottomasti kiinnittää huomiota.

Tällä suorituksella Cavalle viimeinen ALO1 185,5p KP, TK1 ja 2. sija :) Nyt katseet kohti avointa luokkaa, tosin ennen sitä taidetaan ottaa pieni paluu ihan perusasioiden ääreen ja hioa perusasentoja siistimmiksi ja muutenkin yleisilmettä hieman siistimmäksi (haistelut vähemmälle, liikkeiden välit vieläkin varmemmiksi ja paremmiksi, paikallamakuu tasaisemmaksi). Itse liikkeissä toki myös siistimistä ja uudenkin opettelua vielä ennen avon korkkausta. Seuraavaksi sitten treenisuunnitelman tekoon. Positiivistä oli se, että vaikka liikkeiden välit hieman oli kaoottiset niin sain Cavan hyvin tsempattua niissä ja viime kokeeseen verrattuna se oli myös odottelutilassa rennompi ja pystyi syödä, leikkiä ja tehdä temppuja.

Ihana Cava <3 

torstai 22. helmikuuta 2018

Toko mietintöjä ja rallyn ratatreeniä

Ompas tullut kirjoiteltua laiskasti treeneistä tällä viikolla. Hallilla ollaan ehditty käydä perjantaina, sunnuntaina ja tiistaina. Hallitreeneissä keskitytty enemmän tokoon ja meidän ongelmaliikkeisiin, eli seuraamiseen, odottamiseen ja ruutuun. Hyviä treenejä ollaan saatu tehtyä ja Cava on tuntunut hyvälle. Ääntelyä ja ylilyöntejä vireen kanssa ei ole juurikaan tullut, vaikka vire ei ihan tasaisena ja hyvänä ole pysynytkään. Juokseminen aina kiihdyttää. Seuraamisessa ollaan otettu haastetta häiriöillä ja pidemmillä seuruupätkillä ja se on tehnyt hyvää keskittymiselle. Ruutu edistyy hitaasti eikä erityisen varmasti, tätä tullut pohdittua paljon itsekseen. Cavaa on ehkä hieman sekoittanut se, että oon tehnyt sille ruutua suunnilleen miljoonalla eri tekniikalla ja palkka on tullut milloin mistäkin. Kriteerin pitäisi olla ehkä vielä selvempi (itselle, että voin sitten vaatia sitä koiralta kun tiedän mitä vaadin). Tuntuu vain vaikealle saada Cava tajuamaan oikea paikka ruudussa, koska se palkkaantuu jo siitä ruutuun juoksemisesta eikä sitä tunnu haittaavan, että huonot toistot on jätetty huomioimatta. Pitäisi ehkä ottaa selkeämpi linja näihin ja aina korjata huono toisto siellä ruudussa eikä esim. kutsua pois ja lähettää uudelleen ruutuun, mitä olen jonkun verran tehnyt… juokseminen palkkaa aina ja edes takaisin juoksuttamalla ruudun väliä olen tainnut ajattelemattani vahvistaa vain sitä että ruutuun juostaan, jotta sieltä voidaan juosta takaisin mun luokse. Hupsis, tarvisi vissiin miettiä omia treenejä vähän useamminkin että mitä vahvistaa ja miten ja tuleeko tahtomattaan vahvistaneeksi jotain mitä ei ole tarkoitus.

Hiljaista siis ei ole tokorintamalla ollut vaan treenattu on ahkerasti, vaikkei se blogin puolella ole näkynyt. Nyt kun ollaan enemmän saatu treeniseuraa ja päästy tekemään liikkuroituja kokonaisuuksia niin huomaa kyllä hyvin mitkä meidän heikkoudet ovat ja mitkä osa-alueet tarvitsevat vielä lisää treeniä ja vahvistamista. Mun tulee treenattua ihan liian vähän kokonaisuuksia, mutta olisi kyllä niin hyödyllistä! Voisi ottaa tavoitteeksi tehdä joka treenissä muutaman kokonaisen liikkeen ja vaikka hieman arpoa näitä, että tulisi tehtyä eri liikkeitä eikä aina niitä omia lemppareita/meille helppoja liikkeitä. Pariin kokonaiseen liikkeeseen ei kuitenkaan mene kauheasti treeniaikaa ja sen jälkeen voi sitten vahvistella niitä osa-alueita jotka kokonaisissa liikkeissä tuntui heikoille. Meille tuntuisi nyt tekevän hyvää ottaa vähän säännöllisemmin kisamaisia/palkattomia kokonaisuuksia treeniin. Niitä ei olla paljoa tehty ja tunnutaan hieman sekoilevan molemmat Cavan kanssa niissä.

Sellaisia tokoajatuksia ollut viime päivinä. Tänään oltiin sitten ohjatuissa rally-tokotreeneissä ja tehtiin rataa. Hitsit mun on vieläkin vaikea mennä radalla. Monia omia sekoiluja tuli ja Cavakaan ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan. Meille haastava rata ja se näkyi. Vaikeita juttuja radalla oli liian ihana putki ja kontrolli (tai pikemminkin sen puute) putken jälkeen. Juosten suoritettu pujottelu edes takaisin oli kammottava suoritus molemmilta, Cava ei pysynyt oikealla paikalla ja hämmentyi koko juoksuosuudesta niin että jäi haistelemaan ämpäriä, joka oli pujottelun merkkinä. Hypyn jälkeen kontrolli oli myöskin hukassa ja hypyn jälkeisellä kyltillä oli aikamoista haparointia. Tietääpä mitä treenaa :) hyppyä, putkea ja erityisesti niiden jälkeisiä kylttejä sekä juoksua. Hitaasta kävelystä ohjaajalle noottia, että saisi olla vielä hitaampi tahti ja selkeä vauhdin muutos normaalin ja hitaan kävelyn välillä.

Onnistumisia mahtui treeniin tottakai myös. Rata alkoi tosi hyvin, oon iloinen siitä miten ollaan saatu nää ratojen aloitukset hyviksi. Cava istui lähtökyltillä rentona, mutta kuitenkin skarppina ja valmiina hommiin. Cavalle rentous on vaan positiivinen asia kun silloin se ei yleensä ole ihan lentoon lähdössä. Ensimmäiset kyltit onnistui hyvin, ensimmäisenä kylttinä oli pyörähdys ja se on meille ollut hankala, etenkin vasemmalla seurauttaen koska Cavan kontakti on niin vahva ettei sille ole helppo irrota siitä seuraamispaikalta. Alkuradan lisäksi olin tyytyväinen Cavan seuraamiseen radalla ja siihen, että pidin itse hyvin meidän kriteereistä kiinni. Vaadin siis ihan yhtä hyvää ja skarppia seuraamista kuin tokossakin, ei saanut edistää/jätättää eikä muutenkaan sekoilla tai joutui tekemään uusiksi. Pujottelu juosten otettiinkin sekoilujen takia uusiksi ja toisella yrittämällä saatiin tosi hyvä suoritus, selvää kuitenkin on että juosten suoritettavia kylttejä tarvisi treenata enemmän. Spiraali oikealla seurauttaen onnistui myös paremmin kuin olisin uskonut. Lisäksi yksittäisistä kylteistä valkovuokko ja sivuaskel vasemmalle koira oikealla seurauttaen saatiin onnistumaan tosi hyvin radan osana. Kivat treenit taas, väsytti kovasti lähteä treenaamaan, mutta onneksi väsymyksestä huolimatta mentiin paikalle. Hyvistä treeneistä saa niin paljon energiaa ja hyvää oloa, lisäbonuksena väsynyt hörökorva.

