torstai 20. huhtikuuta 2017

Kevätmasennus

Tuntuu, että olen koko kevään vellonut pienessä kevätmasennuksessa tai oikeastaan treenimasennuksessa. Ärsyttää niin moni asia just nyt, että tekisi mieli jättää treenit tekemättä ja mököttää kun ei me osata mitään. Toisaalta tekisi mieli treenata ihan hulluna ja uskoa, että pakko sitä kehitystä on tulla. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaan ole se ihanteellisin. Treenaaminen vaan treenaamisen ilosta (tai pakosta) tuskin vie asioita eteenpäin. Cava alkaa olla jo niin taitava, että oikeasti pitäisi suunnitella niitä treenejä paremmin. Ei ole järkeä tehdä vaan samanlaisia treenejä ja treenata vaan asioita mitä me jo osataan. Varsinkin kun meillä on ihan kaikissa liikkeissä valtavasti niitä paloja mitä ei olla joko treenattu ollenkaan tai sitten treenattu vain vähän ja jätetty asia "hautumaan", koska se tuntui silloin joskus liian vaikealta. Sieltä omalta mukavuusalueelta ja pentutreeneistä pois siirtyminen tuntuu vaan tosi vaikealta.

Ehkä isoin syy omaan motivaation puutteeseen on se, että osa palasista meillä on ihan kisakunnossa ja tosi hyvällä osaamisella, mutta sitten liikkeistä löytyy niitä palasia joita treenattu ihan liian vähän ja ne ei vaan ota onnistuakseen. Kontrasti siis niiden asioiden välillä mitä osataan ja mitä ei osata on tosi iso ja työ saada kaikki palaset edes suunnilleen samalle osaamistasolle tuntuu valtavalta. On naurettavaa, että harmistun treeneissä kun joku tällainen pala ei onnistu, mutta ehkä se tuntuu vaan niin isolta epäonnistumiselta kun muut asiat sujuu ja sitten yksi pikkujuttu ei ota millään onnistuakseen. Jotenkin tuntuu, että itsellä on treeneistä vähän hauskuus kadonnut. Cavalla on toki aina ihan hirmuisen hauskaa, enkä sille pettymystä näytä eikä pettymys niinkään itselläkään tule treeneissä vaan vasta treenien jälkeen kun mietin, että miten taas kaikki meni niin huonosti enkä ole oikein mihinkään tyytyväinen.

Turhauttaa hirveästi kun tuntuu, että en osaa suunnitella treenejä järkevästi vaan aina tulee treenattua niitä samoja ja helppoja juttuja. Jos taas sitten tsemppaan itseni kokeilemaan jotain uutta niin en osaa lennosta muuttaa treeniä järkevästi jos tapahtuu virhe tai harjoitus on Cavalle liian hankala/epäsopiva. Monesti Cava saattaa ensimmäiset pari toistoa hieman epäonnistua kun hakee vielä ideaa ja itse olen jo parin huonon toiston jälkeen epätoivon partaalla ja epävarma jatkamaan treeniä kun pelkään, että huonoja toistoja tulee lisää ja pian olenkin opettanut koko asian Cavalle väärin. Cava tietysti lukee herkästi multa tätä mielentilaa ja siltä loppuu keskittymiskyky (ymmärrettävästi) ja sen sijaan hyppii mua päin ja yrittää varmaan sanoa, että tsemppaa säki äiskä pikkusen.

Toisaalta tuntuu myös, että alkuvuoden vähäisempi treenimäärä näkyy siinä kun aiemmin jotkut meille suhteellisen varmat jutut tuntuvat Cavalta unohtuneen. Mutta toisaalta mitä voi nuoren koiran kanssa odottaa? Jos jotain asiaa on treenattu viimeksi kuukausi sitten niin tuskin tänään voidaan jatkaa samasta pisteestä vaan täytyy palata muutama askel taaksepäin ja muistutella liike taas koiran mieleen. Olen yrittänyt jankata itselleni, että ei meidän treenit tosiaan ole surkeasti mennyt vaikkei niitä huippujeesiistiiwaumahtavaa-fiiliksiä olekkaan niin paljoa tullut. 

