torstai 9. marraskuuta 2017

Paimennus 45


Tänään oltiin uudelleen paimentamassa Seutulassa Mian treeneissä. Ei hirveästi edistystä viime viikkoon verrattuna, edelleen liian vauhdikas koira ja hermostunut ohjaaja. Cava väläytteli joitakin kivoja pätkiä taas ja ei oikeastaan kokonaisuudessaan ollut ehkä ihan niin villi kuin viime kerralla. Aloitettiin ensimmäisellä kierroksella ihan peruskuljetuksella ja koska se ei oikein sujunut niin otettiin Cava hetkeksi liinaan. Liinassa harjoiteltiin lampaiden irrottamista aidasta ja lampaiden lähellä rauhassa menemistä. Cavaa ahtaat paikat jännittää ja usein se aina silloin rysäyttääkin sinne rumasti. Liinassa teki ihan nätisti ja sai selkeästi siitä itselleen varmuutta ja rohkeutta mennä myös lampaiden pääpuolelta niitä päin. Paimennuksessa Cava on aina niin kamalan villi ja tuhmakin, että en aina ihan muista että herkkis se kuitenkin on. Malttia vaan tarvitaan ihan hirveästi vielä lisää ja Cavalle ehkä myös uskoa siihen, että kyllä ne lampaat liikkuvat ahtaista paikoista sen alta pois kunhan se vaan antaa niille aikaa reagoida. Liinassa olon jälkeen kokeiltiin samaa aidasta irrottamista vapaana. Ei sujunut :D Saatiin Mia auttamaan meitä ja johan se Cavakin teki kun tajusi mitä siltä halutaan.

Toisella kierroksella ei tehty enää aidan vierestä irrottamisia, mutta suuntia tehtiin keskellä aitausta niin, että Cavalla oli hyvin tilaa kiertää. Näissäkin se helposti oikaisi kaaret suoriksi, mutta osasi se tarvittaessa myös tehdä laajojakin kaaria. Mulle oli helpompi ohjata Cavaa vauhdista/suoraan liikkeestä, jotenkin jos stoppasin sen ja siitä olisi pitänyt lähettää oikeaan/vasempaan kaarelle niin tuntui että se tilanne aiheutti turhaa jännitystä mulle ja Cavalle ja yleensä sitten purkautui joko niin, että Cava ryntäsi liian läheltä lampaita taakse tai sitten alkoi haukkumaan mulle kun ei saanut mun ohjeista selvää, että minne haluan sen.

Mulla taas ongelmana oma hermostuminen ja epävarmuus. Lisäksi jätin painetta liikaa päälle silloin kun Cava teki oikein ja häiritsin sitä ja toisaalta myös huidoin kepillä epävarmasti ihan väärään aikaan ja paikkaan. Treenien jälkeen olisi tehnyt mieli hakata omaa päätä tiiliseinään. Miksi tämä on niin vaikeaa? Cava varmasti osaisi (ainakin paremmin) jos vaan mä osaisin sille kertoa mitä milloinkin haluan enkä turhaan aiheuttaisi siihen jännitettä mikä purkautuu sitten tyhmäilynä. Ensi viikkolla meillä taisi olla ekat paimennustreenit Woollandiassa tauon jälkeen, jännittää kamalasti mennä sinne kun siellä meille vaikeammat olosuhteet. Kumpa ilmat olisi sellaiset, että olisi mahdollista treenata ulkona.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!