perjantai 28. huhtikuuta 2017

Jessican tokotreeni ja hieroja


Eilen käytiin treenaamassa Sipoossa Jessica Svanljungin silmän alla. Tein autossa jopa melko järkevän treenisuunnitelman meille ja olen tosi ylpeä kun pysyin suunnitelmassa. Treeniin kuului häiriöitä, erityisesti niitä Cavalle vaikeita ihmishäiriöitä, seuraamista liikkuroituna ja hyppyä. Aloitettiin meidän treeni häiriöillä ja saatiinkin Jessicalta tosi paljon vinkkejä treeneihin ja tehtiin erilaisia häiriötreenejä. Itselläkin tuli pää täyteen ideoita millaisia häiriötreenejä voitaisiin omissa treeneissä tehdä. Täytyy vaan aina muistaa alottaa pienemmillä häiriöillä ja sen jälkeen vähitellen vaikeuttaa. Nää on oikeastaan tosi kivoja treenejä ja pikku hiljaa alan luottaa Cavaan enemmän.


Häiriöitiin Cavaa eri liikkeissä/liikkeiden osissa. Mukana treenissä oli luoksetulo, kaukot, liikkeestä maahanmeno. Lisäksi tehtiin tehtiin häiriötreeniä hypyn kanssa ja ihan niin, että Cava istui mun edessä pienen matkan päässä. Jessica häiriköi Cavaa kehuilla, "vapaa"-huudahduksella, noutokapulalla ja lelua heiluttamalla/vinguttamalla. Ihmisen kehut/houkuttelu ovat edelleen hankalia, samoin vapaa-käskyyn Cava reagoi usein vapauttamalla itsensä. Tehtiin aika vaikeita häiriöitä, mutta olin omasta mielestäni huomaavinani pientä kehitystä tapahtuneen. Kyllähän Cava meni edelleen helposti häiriöihin ja onhan se höpsö otus, mutta kuitenkin se paransi selkeästi loppua kohden. Olin ylpeä myös omaan suoritukseen, sillä onnistuin mielestäni koko treenin olemaan mustavalkoinen ja riittävän tiukka Cavalle.  Kaukot oli taas hitaammat kun siinä oli häiriötä. Jessica vaan heilutteli käsiään siinä sivulla kun Cavan piti tehdä vaihtoja. Täytyy treenata tätä paljon omissa treeneissä, että saataisiin sitten liikkurinkin kanssa tehtyä kaukot meidän oikean osaamistason ja kriteerien mukaisesti.


Häiriöiden jälkeen siirryttiin seuraamiseen. Halusin tehdä liikkuroidun seuraamisen, sillä se on itselleni tosi vaikeaa. Oikeastaan tässä huomasi hyvin omat haasteeni, mulla ei ole kauheasti kokemusta liikkurin kanssa treenaamisesta ja olen turhan hätäinen. Kun hätäilen ja kiirehdin en luonnollisestikkaan ole niin kovin reilu ohjaaja koiralle vaan teen käännökset liian nopeasti ja Cava ei niihin ehdi mukaan. Häiriötä Cava ottaa jonkun verran seuruussa, esim. nyt se kiinnostui ruudusta jonka läheltä käveltiin. Täytyy siis muistaa omissa treeneissä rakentaa ruutua ja laittaa tötteröitä ja muita häiriöksi kentälle. Nyt vaan omaa kävelytreeniä ja täytyy yrittää ottaa liikkuroituja seuruupätkiä aina kun pääsee treenaamaan jonkun kanssa.


Viimeisenä juttuna tehtiin hyppyä. Siinä saatiinkin tosi hyvin meidän ongelmaa esille. Heti ensimmäisellä kerralla Cava kiersi hypyn. Toisella kerralla se tuli siitä yli. Sen jälkeen se tuli siitä varmasti yli. Ongelma juurikin kun ensimmäisellä kerralla ei onnistu ja kokeessa on vaan se yksi kerta onnistua. Saatiin ongelmaa hyvin esiin myös luomalla hyppyyn häiriöitä. Esim. heittämällä noutokapula hypystä sivuun. Taas Cava kiersi, ei onneksi sentään juossut noutokapulalle. Saatiin neuvoksi tehdä näitä hyppyjä häiriköitynä (heittää leluja, kapuloita, ottaa siihen tötteröitä ja muuta sälää viereen). Toinen treeni-idea oli siirtää hyppyä toiseen paikkaa niin, että Cava ei näe sitä ja sitten tehdä sieltä uusi toisto. Jessican mielestä tilanne ei kuitenkaan ollut toivoton vaan saan varmasti hypyn valmiiksi nopeasti. Täytyy vaan treenata sitä aina kun tulee mahdollisuus ja mahdollisimman paljon erilaisissa paikoissa erilaisilla hypyillä. Paljon vaan toistoja alle niin kyllä se siitä. Vikana tehtiin vielä toisenlaisella hypyllä (sininen umpieste) yksi toisto ja sen Cava teki heti ensimmäisellä kerralla oikein.

Juteltiin myös tovi paikallamakuusta, halusin saada varmistusta siihen, että miten kannattaa opettaa alku- ja loppuasento ja minkälaiset kriteerit ovat koiralle selkeät ja reilut. Paikallamakuu on meillä ollut nyt kovasti treenissä ja ollaan saatu sitä kivasti eteenpäin. Kesälle uskallan jo haaveilla kokeita jos kaikki sujuu hyvin. Tein meille jopa ihan oikean treenisuunnitelman ja ollaan saatu sen avulla tehtyä tosi kivoja ja koiralle selkeitä treenejä ja ollaan jopa treenattu niitä meille vaikeitakin liikkeitä. Motivoitunut fiilis jälleen kerran.

Käytiin iltapäivällä myös hierojalla, taas on hoitoväli venynyt luvattoman pitkäksi. Huono koiranomistaja fiilis. Mari Hyytiäinen Remediumista hoiti Cavan. Cava olikin tosi jumissa. Se oli ihan toispuoleinen ja tokotreeni näkyi selkeästi sen kropassa. Mari ehti katsoa Cavaa 10 sekunttia kun käveltiin odotushuoneesta hoitohuoneeseen ja totesi heti, että tokokoira. Kysyi olenko huomannut, että Cava ei heiluta häntää täysin rennosti molempiin suuntiin vaan vain toiseen suuntaan. No enpä ole huomannut. Taas tuli jotenkin tyhmä olo. Huomasinhan mä sen heti kun joku siitä sanoi, mutta itse sitä tulee niin sokeaksi omalle koiralle. Olin tosi vakuuttunut siitä, miten Mari hoiti Cavan. Cavalla kun on noissa hoitotilanteissa välillä tapana käydä vähän kierroksilla eikä malttaa olla hoidettavana. Nyt Cava malttoi hienosti koko 45-50min mitä siinä hoidossa kesti.

Paljon oli selkeästi tokon aiheuttamaa toispuoleisuutta kropassa ja koko koira oli ihan vino. Oikealla puolella paljon jäykkyyttä. Pahin oli kuitenkin vasen takajalka, joka oli varpaista kintereeseen ihan solmussa. Oli lohduttavaa kun Marille kerroin kuulleeni Cavan lonkkien naksumista ja että olen siitä vähän huolissani, niin Mari oli sitä mieltä, että lonkkanivel on sen verran iso, että se harvemmin naksuu vaan ääni on paljon isompi ja matalampi. Todennäköisesti naksuminen onkin johtunut tästä vasemman jalan varpaasta. Nyt kun Mari tästä sanoi, niin ihan totta, ääni ei tosiaan kuulosta ison nivelen naksumiselta vaan enemmän jonkun pienemmän nivelen ääneltä. Lisäksi Cavalla oli pään/niskan alueella isompi jumi, joka Marin mukaan tullut todennäköisesti jostain törmäyksestä/kaatumisesta.

Olipa siis hyvä kun käytiin, nyt pieni toko-otus on saatu avattua pahimmista jumeista. Pari päivää otetaan rauhallisemmin ja sen jälkeen ollaan valmiina palaamaan taas treenien pariin. Cava kun ei noita jumeja ole mitenkään oireillut vaan painellut aika täysillä menemään. Kiitos treenikuvista Heidille!


maanantai 24. huhtikuuta 2017

Paimennus 35


Sunnuntaina oltiin paimentamassa Hannen treeneissä pitkästä aikaa. Oli tosi kiva saada uuden ihmisen mielipidettä Cavasta ja uusia neuvoja paimennuksesta. Aloitettiin ihan normi kuljetuksella ja stopeilla. Cava oli aika vauhdikas mun makuun, mutta Hannea se ei tuntunut niin paljoa haittaavan. Kierrettiin pari kertaa pyöröaitauksen takaa ja sitten mentiin metallihäkkyrästä. Metallihäkkyrän Cava teki Hannen mielestä hienosti. Hanne sanoi vähän samaa mitä Tuija sanoi viimeksi Woollandiassa kun käytiin. Cava tarvisi enemmän hommia ja tehtäviä ja Seutulan laiskemmat lampaat ovat Cavalle selkeästi vähän tylsät ja tappavat siltä hieman intoa. Lopuksi vietiin lampaat kerran myös pyöröaitaukseen ja sitten otettiin lampaat sieltä vielä ulos. Taas Cava teki tosi nättiä työtä pyörössä. Ihanaa, että se alkaa vähitellen malttamaan ja keskittymään pienemmissä tiloissa ja jotenkin paremmin hallitsemaan omaa vauhtia ja voimaa ja ymmärtää ettei ahtaissa paikoissa voi mennä täysillä.

