torstai 20. heinäkuuta 2017

Paimennus 41 & 42

Tiistaina 18.7 oltiin Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Pikkukoira oli taas ihan kamala :( Meidän viimeisimmät paimentelut ovat menneet niin huonosti, että tekisi mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Ei ole kivaa kun koira ei kuuntele ja käyttäytyy muutenkin huonosti. Karkaili lampaille ja juoksi lauman läpi ja muutenkin sikaili. Yhden kerran meinasi jäädä pahasti lampaan alle kun lammas ei väistänytkään/huomannut Cavaa. Tilanne näytti omaan silmään tosi hurjalle, onneksi ei lampaalle tai Cavalle sitten lopulta käynyt mitään. Se on todellakin ollut nyt ihan sokka irti lampailla. Eniten harmittaa, kun ollaan saatu tosi hyviä lähestymisiä lampaille ja Cava on ollut hyvin kuulolla, mutta sitten tapahtuu jotain ja homma menee ihan sekoiluksi. Oon itse ihan liian hidas Cavalle ja turhauttaa ja harmittaa tällä hetkellä tosi paljon.

Tiistaina meidän eka kierros kesti alle 5 minuuttia kun Cava oli tosiaan ihan vailla kontrollia, etten enää keksinyt muuta kuin heivata sen niskaperse-otteella takaisin autoon. Tosi masentavaa. Turhauttaa kun arjessa ja muuten se on niin hurjan kiltti ja väistää ja kuuntelee tosi pienestäkin sanomisesta. Nyt se on tuolla lampailla vaan porsastellut menemään ja tehnyt tosi huonoa työtä. Vähät välittänyt mun ärähdyksistä tai kepistä. Se kuitenkin osaa ja pystyy tehdä hyvin ja yleensä se tekee hyviä ratkaisuja, vaikka olisi vähän villimpikin. Nyt sen tekeminen ei ole muistuttanut edes etäisesti paimennusta.. 

Toisella kierroksella se oli vähän parempi, mutta ei paljoa lohduta kun oli se silti tosi kamala. Tuija kommentoi kuitenkin toisen kierroksen lopuksi että ainakin nyt me puhuttiin jo koiran kanssa samaa kieltä. No joo, mutta aika toivotonta menoa sekin oli. Mihinkään käskyyn Cava ei reagoinut ensimmäisellä kerralla vaan kaikkia käskyjä sai toistaa ja kepillä vahvistaa. Oli liian vauhdikas ja aivan liian lähellä lampaita ja siihen päälle vielä aivan liian kiihkeässä mielentilassa.


Yllä olevan kirjoittelin tiistain jälkeen, tänään oltiin taas Somerolla paimentamassa ja meno olikin sitten ihan eri. Mitä ton otuksen hörökorvien välissä oikein liikkuu? Ehkäpä tiistaina annettu kurinpalautus auttoi? (Kurinpalautus siis koiran vieminen takaisin autoon kun se sikaili ja toisella kierroksella vaadittu hallinta ja tottelevaisuus, vaikkakin käskyjä joutui toistamaan).

Tänään lauantaina 22.7 oltiin taas Somerolla Woollandiassa paimentamassa. Tällä kertaa meillä oli kolme kierrosta lampailla. Fiilis oli ihan eri Cavalla ja toisaalta mullakin, olin tiistain jälkeen miettinyt pääni puhki Cavan sekoiluja ja tehnyt selkeämmän suunnitelman itselle. Seurasin tänään ja tiistaina tarkasti myös muiden treenejä ja se on kyllä valtavan opettavaista. 

