tiistai 3. toukokuuta 2016

Paimennus 2


Mikä olisikaan parempi tapa viettää arkivapaata kuin suunnata lämpimässä auringonpaisteessa ihmettelemään lampaita maailman parhaan australianötökän kanssa? Kovin moni juttu tuskin pystyy pistämään tätä paremmaksi. Meillä oli tänään siis varattu paimennus Vantaan Seutulaan Primal Sense Farmille. Jännitin jo etukäteen treenejä ja paikalle saapuessa vatsan pohjassa kouraisi ikävästi, kun seurattiin ennen meidän vuoroa ollutta bordercollie pentua. Kyseinen pentu teki niin hienoa työtä lampailla, että oli ilo seurata, mutta samalla jännitin etukäteen, että miltä meidän sekoilu tulisi näyttämään. Täytyy sanoa, että ihan pienen pieni bortsu-ihastus syttyi kun pentua ihastelin, se oli kertakaikkisen loistava kakara.

Mitäpä vielä, ei tämä oma paimenkakara pistänyt yhtään sen huonommaksi. Ensimmäinen kierros oli aikamoista kaaosta, mutta palavalla innolla Cava lähti taas hommiin. Ilo ja vauhti korvasivat meidän kohdalla älyn ja kontrollin. Cavalla oli niin hauskaa, että itseäkin alkoi hymyilyttämään - onnellinen koira = onnellinen omistaja. Cava rallatteli onnessaan lampaita ympäri ja keräsi ne tiiviisti minun ympärilleni ja vahti tarkkana, ettei kukaan lampaista eksynyt laumasta. Minun tehtävänä oli kävellä eteenpäin ja tarvittaessa puuttua, jos Cavalla kierrokset nousi liikaa ja se alkoi sinkoilemaan. Loppu puolella saatiin jo muutama aika kevyen tuntuinen pätkä, jossa Cava nätisti meni kauemapana eikä painostanut lampaita niin voimakkaasti. Tällöin lampaatkin olivat kevyemmin minun ympärillä ja liikkuminen oli itselleni helpompaa. Olin tosi ylpeä Cavasta, se teki niin nätisti hommia erityisesti lopuksi ja ei kyllä pistänyt yhtään bortsupentua huonommaksi. Oltiin kuitenkin uudessa paikassa, uusilla lampailla ja tällä kertaa tila oli isompi ja lampaita oli enemmän. Ei siis todellakaan mikään helppo juttu kun sekaan lisätään vielä eksyksissä oleva omistaja.

Hieman yllätyin siitä, miten vahva paimennusvietti Cavalla oikeasti on. Cavaa sai ihan tosissaan käskeä, eikä mitään toivoakaan, että se olisi normi arjessa toimivilla kielloilla ottanut yhtään takaisinpäin. Sai ihan tosissaan ärähtää sille jos se rupesi sinkoilemaan aivottomasti ja keppiä heilauttaa sen suuntaan, mutta sitten se ottikin nätisti etäisyyttä ja oli taas hetken kuulolla. Luulen, että isompi tila oli Cavallekkin jotenkin helpompi, lopuksi se nimittäin tarjosi nätisti itse kauempaa etäisyyttä ja sen oli selvästi tyytyväinen kun sillä oli omaa tilaa. Kiva oli huomata, että vaikka Cava alkuun kuumui lampaista ja meni hieman "sekaisin" niin se rauhottui tosi nopeasti kun pääsi tekemään hommia ja sitten oli oikeasti tosi kiva jo tehdä sen kanssa.


Ennen toista kierrosta käytiin hieman läpi teoriassa, että miten minun pitäisi ohjata Cavaa. Oh my… En tiedä olinko enemmän sekaisin ensimmäisen kierroksen jälkeen vai sitten tämän teoriaosuuden. Kouluttajamme Kristiina näytti omalla koirallaan ja selitti teoriassa, että minun pitäisi pystyä olemaan lampaiden edessä ja koira tavallaan lampaiden takana. Ensimmäisellä kierroksellahan lampaat olivat aikalailla tiiviisti minun ympärillä ja tämän takia oli vaikea liikkua. Sain myös käskyn olla tiukempi Cavaa kohtaan, sillä lampailla siitä kuoriutuu aikamoinen jääräpää ja minun pitäisi olla jääräpäisempi, että komennukset menisi läpi. Toisella kierroksella oli tehtävänä tehdä Cavan kanssa suunnanvaihtoja. Ei siis vielä mitään käskyä tai muuta, vaan kepin paineella käskeä Cavaa vaihtamaan suuntaa, niin ettei se juoksisi minun ja lampaiden edelle vaan pysyisi enimmäkseen lampaiden takana.