Keskusteltiin myös Cavan etäisyydestä, se saisi edelleen hetkittäin pitää vähän parempaa etäisyyttä vaikka nykyään suurimman osan ajasta tekeekin riittävän etäällä. Tässä silti edelleen treenattavaa. Mun pitäisi varmemmin ottaa se oma tila ja ajatus "mun" lampaista. Nyt ne on ehkä enemmän Cavan lampaita. Cavalla olisi jonkun verran hinkua myös tulla pysäyttämään lampaita mun edestä, mutta kun se on kiltti ja nöyrä se ei tee näin (vaikka se olisi ihan oikein) kun ollaan niin vahvasti treenattu se, että Cava pysyy siellä lampaiden toisella puolella. Tähän saatiin treeni-ideaksi, että voisin vaan kävellä lampaiden läpi ja ohjata Cavan pois ja suuntakäskyllä sitten kiertämään toiselle puolelle takaisin tasapainoon. Tätä ei ehditty käytännössä vielä kokeilla, mutta se voisi olla oikein hyvä treeni Cavalle ja siinä saisi samalla vahvistusta myös suuntakäskyihin.

Toisella kierroksella tehtiin suuntakäskyjä vähän eri tyylillä kuin ollaan Kristiinan treenissä tehty. Otettiin suuntakäskyyn mukaan myös aidasta irrottamista. Kuljetettiin lampaat kulmaan, josta sitten suuntakäskyllä Cava lähti kiertämään ja irrotti lampaat aidasta. Tämä vähän kiihdytti Cavaa ja isoin ongelma oli ehkä se kun en päässyt lampaiden alta pois riittävän nopeasti. Tosi vaikeaa keskittyä koiran ohjaamiseen ja samalla kipittää mutaisessa maassa lampaita "karkuun". Viimeisellä toistolla saatiin kuitenkin onnistuminen ja selkeästi nämä ahtaammissa paikoissa aidan ja lampaiden välistä kulkeminen pitäisi ottaa treeniin. Mua aina jännittää niissä tosi paljon kun Cavalla kuitenkin on sitä ryntäilyä ollut ja Cava sitten lukee sitä mun jännitystä ja herkemmin sekin alkaa sitten ryntäillä. Vaikea kombo tämä kun on kiihkeä ja vietikäs koira, jolla olisi paljonkin omaa näkemystä tuolla lampailla ja sitten lamaantunut ohjaaja, jolla ei todellakaan ole mitään näkemystä siellä lampailla.

Yksi lampaista oli toisella kierroksella vähän villillä tuulella ja pääsikin meiltä kerran karkaamaan. Sen jälkeen annoin Cavan tehdä vähän reippaamassa vauhdissa töitä kun tämä karkurilammas vaikutti sille että ottaa kyllä heti tilaisuuden tullen hatkat. Hienosti Cava sai sen sitten pidettyä lauman mukana. Paljon tuli taas ajatuksia itsellekkin paimennuksesta ja nyt olisi tosi tärkeää päästä erilaisille lampaille paimentamaan ja enemmän niitä vilkkaampia lampaita. Tiukkuutta itselle siihen Cavan hampaiden käyttöön, ei se paha ole, mutta ei saisi kyllä näpsiä lainkaan. Lopetukset oli tässä treenissä tosi hyviä, mutta alotukset olisin toivonut että Cava olisi tehnyt maltillisemmin. Siitäkin juteltiin Hannen kanssa. Kisoissa varsinkin se alotuksen onnistuminen korostuu.

Hanne kuitenkin tykkäsi Cavasta kovasti, kiva paimentava aussie. Kehui kyllä yleisestikkin koko L-pentuetta. Kivoja paimenkoiria nämä. Hannen mielestä Cavasta saisi nopeasti kivan kisa-/työkoiran JOS OLISI OSAAVA OHJAAJA :D Tässä onkin se meidän ongelma ihan kaikessa. Koira on hurjan pätevä, mutta ohjaaja vasta harjoittelee. Ei se mitään, harjoitellaan yhdessä. Etuoikeutettu olo, kun on ensimmäiseksi aussieksi ja paimennusta harrastavaksi koiraksi saanut luonnostaan näin taitavan koiran. Huippu Cava! Ilo tehdä sen kanssa hommia.


Kuvista ja seurasta kiitos Heidille! 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tokokurssi 3/5


Oltiin taas Marianne Forsellin treeneissä. Aloitettiin treenit häiriköidyillä perusasennoilla. Tällä kertaa otettiin Cavalle melko paha häiriö. Marianne nimittäin antoi Cavalle erilaisia käskyjä ja pieni partiolainenhan totteli niistä jokaisen ja sellaisella innolla ja riemulla, että oli itselle kyllä vaikea pysyä tiukkana. On se hupsu. Näitä ei olla treenattu pitkään aikaan ja se kyllä näkyi. Hyvä treeni olisi kuitenkin esim. paikkista ajatellen kun käskytykset tulee eri aikaan. Ei Cava hirveästi ole edistynyt, mutta nyt keväällä ollaan tehty näitä erilaisia häiriötreenejä enemmän ja pientä kehitystä olin kuitenkin huomaavinani. Pitkä matka vielä siihen mitä siltä toivoisin, mutta selkeästi säännöllinen treeni tuottaa tässäkin asiassa hedelmää.

Toisena juttuna tehtiin liikkeestä seisomista. Oikeastaan tarkemmin ottaen meidän treeni koski sitä seisomassa pysymistä. Kokeiltiin tähän takapalkkaa. En ole takapalkkaa Cavalla kauheasti käyttänyt kun se ei ole musta tuntunut toimivalta vaihtoehdolta meille. Luulen kuitenkin, ettei olla ajettu sitä takapalkka-ajatusta riittävän hyvin sisälle, jotta siitä olisi treenissä hyötyä. Nyt Cava oli alkuun hämillään, mutta ehkä n. viidennen toiston kohdalla se alkoi selkeästi ajatella taaksepäin, eikä ollut niin vahvasti tulemassa mun mukaan ja muutenkin oli selvästi paremmin paino takapään päällä. Jotenkin koko seisomisen asento muuttui ryhdikkäämmäksi ja en saanut Cavaa siitä liikkumaan edes pienellä vedolla remmistä/kädellä lapoja ja takapäätä kevyesti painaen. Tosi paljon sen seisominen on parantunut ja tasaantunut. Ei olla sitäkään aikoihin treenattu, mutta nyt tuli oikeasti tosi paljon motivaatiota senkin treenaamiseen ja itsellä ehkä tarkemmin mielessä taas sen liikkeen suhteen ne kriteerit, joiden mukaan haluan Cavan sen tekevän.

Kolmantena tehtiin hyppyä. Oli tosi kiva päästä tekemään taas vähän erilaisella esteellä hyppyä ja ensimmäiset pari toistoa tein vähän varmistellen. Sitten otettiin muutama ihan kisamainen ja liikkuroitu hyppy ja ne tuntui tosi hyvälle. Nyt siinä oli mukana sitä ilmettä, mitä tuohon liikkeeseen toivoisinkin. Tosi vahvalla laukalla lähti liikkeelle, hyppäsi hypyn reippaasti ja fokus oli paremmin siinä esteen ylittämisessä. Jopa lopun perusasennot olivat ihan nättejä. Pieni pomppu niissä tuli, mutta ei törmännyt eikä pomppukaan ollut läheskään niin paha kuin mitä se voi Cavalla pahimmillaan olla. Hyppytreenit tuottaneet siis selkeästi haluttua tulosta.

Muiden treenatessa tehtiin sivussa myös lyhyitä paikkiksia. Sekin liike menee koko ajan vauhdilla eteenpäin, vaikka toisinaan tuntuukin ikuisuusprojektilta.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kevätmasennus

Tuntuu, että olen koko kevään vellonut pienessä kevätmasennuksessa tai oikeastaan treenimasennuksessa. Ärsyttää niin moni asia just nyt, että tekisi mieli jättää treenit tekemättä ja mököttää kun ei me osata mitään. Toisaalta tekisi mieli treenata ihan hulluna ja uskoa, että pakko sitä kehitystä on tulla. Kumpikaan vaihtoehto ei varmaan ole se ihanteellisin. Treenaaminen vaan treenaamisen ilosta (tai pakosta) tuskin vie asioita eteenpäin. Cava alkaa olla jo niin taitava, että oikeasti pitäisi suunnitella niitä treenejä paremmin. Ei ole järkeä tehdä vaan samanlaisia treenejä ja treenata vaan asioita mitä me jo osataan. Varsinkin kun meillä on ihan kaikissa liikkeissä valtavasti niitä paloja mitä ei olla joko treenattu ollenkaan tai sitten treenattu vain vähän ja jätetty asia "hautumaan", koska se tuntui silloin joskus liian vaikealta. Sieltä omalta mukavuusalueelta ja pentutreeneistä pois siirtyminen tuntuu vaan tosi vaikealta.

