perjantai 1. heinäkuuta 2016

Paimennus 5

Cava pääsi taas paimentamaan. Tällä kertaa Seutulaan Primal Sense Farmille Mervin oppiin. Viime kerralla esiin kaivettu rauha ja tasapaino olivat tipo tiessä ja itse olin taas hukassa. Harjoiteltiin tällä kertaa peruskuljetusta. Tehtiin suoria pätkiä aitaa apuna käyttäen. Näin ollen Cava ei päässyt juoksemaan lampaita ympäri ja minun ei tarvinut vahtia kuin vain lampaiden toista puolta, ettei Cava sieltä juokse minun ohi ohi. 

Ensimmäinen kierros alkoi kivasti kun Cava jäi nätisti maahan odottamaan, että itse pääsin lampaille. Innolla taas hommiin. Haukkumista oli tällä kertaa vähemmän, mutta nyt esiintyi sitä lampiden läpi sinkoamista. Cavasta kun on niin hurjan hauska juosta lampiden läpi ja sen jälkeen ajaa "eksyneet" lampat takaisin laumaan.. Possu mikä possu. Parissa kohtaa sain hyvin sanottua sille ja tämä onneksi auttoi. Pitäisi vaan olla kokoajan itse niin ajan tasalla ja sano riittävän voimakkaasti. Cavalla on aika vahvat vietit, joten senkin vuoksi sille voi sanoa kun se kyllä kestää lampailla sanomiset. Hienoa kuitenkin, että viettejä löytyy, nyt vaan itselle lisää kovuutta.


Hieman ärsytti oma hitaus ja avuttomuus lampailla tällä kertaa. Tunnuin jäävän kokoajan lampaiden sekaan jumiin ja lensimpäs kerran hienosti naamallenikin paimennuksen aikana kun lampaat blokkasivat kävelyni. Nyt on jalat mustelmilla ja kova into päästä uusiksi paimentamaan. Hullua tämä harrastaminen. Vähitellen alkaa valjeta miten pitkä ja kivinen tie meillä on Cavan kanssa kuljettavana, mikäli haluan saada Cavasta oikean paimenkoiran. Vähitellen paimennuksen salat alkavat aueta itselleni, pienen pienet palat kerrallaan. 

Aluksi ajattelin, että kaikki Cavan vauhti on pahasta ja sen tulisi vaan malttaa ja malttaa paimenessa. Vähitellen olen huomannut, että vauhti ja into ovat tässäkin lajissa tärkeitä. Malttia, rauhaa ja itsehillintää vaaditaan toki myöskin. Meillä on vielä rutkasti hiomista meidän yhteistyössä, meidän kahden välisessä luottamuksessa ja sekä hallinnassa. Luontaisia viettejä Cavalla on mukavasti ja sillä on ihana itsevarmuus ja työinto lampailla.

Cavasta tuskin tulee helpolla hyvää paimenkoiraa, juurikin vauhdista ja innosta johtuen. Olen vähitellen alkanut ymmärtää, että jos halutaan paimennusta harrastaa sitä pitäisi tehdä säännöllisesti ja "tosissaan". Cavan kanssa tuskin kannattaa harrastella paimennusta ja käydä muutamaa kertaa kesässä lampailla. Silloin siitä todennäköisesti tulisi vain stressaavaa sekä minulle että Cavalle ja myöskin lampaille. Paimennus on kuitenkin herättänyt kiinnostukseni ja olisi hienoa harrastaa sitä säännöllisesti ja katsoa millainen paimen Cavasta kuoriutuu. Se ei ole ehkä helpoin koira harjoitella kun on niin salaman nopea ja itse olen usein myöhässä. Olen toki myöhässä myös sen takia kun en osaa lukea Cavaa vielä niin hyvin. Paljon opittavaa edessä. 


Toisella kierroksella Cava meni niin kauniisti. Se piti nättiä etäisyyttä ja ravaili nätisti pää alhaalla lampaitten perässä. Edes häntä ei noussut innostuksesta pystyyn. Sitä oli hieno katsoa. Hieman sain itse noottia siitä, että vähän liian innoissani heiluin kepin kanssa (:D varmasti kauniin näköistä) ja välillä annoin Cavalle vääriä "neuvoja". Heiluin kepillä välillä niin, että estin Cavan työskentelyä enkä antanut sille tilaa työskennellä. Eli kuten kaikissa muissakin lajeissa, kun koira tekee hyvin niin sitten vaan ollaan rauhassa ja eleettömästi ja nautitaan. Kouluttaja sanoi minulle myös siitä, että ylipäätään pitäisi olla rauhallisempi itse. Cava selkeästi peilasi kovasti minusta mallia ja kun hetkittäin esim. hölkkäsin, että pääsin lampaitten edelle se vain kiihdytti Cavaa. Kuulema Cavalla on sen verran ripeät kintut, ettei minun kannata ryhtyä sen kanssa kilpajuoksuun. 

Cavalle tämä suoraan kuljetus oli todella vaikeaa. Luulen, että siitä johtuen Cava hieman kuumeni alkuun ja harrasti tuhmailuja ja possuilujaan. Sitä selkeästi ärsytti ja turhautti kun joutui ajattelemaan. Kovaa työtä se teki, aivot raksutti ja kun se oikea rytmi ja tahti löytyi ja pikkukoira lopulta tajusi mitä siltä haluttiin oli se oikein tosi pätevä. Pari kertaa Cava pysähtyi omalle eväsretkelle nauttimaan ah, mitäpä muutakaan kuin lampaan kakkaa. Pakko tähän kehua, että jätä käskyllä tiputti papanat suusta ja hommiin käskyllä jatkoi kesken jääneitä töitä. Taisi enemmän olla turhautumiseen liittyvää tuo evästelykin, sellaisissa tilanteissa kun Cava ei ollut ihan varma mitä siltä halutaan se pysähtyi napostelemaan. 

Huh, ristiriitaiset fiilikset! Miten koira voi olla kauheimmillaan ja ihanimmillaan yksissä ja samoissa treeneissä. Kamalimmillaan alun juoksu, haukku, ryntäily, sinkoilu ja kurittomuuskohtauksessa ja lopussa ihanimmillaan "kuljetusta" tehdessään, kauniisti ja rauhallisesti ravaillessa. Ehkäpä tässä on juuri se paimennuksen suola. Samaan aikaan paimentamassa oli myös Cavan veli ja oli kyllä hauska seurata velipojan paimennusta. Siistiä menoa ja voi, että kyllä ne tyypit vaan tunnisti sisaruksiksi. Samanlainen tyyli, innostus, vauhti ja olemus noin muutenkin. Mainioita koiruuksia.


2 kommenttia:

  1. Sä oot saanut paimennus kasteen. :D Tuo kaatuminen vähintään kerran kuuluu asiaan. Fiksuja ajatuksia paimennuksen suhteen ja oivalluksia. Itsekin miettinyt noita samoja asioita useammankin kerran.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha paimennus kaste :D joo siltä se tuntuikin. Eiköhän näitä kaatumisia ole vielä paljon luvassa. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista

Kiitos kommentistasi!