sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Paimennus 14

Tänään ajeltiin ihanassa syysauringossa Vihtiin Cavan Laura-kasvattajan paimennusoppiin. Ihan ei löydetty samaa zen-mielentilaa kuin viimeksi Seutulassa, mutta ei meillä hassummin mennyt. Oma oppiminen vaan tuntuu välillä niin hitaalta, että meinaa alkaa turhauttaa. Cava oli kuitenkin kiltti ja taitava ja ansaitsi itselleen hurjasti kehuja.

Cavan 11kk posetus 

Ensimmäisellä kierroksella aloitettiin yhdessä niin, että oltiin Lauran kanssa molemmat lampailla. Cava aloitti hyvin ja rauhassa, mutta alkoi jossain vaiheessa ottaa Laurasta painetta ja hakeutui vahvasti mun luokse ja haki kontaktia. En oikein tiedä mistä tämä johtui, mutta sillä on aikaisemminkin ollut hankalaa jos lampailla on useampi ihminen. Ehkä siis tätä samaa -> monta ihmistä lampailla ja se tekee Cavan epävarmaksi että kenelle niitä lampaita pitää tasapainottaa ja tulee mun luokse kysymään, että mitäs äiti nyt tehdään? Sen sijaan, että hakeutuisi tasapainoon ja rauhalliseen kuljetukseen. 

Laura siis lähti pois lampailta ja jäin aitaukseen yksikseni. Alkuun oli hieman kaaosta kun en itse löytänyt oikeaa rytmiä ja päästin Cavan pari kertaa tulemaan mun kiellosta huolimatta ympäri. Tästä tuli itselleni aika tiukkaa palautetta ja ihan syystä. Cava pistikin hieman possuiluksi kun huomasi lepsuiluni ja jouduin hetkisen kokoamaan itseäni ja laittaa kiellot menemään Cavalle läpi. Ihan tyylipuhtaasti ei selvitty, sillä lampailla pyöriessäni onnistuin kompastumaan johonkin oksaan/lampaaseen ja lensin naamalleni maahan. Ah, näitä koiraharrastusten tähtihetkiä makoilla maassa henkeä haukkoen (hieman meni ilmat pihalle siinä tömähtäessä) ja lampaan kakkaa pois käsistä pyyhkien. Kielto meni kuitenkin läpi ja saatiin tehtyä kiva ja rauhallinen pätkä kuljetusta loppuun. Päästiin siis tauolle hyvillä mielin. Kivaa työtä Cava kuitenkin teki, itse olin vähän kankea ja hidas ja toisinaan koitin puuttua Cavan tekemisiin kun se toimi ihan oikein. Pitkä ja kivinen tie kuitenkin kuljettavana ennenkö voisi sanoa osaavansa paimennusta.


Toisella kierroksella saatiin selvitä ihan itsekseen alusta asti. Se sopi paremmin selkeästi Cavalle ja saatiin aika nopeasti kivoja pätkiä ja tilanteita tehtyä. Hieman Cava alkoi possuilla kun kävelin selkä siihen päin ja palattiin hieman taaksepäin ja otin pätkiä niin, että peruutin. Tällöin Cava teki kiltisti ja saatiin nättiä kuljetusta ja stoppeja ja uusia liikkeelle lähtöjä. Kivaa puuhaa, koira on taitava ja itsellekin tulee uutta oppia joka kerta vaikka oma oppimiskyky on selkeästi huonompi kuin koiralla. Eipä tässä muuta kuin leuka kohti rintaa ja kohti uusia paimennustreenejä! 

2 kommenttia:

  1. Lammasaitauksessa on kyllä niin tähtihetket koiraharrastuksessa tosiaan... Hiton vaikeaa! Te ootte ihanan ahkerasti käynyt lampailla. :-) Varmasti työ alkaa tuottaa tulosta ja opit Cavan ohella. Taitopari :-)

    VastaaPoista
  2. Haha! Jep, liian paljon liikkuvia osia itselle :D Vähän ollaan hurahdettu tähän lammashommaan, kaikessa vaikeudessaan niin koukuttavaa puuhaa. Ja kiitos <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!