maanantai 24. huhtikuuta 2017

Paimennus 35


Sunnuntaina oltiin paimentamassa Hannen treeneissä pitkästä aikaa. Oli tosi kiva saada uuden ihmisen mielipidettä Cavasta ja uusia neuvoja paimennuksesta. Aloitettiin ihan normi kuljetuksella ja stopeilla. Cava oli aika vauhdikas mun makuun, mutta Hannea se ei tuntunut niin paljoa haittaavan. Kierrettiin pari kertaa pyöröaitauksen takaa ja sitten mentiin metallihäkkyrästä. Metallihäkkyrän Cava teki Hannen mielestä hienosti. Hanne sanoi vähän samaa mitä Tuija sanoi viimeksi Woollandiassa kun käytiin. Cava tarvisi enemmän hommia ja tehtäviä ja Seutulan laiskemmat lampaat ovat Cavalle selkeästi vähän tylsät ja tappavat siltä hieman intoa. Lopuksi vietiin lampaat kerran myös pyöröaitaukseen ja sitten otettiin lampaat sieltä vielä ulos. Taas Cava teki tosi nättiä työtä pyörössä. Ihanaa, että se alkaa vähitellen malttamaan ja keskittymään pienemmissä tiloissa ja jotenkin paremmin hallitsemaan omaa vauhtia ja voimaa ja ymmärtää ettei ahtaissa paikoissa voi mennä täysillä.

Keskusteltiin myös Cavan etäisyydestä, se saisi edelleen hetkittäin pitää vähän parempaa etäisyyttä vaikka nykyään suurimman osan ajasta tekeekin riittävän etäällä. Tässä silti edelleen treenattavaa. Mun pitäisi varmemmin ottaa se oma tila ja ajatus "mun" lampaista. Nyt ne on ehkä enemmän Cavan lampaita. Cavalla olisi jonkun verran hinkua myös tulla pysäyttämään lampaita mun edestä, mutta kun se on kiltti ja nöyrä se ei tee näin (vaikka se olisi ihan oikein) kun ollaan niin vahvasti treenattu se, että Cava pysyy siellä lampaiden toisella puolella. Tähän saatiin treeni-ideaksi, että voisin vaan kävellä lampaiden läpi ja ohjata Cavan pois ja suuntakäskyllä sitten kiertämään toiselle puolelle takaisin tasapainoon. Tätä ei ehditty käytännössä vielä kokeilla, mutta se voisi olla oikein hyvä treeni Cavalle ja siinä saisi samalla vahvistusta myös suuntakäskyihin.

Toisella kierroksella tehtiin suuntakäskyjä vähän eri tyylillä kuin ollaan Kristiinan treenissä tehty. Otettiin suuntakäskyyn mukaan myös aidasta irrottamista. Kuljetettiin lampaat kulmaan, josta sitten suuntakäskyllä Cava lähti kiertämään ja irrotti lampaat aidasta. Tämä vähän kiihdytti Cavaa ja isoin ongelma oli ehkä se kun en päässyt lampaiden alta pois riittävän nopeasti. Tosi vaikeaa keskittyä koiran ohjaamiseen ja samalla kipittää mutaisessa maassa lampaita "karkuun". Viimeisellä toistolla saatiin kuitenkin onnistuminen ja selkeästi nämä ahtaammissa paikoissa aidan ja lampaiden välistä kulkeminen pitäisi ottaa treeniin. Mua aina jännittää niissä tosi paljon kun Cavalla kuitenkin on sitä ryntäilyä ollut ja Cava sitten lukee sitä mun jännitystä ja herkemmin sekin alkaa sitten ryntäillä. Vaikea kombo tämä kun on kiihkeä ja vietikäs koira, jolla olisi paljonkin omaa näkemystä tuolla lampailla ja sitten lamaantunut ohjaaja, jolla ei todellakaan ole mitään näkemystä siellä lampailla.

