perjantai 16. syyskuuta 2016

Paimennus 12

Eilen käytiin Pukkilassa paimentamassa. Oli aika rauhallinen ilta ja meitä oli vain kolme treenaajaa paikalla. Cavan lisäksi paikalla oli Nuka-veli ja ihana Misu bordercollie. Ensimmäisellä kierroksella Cava sai Kristiinalta aika kovaa palautetta liian kovasta vauhdista ja muusta possuilusta. Itsekkin sain palautetta liiasta kiltteydestä. Meillä on niin kivasti sujunut paimennukset viime aikoina, että olen taas alkanut itsekkin lipsua. Saatiin kuitenkin alun jälkeen mennä ihan keskenämme ja Kristiina lähti toiselle puolelle auttamaan Nuka veljeä alkuun. Cavan kanssa saatiinkin hyvää pätkää aikaiseksi. Ehkä hieman liian kovalla tuli alkuun palaute Cavalle, sillä sitä sai ensimmäistä kertaa hieman houkutella hommiin ja se selkeästi meni hieman epävarmaksi. Onneksi kuitenkin lähti nopeasti ja mielellään töihin alun epävarmuuden jälkeen. Eipähän muuten possuillut koko aikana yhtään ja oli tosi rauhallista ja harmonista menoa. Ensimmäisellä pätkällä Cava teki aika pitkään hommia. En ollut ihan varma ajan kulusta ja lopeteltiin kun alkoi tuntua siltä ettei oma keskittyminen enää kestä. Cava olisi jatkanut varmaan vielä päivän hommia. Liikaa en kuitenkaan haluaisi Cavaa lytätä, sillä on niin kiva asenne ja se on kiltti lampaille (vaikka vauhtia löytyykin). Enemmän haluaisin kannustaa sitä iloisella mielellä hommiin, toki ymmärrän että se vaatii myös sitä sanomista kun lähtee mopo keulimaan.


Tauolla haettiin rauhoittumista pellon reunalla vaihtelevalla menestyksellä. Hetkittäin hyviä pätkiä "käy siihen" käskyllä, ja sitten välillä innostui liikaa. Malttia ja hallintaa siis ehdottomasti tarvitsee vielä lisää. Olen ollut tässä(kin) aika löysä vaatimaan. Mielestäni pennun kuuluukin olla hieman kuriton ja villi. Uskon, että hallintaa ja malttia tulee iän ja koulutuksen myötä ja tykkään siitä, että Cava on kiinnostunut ympäristöstään ja reagoi asioihin. Se on kuitenkin ystävällinen ja avoin (sekä vilkas), joten pääasiallisesti sen reaktiot ovat positiivisia. Lisäksi mielestäni osa asioista kuuluu Cavallakin sen luonteeseen, ei se olisi Cava jos se ei olisi sama höpsö iloinen itsensä.

Toisella kierroksella tehtiin ison lauman kanssa lyhyt pätkä kuljetusta. Jännitti hirveästi! Cavalla ei ole ikinä ollut noin montaa lammasta paimennettavana. Alku oli mielestäni hyvä, Cava tuli suhteellisen rauhassa ravilla lampaille. Kristiina olisi kuitenkin toivonut vielä rauhallisempaa lähestymistä. Muuten meni niin hyvin, ettei mitään huonoa palautetta tullut. Aika lyhyt pätkä tehtiin, mutta sitäkin onnistuneempi. Yhtä hymyä olin kun kävelin isolla pellolla auringon viimeisten säteiden vielä lämmittäessä naamaan, lampaat selän takana ja Cava niitä kauniisti ja taitavasti paimentaen. Ihan parasta. Ihanat lampaat <3 ja ihana Cava<3

