torstai 29. joulukuuta 2016

Uutta ulkoasua

Uuden vuoden kunniaksi uutta ulkoasua ja ilmettä blogiin. Osa olikin jo ehtinyt huomata, että blogi oli hetken aikaa sulkeutuneena, mutta ihan vaan ulkoasumuutosten takia. Aivan ihanan ja todella hienon bannerin meille piirsi supertaitava Maija Suni (http://rabbits-smiles.blogspot.fi)! Kiitos vielä miljoonasti <3

Mitäs meidän lukijat tykkäävät tästä uudesta ulkoasusta? Minusta Maija onnistui todella hyvin tuomaan esille Cavan aktiivisuuden ja iloisuuden ja uusi banneri kertookin kaiken olennaisen meidän blogista; ihana ja pirteä Cava paimennuksen ja tokon parissa.

tiistai 27. joulukuuta 2016

Paimennus 23

Kuukausi ollut paimennustreeneistä taukoa. Ei olla ehditty paimentamaan kun itse olin viikon reissussa ja sen jälkeen paranneltiin tassuhaavaa. Sitten joulukiireet vielä päälle niin paimennus jäi joulukuussa vähälle. Viime kerralla paimennustreenit eivät oikein sujuneet, joten itsellä houkutteli jatkaa paimennustaukoa ensi vuoden puolelle ja katsoa vaikka keväällä uudelleen jos sujuisi paremmin. Joulu kuitenkin pehmitti itseni ja ajattelin miten kivaa Cavalla olisi päästä paimentamaan. Niinpä suunnattiin joulupäivänä Seutulaan lampaita ihmettelemään. Odotukset eivät olleet korkealla ja aamusta hieman kadutti kun paikalle ajettiin.

Ensimmäisellä kierroksella Mervi lähti mukaan ja itsellä taas pää löi tyhjää. Homma lähti kuitenkin pyörimään kivasti ja ensimmäinen kierros vedettiin läpi Mervi meidän tukena. Cava teki nätisti. Hieman olisi halunnut juosta ympäri, mutta uskoi varsin pienellä sanomisella ja oli yllättävän rauhallinen. Tehtiin ihan vaan kuljetusta ja jouduttiin hieman suunnittelemaan reittiä, kun aitaus oli osittain tosi jäinen. Koitettiin siis vältellä jäisimpiä kohtia, ettei kukaan kaatuisi. Ensimmäinen kierros lopetettiin aika lyhyeen, sillä Cava jaksoi tosi hyvin ja teki nätisti. Mervikin oli yllättynyt, että Cava malttoi ja keskittyi näin hyvin tauon jälkeen.

Toisella kierroksella Mervi lähti taas alkuun mukaan, mutta lähes koko kierros tehtiin sitten Cavan kanssa kahdestaan. Oli ilahduttavaa huomata, että saatiin homma toimimaan ihan kahdestaankin ja että Cava oikeasti osaa ja pystyy. Tauko oli selkeästi tehnyt vaan hyvää, Cava oli varmasti miettinyt asioita ja nyt keskittyi 100% paimennukseen, itse olin ehkä saanut otettua asiaan vähän etäisyyttä ja todettua että se on vaan harrastus. Jotenkin aina kovat paineet onnistua paimennustreeneissä, koska tiedän että Cava on hyvä ja toisaalta myös odotan siltä ja itseltäni paljon. Kun ei itse ymmärrä lajista paljoakaan niin pitäisi ehkä suhtautua siihen vähän rennommin. Toinenkin pätkä tehtiin aika lyhyenä kun kaikki sujui niin kivasti.

Luulen, että Cavalle lyhyemmät ja onnistuneet pätkät olivat nyt paremmat. Se oli treenien jälkeen taas todella väsynyt ja nukkuikin melkeen koko loppu päivän. Cavalla väsymys purkautuu usein pelleilynä ja riekkumisena ja en aina itsekkään ihan ymmärrä, miten väsyttävää paimennus Cavalle on. Vaikka Cava vaikuttaa siltä, että se jaksaa ja pystyy tehdä loputtomasti, niin kyllä sitäkin uudet ja haastavat jutut väsyttävät.

