lauantai 22. joulukuuta 2018

perjantai 14. joulukuuta 2018

Treenikuulumiset syksyltä (toko & paimennus)

Paimennuksesta meille tuli kesällä pieni tauko. Miten onkin niin, että kesällä kun olisi paras sää paimentaa niin meille tulee aina taukoa... Tänä kesänä toki helteetkin vaikutti asiaan. Loppukesästä kuitenkin aktivoiduttiin uudelleen, tehtiin kohtuullisesti treenejä, mutta treenit oli mielestäni laadukkaampia. Käytiin Cavan kasvattajan kesälampailla kolme kertaa ja siellä koettiin jonkinlaisia läpimurtoja, tai lähinnä itse koin. Ensimmäiselle treenikerralle mentiin vähän maamme myyneinä ja pohdiskelin siinä jo ääneenkin, että en tiedä onko Cavasta paimenkoiraksi. Sellaisia fiiliksiä oli siihen aikaan ollut paljon. En arvostanut Cavan tyyliä paimentaa ja kaiken sekoilun keskellä oli vaikea nähdä niitä hyviä pätkiä. Näistä oon avautunut toki blogissakin.

Ehkä totaalinen luovutusfiilis kuitenkin auttoi, koska mentiin lampaille fiiliksellä että ihan sama ei me aiota enää jatkaa tätä harrastusta. Cava olikin super hyvä ja mun oma fiiliskin oli parempi. En puristanut paimennuskeppiä rystyset valkoisena ja hermostunut jokaisesta yllättävästä liikkeestä koiran tai lampaiden suunnalta. Cava oli toki vauhdikas ja aika lennokas alkuun eikä treeni mitenkään täydellisesti mennyt, mutta alun jälkeen homma vaan parani. Päästiin tekemään sulavaa peruskuljetusta ja tehtäviä ja lammasaitauksessa oli kivaa. Sitten piti tietenkin päästä uudelleen. Kaksi seuraavaa kertaa kasvattajan lampailla Cava paransi joka kerta suoritustaan. Pitkästä aikaa sen kanssa tuntui hyvälle paimentaa ja mäkin huomasin nauttivani hommasta.

Niin oiva esimerkki taas siihen miten itse omalla mielentilalla vaikuttaa koiraan. En tiedä koska opin tämän ja ylipäänsä opin tunnistamaan itsestä ne ongelmat mitkä koiraankin vaikuttaa. Se olisi vaan niin paljon helpompi keskittyä kouluttamaan koiraa ja opettamaan sille taitoja ja unohtaa itsensä kokonaan siitä yhtälöstä. Vaikuttaisi kuitenkin sille, että mulla on ihan yhtä pahat vireongelmat kuin mun koirallakin :D Syksyn tultua kesälampaat lähtivät ja ei enää päästy kasvattajan lampaita paimentamaan. Taas tuli pientä taukoa, kunnes sitten reipastuttiin ja käytiin nyt loppuvuonna kaksi kertaa Kristiinan treeneissä Pukkilassa. Molemmissa treeneissä oli sama teema, ensimmäisellä kierroksella mielentilaa ja hidastuskäskyn läpiviemistä ja toisella kierroksella poispäinajoa. Nämä oli molemmat myös hyviä treenejä. Tuntuu, että vihdoinkin pystyn kouluttamaan Cavaa ja opettamaan sille uusia taitoja. Kauan tämäkin vei.. Paljon toki on edelleen opittavaa ja itse en tiedä lajista kuin vasta pintaraapaisun verran. Joulukuulle on vielä pari treeniä varattuna.



Tokoiltu on ehditty myös hieman. Sen suhteen on ollut treenejä aikalailla laidasta laitaan. Cava on ollut normaalia häiriöherkempi ja sen on ollut ajoittain vaikea keskittyä. Syitä tähän on varmasti monia, liian helpot treenit, epäselvä ohjaaja, liian paljon intoa koiralla tauon jälkeen jne. Ollaan siis tehty aika paljon häiriötreenejä ohjatuissa treeneissä ja sitten itsekseen treenatessa keskitytty teknisempiin juttuihin. Käytiin Kantoluodon koulutuksessa, mutta olin itse silloin hieman puolikuntoinen niin tuntui ettei saanut ihan täysin hyödynnettyä koulutusta. Sielläkin pääpaino oli ihmishäiriöissä. Paljon on tehty myös ylempien luokkien liikkeitä. Tai oikeastaan tarkemmin niiden osasia. Tunnaria on tehty ahkerammin, siinä pitäisi kyllä jo edetä. Ohjattua noutoa ollaan tehty myös, erikseen suuntia ja EVL merkkiä ja voittajan sitä alkua, kapuloita kohti asiallisen seuraamisen saaminen ei ole ollut helppoa. Kiertohässäkän palasia ollaan aloiteltu, stopit pitäisi ottaa ihan kunnolla treeniin. Kaukot on hieman jääneet taka-alalle ja niissä olisi taas aikamoinen työmaa. Onneksi talvella tulee kaukoja tehtyä olkkaritreeneissä enemmän (tosin nyt ollaan tehty lähinnä temppuja olkkaritreeneissä, mutta ehkä se kaukoinnostuskin vielä tulee!)

Lyhyet treenikuulumiset meidän blogitauon ajalta. Ensi vuoden alusta aloitan taas säännöllisemmät ja yksityiskohtaisemmat treenipäivitykset!

torstai 13. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 tavoitteiden tsekkaus

Vuosi lähenee kovaa vauhtia loppuaan ja aika käydä vähän läpi, mitä me oikein ehdittiin tänä vuonna tekemään ja kokemaan. Mietin jo hetken, että jätän tämän postauksen kirjoittamatta, koska emme tainneet yhdenkään lajin kohdalla saavuttaa tavoitteitamme ja muutenkin tuntuu, että vuosi meni ohi silmän räpäyksessä. En tiedä oliko meillä vaan kiire tehdä "kaikkea" vai ollaanko totaalisesti junnattu koko vuosi paikoillaan. Niin tai näin, alla meriselitykset tältä vuodelta.

Toko - TK2, ylempien luokkien liikkeiden treenaus ja paikallaoloihin lisää varmuutta 
TK2 jäi saavuttamatta ja tämän vuoden saldona oli vain kolme tokokoetta. 1x ALO1, 1xAVO1 ja 1xAVO2. Olisin halunnut päästä kisaamaan enemmän ja olinkin syksylle miettinyt vielä avoimen luokan kokeita, mutta koska Cavan jalka alkoi vaivata, oli pakko pistää kisasuunnitelmat sivuun. Joulukuulle mietin vielä yhtä koetta, mutta se ehti mennä täyteen kun jahkailin. Ehkä hyvä niin. Jatketaan seuraavana vuonna kisaamisen harjoittelua vielä avoimessa luokassa. Ylempien luokkien liikkeitä on treenattu ja monet liikkeet ovatkin menneet eteenpäin, silti treenimäärät niissä ovat jääneet aika vähäisiksi. Paikallaolot onnistui kaikissa tämän vuoden kokeissa 10 arvoisesti, mutta treenattu niitä ei kyllä ole merkittävästi enempää.

Rally-toko - RTK2 ja voittajaluokan korkkaus
Syyskuun alussa kisattiin rally-tokon SM kisoissa kolmas tulos avoimesta luokasta ja RTK2 koulari, mutta voittajaluokka jäi korkkaamatta. Oikealla puolella seuraaminen ei ole vielä sillä tasolla että tuntisin oloa luottavaiseksi lähteä kisaamaan ja kun syksyllä jäi useammat rally-treenit välistä jalan parantelun vuoksi niin mennään sitten ensi vuonna kokeilemaan uusia kylttejä voittajaan.

Paimennus - säännöllinen treenaus ja suuntakäskyt
Alkuvuosi treenattiin tosi säännöllisesti, mutta toimivia suuntakäskyjä meillä ei vielä ole. Loppuvuonna treenitahti on hieman hidastunut, mutta treenit ovat ollut mielestäni laadukkaampia ja kesällä saatiin jonkunlainen läpimurto ja omat hermot on pysyneet treeneissä paremmin kurissa. Esikoetta olin myös hieman kaavaillut tälle vuodelle, mutta siihen ei kyllä oltaisi oltu kumpikaan vielä valmiita, joten ei edes selattu koekalenteria.

Treenit - treenien parempi suunnitteleminen, parempi mielentila ja laatu korvaa määrän
Mielentilan suhteen on menty tasaista aaltoliikettä. Välillä löydetään mukava ja toimiva vire, mutta sitten taas seuraavissa treeneissä Cava saattaa olla ihan ylivireinen. Tätä vireasiaa on pohdittu kouluttajien kanssa, treenikaverien kanssa ja olempa siitä kirjoittanut omaan treenipäiväänkin pohdintoja ja yrittänyt ymmärtää tuota outoa pientä hörökorvaa. Kokonaisuutena kuitenkin sanoisin, että mielentilakin on tasaantunut. Enemmän on hyviä kuin huonoja treenejä ja saahan koirallakin olla välillä huonoja päiviä. Se onko mielentila tasaantunut iän myötä vai olenko osannut siihen jotenkin koulutuksella puuttua niin en osaa sanoa. Epäilen iän tuomaa viisautta.

Treenejä olen etenkin loppuvuonna suunnitellut enemmän ja olen ollut moniin treeneihin tyytyväinen. Olen tehnyt toistoja kohtuullisesti ja moni liike tuntuu menneen eteenpäin. Kasapäin mahtuu kuitenkin huonosti/epämääräisesti suunniteltuja treenejä sekä liikaa toistoja. Nämä on kuitenkin tavoitteita, joissa ei varmasti ole koskaan valmis vaan aina voi kehittää itseään paremmaksi.

Kisat - oma kisajännitys paremmin hallintaan ja hyvä fiilis itselle ja koiralle kisoihin
Osallistuin tänä vuonna Sporttirakin järjestämälle kisajännitys kuriin verkkokurssille kouluttaakseni itseäni. Jonkun verran koen kurssin auttaneen ja tänä vuonna pystyin myös nauttimaan kisoissa (aina kun hirveältä jännitykseltä ehdin). Etenkin loppuvuodesta Capon kanssa kisatut kolme rally-tokokoetta antoi itselle paljon ja toivon, että oma kehitys kisaajana lähti käyntiin ja päästään Cavan kanssa ensi vuonna harjoittelemaan lisää.

Terveys - terveenä pysyminen ja säännöllinen hieronnassa/fyssarilla/tms käyminen, Cavalle 1 vapaapäivä/viikko
Näissä onnistuttiin hyvin. Fyssarilla on käyty säännöllisesti, vapaapäiviä on ollut sekä pari pidempääkin treenitaukoa. Nyt loppuvuodesta oli tuo jalkavaiva, mutta tekevälle sattuu.


Mira Sinisalon ihana kuva viime talvelta

maanantai 10. joulukuuta 2018

Rally-tokokuulumisia


Kun Cava joutui jäädä jalan takia sairaslomalle en halunnut kuitenkaan luopua kaikista meidän treeneistä, etenkin kun osa treeneistä oli jo maksettu ja myönnän olevani itse aikamoinen treeninarkki, joten pitempi treenitauko ei houkutellut itseä. Capo sai sitten lähteä eläkkeeltä tuuraamaan Cavaa treeneihin ja tyyppi osoittautuikin ihan loistavaksi rally-tokoilijaksi. Innostuin Capon kanssa treenaamisesta niin, että ilmoitin sen jopa kolmeen rally-tokokokeeseen. Jälkikäteen on myös pakko todeta, että oli hirveän opettavaista lähteä treenaamaan ihan erilaista koiraa kuin Cava. Sain paljon ajatuksia myös Cavan kanssa treenaamiseen ja tuntuu, että noin 1,5kk treenijakson aikana kehityin myös itse kouluttajana useamman harppauksen.

