torstai 30. kesäkuuta 2016

8 kk

Cava täytti tänään kahdeksan kuukautta. Reilu puoli vuotta ollaan elelty yhdessä ja tutustuttu toisiimme. Cavasta on kasvanut hurjan hauska tyyppi. Se on innokas ja vauhdikas ja niin kaunis pieni. Ulkomuodoltaan se on jo melko aikuistunut, mutta luonteeltaan ihan villi lapsi vielä. "Synttärien" kunniaksi Cava sai itselleen uuden lelun sekä hieman edellistä isomman noutokapulan (400g).

Niin siitä vaan on kasvanut kaunis ja ihana ja niin omaan käteen sopiva tyyppi. Just sellainen kuin toivoinkin, todeksi muuttunut unelma. Hyvää kannatti todellakin odottaa :) Ihan maailman paras Cava 8 kuukautta.





keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Agilityryhmän tapaaminen


Mainitsinkin blogissa jo aikaisemmin, että saatiin Cavan kanssa paikka meidän seuran (Helsingin Agility Urheilijat) junioriaksaryhmästä. Ryhmä alkaa säännöllisesti elokuun alusta kerran viikossa maanantaisin. Tänään nähtiin kuitenkin ensimmäistä kertaa ja saatiin hieman kotiläksyjä kesän ajaksi. Nyt täytyy vihdoinkin ryhdistäytyä treeneissä, meillä on paljon treenattavaa elokuuhun mennessä. Ollaan kuitenkin nautittu lomailusta kovasti, Cava on ollut yllättävän rento lomalainen. Ihana monitoimipentu. 

Aksaryhmän tapaamisessa keskityttiin paljon muihin kuin itse agilityyn. Käytiin läpi asioita, jotka kannattaa opettaa ja leikkimiseen sain itse ainakin monia vinkkejä. Kuunneltiin teoriassa ja nähtiin kun kouluttajat esittelivät omilla koirillaan juttuja. Aloitettiin luopumisella, eli auki olevassa kädessä nami ja koira saa namin vasta kun luopuu siitä. Cavan kanssa tehtiin näitä jo pentutokossa, mutta ei olla sen koomin pahemmin treenailtu. Kesälomaläksyksi tämä siis, Cavalla varmaan sujuu perusluopuminen ihan hyvin tauosta huolimatta, mutta häiriötä ja kestoa voisi lisätä. Mukaan treeneihin nyt kesän aikana voisin ottaa sille myös lelusta luopumisen, sillä lelut ovat Cavan mielestä huomattavasti hauskempia kuin namit.

Viime aikoina tuntuu muutenkin, että namipalkkan arvo on hieman laskenut. Ajatuksissa on ollut alkaa treenata lelulla ja namilla niin, että Cava vaihtaisi lelusta namiin ja toisin päin. Cava on ahne ja tykkää kyllä tehdä ihan pelkällä kehu-palkallakin, mutta mielestäni se saisi tavoitella ruokapalkkaa hieman innokkaammin. Tässä varmasti itselläkin opiskeltavaa kun olen varmast hieman tylsä kun namilla palkkaan. Eli lisää vaihtelevuutta myös namilla palkkaamiseen.


Seuraavaksi kouluttajat puhuivat suuntakäskyjen opettamisesta ja demosivat omilla koirillaan sekä alkeistreenin että miltä suuntakäskyn pitäisi valmiina näyttää. Vautsi, koutsien koirat olivat hurjan hienoja ja taitavia. Cavasta on kasvamassa hurjan nopea agilitysilakka, joten aloitetaan suuntakäskyjen hiominen n-y-t nyt! Cavalla on näihin onneksi hyvä pohja kun ollaan jo alkeisharjoituksia hieman tehty. Suuntakäskyjen opettamisen voi aloittaa esim. pituuden keppejä hyödyntämällä tai puunrunkoa tai ruokapöydän jalkaa tai oikeastaan mitä vaan, minkä koira voi kiertää. Cava teki alkeisharjoitukset valopylväitä kiertämällä jo talvella. Cava harjoitteli kiertämisen tarjoamisen kautta ja oppi tosi nopeasti kiertämään molempiin suuntiin. Nyt vaan kesällä hiotaan vähän lisää ja kasvatetaan etäisyyttä ja kulmia ja ehkä hieman häiriötäkin. 

Seuraavaksi käytiin läpi leikkimistä. Itsellä on vielä paljon hiottavaa omissa leikkimistaidoissa. Ennen Cavaa mulla ei ole ollut yhtäkään koiraa, joka leikkisi. Cavasta toivoin leluista palkkautuvaa koiraa ja leikkimisen eteen ollaankin nähty vaivaa. Omasta mielestäni on hienoa, että niin monet kouluttajat panostavat nykyään leikkimisen opettamiseen, sillä myös koiran joka ei pahemmin leluista luonnostaan kiinnostu voi opettaa nauttimaan ja palkkautumaan leikkimisestä. Leikkiminen ja erilaiset leikit tuovat myös monipuolisuutta palkkaamiseen ja treeneihin. 

Itselleni kokonaan uutena juttuna tuli tennispalloleikki, jossa koiralle heitettiin tennispallo ja kun koira lähtee pallon kanssa juoksemaan itseä kohti niin kiinnitetään koiran huomio toiseen tennispalloon joka itsellä on kädessä. Tarvittaessa juostaan koiraa karkuun ja heilutellaan tennispalloa koiralle, jotta se kiinnostuu siitä ja tiputtaa suussa olevan tennispallon. Sen jälkeen tämä kädessä oleva tennispallo heitetään eteenpäin (suhteessa koiraan) ja annetaan koiran juosta ja hakea uusi pallo. Sitten vaan toistetaan. Aika rankka ja raskas vauhdikas leikki koiralle. Sopii kivasti lämmittelyyn esimerkiksi. Ei olla Cavan kanssa kauheasti treenailtu palloilla vaan lähinnä erilaisilla vetoleluilla, joten nyt täytyy kyllä kipaista hakemaan kaupasta tennispalloja ja katsoa mitä Cava tuumaa tästä vauhtileikistä. Tykkää varmasti kun saa juosta :) pallosta irrottaminen on varmasti vaikeampi homma. 

