tiistai 31. toukokuuta 2016

Jälkikurssi 3/4


Eilen meillä oli jälkikurssin kolmas ja samalla toiseksi viimeinen kerta. Tavattiin taas kurssilaisten kanssa Luukin parkkiksella ja meitä olikin tällä kertaa paikalla vain kolme. Aloitettiin treenit parkkipaikan reunalla ja harjoiteltiin jälkikeppien ilmaisua. Ollaan muutaman kerran harjoiteltu näitä Cavan kanssa ja päädyin opettamaan sille maahanmenoilmaisun. Cava tarjoaa tosi vahvasti keppien suuhun ottamista, joten ei ollut kovin isot odotukset jälkikeppitreeniin. Kouluttaja kysyikin alkuun, että osaako Cava edes mennä maahan kun se on niin nuori. Tehtiin Cavan kanssa viimeisenä ja hieman itsellä alkoi jännittää kun muillakaan ei treeni sujunut ihan nappiin ja kun kaikki meidän kurssilla on huimasti meitä osaavampia, ainakin mitä palveluskoiraharrastuksiin tulee.

Cavan vuorolla olin jo onnistunut vakuuttamaan itselleni, että Cava ei varmastikkaan tule menemään maahan ja se puresekelee kepit hetkessä palasiksi. Koskahan sitä oppisi luottamaan omaan koiraansa? Lisäpainetta aiheutti itselleni se, että muut kurssilaiset katselivat vierestä meidän suoritusta. Meillä oli treenissä kuusi keppiä ja ideana oli kävellä kepiltä toiselle ja käskeä koira maahan kun se haistelee keppiä. Cava oli yllättävän rauhallinen, sille tuntuu sopivan autossa odottelu ja sieltä suoraan treeneihin tuominen. Autossa se lepää rauhassa eikä kerää turhia kierroksia. Toisaalta oltiin käyty pitkällä lenkillä ja uimassa ennen treenejä ja päivä oli kuuma, joten voi olla että Cava oli ihan vaan väsynyt.

Cava ilmaisi kaikki kepit tosi siististi, ensimmäistä keppiä se yritti ottaa suuhun, mutta kun käskin sen samaan aikaan maahan se totteli kiltisti. Loput kepit sujuivat paremmin ja viimeisellä kepillä kokeiltiin, että mitä Cava tarjoaisi itse jos en heti käskekkään sitä maahan. Neitihän tarjosi sitten hienon maahanmenon ja ansaitsi itselleen superpalkan. Aina kun Cava ilmaisi kepin kehuin sitä kovasti ja pidin löydettyä keppiä "aarteena" ja laitoin sen hyvään talteen taskuun niin, että Cava näki. Keppitreenin jälkeen siirryttiin pellolle tekemään jäljet. Kaikki koirat tekivät tällä kertaa jo n. 20-30 metriä pitkät suorat jäljet. Cavalle tämä oli ensimmäinen suora jälki, ollaan tehty pelkkiä namiruutuja. Tein Cavalla n. 20 metrisen jäljen ja laitoin useamman namin jokaiselle askeleelle.


