tiistai 17. toukokuuta 2016

Wirneen leiri 13.-15.5


Viikonloppu vietettiin Wirneen leirillä Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa. Oltiin Cavan kanssa paikalla koko viikonloppu ja olipas kyllä mukavaa tavata kerralla paljon Wirneen koiria ja Cavan sukulaiskoiria. Meidän osalta oli hieman mutkia matkassa kun huomasin tiistaina, että Cavan leikattu silmä näyttää aika huonolta. Siinä ehti jo miettiä, että jää leiri välistä, mutta onneksi päästiin torstaina illalla sitten käymään Cavan leikanneen lääkärin luona. Silmien tikit olivat todennäköisesti sulaessaan saaneet silmässä aikaan reaktion ja loputkin tikit piti poistaa. Osa tikeistä oli poistettu siis jo aikaisemmin, mutta vilkkuluomen sisäpuolella olevat tikit oli jätetty paikoilleen, jotta leikkaushaava umpeutuisi varmasti kunnolla. Vaikea sanoa tosin varmasti, että johtuiko silmän reaktio tikeistä vai mahdollisesti sitten jostain muusta. Nyt on kovasti katupölyä ja siitepölyä ilmassa, joten joku tällainenkin on saattanut aiheuttaa ärsytystä silmässä ja se sen vuoksi reagoi. Onneksi ei kuitenkaan vaikuttanut meidän leirille lähtöön tämä.

Perjantai 13.5

Olin sopinut Tuulin (Riemun ja Raikun omistaja) kanssa, että mennään yhteisellä kyydillä ja alunperin meidän oli tarkoitus lähteä kohti Hartolaa jo hyvissä ajoin perjantaina. Molemmat kuitenkin hieman myöhästyimme alkuperäisestä aikataulusta ja lopulta matkaan pääsimme lähtemään vasta siihen aikaan kun meidän alunperin piti olla jo perillä. Hupsis! Tästä johtuen matka ei sujunut kovinkaan jouhevasti kun jäätiin täällä päässä jumiin ruuhkiin. Itseltä jäi puolet tavaroistakin kun aika kiireessä pakkasin, erityisesti kameran kotiin jääminen harmitti kovasti. Onneksi Jenny oli paikalla kameran kanssa ja napsi Cavastakin muutamia ihania kuvia. Kiitos siis!

L-pentuja Cava, Riemu, Raiku-äiti, Nuka & Lysti
Päästiin kuitenkin perille ja valittiin itsellemme huone, jonne raahattiin kaikki tavarat ja koirat. Osa porukasta oli jo paikalla ja pikkuhiljaa lisää porukkaa valui paikalle. Tässä vaiheessa oli tarkoitus aloittaa leirikaste, mutta me onnistuttiin Tuulin kanssa saamaan meidän huoneen ovi lukkoon eikä sitä saanutkaan enää auki. Yritettiin useampi ihminen avata ovea ja vääntää avainta milloin mihinkin suuntaan, työntää ovea, vetää ovea, mutta mikään ei auttanut. Hieman alkoi stressata kun meillä oli Raiku-parka huoneessa yksinään. Lopulta saatiin paikalle koirakeskuksen henkilökuntaa ja hekin yrittivät avata ovea siinä onnistumatta. Kuulema kukaan ei ole vielä aikaisemmin saanut ovea tuolla tavalla lukittua ja rikottua :D aika taitavaa siis. Lopulta ovi jouduttiin väkisin murtamaan auki kun siihen ei muu auttanut. Meiltä jäi leirikaste väliin tässä hässäkässä, mutta saatiin sentään Raiku pelastettua huoneesta ja löydettiin meille sitten uusi huone jonne raahattiin tavarat.