<3

torstai 15. helmikuuta 2018

Rally-tokon kehätreeniä

Tänään meillä oli rally-tokon ohjatut treenit Koirakeitaalla ja treenien teemana oli kehätreeni. Cava tuntui odotettua paremmalle, sille toki sopii paremmin tehdä yksin omassa tilassa kuin sitten samaa aikaa muiden kanssa. Samaa aikaa tehdessä se aina vähän jännittyy ja keskittyminen rakoilee kun sen täytyy pitää muita silmällä. Sen työskentely ei silloin ole niin skarppia ja iloista. Nyt meillä oli tila rajattu kahtia ja toisella puolella tehtiin rata "kisamaisesti" eli kehään tulot ja kehästä poistumiset remmissä ja rata ilman palkkaa ja toisella puolella sai sitten tehdä toista rataa tai muita harjoituksia. Cava teki omalla vuorolla kisamiaset radat tosi hyvin, toki kaikki kyltit ei ihan täydellisesti onnistunut mutta niissä kyse oli enemmän siitä ettei se vielä osaa kaikkia ylemmän luokan kylttejä kuin sitten vaikkapa huonosta keskittymisestä. Sen yleisfiilis treeneissä oli erinomainen. Treenien lopuksi se halusi loppupalkaksi masurapsutuksia ja makoili ihan rentona mun jaloissa selällään. Treenikaveritkin kehuivat miten ihanan hyvin se rauhoittuu hälinänkin keskellä <3 tälläiset kommentit tuntuu aina niin hyvälle, sillä sen rauhoittumisen kanssa on tehty kovasti (muttei suinkaan riittävästi) töitä.

Ensimmäiselle radalle olin miettinyt muutamaan kohtaan palkkausta, mutta Cava tuntui niin hyvälle ja keskittyneelle että jätin palkkauksen pois keskeyttämästä meidän hyvää flowta. Sitä hyvää flowta meidän ei aina ole helppo saada aikaan. Radat sujui kivasti, erityisen iloinen olen meidän käännöksiin, ne on parantunut valtavasti. Cava ei istu niin helposti ja mä pysyn paremmin paikallani. Myös erilaiset seisomiseen liittyvät kyltit onnistui hyvin radalla. Pyörähdyksen sisältävät kyltit oli hankalia ja oikealla puolella seuraaminen tuntui melko vallattomalle tänään. Paikka ei siinä oikein pysynyt ja poikitti joissain kohdissa melko vahvasti. Täytyisi yrittää muistaa treenata tätä samalla kun tokoillaan omatoimisesti, vaikka tehdä samat treenit oikealla ja vasemmalla seurauttaen. Olisi Cavan kropallekkin hyvä.

Treeneistä jäi hyvä mieli, Cava keskittyi superisti ja saatiin pitkästä aikaa onnistumisia sen vireenkin kanssa. Vire tuntui koko treenin tasaiselle ja juuri sellaiselle mistä tykkään, Cava oli reipas ja innokas, mutta kuitenkin koko ajan hyvin kuulolla ja keskittyen. Treenien jälkeen teki melkein mieli avata virkku ja selata kevään kokeita, mutta mutta.. jotenkin ne huonosti menneet treenit nyt alkuvuodelta painaa edelleen mieltä eikä oma olo ole kauhean luottavainen. Ehkä pitäisi vaan repäistä ja kokeilla, onhan se monesti tullut todettua että Cavan kanssa ei aina tiedä eikä voi ennakoida miten treenit sujuu (sama koskee ehkäpä myös kisoja). Välillä tulee näitä kivojakin yllätyksiä ja hörökorva pysyy pöksyissään kaiken kivan keskellä.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ohjattua tokoa

olin etevä ja juoksin lujaa :) t: Cava

Eilen oltiin treenaamassa taas Jessican treeneissä Sipoossa. Saatiin Siiri ja Rieha seuraksi, molemmat koirat teki 30min treenit. Se on Cavalle aika hyvä aika, jaksaa keskittyä ja ehtii käydä useampaa ongelmakohtaa läpi. Cava joutui hieman yllättäen treeneihin vähän kylmiltään, en ehtinyt kauheasti tehdä sen kanssa mitään "virittelyjä", joilla sen saisi paremmin kuulolle ja keskittymään ja hieman myös rauhoittumaan. Aloitettiin treenit hieman samalla teemalla kuin viimeksi, alkuun puhetta Cavan mielentilasta ja palkattomuuden haasteista. Eli siis hörökorvan kiihtymisestä palkattomissa treeneissä (ja usein myös palkan kanssa tehdyissä treeneissä) sekä tiettyjen liikkeiden, yleensä vauhtiliikkeiden, treenaamisessa. Eipä siihen mitään pikakorjausta löytynyt. Vähennetään lelupalkkaa/muutetaan sillä palkkausta hieman, pitää itse olla tarkkana ja vaatia joka treenissä keskittymistä koiralta ja pyrkiä karsimaan kaikki turha häsääminen pois.

Viime treenien tapaan aloitettiin treenit taas muutamalla liikkuroidulla liikkeellä ja tehtiin samalla palkattomuutta. Kokonaisuus oli viime kertaa parempi, muistutin alussa seuraamisessa pompuista ja seurasi paremmin kuin viimeksi. Ei ollut vieläkään hyvä ja etenkin käännöksissä kupli, tosin käännöksiä  ja muuta hienosäätöä tehty vähemmän viime aikoina kun pääpaino seuraamistreeneissä ollut pomppimisen karsimisessa ja paremmassa mielentilassa. Mä sain kommenttia, että voisin sosiaalisesti palkata Cavaa hieman iloisemmin. Tällä hetkellä vähän pidättelen itseäni, koska "pelkään" sitä räjähdystä mikä tulee kun iloisesti kehun Cavaa ja päästän sen valloilleen. Tämä taas aiheuttaa sen, että Cava pidättelee itseään, joka helposti purkautuu joko sillä että se lähtee väleissä rallattelemaan itsekseen eikä ole niin vahvasti kontaktissa muhun ja joudun kalastelemaan sen mukaan tai sitten liikkeiden aluissa tulee ääntä. Ilmeisesti hulluaussien pitää päästä vähän hulluttelemaan liikkeiden välissä, muutama pomppu ja sitten kontaktiin ja siisti siirtymä seuraavan liikkeen aloituspaikalle. Testataan tätä nyt. Positiivista se, että Cava kyllä vastasi sosiaaliseen palkkaan hyvin kun itse toimin paremmin.