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille ❤️


Possu selvisi kunnialla myös piparihaasteesta:



torstai 22. joulukuuta 2016

Vuosi yhteiseloa ja fyssarilla

Tällä viikolla tuli vuosi täyteen siitä, kun Cava kotiutui. Vuosi aussien omistamista takana, päivääkään en vaihtaisi. Vuosi on mennyt nopeasti!


Tänään käytiin reilun kolmen kuukauden jälkeen fyssarilla. Aika pitkä tauko ehtinyt tulla ja erityisesti nyt liukkailla keleillä tapahtuneet liukastumiset ja pari kaatumista huolestutti. Cavalla oli vähän hulivilipäivä. Odotteluhuoneessa se olisi halunnut pusutella kaikkia ihmisiä ja ulkona kun katsottiin liikkumista niin ei varmaan saatu kovin montaa nättiä raviaskelta esitettyä. Hoitohuoneessa olisi ollut paljon hauskempi leikkiä ja tutkia paikkoja kuin makailla rauhassa. Pienen tahtojen taiston ja suostuttelun jälkeen Cava kuitenkin antautui nätisti hoidettavaksi.

Ilahduttavaa oli, että Cava oli hurjan hyvässä kunnossa. Ei aristanut mitään eikä mitään isompia jumeja löytynyt. Kaiken kaikkiaan hyvässä vaiheessa oleva nuori koira. Lihasmassa alkanut nyt selkeästi kasvaa ja erityisesti takapäässä oli hyvät lihakset. Etupään lihasmassa vähän pienempi, mutta tässä kehitysvaiheessa sekin hyvä. Muutamia jumppaohjeita saatiin, niin etupäähän kuin ihan yleisesti koko kroppaan. Fyssarin mielestä tälläinen 3kk väli vaikuttaisi ihan hyvälle hoitoväli meille, ellei koiraa sitten ala joku vaivaamaan. 

tiistai 20. joulukuuta 2016

Tavoitteita vuodelle 2017


Vuosi 2016 lähenee loppuaan ja on varmasti paikallaan katsoa kasaan joitakin tavoitteita ensi vuodelle. Tavoitteiden asettaminen motivoi ainakin itseäni treenaamaan säännöllisemmin ja johdonmukaisemmin. Ilman tavoitteita omat treenit tuppaavat menemään mukavaksi hömpöttelyksi, jolloin ei valitettavasti kehitystä parempaan tapahdu vaikka hauskaa onkin. Hömpötelläkkin aiotaan, mutta jotain pieniä tavoitteita lähdetään myös tavoittelemaan.

Ensimmäinen yhteinen vuosi Cavan kanssa on ollut kaikkea mitä odotinkin. Cava on ylittänyt kaikki haaveeni ja se on kasvanut ihan loistavaksi nuorukaiseksi.

Viime vuoden lopulla kirjoittelin vastaavanlaista postausta ja sen voi halutessaan lukea tarkemmin täältä. Lyhykäisyydessään kuitenkin seuraavat asiat olivat meillä tavoitteena vuonna 2016:

Arki kuntoon
Aika säälittävän vähän treenattu oikeasti mitään arkijuttuja. Tosin Cava ollut aika helppo ja kiltti, joten ei siitä mitään kulmakunnan kauhu ole kasvanut. Jotenkin vaan tulee juostua lajitreeneissä niin paljon, että sen jälkeen väsyneenä tulee välillä lipsuttua arkivaatimuksista (mm. remmissä vetäminen). Tosin etenkin nyt loppuvuonna olen asiassa tsempannut ja Cava on aika hyvin vastannut sääntöjen tiukennukseen ja tällä hetkellä arki rullaa kivasti.