Olen myös ajautunut viime aikoina vertaamaan meitä ihan hirveästi muihin. Tämä on ehkä pahin epätoivon aiheuttaja kun kaikki kuitenkin tekee sitä omaa juttua ja jokaisen koirakon matka on aina erinäköinen. Vertailu ei pidemmän päälle aiheuta muuta kuin harmistusta. Toisinaan kuitenkin kun näkee Cavan ikäisiä koiria, joilla monta titteliä useammasta lajista ja mieletön keskittymiskyky, itselle tulee pieni paniikki. Silmissä vilisee meidän sekavat pentutreenit ja paikallaan junnaavat junnutreenit ja aivot tuottavat pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin. Tähän liittyy myös oma epävarmuus omasta osaamisesta ja ajatus siitä, että jos Cava olisi mennyt jollekkin osaavammalle kouluttajalle, olisi se varmasti hyvin eri vaiheessa nyt. Vaikka turha näitä on miettiä, Cava ei tiedä meneekö sen treenit hyvin vai huonosti. Se nauttii vaan täysillä ihan kaikesta mitä mä sille tarjoan, tietämättä raukka mistään paremmasta :D

Kun nyt valituksen makuun pääsin niin viime aikoina mua on ottanut tosi paljon päähän Cavan ylisosiaalisuus ihmisiä kohtaan. Ei ole yhdet eikä varmaan kymmenetkään treenit jotka menneet vähän mönkään tästä johtuen. Olen monta kertaa sanonut, että tykkään siitä piirteestä ihan hirveästi ja tykkään tottakai edelleen, mutta joskus olisi ihan tosi jees siistii treenata ilman ton loputonta ihmisrakkautta :D ärsytystä on myös aiheuttanut Cavan huonot lenkkitavat. Se vetää ja vetää ihan rasittavuuteen asti. En toki voi tästä syyttää kuin itseäni kun olen remmikäytöksen treenaamisen jättänyt todella vähälle. Viime aikoina Cava on kuitenkin alkanut toisinaan rähjäämään remmissä ja se harmittaa mua tosi paljon. Meillä oli pitkään tosi varmat ja rennot ohitukset ja nyt sitten tuntuu taas tosi epävarmalle. Ei Cava kaikille rähjää ja selkeästi pahimman reaktion aiheuttavat yllärinä tulevat koirat. Luulen, että Cava hieman säikähtää niitä kun usein hypähtää kauemmaksi huutamaan niskavillat pystyssä. Lopettaa käskystä ja istuu/menee maahan nopeasti rauhoittumaan. Ärsyttävintä vaan kun näitä ylläreitä on niin hitsin vaikea treenata!


Nii koita täs nyt sit treenata ton tollon kans! T: Cava
Koska tämä tilanne on tosi ärsyttävä ja turhauttava niin mietin myös joitakin juttuja, mitä voisin asialle tehdä. Koska niitä asioita on paljonkin ja Cava on hurjan kiva treenikaveri. Olisi tosi harmillista tappaa sen motivaatio ja ilo treeneihin oman epävarmuuden ja treenimasennuksen takia. Siksipä lupaan muutamia asioita itselleni ja Cavalle. 
  1. Laatu korvaa määrän! Mielummin vähemmän laadukkaita treenejä kuin jatkuvaa treenikentällä juoksemista ja masentumista kun mikään ei etene. 
  2. Suunnitelmallisuus! Mieti etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan ja miten treeniä on mahdollista muuttaa, jos kaikki ei suju suunnitelman mukaan.
  3. Ei vertaamista toisiin! Tehdään vaan meidän omaa hommaa ja pidetään omat tavoitteet selkeänä mielessä.
  4. Koiralle selkeät säännöt! Tämä!! Ei mennä kentälle ollenkaan väärässä mielentilassa. Ehdoton ei huonolle käytökselle omissakin treeneissä -> ei saa sallia päin hyppimistä/näpsimistä/turhaa hepulointia. 
  5. Selkeät kriteerit! Ei treenata mitään, jos omat kriteerit eivät ole selkeät ja kun ne on itselle selkeät niin niistä myös pidetään kiinni. 
  6. Tehdään joka treenissä jotain helppoa ja jotain uutta! Ajattelin alkuun, että aloitetaan meidän uudet treenit ottamalla treeniin joka kerta joku tuttu liike, jolla aloitetaan harjoittelu. Sen jälkeen treenataan jotain vaikeampaa ja loppuun vielä ns."palkaksi" jotain tosi kivaa. 
  7. Vain hyvällä mielellä treeneihin! Jätetään treeni reilusti tekemättä jos itseä ei vaan huvita.
Ehkä me tällä päästään jo alkuun ja löydetään taas se ryhti meidän treenaamiseen. Luulen, että omakin into ja motivaatio palaa kun saadaan jotain järkeä hommaan. Palautellaan myös niitä lenkkikäytöstapoja huligaanille mieleen ja koitetaan löytää se kiva fiilis, mikä meillä vähän aikaa sitten vielä oli. Kai tällainen takapakki on ihan normaalia nuoren koiran kanssa ja treenien jälkeisestä masistelusta saan syyttää vaan itseäni ja oma asennemuutos on nyt paikallaan. 

