perjantai 30. syyskuuta 2016

11 kk

Cava neitokainen sisaruksineen täyttävät tänään jo 11 kuukautta! Uskomatonta, että kuukauden päästä juhlitaan jo ensimmäisiä synttäreitä ja viralliset luustokuvauksetkin lähestyvät. Saako jo alkaa jännittämään? Aika on kulunut äkkiä ja Cavasta on kasvanut niin hurjan ihana. Juoksujen myötä se on myös hieman rauhoittunut ja arki alkaa sujua varsin mukavasti ja mutkattomasti. Cavasta on kuoriutunut varsinainen sylikoira, se rakastaa rapsutuksia ja aina tilaisuuden tullen kiipeää syliin pusuttelemaan. Vauhtia ja iloisuuttakin riittää, erityisesti tutut ihmiset tervehditään innokkailla pusuloikilla ja kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen tutustutaan edelleen häntä heiluen naama wirneessä. Tällä viikolla koettiin myös valtavia onnistumisia kun kaksi kertaa iltalenkillä suuri metsästäjä Cava sinkaisi pupun perään ja molemmilla kerroilla tuli käskystä luokse! Olisi voinut reagoida käskyyn nopeammin, mutta tuli kuitenkin eikä edes ehtinyt kadota näkyvistä.

Tänään juhlitaan merkkipäivää tokotreenien muodossa kun illalla suunnataan Nina Mannerin tokokurssille Agility Akatemialle. Innolla odotan syksyn treenejä ja kovasti on ollut motivaatiota myös kotona treenailuun. Mehän oikeasti aletaan jo saadaan vähitellen alokasluokan pakettia kasaan. Ollaan myös aloiteltu rally-tokon juttujen treenailuja ja se vaikuttaisi meille sopivalta lajilta aloittaa kisaura vaikkapa ensi keväänä.

Tämä kuva viime viikolta saa kyllä hymyn huulilleni joka kerta. Cava juuri niin omana itsenään kuin vain voi olla.
En voisi olla onnellisempi Cavasta. Olen sanonut tämän niin miljoona kertaa, mutta Cava vain on niin sopiva koira minulle. En olisi vuosi sitten voinut uskoa millaiseksi onnenpotkuksi Cava lopulta paljastuukaan, mun todeksi tullut unelma. Alkuun jännitti hurjasti aussien hankkiminen ja mietin, riittääkö oma aika ja osaaminen aktiivisen työkoiran kanssa pärjäämiselle. Cavan saavuttua jännitti edelleen, mietin miten pärjään ja mietin mitä ihmiset ajattelevat jos en pärjää. Koirahan on huippu, joten jos sen kanssa tulisi ongelmia olisi vika automaattisesti minussa. Pelkäsin myös ihmisten arvostelun kohteeksi joutumista, jos Cavaa en osaa riittävästi kouluttaa.

Aivan turhaa. Jos jotain olen tässä oppinut, niin ei millään muulla ole väliä kuin minun omalla mielipiteellä (niitä negatiivisia mielipiteitä kun Cavasta on tässä myöskin saanut kuulla). Vain sillä on väliä, että olen tyytyväinen Cavaan ja iloinen siitä, että se on koirani. Kenenkään muun ei siitä tarvitse pitää. Me ei olla huippuja vielä missään, mutta ainakin treenataan ahkerasti ja jokaisella treenikerralla opitaan varmasti molemmat jotakin uutta. Ja ennen kaikkea meillä on hurjan hauskaa aina yhdessä treenatessa. Välillä vaan hassutellaan ja varmaan jokaisissa treeneissä naureskelen kippurassa Cavan hörökorville tai sen hullulle leluinnolle, kun se sinkoilee ympäri hallia lempilelujaan heitellen.

Ja lopuksi vielä iso kiitos kaikille meidän ihanille lukijoille, jotka olette blogia seuranneet ja jaksaneet kommentoida. Ollaan saatu teiltä paljon kullan arvoisia vinkkejä ja hyvää mieltä kommenttienne myötä. Toivottavasti jaksatte seurata meidän juttuja myös jatkossa. Mielellään otetaan myös kehitysideoita/postausideoita vastaan jos jollain sellaisia on esittää.


maanantai 26. syyskuuta 2016

ATD:n tokokurssi 1/6

Aloitettiin tänään ATD:n tokokurssilla, joka kestää 6 kertaa ja treenit ovat kerran kuukaudessa talven yli. Kiva ryhmä, kuudesta koirasta neljä on aussieita. Kuten olen aiemminkin sanonut, se on aina mukavaa nähdä muita aussieita harrastamassa. Saa kivasti vinkkejä muiden treeneistä myös omiin treeneihin. 


