lauantai 18. kesäkuuta 2016

Paimennus 4


Tänään ajeltiin aamulla vesisateessa ja sumussa Pukkilaan pitkästä aikaa lampaita paimentamaan. Hieman aamulla jännitti ja kauhistutti, kun paimennustauko oli päässyt venähtämään melkein kuukauden mittaiseksi. Ainakin tiesin varmaksi, että Cava tulee olemaan villillä tuulella. Pukkilaan päästessä ilma vain huononi ja päästiinkin paimentamaan lampaita rankassa vesisateessa. Kauhukseni suunnattiin isolle pellolle paimentamaan lampaita. Oi miten ihanaa, paljon tilaa Cavalle hajottaa lammaslauma erilleen... Se kun välillä tykkää tehdä itselleen vähän lisää hommia hajoittamalla lauma ja hakemalla eksyneet lampaat takaisin. Mokoma lurjus!

Meidän seurana oli superpätevä ja komea bordercollie ja alunperin oli tarkoitus vuorotella paimennuksessa. Sää oli kuitenkin sen verran surkea, ettei tehnyt mieli jäädä yhtään ylimääräistä pellonreunalle kykkimään, joten paimennettiin samaan aikaan eri puolilla peltoa. 

Cavan kanssa jatkettiin siitä mihin viime kerralla Seutulassa paimentaessa jäätiin. Cava sai siis taas harjoitella suunnan vaihtoja minun ohjauksesta ja pyrittiin rajoittamaan sen loputonta halua vain kirmata lampaita ympäri ilman järkeä. Cava oli taas alkuun oikea jääräpää ja itse olin auttamattomasti myöhässä. Kristiina hieman auttoi komentamalla Cavaa jos se alkoi liikaa sikailemaan vaikka itse olisin tehnyt oikein. Varsin nätisti Cava teki, mutta itse pitäisi olla niin paljon tiukempi. Masentavaa kun muilla on enemmän auktoriteettiä omaan koiraan kuin itsellä.. Jotenkin vaan joka kerta tulee yllätyksenä Cavan kovapäisyys lampailla. Se on kivan itsevarma, mutta välillä itsevarmuus menee jääräpäisyyden ja röyhkeyden puolelle ja sitten olen itse ainakin vähän pulassa. Varsinkin tuolla lampailla kun en ole ihan varma, että mitä pitäisi tehdä milloinkin. 


Alun kaaoksen jälkeen tilanne alkoi kuitenkin parantua. Sain ärähdettyä Cavalle pari kertaa oikeassa kohtaa niin, että se selkeästi reagoi eikä vaan jatkanut omaa rallatteluaan, ja sen jälkeen Cava alkoi kunnioittaa ja kuunnella enemmän sitä mitä siellä lampaiden seassa heiluin. Loppua kohden siis hyviä pätkiä ja kiva fiilis jäi ekasta kierroksesta. Hieman itselle taas selkeentyi homma. Pitää olla tosi hyvissä ajoin sanomassa koiralle, että ei saa kiertää (mieluiten silloin kun koira on vielä lampaiden takana -> jos ehtii juosta omalle kohdalleni niin turha enää sanoa, koska sitten on niin myöhässä ja sanominen tulee todennäköisesti koirallekkin vähän yllätyksenä eikä se ymmärrä). Kun koira juoksee myötäpäivää lampaita ympäri niin silloin keppi oikeassa kädessä ja vastapäivään kiertäessä vasemmassa kädessä. 

Alkuun sain ärähtää ja lyödä kepillä tosi vahvasti maahan, että Cava vaihtoi suuntaa, mutta lopuksi se vaihtoi pelkästään sillä, että hieman kohotin ja levitin käsiä ja käännyin Cavan eteen. Paimennuksessa Cava ei tuntunut lainkaan väsyvän ja se teki hurjalla motivaatiolla hommia hirveästä säästä huolimatta. On siinä vaan Työkoira isolla T:llä! Huikea kakara. Päätettiin jättää Cavalta kehut pois, se on niin itsevarma ja innokas lampailla, että kehut vaan innostavat sitä enemmän (kun sen tarvisi oikeasti olla rauhallisempi) ja paras palkka sille on kuitenkin se, että saa tehdä hommia. Jos Cava rupeaa sikailemaan niin sitten se ajetaan rangaistukseksi pois lampailta ja pois hommista.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen otettiin pieni tauko, jonka aikana Cava viihdytti itseään syömällä lampaan jätöksiä ja yrittämällä haastaa Kristiinan koiria leikkiin. Ehkä hieman siis opittavaa vielä siinä, että työkoira kyllä lepää kun hommat loppuu :D on se vaan huikean hienoa nähdä omaa koiraa "oikeissa" hommissa (okei, oikeisiin hommiin on vielä matkaa), niin paljon Cava nauttii ja me ollaan oikeasti vain neljässä kerrassa menty hirveästi eteenpäin. Molemmat opitaan joka kerta uutta ja meillä on hauskaa. En olisi uskonut, että itse innostuisin näin kovasti paimennuksesta. Paimennuksen jälkeen oli ihan sellainen fiilis, että jos vaan olis mahdollista ei muuta harrastettaisikaan. 