Tämän jälkeen siirryttiin ulos tapaamaan muita paikalle tulleita ja oli kyllä vilinää kun koirat juoksentelivat vapaana samalla kun omistajat sitten keskustelivat keskenään ja tutustuisivat toisiinsa. Leirillä Cavan "heikkoudet" tulivat tosi vahvasti esiin ja itselle jäi siitä aika ristiriitaiset fiilikset. Oli kivaa olla leirillä, mutta harmitti kun oma koira oli hieman ahdistunut siitä koirien määrästä, etenkin kun lähes kaikki koirat olivat sille ennestään tuntemattomia. Cava on aikaisemmin suhtautunut vieraisiin koiriin tosi epäilevästi ja on ollut varsin hitaasti lämpenevää sorttia. Leirillä kuitenkin se oli selvästi peloissaan, mikä varmasti johtui siitä, että paikalla oli niin valtavasti koiria ja lähes kaikki Cavalle vieraita. Cava väisti ja juoksi pakoon irti ollessaan ja jos koki, ettei pääse karkuun se kiljui/rähähti toisille koirille :( harmitti itseä kovin vaikka kaikki paikalla olleet suhtautuivat asiaan hyvin ymmärtäväisesti. Ihmisistä Cava onneksi pitää ja uusiin ihmisiin suhtautui iloisest kuten aina.

Me ei perjantaina treenattu vielä mitään, Cavalle ainakin oli ihan riittävästi ihmeteltävää kaikessa siinä hälinässä. Illalla istuttiin porukalla nuotion äärellä syömässä ja Cava sai siinä hengailla mukana. Siinä se jo oli hieman lungimmin kun suurin osa koirista oli sisällä. Kasvattaja Laura saapui paikalle melko myöhään illalla/yöllä ja silloin kyllä innostui Cavakin kun sen ihan lemppari Hoppu saapui paikalle. Lauran mukana tullut Meno pentukin oli Cavasta varsin ihana. Yöllä kun kömmimme nukkumaan oli aika väsynyttä pentua. Meillä oli Tuulin kanssa siis huoneessa Cava ja Riemu siskokset ja päätettiin pistää pennut häkkeihin nukkumaan, ettei tule mitään pentupaineja yöllä. Molemmat olivat kyllä sen verran uupuneita, että taisivat nukahtaa heti. Raiku-äiti sai nukkua vapaana ja kiltisti vuorottelikin yön mun ja Tuulin kainalossa vuoronperään. On se kyllä ihana koira.

Cava & Meno
Lauantai 14.5

Aamulla väsytti valtavasti ja ei olisi millään jaksanut nousta ylös. Meillä oli herätys vasta 7.30, mutta silti ylös nouseminen teki rankkaa levottomasti nukutun yön jälkeen. Cava kuitenkin näytti tässä vaiheessa vähän siltä että pissille olisi päästävä, joten ei auttanut muu kuin napata pentu mukaan ja käydä hetki haahuilemassa pihalla. Sitten aamupalalle ja sen jälkeen agilitykentälle rakentamaan päivän rataa. Otin Cavankin mukaan rakentamaan ja suurimmalla osalla aksaajista oli koirat mukana. Nyt Cava oli jo rennompi ja sai muutamat leikkihepulitkin Riemu-siskon ja Nauru-tädin kanssa. Muutenkin se oli rennompi vaikka edelleen hieman väisti niin oli kuitenkin selkeästi kiinnostunut paikalla olleista koirista ja kulki porukan mukana, vaikkakin hieman takavasemmalla.

Agilityä leirillä koulutti Lotta Vuorela ja aamulla kyllä hieman kirosin itseäni, että miksi piti agilityyn ilmoittautua kun ei olla juurikaan aksattu vielä eikä Cava siis luonnollisestikkaan osaa paljoa. Jäätiin radan rakennuksen jälkeen kentän laidalle hengailemaan ja katsomaan muiden hienoja suorituksia. Samalla harjoiteltiin Cavan kanssa hieman odottamista. Se kun saattaa toisinaan olla "vähän" kiihkeä siellä agilitykentän reunalla odotellessa. Aika hyvin se malttoi odotella, tästä olin tyytyväinen. Muutaman kerran piti haukahtaa ja singahtaa kentälle päin kun joku juoksi putkeen tai muuta, mutta pääasiassa otti ihan rennosti.


Meidän treenivuoro oli jo aamupäivästä ja se sopikin vallan hyvin. Aamupäivällä saatiin nauttia lämpimästä säästä ja auringonpaisteesta. Treeniaikaa oli yhteensä 20minuuttia ja se tehtiin kahdessa 10minuutin pätkässä. Cavalle tuo treeniaika oli melko pitkä ja loppua kohti se väsähti. Olihan se muutenkin melko väsynyt koko leirin ajan kaikesta siitä hässäkästä ja muusta mitä ympärillä oli. Mahtoi pentunen olla ihmeissään minne hänet on raahattu.

