lauantai 6. tammikuuta 2018

Paimennus 52

Kamala paimennus. Kamala Cava. Kamala koiraharrastus. Kuka haluaa tuhlata kaiken rahan ja mielenterveyden tähän lajiin. Alkaa tuntua että pitää olla hieman sekaisin ja masokistinen jos paimennusta harrastaa. Mulla on ollut jo pidempää sellanen olo että tekisi mieli luovuttaa ja tuntuu, että treeni treeniltä toi olo vaan vahvistuu. Tunnen itseni ihan idiootiksi kun heilun kepin kanssa lampaiden seassa ja yritän epätoivoisesti saada Cavan kuuntelemaan edes yksinkertaisia käskyjä ja hörökorva vaan viilettää korvat lukossa kierros kierrokselta kovempaa lampaita ympäri. Siis miten tollasen mustan pyörremyrskyn saa pysäytettyä?! Tänään mulla oli jo vähän huono olo kun lähdin kotoa ja täytyy sanoa ettei treenien jälkeen ollut yhtään sen parempi fiilis. Siiri raukka joutui kuunnella mun valitusta ja kiukkua koko matkan Pukkilasta Espooseen. Siinä on aika monta minuuttia valitusta. Mutta kuten meidän kouluttaja sanoi, tästä kiukusta ja harmituksesta pitäisi vain nöyrtyä, miettiä mikä meni vikaan ja ensi kerralla tehdä paremmin. (helpommin sanottu kuin tehty!)

Ensimmäisellä kierroksella Cava sai aloittaa ja meidän piti ottaa lampolasta lampaat pellolle. Ihan oikea työtehtävä ja aivan liian vaikea juttu meille. Cava teki tosi paljon tyhmiä juttuja ja mulla ei ollut hajuakaan missä mun pitäisi olla tai missä mun koiran pitäisi olla.. Jouduttiin yrittää aika monta kertaa ennen kuin saatiin lampaat lampolasta ja aitauksesta pois. Tässä kohtaa oli jo hirveä hiki itsellä päällä ja hävetti ja harmitti niin paljon että olisi tehnyt mieli heittää koira autoon ja repiä koko tyhmä paimennuskortti palasiksi. Ei saatu kuitenkaan lopettaa treeniä vielä tähän vaan jouduttiin kuljettamaan lampaat treenipellolle. Lampaat lähinnä kulki mun mukana ja Cava sitten piti jotain omaa lystiä juoksetelemalla viereisellä pellolla. Siis oikeasti, varmaan oli aika surkuhupaisa näky. Pellolla meno ei kauheasti parantunut ja mun oli tosi vaikea saada painetta menemään Cavalle läpi. Joku etäisesti hallittu pätkä saatiin loppuun kun Cava teki hieman etäämmällä töitä ja antoi lampaille tilaa liikkua. Mä jouduin tehdä tosissani työtä että Cava pysyisi lampaiden takana. Se kun olisi kovasti halunnut ensin takaa työntää lampaat mun ohi ja sen jälkeen juosta edelle stoppaamaan lampaita. Vähän liikaa tekee omia juttuja sen sijaan että kuuntelisi mua. Muutamia suuntia otettiin myös, ne oli hankalia jos pysäytin koiran kun siinä tuli Cavalle turhaa jännitystä musta ja se yleensä juoksi rumasti lampaille eikä ottanut riittävän pyöreää kaarta. Joku vähän tottelevaisempi ja kuuliaisempi pätkä saatiin loppuun niin siihen otettiin tauko. Vaikka en ollut kauheasti saanut ensimmäisellä kierroksella aikaan niin olin itse tässä vaiheessa jo ihan poikki ja turhautunut.