11 kommenttia:

  1. Mä niin samaistun kaikkiin ajatuksiin tässä postauksessa! Onneksi ite pääsin pois tokomasiksesta, ja päätin että ihan turhaan mä vertailen mua ja Mystiä muihin, ja heti alko sujumaan! :D Treenaa vain silloin, kun itseä huvittaa eikä siksi koska olisi muka joku pakko. Pieni taukokin tekee joskus ihan tosi hyvää. Te ootte hyvä pari ja Cava on ikäisekseen tosi taitava! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo välillä tulee tämmöstä! Onneksi ollut treenikaverit muistuttamassa, ettei treenit toki täysin surkeasti ole mennyt vaikkei niin paljon isoja onnistumisia olekkaan tullut. Cava on kyllä ihana ja ihan paras koira just mulle. Vertailu ei onneksi oo ehkä se meidän isoin ongelma, vaikka välillä tuleekin kunnon alemmuuskompleksit kun näkee miten taitavia muut on ollut Cavan iässä :D vaikka ihan totta, onhan sekin tosi taitava pieni! Kiitos kivasta kommentista Sonja!

      Poista
  2. Toi masistelu tulee aina välillä. Tuttua juttua. Auttaisiko treenien suunnitteluun, jos kirjoittaisit pienille lapuille liikkeet (ja mahdollisesti lisäksi liikkeiden osia) ja arpoisit kotona ennen treenaamista tietyn määrän liikkeitä. Itselläni auttoi treenien suunnitteluun ja nyt täytyisi ottaa takaisin listaan, koska ajatukseni tuntuu olevan hallille lähtiessä: mahdollisimman paljon kaikkea. Lisäksi on tosi tärkeää suunnitella treenit etukäteen, vihonviimeistä suunnitella kentällä. Tein sitä pitkään. Nyt kirjoitan puhelimeen etukäteen aiheet.

    Ja noihin epäonnistuneisiin toistoihin... Auttaisiko, jos ottaisit välissä jonkun pienen tehtävän, jonka koira varmasti osaa ja koittaisitte sitten uudestaan? Jos ihan sikapossuiluksi vetää, itse olen välillä hetkeksi käskenyt käy siihen.

    VastaaPoista
  3. Hyvältä kuulostaa muistilista. Tuossa olisi itsellekkin muistettavaa. Voin samaistua niin myös tuohon vertailuun ja millainen se olisi, jos olisi osaavammalla-vertailuun. Molempien koirien kohdalla... Hupin erityisesti. Hupi ei osaa kauheasti mitään, koska ei ollut kauhean ruusuinen alku meillä yhdessä (Ilo osasi tuossa iässä monenlaista ja oli tehnyt vaikka mitä) ja sisarukset tekee huikeita tokotreenejä, joista saa nauttia videoiden välityksellä. Tyhmä on ihmismieli. Pitäisi vaan keskittyä siihen omaan tekemiseen ja vähät välittää muista. Tsemppiä! <3 Olette taitavia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi mahdollisimman paljon kaikkea on itsellekkin tuttu ajatus, valitettavasti :D Tulee tehtyä tosi epämääräisesti vähän kaikkea pientä, eikä koko treenissä tunnu loppujen lopuksi olevan mitään järkeä. Toi olisi varmaan kätevää just kirjoittaa puhelimeen treenin aiheet, tein sitä itsekkin joskus mutta nyt jäänyt.. Tsemppiä myös teille, Hupi on ihana ja söpö ja mitä oon videoklippejä nähnyt niin tosi kiva asenne ja tekemisen meininki silläkin on! Pitäisi tosiaan vaan muistaa keskittyä siihen omaan tekemiseen. Mulla ehkä ollut viime aikoina niin kovasti kisat mielessä että tullut treenattua vähän väärällä asenteella. Ehkä se tästä, ainakin tämän tekstin julkaisemisen jälkeen ollut vaikka mitä inspiraatiota tokotreeneihin. Vielä kun pääsisi nämä suunnitelmat toteuttamaan ihan käytännössäkin :)

