keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Jälkikurssi 2/4


Aloitettiin maanantaina EPK:n jälkikurssilla. Viime viikolla ollut ensimmäinen kerta jäi meiltä välistä, joten toivottavasti nyt päästään kaikille lopuille kerroille kun kurssi kestää ainoastaan tämän neljä kertaa. Jos vaan saan aikataulut ja autoasiat sumplittua niin koitetaan päästä ensi syksynä sitten ihan jälkiryhmään ja jatkaa siellä harrastusta. Jälkeä onneksi voi treenata ihan itsekseenkin eikä vaikuttanut mahdottoman haastavalta lajilta - siis että opin varmasti kyllä tekemään niitä jälkiä koiralle tässä kun treenataan. Muuten varmasti haasteita riittää toki tässäkin lajissa, että ei varmasti siinä mielessä ole helppo laji.

Kurssi oli tällä kertaa Luukin ulkoilualueen pelloilla. Siellä vaikutti kyllä olevan tosi kivat lenkkeilymaastot, joten täytyy joku kerta hurauttaa autolla ihan vaan koirulien kanssa ulkoilemaan sinne. Aloitettiin kurssikerta kokoontumalla parkkipaikalla ja meidän kouluttaja kertoi hieman, miten muut olivat jo aloittaneet edellisellä kerralla ja tehtiin sitten jokaiselle oma suunnitelma, että millainen jälki tallataan millekkin koiralle. Jokainen teki oman koiransa jäljen kouluttajan ohjeiden mukaisesti. Aloitettiin pellolla, koska siellä koiralle on helpompi opettaa tarkkuutta kuin jos mentäisiin suoraan metsään, EPK:ssa kuitenkin ilmeisesti jälkikoulutukset tähtäävät aina nimenomaan metsäjälkeen eikä niinkään peltojälkeen. Tämä ainakin itselleni ihan ok, haluan toki Cavasta tarkan jäljestäjän, mutta ensisjaisesti metsäjälki on kuitenkin se mikä kiinnostaa eikä peltojälki niinkään. Toki sekin mielenkiintoinen laji, mutta vaatii varmaan hieman enemmän omistautumista kuin mihin itsellä on tällä hetkellä (tai edes lähitulevaisuudessa) rahkeita.

Cavalle tehtiin kaksi namiruutua, koska se ei ole aikaisemmin tehnyt juurikaan mitään jälkeen liittyvää. Tallasin sille pellolle suunnilleen 1mx1m kokoisen neliön ja ripottelin erityisesti reunoille runsaasti nappuloita. Tamppasin maan sille tosi selkeästi niin, että ruudun näki hyvin kauempaakin. Lisäksi merkitsin ruudun vasemman kulman kepillä, josta sitten lähetin Cavan ruutuun nameja syömään. Jatkoa ajatellen kouluttaja antoi ohjeeksi, että ruutua voi pikkuhiljaa kaventaa ja pidentää ja tehdä pitkää suorakulmiota. Lisäksi ruutua voi muokata myös niin, että alku on leveää ja se siitä sitten kapenee pikku hiljaa ja muuttuu jäljeksi, jota koira seuraa. Jäljen päähän voi myös laittaa koiralle jonkun ekstra hyvän palkan. Tästä tosin tulin hieman toisiin aatoksiin, sillä kurssilla oli ainakin yksi koira, joka teki jo jälkeä ja se bongasi tuon jäljen päässä olevan herkkupurkin ja sinkosi suoraan sinne ilman jäljen haistelua ja jostain syystä voin nähdä Cavan varsin elävästi kyseisessä tilanteessa. Se kun on niin tajuttoman fiksu ja oppii varmasti nopeasti, että siellä jäljen päässä on jotain super hyvää ja sinne kananttaa siis kiirehtiä. Ennemmin haluaisin rakentaa sille tarkan jäljestyksen ja toivottavasti se alkaisi nauttia lajista niin paljon, että jo pelkkä jäljen ajaminen olisi palkitsevaa ja jäjen jälkeen ja jäljeltä poistuttua voidaan sitten vaikka leikkiä palkaksi tms.


Tehtiin kurssilla vuorotellen ja jokainen sai katsoa myös toisten suoritukset. Cava oli toisena ja se teki sen namiruudut todella hienosti. Se oli yllättävän rauhallinen ja taisi viikonlopun leirin rasitukset vielä painaa hieman tassuissa. Oppikirjan mukainen suoritus kehuivat kaikki. Saatiin ohjeeksi jatkaa ihan vaan namiruutujen tekemistä ja luoda sillä vahvat pohjat jäljelle. Edelleenkin sama mantra, eli Cava on niin nuori vielä, joten ei kannata kiirehtiä ajamaan vielä pelkkiä jalkiä vaan rakentaa sille namiruuduilla motivaatiota ja pohjaa. Nyt koitan saada useamman ruudun tehtyä tällä viikolla. Cava keskittyi tosi hyvin ruutuun ja vain muutaman kerran se harhahtui ruudusta ulos, joka kerta löysi kuitenkin itse tiensä nopeasti ruutuun ja saatiinkin sen osalta ohjeeksi olla pahemmin puuttumatta koiran toimintaan ja antaa sen itse löytää takaisin ruutuun. Ainoastaan silloin, jos koira kadottaa ruudun kokonaan eikä enää löydä takaisin voi sen kevyesti ohjata takaisin ruutuun. Ideana namiruuduissa olisi, että koira otetaan sieltä pois vielä kun se on työn touhussa haistelemassa niin, että sille jäisi kova hinku takaisin. Ruutuja voi kerralla tehdä 1-3 ja ruutujen määrää kannattaa vaihdella. Vanhemmille koirille voi tehdä vaikka useammankin, mutta silloin kannattaa pitää taukoa aina muutaman ruudun jälkeen. Pennulle tuo 3 on aika hyvä maksimi, mutta toisaalta varmaan senkin kanssa voisi tehdä tyyliin aamulla kaksi nampparuutua ja illalla toiset kaksi, me tosin tuskin ollaan jäljellä niin innokkaita treenaajia.

Muiden jälkien jälkeen puhuttiin vielä tovi keppien ilmaisun opettamisesta ja erilaisista ilmaisutavoista. En ole ihan varma, että kumpi Cavalle olisi parempi - kepin nosto ja palautus vaiko sitten maahanmeno. Luulen, että tuo kepin nosto ja palautus tulisi varmasti luonnollisemmin, mutta maahanmeno saattaisi olla hyvä rauhoittamaan sen menoa, koska voi olla, että kunhan pikkumusta pääsee jälkien makuun niin jäljestys on hieman innokkaampaa ja vauhdikkaampaa kuin tällä hetkellä. Täytyy seuraavalta metsälenkiltä kerätä muutama sopiva keppi ja testata kumpi tulisi luonnollisemmin Cavalle ja lähteä siitä sitten etenemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!