Palkattomuuden ja liikkuroidun kokonaisuuden lisäksi treenattiin luoksetulon alkuun odottamiseen malttia, se kun on taas alkanut huonontua. Vauhtihullulla on aina kiire päästä juoksemaan. Tässä ei mitään ihmeellistä, treeniä vaan ja paljon pitää muistaa treeneissä palkata siitä odottamisesta. Rauhassa, nykimättä ja tepsuttelematta odottaminen vaatii meiltä enemmän treeniä kuin lujaa luoksetuleminen. Sen lujaa juoksemisen Cava osaa jo, vähän liiankin hyvin :D Loppuun ehdittiin katsoa vielä ruutuakin. Otettiin siihen kosketusalusta käyttöön ja Cava juoksi paremmin, mutta kriteeri kosketusalustalle ei oikein pitänyt. Katsottiin sitä sitten ilman ruutua hieman ja siinäkin oli ongelmana se kun mä jäin Cavan taakse. Kun olin lähempänä kosketusalustaa se toimi, mutta kun olin kauempana Cavan takana niin ei sitten millään. Ei olla taidettu kauheasti treenata näin.. Ruutu tuntui ihan hyvälle, valoa taas tunnelin päässä, ehkä me saadaan se koevalmiiksi kesään mennessä ja päästään korkkaamaan avo. Sitä ennen pitää tosin saada vire tasaisemmasi ja Cava oppimaan paremmin laskemaan virettä juoksuliikkeiden jälkeen.. kamalasti vaikeita asioita treenattavaksi. Huomasi hyvin kun tehtiin ruutua niin parin toiston jälkeen alkoi heti huononemaan kun juokseminen kiihdytti ja hajotti keskittymistä. Vaatimalla saatiin loppuun onnistuneita toistoja, mutta huomasi kyllä miten hankalaa oli Cavalle kun tassut vei. Ehkäpä seuraavassa treenissä voidaan pureutua näihin ongelmiin enemmän.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Paimennus 56

Eilen oltiin paimentamassa Seutulassa. Tuli hyvin huomattua, että treenit toimi heti paremmin kun viime treenistä oli vain lyhyt aika. Pitäisi niin ehtiä käydä useammin. Jos vaan olisi loputtomasti vapaa-aikaa ja rahaa... Ehkä tää on se syy miks ihmiset pärjää koiriensa kanssa paremmin jos keskittyvät vain yhteen lajiin. Cava oli eilen siis aika hyvä ja itsekkin paremmin taas kartalla. Keskityttiin pitkälti suuntien treenaamisen ja niiden kirottujen maahanmenojen vahvistamiseen. Maahanmenot oli taas ihan kamalia, oon koittanut nyt arjessakin vahvistella meidän käy siihen käskyä ja ei mitään ongelmaa. Sitten kun mä oon lampailla ja koira kauempana niin hörökorva on kuin ei olisi ikinä käskyä kuullutkaan. Tämä kyllä alkaa vähän turhauttamaan, jotenkin vaan ottaa päähän kun tietää että koira oikeasti osaa.

Tehtiin sitten molempien kierrosten alkuun maahanmenojen vahvistamista ihan siinä kun käveltiin lampaille. Tässä ne toimi paremmin, mutta pari kertaa sai kepillä antaa vähän painetta että Cava malttoi kuunnella ja tehdä maahanmenon loppuun asti. Muutenkin eilen jouduttiin hieman keskustella siitä maassa pysymisestä kun parikin kertaa Cava karkasi sieltä omia aikojaan sinkoillen lampaita päin. Maahanmenojen kanssa ei saatu mitään kovin ihmeellistä läpimurtoa aikaiseksi, mutta täytyy niitä ottaa enemmän treeniin ja toivoa että lähtisivät paranemaan. Itse saa nyt olla näissä tosi tiukka ja tarkka (vielä eilistäkin tiukempi ja tarkempi..).

Suunnat sujuivat vaihtelevasti. Vasemmalle oikeastaan aika hyvin ja plussaa Cavalle siitä että kaaren lopuksi teki yleensä aika vauhdikkaat maahanmenot eikä niistä tarvinut vääntää. Oikea oli eilen selkeästi vaikeampi suunta, pari kertaa yritti lähteä vasemmalle ja muutenkaan kaari oikealle ei ollut niin siisti kuin vasemmalle. Täytyy seuraavassa treenissä keskittyä enemmän tähän oikeaan ja tehdä vähemmän vasemmalle ennen kuin saadaan molemmat suunnat samalle tasolle. Mun pitäisi keskittyä siihen suoraan kävelyyn. Huomasin tosi monella kaarella että taas lähdin "jahtaamaan" koiraa ja kääntymään sen perässä sinne kaarelle, jolloin koira oli hankala löytää tasapainopisteeseen koska tasapainopiste koko ajan muuttui. Ainakin nyt itse huomasin aika monessa kohtaa missä tein virheen, ehkä seuraava askel on sitten saada korjattua omaa toimintaa paremmaksi. Kouluttajalta tuli vähän huutia siitä etten liikkunut riittävän reippaasti ja pysähtelin liikaa. Pitää yrittää keskittyä jatkossa myös siihen että pysyisi itse koko ajan liikkeessä. 

Nojoo, olihan treenissä ainakin sata juttua mitkä olisi voineet mennä paremmin ja mitä itse olisin voinut tehdä paremmin. Silti tuntui pitkästä aikaa että tilanne oli edes jotenkin myös mulla hallinnassa enkä vaan epätoivoisesti yrittänyt saada Cavaa kuuntelemaan. Nyt se jopa kuunteli hetkittäin. Etenkin ensimmäisen kierroksen aloitus oli hyvä, Cava oli vähän villi kyllä, mutta sain sen hyvin hallintaan jo alkuun ja kun lähdettiin heti tekemään järkevästi hommia niin Cavakin tasaantui. Eilen se pysyi myös pääasiassa lampaiden takana eikä jatkuvasti pyrkinyt juoksemaan mun ohi (hetkittäin toki, mutta onnistuin blokkaamaan nämä yritykset aika hyvin).

kuva Mira Sinisalo

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Viikonlopun tokoiluja

Eilen oltiin ATD:n hallilla treenaamassa HSKP:n kisaavien ryhmässä. Treeneissä teemana oli maahanmenot ja tehtiinkin niitä vähän poikkeavasti normaaleista treeneistä. Kivaa vaihtelua ja samalla tuli tehtyä hyvät häiriötreenit. Aloitettiin "viestillä", jossa meillä oli kaksi joukkuetta ja kuljettiin toisiamme vastakkain ja noin puolessa välissä matkaa oli tötsät jossa koira piti käskeä maahan. Tämä oli hauska harjoitus ja samalla tuli hyvää häiriötä kun vieressä muut teki samaa liikettä. Cava selvisi hyvin ja oikein tsemppasi, teki hienoja maahanmenoja. Toisena kisana meillä oli "tuoli leikki", jossa aina hitain maahanmenijä tippui pois seuraavalta kierrokselta. Tässäkin tuli hyvin häiriötä kun oltiin vaan toisessa päädyssä hallia ja tila ei ollut järin suuri. Cava tuntui hyvälle eikä ottanut niin pahasti häiriötä kuin yleensä. Itsekkin pystyin olla rennompi. Vauhdikkaampien maahanmenojuttujen jälkeen otettiin vielä hieman kestoa maahanmenoihin.

Maahanmenosulkeisten jälkeen meillä oli paikalla istuminen. Se olikin hankala ja Cava valahti heti aluksi maahan. Kävin palauttamassa ylös, mutta istui hassusti lonkalla koko loppu ajan. Paikallaolon jälkeen tehtiin yhteisesti kisamainen/palkaton suoritus. Liikkeinä kaukot, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, vapaavalintainen temppu ja lopuksi vielä yksi siirtymä ja perusasento, josta palkka kun liikkuri sanoi "liike alkaa". Cava teki ihan ok suorituksen, temppuun (valitsin meille sivulta pyörähdyksen) se vaati kaksi käskyä, täytyisi tehdä tämmösiä ei-tokoliikkeitä liikkurin kanssa myös. Olisi huligaanille hyvää kuuntelutreeniä. Kaukot ei oikein sujunut, mikä ei sinänsä yllätä :( seuraaminen oli ok vaikka muutama turha kontaktin tippuminen mahtui kaavioon. Fiilis oli kuitenkin tasainen. Kuunteli vähän huonosti, mutta toisaalta hallissa oli monta koiraa tekemässä saman liikkurin käskytyksillä ja selvästi otti niistä häiriötä. Pitäisi päästä useammin tekemään tämmöistä. Lopuksi otettiin vielä paikalla makuu. Kuunteli hyvin oman käskyn (oli rivissä vikana), mutta aloitti hirveän haistelun kun jätin sen riviin. Ihan älyttömästi on nyt treeneissä haistellut, en tajua mistä yhtäkkiä tullut tällainen. Jouduin käydä monta kertaa sanomassa haistelusta (tuskin paras mahdollinen toimintatapa, mutta en keksinyt mitään muutakaan siinä kuin kieltää ja kehua ja palkata kun keskittyi tehtävään).