Capo on siis mun äidin koira virallisesti ja asuu mun vanhempien luona. Mä oon sen kanssa lähinnä treenannut ja Capo tulikin meille jo silloin kun vielä itse asuin kotona. Nuorempana se harrasti aktiivisesti agilityä ja on käynyt muutaman tokokurssin sekä itsenäisestikkin tokoiltu, viime vuosina ei kuitenkaan ole merkittävästi tehty mitään. Aikalailla nollista sai lähteä liikkeelle, etenkin takapään käyttö oli hankalaa ja meidän treeneihin onkin kuulunut myös tasapainotyynyillä jumppaamista ja takapäänkäyttöä treenattu tietenkin muutenkin. Rally-tokon tempuista eteentulo, saksalainen täyskäännös, kierrä koiran ympäri tehtävät ja lähtö vaativat eniten treeniä. Lähtö siksi, että Capo on innokas sähikäinen ja ei malttanut istua odottamassa lähtölupaa vaan tarjoili siinä maahanmenoja ja seisomisia ja muuta. Saksalainen ja eteentulo oli aikalailla uusia liikkeitä ja kierrä koiran ympäri tehtävissä Capo herkästi kääntyi mun mukaan. Aika monta juttua treenattavana ja kun ne muutkaan liikkeet ei mitään pommin varmoja olleet.

Tästä huolimatta suunnattiin 4.11 meidän ensimmäiseen yhteiseen viralliseen rally-tokokokeeseen Ojankoon HSKH:n kisoihin. Vaikka oon normaalisti ihan järkyttävä kisajännittäjä niin nää kokeet ei jännittäneet mua juuri ollenkaan.. Olin yllättävän rauhallinen koko päivän ja vielä koepaikallakin. Kunnes sitten hetki ennen omaa vuoroa alkoi vatsaa vääntää ja oli pakko istua hallin lattialle kun jännitti niin paljon että ajattelin ettei jalat kanna. Mitä olin oikein ajatellut ja ilmottanut kokeeseen koiran, joka ei ole lainkaan harjoitellut palkattomuutta? Joka on treenannut vasta noin viikon vuosia kestäneen tauon jälkeen? Miten voin laittaa koiran näin epäreiluun tilanteeseen? Tilanteeseen ettei sillä edes ole mahdollisuutta onnistua? Onneksi kisapaikalla oli paljon tuttuja ja sain koottua itseni ennen omaa vuoroa. Päätin, että kävi miten kävi niin mun tehtävä on kannustaa Capoa ja kertoa sille että se on maailman paras, auttaa sitä onnistumaan ja käyttää niin paljon käsi/kroppa/ym apuja kuin vain tarvitsee. Ja niin me sitten tärisevin jaloin asteltiin lähtökyltille. Cavan kanssa on helppo olla kisoissa kun se osaa niin paljon. Mun ei tarvi kuin murahtaa tai piipittää sille käskyjä (jännityksen asteesta hieman riippuu millaisena se oma ääni tulee ulos) ja Cava tekee. Se tekee parhaansa ja yrittää.  Capoa en voinut jättää kisatilanteessa yksin, koska se ei osaa teknisesti liikkeitä, joten mun täytyi auttaa sitä muutenkin kuin vaan käskyjä sanomalla.

Koko radan yritin puhua Capolle, kehuin sitä ja annoin käsiapuja, otin apuaskelia ja tein reilusti laajemmat käännökset. Ääni hieman tärisi jännityksestä, mutta se ei haitannut Capoa. Capo heilutti häntää koko radan, edisti seuraamisessa ja teki parhaansa. Radan jälkeen Capo sai syödä liian monta nakkia ja varmaan ahdistui kaikista mun sille antamista hellyydenosoituksista. Tyyppi selvisi ensimmäisestä kisaradastaan paljon paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut edes toivoa. Hetken päästä tulokset tulivat seinälle ja jouduin katsomaan ne varmaan viisi kertaa läpi ennen kuin uskoin. Me oltiin saatu radalta täydet 100 pistettä. Lopulta sijoituttiin tällä tuloksella vielä toiseksi lähes 40 koiran joukosta.

Parin viikon päästä 17.11 ajeltiin sitten Ylöjärvelle kisaamaan. Siellä oli tosi kiva rata ja Capo teki taas ihanasti parhaansa, ohjaaja kämmäili kuitenkin yhden -10 askel tehtävästä ja koira kävi nuuhkaisemssa yhtä kylttiä, joten pistesaalis tästä kokeesta 89 pistettä. Capon kanssa kisaaminen oli tosi rentoa, tämä Ylöjärven koe oli hallissa, jossa oli tosi ahdas sisääntulo ja Cavan kanssa olisi ollut ihan painajaismaista kulkea siellä ulos ja sisään, koska se ahdistuu ahtaissa paikoissa ja ahdistus purkautuu usein rähinänä. Capoa taas ei haitannut vaan se rennosti häntä pystyssä kulki ovesta sisään ja ulos ja ei haitannut jos tuli koiria vastaan. Itsellä ei ollut ihan paras kisafiilis tässä kokeessa ja luulin sen alkuun johtuvan vaan väsymyksestä kun koe alkoi alokasluokalla niin saatiin lähteä tosi ajoissa ajamaan kisapaikalle. Kotiin päin ajaessa oma olo kuitenkin huononi lisää ja olinkin sitten seuraavat pari viikkoa kuumeessa ja flunssassa itse. Capo pääsi muutamia kertoja treenaamaan tänä aikana kun oma olo parani, mutta pari treenit oli pakko jättää väliin ja tyytyä parantelemaan omaa oloa.

Koska kaksi kisaa oli kuitenkin mennyt tosi hyvin ja ihan yli omien odotusteni niin suunnattiin kolmanteen kokeeseen Tampereelle Tamskin hallille 2.12. Taas aikainen aamuherätys ja reippaan Capon kanssa matkaan. Hallilla oli pieni järkytys kun tajusin, että radalla kolme vikaa kylttiä suoritettaan juosten. Ei me olla sellaista harjoiteltu. En edes ajatellut että sellaista voisi tulla kokeessa vastaan. Ei ole kai ihan tyypillistä kun tuomarikin sanoi rataantutustumisessa ettei ole koskaan ainakaan omilla radoilla tämmöistä laittanut, mutta välillä pitää kokeilla jotain uutta. Oon samaa mieltä ja uusien asioiden kokeilu tottakai tuo lajiin lisää mielenkiintoa ja vaihtelua, mutta kyllä siinä oli olo, että ei olla ihan tällaiseen valmistauduttu. Juoksuun piti vielä lähteä hitaasta kävelystä eikä me pöljät oltu sitäkään harjoiteltu. En tykkää mennä kokeeseen huonosti valmistautuneena ja radalle lähdettäessä ei ollut yhtään varma fiilis. Tehtiin toki lämmittelyssä noita juoksuja ja hidastuksia, mutta ei mitenkään kummoisella menestyksellä. Juoksussa Capo kiihtyi ja alkoi haukkua ja hyppiä mua päin ja hitaassa kävelyssä se otti helposti ylimääräisiä istumisia.

Rata meni kuitenkin super hyvin, koira ei huutanut juoksuosuudella eikä istunut hidastuksissa. Ne oli mun isoimmat huolet radalla. Muutamalla pikkuvirheellä pistesaalis radalta 97 pistettä ja tässä vaiheessa hihkuttiin jo riemusta meidän perheenjäsenille kun Capolle uusi (ja ensimmäinen) koulutustunnus RTK1 varmistui. Kisakirjojen jaossa oli vielä hauska yllätys kun sijoituttiin kolmanneksi ja saatiin sitten herkkuja ja palkintoja kotiin viemisiksi. Olo oli hieman ryytynyt kuukauden kisaputken jälkeen, mutta niin onnellinen. En olisi moista voinut uskoa ja meillä kyllä koko perhe iloitsi Capon suorituksista ja saavutuksista. Niin ne seniorikoiratkin vaan voi yllättää <3

maanantai 3. joulukuuta 2018

Moikka taas!

Blogin puolella on ollut tosi hiljaista. Pisin tauko koko meidän blogihistorian aikana on venynyt jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Ei ole oikeastaan ollut mitään kirjoitettavaa. Cava on ollut sairaslomalla kun jalka on vaivannut sitä ja liikkuminen on ollut hassua. Ei olla siis paljoa päästy nyt treenaamaan. Pikkuhiljaa, varovasti yritetään kuitenkin taas päästä treenien pariin.

Cavan jalkavaiva tuntuu toistaiseksi jäävän pieneksi mysteeriksi ja siitä syystä en ole osannut asiasta oikein kirjoittaakkaan kun päällimmäisenä omassa mielessä on painanut ikävä epätietoisuus. Tässä kuitenkin lyhyt kertaus, mitä ja miksi ja miten aiotaan nyt jatkaa. Ihan ensin lähdettiin tutkimaan Cavan erikoiseksi muuttunutta istuma-asentoa ja ajoittain lenkillä tapahtunutta toisen takajalan pompotusta. Käytiin Finnoon Evidensiassa laajassa ontumatutkimuksessa ja samalla koira kuvattiin selästä, lonkista ja polvista. Selkäkuvat lähetettiin kennelliittoon virallista spondyloosilausuntoa varten ja se tulikin jo ja puhdasta oli!

Ontumatutkimuksessa Cavaa juoksuteltiin edes takaisin, ympyrää, rappusia ja ties mitä muita kuvioita, mutta jalka oli oireeton. Luulen että se johtui pääosin Cavan korkeasta vireestä enkä saanut sitä tilanteessa rauhoittumaan ja ruokaakaan ei voinut antaa tulevaa rauhoitusta ajatellen.. Vähän hankala ongelma kun koira ei liiku koko ajan huonosti vaan hetkittäin. Juoksutusten jälkeen Cava pääsi vielä tutkittavaksi ja se kopeloitiin varsin tarkasti läpi. Kyljistä/kainaloista löytyi selkeät triggerit joihin reagoi, mutta niiden osalta kyse taisi olla vaan enemmänkin jumeista. Etujalkojen taivutuksiin ei reagoinut. Myös takajalkoja antoi taivutella ilman isompia reaktioita. Vasemman takajalan polvi tuntui tutkimuksessa sille, että se hieman liikkuu, mutta sitä ei kuitenkaan hereillä ollessa saatu selvästi luksoutumaan pois paikoiltaan.

Cava rauhoitettiin kuvia varten ja päätettiin kuvata selkä, lonkat (lonkathan Cavalla oli C/C vuoden ikäisenä otetuissa virallisissa kuvissa, joten haluttiin tarkistaa että tilanne ei ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan) ja myös polvet kuvattiin. Kuvissa kaikki näytti olevan ok, lonkat oli edelleen siistit, ei rikkoa ja selkä ok ja polvet myös siistit eikä esim. nivelrikkomuutoksia näkynyt. Nukutuksessa vasen polvi luksoutui kyllä varsin kevyesti pois paikoiltaan, joten ihan priima polvi se ei ole ja diagnoosiksi saatiinkin lateraalinen patellaluksaatio. Se, onko polvi ollut syypää oireisiin jäi kuitenkin hieman epäselväksi. Se on kuitenkin sen verran hyvä polvi etten sitä toistaiseksi aio lähteä leikkaamaan vaan nyt seurataan tilannetta, vahvistetaan kehonhallintaa ja lihaksia ja tarkkaillaan oireita. Ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen polvesta on kysytty kommentteja niin fyssarilta kuin eläinlääkäreiltäkin ja sen perusteella tehty päätös jättää polvi toistaiseksi leikkaamatta. Lilo kelpien blogissa oli hyvä ja asiallinen juttu patellaluksaatiosta, se kannattaa käydä lukemassa täältä, jos aihe enemmän kiinnostaa.