Pennun sosiaalistaminen
Oltaisiin voitu varmasti harrastaa sosiaalistumista enemmänkin, mutta käytiin ahkeraan alkuvuodesta Mustin&Mirrin pentutreffeillä sekä nähtiin tarkkaan valittuja koirakavereita. Koiria kohtaan Cava ei ole mikään supersosiaalinen vaan sitä helposti edelleen uudet tuttavuudet hieman jännittää. Tulee kuitenkin kaikkien kanssa toimeen. Erityisesti toiset aussiet ovat mieluista leikkiseuraa, varmaan koska ovat leikkityyliltään samanlaisia. Ihmisiä kohtaan Cava on aika ylisosiaalinen, joten sitä ei ole hirveästi tarvinnut vahvistaa. Muuten uusiin asioihin Cava suhtautuu fiksusti ja uteliaasti, mutta ei kuitenkaan ole tyhmän rohkea.

Pohjia tokoon
Sanoisin, että tässä tavoitteessa onnistuttiin varmasti parhaiten. Toko treenattu säännöllisesti huippukouluttajien opissa Cavan täytettyä 16 viikkoa ja sitäkin ennen treenattiin jo useampi kerta viikossa itsekseen. Cava on vuodessa ehtinyt käydä aikalailla kaikki liikkeet alokasluokasta erikoisvoittajaluokkaan asti läpi (toki mukautetusti ja helpotetusti ja pentutreeneillä).


Pohjia agilityyn
Agilityä treenattiin ehkä viisi kertaa. Cavan kanssa tehty hyppytekniikkatreeniä, putkiin juoksua ja joitakin ohjauskuvioita käyty läpi. Hyppytekniikkatreeniä tarvisi lisää. Putkihullun tuosta saisi aika helposti jos vähän ehtisi useammin treenata. Minun ohjausta Cava luki tosi kivasti ihan luonnostaan ja siitä tulisi varmasti aikamoinen aksatykki.

Jälkiharrastuksen aloittaminen
Aloitettiin keväällä EPK:n jälkikurssilla ja saatiin sieltä kivat pohjat jälkien tekoon. Omatoimisesti ollaan treenejä jatkettu ja Cavalla on kiva ja tarkka jäljestystyyli. Harrastus siis saatiin hyvin käyntiin ja talvitauon jälkeen olisi tarkoitus taas jatkaa nenähommia. Hirveä hinku Cavalla olisi jäljelle ja kurssilla se pärjäsi paremmin kuin hieman jo kokeneemmatkin koirat, joten voisi sanoa, että ihan luonnonlahjakkuus tässä(kin) lajissa.

Paimennusta kokeilemaan pari kertaa
Paimennustreenejä on takana parikymmentä, joten tämä tavoite täytetty ja ylitetty! Ehdittiin jopa aloittaa suuntakäskyjen alkeita ja poispäin ajoa.

Opetella paljon temppuja
No ei opeteltu. Opetin Cavalle peruuttamisen sekä seisomaan etu- tai takajalat korokkeella. Tassuakin se osaa jo antaa kun hoitopaikassa oli sille se opetettu.

Käydä virallisissa terveystarkastuksissa 
Luustokuvat otettiin 19.11. Silmätarkki taitaa mennä ensi vuodelle.


Vuoden 2017 tavoitteet: 

RTK1 & Rally-Tokon AVO luokan korkkaus
Alkuvuodesta olisi tarkoitus suunnata kisaamaan Rally-Tokossa ja hakea koulutustunnusta RTK1. Mikäli RTK1 tavoite saavutettaan ja ehditään rallya treenata niin syksymmällä olisi kiva korkata myös AVO luokka.

TK1
Tokossa olisi tarkoitus myös aloittaa kisaura ensi vuoden aikana ja yrittää saavuttaa koulutustunnus TK1. Jatketaan myös säännöllisesti ohjattuja treenejä.