Tänään oltiin aamusta hallilla treenaamassa omalla porukalla. Eilisten maahanmenosulkeisten jälkeen luvassa oli seuraamissulkeisia. Seuraaminen olikin oikeastaan päivän teema ja kaikki teki sitä :D Cava ei paljon muuta saanutkaan tehdä. Kodakin oli mukana hömppäämässä tokoa ja tekemässä temppuja. Seuraaminen oli kamalaa. Vasta treenin lopuksi sain siitä irti muutamia hyviä kohtia. Joko edisti törkeästi tai sitten pomppi holtittomasti. Huoh. Epätoivo iskee, tuleeko tosta seuraamisesta enää ikinä kunnollista? Miten se on niin kammottavaksi päässyt? Miksei mikään treeni mitä teen tunnu auttavan muuta kuin hetkellisesti ja hetken päästä samat ongelmat on taas liikkeessä? Mielentila varmaan isoin ongelma ja se pitäisi saada ratkaistua. Kiihtyy seuraamisesta ja ei sitten pakka pysy kasassa. Ei auta muuta kuin treenata lisää ja olla tosi tosi tarkka kriteereistä.

laskiaissunnuntain treeneihin piti tietysti saada myös laskiaispullia :) 

lauantai 10. helmikuuta 2018

Paimennus 55

Keskiviikkona käytiin Seutulassa paimentamassa. Taas ehtinyt tulla vähän taukoa harmillisesti. Cava oli aika villillä tuulella kun lunta oli satanut ja lumessa juoksentelu oli vähintään yhtä siistiä kuin lampaiden paimennus. Mia oli suunnitellut kivat, mutta meille vielä aika haastavat treenit. On muuten parasta kun voi vaan mennä treeneihin ja joku muu kertoo, että mitä tehdään. Myönnän, että olen laiska ja huono suunnittelemaan treenejä :D Vaikka muiden suunnittelemissa treeneissä yleensä joutuukin poistumaan omalta mukavuusalueelta niin treenit ovat usein myös tehokkaat.

Ensimmäinen kierros aloitettiin ottamalla lampaat ulos lampolasta. Mua stressaa hirveästi tällaiset ahtaat paikat Cavan kanssa. Pelkään että se aivan räjähtää siellä ja juoksee lampaita päin hampaita käyttäen. Pelko oli ainakin tällä kertaa turhaa. Ennemmin Cavaa sai alkuun vähän kannustaa kun sitä jopa vähän jännitti mennä ihan perälle lampolaan kaikkien lampaiden taakse. Mä en ihan kokonaan nähnyt Cavan suoritusta kun peruutin lampaiden kanssa ulos kun Cava niitä alkoi työntämään, mutta kouluttajalta saatiin kehuja Cavan suorituksesta ja lampaiden ulostulostakin kyllä jo näki, ettei se siellä mitään tyhmää tehnyt. Vaati juurikin vähän kannustusta siihen, että meni ihan perälle asti ja otti kaikki lampaat sieltä mukaan. Muuten ensimmäisellä kierroksella vahvistettiin maahanmenoa ja keskityttiin siihen, että Cava pysyisi lampaiden takana. Se hieman innostui lumesta ja tuli tuttua lampaiden ympäri juoksentelua nähtyä enemmän kuin tarpeeksi. Maahanmenot eivät olleet vieläkään mitään supereita, mutta parempia. Täytyy vaan viedä ne aina loppuun asti läpi. Mun pitäisi itse muistaa antaa palautetta ja painetta, jos Cava ei kuuntele. Mielummin herätellä sitä, että kuunteleppa nyt kuin sitten vaan huutaa maahanmeno käskyä kymmenen kertaa koko ajan vihaisemmin ja vihaisemmin. Teoriassa ihan selvä juttu, mutta huoh käytännössä ei kyllä onnistunut läheskään niin hyvin. Ne muutamat kerrat kun toimin edes jotakuinkin näin saatiin selvästi parempia suorituksia. Ei kuitenkaan tule vielä ihan selkärangasta ja paimennuksessa tilanteet tulee niin nopeasti, että ei välttämättä ole aikaa jäädä miettimään että mites tässä nyt toimisi tai olisi toimimatta. Jotain onnistumisia kuitenkin sentään.

Toisella kierroksella tehtiin poispäin ajoa. Mä oon pitänyt tätä tosi vaikeana ja suunninpiirtein mahdottomalta opettaa Cavalle (ei sillä että oltaisiin kamalasti tätä treenattu, kerran aikaisemmin kokeiltu). Cava teki kuitenkin ihan hyvin. Mia tykkäsi sen tyylistä poispäin ajossa ja itsekkin näin tässä hyviäkin pätkiä. Mun on ollut vaikea olla tyytyväinen paimennustreenien (välillä kyllä muidenkaan treenien) jälkeen, Mia kuitenkin sanoi hyvin, että paimennuskin koostuu useista pienistä palasista, joista se kokonaisuus sitten rakentuu. Omat treenit vasta niin alussa, että tämän kokonaisuuden pilkkominen tuntuu ihan mahdottomalle tehtävälle ja koko paimennus on vaan yksi iso möykky ja tuntuu automaattisesti sille, että jos koko treeni ei suju alusta loppuun hyvin niin treeni meni huonosti. Tässäkin treenissä oli useampi hyvin sujunut juttu ja kohta, mutta silti ne epäonnistumiset jäi vaan oman mielen päälle. Toki hyvä miettiä niitä kohtia uudelleen ja toivottavasti ensi kerralla osaan itse toimia paremmin, mutta pitäisi osata nähdä myös ne hyvin menneet jutut ja olla iloinen niistä.  Muuten iskee masennus koko lajin suhteen. Maanantaina jatketaan paimennustreenejä.

Kuva © Mira Sinisalo

perjantai 9. helmikuuta 2018

Rally-tokoa apuvälineiden kanssa

Eilisissä rally-treeneissä keskityttiin enemmän tekniikkaan ja tiettyihin kyltteihin eikä ratapätkää ollut. Tämä oli tosi kiva, tuntuu että monet rally-treenit menee ikään kuin ratatreeniksi. Kisoja ajatellen ratatreeni ja ratarutiinin saaminen on toki tärkeää, mutta myös tekniikan treenaamiseen pitäisi muistaa panostaa. Mä itse tykkään ehkä jopa enemmän tekniikan hinkkaamisesta kuin sitten kokonaisuuksien ja ratojen tekemisestä. Tämä sama näkyy omissa tokotreeneissäkin. Pienten palasten hinkkaamisessa on niin paljon helpompi saada onnistumisia. Kokonaisuuksissa tuntuu, että aina jää joku pikku juttu ärsyttämään kun ei onnistu eikä osaa iloita niistä muista paloista, jotka sujuu hyvin.