Loppuun katsottiin vielä vetolelulla leikkimistä. Tehtiin saalisviettileikkimistä, jossa lelu meni karkuun ja viivytettiin mahdollisimman pitkälle sitä hetkeä kunnes koira lopulta sai lelun. Erilaista pyörimistä ja hyörimistä ja koiraa karkuun menemistä. En olekkaan tätä(kään) leikkimuotoa tajunnut Cavan kanssa hyödyntää, täytyy muistaa jatkossa. Muita hyviä vinkkejä leikkimisen suhteen oli, että rintamasuunta pitäisi pitää pois päin koirasta. Koiralla on tällöin rennompaa leikkiä eikä tule ohjaajalta "uhkaa/painetta" samalla tavalla kun jos olisi suoraan koiraan päin ja vielä tuijottaisi koiraa. Itse myönnän ainakin leikkivän usein juurikin rintamasuunta koiraa kohden, joten pitää muistaa tämä jatkossa leikkiessä. 

Vetoleikeistä poimin lisäksi itselleni vinkiksi sen, että koiran pitäisi antaa voittaa enemmän. Myönnän, että itselle on välillä vaikea päästää lelusta irti. Cavalla on kuitenkin hieman löysä ote, joten ajattelin että treenaillaan nyt kesällä kovasti tätä leikkimistä ja vahvistetaan Cavan itseluottamusta leikillä. Annan sen voittaa paljon ja menen enemmänkin Cavan perässä kun se alkaa repiä lelua enkä vedä Cavaa itseni perässä. 


Olipas sekava postaus! Itselleni kuitenkin kirjoittelin ylös kesän treeniläksyjä. Hyviä uutisia sen verran, että Cava lopetti maanantaina jo ontumisensa ja on jo ihan oma itsensä<3 kyllä se aurinko paistaa tänne risukasaankin. 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannusjälkiä ja muuta


Juhannus vietettiin rennosti mökkeillen. Treenattu ei juurikaan. Toko oli totaali tauolla ja jälkiä käytiin tekemässä neljä. Sen verran kivat maastot jäljille möksällä, ettei voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ensin tehtiin läheisellä pellolla, jonne saatiin lupa käydä jälkiä tallomassa. Pellolla jäljet sujui hienosti. Itse osasin paremmin toimia siellä, puutuin Cavan vauhtiin oikeissa kohdissa ja saatiin hienoja pätkiä. Vauhtia riittää, tarkkuutta ja hieman lisää ajatusta niin hyvä tulee. Enemmän pitäisi päästä tekemään. 

Sunnuntaina suunnattiin aamusta metsään. Harjoiteltiin hetki keppi-ilmaisuja  samalla kun sinne tallomani jälki vanheni. Ensimmäinen oikea metsäjälki. Cava teki hienosti, oli tosin ehkä jopa vauhdikkaampi kuin pellolla, joten pitää itse olla tarkkana ja himmailla vauhtia tarvittaessa. Keppejä jäljellä oli kolme (kaksi jäljellä ja yksi lopussa) ja Cava ilmaisi ja löysi kaikki. Ehkäpä ennen jälkeä tehdyt keppi-ilmaisu harjoitukset auttoivat. Olipahan vaan hauskaa. Nyt lisää treeniä! 

Riipputuolista löytyi Cavan lemppari lepopaikka:


Jälkien lisäksi lähinnä vaan nautittiin ulkoilmasta. Cava löysi oman lempparilajinsa, frisbee+uiminen, mikä olisikaan parempaa? Harmillisesti viikonlopun riekkumisista jäi tälle viikolle muistoksi ontuva pentu. Katsellaan pari päivää, toivon mukaan menee ihan vaan levolla ohi. Johan koirulit olivatkin melkein kuukauden terveenä. Tänään Koda kävi eläinlääkärissä ja sillä löytyi pernasta muutoksia, jotka onneksi vaikuttaisivat hyvälaatuisilta. Sen lisäksi siltä löytyi sydämestä sivuääni :( nämä kun lisää siihen, että Kodalla on ennestään molemmissa kyynärissä nivelrikkoa ja sapen ympärillä ylimääräistä sakkaa ei kovin hyvältä näytä. Kuinka paljon voi pikkukoiralla olla erilaista vikaa ja vaivaa... Voi itku ja harmistus. Ei siis niin mukava paluu arkeen ja treenitauko jatkunee vielä tämän viikon. Onneksi Koda voi hyvin eikä mikään sen vioista ole ainakaan vielä kovin hälyyttävä. Cavankin ontuminen toivottavasti menee ohi parin päivän levolla ja fyssarikäynnillä.



keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Lomalla

Cava on ollut lomalla jokusen päivän. Ei olla tehty mitään tokoon liittyvää tai oikeastaan mihinkään koulutukseen liittyvää. Ainoastaan ohituksia ja luoksetuloja ja muita arkijuttuja ollaan treenattu. Loma on tehnyt neidille hyvää. Se on rauhoittunut kotona kivasti ja ollut muutenkin varsin rento pötkylä. Ei vielä ainakaan merkkiäkään turhautumisesta, loistavaa. Näinhän sen pitäisikin mennä, että koira kestää tylsempiäkin päiviä. Toisaalta me ollaan touhotettu menemään aika hurjaa vauhtia menemään treeneistä toiseen. Lyhyt paussi siis varmasti tekee pelkästään hyvää.

Luoksetulot alkaa olla superpäteviä! Cava on tullut luokse lentävien lintujen luota ja jopa pupun perään lähdön jälkeen (pupu tosin kerkesi hävitä näkyvistä, joten se vaikutti varmasti asiaan). Yhdellä lenkillä Cava melkein juoksi kahden lenkkeilijän syliin kun yllättivät meidät kulman takaa, mutta sieltäkin pikkumusta pinkaisi täysillä ensimmäisen käskyn jälkeen luokse. 

Ollaan käyty pitkillä metsälenkeillä, löydetty uusia lenkkipolkuja ja läträtty vedessä, syöty luita ulkona ja piipahdettu mökillä. Juhannukseksi suunnitteilla pidempi mökkireissu, jonka jälkeen sitten paluu treenien pariin. Alla muutamia lomailukuvia vesipeto-Cavasta.





lauantai 18. kesäkuuta 2016

Paimennus 4


Tänään ajeltiin aamulla vesisateessa ja sumussa Pukkilaan pitkästä aikaa lampaita paimentamaan. Hieman aamulla jännitti ja kauhistutti, kun paimennustauko oli päässyt venähtämään melkein kuukauden mittaiseksi. Ainakin tiesin varmaksi, että Cava tulee olemaan villillä tuulella. Pukkilaan päästessä ilma vain huononi ja päästiinkin paimentamaan lampaita rankassa vesisateessa. Kauhukseni suunnattiin isolle pellolle paimentamaan lampaita. Oi miten ihanaa, paljon tilaa Cavalle hajottaa lammaslauma erilleen... Se kun välillä tykkää tehdä itselleen vähän lisää hommia hajoittamalla lauma ja hakemalla eksyneet lampaat takaisin. Mokoma lurjus!