Tämän ensimmäisen eläinlääkärikäynnin jälkeen Cavalta löytyi myös iso anturahaava tuosta vasemmasta takajalasta, jota se oireili. En tiedä koska ja miten haava on tullut jalkaan ja anturat tutkittiin kyllä eläinlääkärissä ja olin itse käynyt ne monesti läpi ennen lääkäriaikaa. Haava oli kuitenkin tosi syvä, pitkä ja reuna röpelöinen kun sen lopulta huomasin ja näytti sille kuin se olisi ollut jalassa jo pidempää ja revennyt alkuperäisestä haavasta lisää ja Cava oireili haavaa juurikin sillä jalan pompotuksella, jonka vuoksi eläinlääkärille mentiin. Erikoista kaiken kaikkiaan. Levon jälkeen Cavan liike oli selvästi parempi ja aloitettiin jo kertaalleen treenit. Liikkuminen meni kuitenkin uudelleen oudoksi, tosin jalan pompotus jäi nyt pois. Jouduin pyytämään treenikaveriakin jo katsomaan Cavan liikettä kun itse alan tuntea itseni hulluksi ja epäilen jo hieman omia silmiäni kun sen liikkumista on tullut tuijotettua aika paljon liikaa viime aikoina. Nyt Cava on ollut lisää levossa ja vähitellen koitetaan palata treenien pariin. Cava on ehtinyt tokoilemaan ja paimentamaan ja jalka ja liike on näyttänyt aika normaalille (niin normaalille kuin uskallan tässä vaiheessa sanoa).. Jalkavaivasta on viime aikoina tullut puhuttua kaikkien kanssa ja pahoittelenkin koirakavereilleni jatkuvaa valitusta aiheesta. Epätietoisuus on pahinta, mutta koska nyt ei oireita ole ja koira on pirteä ja haluaa tehdä niin tehdään ja toivotaan parasta. Toistaiseksi kuitenkin omassa takaraivossa jyskyttää pelko ja ahdistus ja myönnän, että joka kerta kun Cava astuu lenkillä oudosti mun sydän hyppää kurkkuun ja päässä alkaa pyöriä toinen toistaan synkempiä analyysejä tälle yhdelle hassulle askeleelle. Tämän enempää en osaa asiasta toistaiseksi sanoa, mutta toivon mulle ja Cavalle paljon yhteisiä, terveitä harrastuspäiviä.

Alla Cavan röntgenkuvia kiinnostuneille.







keskiviikko 26. syyskuuta 2018

TOKO AVO kisaharkka

Eilen meillä oli ATD:n talkooviikon möllitokopäivä ja mekin osallistuttiin Cavan kanssa sitten avoimeen luokkaan. Aikataulut hieman venyivät ja itsellä oli aamulla aikainen herätys niin jätettiin vikana ollut paikalla istuminen suorittamatta ja tehtiin vaan omalla vuorolla yksilöliikkeet. Tuomari kuitenkin arvosteli ne ja oli tosi kiva päästä tekemään liikkuroitu treeni! Lopussa video osasta liikkeistä. 

Hyppy 10
Kehä alkoi hypyllä. Perusasentoon tulo saisi olla hieman siistimpi. 

Liikkeestä seisominen 10
Tämä oli hieno!

Nouto 9,5
Nosto saisi olla rauhallisempi, tuomarilta jäi varmaan lopun vino perusasento huomaamatta niin siitä ei vähentänyt. Videolla näkyy kuitenkin tuo vino perusasento hyvin. Cavalle kuitenkin hyvä nouto, ei nykinyt kapulaa heitettäessä eikä pahemmin edes leikkinyt kapulalla. Lopun perusasennon vinous on tiedossa ja treenissä.

Luoksetulo 10
Maahanmeno super, mutta hieman haistelee jätössä taas.. Ei kuitenkaan ennakoi enää liikkuria pahemmin. 

Ruutu 10
Tähän niin tyytyväinen! Hieman tosin omaan silmääni lähti banaanille eikä juossut ihan suoraan, tämän ansiosta toki stoppasi sitten keskemmälle ruutuun.. En muista että olisi aiemmin juossut noin, mutta videolta ei näyttänyt pahalta. Toki video on vähän sivusta kuvattu eikä ihan suoraa takaa, mistä olisi tämä näkynyt ehkä paremmin.

Tosin aikamoinen nytkähdys tulee tuolla liikkurin "seuraavana liikkeenä ruutuun lähetys" :D onneksi sanoi vasta sen jälkeen että "liike alkaa" kun olin tuon etukeno perusasennon korjannut.

Liikkeestä istuminen 10
Hieno! 

Kaukot 6
..... kaukot jääneet vähälle treenille kun ovat liikkeenä niin "helpot". Nyt ollaan kuitenkin kahdesta avo kokeesta otettu 7 ja nyt mölleistä 6, eli ehkä olisi paikallaan hieman treenata. Alkoi haistelemaan ja ei noussut ylös ja useamman lisäkäskyn joutui antamaan.

Seuraaminen 9
Ihan siisti, ei mun mielestä pomppinut pahasti, tuomari sanoi että saisi olla kuitenkin tasaisempi. Juoksussa oikealle käännöksen jälkeen kontakti tippuu, ei olla kauheasti treenattu juoksua ja ei ainakaan käännöksiä siinä, ehkä tarvisi treenata :) täyskäännökset oli hyvät ja etenkin vasemmalle käännökset aika siistit eikä hirveästi irtoa. Peruutus oli aika epämääräinen. 

Merkin kierto 10
Hieno ja tiivis kierto! 

Kokonaisvaikutus 10
Vähän oli liikkeiden välissä häröilyä. Huomasin, että itse en ollut ihan selkeä niissä. Tuli sivulle, seuraa ja yhdessä käskyjä ja koska treenihalli ja tutut ihmiset niin annoin Cavan ehkä olla hieman vallattomampi kuin kisatilanteessa antaisin. Hieman oli liikkurilla järjestelyä kun hyppyä siirsi, merkki tötsää siirsi, kaukojen vaihtotaulua siirteli, liikkeiden väleissä siis kesti myös pidempää kuin mitä meillä normaalisti kokeessa on kestänyt, hyvä treeni siihen. Kaikki liikkurilla oleva (kapula, hyppy, kaukojen vaihtotaulu jne) kiinnosti kuitenkin Cavaa liikaa. Mun ryhti myös ihan hirveä, oisin antanu siitä -2 pistettä jos olisin itse tuomari!! Melkeen tekee pahaa kattoa videota kun itse seison ihan kyyryssä. 

Ilman paikalla istumista pisteitä kertyi 273 eli 1-tulos! Arvostelu tuntui aika kiltille, mutta toisaalta ei meillä nyt hirveästi mitään isompia mokia tullut. Liikkeet oli siistit. Kaukoista olisi ehkä voinut antaa 0 jos olisi ollut oikein tiukka tuomari ja noudosta ottaa pisteitä vinosta perusasennosta ja ehkä kokonaisvaikutuksesta, mutta tommoista pientä. Pitäisi vaan useammin käydä möllitokoilemassa. Huomaa kyllä, että tarvittaisiin molemmat (tai ainakin minä) kovasti kisamaista treeniä ja rutiinia niihin kisatilanteisiin. 



torstai 20. syyskuuta 2018

Kohti talvikautta

Tällä viikolla on tehty treenisuunnitelmaa loppuvuodeksi, aloitettu hallikausi ja kaivettu voittajaluokan liikkeet naftaliinista taas mukaan treeneihin. Loppuvuoden treenisuunnitelma näyttää melko uuvuttavalle, joten aika varmasti joudun jotain karsimaan pois. Miten onkin niin hankala saada realistisia treenisuunnitelmia aikaiseksi? Ehkä se tuosta vielä muotoutuu kun treenit lähtevät käyntiin. Tarkoitus olisi kuitenkin hinkata tokoa koko talvikausi kaikkien muiden lajien kustannuksella, rehellisesti tällä hetkellä oma motivaatio ja mielenkiinto ei oikein muihin lajeihin tunnu riittävän ja onhan toko pitkään ollut meidän päälaji muutenkin. Onneksi motivaatiota on tokoon tällä hetkellä muidenkin lajien edestä. Ehtiihän sitä agilityä ja paimennusta myöhemminkin taas tehdä (viimeistään siinä vaiheesssa kun tekee mieli heittää noutokapulalla vesilintua). Paimennus muutenkin niin paljon kivempi kesälajina kuin sitten kurassa ja kylmässä.

Meidän talven treenisuunnitelmaan kuuluu siis lähinnä tokoa ja erityisesti ylempien luokkien liikkeitä. Ne on kaikki jääneet vähän varjoon ja niitä on tullut tosi laiskasti tehtyä. Tunnari ei ole edennyt juurikaan alkuopetuksen jälkeen, hyppynoutojen treenaamista ei ole edes aloitettu, ohjattua noutoa ei ole tehty yli vuoteen ja viime talven jälkeen ylempien luokkien kaukotkin on jääneet ilman harjoittelua. Kovasti oon kuvitellut, että treenataan myös ylempien luokkien liikkeitä, mutta karu totuus on että alo/avo liikkeissä on ollut niin paljon treenattavaa ja hinkattavaa ettei aikaa ole juuri jäänyt pohtia voi/evl kiemuroita. Tässä treenipäiväkirja on kyllä ihan loistava, ei auta kuvitella että kyllä me niitä ylempienkin luokkien juttuja treenataan kun totuus tulee nopeasti esille kun vihkoa selailee.

Me pidetään talvikausi kokonaan kisataukoa, viime talvena Cava ahdistui kovasti hallikokeissa ja itselle jäi sellainen olo ettei haluta halliin mennä kisaamaan. Tarkoitus olisi kuitenkin treenata tätä ja koittaa bongailla epiksiä (rally/toko) ja käydä treenaamassa siellä hallikisatilannetta. Lisäksi tarkoituksena olisi käydä kisoissa ihan vaan turistina ja katsoa saisiko hörökorvaa yhtään rentoutumaan vaikka hälinää ympärillä onkin. Toisin sanoen onko ongelma muut koirat (tuntuu ottavan muista koirista painetta/häiriötä ja vaipuu omaan kuplaansa) vai onko ongelma kuitenkin mun jännittäminen, johon reagoi ja reaktio sitten korostuu siellä hallikisatilanteissa. Oltiin pari viikkoa sitten ASCA:n (Asutralian Shepherd Club of America) rally-tokokokeessa ja ne olivat hallissa. Cava ei pystynyt yhtään keskittymään ja suoritus oli kaikin puolin surkea ja se muistutteli taas itselle viime talven kurjasta fiiliksestä hallikokeiden jälkeen. Toki nämä oli rallyn SM kisojen jälkeisenä päivänä ja Cava oli myös selvästi väsynyt. Silti esim hallin ulkopuolella se leikki, seurasi iloisesti ja tuntui hyvälle, mutta hallissa siihen oli todella vaikea saada mitään kontaktia. Kisataukoa siis tiedossa, mutta toivottavasti kuitenkin saataisiin muuten treenattua näitä tilanteita ja joskus oltaisiin valmiita myös hallikokeisiin.