Ehkä isoin syy omaan motivaation puutteeseen on se, että osa palasista meillä on ihan kisakunnossa ja tosi hyvällä osaamisella, mutta sitten liikkeistä löytyy niitä palasia joita treenattu ihan liian vähän ja ne ei vaan ota onnistuakseen. Kontrasti siis niiden asioiden välillä mitä osataan ja mitä ei osata on tosi iso ja työ saada kaikki palaset edes suunnilleen samalle osaamistasolle tuntuu valtavalta. On naurettavaa, että harmistun treeneissä kun joku tällainen pala ei onnistu, mutta ehkä se tuntuu vaan niin isolta epäonnistumiselta kun muut asiat sujuu ja sitten yksi pikkujuttu ei ota millään onnistuakseen. Jotenkin tuntuu, että itsellä on treeneistä vähän hauskuus kadonnut. Cavalla on toki aina ihan hirmuisen hauskaa, enkä sille pettymystä näytä eikä pettymys niinkään itselläkään tule treeneissä vaan vasta treenien jälkeen kun mietin, että miten taas kaikki meni niin huonosti enkä ole oikein mihinkään tyytyväinen.

Turhauttaa hirveästi kun tuntuu, että en osaa suunnitella treenejä järkevästi vaan aina tulee treenattua niitä samoja ja helppoja juttuja. Jos taas sitten tsemppaan itseni kokeilemaan jotain uutta niin en osaa lennosta muuttaa treeniä järkevästi jos tapahtuu virhe tai harjoitus on Cavalle liian hankala/epäsopiva. Monesti Cava saattaa ensimmäiset pari toistoa hieman epäonnistua kun hakee vielä ideaa ja itse olen jo parin huonon toiston jälkeen epätoivon partaalla ja epävarma jatkamaan treeniä kun pelkään, että huonoja toistoja tulee lisää ja pian olenkin opettanut koko asian Cavalle väärin. Cava tietysti lukee herkästi multa tätä mielentilaa ja siltä loppuu keskittymiskyky (ymmärrettävästi) ja sen sijaan hyppii mua päin ja yrittää varmaan sanoa, että tsemppaa säki äiskä pikkusen.

Toisaalta tuntuu myös, että alkuvuoden vähäisempi treenimäärä näkyy siinä kun aiemmin jotkut meille suhteellisen varmat jutut tuntuvat Cavalta unohtuneen. Mutta toisaalta mitä voi nuoren koiran kanssa odottaa? Jos jotain asiaa on treenattu viimeksi kuukausi sitten niin tuskin tänään voidaan jatkaa samasta pisteestä vaan täytyy palata muutama askel taaksepäin ja muistutella liike taas koiran mieleen. Olen yrittänyt jankata itselleni, että ei meidän treenit tosiaan ole surkeasti mennyt vaikkei niitä huippujeesiistiiwaumahtavaa-fiiliksiä olekkaan niin paljoa tullut. 

Olen myös ajautunut viime aikoina vertaamaan meitä ihan hirveästi muihin. Tämä on ehkä pahin epätoivon aiheuttaja kun kaikki kuitenkin tekee sitä omaa juttua ja jokaisen koirakon matka on aina erinäköinen. Vertailu ei pidemmän päälle aiheuta muuta kuin harmistusta. Toisinaan kuitenkin kun näkee Cavan ikäisiä koiria, joilla monta titteliä useammasta lajista ja mieletön keskittymiskyky, itselle tulee pieni paniikki. Silmissä vilisee meidän sekavat pentutreenit ja paikallaan junnaavat junnutreenit ja aivot tuottavat pitkiä listoja siitä, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä toisin. Tähän liittyy myös oma epävarmuus omasta osaamisesta ja ajatus siitä, että jos Cava olisi mennyt jollekkin osaavammalle kouluttajalle, olisi se varmasti hyvin eri vaiheessa nyt. Vaikka turha näitä on miettiä, Cava ei tiedä meneekö sen treenit hyvin vai huonosti. Se nauttii vaan täysillä ihan kaikesta mitä mä sille tarjoan, tietämättä raukka mistään paremmasta :D

Kun nyt valituksen makuun pääsin niin viime aikoina mua on ottanut tosi paljon päähän Cavan ylisosiaalisuus ihmisiä kohtaan. Ei ole yhdet eikä varmaan kymmenetkään treenit jotka menneet vähän mönkään tästä johtuen. Olen monta kertaa sanonut, että tykkään siitä piirteestä ihan hirveästi ja tykkään tottakai edelleen, mutta joskus olisi ihan tosi jees siistii treenata ilman ton loputonta ihmisrakkautta :D ärsytystä on myös aiheuttanut Cavan huonot lenkkitavat. Se vetää ja vetää ihan rasittavuuteen asti. En toki voi tästä syyttää kuin itseäni kun olen remmikäytöksen treenaamisen jättänyt todella vähälle. Viime aikoina Cava on kuitenkin alkanut toisinaan rähjäämään remmissä ja se harmittaa mua tosi paljon. Meillä oli pitkään tosi varmat ja rennot ohitukset ja nyt sitten tuntuu taas tosi epävarmalle. Ei Cava kaikille rähjää ja selkeästi pahimman reaktion aiheuttavat yllärinä tulevat koirat. Luulen, että Cava hieman säikähtää niitä kun usein hypähtää kauemmaksi huutamaan niskavillat pystyssä. Lopettaa käskystä ja istuu/menee maahan nopeasti rauhoittumaan. Ärsyttävintä vaan kun näitä ylläreitä on niin hitsin vaikea treenata!


Nii koita täs nyt sit treenata ton tollon kans! T: Cava
Koska tämä tilanne on tosi ärsyttävä ja turhauttava niin mietin myös joitakin juttuja, mitä voisin asialle tehdä. Koska niitä asioita on paljonkin ja Cava on hurjan kiva treenikaveri. Olisi tosi harmillista tappaa sen motivaatio ja ilo treeneihin oman epävarmuuden ja treenimasennuksen takia. Siksipä lupaan muutamia asioita itselleni ja Cavalle. 
  1. Laatu korvaa määrän! Mielummin vähemmän laadukkaita treenejä kuin jatkuvaa treenikentällä juoksemista ja masentumista kun mikään ei etene. 
  2. Suunnitelmallisuus! Mieti etukäteen mitä treenataan ja miten treenataan ja miten treeniä on mahdollista muuttaa, jos kaikki ei suju suunnitelman mukaan.
  3. Ei vertaamista toisiin! Tehdään vaan meidän omaa hommaa ja pidetään omat tavoitteet selkeänä mielessä.
  4. Koiralle selkeät säännöt! Tämä!! Ei mennä kentälle ollenkaan väärässä mielentilassa. Ehdoton ei huonolle käytökselle omissakin treeneissä -> ei saa sallia päin hyppimistä/näpsimistä/turhaa hepulointia. 
  5. Selkeät kriteerit! Ei treenata mitään, jos omat kriteerit eivät ole selkeät ja kun ne on itselle selkeät niin niistä myös pidetään kiinni. 
  6. Tehdään joka treenissä jotain helppoa ja jotain uutta! Ajattelin alkuun, että aloitetaan meidän uudet treenit ottamalla treeniin joka kerta joku tuttu liike, jolla aloitetaan harjoittelu. Sen jälkeen treenataan jotain vaikeampaa ja loppuun vielä ns."palkaksi" jotain tosi kivaa. 
  7. Vain hyvällä mielellä treeneihin! Jätetään treeni reilusti tekemättä jos itseä ei vaan huvita.
Ehkä me tällä päästään jo alkuun ja löydetään taas se ryhti meidän treenaamiseen. Luulen, että omakin into ja motivaatio palaa kun saadaan jotain järkeä hommaan. Palautellaan myös niitä lenkkikäytöstapoja huligaanille mieleen ja koitetaan löytää se kiva fiilis, mikä meillä vähän aikaa sitten vielä oli. Kai tällainen takapakki on ihan normaalia nuoren koiran kanssa ja treenien jälkeisestä masistelusta saan syyttää vaan itseäni ja oma asennemuutos on nyt paikallaan. 

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Paimennus 34

Sunnuntaina paimennettiin Pukkilassa Kristiinan opissa muutama Wirnistelijä meidän seurana. Cava oli ensimmäisenä ja päästiin ottamaan lampaat pois aitauksesta treenikentälle. Alkuun tehtävänä oli vaan pitää lampaat paikoillaan kun Kristiina laittoi osan lampaista pois. Tämän jälkeen treenattiin poispäin ajoa aitaukselta treenikentälle. Kun saatiin lampaat treenikentälle pysäytin Cavan hetkeksi odottamaan kun juteltiin Kristiinan kanssa siitä mitä treenataan. Treeniin otettiin taas suuntakäskyt.

Ensin meidän piti kuitenkin käydä hakemassa lampaat takaisin treenikentälle kun ne ehti tässä ajassa jo kipittää auki olleeseen pyöröaitaukseen. Hauskoja pieniä vipeltäjiä. Olin taas tosi tyytyväinen siihen, ettei Cava pyörössä kiihtynyt vaan saatiin lampaat hyvin takaisin treeniaitauksen puolelle. Alkuun tehtiin vähän kuljetusta ja muistuteltiin Cavaa stopeista. Aika pian aloitettiin ottamaan suuntia. Ne sujui ensimmäisellä kierroksella aika rauhassa ja kivasti. Cava saisi reagoida "käy siihen" käskyyn nopeammin. Siihen sain neuvoksi näyttää kepillä painetta maahan Cavan eteen ja se auttoikin alkuhämmennyksen jälkeen.