      Poista
  4. Sulla oli tosi inhimillisten ja ymmärrettävien (ja samastuttavien!) tunneajatusten jälkeen tosi rakentava lista hyviä ehdotuksia, millä korjata tilannetta. Siihen asti ei pääse kaikki, kun moni jää vaan toistamaan ongelmallista käytöstä, joten nosta itsellesi hattua hedelmällisestä suhtautumisesta. :) Jennyllä oli yllä musta hyvä vinkki niiden hankalalta tuntuvien liikkeiden treenaamiseen. Voi olla, että mä jopa pilkkoisin liikeketjuja treenattaviksi osasiksi ja arpoisin (tai tietoisesti valikoisin) niitä osia treeniin. Kaikki pilkkominen ja suunnittelu pitää tosiaan tehdä kotona ja mun mielestä sielläkin on hyvä harjoittaa mielentilatreeniä: tee se neutraalissa, tyynessä tai inspiroituneessa fiiliksessä, älä epätoivon vallassa, kun "kaikki on mennyttä". :D Silloin moni asia näyttää ihan vuorelta valloitettavaksi, vaikka kyse olisi tavallisesta mäestä.

    Mietin myös, että muista taata koiralle lepoa, mikä voi sisältyä noihin sun laatu korvaa määrän -tavoitteisiin kyllä jo. Ei välttämättä totaalitaukoa (joka sekin voi tehdä hyvää, ei sillä), mutta uuden opitun omaksumiseen tarvitaan ihan rehellistä unta, mutta myös leikkiä, koiramaisuuksia ja muuta elämää. Ei sillä, ettei teillä sellaista olisi, mutta ainakin mun on helppo ajautua sellaiseen treenielämään, että varmaan vähempikin riittäisi. Tästä on olemassa ainakin alustavia tutkimustuloksia, että uudet asiat painuu paremmin näin pitkäkestoiseen muistiin koirillakin. Oma anekdotaalinen kokemus tukee tätä myös ja yritän aina muistuttaa itseäni tästä, jos tuntuu, että joku ei suju, vaikka treeni olisi ollut etenevä ja suunniteltu.

    Toi vertailu on myös tosi haastava juttu ja tuttua itselleni. Varsinkin nykyisin siihen on tosi helppo haksahtaa, kun samanikäiset koirat tunkee somefiideihin myös sellaisena iltana, kun epätoivo on suuri. Yritän itse aina tarkastaa faktat: olen tehnyt ja teen omieni kanssa parhaani ja ihmiset pystyvät ylipäätään tosi erilaisiin asioihin eri syistä. Totta kai joku taitava kouluttaja leipoisi vaikka voipaketista tokon mm-voittajan, mutta sellaiset taidot eivät synny hetkessä ja se taitava kouluttaja on varmaan käyttänyt paljon aikaa ja/tai rahaa ja verta-hikeä-kyyneliä ja nähnyt mahdollisesti monta omaa koiraa päästäkseen nykyiselle taitotasolleen. Ja sama heppu tekee silti virheitä (taitavakin kouluttaja useita minuutissa kouluttaessaan), mikä on musta todella inhimillistä. Kannattaa siis keskittyä nykyhetkeen ja siihen koiraan, mikä on, koska se on kaikkein tehokkainta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja kattavasta kommentista Tiina! Me tosiaan treenataan lähes pelkästään liikkeiden osia, mikä ehkä aiheuttanut pienesti sitä ongelmaa, että osa liikkeiden osista on tosi hyvällä mallilla ja ne vähemmän treenatut osat on jäänyt sitten aika heikolle osaamiselle. Pitäisi siis tosiaan käydä kaikki liikkeet ajatuksella läpi ja miettiä mitä osia niihin kuuluu. Treenata niitä osia lisää mitkä ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja sen jälkeen kokeilla taas tehdä niitä kokonaisia liikkeitä. Tai tehdä kokonaisia liikkeitä ja miettiä mitkä osat eivät toimineet kuten toivoisin ja treenata niitä sitten lisää sen treenin yhteydessä. Kaikenlaisia erilaisia treenivaihtoehtoja löytyy ja isoin ongelma ehkä onkin ollut omassa treenien suunnittelussa kun tehty vaan kaikkea sekaisin ja niitä lempparijuttuja, jotka on jo hyvin hallussa. Mukavuusalueelta poistumista siis tiedossa! Toi oli erittäin hyvä vinkki, että voi sitä omaa mielentilaa harjoittaa myös kotona treenejä suunnitellessa.