Pakko Hoo näyttelyistä
Cavalle tulee 15kk ikää tammikuun lopulla ja keväälle/kesälle olisi suunnitelmissa löytää joku sopiva näyttely ja lähteä harrastushoota yrittämään.

MH-kuvaus
MH-kuvaus olisi tarkoitus käydä tassuttelemassa läpi ensi vuoden puolella.

Paimennus
Jatketaan paimennusta ja haetaan siellä vielä oikeaa mielentilaa. Koitetaan ehtiä säännöllisesti treenaamaan ja keväälle ja kesälle erityisesti paljon paimmennustreenejä. Ensi vuodelle ei vielä mitään kisatavoitteita. Tähdätään kuitenkin esikokeen suoritukseen (jossain hamassa tulevaisuudessa), joten koitetaan treenailla sitä silmällä pitäen. Pääpaino kyllä siinä oikeassa ja rauhallisessa mielentilassa.

Jälki
Jatketaan jälkitreenejä talvitauon jälkeen. Keppi-ilmaisua myös vahvemmaksi. Jos oikein reipastutaan niin myös muiden ihmisten tekemisiä jälkiä olisi hyvä päästä säännöllisesti ajamaan.

Arki & hallinta
Treenataan myös arkijuttuja vielä lisää ja pyritään pitämään säännöistä tiukasti kiinni. Lisää hallintaa ja tottelevaisuutta myös arkitilanteisiin.

Nose Work
Nose Workia halusin jo tänä  vuonna päästä kokeilemaan, mutta se jäi. Nyt ollaan kuitenkin tilattu hajut itsellemme, joten ensi vuonna aletaan tätäkin treenailla.

Eiköhän tuossa ole tavoittelemista jo ihan riittämiin. Tarkoitus tottakai pitää hauskaa ja ei liikaa stressata tavoitteiden saavuttamisesta. Cavalle toivon aktiivista ja tervettä harrastusvuotta. Kiitos kaikille meidän lukijoille kuluneesta vuodesta ja toivottavasti pysytte matkassa mukana myös ensi vuonna.

lauantai 17. joulukuuta 2016

Junnutoko 12/12

Eilen oli viimeinen kerta Nina Mantereen tokokurssia ja nyt jäädäänkin tokosta pienelle joulutauolle ja jatketaan ohjatuissa treeneissä taas ensi vuoden puolella. Kurssi on ollut meille tosi antoisa ja ollaan edetty treeneissä vauhdilla. Ollaan tehty liikkeitä kaikista luokista ja lisäksi paljon häiriötreeniä. Ollaan myös keskitytty Cavan mielentilaan ja olen saanut itselleni paljon työkaluja, joilla työstää Cavalle oikeanlaista treenimielentilaa. Monipuolisia ja vaihtelevia treenejä siis ollut ja Cavasta saanut taas paljon irti. Nina kun on Cavaa pennusta asti nähnyt ja sen kehitystä niin on osannut antaa meille hyvät ja sopivat treenivinkit jatkoon. 

Eilisissä treeneissä aloitettiin luoksetulon häiriökäskyillä ja valekäskyillä. Naurattaa jotenkin Cavan palveluintoisuus aina häiriökäskytyksistä. Se niin intopiukeana tekee kaikki käskyt, sama se kuka käskee :D pieni työnarkomaani. Loppuun taas skarppasi ja keskittyi paremmin minuun. Valekäskyt oli myös haastavia ja niissä helpotettiin paljon, sellaisia sanoja jotka ei muistuta käskysanoja ja rauhallisella ja monotonisella äänellä sanottuna. Alkuun Cava meni niihinkin aika helposti, mutta rupesi jo parin mokan jälkeen skarppaamaan enkä saanutkaan sitä niin helposti enää juksattua. Hassu Cava! Vaatii kyllä hurjasti häiriötreeniä ja käskytyksiä mutta kyllä se selkeästi osaa kuunnellakkin. 


