sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Paimennus 15


Tänään oli taas aikainen aamu ja suunnattiin pitkästä aikaa Pukkilaan lampaita ihmettelemään. Kuinka hullua tää koiraharrastus oikein onkaan?! Yliarvostettua on pitkät aamu-unet ja rauhalliset aamupalat... Kun otin Cavan autosta se vaikutti aika hyvälle, rauhallinen ja kuulolla. Pian Kristiina saapui omien koiriensa kanssa ja siihen loppuikin Cavan kuulolla oleminen ja rauha. Voi kamala, kiljumista ja kiskomista. Tosin luulen, että innostui vain Kristiinan koirista (eikä siis lampaille menosta), kun viimeksi Pukkilassa pääsi juoksemaan niiden kanssa. Sain Kristiinalta paimennuskepin ja sillä sain Cavaa hieman rauhoitettua. Päästiin siis pellolle ilman minun totaalista hermoromahdusta. Nopea kertaus mitä ollaan viime aikoina treeneissä tehty ja suunnitelma tämän päivän treenille ja sen jälkeen lähdettiin lampaille.

Kristiina tuli katsomaan ensimmäisen kierroksen alkuun, että päästään hyvin hommiin. Cava lähtikin aika rauhassa ja nopeasti sen meno tasaantui vielä lisää. Kristiina jätti meidät yksinään pyörimään toiseen päähän peltoa ja meni auttamaan toista koirakkoa. Tehtiin Cavan kanssa perus kuljetusta, ehtona siinä että Cava on rauhassa. Jos kierrokset nousee niin pois lampailta ja saa tulla uusiksi kun on rauhassa. Sen lisäksi otettiin stoppeja ja liikkeelle lähtöjä. Tällä kertaa mulla oli paimennuskepin sijasta apuna ratsastuspiiska, jonka päässä oli muovipussi. Cava kunnioitti sitä yllättävän hyvin ja se oli itselleni helppo käyttää keveydestä johtuen. Ensimmäinen kierros meni tosi kivasti, ilahdutti Cavan maltti ja keskittyminen. Kumminkin oli ihan 100%:sti töissä eikä häröillyt mitään, pari kertaa otti matkalta kakkaa, mutta tosi hyvin toimi myös jätä-käsky lampailla ja tiputti kakat suusta ja jatkoi hommissa. Sain muovipussihässäkällä myös vahvistettua meidän huomautuskäskyä ja lopputreenissä Cava reagoi jo pelkällä käskyllä. Olihan siellä huonompiakin pätkiä mukana, mutta jotenkin se yleinen fiilis, kun itse suunnilleen tiesin mitä tehdä ja oltiin Cavan kanssa yhdessä hommissa. 

Tulipa hyvä mieli! Suunnilleen 20minuuttia tehtiin töitä ennen tauolle siirtymistä. Tauolla Kristiinakin kehui Cavaa ja sanoi sen menneen hyvän näköisesti ja kysy, että ollaanko ajateltu mennä kokeisiin (omg!). Hymyilytti hirveästi, Kristiinalta ei "ilmaiseksi" kehuja saa, joten kehut tuntuvat aina sitäkin paremmilta. Super Cava!! Vitsi mikä monitoimikoira, eilen riehui raivokkaasti maalimiehen kanssa ja tänään hipsutteli nätisti lampaitten perässä.


Tokalla kierroksella oli ajatuksena jatkaa samaa kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta ottaa myös mukaan jotain uutta. Alettiin siis rakentaa Cavalle pohjia suuntakäskyille. Vielä toki ilman käskyjä. Tehtiin tätä niin, että otettiin stoppi ja siitä lähdin kävelemään viistosti Cavaa kohti ja autoin sitä valitsemaan toisen suunnan ja siirtymään stopista toiselle puolelle lampaita. Alkuun Cava kiiihtyi tästä, mutta muutamat viimeiset toistot se malttoi tehdä nätisti ja kivalla varmuudella. Toisinaanhan Cavalla tuo kiihtyminen tulee epävarmuuden myötä, siltä se nytkin vaikutti. Uusi juttu ja ei ollut ihan varma mitä siltä halutaan. Muutama hyvä kun saatiin ja pääsin Cavaa kehumaan niin varmuus ja rauha löytyi ja pikkukoira teki hienoa työtä. Tänään oli hyvä paimennuspäivä <3 tykkään Kristiinan treeneistä kun hän aina vääntää kaikki asiat niin rautalangasta että tällainen tollo kaupunkilaistyttökin ymmärtää :D ja niin, kyllä näin hyvien treenien takia kannatti herätä aikaisin!

4 kommenttia:

  1. Tänään oli kyllä superpaimennuspäivä! :)

    VastaaPoista
  2. ootte kyllä jaksanut ahkerasti treenailla paimennusta! Huippua, että ootte molemmat kehittynyt kovasti :)

    VastaaPoista
  3. Vähän joo hurahdettu tähän paimennushommaan, nyt aletaan jo pikkuhiljaa kehittyäkkin! Mikä toki kannustaa treenaamaan lisää :) huippis-Cavan kanssa on niin kivaa treenata ihan mitä vaan <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!