1. kierros aloitettiin liinassa. Halusin liinan avuksi ja tueksi ja siitä oli kyllä hyötyä. Luulen, että liina rauhoitti omaakin mieltä ja olin sen myötä itsekkin paremmassa mielentilassa. Tehtiin ensimmäisellä kierroksella vähän yli puolet liinassa ja vahvisteltiin maahanmenoja ja stoppeja. Tehtiin liinassa myös lähestymiä lampaille ja ne oli nättejä. Otin liinan pois lopuksi ja siinähän pikkukoira yritti heti pistää juoksuvaihdetta päälle. Argh! Mutta sain sen rauhoitettua nopeasti ja en antanut tuumaakaan periksi. Pieni tahtojen taisto, että saako Cava tulla lampaille niin lujaa ja läheltä kuin haluaa ja tällä kertaa erävoitto mulle. Loppuun saatiin mielettömän nättejä pätkiä. Hyviä stoppeja ja sitä etäisyyttä ja rauhaa, mitä oon kovasti kaivannut. Hyvä Kalapuikko!! Mua jopa hymyilytti kun lähdettiin jäähkälenkille. 

2. kierros aloitettiin myös liinassa. Lyhyt pätkä liinassa ja sen jälkeen vapaana. Toinen kierros oli meidän paras. Vapaana ei tullut isompia viuhahduksia ja stopit oli kivoja. Etäisyys ja vauhti myös hyvä. Tykkäsin erityisesti siitä, että Cava lähti kaarelle tosi nätisti ja vauhdikkaasti. Kerrankin sitä vauhtia tuli oikeassa kohtaa. Kaaret oli pulleita ja hyvällä etäisyydellä ja Cava itse hidasti raville kun saavutti tasapainopisteen. Se on hurjan taitava, kunhan keskittyy oikeisiin asioihin ja mikä tärkeintä, on oikeassa mielentilassa.

3. kierroksen halusin myös alottaa liinassa, ihan lyhyt pätkä liinan kanssa ja sen jälkeen pikkukoira vapaaksi. Nättiä työtä tämäkin kierros. Vähän kärpäset häiritsi ja väsymys painoi. Yksi turha viuhahdus (pirulainen on kyllä järkyttävän nopea! juoksin sitä kierroksen verran kiinni keppi heiluen tässä kohtaa :D). Tuijalta saatiin vikan kierroksen jälkeen ihan ansaitusti kehuja molemmat. Mä olin hyvin hereillä ja reagoin nopeasti enkä antanut Cavalle yhtään periksi, Cava oli hyvä. Hyvä mielentila ja tekemisen meininki molemmilla ja kyllä meissä on toivoa. Ihanaa, että saatiin onnistunut paimennus. Niin monta treeniä mennyt vähän penkin alle että ollut aika toivoton olo. 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Leikityspäivä

Maanantaina käytiin Lohjan Koirakeskuksella leikitysillassa, missä maalimies leikitti koiria. Leikittäjänä oli maalimies Petri Artiola. Jokainen kertoi ensin hieman omasta koirastaan ja sen jälkeen sitä leikitettiin. Leikin jälkeen koirasta sai vielä palautteen. Alkuun kerroin, että Cava on aika herkkis tyyppi, mutta tykkää hurjasti leikkiä ja ihmiset on sen mielestä parasta. Sen herkkyydet ei siis varmastikkaan tässä tilanteessa tule esille, mutta ajattelin että tällainen leikitys voisi taas vahvistaa sen itseluottamusta hieman. Mainitsin myös, että ollaan kerran aikaisemminkin oltu maalimiehen leikitettävänä ja silloin Cava syttyi hyvin touhulle. Petri sitten sanoikin, että voi ei hänelle tulee paineet jos on aiemmin syttynyt ja nyt sitten ei syttyisikään Siitä ei kuitenkaan ollut huolta, Cava lähti heti leikkiin mukaan kun tajusi, mitä ollaan halliin tultu tekemään. Mulle ei ehkä niinkään tullut Cavasta uusia puolia esille, onhan se jo kerran aiemmin päässyt leikkimään maalimiehen kanssa. Edelleen se oli hurjan innokas ja maalimiehen sanojen mukaan aikamoinen tapaus. Oli kuitenkin kiva käydä uudelleen ja varmasti Cavalle tuli ainakin hetkeksi taas tosi iso ja vahva olo. Alla videot Cavan leikityksistä, hullu pikkukoira!