Treeneissä oli muutamia pisteitä, joissa oli erilaisia kylttejä ja lisäksi kentän keskellä oli läjä erilaisia apuvälineitä joita sai yksittäisten juttujen treenaamiseen käyttää. Cava teki merkille lähetystä. Se osaa sen jo aika hyvin, mutta virittelyssä katsoi kovasti eteenpäin. Täytyy tätä virittelyä ja merkin bongailua treenata. Tokosta varmaan tulee vahvasti se ajatus, että eteenpäin lähdetään. Löysi joka kerta kyllä merkille ja itse merkki sujui hyvin, stoppasi itse sinne ja etenki vauhdikkaasti. Tämän jälkeen jatkettiin vielä vauhtiliikkeillä ja siirryttiin treenaamaan kolmen esteen sarjahyppyä. Tämä osoittautuikin vaikeaksi. Ensimmäistä kertaa ikinä Cavalla oli tosi kova veto hypyille ja meidän treeni menikin siihen, että seurauttelin Cavaa hyppyjen ohi ja ympäri ja palkkailin kontaktista. Vähän väliä se vilkuli esteitä ja kerran jopa yritti ihan tosissaan karata hyppäämään ilman käskyä. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, että sen fiilis oli muuttunut tähän suuntaan, koska viime kesänä vielä taisteltiin hyppyjen kanssa kun Cava halusi vaan kiertää niitä.

Tämän jälkeen kokeiltiin erilaisia apuvälineitä vähän. Tehtiin tasapainotyynyn kanssa takapään käyttöä, vitsi Cava tykkää tästä. Se on ihan hulluna tasapainotyynyihin ja karkasi kerran sinne tarvike kasalle ihan vaan että sai hypätä etutassut edellä tasapainotyynyn päälle. Tämän lisäksi kokeiltiin eteentuloja tötteröä apuna käyttäen. Siinä oli ideana, että koira kiertää tötsän ympäri siirtyessään sivulta eteen ja tätä kautta saa kroppaan suoristusta. Tämä toimi meillä oikeastaan tosi hyvin. Cava suoristi itseään hyvin ja teki siistimpiä eteentuloja kuin aikoihin. Näiden jälkeen käytiin tekemässä käytösruutu maassa sivulla. Vähän turhaa haistelua, mutta muuten ihan ok suoritus.

Näiden kaikkien harjoitusten jälkeen Cava oli jo tosi väsynyt, joten annoin sen vaan olla. Turha tehdä lisää kun keskittyminen ei tuntunut ihan riittävän. Paljonhan se toki ehtikin yhteen treeniin tehdä. Cava ei ollut erityisen hyvä eilisissä treeneissä, minkäs muunkaan kuin mielentilansa kannalta. Se on aina jotenkin vähän lamaantunut kun käydään näissä rally-treeneissä ja joudun tsempata sitä tosi paljon että se tekisi hyvin. Cava tuntuu hieman ahdistuvan odottelutilanteesta ennen kuin päästään treenitilaan, olen koittanut tulla sisälle odottelemaan vasta ihan vähän ennen kuin meidän ryhmän aika alkaa. Siinä odottelutilassa kun on niin paljon koiria ja hälinää kun edellisten tuntien koirat lähtevät ja alkavien tuntien koirat odottelee pääsyä treenaamaan. Usein siinä saattaa myös tulla jotain rähinöitä, joista Cava usein ahdistuu, tosin nyt se on alkanut myös vastaamaan rähinällä jos rähisijä on liian lähellä. Namittamalla ollaan aika hyvin selvitty. eikä Cava itse kyllä aloita mitään rähinöitä, mutta selkeästi sitä tilanne ahdistaa eikä se oikein tiedä miten toimisi. Siksi koitettu pitää nämä odottelut ihan minimissä, tuntuu aina vaikuttavan treeneihinkin että jos Cavaa kauheasti on jännittänyt odottellessa niin alkutreeni menee vähän siinä ettei se ole ihan rento ja keskittynyt.

Lisäksi Cava ottaa häiriötä siitä, että ryhmä on iso (6 koiraa) ja suurimmaksi osaksi tehdään samaan aikaan. Tila ei ole erityisen suuri, joten aika lähellä joutuu muita tekemään. Cava ei ole oikein tottunut tällaiseen ja sen on selkeästi vaikea keskittyä hommiin kun se joutuu koko ajan vähän pitää silmällä muita. Haetaan siis vielä sitä yhteistä kuplaa näissä treeneissä. Hienosti Cava pystyy olla vapaana vaikka muut häärii ympärillä ja ajoittain niitä hyviäkin pätkiä saadaan aikaiseksi. Vähän samaa fiilistä olen huomannut myös meidän lauantaisissa HSKP:n kisaavien tokotreeneissä. Sielläkin on monta koiraa ja kaikki on samaan aikaan hallissa tekemässä. Toivottavasti Cava lähtee hieman rentoutumaan ja löydetään meidän yhteinen hyvä fiilis kun ahkerasti vaan käydään näissä häiriöisemmissäkin treeneissä. Välillä tosin on ihan mukavakin treenata niin, ettei Cava aivan kiehu ja käy ylikierroksilla. Jonkun verran siis ottaa koirista häiriötä, mutta onneksi ei tosiaan itse haasta riitaa ja pystyy esim. vapaana pitämään huoletta näissäkin treeneissä. Itsevarmuutta voisi kuitenkin olla vähän lisää, että pystyisi täysillä keskittyä hommiin eikä olisi niin varovainen. Ehkä se treenin myötä tuleekin.


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Alkuviikon tokot

Maanantaina meillä oli ATD:lla Maarit Hellmanin tokokurssi. Cava pääsi tekemään stoppeja ja maahanmenoja. Kirotut maahanmenot oli pakko ottaa teemaksi, koska jäi niin paljon häiritsemään kun viikonlopun treeneissä ne eivät vaan sujuneet liikkurin kanssa. Ilman liikkuria ihan hyviä, mutta liikkurin kanssa Cava oli kuin ei olisi käskyä koskaan kuullutkaan. Kuten arvelinkin, ongelma ei ollut Cavan osaamisessa vaan jossain muussa tällä kertaa. Sivulta maahanmenot sujui Maaritin liikkuroimana tosi hyvin, tehtiin niitä muutama erikseen ja lopuksi otettiin yksi liikkuroitu liike alle ja sitten sivulta maahanmeno (kaukojen aloitus). Se sujui hyvin ja siitä superpalkka Cavalle. Tuntui nyt oikein tsemppaavan liikkurin kanssa ja teki tosi täpäkät maahanmenot.

Liikkeestä maahanmenossa sentään saatiin ongelmaa vähän esille, mutta eipä siihenkään auta kuin treenata. Tässä ehkä korostuu se, ettei Cava ihan täysin osaa vielä erotella jäävien käskyjä ja jos on epävarma niin arpoo sitten jonkun asennon (yleensä sen mitä ollaan viimeksi tehty). Kuuntelutreenejä siis lisää näihin. Ei varmasti mikään iso ongelma, mutta selvästi osaamistaso ei ole vielä niin hyvä kuin kuvittelin. Sekin varmasti vaikuttaa että ollaan tehty jääviä aika vähän ja panostettu nyt enemmän istumiseen ja seisomiseen, koska olen kuvitellut niiden olevan heikompia. Kaikkia vaan nyt treeniin siis. Istumiset on tällä hetkellä ehkä parhaimmalla mallilla, seisomiset valuu hieman ja maahanmenoissa on nyt ollut tuota arpomista.