Meidän seurana oli superpätevä ja komea bordercollie ja alunperin oli tarkoitus vuorotella paimennuksessa. Sää oli kuitenkin sen verran surkea, ettei tehnyt mieli jäädä yhtään ylimääräistä pellonreunalle kykkimään, joten paimennettiin samaan aikaan eri puolilla peltoa. 

Cavan kanssa jatkettiin siitä mihin viime kerralla Seutulassa paimentaessa jäätiin. Cava sai siis taas harjoitella suunnan vaihtoja minun ohjauksesta ja pyrittiin rajoittamaan sen loputonta halua vain kirmata lampaita ympäri ilman järkeä. Cava oli taas alkuun oikea jääräpää ja itse olin auttamattomasti myöhässä. Kristiina hieman auttoi komentamalla Cavaa jos se alkoi liikaa sikailemaan vaikka itse olisin tehnyt oikein. Varsin nätisti Cava teki, mutta itse pitäisi olla niin paljon tiukempi. Masentavaa kun muilla on enemmän auktoriteettiä omaan koiraan kuin itsellä.. Jotenkin vaan joka kerta tulee yllätyksenä Cavan kovapäisyys lampailla. Se on kivan itsevarma, mutta välillä itsevarmuus menee jääräpäisyyden ja röyhkeyden puolelle ja sitten olen itse ainakin vähän pulassa. Varsinkin tuolla lampailla kun en ole ihan varma, että mitä pitäisi tehdä milloinkin. 


Alun kaaoksen jälkeen tilanne alkoi kuitenkin parantua. Sain ärähdettyä Cavalle pari kertaa oikeassa kohtaa niin, että se selkeästi reagoi eikä vaan jatkanut omaa rallatteluaan, ja sen jälkeen Cava alkoi kunnioittaa ja kuunnella enemmän sitä mitä siellä lampaiden seassa heiluin. Loppua kohden siis hyviä pätkiä ja kiva fiilis jäi ekasta kierroksesta. Hieman itselle taas selkeentyi homma. Pitää olla tosi hyvissä ajoin sanomassa koiralle, että ei saa kiertää (mieluiten silloin kun koira on vielä lampaiden takana -> jos ehtii juosta omalle kohdalleni niin turha enää sanoa, koska sitten on niin myöhässä ja sanominen tulee todennäköisesti koirallekkin vähän yllätyksenä eikä se ymmärrä). Kun koira juoksee myötäpäivää lampaita ympäri niin silloin keppi oikeassa kädessä ja vastapäivään kiertäessä vasemmassa kädessä. 

Alkuun sain ärähtää ja lyödä kepillä tosi vahvasti maahan, että Cava vaihtoi suuntaa, mutta lopuksi se vaihtoi pelkästään sillä, että hieman kohotin ja levitin käsiä ja käännyin Cavan eteen. Paimennuksessa Cava ei tuntunut lainkaan väsyvän ja se teki hurjalla motivaatiolla hommia hirveästä säästä huolimatta. On siinä vaan Työkoira isolla T:llä! Huikea kakara. Päätettiin jättää Cavalta kehut pois, se on niin itsevarma ja innokas lampailla, että kehut vaan innostavat sitä enemmän (kun sen tarvisi oikeasti olla rauhallisempi) ja paras palkka sille on kuitenkin se, että saa tehdä hommia. Jos Cava rupeaa sikailemaan niin sitten se ajetaan rangaistukseksi pois lampailta ja pois hommista.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen otettiin pieni tauko, jonka aikana Cava viihdytti itseään syömällä lampaan jätöksiä ja yrittämällä haastaa Kristiinan koiria leikkiin. Ehkä hieman siis opittavaa vielä siinä, että työkoira kyllä lepää kun hommat loppuu :D on se vaan huikean hienoa nähdä omaa koiraa "oikeissa" hommissa (okei, oikeisiin hommiin on vielä matkaa), niin paljon Cava nauttii ja me ollaan oikeasti vain neljässä kerrassa menty hirveästi eteenpäin. Molemmat opitaan joka kerta uutta ja meillä on hauskaa. En olisi uskonut, että itse innostuisin näin kovasti paimennuksesta. Paimennuksen jälkeen oli ihan sellainen fiilis, että jos vaan olis mahdollista ei muuta harrastettaisikaan. 


Toinen kierros saatiin paimentaa itsekseen. Kristiina auttoi meidän parina ollutta bctä ja katseli kauempaa, että selvitään varmasti eikä aiheuteta kaaosta lampailla. Voi pojat, jännitti hirveästi. Cava ei ole ikinä edes odottanut ennen hommiin lähtemistä vaan siitä on aina pidetty kiinni ja olen kutsunut sen luokse. Toisekseen miten itse selviäisin, ilman että joku on vieressä kokoajan neuvomassa ja kuka minua nyt auttaisi jos Cava alkaisi porsastelemaan. Entä miten sieltä lampailta päästään edes pois. Voi apua. Ohjeeksi saatiin jatkaa samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella. 

Lähtö jännitti eniten, mutta Cava jäi nätisti maahan makaamaan ja kutsuttaessa tuli tietysti räjähtävällä innolla töihin. Lähtö sujui siis paremmin kuin olisin ikinä osannut odottaakaan, mutta ei se ihan täydellinen ollut (se annettakoon anteeksi). Olisin halunnut, että Cava kiertää lampaat takaa, mutta sen sijaan se juoksi minun edestä ja kiersi siitä lampaiden taakse. Todennäköisesti olin epäselvä (ja epävarma) omassa ohjauksessa. Alkuun taas kova vauhti ja into Cavalla. Sain Kristiinalta vesipullon, jolla voin heittää Cavan eteen jos se ei tunnu kuuntelevan. Pari kertaa ainoastaan tarvitsi heittää, niin alkoi tyyppi taas kuuntelemaan. Toisella kierroksella väsymyskin tuntui painavan, joten lopuksi saatiin hienoja pätkiä kun pahin energia oli pois. Muutama lyhyt suoraan kuljetuskin saatiin tehtyä sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella. Kyllä se maltti sieltä löytyy. Uskomattominta oli kun hyvän pätkän jälkeen päätin lopettaa ja pysäytin Cavan ja se oikeasti pysähtyi ja jäi seisomaan ja odottamaan, että kävelin lampailta sen luokse! Oli kyllä tosi hieno fiilis kun ihan vaan itsekseen saatiin paimentaa ja selvittiin ihan kaikesta. Cavakin jopa kuunteli.

