sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Paimennus 3


Tänään oli taas paimennuspäivä. Aamulla kadutti koko homma, sillä huonosti nukutun yön jälkeen sänky houkutteli huomattavasti paimennusta enemmän. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana heräsi kuitenkin hyvin ja oikeastaan oli ihana ajella kauniissa maalaismaisemissa aamutuimaan. Perille päästessä olo olikin melkoisen pirteä ja odottavainen. Meitä oli taas aika hyvä Wirneen porukka paikalla. Laura-kasvattaja kaikkien kolmen koiran kanssa, Tuuli Raikun ja Riemun kanssa ja Maria sijoituskoira Warman kanssa. Oli taas hienoa päästä seuraamaan erilaisia aussieita paimenessa. Kaikki olivat oikein päteviä ja hienoja vaikka kovin eri tyylisiä ja tasoisia paimenia.

Cavan vuoro oli vasta neljäntenä, joten se sai lepäillä autossa ja otin sen aitauksen reunalle vasta hieman ennen meidän vuoroa. Cava alkaa olla aika hyvin syttynyt lampaille, joten se ottaa siinä aitauksen vierellä turhia kierroksia. Autossa odottaminen ja voimien keräily kierrosten välillä tuleekin sille siis tarpeeseen. Paimennustreenit tuntuvat nimittäin aina ottavan hieman Cavan kunnolle. Se väsähtää siellä yllättävän nopeasti ja onkin tosi hyvä, että tehdään aina kahdessa lyhyessä pätkässä treenit. Treenien jälkeen on aina väsynyt pieni paimen auton takaosassa ja yleensä loppupäivän voi itsekkin ottaa rennosti kun ei Cava tunnu muuta ohjelmaa paimennuksen jälkeen tarvitsevan. Kyllä sitä itsellekkin tuntuu paimennustreeneistä jäävän käteen hyvän mielen lisäksi pieni paimennuspäänsärky kun joka kerta tulee niin paljon uutta oppia sisäistettäväksi.

Tänään oltiin paimentamassa Somerolla Woollandiassa Peten opissa. Tehtiin tosi eri tyylisesti kuin mitä ollaan aikaisemmin paimennustreeneissä tehty. Cava oli melkein koko treenien ajan liinassa ja itse kuljin Cavan takana ja lampaat oli meidän edessä. Tosi hyvä käydä eri paikoissa ja eri kouluttajien opeissa tekemässä. Oppii hurjasti itsekkin uutta. Tehtiin melko pienessä tilassa viidellä lampaalla ihan vaan sytyttelytreeniä ja alettiin opettaa Cavalle pysähdystä. Cava oli ensimmäistä kertaa näin pienessä tilassa lampaiden kanssa, mutta se ei tuntunut lainkaan haittaavan. Ajattelin Cavan kiehuvan yli kun se oli liinassa kiinni ja aika paljon rajoitinkin se menemistä liinan kanssa. Cava kesti kuitenkin liinasta tulevan paineen tosi hyvin ja vaikka se onkin vilkas ja melko kiihkeä lampailla niin se ei mielestäni ainakaan kuumunut yli vaan teki ihan yhtälailla hienoja pätkiä liinassa kuin on aiemmin tehnyt ilmankin liinaa.


Kuljeskeltiin aitauksessa lampaiden kanssa ja välillä otettiin pysähdyksiä ja suunnilleen vuoronperään vaihdettiin suuntaa oikealle ja vasemmalle. Jos lampaat juoksivat ja Cava halusi juosta niiden edelle pysäyttämään ne, annoin sen tehdä niin. Kaikki sujui tosi hyvin ja liinan kanssa tämä oli oikeastaan aika helppoa. Sain tosin taas palautetta, että pitäisi olla kovempi ja tiukempi Cavalle. Varmasti joo näin, onhan se ihan eri mielentilassa aina lampailla kuin se on esimerikisi arjessa. Ongelmanani on kuitenkin se, että en tiedä milloin pitäisi puuttua Cavan tekemisiin ja milloin taas kehua sitä. Niinpä olen omaksunut lamaantuneen ja mykän ohjaustavan aina paimenessa. Kehuja Cava ei tunnu niinkään tarvitsevan, sillä on hurja itseluottamus lampailla ja se palkkautuu hyvin jo pelkästään siitä kun pääsee toimimaan. Liiasta intoilusta ja sinkoilusta Cava kuitenkin tarvitsee melko vahvaa palautetta ja siihen pitäisi oikeasti puuttua aika paljon napakammin kuin mitä olen tehnyt. Ihanne olisi tietysti, että sen sinkoilun ja pienen sikailun saisi niin selkeästi ja napakasti kiellettyä heti alkuunsa, ettei siitä sitten tarvitsisi kokoajan keskustella treenien aikana.

Ensimmäisen setin jälkeen olin ihan poikki ja valmis lähtemään kotiin, jaloissa särki ja pää oli tungettu täyteen tietoa ja uuden kouluttajan opissa paimennuskoulutukseen tuli taas hieman uusi näkökulma. Sitten saikin taas tovin seurailla muiden suorituksia ja erityisesti Raiku-äidin paimennusta oli kiva seurata ja Riemu-sisko oli ensimmäistä kertaa lampailla ja teki niin nättiä työtä. Cavassa on hirveästi samaa kuin Raikussa myös täällä paimennuksen puolella. Se on hauska miten vahvasti Raikun luonne puskee Cavasta esille. Äitin tyttö <3

Toisella kierroksella aloitettiin taas liinassa, mutta vahvemmin otettiin Cavalle stoppeja. Cava oli aika väsynyt jo, mutta se oli oikeastaan vaan plussaa. Sinkoiluja tuli edelleen, mutta vähemmän ja suhteellisen pitkiäkin stoppeja saatiin aikaiseksi. Isoin ongelma oli siitä stopilta liikkeelle lähtö, silloin sai olla aika tarkkana, ettei tulisi sinkoilua. Cava myös luopui lampaista paremmin kuin vaikkapa viime kerralla ja nyt Cava selkeästi kuunteli minuakin. Pete hieman antoi noottia, että tukeuduin liinaan liikaa ja en aina muistanut sanoa Cavalle "odota" käskyä ennen kuin jo kiskoin sitä liinasta pysähdyksiin. Eli siis tässä(kin) käsky ensin ja jos siihen ei reagoida niin sitten puututaan. Ompa taas vaikeaa, ihan itsestään selvä juttu, mutta eipä sitä siellä lampaiden keskellä tunnu muistavan edes omaa nimeään. Loppuun Cava sai olla pienen hetken ilman liinaa ja sai ajaa lampaita mun ympärille. Tehtiin muutama stoppaus ja se teki yllättävän hienosti. Tosin oli sen verran väsynyt, että ei enää kauheasti innostanut ylimääräiset sinkoilut. Nyt vaan vahvistetaan stoppia ja maahanmenoa hieman arjessa, ehkäpä se löytyy sitten paimenessakin. Haluaisin Cavalle kuitenkin eri käskyn "paimennusmaahanmenoon" kuin mitä meillä on vaikkapa tokossa käytössä. Pitää pohdiskella, että miten päädytään tekemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!