Cava oli tänään treeneissä varsin mukavalla tuulella. Kouluttajakin kehui kovasti sen on-offia. Ohjeita kuunnellessa se makoili rennosti ja hommia tehdessä se teki ilolla ja vauhdikkaasti. Cava on kyllä niin mukava treenikaveri. Tämän iltaisten treenien jälkeen taas niin onnellinen ja kiitollinen olo siitä, että juuri tuosta mustasta sekopäästä tuli osa meidän laumaa. 

Treeneissä tehtiin maahanmenoja, ne kun edelleen tökkivät. Istumasta maahan oli poikkeuksetta mainioita, eli ongelma lähinnä seisomasta maahan ja liikkeestä maahan. Kouluttajalta sain myös kommenttia palkan suunnasta - annan aika kaavamaisesti palkan ja palkalla vahingossa/ajattelematta houkuttelen Cavaa hieman vinoon. Näin ollen Cavan hyvätkin maahanmenot olivat sitten vähän vinoja. Miten joku maahanmeno voikin olla näin haastavaa :D 

Tehtiin myös kivaa kuuntelutehtävää, jossa jätin Cavan istumaan ja namin sen eteen ja siitä käskin maahan. Itse seisoin hieman takaviistossa Cavaan nähden. Näitä voitaisiin jatkossa tehdä ja vaihdella omaa paikkaa missä seisoo. Tavoitteena siis nopeat ja suorat maahanmenot. Kuuntelutehtävä siinä mielessä, että alkuun vapautin Cavan suoraan istumisesta palkalle ja seuraavilla toistoilla Cava selvästi ennakoi tätä. 

Loppuun otettiin vielä hieman liikkeestä seisomista. Hyviä ja napakoita seisomisia. Erityisesti vasen etutassu hieman haluaisi liikkua käskyn jälkeen, joten kiinnitetään siihen huomiota. 

Koska yksi ryhmäläisistä ei tänään päässyt paikalle tehtiin treenien lopuksi lyhyt häiriötreeni niin, että kouluttaja häiriköi noutokapulan kanssa koiria. Cava selviytyi noutokapula häiriöistä hyvin, mutta namilla häiriköinti oli selkeästi sille liikaa. Täytyy selkeyttää vielä kriteereitä Cavalle ja olla ehdottomampi. Ei olla tällaista treeniä hirveästi tehty, joten täytyy jatkossa pyytää treenikavereita häiriköimään. 


lauantai 24. syyskuuta 2016

Capo 7 vuotta




Jotkut koirat vaan ovat kauniita. Capo on juuri sellainen. Sen upean turkin väri vaihtelee valon mukaan puhtaasta kullasta kauniiseen punertavaan ruskaan. Sillä on kauniit pitkät ripset ja suklaan ruskeat silmät. Meidän lauman prinssi <3 monta vuotta Capo oli meidän juniori, pentukoira, lauman kuopus. Cavan tulon jälkeen Capo on kuitenkin ihanasti aikuistunut, ottanut reippaan isoveljen roolin. Niin rakas. 

Onnea siis maailman suloisimmalle pikkusheltille. Ihana Capo 7 vuotta <3

perjantai 23. syyskuuta 2016

Paimennus 13

Paimennusta Seutulassa Mervin opissa. Oli jotenkin stressaavat fiilikset lähetä treeneihin. Ollaan treenattu "käy siihen" käskyä, mutta se on toiminut huonosti (tai vähintään vaihtelevasti). Cava on ollut jo pari päivää käsittämättömällä hulabaloo tuulella. Kuunnellut huonosti ja riekkunut omiaan siis. En ehtinyt lenkittää sitä aamulla kunnolla, joten treeneihin lähtö melkeimpä ahdisti. Paljon ei mieltä kohentanu kun nappasin Cavan autosta ja se sinkoili remmin päässä kuin vappupallo tuulessa. Mervikin naureskeli Cavan innostukselle, kun se loikki tervehtimään Merviä ja antamaan poskipusuja.  