Ensimmäisen leikityskerran jälkeen maalimies kommentoi, että Cavalta ei ainakaan saalisviettiä puutu. Niin paljon saalisviettiä, että koira alkaa haukkumaan (=turhautuu) kun ei saa lelua. Cavaa totta tosiaan harmitti jos maalimies omi lelun itselleen. Cava taistelee hyvin ja tällaisen koiran kanssa on varmasti kiva tehdä ihan mitä vaan. Ainakin koirasta näkee, että se tykkää tehdä ja haluaa tehdä ihmisten kanssa. Kuulema tosi kiva koira. 


Toiselta kierrokselta ei enää saatu niin paljoa palautetta, maalimies kommentoi vaan että aikamoinen koira. Naureskeli vähän Cavalle, kun se ei halunnut omia lelua itselleen vaan monta kertaa hyppäsi maalimiehen syliin, että "LEIKI VIELÄ!". Sanoi, että varmasti meidän harrastamissa lajeissa hyvä juttu ettei koira omi leluja vaan vahvasti tuo niitä ihmiselle. Muutenkin Cava selkeästi tykkää leikkiä juuri ihmisten kanssa eikä niinkään itsekseen. Tähän sitten mainitsin, että Cava nauttii kyllä kovasti juoksemisesta, mutta sille voi huoletta antaa vaikka pallon suuhun ja päästää rallaamaan ja purkamaan kun se tulee aina takaisin eikä tosiaan omi niitä leluja. Petri tähän vielä sanoikin, että Cavalla onkin sitä mitä purkaa ja että sen moottori ei ihan helposti tyhjene.

Oli kiva huomata, että tunnen selkeästi jo koirani, kun siitä ei nyt kauheasti tullut itselle uutta infoa. Mukavaa oli saada maalimieheltä taas hyvää palautetta koirasta ja oli myös mielenkiintoista seurata muiden paikalla olijoiden leikitystä. Tosi erilaisia koiria! Olisi ollut hurjan hauskaa ja mielenkiintoista jos paikalla olisi ollut Cavan lisäksi muitakin aussieita. Jotain muutostakin Cavassa huomasin, se leikki tietyllä tavalla paremmin kuin viimeksi. Se oli vahvempi ja jotenkin enemmän tosissaan. Myös lelun tuominen maalimiehelle uudelleen kiinni pidettäväksi oli uutta. Lelujen tuomista ollaan tottakai vahvisteltu paljon ja kyllähän Cava hirveästi tykkää ihan vaan roikkua lelussa. Muuten leikin kehittyminen menee varmasti ihan kasvamisenkin piikkiin, Cavahan oli aika nuori kun se ekaa kertaa kävi leikitettävänä. Mun hurja pikkukoira, samassa paketissa herkkä pieni Sauks, maailman kiltein sylikoira ja toisaalta sitten vietikäs harrastuseläin. On se hauska paketti :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Retkellä ja rally-tokoa

Eilen lähdettiin heti aamusta retkelle Helsinkiin. Cava ei olekkaan tainnut koskaan päästä edes kaupunkikävelylle. Mentiin bussilla keskustaan ja siitä Kauppatorille ja Suomenlinnaan. Bussimatka sujui rauhallisesti mun jaloissa nukkuen. Kampista Kauppatorille kävellessä tuntui, että kaikki ovat liikkeellä. Saatiin sokkeloida ihmisvilinässä ja kylläpä pikkukoira yllätti! Käveli niin nätisti, että tuntui kun ei olisi ollut koiraa mukana ollenkan. Ensimmäinen pysähdys oli Kauppatorilla, missä syötiin aamupalaa ja ostettiin Suomenlinnaan mukaan mansikoita ja herneitä.


Mua jännitti eniten, että mitä Cava mahtaa sanoa lautasta. Se kun ei oo ikinä vesillä matkustanut. No eipä se tehnyt muuta kuin nukkui mun jaloissa. Ei välittänyt ohi kävelevistä ihmisistä eikä selän takana räksyttävistä pikkukoirista. Ihan paras RetkiSauks <3 Käveltiin aikalailla koko Suomenlinna ympäri ja nautittiin ihanasta säästä. 