Cava sai tehdä hypyn tarjoamista. Aloitettiin ihan vaan pelkällä yhdellä hypyllä ja niin, että itse seisoin toisen siivekkeen kohdalla keskellä ja Cava sai juosta edestakaisin hyppyä. Sehän on tehnyt tätä aikaisemminkin ja tajusi homman nopeasti. Saatiin ohjeeksi jatkaa näitä treenejä ja kasvattaa etäisyyttä siivekkeeseen reilusti. Omien käsien pitäisi olla suorassa sivuilla eikä tässä harjoituksessa niillä tarvisi heilua. Hypyn tarjoamista vietiin eteenpäin siivekkeen kiertoihin ja tehtiin sitä niin, että alkuun lähetin Cavan hypyn toiselta puolelta niin, että oma rintamasuunta oli selkeästi oikealle ja Cavan oli tarkoitus kiertää oikea siiveke. Tämä sujui niin hyvin, että alettiin tehdä yhdellä hypyllä kahdeksikkoa, jossa Cavan oli tarkoitus kiertää vuoronperään oikeaa ja vasempaa siivekettä. Pentu oli oikein superpätevä. Tätä tehtiin muutama toisto ja sen jälkeen meillä olikin tauko vuorossa ja se tuli kyllä tarpeeseen. Pentuselle hieman juotavaa ja hetki lepoa.

Toisella setillä tehtiin siivekkeiden kiertoa kahdella hypyllä niin, että itse seisoin keskellä ja Cava meni vuoron perään hyppyjä ja kiersi niistä siivekkeen ja palasi takaisin. Tätä voidaan myös viedä eteenpäin niin, että kasvatetaan hyppyjen etäisyyttä. Tässä Cavalle alkoi tulla jo selkeästi enemmän vauhtia mukaan ja sen kiihkeys tuli aika hyvin esille. Se rupesi hyppimään mua vasten ja rähähti aina kun olin liian hidas/myöhässä/epäselvä tai muuten vaan tiellä. Tähän Lotta sanoi, että kannattaa puuttua jo aluksi ja laittaa koira rauhoittumaan. Niinpä Cava sai sitten rauhoittua maassa hetken ennenkuin jatkettiin. Cavassa alkoi kuitenkin väsymys näkyä ja päätettiin lopettaa hieman aikaisemmin agility ja leikittiin leluilla vielä hetki. Cava leikki hyvin, mutta niinhän se aina. Lotta kuitenkin oli sitä mieltä, että itse pitäisi olla aktiivisempi leikissä. Äh, menee kyllä ihan oma pää sekaisin kun ollaan tuon leikkimisen osalta saatu niin paljon erilaisia neuvoja ja en yhtään tiedä mikä Cavalle olisi "oikeasti" paras tapa ja tuntuu että koko leikkimisestä on tehty jotenkin vaikea juttu ja se pitäisi osata tehdä oikein.

Lotta kuitenkin kehui Cavaa kovasti ja tuntui tykkäävän. Sanoi että hieno pentu josta sietääkin olla onnellinen. Olen kyllä onnellinen. Superkakara. Treenien jälkeen juotin Cavan ja käytiin hieman lenkillä. Ei oikein malttanut tehdä tarpeitaan vaan kuikuili kokoajan agilitykentän suuntaan josta kuului, kuinka muut pääsivät tekemään agilityä. Siirryttiin sitten aika pian kuitenkin takaisin agilitykentälle, koska halusin itse nähdä Raikun tekevän agilityä. Hieno oli Raiku-äiti!


Cava pääsi vielä illalla hetkeksi aksaamaan Maijan opissa ja kehuja tuli sieltäkin suunnalta. Saman tyylistä treeniä teki Maijan kanssa kuin aamupäivän treeneissäkin ja olipas kiva nähdä itse Cava hommissa. Teki hienosti ja kelpasihan sillä hyvässä ohjauksessa kirmailla. Parasta tosin taisi olla Menon, Naurun ja Riemun kanssa aksakentällä leikkiminen ja perätysten putkeen juokseminen.