Ensimmäiselle kierrokselle meno jännitti. Lampaat olivat onneksi kiinni aidassa (liikkuvat silloin harvemmin), joten sain jätettyä Cavan suhteellisen lähelle. Ei siis tarvinut jättää Cavaa pitkälle ja toivoa (:D) että se pysyy aloillaan. Aloitus sujui ihan hyvin, aika vauhdikas, mutta lähti hommiin vasta käskyllä ja suhteellisen nopeasti rauhoittui. Alkuun sai muutaman kerran sanoa Cavalle kun lampaat meinasivat juosta kokoajan minusta ohi ja Cava muutenkin ylityöskenteli (teki hommia liian lähellä lampaita -> lampaat kipittivät minusta ohi -> Cava juoksi edelle stoppaamaan lampaat, sen sijaan että Cava olisi rauhallisesti hipsutellut lampaiden takana). Alkuun aika pitkä pätkä tehtiin pelkkää perus kuljetusta, jossa paljon hyviä pätkiä. Kun saatiin paketti kasaan ruvettiin tekemään stoppeja niin, että otin lampaat aidan viereen ja käskin Cavan pysähtymään. Näissä ei tarvinut juurikaan käskeä, sillä Cava tarjosi rauhassa pysähtymistä kun lampaatkin pysähtyivät. Stopista sitten otettiin uusi liikkelle lähtö ja tavoitteena se, että Cava pysyy rauhallisena. Liikkeelle lähdöt kun hieman kiihdyttävät Cavaa. Ensimmäisellä kierroksella ainoastaan viimeinen liikkeelle lähtö oli nätti (muutkin ok, mutta viimeinen täytti omat kriteerit) Cava lähti rauhassa ravilla ja irrotti lampaat nätisti aidalta ja siirtyi tekemään rauhallista peruskuljetusta. Vikan onnistuneen stopin jälkeen otettiin enää lyhyt kuljetuspätkä ja siitä stoppi, josta otin Cavan kiinni ja pois lampailta pienelle tauolle.


Tauon jälkeen jatkettiin siitä mihin edellisellä kierroksella jäätiin. Tehtiin enemmän stoppeja ja pyrin olemaan tiukkana liikkeelle lähdöissä. Niissä saatiinkin paljon onnistumisia. Yhdessä Cava koitti tulla sikaillen ja liialla vauhdilla lampaille, mutta sain stopattua sen ennenkö se pääsi lampaille ja ärähdettyä sille. Uudella yrityksellä tuli nätisti. Suoraan sanottuna olin treenien jälkeen yhtä hymyä. Meillä oli kivaa yhdessä, ensimmäistä kertaa ikinä lampailla. Yleensä Cavalla on vain kivaa ja minä koitan epätoivoisesti pysyä mukana :D ihania onnistumisen tunteita ja puhdasta riemua meidän edistymisestä! 

Treenien jälkeen suunnattiin vielä tunniksi ihanalle sänkipellolle lenkkeilemään. Nyt onkin ollut aika väsynyt aussie kotona. Tai tältä se nyt näyttää kun nukkuu mun vieressä sohvalla :D:D #kaunisjaviisas


perjantai 16. syyskuuta 2016

Paimennus 12

Eilen käytiin Pukkilassa paimentamassa. Oli aika rauhallinen ilta ja meitä oli vain kolme treenaajaa paikalla. Cavan lisäksi paikalla oli Nuka-veli ja ihana Misu bordercollie. Ensimmäisellä kierroksella Cava sai Kristiinalta aika kovaa palautetta liian kovasta vauhdista ja muusta possuilusta. Itsekkin sain palautetta liiasta kiltteydestä. Meillä on niin kivasti sujunut paimennukset viime aikoina, että olen taas alkanut itsekkin lipsua. Saatiin kuitenkin alun jälkeen mennä ihan keskenämme ja Kristiina lähti toiselle puolelle auttamaan Nuka veljeä alkuun. Cavan kanssa saatiinkin hyvää pätkää aikaiseksi. Ehkä hieman liian kovalla tuli alkuun palaute Cavalle, sillä sitä sai ensimmäistä kertaa hieman houkutella hommiin ja se selkeästi meni hieman epävarmaksi. Onneksi kuitenkin lähti nopeasti ja mielellään töihin alun epävarmuuden jälkeen. Eipähän muuten possuillut koko aikana yhtään ja oli tosi rauhallista ja harmonista menoa. Ensimmäisellä pätkällä Cava teki aika pitkään hommia. En ollut ihan varma ajan kulusta ja lopeteltiin kun alkoi tuntua siltä ettei oma keskittyminen enää kestä. Cava olisi jatkanut varmaan vielä päivän hommia. Liikaa en kuitenkaan haluaisi Cavaa lytätä, sillä on niin kiva asenne ja se on kiltti lampaille (vaikka vauhtia löytyykin). Enemmän haluaisin kannustaa sitä iloisella mielellä hommiin, toki ymmärrän että se vaatii myös sitä sanomista kun lähtee mopo keulimaan.