Tällä paimennuksella oli ihan parasta se fiilis, että tehtiin yhdessä. En ollut itse ihan täysin pihalla ja Cava oli enimmäkseen kuulolla. Alun pahimmista kiihkeyksistä kun päästiin niin Cava piti tosi hyvin etäisyyttä lampaisiin ja kuunteli tosi herkästi ohjausta. Cava ei kertaakaan hajoittanut laumaa (superhuippujestyyppi!!) ja ainoastaan pari kertaa kuumui niin, että näytti hammasta lampaille (ei ole onneksi ikinä purrut, mutta välillä louskauttaa hampaat siinä ihan lampaitten lähellä). Reagoi hyvin kieltoihin. Pienenä harmistuksena, että Cava protestoi mun ohjausta aika paljon haukkumalla. Mutta ei haittaa, se teki niin hienosti hienoilla pätkillä ja voiko sitä edes kauhesti tuosta protestoimisesta syyttää kun varmasti olen vähintäänkin epäselvä, epäjohdonmukaisuudesta puhumattakaan, omassa ohjauksessani. Valtavasti opittavaa ja ymmärrettävää molemmilla edessä, mutta ilo oli huomata, että ollaan me jo otettu kehitysaskelia eteenpäinkin.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Senni Huotarin toko 7/14


Eilen tokoiltiin Sennin valvovan silmän alla. Huimaa kehitystä tapahtunut pikkutyypissä ja nyt jääkin meillä ohjatut tokot kesätauolle. Ahdistaa jo valmiiksi, mutta toisaalta meillä on hurjasti treenattavaa ihan omatoimisestikkin. Nyt kuitenkin muutaman päivän täysilepoloma Cavalla edessä. Se on tuntunut viikon verran hieman väsyneeltä treenatessa, joten pieni loma tekee varmasti hyvää. Tokojen kesätauolla olisi tarkoitus käydä paimentamassa, ainakin kolme paimennusta on jo varattuna. Hauskaa :) ja tietysti treenata itsenäisesti tokojuttuja. Kesätauon jälkeen ajatuksena alkaa pikkuhiljaa koota liikkeitä valmiiksi kokonaisuuksiksi.

Cava oli tänään ajoissa treeneissä ja saatiin aloittaa. Otin alkuun Cavan kanssa leikkipätkän ja se sai hakea lelua ja rallateltiin yhdessä ympäri hallia. Tyyppi oli ihan vähän onnesta sekaisin. Leikkihetken jälkeen aloitettiin tiukka treeni. Aloitettiin seuraamisella. Suorilla pätkillä iloista ja innokasta menoa. Mukaan käännökset oikealle. Niissä hieman epäröintiä, autoin sitten hieman hidastamalla ennen käännöstä ja katsomalla koiraan. Edelleen hieman epäröintiä, mutta kuitenkin hyviä käännöksiä. Superpalkkaus namilla, lelulla ja kehuilla aina käännöksen jälkeen.

Lisäksi otettiin paikalla käännöksiä oikealle ja vasemmalle. Vasemmalle oli melko pätevä ja pyllykin alkaa pyöriä aika kivasti. Oikealle vähän jäykkä ja pihalla, mutta siinäkin ok käännöksiä. Täytyy vahvistaa enemmän takapään käyttöä oikealle kun viime aikoina vahvistettu vaan vasemmalle. Hirmuisasti on seuraaminen kuitenkin mennyt eteenpäin.



Seuraavana otettiin eteentuloa. Tehtiin sitä n. viiden metrin matkalta. Cava teki hyviä, mutta myös vinoja suorituksia. Vinouden osalta haluaisin opettaa Cavalle, että se osaisi korjata sen ja näin tajuaisi paremmin oikeaa paikkaa. Nyt pitäisi myös alkaa kiinnittää huomiota siihen, että Cava tulee todellatodella lähelle. Tavallaan se on tosi hieno, mutta tokoa ajatellen se saisi olla hieman etäämmällä. Tätä oikeaa paikkaa ajattelin lähteä vahvistamaan niin, että Cava makaa maassa ja menen itse oikeaan kohtaan suhteessa Cavan etutassuihin ja pyydän sen siitä tulemaan eteen (ts. nousemaan istumaan). 

Vinouden osalta lähdettiin tekemään niin, että pyysin Cavaa eteen erilaisista kulmista ja alkuun autoin. Rupesi aika hyvin käyttämään takapäätään näissä harjoituksissa ja selkeästi osaa jo tulla käskystä eteen ilman apuja. Nyt kyllä tuntuu Cavalla tapahtuvan isoin askelin kehitystä joka suuntaan. Palkitsevaa treenata. Tämän jälkeen pidettiin Cavalle pieni tauko, tauon aikana Cava makoili  rennosti hallin laidalla, kuten yleensä. Niin ihanaa kun on koira, jolla toimii off-nappi ja pystyy ottamaan rauhassa kesken treenienkin.

Toinen treenisetti aloitettiin merkin kierrolla. Se on toiminut nyt kivasti, mutta uusien merkkien kanssa ja uusissa paikoissa on ollut haasteita. Tällä kertaa merkin kierto sujui ensimmäistä kertaa Sennin treeneissä kuten Cava sen osaakin. Alkuun palkkasin Cavaa nameilla, mutta parin toiston jälkeen vaihdoin lelupalkkaan. Siitäpäs vasta riemu repesi ja Cava ryntäili sillä tahdilla, että merkki lenteli ja muutenkin oli aika railakasta menoa. Oivoi. Hieman ehkä tarkkuutta vielä lisää, mutta ainakin se oli innokas ja tiesi taas mitä tehdä. Namipalkan arvo tuntuu laskeneen kovasti viime aikoina, en tiedä pitäisikö hankkia parempia nameja (yleensä palkkaan vain nappuloilla, mutta kokeiltu on nakkeja ja lihapullia sekä erilaisia valmisnameja), mutta en ole huomannut eroa perus nappulan ja nakki-/lihapullapalkan välillä. Toisaalta edelleen tuo on arjessa vähän liiankin ahne, joten ehkä syytä isompaan huoleen ei ole.