Cava pääsi toisena jäljelle ja se oli melkoisen innokas. Annoin sen jäljestää löysällä remmillä ja suhteellisen rauhallisena neiti kulkikin. Haisteli tarkasti ja nenä pysyi hyvin maassa, muutamaan otteeseen yritti skipata oikean jalan askeleet ja jäljestää vain vasemman puolen askeleita. Näissä kohdissa hieman hidastin sen vauhtia liinasta ja näytin kädellä oikean puolen askelia. Nätisti korjasi ja jatkoi siististi matkaa, paitsi viimisellä kerralla kun jarrutin sitä ehkä hieman vahvemmin liinasta niin neitipä päätti mennä maahan ja jatkaa jäljestystä ryömimällä :D:D:D siinä oli hieman kouluttajallakin naurussa pitelemistä. Muutaman metrin jälkeen siirtyi seisomaan ja jatkoi jäljestystä kävellen. Hupsu pieni. Lopussa meinasi skipata jäljelle jättämäni purkin+kepin ja oli jatkamassa matkaa jäjestäen mun askelia jäljeltä pois. Autoin sitä huomaamaan kepin ja autoin maahan. Loppuun superpalkka ja pois jäljeltä. Kiva fiilis jäi, olihan meno hieman haparoivaa ja aika kaukana siitä, miltä haluaisin sen näyttävän, mutta ensimmäiseksi kerraksi tosi kiva pätkä. Jälkimotivaatio kasvoi itselläni hurjasti ja nyt vaan pitäisi etsiä sopivia paikkoja minne talloa jälkiä ja treenata lisää. Toistaiseksi jatketaan suorilla jäljillä eikä oteta kulmia vielä mukaan, sen verran hapuilevaa menoa kuitenkin. Kivat treenit oli taas ja on tuo kakara vaan niin uskomattoman pätevä ja hauska treenikaveri. Ihan parasta.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Seitsemän kuukautta

Cava alkaa jo näyttää ihan isolta koiralta
Aika menee hurjaa vauhtia, Cava täyttää tänään jo seitsemän kuukautta. Uskomatonta. Pentuaika on mennyt ohi nopeammin kuin uskoinkaan (hyvä niin) ja nyt eletään teinikoiran kanssa arkea. Ihanaa kun Cava jaksaa jo hurjasti ja siitä on todellakin kuoriutumassa mahtava harrastuskoira. Vähitellen alkaa itsellekin avautua, että mitä elämä aussien kanssa oikein on. Ensimmäistä kertaa ikinä, mulla on oikeasti harrastuskoira ja hyvä sellainen. Juuri sellainen kuin toivoinkin. Toisaalta Cava ei ole arjessa se helpoin, mutta se on yleensä se hinta minkä harrastuskoirasta joutuu maksamaan. Ei se onneksi ole kamala tai vaikeakaan, mutta vähän joutuu sen kanssa enempi miettimään. Ei sitä ihan jokaisella uskaltaisi hoitoon antaa ja edelleen jatketaan rauhoittumisharjoituksia. Onneksi se on kiltti, avoin ja rohkea. On se välillä tuhmakin ja toisinaan ihan korvaton, mutta enimmäkseen oikein ihana.

Ollaan valittu meille ne lajit, joita aiotaan treenataan tavoitteellisemmin. Ollaan mietitty tavoitteita ja suunniteltu jo kovasti ensi vuotta. MH-kuvaus suoritetaan näillä näkymin keväällä ja keväällä toivottavasti päästään myös aloittamaan meidän kisaura. Jännittävää! Hirveä into olisi itsellä jo kisoihin ja kokeisiin, mutta ei olla kyllä lähelläkään koevalmiita vielä eikä ikääkään ole riittävästi (kohta on!). Kunnianhimoisin haave olisi suorittaa ensi kesänä paimennuksen esikoe, mutta voi olla että jää haaveeksi moinen. Tokossa päästään kuitenkin toivottavasti starttaamaan virallisissa kokeissa ja agilityssä sitten mölliradoilla ensi vuoden puolella. Näyttelyihinkin koitetaan suunnata heti 15kk iässä hakemaan pakko hoota.

Tällä hetkellä Cavalla on 48cm korkeutta ja painoa 14,3kg. Korkeutta saisi omaan makuuni tulla vielä jokunen sentti lisää, mutta katsotaan mihin tuo päättää korkeuskasvunsa pysäyttää. Toiveikas kuitenkin olen että kasvaisi vielä sinne vuoden ikään asti. Pystykorvat ovat myös toiveissa edelleen, mutta sitkeästi pysynyt kärjestä taittuneena tuo toinen korva. Kamalan söpöhän se on noinkin, höntti ilme höntillä pikkukoiralla <3

Tänään juhlitaan seitsemän kuukauden kunniaksi jälkikurssilla ja viikonloppuna käydään ihmettelemässä lampaita muiden ihanien L-pentujen kanssa.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Senni Huotarin toko 4/14


