torstai 2. marraskuuta 2017

Paimennus 44

Kuva keväältä, kiitos Kiira! 

Kesällä meille sattui muutamat huonommat paimennustreenit ja tuli sitten keskityttyä tokoon enemmän, joten paimennus sai jäädä hieman taka-alalle. Säännöllisesti on kuitenkin tehnyt mieli treeneihin, mutta aikaa ja motivaatiota ollut haastava löytää ja treenitauon venyessä lampaille meno on myös jännittänyt enemmän ja enemmän. Kuukausi sitten käytiin kasvattajan lampailla kokeilemassa ja meno ei ollut niin kaoottista kuin pelkäsin, vaikka ei se meidän tekeminen kovin nättiäkään ollut. Viime aikoina tullut mietittyä, että pitäisi päättää jatketaanko harrastusta vai luovutetaanko koko homman suhteen. Marraskuulle Cavalle on nyt varattuna 5 paimennuskertaa ja joulukuullekkin jo varattuna 3 treeniä, joten loppuvuodelle suhteellisen aktiivista paimennusta tiedossa, katsotaan miltä homma vuoden vaihteessa näyttää ja tehdään sitten päätös jatkon suhteen :)

Eilen meillä oli marraskuun ensimmäinen paimennuskerta Seutulassa, kouluttajana Mia. Jännitti kauheasti kun pitkä tauko takana ja mietin vaan mielessä mitä kaikkea kivaa Cava mahtaakaan keksiä. Positiivista kuitenkin oli, että Cava ei ollut läheskään niin kamala kuin mitä se olisi voinut olla ja sillä oli muutamia ihan kivojakin pätkiä. Masentavaa puolestaan oli huomata, miten valtavasti työtä on edelleen tehtävä ihan perusasioiden kanssa ja miten ihan vaan peruskuljetus ja stoppi olivat tauon aikana mennyt tosi paljon taaksepäin.

Ei tällä treenikerralla tehty mitään ihmeempää uutta vaan vanhojen juttujen kertailua koska taukoa takana ja vanhoissa asioissa aika paljon hiomista. Jos nyt meinataan jatkaa harrastamista, niin pitäisi saada peruskuljetus tasaisemmaksi ja siistimmäksi, aloitukset rauhallisemmiksi ja stopit saisi olla varmemmat. Niin ja mulle pitäisi saada taottua päähän miten siellä lampailla toimitaan missäkin tilanteessa ja pitäisi alkaa kulkea etuperin, mielelläni nimittäin peruuttelisin ja pitäisin siinä Cavaa silmällä. Mun kouluttaminen varmasti vähän hitaampaa kuin Cavan. Kun nämä asiat sitten joskus on kunnossa niin suuntakäskyt olisi kiva saada opetettua (niiden opetustahan on aloitettu kyllä, mutta eilen huomasi hyvin ettei Cava niitä todellakaan osaa) ja lisäksi erilaisten tehtävien teko (häkitys ym.) olisi kiva opettaa kunnolla. Sitä malttia koiralle ja zen mielentilaa ohjaajalle kuitenkin vielä haetaan, eiköhän ne muut jutut tule sitten helpommin kun löydetään yhteinen sävel lampailla.