Keväälle olisi TK2 tavoitteena ja kesällä sitten voittajaluokan korkkaus. Nyt talven ajan keskitytään parantamaan hörökorvan häiriönsietoa, rakentamaan ehjempää koesuoritusta sekä opettelemaan niitä ylempien luokkien liikkeitä. Treenattavaa riittää, mutta Cava on tuntunut nyt hurjan hyvälle ja sen kanssa on ollut tosi kiva tehdä. Yhtenä isona projektina on myös seuraaminen, se on taas levähtänyt aikamoiseen kuntoon ja paikkaa pitäisi saada korjattua hieman taaemmaksi, kontaktiin lisätä kestoa+häiriötä ja peruuttaminen pitäisi saada kuntoon. Paikalla oloon tulee ylemmissä luokissa tämä 2min piilossa olo, joten sitä täytyy myös alkaa harjoitella säännöllisesti. Tämmöisillä ajatuksilla me suunnataan kohti talvikautta ja hallitreenejä. Millaisia treenisuunnitelmia muut ovat tehneet? Onko talveksi kisasuunnitelmia vai ehkä joku isompi projektiliike, joka olisi tarkoitus saada treenattua talven aikana kuntoon?

Me toivotaan vielä kovasti lämpimiä syyspäiviä, jotta ulkotreeneistä pääsee nauttimaan tänäkin vuonna pitkälle loppuvuoteen!

maanantai 17. syyskuuta 2018

AVO2 245p

Eilen kisattiin Helsingin Seudun Kennelpiirin tokon piirimestaruuskilpailut aurinkoisessa säässä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksella. Koe oli samalla Australianpaimenkoira ry:n rotumestaruuskoe. Cava kisasi avoimessa luokassa ja kummoista menestystä ei tällä kertaa tullut.

Paikalla istuminen 10
Avoimen luokan kehä alkoi paikalla istumisilla. Tämä sujui hyvin, Cava istui nätisti minuutin ja viime kokeeseen verrattuna ilmekkään ei ollut niin huolestunut. Loppua kohden valui hieman korppikotka-asentoon ja sain jo jännittää, että valahtaakohan maahan, mutta tässä kohtaa liikkuri onneksi jo huusi aika ja palattiin koirien taakse.

Kehä oli jaettu kahteen osaan, ensimmäisessä setissä oli liikkeestä istuminen, merkin kierto, seuraaminen ja nouto. Toisessa setissä loput liikkeistä eli luoksetulo, kaukot, ruutu, liikkeestä seisominen ja hyppy.

Liikkeestä istuminen 0
Cava teki hienon maahanmenon. En tiedä miten sekoitti nyt maahan ja istu käskyt, ei ole tosiaan sille tyypillinen moka. Häsläsi vähän ja ei kuunnellut, käskystä teki vaan jotain eikä miettinyt. Tajusi itsekkin, että tuli valittua väärä asento, oli hieman paineistuneen näköinen kun palasin koiran luokse ja haisteli maata.

Merkin kierto 5
Olin sata varma, että saatiin tästä 0, mutta jostain syystä tuomari antoi 5. Cava bongasi kehänauhalta toisen keltaisen törpön ja lähti kiertämään sitä. Hassu moka tämäkin, se on yleensä tosi varma merkin kierrossa. Jouduin karjaisemaan takaisin ja sen jälkeen suoritti oikean kierron. Ehkä siksi jotain pisteitä, muutamalla muulla koiralla kävi sama moka ja bongasivat saman merkin kehän reunalla.

Seuraaminen 8
Ihan ok. Paras fiilis puuttui, oli hieman huonosti mukana, käännöksissä irtosi ja pari kontaktin tippumista tuli. Cavaksi kuitenkin siisti kun ei pomppinut.

Nouto 9
Leikkimistä kapulalla, mutta muuten siisti. Paljon parempi kuin viime kokeessa. Uskalsin heittää pitkälle, Cava ei nykinyt perusasennossa kapulan perään ja loppu oli myös hyvä. Pelleilyä siis vain nostossa ja siinäkään ei ollut niin paha.

Luoksetulo 9
Hidas maahanmeno, haisteli taas maata. Vähän siis oli kuitenkin ehkä paineistunut, vieressä EVL kehä ja muutenkin häiriötä oli normikokeeseen verrattuna aika paljon. Pitää nämä odottelut ottaa taas treeniin. Muuten siisti liike.

Kaukot 7
Jos teki koira hassuja mokia niin kaukojen huonot pisteet meni tällä kertaa täysin ohjaajan piikkiin. Unohdin kisajännityksessä meidän istu käskyn (miten tämä voi olla edes mahdollista) ja jouduttiin ottamaan kaksi käskyä ekaan istumiseen. Tokassa istumisessa oikein pomppasi ylös kun ohjaaja sitten vihdoin muisti oikeat käskysanat.. Tyhmä moka, mutta ei voi kuin katsoa peiliin. Maahanmenoissa oli hitautta.

Ruutu 9
Piste lähti siitä kun jouduin huutamaan seiso käskyn jo hieman ennen ruutua. Muuten siisti ruutu ja tuo ennakoitu seiso käskytys oli ihan suunniteltu. Tavoite oli saada koira ensimmäisellä yrittämällä ruudun sisään ja siinä onnistuttiin.

Liikkeestä seisominen 8
Tosi hieno seisominen, mutta jostain syystä Cava ei sitten tullutkaan perusasentoon liikkeen lopuksi. Kaksoiskäsky siihen ja käsiapu. Varsin hassu virhe kun yleensä ollut ongelma enemmänkin perusasennon ennakoiminen...

Hyppy 9
Tämä mainio. Alussa hieman Cava jäätyi kun liikkuri muutti esteen kokoa (tätä pitäisi treenata!!), mutta liike onnistui, voimakas hyppy ja super perusasento. Tähän oli hyvä lopettaa meidän hieman epäonninen koe.

Kokonaisvaikutus 7
Tuomari sanoi, että olisi antanut 10, mutta koska Cava karkasi (ilmeisesti tämä kun merkin kierrossa valitsi väärän merkin, tuomari tulkitsi kuitenkin yritykseksi poistua kehästä) niin ei voinut tuomari muuta kuin antaa seiskan.

Tulos AVO2 245p (lisäksi saatiin pieni palkinto, kun Cava oli avoimen luokan toiseksi paras australianpaimenkoira ja päästiin me sitten mitalejakin vastaanottamaan kun meidän joukkue, ATD mustat, voitti joukkuepronssia. Hienoja suorituksia meidän joukkuelaisilta!)

Paljon oli kokeessa hyvääkin, vire oli hyvä, Cava oli varsin iloinen ja suoritti tehtävät mielellään (paitsi tämä seisomisen jälkein perusasento). Liikkeiden välit olivat hyviä. Ja koska ykköstulosta ei tullut niin meillä on vielä vähintään kaksi koetta avoimessa luokssa ja päästään harjoittelemaan kisaamista lisää ennen voittajaluokkaa. Paikkis oli hieno, viime kokeessa hieman pieleen menneet ruutu ja nouto onnistuivat molemmat ja myös hyppy ja luoksetulo olivat hyvät. Koin myös, että onnistuin hyvin siinä, miten toin Cavan kisapaikalle. Tultiin hyvissä ajoin ja kierreltiin kehiä ympäriinsä ja palkkailin kontaktista ja katsoin miten Cava mihinkin reagoi/oliko jotain mikä jännitti/kiihdytti/kiinnosti liikaa. Sain Cavan myös ennen kehää kivaan moodiin ja se ei pahemmin välittänyt edes paikalla olleista tutuista vaan oli mun kanssa hommissa.

Eniten kuitenkin harmitti se, että virheitä tuli niin paljon. Pari nollattua liikettä olisi ollut ehkä ihan ok, mutta kun niitä virheitä tuntui tulevan koko ajan ja lähes joka liikkeessä. En siis ihan kokenut, että oltaisiin päästy meidän omaan osaamistasoon. Harmitti myös kun itse mokasin kaukot ja jännityksessä en taas riittävästi kehunut Cavaa liikkeiden välissä vaan oikeastaan pahemmin ilman kehumista siirryttiin liikkeestä toiseen. Tosin tämä ei Cavan tunnelmaa latistanut, että saattaahan tuo olla sille ihan toimiva tapa. Saattaisi kuitenkin ehka rentouttaa itseä jos muistaisi liikkeen jälkeen sanoa että hei olitpa pätevä. Olisiko se saanut Cavankin ehkä skarppaamaan seuraavaan liikkeeseen? Vai olisiko se villinnyt jo ennestään hieman huolimatonta ja häslää suorittamista huonompaan suuntaan?

Hieman harmitti taas Cavan käytös kisapaikalla. Oman suorituksen jälkeen sillä alkoi väsy painaa ja taas tuli rähinää muille koirille ihan liian paljon. Ajattelin, että helpottaisi jos jäätäisiin kisapaikalle hengailemaan, mutta Cava ei oikein kestä tota hengailua vaikka oltiinkin hieman syrjässä. Varmaan tulee yliannostus häiriötä ja sitten ei saa enää rauhoitettua itseään vaan tulee rähinä koko ajan vaan helpommin ja helpommin. Sai sitten mennä loppu ajaksi autoon lepäilemään.

Kokeesta tuli kuitenkin monta uutta ajatusta. Myös niitä varmempia liikkeitä kannattaisi treenata ennen koetta. Myöskään kaksi vapaapäivää ennen koetta ei ehkä ole paras mahdollinen valmistautuminen kokeeseen Cavan kaltaiselle häslälle ja häiriötreenejä pitäisi tehdä PALJON enemmän. Samoin kokonaisuuksia ja liikkurointeja pitäisi saada treenattua enemmän. Näillä lähdetään talven treenien kanssa liikkeelle. Hyödynnetään kaikki mahdollisuudet liikkurointeihin ja treenataan enemmän myös liikkeiden välejä, aloituksia ja loppuja. Katseet on kovasti jo voittajaluokassa, joten myös metallinouto, tunnari ja muut voittajaluokassa tulevat "uudet" liikkeet otetaan mukaan säännölliseen treeniin. Aiotaan myös tehdä enemmän jumppaharjoituksia talven aikana ja saada lisää voimaa takapäähän kaukoja ja esim. pidempiä paikalla oloja ajatellen. Istumisessa Cavan on hieman haastava pitää ryhdikästä asentoa.

tiistai 4. syyskuuta 2018

Helpotusta pikkukoiran närästykseen

YHTEISTYÖSSÄ CHIA DE GRACIAN KANSSA

Cava on kärsinyt ajoittaisesta närästyksestä oikeastaan koko elämänsä. Hän on herkkä tyyppi niin luonteeltaan kuin vatsaltaankin. Närästykseen on haettu apua erilaisilla ruokavalioilla ja ruokarytmeillä, nykyään ongelma on melko hyvin kurissa ja ainoastaan liian pitkä väli ilta- ja aamuruuan välillä saa hörökorvan voimaan huonosti.  

Kesän kynnyksellä sain mielenkiintoisen yhteystyötarjouksen Chia de Gracialta ja tartuin tähän mahdollisuuteen innolla. Aivan ensimmäiseksi täytyy kehua loistavaa ja asiantuntevaa palvelua. Kaikki asiat hoituivat todella nopeasti ja pirteästä palvelusta jäi itsellekkin hyvä fiilis. Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia https://www.chiadegracia.fi/ nettisivuilta.

Chia de Gracia on suomalainen luonnollisen ruokinnan asiantuntija. Chia de Gracian aidot luonnonrehut ja lisäravinteet tukevat hevosten ja koirien päivittäistä hyvinvointia ja edistävät terveyttä luonnollisesti ilman lisäaineita tai teollisia komponentteja.

Tulen itse yrittäjäperheestä ja tuen mielläni suomalaista yrittäjyyttä, erityisesti tästä syystä oli ilahduttavaa huomata, että Chia de Gracia on 100% suomalainen yritys ja kokonaan kotimaisessa omistuksessa.  