Viimeisenä tehtiin vielä kaukoja. Ne sujui aika kivasti, Cavan omalla tasolla. Täytyy nyt tauolla treenata niitä runsaasti, että saadaan vietyä niitä eteenpäin sitten tauon jälkeen. Itselle näistä huomioksi, että annan avut rauhassa, että Cava malttaa keskittyä eikä ala heilumaan liikaa. Cavalle voi myös treenata vakautta asentoihin sillä, että käskee sen yhteen asentoon ja siinä kevyesti työntää Cavaa ja kun Cava vastustaa työntöä ja jännittää itsensä niin, että pysyy aloillaan niin palkka.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Heidi Pesosen tokokoulutus 2/5


Toinen kerta Heidi Pesosen tokokoulutusta takana. Oon edelleen hirveän tyytyväinen Heidiin kouluttajana. Antaa palautetta suorasti ja kaunistelematta, mutta muistaa myös kehua onnistumisista. Erityisesti kivalta tuntui tällä kertaa saada kehuja omasta tekemisestä kaukojen suhteen. Tosi moni kouluttaja tuntuu aina vaan kehuvan Cavaa (joka toki on ihan loistava lapsinero), mutta välillä tulee itselle olo, ettei ansaitse niin hyvää koiraa kun on koirankoulutuksen suhteen vasta aika aloittelija. Välillä siis tekee ihan hyvää omalle itsetunnolle saada kehuja siitä omasta tekemisestä.

Meillä on Cavan kanssa ollut merkin kierron kanssa haasteita, etenkin uusissa paikoissa ja uusilla merkeillä. Aloitettiin siis meidän treeni merkin kierrolla. Tällä kertaa Cava kuitenkin päätti, ettei hänellä mitään ongelmaa ole vaan helposti hoituu tällainen lällyhelppo tehtävä. Jaahas, melkeen taas olen perillä mustan mielenliikkeissä. Esitettiin siis hienoja, tiukkoja ja vauhdikkaita merkin kiertoja, eikä uusi merkki/paikka vaikuttanut mitenkään. Otettiin pidempää etäisyyttä ja häiriötä, mutta Cava teki vain onnistuneita suorituksia. Huikea pieni! 

Seuraavana perusasentoa+seuraamista. Heidin mielestä perusasento oli huonontunut viime kerrasta ja olen kovin samaa mieltä ja siitä johtuen sitä halusinkin käydä läpi. Heidin mielestä sitä on vaikeutettu liikaa ja Cava mennyt sekaisin. Helpotettuna peruasento oli oikein hyvä. Tehtiin siitä toistoja niin, että vasemmassa kädessä oli nami ja niin, että kädessä ei ollut namia. Ilman namia parempia, kun ei jäänyt niin pahasti käteen kiinni, mutta tarvitsi käden kuitenkin avuksi. Sennin tokossahan ollaan tehty niin, että käsi on selän takana. 

Seuraamisesta puolestaan tuli vain kehuja. Iloinen, innokas ja skarppi. Hyvä seuraamispaikka ja tosi tasainen kontakti. Pientä huomautusta tuli Cavan etupäästä. Se kun on aika kovin herkkä pomppimaan ja seuraamisessakin se on tällä hetkellä siinä rajalla, että meneekö pomppimiseksi. Itsestäni tämä on tässä vaiheessa vain plussaa, että koiralla on niin hyvä seuraamismotivaatio, mutta toki pitää tarkkailla, ettei ihan pomppukoneeksi ala. Sain neuvoksi palkata Cavan seuraamisesta hieman rauhallisemmin pelkällä namilla ja rauhallisesti kehuen ja vasta loppuun superiloinen sosiaalinen palkka, missä hihkutaan ja hypitään.

Viimeisenä liikkeenä tehtiin kaukoja. Niitä ollaan tehty luvattoman vähän. Liian tylsää ja itse ärsyynnyn kun kriteerit eivät täyty ja tuntuu, että koko liike on hajalla ennenkö ollaan ehditty ees mitään treenata. Aloitettiin maahan-istu vaihdoilla. Ne oli varsin täpäköitä. Istumaan nousussa pompotin Cavaa hieman, että näin varmasti sen pitävän painoa takajaloillaan. Etupään pompotus toimi tässä varsin hyvin. Seuraavana maahan-seiso vaihtoja. Niissä tehtiin ihan tosi pientä liikerataa, niin että Cava ei täysin noussut maasta seisomaan asti. Ideana, että Cava kokoaisi itseään enemmän. Sillä on ollut tapana levähtää tosi pitkäksi kun se nousee maasta seisomaan ja tällöin se luonnollisesti sitten liikkuukkin helpommin sitten seuraavassa vaihdossa. Haluaisin tehdä pomppukaukot, joten Heidi sanoi, että voin erikseen opettaa Cavalle seisomisen pompulla ja pomputtaa sitä kun se seisoo ja vasta sitten tuoda se mukaan näihin kaukojen vaihtoihin. Istu-seiso vaihtoihin alettiin rakentaa pomppua laatikon kautta. Sitä ehkä hieman vaikeutti, kun Cava on laatikon avulla oppinut perusasennon paikkaa ja pyllyn pyöritystä, joten se olisi kokoajan halunnut liikuttaa takajalkojaan. Hieman kuitenkin lisää treeniä ja ehkäpä joku hieman eri tyyppinen laatikko tähän, niin eiköhän ne takajalatkin löydä paikkansa.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Koirakavereita ja treeniä


Tällä viikolla meillä oli peräti kahdet omatoimitreenit häiriössä. Treenataan aina niin paljon yksinään, että on kivaa saada kavereita ja häiriötä treeneihin. Häiriössä tulee aina treenattua jotenkin fiksummin, lyhyemmin ja järkevämmin. Siksi pitää kirjata nyt itselle hieman treenejä ylös. Pitäisi ehkä hankkia joku oikea treenipäiväkirja.

Tiistaina treenattiin Anun kanssa ja molemmat raahasimme kolme koiraa treeneihin. Cavalle treeneissä isoin anti oli varmasti Anun kolmeen isoon koiraan tutustuminen sekä odotustreeni sillä aikaa, kun treenasin Kodan ja Capon kanssa. Treenipaikkana oli Malminkartanon nurmikot ja siellä oli nurtsi sen verran pitkää, että tokon treenaus oli jokseenkin haasteellista. Noutokapulat katosivat nurmikkoon ja merkin kiertoon tarkoitetusta merkistä näkyi vain pieni osa. Saatiin kuitenkin treenattua jotakin ja häiriötreeni nyt on aina hyvästä.

Cavan kanssa tehtiin seuraamista ja perusasentoja. Suoralla seuraamisessa Cavalla on tosi kiva ja iloinen asenne. Cava jaksaa jo 10-15 askeleen seuraamisia hyvin, ilman että asenne tai kontaktin pito laskee. Perusasennot ovat suoria, tiiviitä (liian tiiviitä?) ja täpäköitä. Mielestäni ihan täydellisiä, mutta hieman mietin tuota liikaa tiiviyttä. Perusasentoon hakeutumisessa on vielä hieman haasteita ja kovemmasta vauhdista Cava tulee asentoon pompun kautta. Näitä pitäisi hieman treenata lisää.