Tauolla haettiin rauhoittumista pellon reunalla vaihtelevalla menestyksellä. Hetkittäin hyviä pätkiä "käy siihen" käskyllä, ja sitten välillä innostui liikaa. Malttia ja hallintaa siis ehdottomasti tarvitsee vielä lisää. Olen ollut tässä(kin) aika löysä vaatimaan. Mielestäni pennun kuuluukin olla hieman kuriton ja villi. Uskon, että hallintaa ja malttia tulee iän ja koulutuksen myötä ja tykkään siitä, että Cava on kiinnostunut ympäristöstään ja reagoi asioihin. Se on kuitenkin ystävällinen ja avoin (sekä vilkas), joten pääasiallisesti sen reaktiot ovat positiivisia. Lisäksi mielestäni osa asioista kuuluu Cavallakin sen luonteeseen, ei se olisi Cava jos se ei olisi sama höpsö iloinen itsensä.

Toisella kierroksella tehtiin ison lauman kanssa lyhyt pätkä kuljetusta. Jännitti hirveästi! Cavalla ei ole ikinä ollut noin montaa lammasta paimennettavana. Alku oli mielestäni hyvä, Cava tuli suhteellisen rauhassa ravilla lampaille. Kristiina olisi kuitenkin toivonut vielä rauhallisempaa lähestymistä. Muuten meni niin hyvin, ettei mitään huonoa palautetta tullut. Aika lyhyt pätkä tehtiin, mutta sitäkin onnistuneempi. Yhtä hymyä olin kun kävelin isolla pellolla auringon viimeisten säteiden vielä lämmittäessä naamaan, lampaat selän takana ja Cava niitä kauniisti ja taitavasti paimentaen. Ihan parasta. Ihanat lampaat <3 ja ihana Cava<3

Olipa kivaa pitkästä aikaa Kristiinan koulutuksessa. Tykkään kun Kristiina on niin suora ja tiukka palautteessaan. Itse arvostan juuri sellaista kouluttajaa, joka suoraan ja kaunistelematta sanoo, että miten asiat ovat. Saatiin siis paljon hyviä vinkkejä ja treenit sujuivat hyvän kouluttajan ohjauksessa hienosti. Jäipä kiva fiilis, etenkin viimeisestä pätkästä! Paimennuksen jälkeen koirat pääsivät vielä juoksemaan pellolle. Alkuun mukana oli myös Misu ja Kristiinan kolme bortsua, mutta jatkettiin Cavan ja Nukan kanssa vielä oma lenkki siihen perään. Hienosti meni ja Cavakin alkaa jo rohkaistua ja iloisesti juoksenteli isojen koirien kanssa. Ja se hallinta ja kuuliaisuus ;) sitäkin löytyi! Laumassa pelasi luoksetulo käskyt ja lyhyellä tiepätkällä Cava pysyi "lähellä" käskyllä kivasti mun vierellä vaikka kaverit remusivat edellä.

Cava se osaa aina olla niin edustava :D mun pikkuhobitti <3 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Karvanlähtö ennen & jälkeen



Melkoinen muutos koiran ulkonäössä muutamassa kuukaudessa. Eiköhän nyt ole tiputettu kaikki karvat ja seuraavaksi voidaan keskittyä taas puuhkan kasvattamiseen. Kauheasti ei ole nyt turhaa karvaa. Poskissa hölmön näköiset hapsut, muuten aika slimmi tyttö.

maanantai 12. syyskuuta 2016

L-pennut peltolenkillä

Eilen illalla suunnattiin vielä peltolenkille Wirneen L-pentujen pääkaupunkiseudun osaston kanssa. Paikalla oli Raiku-äippä, Cava, Loru, Riemu ja Nuka. Kylläpäs tyypeillä oli hauskaa! Perhe on paras. Cava niin tykkää Raikusta, mutta hiukan sitä jännittää kun äpe pistää jo rajoja jälkikasvulleen ja leikitkin aika rajuja. Cava on niin kiltti tyttö ettei mitään rajoja tarvitsisi :* hirveän paljon on Raikussa ja Cavassa samaa, ulkonäöllisestikin mutta erityisesti niissä eleissä ja liikkeissä. Hullut lentävät mustat. Ei tainnut kukaan muu paikalla olleista loikkia ihmisten naamoille pusuja jakelemaan paitsi tämä äiti-tytär kombo. 