Kerroin Cavan närästysvaivoista ja sain meille kokeiluun Tummy Saver tuotteen. Kyseinen tuote on suunnattu juurikin ruuansulatusvaivoista kärsiville ja se on hyvä täsmätuote vatsan ja suoliston hyvinvoinnin ja terveyden tukena sekä normaalin ruuansulatuksen apuna. 

Tummy Saver sisältää chian siemeniä, ruusunmarjaa, artisokan sekä voikukan lehtiä, bentoniittisavea, voikukanjuurta, lakritsinjuurta, vadelmanlehtiä ja islanninjäkälää sekä hyppysellisen rakkautta. 

Näistä oikeastaan vain chian siemenet ja ruusunmarja olivat ennestään tuttuja ja niitä on tullut koirien ruokinnassa hyödynnettyä aiemminkin. Mielenkiinnolla lähdettiin kuitenkin kokeilemaan tätä yhdistelmää.

Cava on nyt saanut Tummy Saveria parin kuukauden ajan ruuan joukossa ja sen vatsa on toiminut koko kesän yllättävän hyvin. Myös seniorikoira Koda on päässyt osaksi tätä kokeilua, koska sappirakon poiston jälkeen on hänkin ajoittain kärsinyt närästyksestä ja vatsa on toiminut hieman huonommin kuin nuorena poikana. Kaiken kaikkiaan olemme olleet kaikki tosi tyytyväisiä niin kokeiluun saamaamme tuotteeseeen kuin myös erinomaiseen palveluun, jota saimme. 


Millaisia lisäravinteita muiden koirat syövät? 

maanantai 27. elokuuta 2018

AVO1 286,5p + KP


Eilen korkattiin tokon avoin luokka Helsingissä I-HAH:n järjestämässä kokeessa. Tuomarina Mari Väänänen. Koepaikka oli tuttu meidän viime rally-tokokokeesta. Mua jännitti ihan kamalasti, en tiennyt yhtään mitä odottaa ja olin varma, että Cava ei vielä ole ihan koevalmis. Oli se, mä en ehkä niinkään. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta aika tuntui kuluvan yllättävän nopeasti kun paikalla oli tuttuja ja kisat etenivät reippaasti aikataulussa.

Liikejärjestys oli kiva, ensin tehtiin paikalla istuminen ja sen jälkeen kaikki yksilöliikkeet putkeen järjestyksessä 

kaukokäskyt
liikkeestä istuminen
luoksetulo 
liikkeestä seisominen
nouto 
hyppy
ruutu
seuraaminen
kierto


Linkki videoon vielä TÄSSÄ jos ei näy tuossa ylhäällä. 

Liikekohtaiset pisteet ja lyhyet kommentit liikkeistä: 

Paikalla istuminen 1min. 10
Mua jännitti niin paljon taas paikkis ettei mitään järkeä. Jalat tärisi kun kehään mentiin ja olin kauhuissani kun Cavan vieruskavereiks tuli iso belgi ja pitkäkarvainen collie. Cavalle vieruskavereilla ei ollut väliä, mutta itse hirvitti. Tyytyväinen olin siihen miten Cava tuli mun kanssa kehään ja omalle paikalle, se oli hyvin kuulolla ja remmi löysällä kulki vieressä. 

Mun oli tarkoitus katsoa, että Cava varmasti istuu suorassa ja ryhdikkäänä, mutta en toki tätä muistanut siinä rivissä seistessä tehdä ja kun sitten käännyin koiraa kohti huomasin että se istuu lähes tulkoon lonkalla ja sitten alkoi kuumottava sekunttien laskeminen päässä ja sormet ristissä toivoin, että Cava sinnittelisi istumassa koko minuutin.

Reippaasti istui, vähän pää kääntyili ja tuomarilta tuli kommentti, että rauhallinen istuminen mutta hieman huolestunut ilme koiralla. Ei se Cavaksi ollut erityisen huolestunut, enemmän omaan silmään näytti että otti häiriötä ympäristöstä ja siksi pää pyöri. Cavaksi kuitenkin nätti paikallaolo. 

Kaukokäskyt 7
Ekana yksilöliikkeenä oli kaukot. Meitä edeltävä koirakko keskeytti ja jouduttiinkin sitten kehään hieman nopeammin kuin mitä ajattelin. Cavaa tämä ei haitannut, mutta itse olin kauhusta kankeana. Cava tarvitsi tuplakäskyt maahanmenoihin, joten siitä pistevähennykset. 

Cava otti vähän häiriötä, joten ei ehkä ollut ihan läsnä. Toisaalta maahanmenoista on tullut palkattua aika vähän vaan istumisista enemmänkin. Vähän hassu virhe, ei mun mielestä ihan Cavalle tyypillinen, mutta välillä tämmöistä :) 

Liikkeestä istuminen 10
Seuraamisessa vähän keuli, mutta siisti istuminen ja pysyi ihan paikoillaan kun kävelin takaisin sen taakse. 

Luoksetulo 9,5
Tästä olisi voinut antaa huonommankin. Törmäsi aika voimalla muhun ja muutenkin perusasentoon laskeutuminen ei ollut ihan siisti.

Liikkeestä seisominen 10
Jee! Tähän olin tyytyväinen. Ei yhtään hipsinyt perään eikä tepsutellut tassuilla kun palasin sen taakse. Perusasentoon pomppasi kyllä niin että toinen etutassu tuli mun kengän päälle.

Nouto 8
Yäää :( ehkä koko kokeen surkeiten mennyt liike. Harmitti, koska noutotreenejä on tehty paljon ja se on liikkeenä tuntunut menevän eteenpäin. Nyt tuli kokeessa kyllä huonoin nouto pitkään aikaan. Mä heitin tosi lyhyen heiton, Cava nytkähti heitossa eteenpäin ja sitten kapulalla leikki nostossa niin että se tietysti tipahti. Sen jälkeen nosti kyllä ilman uutta käskyä ja palautus vielä ravilla... Tästä ois kyllä saanut antaa huomattavasti huonommat pisteet.

Hyppy 10
Tässä alussa jotain ihme pään pyörittelyä Cavalta, mutta siisti hyppy ja perusasentoonkaan ei törmännyt vaikka loikalla siihen tulikin. 

Ruutu 6
Vauhtia vähän liikaa ja aikamoisilla loikilla taas meni ruutuun. Ekasta stopista valui aika reilusti ruudun yli. Cava ei osaa kunnolla ruudun paikan korjauksia, joten ei auttanut kun kutsua sitä luokse ja toivoa että se stoppaa. Stoppasi, mutta nyt tuli sitten ruudun etunauhasta yli. Pakita käskyllä pari askelta taakse päin ja koira oli ruudussa nauhojen sisällä :D Ruudun alku oli hieno, harmi että meni vähän takaa yli. Haki kuitenkin ihan oikeaan paikkaan. Korjauksia pitää treenata. Kiva kuitenkin että saatiin pelastettua edes muutama piste ja ihan nollille ei liike mennyt. 

Seuraaminen 9
Taattua Cavaa.. Pientä keulimista ja pientä epäsiisteyttä, mutta kiva fiilis. Kontakti pysyi ok ja peruutus oli siisti. 

Kierto 10
Mun makuun vähän turhan laaja kaarros merkillä, mutta muuten siisti liike. 

Kokonaisvaikutus 10
Tämä lämmitti kovasti mieltä! Kivoja kommentteja saatiin tuomarilta, hieno koira, jolla paljon hienoja liikkeitä, mutta vielä hieman epätarkkuutta hommassa. Tästä on hyvä jatkaa treenejä. 

Kokonaistulos siis AVO1 286,5p KP ja sija 1/8! 

Nyt jatketaan treenejä. Monta juttua tuli treenilistalle. Kokonaisuuteen olen kuitenkin tyytyväinen, liikkeiden välit oli siistit ja yhtään tyhmää ennakoimismokaa ei hörökorva tehnyt. 

Kuvasta kiitos Heidille! Meidän huiput treenikaveritkin tehtailivat kisoissa hienoja tuloksia <3 onnea! 

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Paimennuksen ratatreeni

Tänään käytiin paimentamassa Pukkilassa Kristiinan opissa. Oli tosi lämmin päivä ja aurinko paistoi. Ihana keli vaikka vähän meinasi ohjaajalla loppua puhti pellolla tarpoessa. Meillä oli ihan tavallinen treeni varattuna, mutta koska oltiin ainoana paikalla niin ei ollut niin tiukkaa tauotuksen kanssa. Tehtiinkin sitten ainoastaan yksi pitkä kierros hommia ja teemana oli ratatreeni. Mua alkoi hirvittää jo kun autosta hyppäsin ulos ja ilmoitettiin että joudutaan (vai päästään?) tekemään viime viikonlopun epiksien rataa. Rata oli todella pitkä, lähinnä kuljetusten osalta ja se oli ehkä radan isoin haaste. Tehtävät olivat itsessään helppoja, mutta tehtävältä toiselle tuli matkaa ja jos peruskuljetus ei ollut kunnossa ja koira puski lampaita niin aika haastavaksi meni radan suoritus.

Me ei ihan kisamaisesti rataa suoritettu vaan ihan koulutus mielessä. Kaikista epäsiisiteyksista sanottiin ja tarvittaessa otettiin uudestaan. Mä ajattelin, että ollaan selvitty hyvin jos ensimmäiset neljä tehtävää saadaan tehtyä ilman isompia haasteita, mutta Cava yllättikin mut positiivisesti ja selvittiin rata ihan kokonaisuudessaan läpi ilman ihmeempiä häslinkejä. Alla ratapiirrustus. Meillä radalla oli ainoastaan ne muutokset, että aloitettiin toiselta laitumelta ja kuljetettiin lampaat sitten sieltä portista ulos ja viereiselle pellolle ladon ympäri. Myöskään lauma ei meillä vaihtunut vaan otettiin häkistä ne lampaat mitkä sinne laitettiinkin. Toisessa häkissä oli kuitenkin häiriönä ja vetoa aiheuttamassa muutama lammas.


Radan jälkeen olin aivan poikki, mutta niin tyytyväinen. Stopit oli kivoja ja maahanmenot Cava teki pääasiassa ekalla käskyllä. Hitaat ne sen maahanmenot on mutta ekalla käskyllä alas meneminen on jo meille iso saavutus. Häkitys onnistui hienosti ja samoin häkistä lampaiden otto oli niin siisti! Ei mitään juoksemista ja huutamista Cavalta vaan tosi nättiä työtä. Pujottelu ei ollut kovin siisti, jouduttiin tehdä siellä ylimääräinen kiemura, mutta koira teki siinäkin hyvin. Ohjaajalle oli vaan yllättävän vaikea hahmoittaa kun pujottelu ei ollutkaan suora, kuten ollaan yleensä treenattu vaan enemmänkin U:n muotoinen. Lopun kuljetus tiepätkällä ja tieltä pellolle siirtyminen sekä laidunnus sujui superisti! Mulle on jäänyt pienet traumat Pukkilassa kun kerran ollaan tota tietä pitkin (varmaan yli vuosi sitten) lampaita kuljetettu ja koira puski lampaita niin pahasti mun jalkoihin eikä kuunnellut, että lopulta lampaat ottivat hatkat ja sinkaisivat lampolan pihalle ja koira tietysti perässä. No joo, nyt ei ollut mitään hässäkkää, Cava piti nätisti etäisyyttä ja malttoi hienosti odottaa tiellä että viimeinenkin lammas oli tullut pienen ojan yli pellon puolelle. Laidunnuksessa Cava makasi nätisti aloillaan vaikka menin ottamaan yhden lampaan "kiinni". Ajattelin että tässä tulisi Cavalle houkutus tulla mua auttamaan ja häsäämään siihen lähelle kun tilanne vähän outo. Tosi keskittyneesti ja tarkkana Cava seurasi että mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu ja muakin vähän jännitti että mitä lammas tykkää että tuun sitä rapsuttelemaan.