Iltapäivästä sää huononi ja lopulta vettäkin alkoi tulla. Kuitenkin aika sinnikkäästi hengailtiin ulkona koirien kanssa. Käytiin kaupassa porukalla hakemassa hieman lisää syötävää illaksi (ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi jo ennestään) ja hesestä ruokaa. Kun kaikki olivat saaneet treenit tehtyä pidettiin pienet iltariekkumiset pennuille tokokentällä ja voi Cavan riemua kun pääsi tuttujen kavereiden kanssa juoksemaan. Nuka ja Riemu jo hieman väsähtivät kun Cava vielä haastoi niitä leikkiin ja rymysi kentän reunoilla olleissa puskissa. Lopulta oli Cavakin aika nuutunut ja makoili märällä nurmikolla vaan sammakkona viilentämässä itseään. Iltaa istuttiin sisällä sateesta johtuen ja iki-ihana Meno-pentu oli viihdyttämässä meitä. Oli se kyllä niin söpö ja hauska pentu. Ei tosin yhtään tullut pentukuumetta vaikka olikin kiva pallutella pientä karvakasaa niin kiva se oli myös palauttaa takaisin omistajalleen.


Sunnuntai 15.5

Cava herätti aamulla jo 6 aikoihin. Se ei ollut iltapissatuksella oikein malttanut tehdä mitään, joten ihmekkös tuo. Ei oikein auttanut muu kuin lähteä ulos vaikka itse olisin voinut nukkua vaikka puoleen päivään. Aamupalan jälkeen siirryttiin taas agilitykentälle rakentamaan rataa, meillä kun oli Cavan kanssa varsinainen agilityviikonloppu kun treenattiin oikeastaan pelkkää aksaa. Yhteensä tosin treeniä taisi tulla sellainen vajaa tunti koko viikonlopun aikana ja sekin useammassa pätkässä ja kahtena eri päivänä, joten tuskin oli pennulle liian rankkaa.


Maija koulutti meille kivaa pentuagilityä ja oikeastaan sunnuntaina keskityttiin enemmän mun ohjaukseen kuin Cavan treeniin. Cava sitten hengaili mukana ja pääsi pari kertaa tekemään mun kuivaharjoittelujen välissä. Oli kyllä tosi kiva ja hyödyllinen treeni! Tehtiin valssia, poispäinkäännöstä ja päällejuoksua. Cava suoriutui kaikista tosi hyvin, päällejuoksu oli ainut joka hieman kiihdytti neitiä. Siihen puutuin tiukalla ei käskyllä ja aika kiltti pentu tuo on kun heti kyllä tajusi ettei voi hyppiä käsille. Päällejuoksua oli tarkoitus tehdä putki-hyppy välissä ja palkata Cava hypyn jälkeen, mutta Cavapa irtosikin hypyn jälkeen edessä olevaan toiseen putkeen ja palkkasi ihan itse itseään. Aika hauska. Annoin sen irrota kun se sitä itse nyt tarjosi niin hienosti.

Muuta ei sitten Cavan kanssa treenattukkaan, vaikka olihan tässäkin ihan tarpeeksi. Se oli aika väsynyt sunnuntaina ja lähinnä vaan makoili nurmikolla. Käytiin iltapäivästä vielä Cavan Ilo-tädin ja Kuje-tädin kanssa lenkillä läheisellä metsätiellä, mutta Cava ei oikein lämmennyt punaisten leikeille ja sai sitten olla remmissä koko lenkin. Takaisin tullessa olisi kuitenkin halunnut pihalla pistää hipat Kujeen kanssa pystyyn kun sitten oli ilmeisesti riittävän tuttu kaveri leikkeihin. Koita nyt tässä sitten pysyä pienen mustan ajatusten perässä.

Oli kyllä mukava leiri ja mukavia ihmisiä. Paljon hienoja koiria paikalla, kyllä vahvistui viikonlopun aikana, että hyvän rotuvalinnan olen tehnyt vaikka alkuun hieman jännittikin aussien hankkiminen. Kotimatka sujui aika koomaillessa vaikka koitettiin Tuulin kanssa puhua ja pitää toisiamme hereillä. Maanantaiaamuna olisi kyllä kaivannut vapaapäivää leiristä toipumiseen.

