tiistai 2. toukokuuta 2017

Paimennus 36


Vappuna käytiin paimentamassa Kristiinan opissa Pukkilassa. Oltiin talven jälkeen ekaa kertaa pellolla ja iso tila saikin taas tuttuja ongelmia esiin. Isompi tila kiihdytti Cavaa. Lampaat oli normaalia hankalampia kun pellolla oli kaksi laumaa ja laumoilla oli hieman vetoa toistensa luokse. Kristiina varoittelikin tästä heti alkuun ja sanoi, että otetaan Cavan kanssa toinen lauma haltuun ja jos lampaat koittavat karata toisen lauman luokse niin annan Cavalle mahdollisuuden yrittää pitää lampaat hallussa. Tässä ei onneksi ollut ongelmaa ja Cava sai pidettyä lampaat hyvin kasassa ja päästiin aloittamaan hommia. Alkuun tarkisteltiin stoppien toimivuutta uudessa paikassa. Stopit oli tosi kivoja! Ihanaa, että ne alkaa vähitellen olla oikeasti varmat kun pitkään tuntui, että Cava vähät välitti ja hipsi vielä monta metriä käskyn jälkeen. Nyt ne alkaa olla aika täsmällisiä.

Suuntakäskyt sujuikin sitten tänään huonommin. Cavalla oli ihan liikaa vauhtia. En jotenkin tajunnut puuttua siihen kun periaatteessa teki ihan oikein. Reagoi tosi hyvin paineeseen jos halusin sen tekevän kaarroksen kauempaa, mutta vauhtia en saanut hidastumaan. Tämä ehkä vähän ärsyttää kun en ottanut siihen heti alkuun tiukkaa linjaa ja luulenkin, että treenit meni vähän pieleen tämän takia. Kun sitten Cava oli saanut hetken singota suuntakäskyillä oikealle ja vasemmalle ei se luonnollisestikkaan enää halunnut vauhdista luopua ja jouduttiin käymään aiheesta keskustelua. Oli tosi turhauttavaa kun Cava otti itseensä kun halusin sen hidastavan ja ratkaisi tilanteen joko poistumalla paikalta (juoksi oikeasti pellon toiseen päähän lällättelemään mulle) tai sitten haukkui ja komensi mua ja vaihtoi halutusta suunnasta toiseen. Tämä haukkuminen ja halutusta suunnasta toiseen vaihtaminen todennäköisesti johtui osittain myös mun huonosta ja epäselvästä ohjauksesta. Tauolle mentiin aika turhautunein fiiliksin. Loppuun saatiin jokseenkin onnistuneet suunnat molempiin kierroksiin, mutta silti yleisfiilis treenin lopusta oli aika laimea.

Jos jotain positiivista niin sain Cavalle sentään jotain järkeä taottua päähän ja se oli suhteellisen nöyränä tauolla. Ei koittanut rynniä ahdistelemaan ja pusuttelemaan Kristiinan koiria tai Kristiinaa vaan pysyi hyvin "käy siihen"-käskyn alla ja muutenkin kuunteli paremmin. Olin iloinen, että sain sen lampailta hyvin pois. Tauon aikana juteltiin sitten vähän toisen kierroksen suunnitelmista ja ensimmäisenä meillä oli tehtävänä laumojen yhdistäminen ja sen jälkeen hetki työskentelyä isomman lauman kanssa. Lopuksi meidän piti vielä kuljettaa lampaat pellolta takaisin aitaukseensa tietä pitkin.

Toinen kierros sujui paremmin. Toki nyt ei vaadittu Cavalta niin paljoa. Cava tykkäsi selkeästi toimia isomman lauman kanssa. Se teki tosi hyviä pätkiä. Eniten mua kuitenkin ilahdutti se, että saatiin lampaat kuljetettua tosi nätisti takaisin aitaukseen. Etenkin tiepätkällä tehty kuljetus sujui hienosti! Lampailla oli vähän kiire, mutta Cava teki tosi hyvää työtä ja mulla oli koko ajan miellyttävää kävellä kun Cava piti lampaisiin hyvää etäisyyttä ja tarvittaessa siirtyi eteen hidastamaan lampaiden vauhtia. Lopussa tehtävä häkitys olisi voinut sujua paremmin, mutta virhe oli totaalisesti mun eikä Cavan, joten sitä on turha harmitella. En ottanut Cavaa riittävän lähelle porttia kun jotenkin ahdistuin, että lampaat karkaavat takaisin tielle. Ei niitä lampaita sinne tielle kiinnostanut lähteä vaan heti kun avasin portin lampaat rynnivät sisälle. No saatiin lampaat aitaukseen, vaikkei tuo loppu niin kaunis ollutkaan ja tosiaan ei ollut koiran virhe vaan oma virhe. Ei ole mulle vielä yhtään helppoa lampaiden lukeminen.

Treenien jälkeen fiilikset vähän ristiriitaiset. Tavallaan tosi paljon hyvää ja uutta tuli treenissä, mutta ne epäonnistuneemmat jutut jäi vähän vaivaamaan. Täytyy vissiin mennä pian taas uudelleen, että saadaan uusi yritys noihin suuntakäskyihin. Kristiina kuitenkin kehui Cavan työskentelyä ja ystävällisesti etsi mulle treenistä ne hyvin onnistuneet kohdat ja muistutteli kovasti, että Cava on hurjan pätevä nuoreksi koiraksi. Hieno siitä tulee kunhan vaan jaksetaan käydä treenaamassa. Täytyy nyt ehtiä Pukkilaan paljon kun tuolla pellolla selkeästi nousee niitä meidän haasteita esiin, hieman pienemmissä tiloissa alkaa hommat jo jokseenkin sujua.

Kuvasta kiitos Kiira Käyhkö!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!