Super kiva ja onnistunut treeni. Oon monesti kitissyt siitä että lampailla meidän yhteistyö tuntuu ihan olemattomalle ja perus treeneissä, joissa tulee treenattua ehkä hieman teknisempiä juttuja (suuntakäskyt, stopit jne) on niin helppo nähdä vain ne epäonnistuneet toistot ja harmitella niitä ja unohtaa ne monet hyvin menneet kohdat. Nyt kun jouduttiin aika kylmiltään tällaiselle radalle niin oli tosi kiva nähdä, että selvittiin molemmat koiran kanssa ja radalla oli selvästi enemmän onnistumisia kuin sitten epäonnistuneita kohtia. Kaikki tehtävät saatiin tehtyä, lampaat ei karannut ja koira kuunteli niin stoppeja kuin suuntakäskyjäkin pääasiassa hyvin. Olihan siellä mukana rutkasti epäsiisteyksiä ja en mä tällaista rataa haluaisi esim kisoissa mennä tekemään, muutaman kerran piti koiralle muistuttaa etäisyydestä ja liikkeellelähdöissä meillä on vielä työstettävää. Silti kokonaisuudessa taidettiin selvästi jäädä plussan puolelle. Kristiinakin kehui, että meillä oli tosi rauhaisaa peruskuljetusta ja sanoi, että epiksissä oli tosi hyvin huomannut että monella siinä peruskuljetuksessa paljon töitä ja helposti pidemmillä pätkillä koirat vaan puskivat lampaita ja ohjaaja jäi tukalasti lampaiden sekaan. Hieno ja etevä Cavs! ja hyvä MINÄ kun selvisin radasta ilman hermoromahdusta!

torstai 12. heinäkuuta 2018

Rally-tokoilua

Meidän rally-tokotreenit on olleet tauolla noin kuukauden, mutta olin kuitenkin jossain mielenhäiriössä ilmoittanut Cavan maanantaille rallyepiksiin ja tiistaille ihan viralliseen kokeeseen. Molemmat kisat olivat I-HAH:n kentällä Kivikossa. Meille uusi paikka, mutta oli tosi kiva kisapaikka! Tilaa oli hyvin lämmitellä koiraa, lenkille pääsi kivoja hiekkateitä pitkin ja Cavalle sopi hyvin odotella omaa vuoroa häkissa kentän reunalla. Kisakehä oli myös kivasti rajattu ja siellä vähän häiriötä niin pystyi hyvin keskittyä vain omaan suoritukseen. Miinusta ainoastaan siitä, että koiria ei oikein voinut jättää autoon kun autot piti jättää kentästä niin kauas. Cavalle kuitenkin sopi ihan hyvin häkissä odottelu, joten meitä tämä ei haitannut.

Viimeksi oltiin rallykisoissa toukokuussa ja silloin ei homma mennyt ihan toivotusti ja taukoakin ehti kisojen väliin tulla. Sain kerättyä tästä tosi kovat paineet ja kisajännitys oli varmaan pahempi kuin koskaan ja sunnuntai-iltana jo oksetti ajatella seuraavan päivän epiksiä. Pitäisi varmaan enemmän käydä epiksissä ja miksei ihan oikeissakin kisoissa treenaamassa tuota kisajännitystä.. Se nyt tuntuu taas ottavan hieman yliotetta. 

Maanantain epikset
Maanantain oli tosiaan vuorossa epikset ja ne olivatkin hyvää harjoitusta ennen tiistain koetta. Päästiin tsekkaamaan kisapaikka ja päästiin pitkästä aikaa radalle. Rata oli kiva ja mitään tosi vaikeaa ei siellä ollut. Hieman jännitti hyppy ja pyörähdys. Pyörähdystä ei olla aikoihin treenattu ja kun ennen radalle menoa sitä muutaman kerran koitin se toimi aika epävarmasti.. Tultiin kisapaikalle hyvissä ajoin ja Cava tuntui mukavan rennolta. Käytiin lenkillä ja treenailtiin vähän, mutta en halunnut pahemmin hinkata mitään vaan mentiin vaan katsomaan mikä on päivän kunto. Jälkikäteen ajateltuna Cava olisi ehkä tarvinut hieman pidemmän lämmittelyn, koska se oli vähän turhan korkeassa vireessä kun radalle mentiin. 

Radalle päästyä kylttivälit tuntui todella ahtaille. Huomasi hyvin tässä että pientä rutiinin puutetta molemmilta. Tuntui, että tuli jokaiselle kyltille vähän kiire ja ne olivat edessä nopeammin kuin olisin toivonut. Cava tuntui omaan käteen turhan vauhdikkaalta ja olisi useammassa kohdassa tehnyt mieli komentaa sitä kun se seuraamisessa hyppi ja pari kertaa osui hampailla mun kyynärpäähän. Tuhma-aussie! Alku sujui kuitenkin hyvin, mutta kuten ajattelinkin niin pyörähdys ei onnistunut, otettiin uusiksi joten -3 pistettä. Uusinnassa mä tein virheen ja -10 siitä vaikka Cava suoritti pyörähdyksen ihan hyvin. Hypyltä otettiin myös -1 kun olin oletettavasti hieman kiemurrellut enkä kävellyt täysin suoraa. En saanut tuolta 270 käännös vasempaan oikein hyvää linjaa hypylle ja hyppy tuntui tulevan eteen liian nopeasti. Siinä siis pientä kiirettä saada käskyt ajoitettua oikein. Olin kuitenkin tyytyväinen kun Cava suoritti hypyn. 

Radalta siis pisteitä 86/100. Fiilis oli kuitenkin kiva, pienestä ylivireestä huolimatta Cava piti hyvin kontaktia ja virekin oli varmasti yleisesti ihan ok, mutta tänään aiheutti itselle pientä kiirettä ehtiä Cavan vauhdissa ja tosiaan siitä seuraamisen pomputuksesta en tykännyt. Olin kuitenkin tyytyväinen suoritukseen ja hyvillä mielin seuraavan päivän koetta odotin. 


Episten ratapiirrustus
Tiistain rallykoe
Tiistaina saavuttiin taas hyvissä ajoin paikalle, ratapiirrustus vaikutti kivalle ja mitään isompia haasteita ei tuntunut olevan. Oma tavoite oli olla ottamatta turhia miinuksia. Oma fiilis tuntui kisapaikalle ajellessa hyvälle, eilisen kaamean pahoinvointia aiheuttavan jännityksen tilalla oli vain pieni kutkuttava tunne vatsanpohjassa ja hyvä luotto omaan ja koiran osaamiseen. Cava oli kuitenkin ihan hirveällä fiiliksellä kun päästiin kisapaikalle ja sen oli todella vaikea rauhoittua. Kyttäili muita koiria, rähisi, ja jouduin tosissani tekemään töitä että sain sen keskittymään vain muhun ja pystyttiin tehdä vähän seuraamista lämmittelyksi. En tiedä mikä ihme siihen meni kun maanantaina se otti samassa paikassa ihan rauhassa ja odotteli keskittyneesti omaa vuoroa. Omakin jännitys oli jo tiistaille hellittänyt ja paikka oli tuttu. Häkissa Cava odotteli ihan nätisti ja sai olla siellä ja itse seurasin kauempana viimeisiä mestariluokan koirakoita. 

Rataantutustumisen ajaksi jätin Cavan myöskin häkkiin, kuten olin tiistainakin tehnyt, ja nyt se oli siellä haukkunut ja äännellyt. Tosi outoa ja Cava ei IKINÄ ole haukkunut häkkiin jätettäessä. Ehkei sitten kuitenkaan ollut hyvä idea käydä koetta edeltävänä päivänä epiksissä? Cava oli vuorossa toiseksi viimeisenä ja kun luokassa oli 20 koiraa niin aikaa oli runsaasti vielä rataantutustumisen jälkeen. Käytiin kävelyllä ja leikittiin kentän ulkopuolella ja saatiin tehtyä ihan kivat valmistelut ennen rataa. Cava ei ollut niin hyvin kuulolla kuitenkaan kuin olisin toivonut, mutta oman vuoron lähestyessä en voinut enää asialle paljoa muuta tehdä kuin toivoa parasta ja koittaa tsempata oma mieli keskittyneeksi radalle.

Radalle kun mentiin saatiin hyvä siirtymä lähtökyltille ja siinä jo heräsi pieni toive, että ehkä se siitä malttaa kuunnella radalla hieman paremmin kuin radan ulkopuolella. Mutta liekö kaikki riekkuminen omaa vuoroa odotellessa väsyttänyt Cavan vai mikä, mutta se oli todella löysä kun lähdöstä lähdettiin. Jouduin maanitella sitä kulkemaan mun kanssa ja se haahuli sitten perässä. Ei ollut yhtään kontaktissa ja tuntui itselle todella vaikealta tehdä sen kanssa kun normaalisti sitä saa enemmänkin hidastella kuin sitten kannustaa eteenpäin. En siis oikein osannut toimia uudessa tilanteessa vaan itsekkin sitten vähän lamaannuin ja koitin vaan kannustaa kehuilla koiraa mahdollisimman paljon.

Pujottelussa oli lasten hiekkaleluja joiden ympäri piti kiertää, ne olivat ihmettelyn ja haistelun arvoisia. Virheet otettiin kyltiltä koira eteen ja peruuttaen 1 ask., 2 ask., 3 ask. Siitä -1 kontrollivirhe, koira astui mun kengän päälle ja toinen -1 mun virheellisestä askelluksesta. Seuraavalta kyltiltä istu, seiso kierrä koira otettiin myös -1 kun Cava nousi todella hitaasti seisomaan. Ja lopulta sitten -10 kyltiltä istu, käännös vasempaan, istu. Tässä Cava oli ilmeisesti korjannut istumistaan ja se katsottiin uudeksi istumiseksi. Tämä on ehkä ainut virhe, joka harmittaa, koska koitin tuolla kyltillä erityisesti katsoa tosi tarkkan että näin ei käy ja en kuitenkaan sitten huomannut tätä toista istumista. 

No pisteitä oli kasassa 87/100 kun maaliin päästiin, että kai se pitää olla kuitenkin tyytyväinen. Meidän parhaat rallypisteet mitä ollaan ikinä kokeesta saatu nimittäin. Harmitti silti kun koiran fiilis oli kehässä kaikkea muuta kuin hyvä ja tuntui tosi masentavalle kun meillä on niin vaikea saada hommaa toimimaan kisoissa. Etenkin rallyssä ei olla kisoissa oikeastaan koskaan ylletty sille tasolle mitä treeneissä ja nyt vielä tuo koiran huono fiilis kaupan päälle. Cava ei suoranaisesti tuntunut ahdistuneelle vaan se tuntui olevan vaan täysin pihalla siitä mitä oltiin tultu tekemään. Yllättävän hyvät pisteet saatiin siihen nähden että jouduin koko ajan onkimaan Cavaa takaisin hommiin ja sillä kävi nenä tosi monessa kohdassa maassa eikä kontaktista tietoakaan. Tosin rallyssa kai kontakti ei ole niin tarkka kuin esim tokossa, mutta luulin että haistelu olisi sentään vienyt pisteitä. Tällä kertaa ei kuitenkaan :) Toinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta, nyt vaan enemmän kisamaista treeniä ja sitä kautta varmuutta radalle. Liikkeet kuitenkin ihan hyvin hallussa kun kaikista suoriutui ilman isompaa hämminkiä vaikka oli selvästi ajatukset jossain ihan muualla. Ehkä me vielä saadaan kaikki palaset onnistumaan myös siellä kisaradalla joskus :D 

kisarata

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Paimennuksia

Paimennuspäivitykset laahaavat hieman jäljessä. Meillä on teema pysynyt treeneissä melko samana ja mitään ihmeempiä edistyksiä/takapakkeja ei ole tullut ja treenit toistaneet aikalailla samaa kaavaa. Lyhyet  muistiinpanot kuitenkin alla, lähinnä itselle muistiin.