Pellolla vierähti melkein kaksi tuntia ja sinä aikana juostiin siskojen kanssa, roikuttiin veljen niskassa, maisteltiin kuollutta päästäistä, pusuteltiin ihanaa äippäkoiraa, jahdattiin "väärän väristä" Riemua ja käytiin tekemässä mahaplätsi ihanaan haisevaan ojaan. Kotona ei enää hymyilyttänyt kun joutui suihkun kautta sisälle. Voi luoja sitä lemua! Ihana porukka meillä kyllä on ja niin hauskaa kun pääsee sisaruksia näkemään. Näillä kaveruksilla kun menee leikit niin kivasti yksiin. Kyllä oli Cava väsynyt kun illalla tultiin kotiin. Puuhaviikonloppu tehnyt tehtävänsä ja ei paljoa tassu enää noussut. 



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Pitkästä aikaa jälkitreeniä

Elokuussa ei muutamaa kertaa lukuunottamatta käyty jäljestämässä. Nyt jotenkin iski todellisuus, että kohta on talvikin ja sitten ei jäljelle päästä. Tokomotivaatio on itselläni ollut nyt hukassa, mutta onneksi muihin lajeihin on sitten ollut motivaatiota senkin edestä. Perjantaina oltiin paimentamassa ja paimennuksia on nyt marraskuun loppuun asti varattuna. Viikonloppu pyhitettiin jäljestämiselle.

Jälki 1. 
n. 500m pitkä, 2/3 keppiä ja vanheni n. tunnin verran, jäljellä yksi 90 asteen kulma.

Cavalla oli kova palo jäljelle. Jätin sen mökkiin sisälle odottamaan kun kävin tallomassa jäljen. Kun tulin takaisin ja päästin sen pihalle vapaaksi lähti se kovalla innolla ja vauhdilla jäljestämään askeliani ja sain huutaa ihan kunnolla, että luoksetulokäsky meni perille. Onneksi tein jäljen melko kauas mökistä niin ei ehtinyt sinne asti juosta :D

Myöhemmin lähdettiin jäljelle ja Cava kiskoi liinassa koko matkan jäljelle asti. Kun päästiin jäljen alkuun se lähti innolla ja vauhdilla hommiin. Cava jäljesti kivan tarkasti nenä maassa, vauhdista huolimatta. Jäljestäminen on selkeästi Cavan mielestä kivaa ja mieleistä puuhaa. Valitettavasti ensimmäinen keppi jäi metsään ja kahden muun kepin kohdalla sain himmailla Cavaa ihan huolella. Jouduin myös muistuttelemaan viimeisen kepin kohdalla maahanmenosta. 

Jäljellä oli ensimmäistä kertaa ihan kunnon terävä 90 asteen kulma. Aikaisemmin ollut vaan kaarroksia. Hieman mietitytti miten Cava kulmasta selviää, mutta ajattelin että katsotaan miten käy. Eipä se haittaisi vaikka ei kulmasta selviäisi. Cava kuitenkin selvitti kulman hyvin. Ensin se jatkoi suoraa, mutta tajusi nopeasti ihan muutaman askeleen jälkeen että heeetkonen, eihän jälki menekkään täällä. Sen jälkeen palasi takaisin ja teki kulman hyvin. Olin tosi tyytyväinen tähän. Eihän se täydellinen tietysti ollut, mutta mielestäni Cava selvitti tilanteen hyvin ja itsenäisesti ilman apuja.

Ainut ongelma jäljellä siis kepit. Pitää vähän vahvistaa ja muistutella maahanmenoilmaisua ja kasvattaa keppimotivaatiota. Tärkeintä kuitenkin, että Cava ja minä nautitaan tästä harrastuksesta yhdessä. Kovasti Cava on myös kehittynyt, joten eiköhän siitä ihan kelpo jälkikoira tule!

Tässä välissä tehtiin yksi keppiruutu. Ruutu oli melko pieni ja siellä oli vaan 5 keppiä. Pienellä tsempillä Cava löysi kaikki kepit ja ilmaisi ne nätisti. Hieno!