Tehtiin pitkästä aikaa omatoimisesti myös merkin kiertoa. Treenattiin sitä molemmista suunnista ja aika helpotetusti. Ensimmäisellä kerralla kävelin Cavan kanssa merkin lähelle ja näytin sen Cavalle. Merkki kun jäi kovasti nurmikkoon piiloon näin varmistin, että Cava varmasti tietää, että mitä sen pitää kiertää. Cava teki aika hyviä kiertoja, mutta hieman oli haasteita. Ollaan pidetty tästä vähän taukoa ja treenattu vaan ohjatuissa treeneissä (logiikka?). Nyt siis omiin treeneihin myös töttöröt mukaan ja kiertotreeniä.

Lisäksi otettiin noutokapulan nostoja, koska heitetyt kapulat hukkuivat nurmikkoon niin, että Cavalla meni koko liike vähän hassuksi kun suurimman osan ajasta yritti kapulaa etsiä. Nostot olivat tosi siistejä. Ei olla kauheasti treenattu tätäkään hetkeen, mutta ennen näistä pidettyä taukoa otettiin viikon parin tehotreenaus tähän. Selkeästi muhinut asia pienen päässä ja nyt kapulat nousi oikein siististi ja oikeasta kohtaa nostettuina. Pitoa otettiin sen verran, että sai kävellä mukana kapula suussa, sujui hienosti eikä tiputteluja tullut. Loppuun otettiin muutama toisto eteentuloja ja jäävistä istumisia.

Tiistaina ennen tokotreenejä kävin vielä tekemässä jäljet kaikille kolmelle. Koda & Capo tekivät namiruudut ja ne kyllä nauttivat tästä puuhasta suunnattomasti. En ole ihan varma, haistelevatko ne muuta kuin nameja, mutta ainakin tyypeillä on super kivaa. Cava teki n. 40 metriä pitkän suoran jäljen (pisin tähän mennessä), jonka päässä oli purkki+keppi. Jäljille voisi jatkossa laittaa jo kaksi keppiä. Cava teki jäljellä tosi hyvää työtä. Tarkkasti ja rauhallisesti nuuskutteli. Pari kertaa unohtui nuuskutella toisen puolen askeleet, mutta pienellä huomautuksella korjasi hyvin. Pätevä jälkikoira <3


Perjantaina treenattiin Heidin ja Särmän kanssa tokoa. Cava tekii taas seuraamispätkiä ja sivulle tuloja. Lisäksi treenattiin jäävistä istumisia ja maahanmenoja. Maahanmenot hyviä, istumisissa tekniikka taas väärä. Pitää ottaa se tehotreeniin. Samaten liikkeestä seisominen. Lisäksi tein pari noutoa. Niissä olen alkanut vaatia nyt istumista ja odottamista, ennen kapulalle lähetystä. Ei siis enää vauhtinoutoja vaan vähän hallintaa mukaan toimintaan. Tosi nopeasti Cava on tämän tajunnut, eikä enää ryntäile kapulan perään kunhan sille selkeästi kertoo, että se ei sovi.

Lisäksi otin Cavalle myös muutamia luoksetuloja suhteellisen lyhyeltä matkalta. Otin sen luoksetuloista eteen ja eteentulot olivat suoria. Nekin tosin ehkä hieman liian tiiviitä. Tykkäisin kovasti, että Cava tulisi tiiviisti eteen ja sivulle ja seuraisi tiiviisti, mutta tokossa liiasta tiiviydestä rokotetaan sen verran, että olisi parempi opettaa Cava hakeutumaan hieman oikeampaan paikkaan. Tosin nyt ollaan treenattu vasta niin paljon asennetta ja oikea paikka ei ole vielä ollut kovin korkealla kriteereissä vaan enemmän se, että mustilla olisi kivaa treeneissä.

Loppuun tein vielä muutaman ruudun, niissä oli vähän haasteita. En ole varma johtuiko se siitä, että juuri silloin alkoi satamaan vai miksei Cava tuntunut lainkaan tajuavan mikä ruutu on. Otin apupalkkauksella pari viimeistä ruutua ja saatiin muutama hyvä, joihin sitten lopetettiin. Yleensä Cava on ollut tosi pätevä ruututreeneissä, mutta perjantaina se oli aivan eksyksissä. Treenattiin kuitenkin tasaisella hiekkakentällä, joten ruutu oli ihan selvästi näkyvillä, joten ainakaan siitä ei voinut johtua.

Viimeisenä tehtiin vielä lyhyt paikkamakuu Cavalle ja Särmälle. Tyypit makasi niin nätisti vierekkäin. Cava ei osaa vielä mennä maahan sivulla ollessa, joten autoin sitä alkuun aika paljon. Täytyy ottaa treeniin tuo sivulta maahanmeno. Lisäksi pitää nyt yrittää muistaa ottaa näitä paikallaoloja (istumista & maahanmenoa) aina kun saadaan treeniseuraa, että niistä tulisi osa meidän treenejä. Pikkuhiljaa siis kohti isojen tyttöjen tokotreenejä. Loppuun kaverukset pääsivät vielä rallattelemaan kentälle ja olipahan hupia.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Silakka merihädässä


Eilen käytiin iltapäivällä Cavan, Särmän ja Heran kanssa koirauimala Sippurassa. Tämä oli Cavan toinen uintikerta. Talvella Cavan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen käytiin kerran koirauimalassa ja nyt kesällä Cava on käynyt muutamia kertoja kahlaamassa ja ottanut pieniä pulahduksia luonnonvesiin. 

Vähäisestä harjoituksesta johtuen Cavan uintityyli kaipaa vielä hiukan hiomista. Innokas uimari se vaikuttaisi olevan eikä vettä pelkää, mutta tekniikkaa pitäisi saada paremmaksi. Eiköhän se nyt kesän aikana kun uimaan pääsee enemmän. Tuli Cavalla oikein hyviäkin uimapätkiä, joten kyllä se varmasti oppii kunhan harjoittelee ja saa hieman voimaa lisää. Tällä kertaa Cava myös pulikoi vedessä lähes koko ajan, joten loppua kohden se oli varmasti jo hurjan väsynyt. Uinti kun ottaa hieman eri tavalla lihaksiin kuin meidän normaali liikunta. Väsymystähän tämä vesipeto ei kuitenkaan näyttänyt vaan viimeisellä kerralla kun otin sen altaasta niin se kyllä pisti ihan tosissaan hanttiin - äitiii pliis ei mennä vielä!