Lopuksi otettiin seuraamista ja peruuttamista. Seuraaminen oli aluksi pomppimista eikä oikeastaan seuraamista. Jos jotain oon pentutreeneissä tehnyt oikein niin seuraamispaikka on kyllä iskostunut Cavan päähän. Pomppimisesta ja innostuksesta huolimatta se seurasi juuri tismalleen oikeassa paikassa. Pomppiminen helpottui toisella seuraamiskierroksella. Täytyy kuitenkin pomppimiseen puuttua jos sitä alkaa liikaa esiintymään. Innokas saa olla, mutta kaikki jalat ei kuulema saa olla samaan aikaan ilmassa. Tylsää sanoo Cava. Tehtiin aika pitkää seuraamispätkää. Vasemmalle käännökset Cava tekee aika vahvasti takapäätä käyttämällä ja niiden jälkeen tahti aina hieman hajoaa, joten täytyy ottaa ne mukaan nyt pidempiin pätkiin (ollaan treenattu pitkälti vaan lyhyillä pätkillä ja palkkaus käännöksen jälkeen). Cava jaksoi ja keskittyi hyvin pidemmässäkin seuruussa. Sillä on ihana asenne ja motivaatio seuraamiseen. Itse sain kehuja selkeydestä Cavaa kohtaan. 

Loppuun hinkattiin vielä hieman peruutusta. Siinä pitäisi ottaa nyt mielentila tarkkaan syyniin ja keskittyä rauhalliseen ja tasaiseen peruutustahtiin. Nyt peruuttaminen on hieman rumaa kun Cava pomppii ja on epätasainen. Myös oikea paikka paikoitellen katoaa. Luulen että pomppiminen on osin tästä siirtynyt nyt myös suoraan seuraamiseen. 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Junnutoko 11/12

Cavan tassuhaava on parantunut hyvin ja eilen otettiin illalla pienet tokotreenit. Eiliset treenit sujuivat hyvin, mitä nyt alku meni sähellykseksi sekä itsellä että Cavalla, mutta ihan ymmärrettävää tauon jälkeen. Pienen rauhoittumisen jälkeen saatiin jopa jotain ihan fiksua aikaiseksi. Voi että, olisi tehnyt mieli jatkaa treenejä vaikka kuinka pitkään. Meillä oli niin hauskaa ja oli ihana päästä pitkästä aikaa Cavan kanssa tekemään. Treenien jälkeen oma pää pursuili treeni-ideoita ja hymyilytti koko illan. Jos jotain niin ainakin oma motivaatio kasvoi tauon aikana.

Tänään meillä oli Nina Mannerin tokotreenit illalla ja päästiin jatkamaan meidän onnistumisia. Aloitettiin treeni meidän ryhmäläisten kanssa paikalla makuulla. Ensimmäinen "koemainen" paikkis Cavalle. Vierellä koirat ja liikkurin käskytykset. Pidin Cavan remmissä ja jäin aika lähelle. Cava kuitenkin yllätti positiivisesti. Se pysyi ainoana paikalla rauhallisesti ja levollisesti. Hieman vilkaisi sivulle kun kaveri lähti ja kun kaverilla oli haasteita jäädä paikkikseen. Yhden kerran nuuskutteli maata ja siitä sain kommentin, että kannattaa heti puuttua ja kertoa koiralle ettei ole ok. Kouluttajalta saatiin kuitenkin paljon kehuja, Cavalla oli täysin oikea mielentila ja se pysyi hyvin ilman aikomustakaan nousta. Otetaan nyt tehokuuri paikkikseen tavoitteena, että Cava pysyisi n. 2min paikkiksen niin että olen itse pitkällä matkalla. Tehdään myös häiriköityjä paikkiksia (heitellään leluja/nameja/kaveri kutsutaan vierestä/jätetään Cavalle pitkä remmi ja kesken paikkiksen vedetään siitä hieman ja ei saa nousta jne.). Treenataan sivulta maahan kuntoon -> nyt Cava menee aika lyhyenä maahan eikä jää välttämättä hyvään asentoon ja joutuu korjaamaan asentoa/makaa oudossa asennossa. 