Toisella kierroksella saatiin onnistunut aloitus, Cava tuli ravilla lampaille. Muuten sitten Cava karkasi useamman kerran lampailta juoksentelemaan ja mun oli vaikea saada se pysähtymään kun lähdin vähän jahtaamaan sitä enkä uskaltanut liikkua lampailta riittävästi pois että olisin päässyt Cavan linjalle stoppaamaan sitä. Cava haluaisi tehdä paimennusta omilla säännöillään ja kun mä en anna sen tehdä tyhmiä juttuja niin sen ensimmäinen ratkaisu on juosta kovaa ja sen jälkeen jos onnistun estämään siltä juoksentelun se tulee mun luokse komentamaan mua. Tämä kyllä ihan oma vika kun oon antanut sen tehdä lampailla niin paljon mitä se itse haluaa. Aikamoista tahtojen taistoa saatiin käydä taas. Edelleen mun oli vaikea saada sille paine läpi ja se tuntui vain kiihtyvän mun kepin heiluttelusta. Pitäisi muistaa ettei keppiä ole syytä nostaa ylös vaan pitäisi enemmän käyttää maahan/alas. Tehtiin stoppeja, ne valui melkoisesti ja mä sain tässä palautetta että mun pitäisi liikkua koko ajan kun helposti pysähdyn kun käsken koiraa (haha ei pitäisi olla näin vaikeaa tehdä kahta asiaa samaan aikaan!! :D).  Otettiin loppuun muutamia suuntia ihan vauhdista niin että kävelin lammaslauman läpi ja Cavan piti lähteä oikealle tai vasemmalle. Näissä haasteena oli se, että mä en liikkunut riittävän lujasti pois lampaiden alta, jolloin Cavaa alkoi jännittää lampaiden takana ja se suhahti sieltä tosi läheltä lampaita ja sai lampaat juoksemaan nopeammin pois alta. Toisella kierroksella sain kuitenkin puututtua vähän paremmin Cavan tekemisiin ja suurimman osan ajasta se työsti lampaita niiden takana ja eikä ihan niin paljoa juossut mun edelle. Vielä kun löytäisi jostain riittävästi taistelutahtoa tämän lajin treenaamiseen.

Cavan päästessä autoon mä jouduin sain jatkaa treenejä kouluttajan bordercolliella ja siinä ehkä joku lamppu syttyi mun päähän. Ainakin piirtelin kotiin tullessa treenipäiväkirjan täyteen piirroksia siitä että missä pitäisi itse olla ja missä koira ja lampaat on missäkin tilanteessa. Sääli että mun piirrustustaidot on niin kammottavat etten viitsi näitä piirroksia jakaa tänne blogin puolelle :D Sain kokeilla samoja juttuja kuin Cavan kanssa ollaan tehty mutta olipa kivaa kun oli koira joka totteli ja teki hienosti. Oispa hienoa jos omakin koira tekisi joskus yhtä kiltisti :)

onneksi se on edes söpö! 

4 kommenttia:

  1. En ole teidän treenejä tainnut nähdä kuin videolta ja todellisuus voi olla eri näköistä toki. Mutta pohdiskele, että juokseeko koira ihan vaan tuhmuuttaan tai intoaan vai voisiko se herkkänä koirana olla vähän paineistunut hommassa? Olin reilu vuosi sitten lyömässä hanskoja tiskiin Nooan kanssa, kun se vähät veisasi meikäläisen käskyistä ja vaan juoksi ja juoksi kovempaa ja kovempaa. Sain ohjeita koittaa juosta sen edelle ja tehdä ties mitä kevätjuhlaliikkeitä ja sehän juoksi vaan vielä enemmän. Sitten koitettiinkin jotain ihan muuta eli jos se alkoi juoksennella niin koko homma seis. Ja siinä seisoin sekä minä että lampaat paikallaan niin kauan kunnes koira itse tarjosi rauhottumista lauman taakse ja sitten homma jatkui. Kaikki ylimääräinen huutaminen, kepillä huitominen yms pois. Kun tämä saatiin tahkottua läpi ja koira ymmärtämään, että ei tarvitse tehdä stressilenkkiä niin sitten vasta puututtiin vauhtiin. Ja sekin tällä mahdollisimman eleettömästi, koska kerää kierroksia muuten välittömästi. Jos vauhti kiihtyy tai typeröi omiaan, niin älähdys ja keppi lentää maahan koiran eteen, välitön kehu kun tekee oikein. Edelleen saan olla tarkkana, etten ala huitomaan tai turhautuneena ala huutamaan, sillä se paineistuminen tulee sieltä kyllä ja vauhti sen myötä. Ja Nooa on kuitenkin tosi kovapäinen koira, se ei välitä vaikka sitä heittäisi vahingossa sillä kepillä, jatkaa vaan menoaan. Mutta silti se keräsi painetta kuin painekattila ja homma räjähti käsiin joka kerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia sulla! Mä en oo tota Cavan juoksemista tulkinnut paineistumiseksi, koska se mun mielestä näyttää paineistumisen aika herkästi ja yleensä silloin sitten muulla tavalla on epävarma/lähtee kokonaan pois lampailta. Täytyy tuota kuitenkin miettiä, koska Cava on aika herkkis ja ottaa milloin mistäkin painetta, joten en sinänsä ihmettelisi jos tässä olisi siitä kyse. Ehdottomasti Cavalle myös sopisi paremmin jos en huutaisi ja huitoisi kepillä, itselle se on huono tapa ja haen "turvaa" siitä kepistä ja sillä heilumisesta kun tuntuu ettei homma suju ja ole hallinnassa itsellä (ja sen jälkeen ei ainakaan suju). Mä en uskalla Cavaa oikein lampailla kehua kun pienetkin kehut tuntuu nostavan kierrokset. Tällä hetkellä vähän fiilis, että omat taidot ei riitä ja Cavalle voisi sopia jos pääsisi jonkun toisen ohjaajan kanssa tekemään hommia. Oon itse ihan hirveän epävarma ja siihen yhdistettynä nopea ja kiihkeä koira niin kaaos on valmis. Oon epävarma missä kohtaa mun pitäisi sanoa koiralle ja miten ja sitten oon yleensä auttamatta palautteissa myöhässä. Tarkkana pitäis kyllä itse olla ja turhat hermostumiset jättää aitauksen ulkopuolelle. Hyviäkin pätkiä Cava tekee, mulla vaan itsellä ollut nyt täysin epäonnistunut fiilis jokaisten paimennustreenien jälkeen ja vaan ne huonosti menneet pätkät tuntuu jäävän mieleen vaikka joka treenissä on niitä hyviäkin juttuja Cavan tekemisessä ja pitäisi muistaa nekin kirjata ylös