Oli taas kiva käydä koirauimalassa ja ymmärrän kyllä hyvin, miksi uimalat ovat viime vuosina saaneet valtavan suosion koiraihmisten keskuudessa. Talvellakin pääsee pulikoimaan ihanan lämpimiin vesiin ja koirat tykkää.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Koirapuistossa

Meidän blogi vaan täyttyy treenipäivityksistä, vaikka ollaan tehty paljon muutakin. Ainakin yritetty. Ei sentään pikkukoiran elämä ole pelkkää treenistä toiseen juoksemista. Tänään aloitettiin aamu suuntaamalla yhteiselle aamupalalle. Pitkästä aikaan ihan jotain sosiaalistamistakin. Cavalla oli omat eväät mukana ja suunnattiin läheisen kahvilan ulkopuolelle nauttimaan aamupalaa ja ihmettelemään ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Saipa Cava kerjättyä itselleen kinkkua ja juustoa minun aamupalasämpylän välistä ja rapsutuksia söpöliinille sateli vähintään jokaiselta ohikulkijalta. 

Kun oli rauhallisempaa, eikä ohi kävellyt ketään otti Cava varsin rennosti:

 

Tänään tehtiin myös jotain aivan uutta. Piipahdettiin nimittäin lyhyesti koirapuistossa. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka kiertävät koirapuistot kaukaa ja sinne meneminen taisikin olla kovempi paikka minulle kuin koirille. Lyhyesti sanottuna, meillä on rutkasti huonoja puistoilukokemuksia ja lähes aina kun kävelen koirapuiston ohi näen paikalla koiria, joiden ei todellakaan siellä kuuluisi olla. 

Puistoilu ei kuulunut meidän tämän päivän ohjelmaan, mutta lenkin loppupuolella käveltiin puistosta ohi ja siellä oli kovasti porukkaa ja kaikki näyttivät varsin mukavilta. Ajattelin sitten, että katsotaan mitä Cava asiasta tuumaa. Sillä ei ole hetkeen tullut uusia koiratuttavuuksia vastaan, mutta tällä viikolla ollaan nähty rutkasti uusia tuttavuuksia. Tiistaina treenattiin yhdessä kolmen uuden koirakaverin kanssa ja Cava suhtautui yhteisellä alku- ja loppukävelyllä kaikkiin kovin innokkaasti. Tämä antoi hieman itseluottamusta itselleni viedä se tänään koirapuistoon.

Nuorempanahan Cava on jännitellyt ja pelännyt uusia koiratuttuja kovasti ja sosiaalistamisella ja hyvillä kokemuksilla ei tuntunut olevan isompaa hyötyä. Ilmeisesti kuitenkin pentuna saadut hyvät kokemukset ja iän tuoma itsevarmuus ovat auttaneet. Tänään minulla oli remmin päässä innokas ja rohkea Cava, joka häntä heiluen kipitti koirapuiston portille ja vapaaksi päästyään alkoi heti leikkiä ja riehua uusien kavereiden kanssa. Itse olin ihan ihmeissäni, mutta onnellinen, en meinannut koiraani tunnistaa. Cavalla oli hurjan hauskaa. Se ihmetteli paikalla ollutta pientä 13viikkoista jackrusselia, jahtasi kepin kanssa riehuvaa terrieriä ja pisti junioripainit pystyyn suunnilleen saman ikäisen ja kokoisen itselleni tuntemattoman rotuisen kaverin kanssa.



Ylemmässä kuvassa Cava etualalla, huomatkaa iloinen ja itsevarma häntä. Alemmassa kuvassa Cava kirmailee terrierivanhuksen perässä nurmikolla ja mukana ollut Koda koittaa pysyä pentukaverin vauhdissa. Olipahan hauskaa saada hyvä kokemus koirapuistosta. Samalla tuli todettua, että omat koirat ovat varsin hyvä hermoisia ja fiksuja tyyppejä ja pärjäsivät koirapuistossa varsin mallikkaasti.

Terrierivanhus hieman haastoi Kodaa alkuun (molemmat about saman ikäisiä uroksia), mutta Koda se vaan tyynen rauhallisesti väisti tilanteessa ja terrierikin sitten antoi asian olla. Leikkimään eivät ryhtyneet, mutta pystyivät molemmat, vanhat ja viisaat, olemaan sopuisasti puistossa.

Cava puolestaan yllätti positiivisesti tulemalla ensimmäisestä käskystä luokse joka kerta kun sitä kutsuin. Lisäksi se toki yllätti olemalla niin kovin reipas ja rohkea. Huippua! Ehkäpä me uskalletaan puistoilemaan vielä joskus toistekkin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Senni Huotarin toko 6/14


Tänään aloitettiin tokossa eteentulolla. Cava oli kehittynyt tässä huimasti. Eteentulot olivat innokkaita ja mikä tärkeintä suoria. Alkuun otettiin ihan lyhyellä matkalla, mutta koska nämä sujuivat niin hyvin alettiin pidentää matkaa. Hyvin sujui pidemmälläkin matkalla, mutta vaatii vahvistamista. Hieman oli epävarmuutta mukana.

Eteentulojen yhteydessä harjoiteltiin myös istuen odottamista. Tätä ollaan harjoiteltu aika vähän, mutta hyvin istua napotti kakara paikoillaan. Lisäksi tehtiin lyhyt paikkamakuu harjoitus. Alkuun pidempi pätkä niin, että seisoin lähellä ja toisella kerralla lyhyempi makuu pidemmällä matkalla. Molemmat sujui hyvin ja Cava pysy hyvin rauhaisasti paikoillaan.


Toinen setti aloitettiin ohjatun noudon alkeisharjoituksella. Tehtiin niin, että jätin Cavan istumaan eteeni jonkun matkan päähän ja vein Cavan kummallekkin puolelle kapulat. Käsimerkin avulla lähetin Cavan noutamaan vuorotellen oikealta ja vasemmalta. Palkkaus heti lelulla kun nosti oikean kapulan maasta. Joka kerta lähti oikealle kapulalle, taisi olla Cavan mielestä huikein leikki ikinä. Noutokapuloita, leluja ja juoksemista,mikä olisikaan parempaa?