Omalla vuorolla tehtiin vähän rally-toko juttuja, koska ajattelin että voitaisiin startata meidän kisaura alkuvuodesta rally-tokon alokasluokasta. Rally-tokon alokas aika helppo ja kiva tapa aloittaa kisaaminen ja lähteä hakemaan hyvää fiilistä kokeisiinkin. Puhuttiin muutenkin kisaamisesta ja Nina oli sitä mieltä, että Cava on tokonkin alokasluokkaan kisavalmis muuten kuin paikkiksen osalta ja sitä suuremmalla syyllä kehotti meitä nyt tehotreenaamaan sitä. Tuli tosi hyvä mieli näistä kommenteista ja motivaatiota treenata. Kivaa, että kaikki se työ mitä ollaan tehty alkaa vähitellen näkyä ja oikeasti kokeisiin meneminen alkaa olla pikkuhiljaa ajankohtaista. 


Treenattiin edestä sivulletuloa oikealta ja saksalaista täyskäännöstä. Lapsinero Cava teki muutamalla avustetulla toistolla jo tosi päteviä suorituksia ja päästiin jo pienentämään apuja. Saatiin kotiläksyksi jatkaa treenejä ja edestä sivulletuloon ottaa erottelutreeniä. Eli edestä sivulle vasemmalle/oikealle/suoraan/takakautta. Kivaa saada ihan uusia treenijuttuja ja vaihtelua! Saksalaisissa käännöksissä tyyppi oli ihan yhtä pätsky. Nina kehuikin, että Cava on harvinaisen fiksu ja nopeasti oppiva koira <3 itsehän olin haljeta ylpeydestä kun huippukoiraani kehuttiin. Nina käski nauttia taitavasta ja minun kanssa työnteosta nauttivasta koirasta. Olen tainnut kouluttajilta kuulla vastaavia kommentteja Cavasta aiemminkin ;) on se vaan ❤️ 

Tehtiin vielä häiriköityjä paikkiksia, jossa Nina yritti houkutella Cavaa luokseen ja heitteli hanskoja yms Cavan yli/eteen. Pari noloa häiriöön menoa Cavalta, mutta tosi hyvää tsemppausta myöskin. Erityisesti lopussa Cava skarppasi ihanasti ja tapitti minua keskittyneesti eikä edes vaivautunut vilkaisemaan häiriöiden suuntaan. Kaikki häiriötreeni on Cavalle kyllä hyväksi, mutta erityisesti ihanien ihmisten lepertelyt saavat sen lankeamaan. Edistystä niissäkin kyllä tapahtunut.

Loppuun pari vauhtiruutua. Ne lähinnä loppupalkaksi. Pientä palautetta tuli treeneissä itselleni siitä, että minun pitäisi luottaa koiraan enemmän. Se on kiltti ja tottelevainen ja hyvin hallinnassa, joten ei pitäisi liikaa varoa ja varmistella. Kisoissa sitten helpompaa ja rennompaa kun luottaa, että koira osaa. Olen tainnut kuulla tämän joskus aiemminkin :D pitää siis tsempata! Huippukivat treenit ja ihania onnistumisia ja uusia treenijuttuja. SuperCava! 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Tassuhaavaa ja muita kuulumisia