Maahanmeno sulkeisten lisäksi otettiin vähän stoppeja, niitä ei tosin uskaltanut montaa tehdä kun palkkasin lelulla ja Maarit hieman epäili että juokseminen ja lelupalkka aivan villitsee Cavan :D Eikä ollut väärässä ja juoksemisen jälkeen Cava saikin hetken makoilla odottelemassa kun juteltiin. Kierrokset siis nousi, mutta pystyi aika hyvin rauhoittumaan makoillessa. Tosin stoppien jälkeen kun katsottiin noita jääviä niin seuraaminen oli tositosi pomppuista. Stoppeja tehtiin ihan niin, että Cava juoksi Maaritin luokse ja mä stoppasin ja stopin jälkeen palkka tuli lelulla. Välillä sai juosta Maaritin luokse syömään ilman stoppia. Ei kauheasti ainakaan tässä tuntunut alkavan ennakoida, tosin ei järin montaa toistoa otettu. Ihan hyviä stoppeja.

Tänään oltiin ensin paimentamassa ja sen jälkeen tokoilemassa Siirin ja Emilian kanssa Sporttikoirahallilla. Cava oli ihan kamala taas mielentilansa kanssa. Monen asian summa varmasti, oli todennäköisesti paimennuksen jälkeen väsynyt (mä ainakin olin..) ja ensimmäisessä setissä innostin sitä ehkä hieman liikaa sosiaalisella palkalla ja toisessa setissä se sai vielä aika paljon lelupalkkaa.. Mun pitäisi opetella paljonpaljon maltillisempi palkkaustapa. Olisi niin kiva kertoa koiralle miten huippuhienotaitavamahtava se oli, mutta Cavalla menee näistä ihan kuppi nurin ja sitten tulee kaikkea tyhmäilyä. Maltillisempi kiitos riittää kun motivaatiostakaan ei ole pulaa. Ehkä omaan ajattelutapaan pitäisi saada muutos, rauhallisempi kehu ja esim. pitkä rauhallinen silitys voisi toimia paremmin. Kertoohan sekin koiralle, että nyt meni hyvin ja olit taitava. Toki pitäisi treenata myös ihan puhtaasti vireenhallintaa. Voin vaan kuvitella miten helppoa meille tulee ylemmissä luokissa olemaan kun ensin tehdään pohjalle joku vauhdikas liike ja sen jälkeen pitäisikin pystyä suoriutumaan tunnarista tai kaukoista hyvin.. Eipä lopu treenattavat asiat kesken.

Ensimmäisessä setissä Cava sai tehdä liikkurin kanssa liikkeestä maahanmenoa ja kaukoja (ylläri!). Nämä sujui hyvin ja etenkin liikkeestä maahanmenot tuntui tosi hyville. Niistä Cava saikin isot kehut, joista hieman villiintyi. Maltillinen namipalkkaus olisi toiminut ehkä paremmin, tai sitten ne rauhassa sanotut kehut. Pitää alkaa nyt oikeasti tsempata itse ja muuttaa omaa palkkaamistapaa enemmän koiralle sopivaksi eikä ainakaan itse aiheuttaa niitä tilanteita missä koiran kierrokset nousee nollasta sataan sekunnissa. Vielä kun ei ole löytynyt toimivia keinoja niiden kierrosten laskemiseen ja huono mielentila yleensä jää treeneissä päälle. Liikkurointien jälkeen tehtiin vielä seuraamista ja se oli aika kamalaa. Oli siinä pidempiäkin hyviä pätkiä, mutta turhan levotonta menoa kuitenkin. Cavan koko etuosa tuntui olevan tänään ihan lentoon lähdössä. Miten sillä välillä onkin niitä päiviä kun ei tassut malttaisi pysyä hetkeäkään maassa.. Seuraamisessa näkyi hyvin liian korkeat kierrokset ja oli vaikea saada tilanne tasaantumaan. Jälkiviisasteluna olisi ehkä kannattanut vaihtaa seuraaminen johonkin rauhoittavampaan tekemiseen. Seuraaminen liikkeenä yleensä jo vähän nostattaa Cavaa ja kun kierrokset oli jo valmiiksi korkeana ei lopputulos ollut hyvä. Seuraamista tehtiin aika pitkiä pätkiä ja mä yritin keskittyä kävelemään ilman, että vilkuilen koko ajan koiraa. Treenikaverit naksutteli kun näytti hyvälle ja lopussa parempia pätkiä tuli enemmän. Niiden jälkeen sitten tauolle.

Ensimmäisessä setissä tuli tehtyä jo melko paljon ja oikeastaan kaikki mikä meillä treenilistalla olikin. Toiseen settiin otettiin sitten häiriötä sivulla perusasennossa ja lisäksi paikallamakuuseen. Kovasti Cavan itsehillintä on kehittynyt eikä ihan kamalan pahasti mennyt häiriöihin. Kapula oli todella paha häiriö ja siitä yritti pari kertaa huomaamattomasti ottaa kiinni kun sitä tuotiin lähelle. Murr.. Pitää ottaa kapulasta luopumisia omissakin treeneissä. Häiriötreenit on kyllä hyviä ja pitäisi säännöllisemmin muistaa niitäkin tehdä. Liikkeessä (esim. seuraamisessa) tulevat häiriöt on Cavalle pahempia (niitä ei nyt tehty) kuin sitten paikalla ollessa. Täytyisi alkaa ottaa seuraamiseenkin pieniä häiriköintejä. Nyt seuraaminen vaan liikkeenä on tuntunut olevan niin hajalla, että ensin on ollut pakko keskittyä saamaan tekniikka paremmin kuntoon ja liike siistimmäksi ennen kuin treenejä vaikeutetaan häriöillä ja muilla.


tiistai 6. helmikuuta 2018

Pentukuumetta

* postaus sisältää pentukuumetta nostattavaa kuvamateriaalia *

Kaikille tuttu, ihanan kamala pentukuume on tullut kylään. Viime vuoden keväällä/kesällä meidän treeniporukka sai täydennystä kahden hurjan ihanan pikkumustan verran. Näiden "kriminaalisiskosten" treeneissä on ollut hauskaa olla mukana ja samalla muistella Cavan pentutreenejä. Etevien ja fiksujen pentukoirien treenien seuraaminen on nostattanut omaa pentukuumetta jo pidemmän aikaa, mutta toistaiseksi järkisyyt ovat menneet pennuntuoksun edelle. Silti se ajatus omasta pennusta nostaa säännöllisesti päätä ja haaveiluhan on aina kivaa! Alla kuitenkin vähän listaa (ja muistutusta itselle) niistä syistä, miksei pentukoiraa ole ainakaan hetkeen tulossa.

Cava on kamalan nuori vielä, kohta 2,5 vuotta. Sen kanssa ollaan vasta aloiteltu kisaamista ja se on kovin keskeneräinen. Luonteeltaan se on edelleen aika pentumainen (tai ainakin teinimäinen) ja haluan oikeasti antaa sille aikaa kasvaa ja kehittyä ennen uuden pennun hankkimista. Monestihan aussieista sanotaan, että ne ovat "valmiita" vasta siinä 4 vuoden iässä. Toinen ikään liittyvä järkeily on itselläni myös se, että koitan välttää tilannetta, jossa mulla olisi kotona useampi vanha ja eläkkeellä oleva koira. Haluan pitää oman koiramäärän maltillisena ja näin taata, että jokaisella kotona asuvalle koiralle on riittävästi aikaa myös erikseen. 

