torstai 20. heinäkuuta 2017

Paimennus 41 & 42

Tiistaina 18.7 oltiin Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Pikkukoira oli taas ihan kamala :( Meidän viimeisimmät paimentelut ovat menneet niin huonosti, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ei ole kivaa kun koira ei kuuntele ja käyttäytyy muutenkin huonosti. Karkaili lampaille ja juoksi lauman läpi ja muutenkin sikaili. Yhden kerran meinasi jäädä pahasti lampaan alle kun lammas ei väistänytkään/huomannut Cavaa. Tilanne näytti omaan silmään tosi hurjalle, onneksi ei lampaalle tai Cavalle sitten lopulta käynyt mitään. Se on todellakin ollut nyt ihan sokka irti lampailla. Eniten harmittaa, kun ollaan saatu tosi hyviä lähestymisiä lampaille ja Cava on ollut hyvin kuulolla, mutta sitten tapahtuu jotain ja homma menee ihan sekoiluksi. Oon itse ihan liian hidas Cavalle ja turhauttaa ja harmittaa tällä hetkellä tosi paljon.

Tiistaina meidän eka kierros kesti alle 5 minuuttia kun Cava oli tosiaan ihan vailla kontrollia, etten enää keksinyt muuta kuin heivata sen niskaperse-otteella takaisin autoon. Tosi masentavaa. Turhauttaa kun arjessa ja muuten se on niin hurjan kiltti ja väistää ja kuuntelee tosi pienestäkin sanomisesta. Nyt se on tuolla lampailla vaan porsastellut menemään ja tehnyt tosi huonoa työtä. Vähät välittänyt mun ärähdyksistä tai kepistä. Se kuitenkin osaa ja pystyy tehdä hyvin ja yleensä se tekee hyviä ratkaisuja, vaikka olisi vähän villimpikin. Nyt sen tekeminen ei ole muistuttanut edes etäisesti paimennusta.. 

Toisella kierroksella se oli vähän parempi, mutta ei paljoa lohduta kun oli se silti tosi kamala. Tuija kommentoi kuitenkin toisen kierroksen lopuksi että ainakin nyt me puhuttiin jo koiran kanssa samaa kieltä. No joo, mutta aika toivotonta menoa sekin oli. Mihinkään käskyyn Cava ei reagoinut ensimmäisellä kerralla vaan kaikkia käskyjä sai toistaa ja kepillä vahvistaa. Oli liian vauhdikas ja aivan liian lähellä lampaita ja siihen päälle vielä aivan liian kiihkeässä mielentilassa.


Yllä olevan kirjoittelin tiistain jälkeen, tänään oltiin taas Somerolla paimentamassa ja meno olikin sitten ihan eri. Mitä ton otuksen hörökorvien välissä oikein liikkuu? Ehkäpä tiistaina annettu kurinpalautus auttoi? (Kurinpalautus siis koiran vieminen takaisin autoon kun se sikaili ja toisella kierroksella vaadittu hallinta ja tottelevaisuus, vaikkakin käskyjä joutui toistamaan).

Tänään lauantaina 22.7 oltiin taas Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Tällä kertaa meillä oli kolme kierrosta lampailla. Fiilis oli ihan eri Cavalla ja toisaalta mullakin, olin tiistain jälkeen miettinyt pääni puhki Cavan sekoiluja ja tehnyt selkeämmän suunnitelman itselle. Seurasin tänään ja tiistaina tarkasti myös muiden treenejä ja se on kyllä valtavan opettavaista. 