Muutama sinkoilu tuli kun Cavaa alkoi toistot kiihdyttää. Piti välillä ottaa perus kuljettamista väliin. Tänään Cavalla tuli taas enemmän kakan syömistä, luulen että johtui siitä kun noi suunnat vielä vähän hakusessa ja aika haastavia meille niin välillä sitten kun ei tiennyt mitä tekee niin alkoi sitten syödä sitä kakkaa. Lopetettiin ensimmäinen kierros siihen, että laitettiin lampaat häkkiin ja se sujui taas vallan mainiosti. Tosin Kristiinalta saatiin kommentti, että olisi ehkä hyvä opettaa Cavalle joku hidastus käsky kun sillä tuppaa vauhtia olla välillä liikaa.

Tauolle kun päästiin alkoi paikalle tulla muitakin Wirnistelijöitä ja sekös oli Cavasta vallan ihanaa. Tuttuja ihmisiä ja muutama ihana tuttu koirakin. Toiselle kierrokselle ei päästykkään siis niin kivalla mielentilalla ja Cavalla oli selkeästi vaikea keskittyä hommiin kun ihania tyyppejä oli katsomossa. Pariinkin otteeseen se sinkosi aidalle moikkaamaan ihmisiä. Symppis koira ja suurimmaksi osaksi yksi mun lempipiirteistä siinä on toi loputon ihmisrakkaus, mutta joskus se kyllä ärsyttää :D

Aloitettii toinen kierros ottamalla lampaat pois häkistä ja se oli hurjan vaikeaa. Cavalla oli keskittymisvaikeuksia kun siellä aidan toisella puolella oli niitä ihania ihmisiä ja lampaat eivät halunneet tulla aitauksesta ulos. En osannut ohjata Cavaa ja selittää sille selkeästi mitä siltä haluan ja huomasin kyllä itsessäni, että suoraan sanottuna luovutin joka kerta kun se karkasi hommista aidalle moikkailemaan ihmisiä. En käskenyt sitä takaisin siinä kun se lähti vaan päästin sen sinne aidalle ja jotenkin alkoi vaan epätoivo iskeä. En tiennyt miten olisin saanut Cavan toimimaan haluamallani tavalla ja pari kertaa kun se vahingossa teki oikein niin olin tietysti kieltämässä sitä tai vaihtoehtoisesti blokkaamassa lampaiden pääsyn ulos aitauksesta. Lopulta homma meni ihan mahdottomaksi huutamiseksi ja haukkumiseksi kun itse huidoin kepillä ja joko kielsin koiraa tai sitten huutelin sille kaikkia mahdollisia käskyjä ja Cava raukka ei tietenkään tajunnut mitä siltä haluan ja se alkoi jo hermostua tilanteeseen ja haukkui vuoroin mulle ja vuoroin lampaille. Kauheaa! Olisi tehnyt mieli itkeä ja napata koira kainaloon ja poistua paikalta.

No saatiin me ne lampaat sitten sieltä ulos vaikkei se kovin helppoa tai kaunista ollut. Nätisti Cava jäi vahtimaan lampaita aidalle ja sain portin suljettua. Sen jälkeen lyhyt kuljetus ja taas suuntakäskyjä hiomaan. Näissäkin havaittavissa pientä kiihtymistä, mutta onnistuin jopa itse tekemään paikoitellen oikein. Cava reagoi nätisti keppiin ja mun ei tarvinut hirveästi tehdä jos halusin sen ottavan vähän pyöremmän kaaren. Isoin ongelma oli ehkä mun hitaassa käskytyksessä. Usein kävi niin, että en ehtinyt käskeä Cavaa maahan kun se oli vielä kaarella vaan vasta kun se oli jo hakeutunut tasapainoon ja lähtenyt kulkemaan kohti lampaita. Joitakin onnistuneita saatiin, mutta itseä ehkä jäi vähän häiritsemään Cavan ennakointi (vaikka se varmasti tässä ihan luonnollista onkin) kun Cava ei enää malttanut pysyä maassa vaan pari kertaa lähti omatoimisesti kaarelle milloin mihinkin suuntaan.

Saatiin muutama tosi hyvä onnistuminen molempiin suuntiin ja sen jälkeen loppuun annettiin Cavan kuljettaa vähän vauhdikkaammin lampaita ja itse sain hölkätä lampaiden edellä. Se oli Cavasta selkeästi huippu hauskaa ja teki tosi nätisti eikä edes ollut villi! Tosi paljon treenattavaa vielä ja pitäisi jotenkin osata pitää oma mieli rauhallisena kun Cava niin helposti kiihtyy kun mulle tulee sellainen "voi apua en tiedä mitä pitää tehdä olo". Treenin jälkeen oli pakko varata uusia paimennuksia heti kun muuten ei varmaan enää mentäisi kun oli sen verran sekoilua etenkin toinen kierros.



Kuvat: Kiira Käyhkö, kiitos! 

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Tiltun toko 1


Käytiin hakemassa oppia ja motivaatiota meidän tokotreeneihin Tiltu Antikaiselta tänään. Keskityttiin tänään noudon palasten hiomiseen. Erityisesti pitoon ja palautukseen.

Aloitettiin treeni ihan vaan pidolla. Siihen tarvisi vähän malttia kun Cavalla on taipumus ottaa kapula suuhun vähän rumasti pompaten. Ei saisi pompata ja pitäisi ottaa nätimmin kapula oikeaan kohtaan. Cava tykkäisi kauheasti ottaa kapulan liian taakse ja alkaa pureskella. Molemmat (pomppu ja pureskelu) jäi heti pois kun itse annoin kapulan hieman alempaa ja rauhallisemmin. Miten onkin niin vaikeaa olla itse kiirehtimättä!! Cava kun nostaa helposti kierroksia jos itse kiirehdin ja häslään. Malttia ja rauhallisuutta siis ohjaajalle :) 

Pidosta siirryttiin sitten treenaamaan kapulan kanssa mukana kulkemista. Tässä Cavalla otteesta tulee myös helposti vähän epätasainen. Siihen puututtiin ihan vaan huomauttamalla ja ottamalla kapula pois. Cava rupesi heti kerrasta parantamaan ja keskittymään pitoon paremmin, mutta sen jälkeen ilmestyi meille uusi ongelma kun Cava ei sitten enää olisikaan halunnut luovuttaa kapulaa vaan piti siitä tiukasti kiinni ja jouduin antamaan kaksi aika tiukkaa irroituskäskyä ennen kuin luovutti kapulan. Ei ne ongelmat selkeästi treenaamalla lopu. Tiltu tosin kommentoi tätä, että nuorelle koiralle ihan tyypillinen virhe kun alkaa keskittyä pitoon paremmin niin irrotus hetkellisesti huononee johtuen siitä että koiralla on fokus niin vahvasti siinä pidossa. Täytyy katsoa miten tilanne elää omissa treeneissä ja miettiä sen jälkeen ratkaisa huonoon irrotukseen jos sitä alkaa useammin esiintyä. 

Aloitettiin myös noudon loppuasennon hiomista, se kun meillä on ihan vaiheessa. Aloitettiin ihan sillä, että Cava seisoi ja annoin sille kapulan suuhun (rauhassa!) ja sen jälkeen (taas rauhadsa) pyysin Cavan kulkemaan mun edellä pari askelta, minkä jälkeen ohjasin avuilla eteen istumaan. Nämä sujui varsin kivasti ja pitäisi tosissaan nyt alka hinkata tätä noudon loppuasentoa että saadaan meidän nouto joskus valmiiksi. 

Tiltu kehui Cavaa kovasti, kiva ja taitava koira. Ohjaaja sai vähän sanomista siitä mustavalkoisuudesta ja selkeydestä koiraa kohtaan (muistelisin, että olen saattanut kuulla jotain saman suuntaista myös muilta kouluttajilta :D) Cava sai myös kehuja sen odottamisesta!! Ja nätisti se odottelikin omaa vuoroaan ja treenin keskellä kun keskusteltiin Tiltun kanssa. Huippu pieni! Ei ole itsellä yhtään ikävä viime syksyn heliumpalloa joka sinkoili hihnan päässä eikä kyennyt sekunniksikaan rauhoittumaan. 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Paimennus 33

Eilen oltiin Seutulassa paimentamassa Cavan ja Kodan kanssa. Tällä kertaa Cava pääsi tekemään vain yhden kierroksen ja Koda sai tulla ihmettelemään lambeja toiselle kierrokselle. Cavalla on ollut aika paljon treenejä, joten yksi kierros oli sille varmasti ihan sopiva.


