keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Lumihirviö

Viime viikolla satoi tänne Etelä-Suomeenkin lunta. Kovasti olisin itse toivonut lämmintä ja vähä lumista talvea, mutta onhan valkoiset maisemat tosi kauniit. Cava on villiintynyt lumentulon myötä täysin. Se loikkii ja pomppii lumikasoihin ja jahtaa lumipalloja. Lumisateessa se koittaa napata kaikki lumihiutaleet suuhunsa. Cavan lumiriemua seuratessa on vaikea olla pitämättä talvesta. Väsyneenäkin tulee lenkiltä kotiin hymyssä suin kun saanut seurata hullun mustan onnea. Viime talvena jouduttiin auraamaan Cavalle oma juoksurata vanhempieni takapihalle kun pieni meinasi hukkua lumeen. Nyt koipeliini loikkii ja pomppii lumikasoissa ja nauttii pellolla juostessa lumen tuomasta vastuksesta. Nopeasti se pieni kasvoi isoksi!

Muuten Cavalla on pieni teinihirviö nostellut päätään viime aikoina ja ollaan taas saatu käydä keskustelua käytöstavoista. Joiltain osin Cava tuntunut taantuvan ihan pennuksi, samoja juttuja yrittää kuin vuosi sitten. Täytyy sanoa, että se alle 4 kiloa painava pallero, joka roikkui housun lahkeissa oli huomattavasti söpömpi kuin tämä nuori neitokainen, joka on nyt "unohtanut" ettei lahkeissa roikkuminen olekkaan ehkä sallittua. Kiltisti uskoo kun sille sanoo, mutta kovasti yrittää kaikkea höpöä. Jos jotain positiivista niin luoksetulot kaveriporukassa parantuneet selkeästi, aiemmin sai vain haaveilla, että neiti ottaisi käskyjä hörökorviinsa, mutta nyt viime aikoina se on jopa tullut hakemaan namia kädestä kesken leikkien.

Kovasti Cavalla tuntuu nyt olevan energiaa ja tekemistä se jaksaisi vaikka ja kuinka. Ollaan treenailtu tokoa pari kertaa päivässä (saa siis osan ruuasta kädestä, hommia tekemällä) ja lenkkeilty ollaan melko runsaasti. Ohjattuja treenejä on yleensä parit viikossa ja samoin kaverikoirien kanssa pääsee parina päivänä juoksemaan. Siitäkin huolimatta Cava on välillä kotona hieman turhan levoton. Vinguttaa vinkuvia leluja ja juoksee edes takaisin olohuoneesta eteiseen ja sieltä makkariin ja takaisin olohuoneeseen. Jonkun verran saanutkin siis nyt viettää laatu-aikaa portin takana ja päässyt "vapauteen" vasta kun on rauhoittunut. Meillä on sen verran pieni koti, ettei ihan hirveästi riekkumista kestä. Valeraskausoireet alkaa pikkuhiljaa poistua, ehkäpä olin vaan unohtanut miten aktiivinen ja vilkas Cava onkaan. Kunnon valeraskautta sillä ei ollut (ei siis hoivannut lelujaan tms), mutta kyllä se selkeästi oli väsyneempi ja rauhallisempi juoksujen jälkeen, nyt sitten ehkä ollaan taas palaamassa normaaliin ja hyvä niin vaikka säännöistä ollaan hieman jouduttukkin käymään vääntöä.

Vaihdoin myös penturuuan vihdoinkin "isojen koirien" ruokaan ja vaihto sujui hyvin. Jos mahdollista niin Cavan vatsa toimii tällä hetkellä jopa paremmin, mutta epäilen siihen vaikuttavan ulkona oleva paksu lumikerros enemmän kuin ruuan vaihto. Ei löydy kaiken lumen keskellä niin helposti maasta epäsopivaa syötävää. Pysyttiin edelleen Acanassa ja ruokana kanapohjainen ruoka, melkolailla samaa tavaraa kuin penturuokakin. Nappulat kooltaan hieman isompia ja paksumpia, niitä on ollut helppo käyttää treeninameinakin kun eivät murene niin helposti kuin ohuet pentunappulat.

Tälläinen pikainen kuulumispostaus tähän väliin. Kyllä meille muutakin kuuluu kuin vain treenejä! Käytöskoulua ainakin nyt ;)



Mitä meidän lukijoiden koirat ovat tykänneet talvesta? Onko muillakin lumiriemua vai jäätäisiinkö teillä mielummin sisälle lämpimään?

6 kommenttia:

  1. Jotenkin näiden harrastushurttien kanssa blogipäivityksetkin kallistuvat treenien suuntaan, itsellä sama juttu! :D Louhi tykkää lumesta, toki lyhytkarvaisena alkaa palella kun mittari menee alle -15 astetta. Nauttii tuvan lämmöstä ja jos saisi valita niin pysyisi sisätiloissa kovilla pakkasilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se vähän menee! Ei aika riitä kaikkien treenien ja niiden läpikäymisen jälkeen enää kirjoitella mitään arkikuulumisia :D ihana Louhi! Oon sen kanssa ehdottomasti samaa mieltä sisätiloihin jäämisestä kovilla pakkasilla!

      Poista
  2. Täällä rakastetaan lunta! Sekä omistaja että koirat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Paljon lunta ja lumileikkejä teidän talveen!

      Poista
  3. Serkkupojankin mielestä lumi on mahtavaa ja siinä juostaan kovaa iloisesti hypellen ja häntä propellina pyörien. Tänään sitä on satanut niin, että meilläkin alkaa olla 10 cm.
    Meillä oli ihan samanlaista pentutemppujen uusintaa noin vuoden ikäisenä. Onneksi ne menivät nopeasti ohi ja nyt tuntuu olevan selkeää aikuistumista havaittavissa. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan samanlaiset serkukset <3 toivottavasti tännekkin se aikuistuminen löytäisi jossain vaiheessa :D

      Poista

Kiitos kommentistasi!