Tällä viikolla oltiin saatu sentään jotain treenattua omatoimisesti, joten ei ihan kylmiltään lähdetty ohjattuihin treeneihin. Cava tajusi tällä viikolla vihdoinkin perusasentoon hakeutumisen ilman mun kättä ja muutenkin oltiin saatu paljon hyviä onnistumisia omatoimitreeneissä. Oli siis kiva suunnata ohjattuihin treeneihin. Aloitettiin meidän ensimmäinen treenisetti perusasennolla ja seuraamisella. Alkuun Cava oli tosi haahuilutuulella ja sen oli selkeästi vaikea keskittyä, tässä kohtaa kyllä kaikki syyt omille niskoilleni kun en vaatinut siltä hallin ulkopuolella jo riittävän keskittynyttä mielialaa ja se tuli hirveällä innolla ja häsellyksellä halliin sisään. Pitää olla tarkempi ja tiukempi tässä. Cavalla oli ihan liian hauskaa tällä kertaa :D Perusasennot olikin siis aika lennokkaita, mutta koska ongelmana on ollut se, että Cava ei ole oikein osannut itse hakea oikeaan paikkaan vaan on ollut tosi vahvasti mun kädessä kiinni niin ei välitetty nyt sen pompuista pahemmin. Tehtiin perusasentoja niin, että mulla oli vasen käsi selän takana, joten Cava ei pystynyt siihen tukeutumaan. Ensimmäiset pari oli tosi lennokkaita ja yksi tuli tosi pahasti vinoon, mutta muuten saatiin monta hyvää ja siistiä toistoa, joissa Cava hakeutui hienosti juuri oikeaan paikkaan. Omatoimisesti treenatessa se on hieman edistänyt, mutta nyt kaikki onnistuneet toistot tuli juuri siihen kohtaan mihin sen haluaisinkin tulevan.

Koska perusasentoon hakeutuminen sujui niin hyvin, otettiin siitä muutaman askeleen seuraamisia. Seuraamisissa Cava oli hieman liian väljä minun makuun, mutta ei olla juurikaan otettu seuraamisia ilman imutusta/muuten vahvaa käsiapua ja nyt otettiin täysin ilman mitään apua. Mielestäni Cava hakeutui kuitenkin aika hyvin oikeaan kohtaan ja Sennikin kehui kovasti. Tästä on hyvä lähteä rakentamaan pitempää seuraamista. Asenne oli ainakin pikkutyypillä kohdallaan.

Ensimmäisen treenisetin viimeisenä juttuna katsottiin vielä meidän kosketusalustaa. Siihen ei olla juuri saatu vauhtia ja kun yritettiin ottaa siihen enemmän vauhtia mukaan Cava yritti noutaa kosketusalustan ja tuoda sen mulle. Tehtiin siis rauhallisemmalla tahdilla kun niin saatiin isompi onnistumisprosentti. Kosketusalusta alkaa kuitenkin olla sen verran vahva ja ollaan tehty paljon vauhtiruutuja, että voitaisiin pikkuhiljaa siirtää kosketusalustaa ruutuun ja katsoa miten se toimii. Lisää vahvistusta kuitenkin tälle kosketusalustalle vielä ihan yksinäänkin. Tämän jälkeen otettiin lyhyt tauko.


Tauon jälkeen aloitettiin merkin kierrolla. Cava meni hieman hämilleen uudesta ja erilaisesta merkkitötteröstä ja alkuun helpotinkin sille valmistelemalla ja heitsaamalla sitä vahvemmin merkille. Kun Cava tajusi homman se teki taas samalla innolla ja saatiin tosi hyviä suorituksia. Sillä oli kiva vauhti ja ilmeisesti ollaan jotain onnistuttu omatoimitreeneissäkin tekemään oikein kun nyt Cava teki selvästi tiukemman kaarron merkillä eikä niin väljää kuin aikaisemmin. Tässä voitaisiin yrittää nyt tehdä merkin kiertoa mahdollisimman monilla erilaisilla ja erityyppisillä merkeillä. Lisäksi voitaisiin ottaa mukaan enemmän häiriötä eikä aina treenata vaan mahdollisimman pienessä häiriössä. Cava osaa jo hyvin, joten pitää luottaa enemmän siihen.