Suomenlinnassa kiertelyn jälkeen palattiin takaisin keskustaan ja käytiin syömässä. Ravintolassa Cavaa taisi retkipäivä jo hieman väsyttää ja se nukkui sikeästi pöydän alla. On se kyllä ihanaa kun on koira, jonka kehtaa ottaa mukaan ihan minne vaan! 


Kotiin tultiin vaihtamaan vaatteet ja hakemaan treenikamat mukaan ja lähdettiin melkeen suoraan rally-tokoilemaan Heidin ja Särmän kanssa. Ei olla taidettu tehdä rallya lainkaan meidän vikan ALO-kokeen jälkeen ja nyt ois haaveissa ilmottautua AVO-kokeeseen. Pitäisi siis vissiin treenata. Rakennettiin AVO-tasoinen rata ja mentiin se Cavan kanssa useammassa pätkässä. 

Jotain huomioita itselle:
- AVOssa pitää kääntyä paikallaan (vrt. ALOssa sai tehdä laajemmat käännökset)
- etenkin 360 ja 270 asteen käännöksissä Cava helposti istuu, joten pitäisi itse kääntyä reippaammin
- maahanmenot tökkii taas.. 
- spiraali ja pujottelu on Cavalle aika tylsiä ja pitäisi niitä treenata enemmän ja palkata enemmän ja yllätyksellisemmin
- kaivattaisiin molemmat ratatreeniä ja rutiinia ja toki yksittäisten kylttienkin hiomista

Hyvää oli ehdottomasti Cavan asenne, se teki tosi kivalla fiiliksellä ja keskittyi hyvin. Ei tuntunut painavan yli 6 tunnin päiväretki ollenkaan ja Cava keskittyi treenissä hienosti. Olin treenien jälkeen niin onnellinen meidän tekemisestä ja jäi treeneistä tosi hyvä mieli. Toki aina löytyy hiottavaa, mutta oli meillä kyllä hurjan kivaa taas päästä yhdessä treenaamaan. Nämä olikin sterkan jälkeen ekat kunnon treenit! Kiitos Heidi seurasta ja neuvoista :) 

torstai 6. heinäkuuta 2017

Tähystys sterilisaatio

Nyt on Cavan sterkka hoidettu, otetaan viikko vielä hieman rauhallisemmin kun meillä tuli leikkauksen jälkeen pieni takapakki. Varmuuden vuoksi, eilen kuitenkin saatiin eläinlääkäriltä jo vihreää valoa normaali arkeen palaamiselle. Cava leikattiin Espoossa eläinlääkärikeskus Sovetissa. Päädyin leikkaamaan Cavan tuolla kun kaverilta saatiin paikasta suositus ja mekin olimme tyytyväisiä siihen palveluun mitä saatiin.

Tässä pikkukoira oli jo nukahtanut :) 
Sterkkauspäivä oli 20.6 ja silloin vein Cavan heti aamusta Sovetiin. Cava rauhoitettiin ja se sai jäädä mun työpäivän ajaksi sinne. Cavalla oli taas vähän vaikeuksia nukahtaa ja se häntä huiskuen koitti nousta joka kerta kun hoitajat kävi ovelta kurkkaamassa, että onko pikkukoira jo nukahtanut. Ei sitä nyt malta nukkua kun oli ihania ihmisiä pusuteltavaksi. Kun Cava nukahti jätin sen sinne ja lähdin itse töihin. Cavalla oli edessä ensin leikkausvalmistelut ja sen jälkeen leikkaus. Leikkauksen jälkeen eläinlääkäri soittikin ja kertoi leikkauksen menneen hyvin ja sovittiin Cavan haku iltapäivään, että on varmasti herännyt. 