Pätkittäin Cava kuljetti ihan nätisti, ensimmäisellä kierroksella se oli mun mielestä vähän parempi. Toisella kierroksella vauhtia oli enemmän ja varmaan se oli vähän väsynytkin ja sen takia tyhmäilyjä tuli enemmän. Stopit oli aika surkeat, eli niitä voisi vahvistella kyllä ihan arjessakin ilman lampaita ja muistutella Cavalle mitä käskyt tarkoittaa. Mia koitti pari kertaa tulla meitä lampaille auttamaan, mutta Cava kyllä tiesi heti että nyt on mua osaavampi, tiukempi ja vaativampi tyyppi paikalla, joten parempi poistua toiseen päähän aitausta hillumaan. On se sellainen lintsari... No eipä tässä kai auta sitten muuta kuin itse kouluttaa oma koira. Pitäisi siis osata vaatia siltä paljon enemmän ja viedä asiat rauhallisesti ja jämptisti läpi. Mulla vaan usein vähän hermot pettää paimennuksessa enkä osaa aina toimia kauhean järkevästi vaikka oikeasti alkaa olla jo itselläkin paljon treenejä takana ja tietoa miten ehkä pitäisi ja kannattaisi tehdä (ainakin silleen teoriassa). Paimennuksessa myös tuntuu itselle vaikealta vaatia Cavalta asioita, koska en osaa ihan arvioida mitä Cava osaa ja mitä siltä voi vaatia ja se käyttää tätä kyllä ihan 100-0 hyväkseen.Toisaalta en ole itse aina ihan varma miten asioiden kuuluu mennä niin en varmasti ole se vakuuttavin ja selkein ohjaaja. Lisätään tähän vielä, että olen myös tosi hidas ja usein palautteessa ja ohjaamisessa myöhässä niin ei kyllä turhan helpoksi käy tämä harrastaminen.

Eilisten treenien jälkeen jäi kuitenkin sen verran asioita hampaan koloon, että täytyy päästä uudelleen. Viikon päästä seuraavat treenit varattuna, joten silloin jatketaan mun kouluttamista. Mia sanoikin hyvin, että mun pitäisi saada oma pää sen verran kasaan, että voin tehdä Cavalle reilut ja järkevät treenit. Koitetaan siis ottaa se tavoitteeksi niin ehkä päästään taas tässä lajissa eteenpäin. Kovasti mä sen esikokeen haluaisin ensi kesänä suorittaa niin pakko se vaan on nyt ottaa härkää sarvista ja aloittaa taas säännöllinen treenaus. Vaikka Cava on ollut viimeiset muutamat treenit aika kamala niin on se viime syksyyn verrattuna rauhoittunut melkoisesti, joten ei tää ehkä ihan toivotonta ole ja se varmasti menee säännöllisellä treenillä eteenpäin.

Kaikesta huolimatta kyllä me molemmat tykätään kovasti paimennuksesta ja Cava olikin koko loppu illan väsynyt ja nukkui tyytyväisenä kerällä. Ei taida minkään muun lajin treenit saada Cavaa yhtä väsyneeksi ja onnelliseksi. Siinä siis jo mulle ihan riittävästi syytä jatkaa harrastusta.

2 kommenttia:

  1. Samat fiilikset ollu nyt paimennuksen suhteen, että jatkaako vaiko eikö... noita harrastuksia on jo iso pino ja tuo paimennus vaatisi ihan kauheesti aikaa, rahaa ja hermoja, että olis ees mahdollista saada koira toimimaan, eikä sittenkään ole takuita. Meidän on tarkoitus kans loppu vuoden aikana käydä tuo kortti loppuun (6 treenikertaa) ja sitten täytyy tosissaan miettiä, mitä tekee. Meillä on haku nyt ykköslajina niin siinäkin koiran koekuntoon saaminen vaatii aika paljon aikaa... vaikka oishan toi paimennus nyt oikeesti hieno laji ja olis hienoa saada edes joku paimennuskoe hyväksytyksi läpi.

    VastaaPoista
  2. Haha niinpä! Liikaa aikaa, rahaa ja hermoja menee kyllä tähän harrastukseen. Mä alan yhä enemmän arvostaa ihmisiä, jotka pystyvät treenat ja kisatakin useampaa lajia. Meidän päälajina on toko, jota sinänsä helppo treenata itsekseen ja vaikka monta kertaa päivässä lenkkien ym yhteydessä. Silti koko kesän ja syksyn ollut fiilis ettei me muuta ehditäkkään tehdä. Olispa loputtomasti aikaa ja rahaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!