Jälki 2.
n. 400m, loivaa S kaarretta. 2/4 keppiä & vanheni n. tunnin

Alku lähti superhienosti! Ensimmäiset kaksi keppiä ilmaisi myös hyvin. Sitten kävi jotain. Luulen, että jäljen päältä oli mennyt joku eläin, koska Cava meni aivan hurjaksi ja lähti toiselle jäljelle ja en saanut sitä enää keskittymään omaan jälkeensä kun karkasi kokoajan toiseen suuntaan ja oli tosi kummassa mielentilassa. Jätettiin siis jälki siihen. Rauhassa vaan pois jäljeltä. Harmi! Olispa mielenkiintoista tietää, että mitä se Cava haistoi kun meni niin hurjaksi :D kunnon metsäsyskoira!

Jälki 3.
n. 700m pitkä jälki. Jäljellä lyhyt pätkä kalliolla, teki loivan U-kaarteen ja vanheni n. tunnin. Keppejä 4/4(!) 

Jälki lähti kivasti, Cava tuntui jo ehkä vähän väsyneeltä. Olihan tässä vaiheessa jo tehty paljon viikonlopun aikana alkaen perjantain paimennustreeneistä. Ensimmäisellä kepillä hidastin ja odotin että ilmaisee sen. Loput kepit ilmaisi ilman apua vahvalla maahanmenolla. Vikaa keppiä vähän maisteli, muihin ei koskenut vaan kävi ainoastaan maahan. Kalliolla se hetkeksi hämääntyi mutta kehotin vaan jatkamaan niin hienosti haisteli. Tarttis tehdä enemmän erilaisilla alustoilla niin ei olis niin ihmeellistä aina kun alusta vaihtuu. 

Tyytyväinen olen kuitenkin viikonlopun jälkiin! Eipä tällä treenaamisella voi parempiakaan suorituksia odottaa. Koitetaan päästä vielä pari kertaa jäljelle näin syksyllä ja jättää sitten asiat hautumaan talven yli.


perjantai 9. syyskuuta 2016

Paimennus 11

Tänään oli ylläri arkivapaa ja eilen päätin, että mennään sitten paimentamaan kun kerrankin päästään päivällä. Aamupäivästä suunnattiin siis Seutulaan Primal Sense Farmille Mervin koulutukseen. Hankin meille juuri 10-kortin paimennukseen ja nyt olis tarkoitus koittaa käydä kerran viikossa ainakin jonkun aikaa. Talvella sitten parin kuukauden tauko edessä, jonka aikana Cava saa vielä kasvaa ja kehittyä (erityisesti henkisesti).

Ajelin paikalle hyvissä ajoin, sillä halusin seurailla muiden suorituksia. Meitä edeltävät koirakot tekivätkin aika vaikeita juttuja, mutta oli hienoa nähdä osaavia paimenia työssä. Cavalla vielä niin pitkä matka "oikeisiin" hommiin, mutta kyllä mekin ollaan kehitytty ja kehitytään kokoajan. 


Ensimmäisellä kierroksella tehtiin Mervin kanssa yhdessä. Aloitettiin niin, että itse jäin Cavan kanssa vähän kauemmaksk ja Mervi meni lampaille. Minun luvalla Cava pääsi hommiin. Se odottelee yllättävän rauhallisesti lupaa aina paimennuksessa, arjessa meillä on paikalla olot vielä kovassa treenissä. Aloitus oli vauhdikas, mutta kivasti Cava jo aloituksissa hakee kaarelle eikä rysäytä laumasta läpi. Vauhtihan ei ole ongelma, jos koira pysyy riittävän etäällä lampaista. Nyt Cavalla alkaa olla aika kiva etäisyys lampaisiin. Hetkittäin se innostuu ja kuumenee ja tulee liian lähelle, jolloin lauma karkaa, mutta pääasiassa se toimii fiksusti ja maltilla. 

Alettiin aika nopeasti ottamaan Cavalle vaan perus kuljetusta. Minä sain ohjeeksi olla katsomatta koiraa. Jos liikaa katson Cavaa niin se alkaa helposti hakea minuun katsekontaktia ja kiertää lampaiden edelle/minun ohi. Kun lopetin Cavan tuijottelun, senkin oli helpompi keskittyä hommiin. Tosi nopeasti se hakeutui lampaiden taakse ja seilasi siellä nätisti tasapainoa hakien. Loppupätkä treenistä tehtiin jopa ihan kahdestaan, niin että Mervi seurasi vaan sivummalla. Kehitystä havaittavissa siis! 

