keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Tokovalkku

Eilen oltiin Sipoossa Jessica Svanljungin tokovalkassa pitkästä aikaa. Cavan mielentila oli taas treenin aluksi tosi huono, harmitti tosi paljon koska ollaan työstetty nyt alkuvuosi tuota mielentilaa ja eiliset treenit alkoi todellisen hirviön kanssa treenatessa. Sunnuntain treeneissä oli nähtävissä samaa mielentilaa ja mua harmitti treenien jälkeen älyttömästi, koska tuntuu että kaikki tehty työ on mennyt hukkaan ja en kerta kaikkiaan enää tiedä mitä tekisin. Tuntuu etten oikein osaa ongelmaa kouluttajillekkaan kuvailla kun en keneltäkään ole saanut mitään selkeitä ja meille toimivia vinkkejä, jollainhan tämä kamala hirviö pitäisi kesyttää.. Onneksi Cava sentään tasaantui treenin edetessä kun pääsi tekemään ja loppuun saatiin ihan kivojakin pätkiä tehtyä.

Aloitettiin meidän treenivuoro neljällä liikkuroidulla liikkeellä. Ei siitä tullut mitään kun hörökorva ei pysynyt pöksyissään. Ensimmäisenä oli merkin kierto, se oli ihan ok mutta merkillä tuli taas joku pieni ääni. Ei haukkuminen, ei murina, vaan ikään kuin ilmat tuli Cavan keuhkoista ulos ihmeellisenä puhinana. Kierto itsessään tosi tiivis ja vauhdikas. Lopun perusasentoon ei ehtinyt hidastaa ja se venyi. Liikkeen välissä tuli jotain pientä mutinaa ja seuraamiskaaviossa Cava ulisi jokaisessa käännöksessä ja suorilla pätkillä se näpsi mua housuista. Yksi perusasento oli myös vino ja itse seuruu tosi pomppuisaa. Kolmantena liikkeenä tehtiin alokasluokan luoksetulo, siinä odotus oli nätti (mikä oli kiva juttu kun niitä nyt on treenattu), mutta sama kuin merkin kierrossa eli ei hidastanut perusasentoon vaan juoksi reilusti mun ohi ja teki ison kiepin mun takana. Nämä loppujen perusasennot pitää nyt ottaa treeniin. Viimeisenä liikkeenä avoimen luokan kaukot. Ne oli nätit. Odotuksessa vähän haisteli, mutta käskyihin reagoi nopeasti ja teki täydet vaihdot. Oli asennoissa myös tosi tasaisen oloinen, vaikka vaihtoväli tuntui tosi pitkälle. Ei ennakoinut tai muuta. Ihan kammottavaa :D ois tehnyt mieli itkeä tän jälkeen ja vähintään luvata että me ei enää ikinäkoskaanmilloinkaan mennä kokeeseen. Jessica kuitenkin onnistui nähdä hyvääkin meidän suorituksessa, koiralla on iso moottori ja motivaatio tehdä täysillä. Cavan nopeus on mahtava ja tota sen nopeutta siltä ei varmasti koskaan saa otettua pois, eikä tarvitsekkaan. Nyt täytyy vaan alkaa siistiä liikkeitä ja ottaa liikkeistä ylimääräiset osat pois. Eli ei me ehkä olla toivottomia, vaikka sille tuntuikin.

Aloitettiin noudosta, sitä on myös hinkattu useampien kouluttajien kanssa ja se ei tunnu vaan edistyvän. Olen tosi iloinen, että otin sen treeniin koska Cava ei ole vastannut kovin hyvin muilta saamiimme treeni-ideoihin. En tajua miksen ole kyseenalaistanut niitä treenejä aiemmin, Cavahan vastaa yleensä tosi nopeasti ja edistystä näkee jo yhdessä treenissä jos se vain tajuaa mikä treenin idea on. Nyt ollaan tehty paaaljon noutotreenejä jotka eivät ole oikeastaan tuntuneet johtaneen mihinkään. Jessica ehdotti pientä namikuppia palkaksi tässä. Herkkujen pitäisi olla jotain ekstrahyviä koska haluttaisiin Cava kääntymään mahdollisimman nopeasti kapulalta mun luokse sen sijaan että se jäisi kapulan kanssa leikkimään. Namikuppi toimi odotettua paremmin ja Cava paransi varmaan 5 toistolla joka kerta suoritusta. Tämä oli meille ihan loistava juttu, koska nyt musta vihdoinkin tuntuu että mulla on oikeasti joku treeni millä saan noutoa vietyä eteenpäin. Kun Cava vähensi/lopetti kapulla leikkimiset ennen mun luokse tulemista sen ote myös parani ja se piti kapulasta tiukemmin kiinni. Sen verran sen teki herkkua mieli, että perusasennossa tiputti kapulan ennen kuin ehdin ottaa, mutta sitä voidaan treenata vielä erikseen, nyt on vaan iloinen että se kapulan otto ja mun luokse juokseminen parantui.