Tehtiin Cavan kierroksella pieni "rata". Aloitettiin ottamalla lampaat pyöröaitauksesta. Se sujui yllättävän hyvin. Ensimmäistä kertaa Cava oli oikeasti rauhallinen pyörössäkin eikä liian kiihtynyt pienemmästä tilasta. Saatiin tehtyä siisti pätkä kuljetusta, jonka jälkeen oli tarkoitus pysäyttää lampaat ja jättää Cava portin ja lampaiden väliin, jotta itse pääsisin avaamaan portin. Ensimmäinen yritys epäonnistui kun Cava jäi huonosti ja  kun yritin mennä korjaamaan Cavan paikkaa lampaat lähtivät karkuun ja Cava karkasi lampaille. Uudella yrittämällä kuitenkin onnistuttiin. Täytyy itse muistaa jatkossa ottaa rauhassa ja odottaa lampailla hetki, että nekin ehtivät rauhoittua ja malttavat jäädä odottamaan. Lampailta pitäisi myös muistaa poistua mielummin niiden peräpään suunnasta niin eivät niin helposti lähde perään. 

Ei tämä meidän työskentely vielä niin tyylipuhdasta ole mutta saatiin kuitenkin portti avattua ja vietiin lampaat aidan lähelle taas odottamaan ja itse kävin sulkemassa portin. Sen jälkeen siirryttiin perus kuljetukseen ja käytiin kuljettamassa lampaat kahden tynnyrin ympäriltä kahdeksikkoa. Se sujui hienosti. Sen jälkeen käytiin kuljettamassa lampaat metallihäkkyrän läpi kahdesta eri suunnasta. Metallihäkkyrä on vaikea, pitäisi ehkä treenata ihan vaan sitä joskus treeneissä. Cavaa jännittää siinä tulla lampaiden perässä kujaa pitkin ja se jää mielellään ulkopuolelle pyörimään. Tästä huolimatta saatiin kaikki lampaat kuitenkin kerralla oikeista kohdista kulkemaan. Hieman tässä Cavalla vauhti kiihtyi, ehkäpä epävarmuudesta johtuen. 

Viimeisenä tehtävänä oli jättää lampaat aidalle ja käydä avaamassa portti ja se jälkeen häkittää lampaat. Häkitys sujui hyvin. Mervi kysyi, että onko Cava jo ilmoitettu esikokeeseen. No ei tosiaan ole, mutta kyllä se koko ajan houkuttaa enemmän ja enemmän käydä vielä tänä vuonna (ehkä syksyllä) testaamassa miten se sujuisi. Koemaksut vaan sen verran suuret ettei ihan huvikseen tee mieli lähteä kokeilemaan vaan jonkunlainen varmuus hyväksytystä tuloksesta olisi kiva olla.


Toisella kierroksella Koda pääsi moikkaamaan lampaita. Kiinnosti nähdä mitä papsu sanoo paimennustouhuista.  Koda oli niin oma itsensä, se on kyllä kertakaikkisen ihana tyyppi. Yleensäkkin seniorikoirat vaan on ❤️ ei sillä mitään hurjaa paimennusviettiä syttynyt, mutta oli se koko ajan lampaista kiinnostunt eikä esim. syönyt kakkaa tai muuta. Kävi nuuskuttelemassa lampaita ja ravaili kauniisti ulkokaarella. 

Kovin rauhallisesti Koda tutustui lampaisiin, mutta hirmu rauhallinen tyyppihän se on muutenkin. Mervi tykkäsi, että ihanan hiljainen sheltti. Eipä Koda lampailla lainkaan haukkunut ja eihän se mikään räksyttäjä normaalistikkaan ole. Ihanasti Mervi sanoi, että kaikessa Kodan tekemisessä näkyi jo sen iän myötä saama elämänkokemus. Koda ei turhia toihottanut. Olisi ehdottomasti hauskaa ottaa Koda lampaille mukaan joskus toiste uudelleen. 



Kuvista kiitos Kiira Käyhkö (www.pehkonelamaa.blogapot.fi)!

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tokokurssi 2/5


Eilen oltiin toista kertaa Marianne Forsellin tokokurssilla. Keskityttiin nopeisiin maahanmenoihin. Ne on meillä kyllä yksi ikuisuusprojekti :D alkuun tehtiin edestä istumasta maahanmenoja. Ne oli oikeastaan melko hyviä kaikki. Täytyy vaan muistaa pitää kriteereistä kiinni.

Toisena sivulta maahanmenot. Ne olikin huonoja ja pitäisi niitä nyt oikeasti hinkata enemmän. Cava ilmeisesti havittelee tässäkin melko vahvaa kontaktia ja menee maahan hieman mutkalle ja asento on epämukava esim. paikkista ajatellen. Alkuun voisi tätä vahvistaa ihan käsiavulla ja esim. etupalkalla. Kokeiltiin palloa etupalkkana, mutta siihen Cava jäi hieman liikaa kiinni. Tiedossa siis myös lisää luopumistreenejä leluista. 

Otettiin maahanmenoja myös pidemmän odottelun jälkeen. En ole näitä paljoakaan treenannut, mutta ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan voidaan aloittaa näitä niin että Cava on sivulla/edessä ja välillä pyydetään se heti maahan ja välillä sitten odotetaan eri pituisia aikoja (alkuun esim. 3sekunttia-5sek.-2sek.-7sek.). En oikeastaan edes tajua miksen ole tätä treenannut...

Tehtiin vielä sivulla häiriössä maahanmenoja. Meidän edessä istui ihmisiä ja Marianne käveli edes takaisin ja huuteli "käsky" eikä Cava saanut reagoida näihin ja kuitenkin sen piti kuunnella mun maahanmeno käsky kun sen annoin. Hyviä suorituksia saatiin vaikka jokunen ennakointi Cavalta tulikin. Loppuun otettiin pari liikkuroitua liikkeestä maahanmenoa. Niistä 2/3 oli hyviä ja yksi sitten vähän hitaampi. Korjasi kuitenkin sen hyvin kun tehtiin uudelleen ja siihen sitten lopetettiinkin maahanmenojen hinkkaaminen.

Loppuun tehtiin merkin kiertoja häiriössä. Merkki treenitilan toiseen päätyyn ja kierto piti suorittaa vaikka muut treenasi siinä vieressä kontaktin pitoa. Cava suoriutui hienosti! Sillä oli hurja vauhti ja into. Merkin kierto onkin varmasti yksi Cavan lemppari liikkeistä. 


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Korrien tokokoulutus


Sunnuntaina oltiin taas tokoilemassa Wirneen porukalla Korrien huippuopissa. Cavalla oli oma treenivuoro heti aamusta ja se tuntui vähän uniselta. Aloitettiin Riitan treenillä ja siinä otinkin lauantaisesta tokokisaharkasta niitä ongelmakohtia heti treeniin. Alkuun häiriötä sivulla ja siinä kuuntelua. Cava jäi vähän kiinni häiriöihin (taas) ja lelun heiluttelu häiriönä sai siitä vähän kuuron. Kyllä se kuunteli käskyjä ja meni ihan ok maahan ja pääsin sitä siitä palkkaamaan, mutta oli se hidas. Luulen, että jäi vähän liikkuriin kiinni siellä kisaharkassa ja siksi maahanmenot oli hitaita/epävarmoja. Näihin sain vinkiksi tehdä juurikin esim. lelujen heilutteluja ja heittoja kun treenaan yksin ja vaatia toisinaan myös pidempiä aikoja sivulla ja sitten tuleekin jokin käsky. Aika perus, ei vaan olla tällaista lainkaan treenattu. Hirmuisasti Cava tarvisi kyllä häiriötreeniä kun ihmiset on niin kauhean ihania sen mielestä ja ei paljoa vaadi kun pieni aussie unohtaa tokotehtävät ja kiipeää häiriköijän syliin. Hupsu otus.

Sen jälkeen juteltiin tovi paikkiksesta. Tässä kohtaa Cava odotteli maassa ja tarjoili siinäkin aktiivisesti pään alhaalla pitoa. Riitta oli sitä mieltä, että Cavalle pää maassa makaaminen voisi sopia paremmin kun se kuitenkin on aika häiriöherkkä ja vilkas koira. Tässä pitäisi nyt päättää, että haluanko sen menevän yhdellä käskyllä maahan pää alhaalla vai niin, että jättökäskyssä tulee se pää alas käsky. Ehkä hienommalta omaan silmään näyttäisi se, että Cava menisi suoraan pää alhaalla maahan. Aika hurjan iso työmaa tässä edessä, mutta jos jotain positiivista niin ei me olla paikkista niin kauheasti treenattu, joten nyt on ainakin sitten syy hinkata sitä ihan kunnolla ja opettaa se varmaksi ja hyväksi.

Treeniin otettiin vielä kaukojen hidas maahanmeno. Se tosin ei nyt ollut hidas lainkaan. Ensimmäisellä toistolla näkyi ihan vähän ongelmaa (mutta hidas se ei nyt kyllä ollut) ja seuraavat toistot olivat omaankin silmään ihan täydellisiä :D Mikä siinä onkin kun yrittää esittää jotain ongelmaa ja sitten se ongelma katoaa kuin itsestään. Toisaalta tämä tuntuu tokossa toimivan erinomaisesti myös toisinpäin. Meneppä sanomaan, että joku liike vihdoinkin kunnossa niin eiköhän se sitten seuraavissa treeneissä hajoa taas kokonaan käsiin. Kaukoihin sain vain vinkiksi muistaa palkata tasaisesti kaikkia vaihtoja, eikä esim. pelkkiä istumisia. Eipä niissä Cavan kaukoissa oikein mitään moitittavaa/parannettavaa ollutkaan. Ehkäpä kisaharkassa lopussa alkoi Cavalla väsy painaa ja siksi maahanmeno ei kaukoissa ollut niin kaunis kuin on ollut treeneissä.