Tauon jälkeen toiselle kierrokselle. Nyt Mervi jäi varmistamaan ja pitämään Cavaa hieman kiinni, ettei se pääsisi karkaamaan lampaille. Itse menin lampaiden luokse seisomaan ja kutsumaan Cavan hommiin. Taas vauhdikas aloitus, mutta Cava selkeästi mietti aloituksessa. Se yritti alkuun lähteä kiertämään laumaa vastapäivään (mikä Cavalle vahvempi ja helpompi suunta), mutta tulikin kesken matkan toisiin aatoksiin ja teki äkkistopin ja lähtikin kiertämään myötäpäivään. Se oli oikein hyvä ratkaisu siinä tilanteessa! Hienoa nähdä kun Cava miettii ja tekee hyviä ratkaisuja. Sillä on kyllä kivasti silmää tälle paimennushommalle. 

Toisella kierroksella tehtiin lyhyt pätkä Mervin kanssa yhdessä alkuun, mutta suurin osa ajasta oltiin Cavan kanssa kahdestaan hommissa. Cava oli tänään oikein kiltti. Oli sillä vauhtiakin, mutta myös harkintaa. Saatiin paljon kivoja pätkiä ja Cava tarjosi hienosti tasapainon hakemista. Ihan peruskuljetusta haettiin, ei mitään ihmeempää. Meille tosin siinäkin jo haastetta riittävästi. Tänään oli onnistunut ja hyvän mielen paimennus. Melkein voisi puhua paimennusterapiasta. Mulla on ihan maailman paras pikkupaimen <3 


Postauksen kuvat on viime paimennuskerralta Lauran luona. Kuvat on ottanut Niina Savela, kiitos! 

torstai 8. syyskuuta 2016

Uusi treeniliivi


Olen rakastunut! Pitkän harkinnan jälkeen päätin painattaa mun varatreeniliivin. Pääasiassahan mulla on ollut käytössä Berran pinkki treeniliivi. Se on ollut ihana ja täydellinen. Käytössä jo varmaan 7 vuotta (kestävää tavaraa). Mutta vähitellen on pakko myöntää, että tuo treeniliivi on tulossa tiensä päähän. Se on niin saastaisessa kunnossa, että en pesusta huolimatta kehdannut lähettää sitä painatettavaksi. 

Niinpä painatukseen lähti varatreeniliivini. Musta, myöskin Berralta hankittu liivi, joka on vähäisestä käytöstä ja nuoremmasta iästä johtuen huomattavasti paremmassa kunnossa. Pesun ja painatuksen jälkeen kuin uusi. Ja toimii jatkossa varmasti meidän "päätreeniliivinä". Onhan se nyt niin hieno, että ehkä vihdoinkin saan aikaiseksi heittää saastaisen ja loppuun käytetyn liivini pois :D 

Toivottavasti en joudu katumaan, että otin liivin Cavan virallisella nimellä enkä "wirneen working aussies" tekstillä. Se olisi ehkä vähentänyt "kiva bortsu sulla" kommentteja. Noh sen näkee sitten, nyt oli ainakin rakkautta ensi silmäyksellä tämä liivin painatus <3

Treeniliivi on tosiaan Berralta, muutaman vuoden vanha eikä mitään hajua mallista. Painatuksen tilasin Ilowillalta ja en voisi olla tyytyväisempi saamaani palveluun. Noin viikko treeniliivin postituksesta sain hakea valmiilla painatuksella varustetun liivin takaisin kotiin postista. Hintaa lystille tuli 10€+postit, mikä oli mielestäni äärimmäisen kohtuullinen hinta. Tällä hetkellä itselläni ei olisi varaa hankkia uutta treeniliiviä, mutta näinkin halvalla sain vanhasta, mutta hyväkuntoisesta yksilöstä kuin uuden. 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Heidi Pesosen tokokoulutus 5/5


Tänään tokoiltiin viimeistä kertaa Heidin valvovan silmän alla. Tehtiin treeni ulkona, koska Cava ei vieläkään ole tottunut juoksuhousuihin ja halliin ei ilman pöksyjä pääse. Onneksi kummiskin saatiin vedettyä treeni ulkosalla eikä tarvinut jättää väliin. Ilmakin suosi ulkotreeniä :) oltiin ensimmäisenä vuorossa ja aloitettiin häiriötreenillä.

