perjantai 7. huhtikuuta 2017

Paimennus 32


Lapsikoira on alkanut aikuistua! Minne mun hulivili pentu on kadonnut? Entä tuhma nuorisorikollinen? Viime aikoina paimennustreeneissä on ollut mukana ainoastaan fiksu ja taitava Cava. Nyt pitäisi osata nauttia näistä treeneistä ja treenien jälkeisistä fiiliksistä. Eiköhän niitä ongelmia ala kohta taas jostain ilmestyä. Tänään oltiin Pukkilassa Kristiinan treeneissä. Itselle taas muistuttelua siitä, miten sitä koiraa koulutetaankaan. Jos joku asia ei toimi niin se tehdään niin kauan, että onnistuu. Ei saa jättää kesken ja unohtaa vaikka olisi vähän vaikeampi juttu. Ja toki autetaan koiraa onnistumaan ja tajuamaan.

Ensimmäisellä kierroksella teemana oli häkitysjutut. Aloitettiin jakamalla pyöröaitauksessa olevat lampaat niin, että noin puolet tuli treenikentälle ja puolet sai jäädä aitaukseen. Alkoi heti ahdistaa, eihän me tälläistä osata. Kristiina tuli kuitenkin auttamaan ja neuvomaan. Menin ensin itse pyöröaitaukseen ja kutsuin Cavan perässä. Cavaa selkeästi jännitti vähän ahdas paikka ja se tuli tosi varovasti. Varovaisuus loppui kyllä heti ja Cava pääsi possuilemaan kun lähdettiin kuljettamaan lampaita. Höh! Että mua harmittaa noi sen possuilut. Ehkä just sen vuoksi ärsyttää kun tiedän, että johtuvat pääasiassa itsestäni. Jos mua jännittää niin Cavallakin alkaa jännittää ja se purkautuu sitten helposti sillä, että Cava juoksee lampaita kohti ja sanoo räyh.

Saatiin sitten tehtyä jokseenkin kohtuullinen kuljetuspätkä ja pysäytin Cavan mahdollisimman kauas portista. Sen jälkeen siirryin portille ottamaan lampaita treeniaitaukseen. Kristiina korosti, että tätä on juurikin ne työkoiran tehtävät. Paljon odottelua ja malttamista. Sitä, että myös ihmisten pitää tehdä töitä lampaiden kanssa ja koira on siinä vain apuna. Koira ei osaa ja voi tehdä kaikkea. Niinpä Cava jätettiin odottamaan ja itse päästettiin portista sopiva määrä lampaita treenikentälle. Se sujui hyvin. Seuraavaksi piti siirtää loput lampaat pois portilta ja jättää Cava jälleen odottamaan lampaiden ja portin väliin, niin että itse pääsin lampailta pois ja Cavan kanssa ulos aitauksesta. Tässä oli taas pientä haastetta.. Luulen, että Cavaa jännitti mennä lampaiden ja aidan välistä ja se rupesi tarjoamaan ihan outoja vaihtoehtoja. Kun saatiin mun ohjaus oikein ja sopivalla tavalla autoin ja ohjasin Cavaa niin sehän teki juuri niinkuin pitikin.

Tämän jälkeen siirryttiin treenikentälle aluksi kuljettamaan lampaita ja pian aloitettiin häkitysten harjoittelu. Treenikentällä kaikki Cavan liikkeelle lähdöt oli hienoja, tosi rauhallisia ja maltillisia. Pysähdykset sujui ihan hyvin, toisinaan vähän viiveellä. Mulla on vielä lampaiden lukemisessa opeteltavaa. Välillä yritin pysäyttää Cavaa kun lampaat olivat multa karkaamassa ja silloin Cava ei luonnolisestikkaan halunnut pysähtyä.

Tehtiin häkityksiä samalla tyylillä kuin Seutulassa viime kerralla. Jätin lampaat vähän matkan päähän häkistä ja Cavan niitä vahtimaan. Sen jälkeen kävin avaamassa portin ja kuljetettiin lampaat aitaukseen. Pysäytin Cavan portille vahtimaan ja suljin portin. Sitten otettiin lampaat pois ja kuljetettiin ne vähän matkan päähän häkistä. Jätin Cavan taas vahtimaan lampaita ja sen jälkeen kävin sulkemassa portin. Oikeastaan meidän häkitykset oli aika nättejä. Koska häkkinä oli tällä kertaa pieni metallinen kehikko en ottanut Cavaa häkkiin sisään kun otettiin lampaat ulos vaan pysäytin Cavan häkin taakse ja sieltä sitten käskin Cavan liikkeelle kun lampaatkin lähtivät tulemaan häkistä ulos.

Toisella kierroksella teemana oli suuntakäskyjen opettelu. Näitä lähdettiin rakentamaan niin, että pysäytin Cavan maahan ja sen jälkeen kävelin toiselle puolelle lampaita (lampaiden & Cavan väliin) ja siitä sitten vähän koiran asennon ja paikan mukaan autoin sen lähtemään kiertämään lampaita joko oikealle tai vasemmalle. Tässä oli taas tärkeää, että itse pysyisi vain paikoillaan ja kun koira on kiertänyt lampaiden taakse se pysäytetään ja siitä sitten lähdetään kuljetukseen.

Nämä sujui tosi kauniisti ja siististi. Loppuun tehtiin vielä yksi häkitys ja lampaiden ulosotto. Voi miten iloinen olen mun paimenkoirasta. Ollaan molemmat kehitytty valtavasti ja tuntuu, että nyt otetaan jokaisella treenikerralla harppauksia eteenpäin. Cava nauttii vaikeammista ja haastavammista tehtävistä ja päästään kokeilemaan uusia asioita. Kristiina sanoi, että ollaan valmiita ratakurssille ja seuraavalle ratakurssille osallistutaan kyllä ehdottomasti mukaan.

1 kommentti:

  1. Heei huomasin, että taidatte olla tulossa huomenna meijän kaa samaan aikaan paimentaa? Ainaki joku Cava :D toivottavasti te! Me ei olla käyty siis ikuisuuteen, katotaa miten käy!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!