Olipa kivaa pitkästä aikaa Kristiinan koulutuksessa. Tykkään kun Kristiina on niin suora ja tiukka palautteessaan. Itse arvostan juuri sellaista kouluttajaa, joka suoraan ja kaunistelematta sanoo, että miten asiat ovat. Saatiin siis paljon hyviä vinkkejä ja treenit sujuivat hyvän kouluttajan ohjauksessa hienosti. Jäipä kiva fiilis, etenkin viimeisestä pätkästä! Paimennuksen jälkeen koirat pääsivät vielä juoksemaan pellolle. Alkuun mukana oli myös Misu ja Kristiinan kolme bortsua, mutta jatkettiin Cavan ja Nukan kanssa vielä oma lenkki siihen perään. Hienosti meni ja Cavakin alkaa jo rohkaistua ja iloisesti juoksenteli isojen koirien kanssa. Ja se hallinta ja kuuliaisuus ;) sitäkin löytyi! Laumassa pelasi luoksetulo käskyt ja lyhyellä tiepätkällä Cava pysyi "lähellä" käskyllä kivasti mun vierellä vaikka kaverit remusivat edellä.

Cava se osaa aina olla niin edustava :D mun pikkuhobitti <3 

7 kommenttia:

  1. Taito Cava <3 Hyviä ajatuksia

    VastaaPoista
  2. Hei siistii löytää blogi, missä asiaa paimennuksesta! Jään seurailemaan. Me ollaan vielä aikalailla sillä yritetään rauhoittua -tasolla Kodan kanssa, mut pk collieilla onkin vähän enemmän hukassa nykyään tuo paimennusvietti... :/ ehkä ens kesänä ylletään rauhaan kun toi tyyppi vähän vanhenee.

    Pehkon Elämää

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa lukijaksi! Oonkin itsekkin välillä teidän blogia ja paimennuspuuhia seuraillut :) mekin vielä haetaan sitä rauhaa ja malttia lampailla, Cavalla kova into ja palo ja tykkää hieman ylityöskennellä ja tehdä itselleen lisää töitä, sen sijaan että malttaisi. Eli tsemppiä kovasti! Se rauhan löytäminen ei todellakaan ole helppo homma :D ikä ja kokemus varmasti tekevät tehtävänsä.

    VastaaPoista
  4. Jep, mutta parempi, että koira on hieman yli-innokas kuin että into nopeasti laantuisi, tietää että siitä on koulutettavissa ihan hyvä paimen kun välillä lampaat kiinnostavat liikaakin. Oot ilmeisesti ollu tyytyväinen ton Pukkilan paimennuksiin? Oot siellä Seutulassakin käynyt niin onko siellä hyvä meininki? Koira-Kehro, missä me ollaan nyt käyty se 14 kertaa ehkä, on lopettamassa paimennuskoulutukset kokonaan niin tarttettais uusi paikka, itse asun Tampereella, mutta vanhemmat Tuusulassa joten toi Seutula olis tosi hyvä ja siellä kun pääsee viikonloppuisinkin paimentamaan niin onnistuisi tosi mukavasti käydä vaikka joka toinen viikonloppu. Ja lisäksi se, että pääsee vuoden ympäri paimentamaan, olis tosi kiva, mietiskelin just että mitähän ton päässä tapahtuu jos ollaan puol vuotta paimentamatta :D parin kk tauko varmaan olis kehitykselle ihan hyvä, mutta puol vuotta alkaa olla jo aika paljon...

    VastaaPoista
  5. Oon kyllä täysin samaa mieltä, että etenkin alkuun parempi kun on liian innostunut! Joo ollaan oltu sekä Pukkilaan että Seutulaan tyytyväisiä. Pukkilassa ehkä vähän paremmat puitteet kun on isoja peltoja, joilla pääsee paimentamaan. Mutta hyvät tilat ovat Seutulassakin. Seutulan lampaat ovat tosi kilttejä ja rauhallisia niin niillä on kiva harjoitella, eivät kovin helposti karkaile tai muuta :) molemmat paikat siis sellaisia, että kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa! Toivottavasti pääsette jatkamaan harrastusta :)

    VastaaPoista
  6. Okei loistavaa! Täytyykin sinne varailla treenikertoja! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!