Tehtiin treeniä niin, että muut ryhmäläiset (jotka eivät olleet lämppäämässä koiriaan) seisoivat/istuskelivat siinä ja käveltiin Cavan kanssa heitä ympäri. Jos Cava yritti kurkotella haistelemaan/pusuttelemaan ihmisiä niin ohottelu ja kehu ja palkka kun otti taas kontaktia ja kulki mukana. Tämä sujui tosi mukavasti ja Cava tarjosi paikoitellen jopa ihan seuraamista (ja tosi hienoa sellaista). Vaikeutettiin tätä sitten niin, että aina kun kuljettiin ohi Heidi taputti käsillä ja leperteli Cavalle. Tämä olikin varsin haastavaa ja Cava ei meinannutkaan malttaa kulkea mukana. Reagoi kuitenkin kivasti ohotteluun ja lopuksi sain sen tosi hyvin ja iloisesti kulkemaan kontaktissa ja oli ihan 110%:sesti mun kanssa hommissa, ihanasta lepertelevästä häiriöstä huolimatta. Suoraan sanottuna meinasin haljeta ylpeydestä. Mun pieni ja niin taitava ja ihana jo <3

Tämän jälkeen otettiin vielä häiriötreeniä perusasennossa. Otin Cavan perusasentoon ja Heidi leperteli Cavalle siinä vieressä. Ensimmäisillä parilla kerralla Cava meni hieman lankaan, mutta loput se suoritti täydellisesti. Piti täydellistä kontaktia ja oli kuitenkin sivulla iloisella asenteella. Se ei paineistunut häiriöstä eikä sitä ahdistanut sivulla olo. Cava nökötti sivulla hymyssä suin ja piti hienosti kontaktia. Jopa yksi meidän ryhmäläinen sanoi, että melkein teki hänenkin mieli kiljua "jes" Cavalle kun se teki niin hienosti :D on se vaan mainio lapsi. 

Vikana katottiin kaukoja. Niissä kommenttina, että vähitellen voisi vaikeuttaa jo eikä enää pitää kättä niin Cavan nenässä kiinni. Lisäksi mustavalkoisuus ja kriteereistä kiinni pitäminen, myös vaikeammissa harjoituksissa. Tehtiin nameista luopumista ja kaukoja sen avulla. Niin, että käsi oli auki ja siinä oli namia ja kun Cava makasi käsi siirrettiin ylös ja käskettiin Cava istumaan ja hyvästä suorituksesta vapautus ja sai syödä namit. 

Jäi hurjan hyvä fiilis treeneistä. Etenkin häiriötreenit sujui paremmin kuin olisin ikinä voinut uskoa. Tuli tosi hyvä mieli kun Heidi kehui minun ja Cavan suhdetta tosi hyväksi. Varsinkin kun viime aikoina ole kehittänyt tästä itselleni ongelman. On tuntunut toisinaan, että meillä olisi suhteessa ongelmia ja että vedettäisiin yhtä narua eri suuntiin. Hetkittäin tuntunut, ettei Cava ole "minun" koira. En oikein osaa selittää tätä, koska meillä ei ole mitään varsinaisia ongelmia. Tämä on vain tunne, mikä minulla on ollut jonkun aikaa. Uskon, että me voidaan vielä parantaa meidän suhdetta kun opitaan kokoajan paremmin tuntemaan toisiamme. Kiva kuitenkin kuulla, että meidän yhdessä tekeminen näyttää iloiselle ja molemmat viihdytään tottakai toistemme seurassa. Jotain on siis tehty oikein. Ehkäpä ei siis ole syytä huoleen ja tämä on taas joku typerä ongelma jonka olen epävarmuuksissani kehittänyt lähinnä itselleni. 


Nemo 11v

Pappakoira tänään jo 11vuotta <3 Niin ihania kuin pennut ja nuoret koirat ovatkin, niin kyllä näissä vanhoissa senioreissa on vaan sitä jotain. Niin ihana ja viisas Nemo. Meidän kaikkien rakas. Kaiken pahan alku ja juuri. Jos ei oltaisi saatu niin ihanaa koiraa kuin mitä Nemo on, ei meille varmasti olisi tätä muutakaan laumaa tullut. Ei oltaisi voitu saada meille paremmin sopivaa ensimmäistä koiraa. Ihana ja lojaali perhekoira. Tulta ja tappuraa oleva harrastuskoira. Koiran muotoinen varjo ja perhettään viimeiseen asti puolustava vahti. 

Hieman jo ikä alkaa näkymään, vauhti hidastunut ja uni maistuu enemmän. Silti samalla innolla hyökätään lelujen kimppuun, varastellaan ruokaa ja jaksetaan komentaa lauman junioreita sekä vaatia oma osansa huomiosta.  

Kiitos Nemo kaikista yhteisistä vuosista, toivottavasti niitä on tulossa vielä monen monta lisää.