Olin viime viikon lomailemassa ilman koiria (hui, jo toista kertaa tänä vuonna) ja koirat olivat sitten kumpikin hoidossa reissuni ajan. Molemmat olivat pitäneet hoidossa vähän turhan hauskaa... Koda oli tapansa mukaisesti varastellut ruokaa. Mikä sika. Hävetti kuunnella mitä kaikkea mun vanha ja viisas Koda oli hoidossa ollessaan touhunnut. Se oli löytänyt ruokakätön, mutta kätkö osoittautui varsin huonoksi. Kuivia puurohiutaleita, hyi! Koska puurohiutaleet eivät olleet maistuneet oli Koda päättänyt levitellä ne ympäri asuntoa. Jokainen voi varmasti kuvitella sotkun mielessään. Lisäksi Koda oli päättänyt, että hänet on täysin hylätty ja se oli sinnikkäästi istunut iltaisin eteisessä ULVOMASSA minun perään ja käyttäytynyt muutenkin kovin kärsivästi. Mököttänyt ja murjottanut. Ruoka olikin ainut asia mikä Kodaa piristi. Ja siis mainittakoon, että Koda oli vanhempieni luona hoidossa. Siellä sillä oli tuttuja shelttikavereita, tutut ihmiset ja tuttu koti, jossa Koda on asunut suurimman osan elämästään. Tästä huolimatta pientä mustaa oli ahdistanut kovastikkin. Muutaman päivän jälkeen se oli hieman rauhoittunut ja tyytynyt kohtaloonsa. Koda on aina kurja jättää hoitoon, koen huonoa omatuntoa kun tiedän ettei se viihdy edes tutussa paikassa.

Cava puolestaan oli työkaverini luona hoidossa. Cava on (tässäkin) asiassa täysin Kodan vastakohta. Cava ei jäänyt minua ikävöimään vaan häntä heiluen lähti hoitotädin matkaan ja oli mainiosti viihtynyt koko viikon. Onnea on koira, joka on kotonaan missä vain ja kenen kanssa vain. Ei stressaa omistajaakaan jättää koiraa silloin tällöin hoitoon. Riiviöinytkin Cava oli ehtinyt, oli maistunut useammat kengät ja pahvilaatikon reunaa oltiin mutusteltu. Lenkillä oli pysynyt vapaanakin lähellä ja muutenkin ilmeisesti käyttäytynyt ihan hyvin. Oli selvästi saanut olla hieman löysemmällä kurilla kuin kotona koska nyt ollut erityisen ärsyttävä ja "unohtanut" kaikki sääntönsä.

Molemmat koirat olivat myös hieman loukanneet itseään hoidossa ollessaan. Kodasta huomasin hakiessani, että sillä oli naama hieman turvoksissa ja kotiin päästyä naama jatkoi vain turpoamistaan, joten lauantaina päivystys kutsui. Turpoaminen jäi hieman mysteeriksi, alkuun epäiltiin allergiaa, mutta kortisoni ei turvotusta selkeästi laskenut ja turvotus ei ollut ihan allergiaturvotuksen kaltaista. Koska turvotus kuitenkin hieman laski ja päivystyksessä oli selkeästi kiireellisempiäkin potilaita niin lähdettiin kotiin kun naaman turvotus ei kuitenkaan Kodaa häirinnyt ja viikonlopun aikana turvotuskin sitten laski. Jännä juttu, täytyy mennä tarkempiin tutkimuksiin jos uusii. Poskesta löysin reijän kun turvotus laski, mutta en tiedä olisiko Koda kuitenkin vahingossa purrut itse itseään kun poski oli niin turvonnut. En oikein keksi miten muuten sillä olisi voinut olla hampaan reikä posken sisäpuolella. Voi raukkaa.

Cava puolestaan oli satuttant tassunsa ja anturasta puuttui palanen. Sekin saa nyt sitten olla saikulla ja toivotaan, että päästäisiin perjantaina tokotreeneihin ja muutenkin jo normaaliin arkeen. Alkaa tota virtaa olla jo vähän kertynyt kun hoidossa ollessa oli kuitenkin päässyt huomattavasti vähemmän puuhastelemaan kuin mitä normaalisti tottunut. Eilen ajattelin, että meiltä kaatuu talosta seinä kun neiti hieman vauhdilla ryntäsi omalle paikalleen.. Olipas kyllä ihan valtavan kova ikävä murusia! Kamalan ihania ja ihanan kamalia molemmat :*