Viimeisenä otettiin luoksetuloa ja eteenmenoja. Varmaankin Cavan lempparitreeni kun sai juosta ihan täysillä lelulle. Eteenmenot olikin saanut huimasti varmuutta lisää viime viikosta ja oli kivaa saada treenikavereiltakin hyvää palautetta Cavan asenteesta ja tekemisestä. Hauskaa, että meno näyttää iloiselle myös ulkopuolisen silmin :) Senni kehui Cavaa kovasti, että taitava ja hauska pentu. Hurjan etevä. Ihan parasta kun on näin hieno treenikaveri. Loppu ilta sujuukin varmasti naama leveässä virneessä kun treenien onnistumisia miettii.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Paimennus 3


Tänään oli taas paimennuspäivä. Aamulla kadutti koko homma, sillä huonosti nukutun yön jälkeen sänky houkutteli huomattavasti paimennusta enemmän. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana heräsi kuitenkin hyvin ja oikeastaan oli ihana ajella kauniissa maalaismaisemissa aamutuimaan. Perille päästessä olo olikin melkoisen pirteä ja odottavainen. Meitä oli taas aika hyvä Wirneen porukka paikalla. Laura-kasvattaja kaikkien kolmen koiran kanssa, Tuuli Raikun ja Riemun kanssa ja Maria sijoituskoira Warman kanssa. Oli taas hienoa päästä seuraamaan erilaisia aussieita paimenessa. Kaikki olivat oikein päteviä ja hienoja vaikka kovin eri tyylisiä ja tasoisia paimenia.

Cavan vuoro oli vasta neljäntenä, joten se sai lepäillä autossa ja otin sen aitauksen reunalle vasta hieman ennen meidän vuoroa. Cava alkaa olla aika hyvin syttynyt lampaille, joten se ottaa siinä aitauksen vierellä turhia kierroksia. Autossa odottaminen ja voimien keräily kierrosten välillä tuleekin sille siis tarpeeseen. Paimennustreenit tuntuvat nimittäin aina ottavan hieman Cavan kunnolle. Se väsähtää siellä yllättävän nopeasti ja onkin tosi hyvä, että tehdään aina kahdessa lyhyessä pätkässä treenit. Treenien jälkeen on aina väsynyt pieni paimen auton takaosassa ja yleensä loppupäivän voi itsekkin ottaa rennosti kun ei Cava tunnu muuta ohjelmaa paimennuksen jälkeen tarvitsevan. Kyllä sitä itsellekkin tuntuu paimennustreeneistä jäävän käteen hyvän mielen lisäksi pieni paimennuspäänsärky kun joka kerta tulee niin paljon uutta oppia sisäistettäväksi.

Tänään oltiin paimentamassa Somerolla Woollandiassa Peten opissa. Tehtiin tosi eri tyylisesti kuin mitä ollaan aikaisemmin paimennustreeneissä tehty. Cava oli melkein koko treenien ajan liinassa ja itse kuljin Cavan takana ja lampaat oli meidän edessä. Tosi hyvä käydä eri paikoissa ja eri kouluttajien opeissa tekemässä. Oppii hurjasti itsekkin uutta. Tehtiin melko pienessä tilassa viidellä lampaalla ihan vaan sytyttelytreeniä ja alettiin opettaa Cavalle pysähdystä. Cava oli ensimmäistä kertaa näin pienessä tilassa lampaiden kanssa, mutta se ei tuntunut lainkaan haittaavan. Ajattelin Cavan kiehuvan yli kun se oli liinassa kiinni ja aika paljon rajoitinkin se menemistä liinan kanssa. Cava kesti kuitenkin liinasta tulevan paineen tosi hyvin ja vaikka se onkin vilkas ja melko kiihkeä lampailla niin se ei mielestäni ainakaan kuumunut yli vaan teki ihan yhtälailla hienoja pätkiä liinassa kuin on aiemmin tehnyt ilmankin liinaa.