      Mä en hirveän mielellään haluaisi totaalitaukoa pitää, sillä koen että osittain ongelmat lähtenyt kasaantumaan tauon jälkeen kun treenien paluuta ei tehty ehkä niin suunnitelmallisesti. Vapaapäiviä kuitenkin tulee jatkossakin olemaan ja varmasti enemmän kuin ennen. Välillä on vaikea muistaa Cavan tyyppisen koiran kanssa, että sekin tarvitsee ja ansaitsee lepopäiviä. Se kun ei hirveän helposti väsymystä näytä ja on aina täysillä menossa. Jatkossa koitetaan myös treenata lyhyemmissä pätkissä ja uskon, että tämä onnistuu kun treenit on järkevästi suunniteltu. Oon itsekkin huomannut sen, että aivot tarvitsee välillä vapaapäiviä, jotta oppi sinne siirtyy.

      Ja erittäin hyvin sanottu tosta vertailusta! Ei se muihin vertailu onneksi meidän isoin ongelma ole, mutta ehkä korostuu huonompina hetkinä. Itse oon myös koittanut miettiä minkälaisen kuvan meistä annan somessa ja pääasiassahan sitä tulee postattua niitä positiivisia juttuja ja onnistumisia, vaikka arkeen ja treeneihin mahtuu usein varmasti ihan kaikilla myös niitä epäonnistuneita hetkiä.

      Poista
  5. Voi murut te ootte huippuja❤ hienoja suunnitelmia ja havaintoja! Kyllä se motivaatio taas ilmaantuu. No worrys 😎

    VastaaPoista
  6. Mä voin niin samaistua! Voittaja häämöttää mutta kaukot ja tunnari ovat ihan levällään ja motivaatio treenata niitä on nollan tuntumassa.. Pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Treenisuunnitelman luontiin voisin heittää sellaisen vinkin että ajattele teidän koesuoritusta kokonaisuutena ja mieti mitä osasia pitää eniten vahvistaa ja mitkä tarvitsevat enää ylläpitoa. Älä pelkää virheitä, ne ovat mittari joka kertoo osaamisen tason ja ajattele asia niin että hyvä kun tekee virheen treeneissä jossa siihen voi puuttua ja kykenee muuttamaan toimintatapaansa niin että sitten kokeessa ei tule samanlaista virhettä. Toki olen samanlainen, mielestäni parhaat treenit ovat nappiin menneet treenit vaikka se ei ole ihan koko totuus. Tuohon vertaamiseen sortuu todella helposti ja jokainen varmasti jossain vaiheessa koiraharrastus-uraansa miettii että -miksei me kun nuokin- mutta kannattaa vertailun sijaan ottaa tuollaiset ajatukset voimavaraksi, Nuokin pystyy niin mekin pystymme, omaan tahtiin! Muistilistasi näyttää oikein hyvältä ja hurjasti tsemppejä sen toteuttamiseen, hyvin teillä menee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi ehkä eniten ärsyttää, meidän ALO luokka on oikeasti ihan valmis, siinä ei ole muuta kuin jotain pientä viilattavaa (nopeammat maahanmenot, häiriöt yms.) ja sitten se paikalla makuu.. Jotenkin viime aikoina masentanut kun paikkiksen treenaaminen tuntuu niin tylsälle ja puuduttavalle ja ikuisuusprojektille ja en kuitenkaan halua mennä kokeeseen onnea koettamaan vaan treenata sen ensin kuntoon. Niinpä tällä hetkellä olisi ehkä fiksuinta vaan ylläpitää alo-liikkeitä (ilman enempiä hinkkaamisia) ja treenailla niitä satunnaisesti ja muuten ottaa treeniin ehkä enemmän ylempien luokkien liikkeitä, samalla kun hiotaan sitä paikkista kisakuntoon. Toi virheiden pelkääminen on ehkä mun oma pahin heikkous ohjaajana ja siitä oon aika hyvin päässyt esiin, mutta aina jos oon vähän epävarma se nostaa päätään ja helpompi tehdä vaan varmasti helppoja treenejä. Kuitenkin itse koen eniten onnistumisia silloin, kun tehdään jotain haastavampaa ja samoin huomaan Cavan nauttivan niistä treeneistä eniten, joissa mennään siellä meidän osaamistason ylärajalla ja ehkä jopa päästään tekemään ja onnistumaan meille tosi vaikeissa jutuissa. Nyt ollaan vaan pitkäksi aikaa jämähdetty paikalleen ja se syö motivaatiota.. toki ei olla kauhean järkevästi treenattukkaan eli ei sitä muuta voi oikein odottaa. Nyt kuitenkin uusilla eväillä kohti tulevaa ja oma olo on jo melko toiveikas ja inspiroitunut! Kyllä se tästä, mulla on hieno koira <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!