Toisaalta olen myös miettinyt sitä, että tarvinko oikeasti kaksi näin aktiivista harrastuskoiraa. Cavan kanssa treenataan kyllä toisinaan melko paljon ja meillä on nykyisin treenikalenteriin merkattuna myös vapaapäivät. Tällä haluan varmistaa, että Cava saa riittävästi lepoa ja sillä on myös päiviä, jolloin se saa olla "vain" kotikoira, nauttia rauhallisemmista (Cavan kanssa rauhallinen on kyllä aina aika suhteellinen käsite) metsälenkeistä ja nukkua sohvalla. Toisaalta välillä sille tekee myös ihan hyvää olla treenien täytteisten päivien jälkeen niin henkisesti kuin fyysisesti ihan puhki. Tämänhetkinen treenitahti tuntuu siis sopivan sekä minulle että Cavalle. 

Luonnollisesti jos uusi pentu tulisi se tarkoittaisi Cavalle lyhyempiä treenisettejä ja ohjattuja treenejä harvemmin. Toisaalta lyhyemmät treenisetit pakottaisivat varmasti suunnittelemaan treenejä tarkemmin ja treenaamaan järkevämmin. Oman rajallisen ajan takia on kuitenkin myönnettävä, että en varmasti ehtisi treenata näitä samoja määriä kahden koiran kanssa. Cavalla on nyt useammat ohjatut treenit viikossa (yleensä tokoa ja rally-tokoa, muutaman kerran kuukaudessa myös paimennusta), joten uuden pennun myötä Cava joutuisi varmasti osan treeneistä jakamaan pennun kanssa. Siihen en taida olla vielä valmis, Cava on nyt niin mainiossa treeni-iässä ja on myös pysynyt hyvin terveenä (*kopkop*) ilman pidempiä sairaslomia, joten treenien jakajalle ei välttämättä ole tarvetta ja haluan panostaa kaiken treeniajan nyt Cavaan. Vaikka se ei aina ole ihan se helpoin harrastuskoira niin uskon siihen ja meihin, treenillä meidän tiimistä tulee varmasti oikein pätevä tokoon ja muihinkin lajeihin. 

Cavalla ei myöskään ole mitään rajoitteita lajien suhteen, vaan sen kanssa voi todellakin harrastaa ihan mitä tahansa. Se on nuorempana tehnyt PK-jälkitreenejä ja osoittautunut oikein loistavaksi nenän käyttäjäksi, halutessaan siitä saisi varmasti kelvollisen hakukoirankin. PK-lajit ei ehkä ole ihan mun juttu, mutta kiva ollut huomata, että Cavasta varmasti olisi potkua myös näihin lajeihin. Tokossa se ei ole aina helpoin ja sen mielentilan kanssa on tehty ja tullaan jatkossakin tekemään kovasti töitä. Silti sen kanssa on ihan mielettömän kiva tokoilla. Rakastan sen vauhtia ja pientä hulluuttakin. Rakastan sen intoa ja sitä, että se on aina valmis hommiin. Paimennukseen Cava syttyi heti ja siinä lajissa ainut hidaste onkin ollut osaamaton ohjaaja. Kovasti koitan itse treenata ja opiskella lajia, että sitten seuraavan koiran kanssa osaisin minäkin jo jotain :) Agilitystäkin Cava tykkää ja treenikavereiden painostuksesta on toisinaan päässyt sitä kokeilemaan. Ei siis ole lajia, jota hörökorvan kanssa ei voisi tehdä. 

Haaveissa myös olisi, että Cavalla olisi hieman enemmän kisakokemusta ennen pennun tuloa ja sen kanssa oltaisiin jo ehditty ainakin meidän päälajissa tokossa kisailemaan sinne ylempiin luokkiin ja ehkä pidemmällekkin. En tiedä kuinka realistinen ajatus tämä on, mutta jotenkin mulla on kovasta pentukuumeilusta huolimatta pieni pelko siitä, että pennun myötä Cavaan ei tulisi panostettua samalla tavalla ja yhtä hartaasti kuin nyt. En halua että se jää pennun varjoon vaan tahdon antaa Cavalle mahdollisuuden näyttää täyden potentiaalinsa sekä varmistaa, että itsellä on aikaa tarjota sille riittävästi huomiota ja yhteisiä treenihetkiä. Vähän myös jännittää ajatus uuden koiran hankkimisesta. Cavan kanssa koen että olin todella onnekas kun sain terveen ja itselleni niin hyvin sopivan koiran enkä pidä tätä itsestäänselvyytenä. 

Arkielämä meillä sujuu hörökorvan kanssa mukavasti ja arjen kannalta kolmas koira varmasti menisi aikalailla siinä missä nämä nykyiset kaksi. Aika, raha ja toisaalta myös tarve uudelle treenikaverille ovatkin ne isoimmat kysymysmerkit itselleni. Rotupohdintojakin on tullut tehtyä ja senkin suhteen olen vielä hieman epävarma, että haluanko pysyä nykyisissä roduissa vai kokeilla jotain muuta. 

Katsotaan kumpi voittaa, järki vai pentukuume. Toistaiseksi järkisyyt voitolla, eli ei pennuntuoksua vielä tänä vuonna tiedossa :) 

Kriminaalien kuvista kiitos Siiri ja Emilia! Muut pentukuvat omista arkistoista. 












maanantai 5. helmikuuta 2018

Omatoimitokoa

Viime viikolla treenattiin melko vähän, eikä postauksiakaan ole tullut. Multa leikattiin viisaudenhammas irti ja kivut oli ensimmäiset pari päivää niin kovat, että ei voinut muuta kuin itkeä äitiä apuun koirien kanssa :D Sitten kyllä helpotti ja kotona saatiin treenattua kaukoja ja temppuja, lisäksi on ehditty myös ihan hallille asti treenaamaan. Meidän treenejä on hieman varjostanut mun turhautuminen ja tyytymättömyys, "sellainen koira kuin omistaja" -sanonta taitaa ainakin meidän kohdalla pitää hyvin paikkaansa. Ensin ei päästy treenaamaan ja se ärsytti ja ahdisti omistajaa varmaan enemmän kuin koiraa ja kun lopulta päästiin treenaamaan ei mikään suoritus tuntunut riittävän hyvälle. Mua on turhauttanut kovasti se, ettei liikkeet ole vielä sillä tasolla kuin niiden odotin ja toivoin nyt jo olevan. Sen lisäksi ollaan tapeltu Cavan mielentilan kanssa ja sekään ei ole tuntunut hyvälle eikä treenit senkään suhteen ole oiken edistynyt. Jos mielentilanosalta voi edes treeneistä puhua, kun en ole oikein itse tiennyt että mitä asialle lähtisi tekemään.

Kotitreeneissä kaukot on sujuneet treenimäärään nähden hyvin. Etenkin istu-seiso-istu vaihtoja ollaan hinkattu. Ollaan treenattu seisomiseen kestoa ja vakautta, napakoita vaihtoja ja yritetty pitää tiukasti kriteereistä kiinni. Treeni näyttäisi tuottavan tulosta ja kivat kaukot Cavalle on kovaa vauhtia muodostumassa. Treenata pitäisi vaan useammin ja rohkeammin viedä liikettä eteenpäin. Tässä olenkin nyt tsempannut ja pyrkinyt tekemään vaikeitakin treenejä. Cava on vastannut treeneihin hyvin, se yleensä hämmentyy aluksi kun vaikeutan (ja mulle tulee tässä kohtaa epävarma olo, että vaadinkohan kuitenkin liikaa), mutta parin toiston jälkeen se on alkanut keskittyä ja tehdä hyviä toistoja. Pitäisi siis vaatia joka treenissä Cavalta vähän enemmän, mä jään niin kamalan helposti itse hinkkaamaan asioita joita jo osataan ja se toisaalta antaa Cavalle mahdollisuuden tehdä niitä hutiloiden. Siltä löytyy kyllä keskittymiskykyä kun haastetta on riittävästi ja palkan eteen joutuu vähän työskentelemään.