18.5 paimennus Pukkilassa isolla pellolla, Kristiina koulutti.

Ensimmäinen kierros oli melko kamalaa kaaosta ja lopulta Kristiinan piti tulla meidän avuksi. Cava juoksi kaikista kohdista mun painetta karkuun, mutta ei kuitenkaan ottanut sitä vaan aina sitten palasi samalla asenteella lampaille ja vähät välitti mun käskyistä. Hyvä ettei itku tullut! Kristiina tuli sitten meidän avuksi ja Cava laitettiin liinaan. Paluu pentutreeneihin siis. Mulle tiukka palaute siitä, että en voi vaan antaa Cavalle palautetta ja jättää tilannetta siihen vaan mun velvollisuus on tottakai kertoa Cavalle sillä palautteella, että toi ei käy, mutta tämän jälkeen sitten auttaa Cavaa onnistumaan. Tämä varmasti isoin haaste ollut. Mä vaan kiellän Cavaa kun se tekee väärin, mutta en sitten ole sen jälkeen osannut auttaa sitä toimimaan oikein. Tämä varmasti isoin epäkohta ollut ja on omassa ohjauksessani. Että osaan jo hahmottaa kun koira tekee väärin ja sanoa siitä, mutta sen jälkeen jään seisomaan tumput suorina ja ihmettelemään että mitähän sitten tapahtuu ja siinä Cava sitten ehtiikin taas ottaa pientä spurttia ja nostattaa kierroksia. Eli enemmän selkeyttä omaan ohjaukseen.

Cavan ollessa liinassa Kristiina piti liinasta kiinni idealla, että jos Cava alkaa juosta niin se saadaan stopattua. Mun piti vaan kävellä lampailla ja ohjata koiraa. Ei ollut helppoa ja sain ihan älyttömästi palautetta omasta ohjauksesta, milloin mulla oli keppi väärin, milloin liikuin väärään suuntaan, milloin en ohjannut koiraa vaan annoin sen ajelehtia ihan minne sattuu ja suunnilleen vaan itse kuljin perässä. Lopulta Kristiina tuli sitten kädestä pitäen lampaille näyttämään minne mun kuuluu liikkua, miten estän koiraa jne. Ihan perusjuttuja mutta tuntui olevan taas itsellä oma paimennuskartta ihan hukassa. Eka kierros kesti tosi kauan, käytettiin aikaa ensin Cavan kesyttämiseen ja sen jälkeen vielä pitkä tovi mun ohjauksen korjaamiseen.

Toisella kierroksella meillä oli koko iso lauma lampaita ja koska oltiin ekalla kierroksella tehty tosi pitkä pätkä ja molemmat oltiin Cavan kanssa aika kaikkemme antaneita niin tehtiin vaan lyhyt kuljetus aidan viertä pitkin koko laumalla. Aloitus oli taas Cavalta ihan törkeä. Se juoksi suoraa laumaa päin, ei välittänyt mun estoista ja olis jatkanut juoksentelua, mutta oltiin varmuuden vuoksi laitettu se liinaan ja mä pääsin astumaan liinan päälle ja hieman ärähdettyä sille moisesta. Oli kyllä hörökorvan ilme näkemisen arvoinen kun liina ottikin kiinni eikä päässyt hyvin alkanut spurttailu pidemmälle. Sen jälkeen olikin seesteistä menoa ja saatiin laumaa vietyä nätisti aidan viertä pitkin. Ongelmia aiheutti yksi jääräpää lammas joka monta kertaa kääntyi haastamaan Cavaa eikä tahtonut liikkua muun lauman mukana eteenpäin. Cavalla oli ollut sen verran tiukka kuri, ettei se sitten ihan rohjennut sanoa takaisin vaan enemmän pisti leikiksi lampaan kanssa. Mustakaan lammas ei oikein tahtonut välittää kun tulin Cavan tueksi hätistelemään lammasta. Vaikka toinen kierros oli jo huomattavasti parempaa menoa niin silti harmitti treenien jälkeen. Omassa treenipäiväkirjassa luki kehittävästi, että "vittu että vitutti" :D

Seuraava paimennuskerta oli 11.6 taas Pukkilassa isolla pellolla Kristiinan opissa.

Ensimmäisellä kierroksella taas Cava liinassa ja teemana ihan perusasiat. Riittävä etäisyys lampaisiin, oikea asenne lampaita lähestyttäessä/liikkeelle lähdöissä. Viime kerran käden vääntö näkyi positiivisesti Cavan asenteessa. Se kuunteli mua paremmin ja ei sulkeutunut omaan paimennusmoodiinsa johon ei muita mahdu kuin Cava ja lampaat. Mielentila oli hyvä koko kierroksen ja Kristiinakin kehui, että oli niin siistiä tekemistä, että sen olisi voinut koko kierroksen kuvata videolle ja käyttää sitä malliesimerkkinä. No kerrankin jotain positiivista meidän tekemisestä :D Maahanmenot oli hitaita ja niiden kanssa taistellaan edelleen että menisi ekalla käskyllä.. Cavalle maahanmenot tuntuu tarkoittavan lampailla vain vauhdin hidastamista.. liekö se jokunen kerta päästetty hommiin niin että pyydetty maahanmeno on jäänyt tekemättä niin mitäpä turhaa niitä sitten tekemään. Noottia ohjaajalle!!

Toka kierros aloitettiin lyhyellä poispäinajo pätkällä. Aika vauhdikasta menoa, mutta muutama tosi kiva ja keskittynyt pätkä Cavalta. Toisella kierroksella oli pakko vaikeutta hommia ja mukaan otettiin suuntakäskyt. Kävi kuten Kristiina ennustelikin, eli vauhti lisääntyy ja Cava kokeilee josko se voisi vähän tulla lähemmäs työskentelemään. Taas mulle ohjeet siitä, että samat perusasiat (etäisyys lampaisiin, riittävän nöyrä asenne koiralla) pitää tässäkin paikkansa vaikka harjoitus vaikeutuu ja tulee peruskuljetuksen lisäksi enemmän toimintaa mukaan. Ensimmäinen suuntakäsky lähetys olikin kammottava. Cava pisti pelleilyilmeen naamalle ja spurttasi kovaa ja läheltä. Onneksi pääsin aika hyvin puuttumaan ja loikkasin jotenkin ihmeen kaupalla Cavan eteen ja sain hätisteltyä sen sinne mistä lähtikin ja otettiin koko tilanne alusta. Palaute taisi osua oikeaan aikaan koska seuraava suunta lähti paljon hillitymmin ja hallitummin. Hieman liian läheltä Cava edelleen tuli mutta otti kepistä kivasti painetta ja sain sen hieman pyöremmälle kaarelle.

Useampi nätti suunta, lopuksi hieman maahanmenojen hinkkausta, nopea maahan ja heti takaisin hommiin, josko se motivoisi ottamaan myös ne maahanmenot käskystä. Tällä kierroksella sain varmaan ekaa kertaa ikinä kehuja mun ohjauksesta lampailla. Sain tilanteet nopeasti katki, otettiin tarvittaessa uusiksi tai jos jatkettiin siitä mihin jäätiin niin ohjasin siististi ja selkeästi. Jee! Ehkä viime kerran ohjaajan koulutus jotain tulosta tuotti. Pieniä juttuja, mutta tuntui isoille onnistumisille.


Kolmas paimennus 17.6. ja jälleen Pukkilan isolla pellolla Kristiinan silmän alla. 

Alku otettiin taas poispäinajolla ja muuten jatkettiin samaa kuin viimeksi, eli suuntakäskyjä, samalla pitäen mielessä riittävä etäisyys ja oikeanlainen asenne lampaita lähestyttäessä. Eka kierros taas aikamoinen tahtojen taisto. Kristiinalta mulle palautetta, että pitää antaa Cavalle tilaa ottaa paine ja heti kun se väistää niin ottaa paine pois ja lakata heilumasta kepin kanssa. Pääasiassa kepin pitäisi olla vaan kädessä ilman että sillä osoitellaan minnekkään, mutta mulla huono tapa jäädä heilumaan ja huitomaan ja kun oma ohjaus ei aina ole ihan niin justinsa niin joissakin kohdissa olin jopa kepillä osoitellut niin, että se tarkoittaa koiralle kovempaa vauhtia. Jaahas, eipä tartte miettiä miksi koira juoksee ku ohjaaja huitoo kepillä "vauhtia vauhtia".. Mä sain myös palautetta omasta ohjaamisesta suuntakäskyjen linjan leikkauksilla. Huidon ihan liikaa kepillä ja meen ihan liian pitkälle kun leikkaan koiran linjan ja annan koiralle vaan lähinnä tilaa lähteä sooloilemaan kuin että pitäisin ohjat paremmin omissa käsissä. On ollut kyllä ihan todella hyödyllistä kun oon viime aikoina saanut niin paljon kommentteja ja parannus ehdotuksia omaan ohjaukseen. Tuntuu että oma kehitys on ainakin mennyt vähän eteenpäin. Ekalta kierrokselta taas kivoja suuntia, musta tuntuu että Cavalla alkaa vihdoinkin olla ajatusta jo ihan suullisista käskyistä tai sitten vaan sain muutettua ohjausta koiralle selkeämmäksi. Kehuja taas mulle että vein tilanteet reilusti loppuun, autoin koiraa ja ohjasin selkeämmin.

Toinen kierros taas isolla laumalla. Aloitus huono. Perrrrkeleen hörökorva! Ärsyttää kun tän aloituksen saa tehtyä vaan kerran, vaikka nytkin sitten palautin sinne mistä lähti ja otettiin tilanne ihan samanlaisena uudelleen (ja paremmalla menestyksellä) niin se ensimmäinen ruma sinkoaminen lampaille oli kuitenkin jo alla. En tiedä, pitäisi varmaan joku kerta treenata vaan aloituksia jos jossain olisi mahdollista mennä monta kertaa lampaille ja viedä koiran vaikka välissä autoon. Olisi Cavalle ehkä riittävän iso pettymys jos se perseilisi ja sen jälkeen joutuisikin vaan autoon odottamaan eikä saa heti vaan uutta tilaisuutta tehdä paremmin. En tiedä. Muuten taas kivaa menoa, siistejä suuntia ja loppuun taas maahanmenosulkeisia. Ärsyttävää kyllä että ne maahanmenot on niin huonoja. On koitettu nyt hyvällä vaan että maasta nopea vapautus lampaille, mutta siltikään ne ei tunnu nopeutuvan ja ylipäänsä koko maahanmeno lampailla vaikuttaa olevan inhottavaa Cavan mielestä? Viimeksi kyllä paarmat kiusasi kun koira pysähtyi, lampaatkin oli normaalia villimpiä, että ehkä se osaltaan selittää, mutta ne maahanmenot on ollut kyllä huonoja jo varmaan vuoden.. ei vaan tunnu mitkään niksit auttavan mitä kouluttajilta saadaan. Ollaan vahvisteltu niitä myös ilman lampaita ja silloin ei mitään ongelmaa. Eli jotenkin se maahanmeno paimennuksessa on erityisen ikävä. Oon kyllä useamman kuin kerran ärähtänyt ne maahanmeno käskyt kun tilanne on mennyt liian vauhdikkaaksi, että ehkä siitä jäänyt ikävä fiilis Cavalle. Se on niin hitsin herkkä ja tästähän mulle kouluttajatkin on sanoneet ettei maahanmeno ole huomautus vaan huomautus väärin tehdystä tehtävästä on erikseen ja maahanmenokäsky sitten erikseen..