Kerroin muutenkin, että en ole ihan tyytyväinen Cavan maahanmenoihin. Meillähän esim. liikkeestä maahanmeno on ikuinen ongelma. Riitalla oli tähän vähän erilainen näkemys kuin muilla kouluttajilla joille olen asiasta valittanut. Todettiin yhdessä, että Cava tarvitsee todennäköisesti jatkuvaa jumppaa maahanmenojen kanssa vielä pitkän aikaa, jos haluan että se tekee ne eri tyylillä kuin mikä sille on luonnostaan helpoin. Lisäksi Riitta sanoi, että koska Cavalla on tosi intensiivinen seuraaminen niin liikkeestä maahanmeno saattaa olla sille haastava kun Cava keskittyy niin kovasti seuraamiseen ja "maahan" käsky tulee siinä ikään kuin yllätyksenä ja kilttinä ja miellyttämishaluisena koirana se yrittää parhaansa käskyn noudattamiseen vaikka käsky tosiaan tulisi sille vähän yllärinä ja se ei niin paljoa ehtisi siinä skarpata ja tehdä maahanmenoa oikealla tekniikalla. Kuulosti ihan Cavalle ja varmasti tämä onkin osa ongelmaa.

Saatiin kivoja vinkkejä, osa vanhoja ja osa uusia. Kiepin kautta tehdyt maahanmenot sujui kivasti ja sitä treeniä jatketaan taas. Otettiin kieppi mukaan seuraamiseen ja siitä maahanmeno. Tää oli aika hyvä treeni kun rally-tokon avoimessakin luokassa tulee seuraamisesta kieppi (ilman maahanmenoa tosin). Kiepin avulla ideana vähän tuoda maahanmenoon vauhtia ja myös herätellä Cavaa siihen, että kesken seuruun tuleekin joku tehtävä. Toisena vinkkinä oli käsikosketuksen opettaminen tai oikeastaan sen vahvistaminen. Tätä voisi hyödyntää niin, että kesken seuruun ottaa käsikosketuksen niin, että Cava joutuu hieman pompata ylöspäin ja siitä maahanmeno. Luulen, että Cava tykkäisi tästä kovasti kun se on muutenkin niin kovin pomppuisa tyyppi. Ollaan pari kertaa jo ehditty testata ja Cava osti idean aika nopeasti. Tässäkin sama homma, että ensin kesken seuruun herätellään Cavaa pyytämällä temppu (käsikosketus) ja vasta siitä maahan.


Pekan treenissä keskityttiin häiriöihin. Tehtiin häiriöitä perusasennossa, noudossa ja luoksetulossa. Perusasennossa se meni toki kaikkiin häiriöihin ihan onnessaan kun joku ihminen sitä lähestyi. Saatiin kuitenkin lopulta se pitämään kontaktia vaikka Pekka silitteli sitä poskesta ja se jos mikä vaati Cavalta paljon itsehillintää. Tässä Pekka kehui mun oikea-aikaisuutta kun annoin Cavalle palautetta ja kun vapautin sen (jee! hyvä minä!).

Noutoa tehtiin ihan vauhtinoutona ja Pekka oli noutokapulan takana. Ajattelin, että Cavalla olisi ollut noutoon sen verran kova hinku ettei se olisi häiriöön mennyt. No väärässäpä olin. Cava sinkaisi hirveällä innolla moikkaamaan Pekkaa ja unohti koko noutokapulan.. voi pientä! Ihmiset on kyllä sille paha häiriö. 

Luoksetulossa Cava koki tilanteen aika epämiellyttävänä ja karkasi odotuksesta pariin kertaan. Ei juossut Pekan luokse, mutta ei toisaalta jäänyt odottelemaankaan mun käskyä.. on se pieni possu! Onneksi aika kiltti sellainen. Täytyy jatkaa häiriötreenejä ja koittaa muistaa, että Cava on aika nuori koira vielä. Kovasti se parantaa aina suoritustaan, mutta kivahan se olisi jos onnistuisi heti kerrasta. Pekka kuitenkin tykkäsi Cavasta ja sanoi, että se on tosi ystävällinen koira. Niinhän se on! Ihana ja kaikista ihmisistä kovasti tykkäävä pieni pusukone. Itsehillintää vaan tarvisi vähän lisää. 

Lopuksi tehtiin vielä kehään tuloja ja liikkeiden alkuja. Cava oli niissä oikein hieno ja rento. Oon tosi tyytyväinen siihen miten se vastaa sosiaaliseen palkkaan. Vaikka toi sen häiriöherkkyys nyt kuulostaa varmaan tän tekstin perusteella ihan mahdottomalta niin ei se sitä tietysti ole. Ihmiset on ihania, mutta ei se kuitenkaan kaikkien luokse ryntää vaan vaatii pientä häiriköintiä. Tavoite olis ettei se ihan niin helposti lankeaisi kaikkiin häiriöihin ja kestäisi ulkopuolisilta ihmisiltä vähän enemmän kontaktia ilman, että karkaa multa käskyn alta. 


Kuvista kiitos Siirille! 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

TOKO ALO kisaharkka


Innostuin pari viikkoa sitten hyvien tokotreenien jälkeen ja ilmoitin Cavan meidän seuran järjestämiin tokon kisamaisiin harjoituksiin. Sen jälkeen mua on lähinnä kaduttanut koko asia ja ollaan vellottu tokomasennuksessa. Aamulla vielä ajattelin, että tehdään vaan pari liikettä kisamaisesti ja sitten superpalkka. Mieli kuitenkin muuttui kun ajoin hallille ja paikalla oli niin mukava ja rento tunnelma ja kuuntelin kun tuomarina toiminut Kati antoi kaikille pitkät ja kattavat palautteet. Niinpä tehtiin koko alokasluokka kisamaisesti läpi liikkurin ja tuomarin ja ratahenkilöiden häiriössä ilman palkkaa. Ajattelin, että saadaan sitten ainakin hyvä vikalista ja tiedetään mitä lähdetään treenaamaan.

Paikalla makaaminen 1min +8,5
Ei olla ikinä tehty ihan kisamaista ALO-paikkista. Siis oikeasti aika noloa. Pitäisiköhän vaan treenata kun niistä kisoista haaveilen... Cava meni aika hitaasti maahan, en tiedä onko se nyt hämääntynyt kun ollaan tehty sivulla istumiseen häiriöitä vai mitä. Se oli jotenkin tosi epävarman näköinen kun meni maahan. 

Cava makasi ihan ok, ei vaikuttanut siltä että olisi sieltä nousemassa tai mitään. Pisteitä lähti tosiaan hitaasta alas menosta ja sitten pään heilumisesta. Voi pää.. oon joskus pentuna naksutellut Cavalle temppuna pään alas laittamisen, sitä ei ole ikinä liitetty paikalla makaamiseen mitenkään, mutta Cava on sen nyt itse päättänyt sinne liittää. Tän kanssa pitäisi nyt päättää mitä tehdään.. vaaditaanko pää maassa olemista vai ei ja jos ei niin ehkä Cavalle pitäisi opettaa että pitää tiukasti katsekontaktia muhun koko ajan. Antaa aika levottoman vaikutuksen kun pää nousee ja laskee ja vähän heiluu. Katikin kommentoi, että Cava ei vaan oikeen taida tietää, että mitä se päänsä kanssa tekisi. 

Seuraaminen 9
Kehuja saatiin erityisesti suoraan seuraamisesta ja perusasennoista. Mun silmään perusasennot oli vähän liian edessä, eli täytyy nyt ohjata palkan suunnalla paikkaa vähän taaemmas. Kuitenkin tosi hienosti Cava teki. Tempon muutokset meni hienosti, sekä juoksu että hidas. Oikealle käännöksen tein vähän turhan nopeasti ja siinä Cava hieman irtosi, mutta se meni kyllä ihan ohjaajan hätäilyn piikkiin. Itse tarttisin just nimenomaan seuruu treeniä liikkurin kanssa. Se oli vaikeaa! Cava sai vielä kehuja hyvästä vireestä seuruussa. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Mun makuun maahanmeno olisi saanut olla nopeampi ja sukeltaa enemmän etupää edellä. Saatiin kuitenkin kommenttiin kehuja alun seuruusta (se olikin hieno!) ja nopeasta maahanmenosta. Lopun perusasentoon Cava vähän pomppasi ja siitä saatiin maininta, että voisi kiinnittää huomiota.
Ei ainakaan enempää tarvisi pomppia. 

Luoksetulo 10
Kommentiksi saatiin tästä hyvä odotus ja vire. Nopea tulo ja hyvin sivulle. Erityisesti lopun perusasennosta olen itsekkin ylpeä. Ei törmännyt, ei pomppinut, ei tehnyt isoa kaarrosta. Hieno Cava! 

