maanantai 5. syyskuuta 2016

Heidi Pesosen tokokoulutus 5/5


Tänään tokoiltiin viimeistä kertaa Heidin valvovan silmän alla. Tehtiin treeni ulkona, koska Cava ei vieläkään ole tottunut juoksuhousuihin ja halliin ei ilman pöksyjä pääse. Onneksi kummiskin saatiin vedettyä treeni ulkosalla eikä tarvinut jättää väliin. Ilmakin suosi ulkotreeniä :) oltiin ensimmäisenä vuorossa ja aloitettiin häiriötreenillä.

Tehtiin treeniä niin, että muut ryhmäläiset (jotka eivät olleet lämppäämässä koiriaan) seisoivat/istuskelivat siinä ja käveltiin Cavan kanssa heitä ympäri. Jos Cava yritti kurkotella haistelemaan/pusuttelemaan ihmisiä niin ohottelu ja kehu ja palkka kun otti taas kontaktia ja kulki mukana. Tämä sujui tosi mukavasti ja Cava tarjosi paikoitellen jopa ihan seuraamista (ja tosi hienoa sellaista). Vaikeutettiin tätä sitten niin, että aina kun kuljettiin ohi Heidi taputti käsillä ja leperteli Cavalle. Tämä olikin varsin haastavaa ja Cava ei meinannutkaan malttaa kulkea mukana. Reagoi kuitenkin kivasti ohotteluun ja lopuksi sain sen tosi hyvin ja iloisesti kulkemaan kontaktissa ja oli ihan 110%:sesti mun kanssa hommissa, ihanasta lepertelevästä häiriöstä huolimatta. Suoraan sanottuna meinasin haljeta ylpeydestä. Mun pieni ja niin taitava ja ihana jo <3

Tämän jälkeen otettiin vielä häiriötreeniä perusasennossa. Otin Cavan perusasentoon ja Heidi leperteli Cavalle siinä vieressä. Ensimmäisillä parilla kerralla Cava meni hieman lankaan, mutta loput se suoritti täydellisesti. Piti täydellistä kontaktia ja oli kuitenkin sivulla iloisella asenteella. Se ei paineistunut häiriöstä eikä sitä ahdistanut sivulla olo. Cava nökötti sivulla hymyssä suin ja piti hienosti kontaktia. Jopa yksi meidän ryhmäläinen sanoi, että melkein teki hänenkin mieli kiljua "jes" Cavalle kun se teki niin hienosti :D on se vaan mainio lapsi. 

Vikana katottiin kaukoja. Niissä kommenttina, että vähitellen voisi vaikeuttaa jo eikä enää pitää kättä niin Cavan nenässä kiinni. Lisäksi mustavalkoisuus ja kriteereistä kiinni pitäminen, myös vaikeammissa harjoituksissa. Tehtiin nameista luopumista ja kaukoja sen avulla. Niin, että käsi oli auki ja siinä oli namia ja kun Cava makasi käsi siirrettiin ylös ja käskettiin Cava istumaan ja hyvästä suorituksesta vapautus ja sai syödä namit. 

Jäi hurjan hyvä fiilis treeneistä. Etenkin häiriötreenit sujui paremmin kuin olisin ikinä voinut uskoa. Tuli tosi hyvä mieli kun Heidi kehui minun ja Cavan suhdetta tosi hyväksi. Varsinkin kun viime aikoina ole kehittänyt tästä itselleni ongelman. On tuntunut toisinaan, että meillä olisi suhteessa ongelmia ja että vedettäisiin yhtä narua eri suuntiin. Hetkittäin tuntunut, ettei Cava ole "minun" koira. En oikein osaa selittää tätä, koska meillä ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Tämä on vain tunne, mikä minulla on ollut jonkun aikaa. Uskon, että me voidaan vielä parantaa meidän suhdetta kun opitaan kokoajan paremmin tuntemaan toisiamme. Kiva kuitenkin kuulla, että meidän yhdessä tekeminen näyttää iloiselle ja molemmat viihdytään tottakai toistemme seurassa. Jotain on siis tehty oikein. Ehkäpä ei siis ole syytä huoleen ja tämä on taas joku typerä ongelma jonka olen epävarmuuksissani kehittänyt lähinnä itselleni. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!