Ensimmäinen ilta kotona oli aikalailla tämän näköistä jumitusta
Otin Cavalle tällä kertaa kaulurin sijasta haavabodyn. Kaulureita meillä on kotona ja ajattelin bodyn olevan kivempi. Cava taisi kyllä olla asiasta erimieltä. Se inhoaa vaatteita, eikä nolo body ollut tässä poikkeus. Toisaalta se rauhoitti Cavaa kivasti kun sitä vaan ällötti ja se keskittyi sitten vaan nukkumaan ja varmaan uneksi elämästä ilman vaatteita. Ensimmäinen ilta meni kotona tosi rauhallisissa tunnelmissa, käytiin pari kertaa ulkona ja Cava sai tarpeet tehtyä, mutta ruoka ei maistunut koko iltana vaikka sitä oli tarjolla. Vettä joi vähäsen.
Cavan haavabody :D 
Seuraavana aamuna Cava oli jo melkein oma itsensä. Sai himmailla sitä aamulenkillä, mutta kotona se onneksi nukkui rauhassa suurimman osan ajasta. Selkeästi sillä oli hetkittäin tylsää kun se petaili omaa petiä uuteen järjestykseen ja muutenkin oli jo leikkisämmällä tuulella. Ruokakin maistui normaalisti. Cavalla oli kipulääkkeet 5 päivää leikkauksen jälkeen ja ne tottakai syötiin. Missään vaiheessa Cava ei vaikuttanut yhtään kipeältä ja oli tosi reipas ja iloinen potilas. 

Ensimmäinen viikko sujui hyvin ja rauhallisesti Cavaa parannellessa. Viikon päästä leikkauksesta meillä oli haavan jälkitarkastus ja olinkin jo pari päivää aikaisemmin huomannut haavan ympärillä olevan ison turvotuksen. Cavalle ilmestyi lihavan hamsterin kokoinen patti toiseen haavaan ja se näytti aika pahalle. Haavakin hieman punoitti. Käytiin sitten näyttämässä sitä ja eläinlääkäri totesi sen olevan kerääntynyttä nestettä, mikä ilmeisesti on aika yleistä minkä tahansa leikkauksen jälkeen. Siitä meille sitten vielä toinen viikko remmilenkkejä ja haavan hoitoa. 

Tässä kuvaa haavoista ja pateista ekan viikon jälkeen. 
Toinen viikko olikin sitten vähemmän hauska kun Cavaa ei lainkaan huvittanut enää olla remmissä ja elää tylsää elämää. Tuntuipa pahalle pitää pieni remmissä ja lyhyehköillä lenkeillä ja koko ajan hillitä toisen menoa. Toki Cavalle se oli hyväksi, mutta mikään ei kyllä ole kurjempaa kuin katsella aktiivista koiraa, joka ei pääse toteuttamaan itseään. Eilen käytiin sitten vielä toisessa jälkitarkastuksessa ja haavat oli hyvin parantuneet ja turvotus laskenut. Saatiin lupa palata normaaliin arkeen, mutta taidetaan varuilta ottaa vielä viikko hieman rauhallisemmin. Vapaana Cava pääsee kuitenkin jo lenkkeilemään ja palaillaan hiljalleen treenienkin pariin. 


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sairasloma kuulumisia


Cava on edelleen sairaslomalla ja ei olla siis kauheasti voitu mitään tehdä. Blogissakin tästä johtuen hiljaiseloa kun ilman treenien täyttämiä iltoja on tuntunut vaikealta keksiä mitään kirjoitettavaa tänne. Sterkasta tulossa pidempi postaus kunhan saan sen valmiiksi ja koira on varmasti parantunut. Nythän se olisi jo omasta mielestään elämänsä kunnossa ja aikalailla saanut vaan himmailla sen menoa. Toivottavasti tällä viikolla saadaan eläinlääkäriltä vihreää valoa normaalille elämälle tai muuten seuraava päivitys saattaa hyvinkin sisältää jonkunlaisen hermoromahduksen.