Yksi lampaista oli toisella kierroksella vähän villillä tuulella ja pääsikin meiltä kerran karkaamaan. Sen jälkeen annoin Cavan tehdä vähän reippaamassa vauhdissa töitä kun tämä karkurilammas vaikutti sille että ottaa kyllä heti tilaisuuden tullen hatkat. Hienosti Cava sai sen sitten pidettyä lauman mukana. Paljon tuli taas ajatuksia itsellekkin paimennuksesta ja nyt olisi tosi tärkeää päästä erilaisille lampaille paimentamaan ja enemmän niitä vilkkaampia lampaita. Tiukkuutta itselle siihen Cavan hampaiden käyttöön, ei se paha ole, mutta ei saisi kyllä näpsiä lainkaan. Lopetukset oli tässä treenissä tosi hyviä, mutta alotukset olisin toivonut että Cava olisi tehnyt maltillisemmin. Siitäkin juteltiin Hannen kanssa. Kisoissa varsinkin se alotuksen onnistuminen korostuu.

Hanne kuitenkin tykkäsi Cavasta kovasti, kiva paimentava aussie. Kehui kyllä yleisestikkin koko L-pentuetta. Kivoja paimenkoiria nämä. Hannen mielestä Cavasta saisi nopeasti kivan kisa-/työkoiran JOS OLISI OSAAVA OHJAAJA :D Tässä onkin se meidän ongelma ihan kaikessa. Koira on hurjan pätevä, mutta ohjaaja vasta harjoittelee. Ei se mitään, harjoitellaan yhdessä. Etuoikeutettu olo, kun on ensimmäiseksi aussieksi ja paimennusta harrastavaksi koiraksi saanut luonnostaan näin taitavan koiran. Huippu Cava! Ilo tehdä sen kanssa hommia.


Kuvista ja seurasta kiitos Heidille! 

6 kommenttia:

  1. Niin samojen asioiden ja mietteiden kanssa painin välillä Nukankin kanssa. Tuntuu vaan välil et on koiralle niin epäreilu kun ei osaa itse vielä lajia niin, että osaisi kesken koulutuksen muuttaa suunnitelmaa lennosta tai muistas mitä joku neuvonut. Vaikkakin kouluttajan edessä siellä töitä tehdään niin olisihan se kiva osata käyttää omia aivoja paremmin. Meillä näköjään aloitukset nyt aika kivat ja peruskuljetus melko kivaa, mutta välillä hetkittäin uuden asian opettelussa huomaa vaativan koiralta välillä liikaa ja huomaa, että koirakin välillä ihmeissään. Onneksi Nuka antaa anteeksi ohjaajan hölmöydet ja joka kerta aina yhtä innoissaan on menossa lampaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuka <3 Cavalla ollut alotukset ja lopetukset hankalia. Nyt lopetuksia treenattu enemmän ja ne sujuu hyvin, mutta alotukset sitten oikeastaan aiempaa huonommin. Pitkälti varmasti johtuu siitä, että en oo osannut antaa palautetta oikea-aikaisesti ja päässyt nyt pari kertaa varastamaankin lampaille ja sekös ollut Cavasta hauskaa. Toi on just tosi hankalaa, kun itse ei lajia tunne niin hyvin niin on vaikea lennosta muuttaa suunnitelmaa ja itse huomaan ainakin, että oon edelleen aivan liian hidas. Yleensä kun tajuan tilanteen niin se on jo mennyt ohi niin selkeästi, että vaikea siinä antaa mitään palautetta sitten. Meillä on tää sama vähän muissakin lajeissa kyllä, että en osaa muuttaa suunnitelmaa (enkä aina ees suunnitella treenejä fiksusti) kun ei mulla niin kauheasti sitä koirankoulutuskokemusta ole ennen Cavaa :) onneksi kuitenkin koira on kaikkiin treeneihin lähdössä innolla ja antaa kiltisti anteeksi ohjaajan virheitä

      Poista
  2. Niin samoja ajatuksia: taitava ja innokas koira ja tuntuu, että itse ei osaa mitään. Yritän aina vaan ajatella, että onneksi Armaksella näyttää olevan tosi kivaa eikä se tiedä mitään paremmasta ohjaajasta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienostihan teillä on Armaksen kanssa sujunut! :) ja tosiaan tärkeintähän se olisi, että koiralla ja ohjaajalla on molemmilla kivaa juuri toistensa kanssa touhutessa.

      Poista
  3. Höpö höpö, mehän ollaan parhaita ;)<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!