Noutoesineen pitäminen +9,5
Pito oli hyvä ja tasainen. Miinusta lähti siitä kun Cava pomppasi ottamaan kapulan suuhunsa. Mun moka tämäkin. Pitäisi antaa kapula alempaa niin sen ei tarvisi pompata. 

Kauko-ohjaus 10
Maahanmeno olisi saanut olla nopeampi. Mutta istuminen oli ihan super hyvä. Tässä taas alun maahanmeno oli jotenkin epävarma. Ei varmaan ulkopuolisille näkynyt, mutta itse huomasin Cavasta ettei se ollut ihan varma vaikka maahan menikin. 

Estehyppy 0
Tosi harmillinen nollaus tässä. Itseä kyllä saa vaan syyttää. Ollaan treenatu hyppyä tosi tosi vähän. Ja nyt oli eri näköinen hyppy ja Cava sitten päätti kiertää sen. Hyppy nyt tehotreeniin ja Cavalle oikeanlainen into ja fiilis tähän liikkeeseen. Viimeisenä liikkeenä niin Cava oli varmasti jo vähän väsynytkin. 

Hyppy kuitenkin niin helppo liike, että kurja olisi se nollata kokeessa. Ainakin jos nollaus johtuu treenin puutteesta :D tehtiin hyppy kuitenkin heti perään uudelleen ja sitten onnistui. Cava sai kehuja hyppytekniikastaan. Toisella kerralla myös oma ohjaus ja käskytys oli selkeämpää ja napakampaa. Jotenkin ekalla kerralla ajattelin itsekkin, että Cava ei varmaan hyppää kun "oudon" näköinen hyppy ja 45cm hyppy tuntui hirveän korkealta. 

Kokonaisvaikutus 10
Kommentiksi saatiin, että meillä on hyvä yhteistyö ja Cava teki mulle koko ajan töitä. Sain itsekkin kehuja suullisessa palautteessa selkeästä ohjaamisesta ja rauhallisuudesta. Saatiin myös kommentiksi, että ollaan Cavan kanssa hyvä pari yhdessä ❤️ 

Yhteensä siis 170/200p ja I-tulos oltaisiin tällä saatu.

Onneksi siis mentiin. Tosi kiva mieli jäi ja tokomasennuskin vähän helpotti. Treenattavaa vielä löytyy tottakai (aina), mutta ei ne kokeet ole läheskään niin kaukainen juttu kuin olen viime viikkoina ajatellut. Mun mielestä arvostelu tuntui tosi kiltiltä ja kannustavalta, mutta Kati sanoi sen olevan aika tiukka. Hirveän iloinen olen liikkeiden väleihin. Ne oli HIENOT! Ei mitään turhaa riehumista (mitä Cava usein harrastaa) vaan aika hallitut. Selkeästi mun rauhallisempi kehuminen ja päättäväinen liikkuminen paikasta toiseen auttoi.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Paimennus 32


Lapsikoira on alkanut aikuistua! Minne mun hulivili pentu on kadonnut? Entä tuhma nuorisorikollinen? Viime aikoina paimennustreeneissä on ollut mukana ainoastaan fiksu ja taitava Cava. Nyt pitäisi osata nauttia näistä treeneistä ja treenien jälkeisistä fiiliksistä. Eiköhän niitä ongelmia ala kohta taas jostain ilmestyä. Tänään oltiin Pukkilassa Kristiinan treeneissä. Itselle taas muistuttelua siitä, miten sitä koiraa koulutetaankaan. Jos joku asia ei toimi niin se tehdään niin kauan, että onnistuu. Ei saa jättää kesken ja unohtaa vaikka olisi vähän vaikeampi juttu. Ja toki autetaan koiraa onnistumaan ja tajuamaan.

Ensimmäisellä kierroksella teemana oli häkitysjutut. Aloitettiin jakamalla pyöröaitauksessa olevat lampaat niin, että noin puolet tuli treenikentälle ja puolet sai jäädä aitaukseen. Alkoi heti ahdistaa, eihän me tälläistä osata. Kristiina tuli kuitenkin auttamaan ja neuvomaan. Menin ensin itse pyöröaitaukseen ja kutsuin Cavan perässä. Cavaa selkeästi jännitti vähän ahdas paikka ja se tuli tosi varovasti. Varovaisuus loppui kyllä heti ja Cava pääsi possuilemaan kun lähdettiin kuljettamaan lampaita. Höh! Että mua harmittaa noi sen possuilut. Ehkä just sen vuoksi ärsyttää kun tiedän, että johtuvat pääasiassa itsestäni. Jos mua jännittää niin Cavallakin alkaa jännittää ja se purkautuu sitten helposti sillä, että Cava juoksee lampaita kohti ja sanoo räyh.

Saatiin sitten tehtyä jokseenkin kohtuullinen kuljetuspätkä ja pysäytin Cavan mahdollisimman kauas portista. Sen jälkeen siirryin portille ottamaan lampaita treeniaitaukseen. Kristiina korosti, että tätä on juurikin ne työkoiran tehtävät. Paljon odottelua ja malttamista. Sitä, että myös ihmisten pitää tehdä töitä lampaiden kanssa ja koira on siinä vain apuna. Koira ei osaa ja voi tehdä kaikkea. Niinpä Cava jätettiin odottamaan ja itse päästettiin portista sopiva määrä lampaita treenikentälle. Se sujui hyvin. Seuraavaksi piti siirtää loput lampaat pois portilta ja jättää Cava jälleen odottamaan lampaiden ja portin väliin, niin että itse pääsin lampailta pois ja Cavan kanssa ulos aitauksesta. Tässä oli taas pientä haastetta.. Luulen, että Cavaa jännitti mennä lampaiden ja aidan välistä ja se rupesi tarjoamaan ihan outoja vaihtoehtoja. Kun saatiin mun ohjaus oikein ja sopivalla tavalla autoin ja ohjasin Cavaa niin sehän teki juuri niinkuin pitikin.

Tämän jälkeen siirryttiin treenikentälle aluksi kuljettamaan lampaita ja pian aloitettiin häkitysten harjoittelu. Treenikentällä kaikki Cavan liikkeelle lähdöt oli hienoja, tosi rauhallisia ja maltillisia. Pysähdykset sujui ihan hyvin, toisinaan vähän viiveellä. Mulla on vielä lampaiden lukemisessa opeteltavaa. Välillä yritin pysäyttää Cavaa kun lampaat olivat multa karkaamassa ja silloin Cava ei luonnolisestikkaan halunnut pysähtyä.

Tehtiin häkityksiä samalla tyylillä kuin Seutulassa viime kerralla. Jätin lampaat vähän matkan päähän häkistä ja Cavan niitä vahtimaan. Sen jälkeen kävin avaamassa portin ja kuljetettiin lampaat aitaukseen. Pysäytin Cavan portille vahtimaan ja suljin portin. Sitten otettiin lampaat pois ja kuljetettiin ne vähän matkan päähän häkistä. Jätin Cavan taas vahtimaan lampaita ja sen jälkeen kävin sulkemassa portin. Oikeastaan meidän häkitykset oli aika nättejä. Koska häkkinä oli tällä kertaa pieni metallinen kehikko en ottanut Cavaa häkkiin sisään kun otettiin lampaat ulos vaan pysäytin Cavan häkin taakse ja sieltä sitten käskin Cavan liikkeelle kun lampaatkin lähtivät tulemaan häkistä ulos.

Toisella kierroksella teemana oli suuntakäskyjen opettelu. Näitä lähdettiin rakentamaan niin, että pysäytin Cavan maahan ja sen jälkeen kävelin toiselle puolelle lampaita (lampaiden & Cavan väliin) ja siitä sitten vähän koiran asennon ja paikan mukaan autoin sen lähtemään kiertämään lampaita joko oikealle tai vasemmalle. Tässä oli taas tärkeää, että itse pysyisi vain paikoillaan ja kun koira on kiertänyt lampaiden taakse se pysäytetään ja siitä sitten lähdetään kuljetukseen.

Nämä sujui tosi kauniisti ja siististi. Loppuun tehtiin vielä yksi häkitys ja lampaiden ulosotto. Voi miten iloinen olen mun paimenkoirasta. Ollaan molemmat kehitytty valtavasti ja tuntuu, että nyt otetaan jokaisella treenikerralla harppauksia eteenpäin. Cava nauttii vaikeammista ja haastavammista tehtävistä ja päästään kokeilemaan uusia asioita. Kristiina sanoi, että ollaan valmiita ratakurssille ja seuraavalle ratakurssille osallistutaan kyllä ehdottomasti mukaan.

Tokokurssi 1/5


Torstaina alotettiin uudella tokokurssilla. Kurssi oli nimeltään ALO-AVO valmennuskurssi, mutta taso oli kyllä enemmänkin joku alkeisjatko :D Kurssi on TopDog Gymin tiloissa. Tilat oli melko pienet, etenkin kun nyt ollaan päästy treenaamaan isolla ulkokentällä niin tuntui tosi ahtaalle.

Kurssilla jokaisella oli hetki omaa treeniaikaa kouluttaja kanssa ja loppuun tehtiin yhteistreeniä. Yhteistreenistä isoa plussaa! Tosi hyvää häiriötä saatiin ja pitkästä aikaa oikeesti treenattiin tosi lähellä ihan tuntemattomien koirien kanssa. Ja Cavahan keskittyi hienosti vaikka joku koira siinä haukkui ja häsläsi. 