Ei me kuitenkaan olla saikun aikana tyydytty vaan kotona makailuun (vaikka sitäkin ollaan tehty PALJON), joka päivä ollaan kuitenkin touhuttu jotakin ja koitettu pitää Cava tyytyväisenä ja edes henkisesti väsyneenä kun fyysinen väsyttäminen ei onnistu. Koska nyt on ollut pakko lenkkeillä hihnassa niin olen panostanut hihnakävelyyn enemmän. Cava on vastannut tähän hyvin ja se on suurimmalla osalla lenkeistä tosi kiva. Oon ollut tarkkana etenkin ulos menosta ja vaatinut heti ulko-ovelta rauhoittumista ja se tuntuu olevan iso tekijä tässä. Vähän samaa vaadin siltä treeneissäkin, että se ei pääse pois autosta/sisälle halliin jos rynnii mun yli. Kun ulosmenot ovat rauhallisia niin koko lenkin alkuosa tuntuu rauhoittuneen. Treeniä tottakai on vielä etenkin vetämisen kanssa, mutta sekin mennyt parempaan suuntaan. Ihana lenkkikaveri mulla! Kumpa vaan jaksaisin pitää näistä kriteereistä jatkossakin kiinni, huomattavasti miellyttävämpi lenkkeillä.

Ollaan etenkin iltalenkeillä bongailtu paljon pupuja ja Cava alkaa luopua niistä tosi kivasti. Ei enää lähde rykimään perään vaan pysähtyy tuijottamaan ja muutaman sekunnin päästä ottaa itse kontaktia. Toki jos pupu lähtee ihan vierestä niin niihin reagoi edelleen. Hienosti menty kuitenkin tän asian suhteen eteenpäin. Viime kesänähän Cavaa ei voinut edes harkita pitävän illemmalla vapaana kun olisi häipynyt pupujen perään. En mä siihen vieläkään täysin luota, mutta suunta on ainakin oikea, ehkä sitä joskus uskaltaa pitää iltalenkilläkin vapaana. Sen sijaan peurat ovat isompi ongelma. Eilen juuri saatiin peurakilarit lenkillä, vaikka Cava ei peuraa pensaassa tainnut nähdä, mutta hajun otti ja sinkoili sitten remmissä. Ihan hassua kun mekin asutaan kuitenkin aika kaupungissa niin silti osuu peuroja melko useinkin lenkin varrelle. Sen verran harvoin kuitenkin, että niitä tilanteita vaikeampi harjoitella kuin pupuja, joita on hämärämmällä joka puskassa.

Tokoa ei olla juurikaan treenattu. Tunnaria haisteltu parina päivänä ja Cava alkaa olla aika taitava. Yhtenä päivänä piilottelin sille lenkillä vaan yhtä tunnaria, mitä sai etsiä ja sen jälkeen palauttaa sen käsikosketukseen. Se sujui kivasti. Tosin pientä pureskelua tuli kun oli niin valtavan innoissaan, toivon että johtuu vaan siitä että ollut saikulla ja elämä normaalia tylsempää.. täytyy katsoa tuota palautusta ja pureskelun tilannetta sitten tarkemmin kun ollaan palattu normaaliin arkeen. Lisäksi ollaan tehty paikkista, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen saikkua ajattelin.


Viime viikolla innostuin myös opettamaan temppuja. Cavahan ei oikeastaan osaa mitään temppuja kun sen kanssa treenattu lähinnä vaan toko- ja rally-tokoliikkeitä. Aika kivaa vaihtelua opetella jotain ihan uutta. Tempuista ollaan ehditty opettaa oikean tassun laittamista ristiin vasemman päälle, peruuttamista rappusia ylöspäin ja kyljelle menoa. Taitava pieni aussie on ollut innoissaan uusista haasteista ja oppinut nämä tosi nopeasti. Toki temppujen opettaminen on vielä kesken, mutta jokaisella treenikerralla ne ovat menneet hurjasti eteenpäin. Reipas ja taitava pieni. Pitäisi opettaa useammin temppuja, Cava on selkeästi innoissaan kun saa tehdä jotain ihan uutta ja toisaalta itsekkin olen saanut ihan uusia haasteita kun olen joutunut miettimään, että miten saan koiran tajuamaan mitä siltä haluan. Naksuttimella sheippaamalla ollaan temppuja treenattu, siinä itselle onkin aika kova haaste poimia Cavan käytöksestä ne halutut asiat kun koira on vallan nopea.