Noutoteemalla jatkettiin meidän treenivuoro loppuun ja viimeiseksi otettiin hyppynoutoa. Ensimmäisellä kerralla Cava meinasi kompastua hyppyyn kun lähti niin vauhdilla, onneksi hypyssä ei ollut kuin yksi lauta niin selvisi kompuroinniata huolimatta kapulalle ja takaisin hienosti hypyn yli. Toisella kerralla korjasi hyvin ja pääsi hypystä yli ilman kompurointeja. Aika vauhdikasta touhua oli nämä Cavan hyppynoudot, mutta ainakin pikkutyypillä 

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Jälkikurssi 4/4

Eilen oli viimeinen kerta jälkikurssia, voi että! Oli kyllä kiva kurssi. Opittiin paljon ja Cavalla vaikuttaisi olevan ihan luontaisia ominaisuuksia jälkikoiraksi. Tykkäsi hommasta kovasti ja osoitteutui varsin tarkkanenäiseksi tyypiksi. Rauhallisuutta ja keskittymiskykyäkin löytyy vauhtitypystä tarvittaessa. Nyt pitäisi sitten jatkaa omatoimisia treenejä ainakin tämä kesä ja syksy ja ensi keväälle ehkä voisin yrittää hakea ihan ryhmäpaikkaakin, riippuen autotilanteesta. Mielenkiintoinen laji ja tuo kivasti tasapainoa ja sitä rauhallisuutta meidän harrastusrepertuaariin.

Viimeisellä kurssikerralla jatkettiin saman tyylisillä harjoituksilla kuin edelliselläkin kerralla. Tein Cavalle suoran jäljen, jossa oli ruokaa jokaisella askeleella. Jälki oli n. 20-30m pitkä. Olen surkea arvioimaan etäisyyksiä, mutta ehkäpä jotain tuonne päin. Cavalla oli hyvä into jäljelle ja se teki tosi tarkasti töitä. Hieman haahuili pari kertaa pois jäljeltä, mutta palasi nopeasti takaisin. Tällä kertaa jäljesti huomattavasti rauhallisemmin kuin viime viikolla, joten jotain ollaan omissa treeneissä tehty oikein. Liina pysyi löysällä ja Cava keskittyi haistelemaan ja syömään. Kouluttaja kehui Cavaa kovasti ja kannusti meitä jatkamaan jälkiharrastuksen parissa.

Tavoitteena olisi jatkaa jälkitreenejä pari kertaa viikossa ja rakentaa pohjia lajiin. Toivon mukan päästään joskus kisoihinkin asti, mutta tuskin kuitenkaan seuraavaan pariin vuoteen.


keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Senni Huotarin toko 5/14


Tänään tokoiltiin taas. Oltiin ainoat paikalla, joten saatiin ihan yksityisopetusta. Pidettiin treeni kuitenkin aika lyhyenä ja treenattiin vain noin puolituntia, mutta silti huomasi, että oli vielä liian pitkä setti Cavalle vedettäväksi. Lopussa alkoi väsymys painaa ja tuli pieni aivopieruja kun ei jaksanut pentu enää keskittyä. Hienosti Cava teki väsyneenäkin, mutta täytyy kyllä kiinnittää huomiota treenien pituuteen eikä tehdä liian pitkiä treenejä ettei ihan into lopahda.

Aloitettiin seuraamisella. Pitkään tuntui, että meidän seuraaminen vaan junnaa paikoillaan eikä päästä imutusvaiheesta yli eikä ympäri eikä minkäänlaista kehitystä tapahdu. Sennin ohjeilla ollaan nyt treenailtu pari-kolme viikkoa ja edistystä on alkanut tapahtua hurjasti. Cava on joutunut itse miettimään ja imutuskäsi on laitettu pois kokonaan selän taakse. Cavan seuraaminen on tällä hetkellä tosi kivassa vaiheessa. Suoralla pätkällä se on innokas ja iloinen, häntä heiluu ja ilme on tosi hyvä (sellainen hölmön onnellinen aussienaama). Cava pitää oikean paikan ja kontaktin hyvin ja pysyy suorana. Tuntuu hurjalta työvoitolta, vaikka meidän seuraamispätkät ovatkin vielä melko lyhyitä. Nyt saatiin ohjeeksi hioa käännöksiä vielä yksinään ja ottaa pidempiä suoria ja viedä rohkeasti seuraamista eteenpäin. Vahtien toki, ettei Cavan innostus romahda.

Seuraavana tehtiin jääviä. Ahdistavaa, tuntuu etteivät jäävät mene lainkaan eteenpäin ja junnataan paikoillaan. En tiedä pitäisikö treenata niitä vai antaa vaan olla ja katsoa auttaisiko tauko. Tehtiin tänään ainoastaan istumista ja maahanmenoa ja niitä hieman vuorotellen ja sekoitellen. Tänään Cava sitten osasikin molemmat ihan loistavasti, eli ilmeisesti treenit ovat kuin ovatkin menneet eteenpäin ja jotain on pikkumustan aivoissa raksuttanut. Olipas kiva saada näissä onnistumisia. Ehkä nyt pieni breikki jäävien hinkkaamiseen ja parin viikon tauon aikana itselle lisää motivaatiota niiden treenaamiseen.

Otettiin vielä ruutua niin, ettei ruudussa ollut lelua vaan kosketusalusta kertomassa oikeaa paikkaa. Cava oli tosi innokas! Vauhtiruudut tuottaneet selkeästi tulosta. Cava haki ruudun tosi hyvin ja juoksi sinne hirveää kyytiä. Palkkasin Cavan lelulla kun se juoksi kosketusalustalle niin "jes" ja lelu lensi ruudusta yli. Tuli tosi hyviä toistoja ja Cava teki hienosti ja vauhdikkaasti. Nyt ei tullut edes mitään sekoitusta merkkiin, vaikka ruudussa oli kulmissa pienet tötsät.

Viimeisenä tehtiin merkin kiertoa. Cava oli siinä aivan pihalla. Ollaan treenattu merkkiä vähemmän, mutta viikoittain kuitenkin eikä samanlaista ongelmaa ole ollut kertaakaan omissa treeneissä. Cava tuijotteli seiniä ja agilityesteitä eikä sillä tuntunut olevan hajuakaan "missä merkki?" herättelylle. Cava taisi olla vaan väsynyt kun oltiin treenattu jo pitkään ja otettu aikaisempia juttuja suhteellisen monta toistoa. Täytyy tällä viikolla tehdä sille pari kivaa ja helppoa merkin kierto treeniä ja vahvistaa tätä lisää. Ehkäpä ensi viikolla saadaan ohjatuissakin treeneissä onnistumisia tämän osalta. Täytyy koittaa muistaa ottaa merkin kierto vaikka heti treenin alkuun ja katsoa vaikuttaako se jotenkin. Kaiken kaikkiaan oli tosi kivat hyvän mielen treenit. Pätevä musti!