Itse oon joutunut nyt koville treeneissä. Se on jotenkin niin häilyvä raja, että milloin treeni on riittävän haastava, että Cava onnistuu kunhan keskittyy ja milloin treeni taas on liian haastava ja kumpikin meistä vain turhautuu. Kehitystä kyllä omassa tekemisessä tapahtunut ja viimeiset treenit on ollut tosi hyvin suunniteltuja eikä mitään turhaa sinne päin hömppää ole tullut tehtyä. Muutenkin olen ollut jotenkin tosi tietoinen kaikista virheistä ja mokista mitä teen itse treeneissä. Se on tavallaan ihan hyödyllistä koska on löytynyt pitkä lista asioita, joissa mun pitäisi tsempata, mutta toisinaan häiritsevää kun koira tekee kivan toiston ja itsellä alkaa vaan päässä jyskyttää, että palkkaaminen olisi pitänyt tehdä toisin tai että olisi pitänyt muistaa kehua koiraa ja sanoa palkkasana ja vasta sitten kaivaa lelu taskusta. Perushuttua, mutta mulla tuntuu olevan aina niin kova kiire sen palkan kaivamisen kanssa etten ole aina ihan johdonmukainen näissä.

Hallilla ollaan tehty liikkuroituja muutaman liikkeen kokonaisuuksia, ruutua ja seuraamista. Liikkuroiduissa kokonaisuus on pysynyt aika hyvänä. Ongelmaksi on noussut maahanmenot. Cava ei oikein tahtoisi mennä maahan. Kotona ja hallilla ilman liikkuria Cava on tehnyt tosi hyviä maahanmenoja, joten en usko että kyse on mistään jumista tai muusta. Tästä muodostunut oikeastaan vähän ikävä kierre kun mä olen alkanut vähän epäillä ettei Cava tottele maahanmenokäskyä ja etenkin liikkeestä maahanmenossa huomaan jäykistäväni yläkroppaa aina ennen käskyä ja Cava hämääntyy siitä eikä kuuntele käskyä vaan tulkitsee mun jäykistymisen kroppa-avuksi, jota Cava ei sitten tunnista ja arpoo sitten vaan jonkun asennon. Tarjoaa siis kaikkia jääviä, erityisesti ehkä istumista (täytyy kyllä alkaa istumisia treenaillessa tarkkailemaan omaa kävelyä ja kroppaa, koska voi hyvin olla mahdollista että annan siinä jonkun kroppa-avun ja siksi istumiset tulee herkemmin kun mä jännityn kropasta). Kaukojen ensimmäinen maahanmeno sivulta on myös ollut hankala ja siinä huomaan taas sen, etten usko siihen että Cava menee käskystä maahan ja eihän se sitten menekkään.. Täytyy koittaa saada tilanne korjaantumaan ja oma olemus rennoksi ja epäonnistumiset unholaan.

Seuraamista ollaan tehty hieman pidempiä pätkiä ja hyppimisen osalta tilanne on parantunut kovasti. Ei se vielä ole ihan niin tasaista kuin toivoisin, mutta koko ajan menee parempaan suuntaan. Käännökset ovat kärsineet aika paljon kun niihin ei ole nyt tullut panostettua. Pomppimisen karsiminen on ollut korjattavien asioiden listalla tärkeämpi ja siihen keskitytty enemmän. Nyt kuitenkin voisi alkaa taas hioa käännöksiä paremmaksi. Paikka tuntuu myös parantuneen kun pomppuja ollaan saatu karsittua, samoin pysähdyksissä perusasento on nyt tullut parempaan kohtaan eikä ole niin helposti edessä. Hyvältä tuntuu ja treenikaverien mukaan myös näyttää.

Ruututreenejä ollaan taas jatkettu ja toiveissa olisi kovasti saada ruutu sellaiseen kuntoon että viimeistään kesällä päästäisiin korkkaamaan avoin luokka. On tehty paljon erilaisia treenejä, ruudun bongailua, paikan naksuttelua ja sitten pidemmältä matkalta ruutuun juoksua ja takapalkkaa. Pidemmältä matkalta Cava on juossut aika kivalla vauhdilla ruutuun ja reagoi stoppiinkin ihan hyvin. Stoppi voisi olla mun makuun kuitenkin vähän napakampi. Mun täytyy itse myös vielä hieman harjoitella, että missä kohtaa sen huudan.. välillä on menty reilusti yli ruudusta ja välillä sitten Cava jää vähän turhan eteen. Cava ei oikein osaa itse pidemmältä matkalta hakea oikeaa paikkaa ja on siinä mielessä aika paljon mun käskytyksessä kiinni. Muutenkin paikka elää vielä aika paljon. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen siihen, että onnistumisprosentti ruutuun löytämisen (ja nauhojen sisäpuolelle päätymisen) suhteen on ollut treeneissä nyt hyvä. Alla video sunnuntailta kaksi toistoa.



Muuten tuli viikonloppuna pohdittua aika paljon treenejä ja niissä edistymisiä. Välillä sitä tulee itse kovin sokeaksi onnistumisille ja kun tavoitteet on tietyissä liikkeissä tai liikkeiden osissa ei ehkä näe kokonaisuutta aina ihan kunnolla. Kuten aiemmin jo mainitsin, edistyminen on tuntunut viime aikoina tosi hitaalle ja hetkittäin jopa sille ettei mitään edistystä tule. Ruutu on kuitenkin saanut hallikaudella kivasti varmuutta, seuraamisessa ollaan karsittu pomppuisuutta pois melko lyhyessäkin ajassa. Tärkeimpänä kuitenkin ehkä Cavan itsehillintä. Harmittelen niin usein sitä kun se on niin villi ja keskittymiskyvytön, että unohtuu ne onnistuneemmat pätkät kokonaan. Sunnuntaina treenikaverit teki hieman aksaa hallissa treenien lopuksi. Lupasin ottaa videolle ja Cava jäi vapaana halliin. Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään, joten uskalsin jättää sen makoilemaan vähän matkan päähän musta. Cava yllätti kuitenkin mut ihan täysin ja se makoili melko rauhassa paikoillaan vaikka kaverit aksasi. Vikoille toistoille käskin Cavan sitten meidän paikallamakuu käskyllä makaamaan pää alhaalla ja sehän onnistui. Voisin sanoa, että ei olisi kyllä varmaan vielä kuukausi sitten onnistunut tämä. Muutenkin Cava oli ihanan rauhassa vaikka kaverikoirat juoksi ympärillä ja teki ihanaa agilityä. Tämä olikin ehkä meidän sunnuntain treenin isoin onnistuminen ja videota katsellessa tuli olo, että ehkä sen kanssa on kuitenkin kaikesta huolimatta jotain tullut tehtyä oikein.

Aamun paikkistreenit 😊

Henkilön Joanna Nurkki (@joannanurkki) jakama julkaisu