Kurssilla kaikki teki samoja juttuja, mikä tuntui tavallaan kivalle (en muista koska oltaisiin viimeksi päästy jonkun toisen suunnittelemiin treeneihin treenaamaan), mutta toisaalta vähän turhautti kun meillä olisi niin paljon juttuja just nyt mitä haluaisin treenata ja käydä kouluttajan kanssa läpi. Koska suurin osa kurssilaisista oli meitä selkeästi vähemmän treenannut niin treenattavat jutut valittiin pitkälti toki heidän mukaan.

Treenissä oli sivulla olo ja siinä kontaktinpito. Meille kylläkin tosi hyödyllinen treeni. Paikalla oli paljon uusia ihmisiä ja Cavalle haastavaa häiriötä. Se meni aika helposti alkuun häiriöihin. Ei olla tätä tehty aikoihin ja olisi kyllä syytä tehdä. Kehuja Cava sai hyvästä perusasennosta ja erinomaisesta paikasta. Häiriönsiedosta se ei saanut kehuja :D ohjaaja sai kehuja palkan suunnasta ja mustavalkoisuudesta (aika uskomatonta! johonkin mäki oon tässä kehittynyt!). Cavalla oli hauska tapa hypähtää etutassuja vähän ilmaan aina kun sanoin sille "seuraa" käskyn sivulla. Samalla se ryhdisti asentoaan siinä sivulla. Se on niin söpö työmyyrä!

Toisena liikkeenä oli liikkeestä istuminen. Ei olla aikoihin panostettu vaan yhteen jäävään vaan etenkin viime aikoina tehty paljon erottelutreeniä. Tein alkuun peruuttaen, mutta Cavan istumiset oli tosi täpäköitä ja täsmällisiä. Vaihdettiin niin, että Cava kulki sivulla mukana (ei vielä seuraten) ja tehtiin siinä istumisia. Näissä Cava tarvitsi pientä käsiapua vielä, että istumisista tuli hyviä ja täpäköitä. Selkeästi se meni vähän epävarmaksi kun tehtävää muutettiin ja vaati vielä tukea vaikka joku herne sen päässä toimi. Nyt vaan jatketaan treeniä niin, että Cava kulkee vasemmalla (tai oikealla) ja itse oon oikein päin enkä enää joka treenissä peruuttele. 

Loppuun yhteistreeni, jossa tehtiin alkuun ihan vaan kontaktin tarjoamista ja kun se sujui niin 1-2 askeleen seuraamisia ja paikoillaan käännöksiä. Cava keskittyi tosi kivasti vaikka se oli jo tehnyt aika paljon toistoja eikä ollut ehtinyt levätä välissä kun tehtiin vikana meidän yksilötreeni. Kouluttajana kurssilla oli Marianne Forsell ja tosi pirteä ja kannustava kouluttaja oli kyllä ja selkeästi perusasioihin panostava. Kehui Cavaa tosi lupaavaksi ja sanoi, että siitä tulee varmasti hieno tokokoira. Kyllähän tällaiset kommentit aina hymyilyttävät ja itsekkin pakko tykätä kouluttajasta, kun on niin ammattitaitoinen tyyppi, että heti huomaa kuinka hirmuisen hieno koira mulla on ;) 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

MeJä koulutuspäivä


Tänään osallistuttiin ERTTI:n järjestämään MeJä koulutuspäivään. Oltiin ihan ummikkoina mukana kun ei lajista tiedetä mitään. Ei musta taida mejän treenaajaksi olla, vähän ällötti se veri ja sorkka, mutta kivaa ja mielenkiintoista oli pitkästä aikaa päästä kokeilemaan jotain ihan uutta.

Päivä aloitettiin jälkien tekemisellä. Tehtiin kaikille alemman koeluokan tapaiset jäljet (3 suht suoraa sivua, 2x90 asteen kulma, jäljen alussa tallottu "makuu", kulmissa makuut ja jäljen lopulla makuu). Jälki oli meillä aloittelijoilla toki kisajälkeä lyhyempi, mutta samalla kaavalla kuitenkin tehty. 

Hieman mietitytti, että mitä Cava verestä sanoo ja jostain syystä itseä jännitti tosi paljon kun hain Cavan autolta hommiin. Cava kuitenkin alkoi jo autolta käyttää hyvin nenää kun oli jälkivermeet päällä. Jotenkin hauskaa miten vahvasti se on yhdistänyt nuuskuttelun liinaan ja valjaisiin. Voisiko tunnarinkin tehdä näissä varusteissa? ;)

Meillä oli aika vaikea jäljen alku kun siinä oli ryteikköä, eikä verinen sieni ilmeisesti ollut kovin hyvin pysynyt maassa vaan pomppinut aika paljon. Tästä huolimatta Cava pysyi tosi hyvin jäljellä, mutta otti välillä ilmasta vainua. Kulmat se teki tosi nätisti ja löysi joka kerta heti oikean suunnan lähteä seuraamaan taas jälkeä. 

Tosi monelle koiralle oli vaikea työskennellä kauempana ohjaajasta, mutta Cava viiletti pitkällä liinalla menemään. Mun mielestä Cavan vauhti oli suhteellisen rauhallinen, mutta meidän jäljellä mukana olleet kyllä valittelivat jäljen jälkeen että eivät olleet meinanneet pysyä vauhdissa mukana :D mutta siis Cavaksi se oli aika rauhallinen jäljestys. Tosi tarkkaan Cava nuuskutteli. 

Kouluttaja kehui Cavan työmotivaatiota ja intoa jäljellä. Sanoi, että Cava pysyi koko ajan jäljen päällä ja teki rauhassa ja tarkasti. Ainut asia mitä olisi voinut tehdä paremmin oli se, että olisi tarkistanut makuut vähän huolellisemmin ja viettänyt niillä enemmän aikaa. Nyt Cava vaan meni kulmatkin tasaisella vauhdilla ohi eikä jäänyt paljoa ihmettelemään. Tästä huolimatta kouluttaja oli kuitenkin sitä mieltä, että Cava olisi tällä suorituksella saanut kokeessa ykköstuloksen. On se vaan taitotypy ihan joka lajissa! Sellaista hullua työmyyrää taisin toivoakkin. Ei sitä haittaa, että mikä laji ja ollaanko aiemmin treenattu, kunhan pääsee vaan tekemään. 

Paimennus 31


Eilen paimennettiin pitkästä aikaa Somerolla. Olipas liikkuvat lampaat itselle tällä kertaa tosi vaikeat ja jokunen pyllähdys ja seinän ja lampaiden väliin jääminen mahtui treeniin. Cavalle selkeästi ahtaat paikat kiihdyttää vielä ja kun oltiin sisällä niin sillä ei ollut niin hyvin mahdollisuutta purkaa itseään juoksemalla. 

Saatiin kuitenkin Tuijalta kehuja ja oon tosi tyytyväinen Cavan tottelevaisuuteen ja hallintaan vaikka vauhtia olikin ehkä vähän liikaa. Tuijan mielestä Cavaa pitäisi alkaa nyt ihan oikeasti kouluttamaan ja oon kyllä samaa mieltä. Cava kuulema tarvitsee ja haluaa lisää tehtäviä. Sillä on nykyään niin kiva mielentila lampailla että voi oikeasti jo vaatia siltä juttuja. Sääli vaan kun itse oon niin pihalla paimennuksesta että tosi vaikea opettaa koiraa kun itsellä vaan hetkittäin hajua mitä pitäisi tehdä.

Molemmat kierrokset oli aika samanlaisia ja keskityttiin samoihin juttuihin. Tehtiin hakujen alkeita ja stoppeja. Stopit on kyllä nyt parantuneet hurjasti ihan lyhyessä ajassa! Cava kestää jo tosi kivasti stopissa vaikka itse ja lampaat liikuttaisiin. Tarjoaa myös toisinaan tosi kivasti maahanmenoja. 

Hakujen alkeita aloitettiin treenaamaan niin, että pysähdyttiin ja kävelin Cavan luokse ja vein sen vähän kauemmas lampaista. Sen jälkeen lähetin Cavan kiertämään ja hakemaan lauman joko myötä- tai vastapäivään. Autoin Cavaa alkuun antamalla vähän painetta. Cava teki tosi nätit kaaret eikä juossut kauhean suoraviivaisesti lampaiden taakse vaan oikeasti kaarsi lauman taakse. Kun Cava oli lauman takana tasapainopisteessä mun tehtävä oli pysäyttää se ja sen jälkeen vasta uudelleen kaikki liikkeelle.

Vaikeinta oli varmaan itselle se paikoilla pysyminen. Tuppasin aina lähtemään liikkelle kun Cava saavutti tasapainopisteen ja näin Cava sai lauman nostot vähän ilmaiseksi kun lampaat tuli mun perässä. Saatiin me jokunen onnistunutkin suoritus kun itse maltoin jäädä odottamaan. Eilen tuntui taas aika haastavalle paimennukset, mutta ihan hyvin Cava teki. Jotenkin itsellä taas epätoivoinen olo koko lajista kun tuntuu etten tajua koko hommasta mitään.