Kuvista vielä isoiso kiitos Jennylle!

9 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä ihan superkivalta viikonlopulta! :-). Tuollaisessa ympäristössä varmasti oppii siitä omankin koiran luonteesta lisää tosi paljon :b.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hauska viikonloppu :) ja todellakin mielenkiintoista nähdä koiraa ihan erilaisessa ympäristössä kuin normaalisti ja hienosti Cava pärjäsi noin yleisesti ottaen vaikka sen koirapelko hieman itseäni ahdistikin.

      Poista
  2. Ihana Cava <3 Oli kiva tavata teidät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Oli ihana tavata ja Ilo on kyllä superhieno!

      Poista
  3. Kiva leiriraportti. On siellä ollut nuorelle koiralle paljon ihmeteltävää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä nuorelle koiralle ihan riittämiin ihmeteltävää :) olisi varmaan ollut ihan yhtä väsynyt vaikkei oltaisi mitään treenattu vaan olisi saanut vaan ihmetellä leirimenoa.

      Poista
  4. "Cava leikki hyvin, mutta niinhän se aina. Lotta kuitenkin oli sitä mieltä, että itse pitäisi olla aktiivisempi leikissä. Äh, menee kyllä ihan oma pää sekaisin kun ollaan tuon leikkimisen osalta saatu niin paljon erilaisia neuvoja ja en yhtään tiedä mikä Cavalle olisi "oikeasti" paras tapa ja tuntuu että koko leikkimisestä on tehty jotenkin vaikea juttu ja se pitäisi osata tehdä oikein." Niin totta. Ihan kuin leikkiminen olisi jotain rakettitiedettä ja siihen olisi vain yksi oikea tapa. Itse olen joutunut taistelemaan hirveästi. En luonnostani ole sellainen hihhuloija ja olen joutunut Ilon kanssa opiskelemaan. Kyllä on itku silloin alkuun muutaman kerran tullut kun joku kokeneempi on tullut sanomaan "eihän tässä ole mitään vaikeaa, anna kuin minä näytän". Jos koira palkkautuu niin eikö se ole tärkeintä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tuntuu hieman höpöltä, että tuosta leikkimisestä tehty juurikin jotain rakettitiedettä. Toisaalta nostan isosti hattua kaikille meitä koutsanneille, jotka ovat patistaneet leikkimään. Monissa koulutuksissa tullut käytyä aikaisempien pentujen kanssa ja kukaan ei ole leikkimisestä pahemmin edes puhunutkaan, saati kannustanut leikittämään sitä pentua. Nykyään siis tosi hienoa, että jos pennun kanssa menee koulutukseen niin helposti tulee saatua vinkkejä ja patistusta leikkimisen vahvistamiseen. Se kun varmasti maksaa itsensä takaisin sitten myöhemmin.

      Voi tietysti olla, että tyydyn itse leikkimisessä vähään ja voisin saada Cavasta vielä enemmän irti (samoin itsestäni). Aikaisemmat koirat eivät ole pahemmin leikkimisestä välittäneet ja luonnollisesti vertaan Cavaakin tähän ja siihen nähden Cava leikkii tosi hyvin. No kokeilemalla erilaisia leluja ja leikkityylejä löytyy varmasti myös se meille sopivin tapa. Cava on kuitenkin vasta 6,5kk, joten tarviiko sen vielä osatakkaan pahemmin mitään? Leikkimistä ollaan kummiskin vahvistettu pennusta asti, lukuunottamatta hetkellistä taukoa hampaiden vaihtumisen ajan kun silloin ei lelut tuntuneet oikein kelpaavan. Leikkitreenit siis jatkuu ja etsitään vielä sitä meidän tyyliä :)

      Poista
    2. Lohduttavaa kuulla, että kaikille muillekaan ei ole luonnollisen helppoa hihkua ja riehua kentällä. Tykkään kyllä kovasti leikkiä Armaksen kanssa ja meillä on kotona tosi kivoja leikkituokioita joka päivä (Armas leikkisi vaikka koko ajan) mutta musta on jotenkin tosi vaikea leikkiä äänekkäästi ja toisten ohjeiden mukaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!