Toisena juttuna tehtiin seuraamista. Sekin alkoi parantua kun en vain antanut Cavan pomppia. Oon jotenkin pelännyt kieltää sitä kun yksi kouluttaja maalaili mulle kauhukuvia siitä kuinka kieltämällä pomput saan Cavan todennäköisesti vain ääntelemään. Nythän sillä on tullut ääni seuraamisessa nimenomaan silloin kun pomppii. Ollaan siis kokeiltu kaikkea muuta, palkattu vasta kun pomppiminen loppuu, lopetettu treeni ja laitettu koira maahan rauhoittumaan ja menty itse kauemmas ja jatkettu kun koira on rauhassa, treenattu vain hidasta kävelyä jossa sen on vaikeampi pomppia jne. Pitkälti tääkin on siitä oikeasta mielentilasta kiinni tietenkin. Laitettiin Cavalle lyhyt naru remmiin kiinni ja siitä pieni nyppäisy kun hyppi. Taisin kaksi kertaa siitä pienesti nypätä ja sen jälkeen isoimmat pomput jäi kokonaan pois. Kai tässäkin vaan pitäisi olla tosi mustavalkoinen, oli se keino mitä käyttää sitten mitä tahansa. Mä annan Cavalle liikaa tilaa sen omille päähänpistoille ja ne harvoin on ihanteellisten tokosuoritusten kanssa yhteneväisiä (Cava lisää, että sen ideat ovat paljon kivempia ja hauskempia kuin tavalliset tokoliikkeet).

On siinä vaan työmaata. Asenne pääasiassa kohdillaan ja motivaatiota melkein liikaakin. Liikkeissä kuitenkin ihan hemmetisti työstettävää. Meidän piti korkata avoinluokka nyt keväällä, mutta ehkä sitten kesällä.. Nyt on pakko keskittyä siistimään liikkeitä, saada ruutu varmemmaksi ja löytää sopivia työkaluja vireenhallintaan. Tällä hetkellä oma fiilis sellainen, että koko toko vähän väsyttää. Ei olla yhtään siinä vaiheessa, missä odotin meidän olevan ja tuntuu että joka treenin jälkeen mun silmät vaan aukeaa enemmän sille, ettei olla vieläkään päästy tietyissä asioissa eteenpäin. Kehittyminen tuntuu olevan tosi hidasta tällä hetkellä ja uusia ongelmia ilmestyy jatkuvasti.. Nyt pitäisi tehdä joku oikeasti fiksu treenisuunnitelma avoimenluokan liikkeistä ja treenata sen kanssa. Saatais varmaan enemmän kehitystä aikaiseksi. Jotain järkevää pitäisi myös koittaa keksiä treenien alkuun, että saatais treenit aloitettua jo hyvällä mielellä. On se vaan sekopäinen hörökorva kun toko on niin siistiä ettei meinaa karvoissaan pysyä. Cavan ollessa pentu mulle monet kouluttajat jankkasivat, että ensimmäisenä vuotena keskityään vain motivaation rakentamiseen ja koiran aivopesemiseen siitä että toko on kivaa. No Cavaa ei ois ehkä ihan niin paljoa tarvinut aivopestä, sille ois ehkä voinut jättää pienen epäilyksen siitä että elämässä on tokoakin parempia asioita.



Uuden tempun opettelua. Hörökorvat oli liian isot videolle 😆 #tempputurska

Henkilön Joanna Nurkki (@joannanurkki) jakama julkaisu

8 kommenttia:

  1. Otan osaa ja tunnen sympatiaa. Rinnan mielestä myös kaikki on vaan niin liian kivaa. Meillä avuksi on ollut kuuntelu- ja erottelutreenit. Mikään ei kuitenkaan kanna pitkälle, mikäli ohjaaja ei ole tarpeeksi mustavalkoinen (aina).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meilläkin kuuntelu- ja erottelutreenit on toimineet ja rally-tokossa tulee (ainakin vielä) niin paljon uusia juttuja ja tehtävät tulee radalla nopeassa temmossa, että siinä on pakko keskittyä ja kuunnella ja vire yleensä tasaisempi eikä ylilyöntejä tule. Pitäisi siis varmaan tehdä tokoakin "ratamaisesti". En tosin tiedä auttaako se sitten lopulta muuta kuin siinä treenissä. Mun ehdottomasti isoin heikkous kouluttajana on se, että en ole riittävän mustavalkoinen. Siihen tullut keskityttyä Cavan myötä enemmän, mutta pitäisi olla vieläkin ehdottomampi ja tosiaan aina, ei vaan silloin kun muistaa ja joku siitä muistuttaa.