Kaikki näytti tosi selkeälle ja hienolle kun Kristiina demosi oman koiransa kanssa. Silloin kun Cava juoksee myötäpäivään niin minulla pitäisi olla keppi oikeassa kädessä ja että saisin Cavan vaihtamaan suuntaa minun pitäisi olla reilusti sitä edellä ja ennenkö se ehtii minun ohi/kohdalle niin kääntyä kepin kanssa Cavan eteen ja painostaa se vaihtamaan suuntaa. Toisin sanoen en saa päästää sitä itsestäni ohi. Kuulosti suhteellisen helpolta. Palkaksi suunnanmuutoksesta voin kääntyä lampaiden kanssa myös samaan suuntaan kuin mihin Cava ja näin ollen Cava saa juosta pidempää sinne toiselle puolelle, josta taas käännän sen. Aika sekava ja vaikea selittää itseasiassa, mutta vielä sekavampaa ja vaikeampaa se oli tehdä käytännössä siellä lampaiden keskellä.


Toisella kierroksella Cava lähti tosi hyvin hommiin. En meinannut millään saada sitä vaihtamaan suuntaa, sillä olin auttamattomasti myöhässä kokoajan ja menin ihan sekaisin suunnissa. Olin myös liian löysä ja en selkeästi vienyt viestäni perille. Tästä tuli noottia itselleni, ei ole järkeä kieltää ja puuttua koiran tekemisiin kokoajan jos ei sitten saa sitä omaa viestiä vietyä perille. Kristiina tuli hetkeksi ohjaamaan Cavaa ja lampaita ja tässä kohtaa itseälläni syttyi lamppu päässä. Mainittakoon vielä, että Kristiinan ohjauksessa Cava näytti niin hienolle! Se teki tosi asiallisesti ja tärkeänä hommia ja vaikka pari kertaa oli aika jäärä, niin Kristiinan tiukka asioiden läpi vieminen nöyrsi Cavaakin sopivasti. Sen jälkeen pääsin itse takaisin lampaiden keskelle ja nyt oli helpompi itselleni toimia kun oli joku idea omassa päässä. Jotenkin kun näin Cavan Kristiinan kanssa tajusin, kuinka ajoissa minun pitää olla ja kuinka tiukka tarvittaessa. Lisäksi sain uskoa Cavaan kun näin miten hienosti se teki kun joku osaava ohjasi sitä. En enää luovuttanut niin helposti ja todennut mielessäni, että "joo ei me kuitenkaan osata niin ihan sama" vaan oikeasti yritin loppuun asti. Cava oli hetken hieman "häh??" kun aloinkin oikeasti puuttua sen tekemisiin ja hetken jääräiltyään se tuli mun ohjauksiin nätisti ja tarjosi itsekkin suunnan vaihtamista. Saatiin pari onnistunutta suunnanvaihtoa ja pääsin oikeastaan koko loppuajan kävelemään lampaiden edellä. Lopuksi Cava tuli nätisti ravaillen lampaiden ja minun perässä. Vautsi. Hienohienohieno pieni paimen.

Lopuksi oli isona haasteena, että Cava ei olisi millään halunnut luopua lampaista ja olisi mielellään jatkanut vaikka koko päivän hommia. Hetken sainkin siis houkutella sitä minun luokse kun se jäi kyttäilemään lampaiden ja minun väliin, että eikö me nyt ihan oikeasti jatketa enää hommia. Kristiina kehui Cavaa kovasti, mutta käski mun olla sille tiukempi. Kristiina sanoi, että Cava kyllä alkaa sinkoilevaksi huligaaniksi jos se siihen saa mahdollisuuden. Toisaalta kehui myös Cavaa kovasti ja sanoi, että kunhan vaan itse olen jämäkämpi ja autan sitä onnistumaan niin siitä tulee tosi hieno. Nojoo, helpommin sanottu kuin tehty. Auttaisinhan minä sitä, jos vaan osaisin :D Nyt kuitenkin odotan taas innolla seuraavia paimennustreenejä, jotka näillä näkymin ovat 22.5 Somerolla. Toivottavasti ei mene mun pieni paimentyttö ihan sekaisin kun joka kerta suunnataan eri paikkaan eri lampaille treenaamaan. Lisäksi Kristiina sanoi, että pitää olla varovainen Cavaa kehuttaessa kun se selkeästi nosti mun kehuista kovasti kierroksia ja sitten palattiinkin taas siihen sinkoilevaan huligaaniin. Ehkäpä pitää keksiä sille paimennukseen joku oma kehu? Joku rauhallinen "hyyyyyväää tyyyttöö" tai muu, mistä voi hyvin venyttää kirjaimia. Niin ja muistaa sanoa ne kehut rauhallisella äänellä.


4 kommenttia:

  1. Mahtava Cava! Jospa mekin jossain vaiheessa pääsemme paimennustouhuun. Siellä missä kävimme talvella lampaita katsomassa, pääsee paimennushommiin yleensä noin vuoden ikäisenä ja maahanmeno pitää olla hyvin varma kaukona (ei muuten onnistu vielä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä käydä kokeilemassa jos mahdollisuus vaan on :) tuolla on hyvä kun voi mennä sytyttelemään eikä koiran vielä tarvitse osata mitään, ei nimittäin meilläkään onnistuisi maahanmeno kovassa vauhdissa ja häiriössä ja vielä pitkän etäisyyden päässä :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli kyllä hauskaa! Pakko päästä taas pian uudestaan :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!