      Poista
    2. Mullakin meni hetki päästä sisään siihen koiran ajatusmaailmaan, että se juoksee purkaakseen stressiä. Stressilenkkiä niinkuin. Mutta nyt kun sen tajusin, niin kyllähän se nyt ihan selvää on. Nooakaan ei perinteisesti ota kauheasti mistään itseensä, se kommentoi haukkumalla yleensä jos joku on sen mielestä epäselvää. Mutta olisi se pitänyt ymmärtää, että j os koira jolla se lauman koossa pitäminen on kaikki kaikessa lähtee kokonaan pois laumalta, niin ei se sitä ihan huvin vuoksi tee.
      Toinen mitä ehkä itse koittaisin olisi se, että koiralla on liina perässä ja joku pitää siitä liinan päästä kiinni (jos koira ei ahdistu perässä kulkevasta ihmisestä), näin saat itse oltua lampailla mutta jos se sun palaute tulee myöhässä niin liina estää koiralta liian vauhdin tai sen juoksemisen eteen stoppaamaan laumaa (tämä ongelma on myös meillä ollut että koira puskee liikaa lampaita ja sit se haluaa stopata ne eli juoksee eteen. Systemaattisesti sitten alettiin vaan ajaa sitä vauhtia ala, ei stopeilla vaan oikeasti vaatimalla hitaampaa vauhtia koska stopit vaan kiihdytti kiihkeää koiraa). Silloin myös sulla itsellä voisi olla varmempi olo siitä, että koira ei pääse villisti viipottamaan niin omaan ohjaukseen tulisi sitä rauhaa.
      Cavan sisaria myös nähneenä, niin vauhtia ja intoahan niillä kaikilla on. Ei ihan helpoimpia ekoja paimennuskoiria ole kyllä. Voin kokemuksesta kuitenkin lohduttaa, että kyllä se vähän helpommalta sitten joskus tuntuu ja toisen koiran kanssa se on jo paljon helpompaa :)

      Poista
    3. Mä luulen että Cava vaan kiihtyisi tai sitten ahdistuisi jos sillä kulkisi ihminen perässä liinan kanssa. Tällä hetkellä se lähtee tosi herkästi kokonaan pois lampailta jos esim. kouluttaja tulee lampaille mua auttamaan. Ottaa niin kovasti painetta muista kuin musta. Ehkä joku treenikaveri voisi pitää liinasta, mutta muutenkin liina tuntuu kiihdyttävän lisää. Toi on ihan totta meidänkin tapauksessa, että stopit vaan kiihdyttää jo valmiiksi kiihkeää koiraa ja meidänkin pitäisi päästä siihen, että pystyisi vaatimaan hitaampaa vauhtia. Nykyisin meillä on jo siinä stopissa pelkästään sellaista jännitettä kun mua stressaa että koira lähtee siitä kuin ohjus ja koira vaistoaa tämän ja todellakin sitten lähtee kuin ohjus.
      Nää on kyllä kaikki sisarukset ihanan vauhdikkaita ja innokkaita. Mahtavia tyyppejä, mutta ois sitä hieman helpommalla tosiaan voinut ensimmäisen paimennuskoiran kanssa päästä :D toisaalta en tiedä olisinko innostunut koko lajista jos Cava ei olisi heti ensimmäisellä kerralla syttynyt niin vahvasti ja oltaisiinko jatkettu harrastusta ollenkaan jos Cava ei niin paljon tästä nauttisi. Vielä kun itse pääsisi sinne sen hörökorvien väliin ja löydettäisiin yhteinen sävel tässäkin lajissa. Tänään tosin saatiin varsin onnistuneet treenit tehtyä, että ehkä siellä tunnelin päässä on valoa havaittavissa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!