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Nouto-ongelmia


Cavan nouto on mennyt jossain vaiheessa tosi kurjaan kuntoon ja sitä on oikeastaan koko talvi koitettu korjata eri kouluttajien opissa ja milloin milläkin keinolla. Ongelmia on ollut monenmoisia ja vähitellen koko liikkeen treenaamisesta on tullut vastenmielistä niin minulle kuin varmasti Cavallekkin vaikkei se sitä ulospäin näytä. Vaikka ollaan saatu monelta tosi hyvältä kouluttajalta meidän noutohaasteisiin kommentteja ja erilaisia treeni-ideoita niin ei olla kuitenkaan päästy niillä kovin pitkälle. Ollaan toisinaan treenattu noutoa todella aktiivisesti ja toisinaan ollaan pidetty pidempiäkin taukoja treenaamisesta ja otettu vaan etäisyyttä asiaan. Cava ei ole sellainen koira, että sille välttämättä pidemmät treenitauot sopisi vaan se vaatii asioista säännöllisesti muistuttelua tai se herkästi alkaa keksiä ja kehitellä liikkeisiin omia kuvioita. Suurin osa liikkeistä pysyy kuitenkin hyvällä mallilla kun niitä malttaa silloin tällöin muistutella ja helpottaa harjoituksia reilusti jos jostain liikkeestä on ollut pidempi tauko.

Mun oma treenityyli ei tässä suhteessa ehkä täysin sovi Cavan kanssa yhteen, sillä mulle on paljon luonnollisempaa treenata liikkeitä hieman kausittain. Nykyisin koitan kiinnittää tähän huomiota treenisuunnitelmia miettiessä ja välttää tilannetta, missä osaan liikkeistä tulee pitkiä, joskus jopa kuukausien taukoja. Välillä onnistuu ja välillä väkisinkin jotkut liikkeet jäävät hieman paitsioon. Noudonkin osalta veikkaan tilanteen kehittyneen jonkun tällaisen pidemmän tauon jälkeen, kun en ole sitten muistanut helpottaa harjoitusta riittävästi Cavalle, se on ollut epävarma mitä siltä haluan, mä olen turhautunut (todennäköisesti) monen epäonnistuneen toiston ja lopulta monen epäonnistuneen treenin jälkeen, ja Cava herkkänä koirana on tietenkin pahoittanut mielensä mun turhautumisesta ja nouto-ongelmien kierre on alkanut. Kouluttajatkaan eivät ehkä ole täysin nähneet ongelman taakse ja heiltä meidän saamat neuvot ovat varmast päteviä ja voidaan niitä myöhemmissä vaiheissa hyödyntää. Koska meillä ongelmalla on sen verran pidempi tausta (tätä jatkunut jo monen monta kuukautta) ja siellä taustalla syinä on kaikkea mahdollista Cavan epävarmuudesta, huonosti opetetusta liikkeestä ja mun turhautumisesta (mikä on laittanut koiraan turhaa painetta), niin ollaan noudon kanssa tällä hetkellä aikalailla lähtöruudussa. Uskoisin, että tällainen soppa on aika helppo keittää kun puikoissa on mun kaltainen kokematon ohjaaja. Ei todellakaan ole ollut tarkoitus vaatia Cavalta asioita joita se ei vielä riittävästi osaa ja vielä vähemmän tarkoitus on ollut paineistaa sitä mun turhautumisella, mutta niin vaan on päässyt vähän huomaamatta käymään.

Luulen, että kouluttajatkaan eivät ole ihan nähneet taustoja tälle ongelmalle ja siksi meidän saamat hyvät neuvot eivät ole auttaneet noudon kanssa eteenpäin. Oili Huotari sanoikin yhdessä koulutuksessa todella hyvin siitä, että kouluttajatkin vaan jakavat omia ajatuksia ja ehdotuksia ja se on koiranohjaajan velvollisuus tuntea oma koira ja tietää mikä sille sopii. Mulle itselle on aina tärkeä tietää mistä asiat johtuu ja tuntuu, että nouto-ongelmaakin ollaan saatua vietyä nyt melko lyhyessäkin ajassa eteenpäin kun oon hahmottanut paremmin tätä kokonaisuutta ja sitä missä kaikessa on menty vikaan. Miten tärkeä se olisikin osata lukea ja tulkita sitä omaa koiraa ja olla sille reilu ohjaaja. En voi olla miettimättä, että oltaisiinko tältä monen kuukauden pään hakkaamiselta seinään voitu välttyä jos osaisin lukea Cavaa paremmin ja huomata sen epävarmuudet helpommin. Tähän ehkä syynä se, että Cava on monesti treenitilanteissa niin kiihkeä ja yleensä peittää osaamattomuuttaan ja epävarmuutta vauhdilla ja vaikuttaa helposti vaan tuhmalle keskittymiskyvyttömälle possulle vaikkei se osaa. Cava vaan on monessa asiassa jo niin kovin taitava ja etevä, että välillä ihan unohtuu, että se on vielä niin nuori eikä se osaa kaikkea, eikä tietenkään tarvitsekaan osata.

Mikä meillä sitten on noudossa ollut ongelmana? Rehellisesti sanottuna, ihan kaikki. Cava on kiihtynyt jo siitä kun liikkuri ojentaa mulle kapulan tai otan kapulan itse esiin. Sen jälkeen sen perusasento menee matalaksi ja koko kroppa on jännittynyt ja se paikallaan tekee pientä nykivää liikettä eteenpäin ja menee jokaisella nykäisyllä hieman matalemmaksi ja lopulta se pienesti tärisee koska odotusarvo kapulalle juoksemiseen on niin kova. Joudun edelleen muistuttamaan sitä voimakkaalla odota-käskyllä ennen kapulan heittoa tai se karkaa sinne omin luvin. Nouto-käskyllä Cava sinkaisee kapulalle ja kapulalla se iskee etutassuilla kapulaan vauhtia ja sen jälkeen jatkaa kapulan tökkimistä vielä hieman nenällä, tämän jälkeen ruma kapulan nosto ja muutaman askeleen juokseminen musta pois päin ja sen jälkeen isolla kaarteella mun luokse kääntyminen. Cavaksi hidas palautusvauhti ja muutama metri ennen mua otteen löystyminen ja kapulan pyörittely ja pureskelu ja lopulta yleensä vino perusasento.

Cavan noutosuoritus on ollut kaikkea muuta mitä siltä toivoisin ja tiedän sen pystyvän parempaan. Sen noudot ovat olleet joskus ikuisuus sitten paljon parempia. Nouto on tokoliikkeenä melko tärkeä, avoimessa luokassa yksi nouto (nelosen kertoimella) ja ylemmissä luokissa kolme erilaista noutosuoritusta/luokka. Jos noudot on rumia niin jo pelkästään niistä tulee iso pistekato jos ykköstuloksista haaveilee. Pakko siis ainakin yrittää korjata tässä olevia ongelmia ja olenkin tehnyt meille nyt treenisuunnitelman ja kesän ehdoton ykköstavoite on saada nouto taas kivaksi liikkeeksi. Ihan ensimmäiseksi ollaan jaettu nouto pienen pieniin osiin ja treenaillaan ja vahvistetaan kaikkia osasuorituksia erikseen. Treenejä meillä on vasta kolmet lyhyet takana, mutta suunta vaikuttaisi oikealta. Cava on ollut treeneissä tosi hyvällä mielellä, se on keskittynyt ja innoissaan, mutta kuitenkin rento ja selkeästi iloinen. Vitsi miten hyvälle mielelle taas puolestaan mä tulen kun nään sen tollaisena hyväntuulisena ja taitavana :) Ollaan siis tehty ihan pelkkiä pentutreenejä nyt noudon osalta ja aiotaan jatkaa niitä kunnes varmuus tulee kaikkiin osasuorituksiin ja sen jälkeen aina muutama pala kerrallaan kokeillaan rauhassa yhdistellä liike taas kokonaiseksi ja toivottavasti tällä kertaa onnistutaan siinä ilman isompia ongelmia.

Nyt Cava on saanut treenata noutokapulan nostamista maasta mulle käsitargettiin. Ensimmäisessä treenissä se yritti pyöritellä kapulaa melko pitkääkin eteenpäin ennen kuin tarttui siihen kunnolla ja nosti, mutta parin toiston jälkeen kapula alkoi nousta nopeammin ja Cavan itsevarmuus tuntui parantuneen jo yhden treenin jälkeen. Lisäksi Cava on saanut tehdä lyhyeltä matkalta perusasentoon tuloja. Aluksi tehtiin ihan vaan niin, että Cava sai tulla perusasentoon ja sitten vasta annoin sille kapulan suuhun ja palkkasin kun se hetken istui sivulla kapulan kanssa. Tässä ei ollut ongelmaa ja myös kapula suussa perusasentoon tulot ovat lähteneet parantumaan. Näiden lisäksi ollaan tehty kapulan kantamisharjoituksia ja oon niin onnellinen, että yhtäkään kapulan pyörittelyä tai pureskelua ei ole näissä treeneissä näkynyt. Cava on kantanut kapulaa mun sivulla vapaammassa "seuraamisessa" ja ollaan otettu myös juoksuspurtteja kapula suussa. Kaikissa ote pysynyt tiiviinä ja vakaana. Lisäksi ollaan tehty luoksetuloja kapula suussa, näissä olen välillä vapauttanut palkalle kesken matkan ja välillä ottanut sivulle. Perusasennot on ollut hyviä, varmaan ekaa kertaa ikinä kapulan kanssa. Uusimpana treeninä ollaan nyt kokeiltu sellaista, että jätän Cavan istumaan ja heitän kapulan lyhyen matkan päähän siitä (1-2m) ja kävelen itse jonkun matkan päähän ja käsken Cavan noutamaan. Tässä on ollut itsellä ajatuksena se, että kun Cava on lähempänä kapulaa se nostaa sen nätimmin ja toisaalta kun se on juuri katsonut mun kävelevän toiseen suuntaan niin se myös kääntyisi nopeammin mun perään. Tää on toiminut tosi hyvin ne muutamat toistot mitä ollaan kokeiltu. Nosto ja oikeastaan jo noston aikana alkava tiukka käännös mua kohti ja kovalla vauhdilla luokse! Näissäkin ote on pysynyt juuri niin hyvänä kuin pitääkin.

Kaikkia osasia ei olla vielä ehditty treenata ja meillä on vielä paljon tekemistä Cavan itsehillinnän kanssa heitettyä kapulaa kohtaan, nosto ja tiukka käännös mun luokse vaatii varmasti paljon toistoja alle, etenkin kun väärä tyyli on jatkunut melko kauan. Lisäksi luoksetuloihin ja kapulan kanssa perusasentoon tuloon haluan varmuutta pidemmältä matkalta. Nostoja myös ihan läheltä on varmasti syytä vahvistaa lisää ja melko uutena juttuna kapulan nostamista meidän välistä aiotaan treenata, ajatuksena olisi ensin aloittaa lähempää ja kun se sujuu lisätä matkaa ja lopulta myös kapulan etäisyyttä Cavasta niin, että jossain vaiheessa sillä on jo melko kova vauhti kun se saapuu kapulalle ja silti sen pitäisi vaan napata kapula mukaan ja jatkaa vauhdilla mua kohti. Paljon treenattavaa, mutta parin viime treenin jälkeen oon todella innoissani. Cavan hyvä asenne ja onnistumiset pistää tyytyväiseksi. Ehkä me vielä tämä nouto-ongelma saadaan selätettyä kärsivällisyydellä ja fiksulla treenaamisella.