Toinen kierros saatiin paimentaa itsekseen. Kristiina auttoi meidän parina ollutta bctä ja katseli kauempaa, että selvitään varmasti eikä aiheuteta kaaosta lampailla. Voi pojat, jännitti hirveästi. Cava ei ole ikinä edes odottanut ennen hommiin lähtemistä vaan siitä on aina pidetty kiinni ja olen kutsunut sen luokse. Toisekseen miten itse selviäisin, ilman että joku on vieressä kokoajan neuvomassa ja kuka minua nyt auttaisi jos Cava alkaisi porsastelemaan. Entä miten sieltä lampailta päästään edes pois. Voi apua. Ohjeeksi saatiin jatkaa samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella. 

Lähtö jännitti eniten, mutta Cava jäi nätisti maahan makaamaan ja kutsuttaessa tuli tietysti räjähtävällä innolla töihin. Lähtö sujui siis paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaakaan, mutta ei se ihan täydellinen ollut (se annettakoon anteeksi). Olisin halunnut, että Cava kiertää lampaat takaa, mutta sen sijaan se juoksi minun edestä ja kiersi siitä lampaiden taakse. Todennäköisesti olin epäselvä (ja epävarma) omassa ohjauksessa. Alkuun taas kova vauhti ja into Cavalla. Sain Kristiinalta vesipullon, jolla voin heittää Cavan eteen jos se ei tunnu kuuntelevan. Pari kertaa ainoastaan tarvitsi heittää, niin alkoi tyyppi taas kuuntelemaan. Toisella kierroksella väsymyskin tuntui painavan, joten lopuksi saatiin hienoja pätkiä kun pahin energia oli pois. Muutama lyhyt suoraan kuljetuskin saatiin tehtyä sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella. Kyllä se maltti sieltä löytyy. Uskomattominta oli kun hyvän pätkän jälkeen päätin lopettaa ja pysäytin Cavan ja se oikeasti pysähtyi ja jäi seisomaan ja odottamaan, että kävelin lampailta sen luokse! Oli kyllä tosi hieno fiilis kun ihan vaan itsekseen saatiin paimentaa ja selvittiin ihan kaikesta. Cavakin jopa kuunteli.

Tällä paimennuksella oli ihan parasta se fiilis, että tehtiin yhdessä. En ollut itse ihan täysin pihalla ja Cava oli enimmäkseen kuulolla. Alun pahimmista kiihkeyksistä kun päästiin niin Cava piti tosi hyvin etäisyyttä lampaisiin ja kuunteli tosi herkästi ohjausta. Cava ei kertaakaan hajoittanut laumaa (superhuippujestyyppi!!) ja ainoastaan pari kertaa kuumui niin, että näytti hammasta lampaille (ei ole onneksi ikinä purrut, mutta välillä louskauttaa hampaat siinä ihan lampaitten lähellä). Reagoi hyvin kieltoihin. Pienenä harmistuksena, että Cava protestoi mun ohjausta aika paljon haukkumalla. Mutta ei haittaa, se teki niin hienosti hienoilla pätkillä ja voiko sitä edes kauhesti tuosta protestoimisesta syyttää kun varmasti olen vähintäänkin epäselvä, epäjohdonmukaisuudesta puhumattakaan, omassa ohjauksessani. Valtavasti opittavaa ja ymmärrettävää molemmilla edessä, mutta ilo oli huomata, että ollaan me jo otettu kehitysaskelia eteenpäinkin.

6 kommenttia:

  1. Ihana tuo kolmas kuva! :) Harmi, kun täällä päin ei hirmuisesti ole mahdollisuuksia paimentaa, olisi tosi hauska päästä koittamaan Käämin kanssa. Oon vaan sitä mieltä, että kerran kun on käynyt, niin pitäisi sen jälkeen päästä uudelleenkin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) joo ei meillekkään tuo paimennus ole ihan se helpoin harrastus, aika paljon saa ajella noihin paimennuspaikkoihin.. Mutta sen verran koukuttavaa puuhaa, että pari kertaa kun ollaan päästy kokeilemaan niin ihan pakko on päästä aina vaan uudelleen :) eli ihan oikeessa oot, kerran kun on käynyt niin uusiksi on päästävä.

    VastaaPoista
  3. Yksi paimennukseen myös koukuttautunut ilmoittautuu. ;) Kivaa että tekin olette löytäneet harrastuksen pariin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!