1. kierros aloitettiin liinassa. Halusin liinan avuksi ja tueksi ja siitä oli kyllä hyötyä. Luulen, että liina rauhoitti omaakin mieltä ja olin sen myötä itsekkin paremmassa mielentilassa. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella vähän yli puolet liinassa ja vahvisteltiin maahanmenoja ja stoppeja. Tehtiin liinassa myös lähestymiä lampaille ja ne oli nättejä. Otin liinan pois lopuksi ja siinähän pikkukoira yritti heti pistää juoksuvaihdetta päälle. Argh! Mutta sain sen rauhoitettua nopeasti ja en antanut tuumaakaan periksi. Pieni tahtojen taisto, että saako Cava tulla lampaille niin lujaa ja läheltä kuin haluaa ja tällä kertaa erävoitto mulle. Loppuun saatiin mielettömän nättejä pätkiä. Hyviä stoppeja ja sitä etäisyyttä ja rauhaa, mitä oon kovasti kaivannut. Hyvä Kalapuikko!! Mua jopa hymyilytti kun lähdettiin jäähkälenkille. 

2. kierros aloitettiin myös liinassa. Lyhyt pätkä liinassa ja sen jälkeen vapaana. Toinen kierros oli meidän paras. Vapaana ei tullut isompia viuhahduksia ja stopit oli kivoja. Etäisyys ja vauhti myös hyvä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Cava lähti kaarelle tosi nätisti ja vauhdikkaasti. Kerrankin sitä vauhtia tuli oikeassa kohtaa. Kaaret oli pulleita ja hyvällä etäisyydellä ja Cava itse hidasti raville kun saavutti tasapainopisteen. Se on hurjan taitava, kunhan keskittyy oikeisiin asioihin ja mikä tärkeintä, on oikeassa mielentilassa.

3. kierroksen halusin myös alottaa liinassa, ihan lyhyt pätkä liinan kanssa ja sen jälkeen pikkukoira vapaaksi. Nättiä työtä tämäkin kierros. Vähän kärpäset häiritsi ja väsymys painoi. Yksi turha viuhahdus (pirulainen on kyllä järkyttävän nopea! juoksin sitä kierroksen verran kiinni keppi heiluen tässä kohtaa :D). Tuijalta saatiin vikan kierroksen jälkeen ihan ansaitusti kehuja molemmat. Mä olin hyvin hereillä ja reagoin nopeasti enkä antanut Cavalle yhtään periksi, Cava oli hyvä. Hyvä mielentila ja tekemisen meininki molemmilla ja kyllä meissä on toivoa. Ihanaa, että saatiin onnistunut paimennus. Niin monta treeniä mennyt vähän penkin alle että ollut aika toivoton olo. 

3 kommenttia:

  1. Voi että, samaistun niin sun fiiliksiin, molempiin! En tiedä, mikä tossa paimennuksessa on, että koira löytää kyllä siinä sisäisen possunsa ja sitten yhtäkkiä osaakin taas vaikka ja mitä, kunnes taas ei yhtäkkiä enää osaakaan yhtään mitään tai reagoi mihinkään?! Ei kai tää ihan täysjärkisen ihmisen harrastus ole, mutta kasvattaa kyllä omaa kärsivällisyyttä :D Ja varmasti vielä monen monta tahtojen taistelua saa koiran kanssa käydä... Mut upeeta, että noiden huonosti menneiden kertojen jälkeen löytyi taas taitava ja kuunteleva Cava!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Kiira! Ja sanoppa muuta.. Eipä tule tylsää paimennuksen parissa :D Ja huomasin, että tekin olitte päässeet ratakurssilla käymään, ihan huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oltiin! Yllättävän hyvin meni, vähän Koda on ollut nyt kankea ja kaaret kadonnu aika tehokkaasti jonnekin, mutta sijaistoimintoja ei juuri ollut ja rauhallista tekemistä, eli kun yhestä ongelmasta päästiin niin tuli toinen eteen :D tokan kiekan jälkee tajuttii et Kodalla oli aika voimakas mahakipu, veti koko selän ihan kaarelle kun silittikin mahasta ja sen takii varmaan osin lahnaili :/ mut paljon sai kyllä irti ratakurssista muuten!

      Poista

Kiitos kommentistasi!