      Poista
  2. Treenipostauksia on kyllä mukava lukea ja mietiskellä kouluttamista. Me ollaan tehty toukokuun jälkeen tokoa niin vähän, että vauhti on monesta liikkeestä ihan hakusessa (esim. ruutu ja nouto). Uskon ja toivon, että se tulee toistojen myötä kun koira on varma siitä, että osaa homman. Rallya kun on treenattu paljon, niin vire nousee kyltitetylle kentälle tullessa yleensä sopivaksi (tai joskus vähän yli) ja ilme kertoo, että "mä näet tämän osaan".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti Armas saa varmuuden ja kokemuksen myötä vielä vauhtia :) Cava se tuntuu syntyneen vauhti suonissaan, joskus toivoisi hieman enemmän malttia ja parempaa keskittymiskykyä. Ehkä ne lisääntyy kun opin paremmin ymmärtämään hörökorvaa :)

      Poista
  3. Jessican koulutukset on kyllä aina hyviä. :) Seurauksessa meilläkin ollut joskus tuo lyhythihna käytössä. Ruutin kanssa treenejä tuli tehtyä joskus liikaa lelupalkalla, lyhyitä osia ja lyhyitä treenejä, sillä jäi kuitenkin usein virtaa ja vähän liikaakin motivaatiota pankkiin. Gavaa taas pitääkin innostaa ja pitää treenit lyhyinä tai ettei jää hinkkaamaan turhia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan joo tykätty Jessican treeneistä tosi paljon! Aina tullut uusia ideaoita sen hetkisiin ongelmaliikkeisiin ja muuhunkin. Meillä lelupalkkausta koitettu koko ajan vähentää koska se vaan kiihdyttää ja toisaalta aiheuttaa sen, että palkan odotus on liian suuri ja sitä myötä tulee huonoa keskittymistä ja hätäilyä koiralta. Cavan kanssa vielä etsitään sopivaa treenityyliä.. Se ei kovin helposti väsähdä, mutta toisaalta turhautuu jos tulee useampi moka ja esim. juoksuliikkeet kiihdyttää. Tuntuu että se on tosi tärkeässä osassa, missä mielentilassa treeni alkaa ja se määrittää paljon sitä miten treeni sujuu. Sitten kun vielä keksisi miten sen mielentilan saisi sopivaksi ennen treenejä :D innokas saa olla, mutta rajansa kaikella..

      Poista
  4. Mulla on yhden kuumakallen kanssa auttanut se, että ekalla kierroksella en yritäkään tehdä mitään järkevää tai oikeaa, vaan tyyliin pyydän koiran istumaan mistä se saa lelun ja sitten heitellään/taistellaan lelusta ihan kunnolla. Irti, uudestaan joku yksi käsky, siitä lelu ja taas taistellaan. Taistelu on tän juttu. Juoksutan sitä niin pitkään että se on selkeästi hengästynyt, sitten lelu pois, kourallinen nameja etsittäväksi ja koira tauolle. Toiselle kierrokselle tulee paljon paremmassa mielentilassa. Tämä on kyllä jo 9,5v ja nämä kiihkeät tapauksetkaan ei kaikki varmasti ole läheskään samasta muotista. Meillä vieras paikka pahentaa ilmiötä, tutussa hallissa tai omalla kentällä saattaa jopa joskus kuvitella ottavansa koiran ns. suoraan hommiin mutta uudessa paikassa siinä ei kyllä mee ku hermot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tommonen vois toimia kyllä meillekkin, ettei heti alkuun vaadi mitään ihmeempää vaan lyhyitä helppoja juttuja. Pitää ottaa kokeiluun. Meillä on itseasiassa just toisin päin, että tutussa paikassa on heti kierrokset katossa, mutta vieras paikka (tai tuttu paikka jossa paljon vieraita koiria ja ihmisiä) jännittää sen verran, että kierrokset laskee. Cava on siinäkin mielessä ehkä vähän haastava, että sillä nousee helposti kierrokset ihan kaakkoon kun tilanne on sille helppo ja turvallinen, mutta sit vieras paikka tai paljon koiria ahdistaa sitä sen verran että sillä saattaa jopa vähän toimintakyky mennä ja sitten ei pysty leikkimään eikä tehdä kunnolla. Cavalla on siis mielentilaongelmaa ihan molempiin ääripäihin. Hän suhtautuu niin isolla tunteella kaikkiin asioihin :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!