torstai 9. kesäkuuta 2016

Koirapuistossa

Meidän blogi vaan täyttyy treenipäivityksistä, vaikka ollaan tehty paljon muutakin. Ainakin yritetty. Ei sentään pikkukoiran elämä ole pelkkää treenistä toiseen juoksemista. Tänään aloitettiin aamu suuntaamalla yhteiselle aamupalalle. Pitkästä aikaan ihan jotain sosiaalistamistakin. Cavalla oli omat eväät mukana ja suunnattiin läheisen kahvilan ulkopuolelle nauttimaan aamupalaa ja ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Saipa Cava kerjättyä itselleen kinkkua ja juustoa minun aamupalasämpylän välistä ja rapsutuksia söpöliinille sateli vähintään jokaiselta ohikulkijalta. 

Kun oli rauhallisempaa, eikä ohi kävellyt ketään otti Cava varsin rennosti:

 

Tänään tehtiin myös jotain aivan uutta. Piipahdettiin nimittäin lyhyesti koirapuistossa. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka kiertävät koirapuistot kaukaa ja sinne meneminen taisikin olla kovempi paikka minulle kuin koirille. Lyhyesti sanottuna, meillä on rutkasti huonoja puistoilukokemuksia ja lähes aina kun kävelen koirapuiston ohi näen paikalla koiria, joiden ei todellakaan siellä kuuluisi olla. 

Puistoilu ei kuulunut meidän tämän päivän ohjelmaan, mutta lenkin loppupuolella käveltiin puistosta ohi ja siellä oli kovasti porukkaa ja kaikki näyttivät varsin mukavilta. Ajattelin sitten, että katsotaan mitä Cava asiasta tuumaa. Sillä ei ole hetkeen tullut uusia koiratuttavuuksia vastaan, mutta tällä viikolla ollaan nähty rutkasti uusia tuttavuuksia. Tiistaina treenattiin yhdessä kolmen uuden koirakaverin kanssa ja Cava suhtautui yhteisellä alku- ja loppukävelyllä kaikkiin kovin innokkaasti. Tämä antoi hieman itseluottamusta itselleni viedä se tänään koirapuistoon.

Nuorempanahan Cava on jännitellyt ja pelännyt uusia koiratuttuja kovasti ja sosiaalistamisella ja hyvillä kokemuksilla ei tuntunut olevan isompaa hyötyä. Ilmeisesti kuitenkin pentuna saadut hyvät kokemukset ja iän tuoma itsevarmuus ovat auttaneet. Tänään minulla oli remmin päässä innokas ja rohkea Cava, joka häntä heiluen kipitti koirapuiston portille ja vapaaksi päästyään alkoi heti leikkiä ja riehua uusien kavereiden kanssa. Itse olin ihan ihmeissäni, mutta onnellinen, en meinannut koiraani tunnistaa. Cavalla oli hurjan hauskaa. Se ihmetteli paikalla ollutta pientä 13viikkoista jackrusselia, jahtasi kepin kanssa riehuvaa terrieriä ja pisti junioripainit pystyyn suunnilleen saman ikäisen ja kokoisen itselleni tuntemattoman rotuisen kaverin kanssa.



Ylemmässä kuvassa Cava etualalla, huomatkaa iloinen ja itsevarma häntä. Alemmassa kuvassa Cava kirmailee terrierivanhuksen perässä nurmikolla ja mukana ollut Koda koittaa pysyä pentukaverin vauhdissa. Olipahan hauskaa saada hyvä kokemus koirapuistosta. Samalla tuli todettua, että omat koirat ovat varsin hyvä hermoisia ja fiksuja tyyppejä ja pärjäsivät koirapuistossa varsin mallikkaasti.

Terrierivanhus hieman haastoi Kodaa alkuun (molemmat about saman ikäisiä uroksia), mutta Koda se vaan tyynen rauhallisesti väisti tilanteessa ja terrierikin sitten antoi asian olla. Leikkimään eivät ryhtyneet, mutta pystyivät molemmat, vanhat ja viisaat, olemaan sopuisasti puistossa.

Cava puolestaan yllätti positiivisesti tulemalla ensimmäisestä käskystä luokse joka kerta kun sitä kutsuin. Lisäksi se toki yllätti olemalla niin kovin reipas ja rohkea. Huippua! Ehkäpä me uskalletaan puistoilemaan vielä joskus toistekkin.

4 kommenttia:

  1. Mekään ei olla koirapuistoissa käyty, osittain siksi, että olen kuullut niin paljon varoitteluja ja osittain siksi, että yhtään ei ole kovin lähellä. Kilometrin päässä on "kaupungin kesätyöläisten" lammashakam joka on syksystä kevääseen epävirallinen koirapuisto. Siellä kävimme talvella muutaman kerran. Tuossa ekassa aamupalakuvassa on kyllä taas selvä sukulaisuussuhde Armakseen havaittavissa.

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä nämä sukulaisiksi tunnistaa :) niin fiksut ja filmaattiset mustat <3 meillä on täällä kaupungissa muutama koirapuisto kävelymatkan päässä, mutta en ehkä koe, että ovat paras telmimispaikka omille koirille :) tuskimpa siis tulee tavaksi alkaa säännöllisesti käymään, mutta ehkäpä joskus uskalletaan uusiksi jos paikalla oleva porukka vaikuttaa mukavalta.

    VastaaPoista
  3. Meillä on tossa 500 metrin päässä koirapuisto, tullut jonkun verran käytyä. Tykkään, kun siellä on kaksi puolta, voin passittaa "tunkeilijat" aina suosiolla toiselle puolelle. :D Eipä noi niin pahoja paikkoja ole, jos seuran valitsee huolella. :)

    VastaaPoista
  4. Meillä ei oo missään ihan lähellä koirapuistoa ja oon kokenu että niissä on vähän turhan "villi länsi" meininki, minkä vuoksi ei olla käyty. Meille riittää tällainen kerran kesässä koirapuistoilu. Varmasti ihan kivoja paikkoja, mutta vaatii mun mielestä omistajalta koiran lukutaitoa ja ehkä vähän ihmistuntemustakin, että osaa arvioida onko seura omalle koiralle sopivaa. Tuollaiset jaetut koirapuistot kyllä varmasti hyviä, kun voi sitten itse mennä vaikka sinne tyhjälle puolelle jos ei sopivia kavereita ole paikalla.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!