Kuljeskeltiin aitauksessa lampaiden kanssa ja välillä otettiin pysähdyksiä ja suunnilleen vuoronperään vaihdettiin suuntaa oikealle ja vasemmalle. Jos lampaat juoksivat ja Cava halusi juosta niiden edelle pysäyttämään ne, annoin sen tehdä niin. Kaikki sujui tosi hyvin ja liinan kanssa tämä oli oikeastaan aika helppoa. Sain tosin taas palautetta, että pitäisi olla kovempi ja tiukempi Cavalle. Varmasti joo näin, onhan se ihan eri mielentilassa aina lampailla kuin se on esimerikisi arjessa. Ongelmanani on kuitenkin se, että en tiedä milloin pitäisi puuttua Cavan tekemisiin ja milloin taas kehua sitä. Niinpä olen omaksunut lamaantuneen ja mykän ohjaustavan aina paimenessa. Kehuja Cava ei tunnu niinkään tarvitsevan, sillä on hurja itseluottamus lampailla ja se palkkautuu hyvin jo pelkästään siitä kun pääsee toimimaan. Liiasta intoilusta ja sinkoilusta Cava kuitenkin tarvitsee melko vahvaa palautetta ja siihen pitäisi oikeasti puuttua aika paljon napakammin kuin mitä olen tehnyt. Ihanne olisi tietysti, että sen sinkoilun ja pienen sikailun saisi niin selkeästi ja napakasti kiellettyä heti alkuunsa, ettei siitä sitten tarvitsisi kokoajan keskustella treenien aikana.

Ensimmäisen setin jälkeen olin ihan poikki ja valmis lähtemään kotiin, jaloissa särki ja pää oli tungettu täyteen tietoa ja uuden kouluttajan opissa paimennuskoulutukseen tuli taas hieman uusi näkökulma. Sitten saikin taas tovin seurailla muiden suorituksia ja erityisesti Raiku-äidin paimennusta oli kiva seurata ja Riemu-sisko oli ensimmäistä kertaa lampailla ja teki niin nättiä työtä. Cavassa on hirveästi samaa kuin Raikussa myös täällä paimennuksen puolella. Se on hauska miten vahvasti Raikun luonne puskee Cavasta esille. Äitin tyttö <3

Toisella kierroksella aloitettiin taas liinassa, mutta vahvemmin otettiin Cavalle stoppeja. Cava oli aika väsynyt jo, mutta se oli oikeastaan vaan plussaa. Sinkoiluja tuli edelleen, mutta vähemmän ja suhteellisen pitkiäkin stoppeja saatiin aikaiseksi. Isoin ongelma oli siitä stopilta liikkeelle lähtö, silloin sai olla aika tarkkana, ettei tulisi sinkoilua. Cava myös luopui lampaista paremmin kuin vaikkapa viime kerralla ja nyt Cava selkeästi kuunteli minuakin. Pete hieman antoi noottia, että tukeuduin liinaan liikaa ja en aina muistanut sanoa Cavalle "odota" käskyä ennen kuin jo kiskoin sitä liinasta pysähdyksiin. Eli siis tässä(kin) käsky ensin ja jos siihen ei reagoida niin sitten puututaan. Ompa taas vaikeaa, ihan itsestään selvä juttu, mutta eipä sitä siellä lampaiden keskellä tunnu muistavan edes omaa nimeään. Loppuun Cava sai olla pienen hetken ilman liinaa ja sai ajaa lampaita mun ympärille. Tehtiin muutama stoppaus ja se teki yllättävän hienosti. Tosin oli sen verran väsynyt, että ei enää kauheasti innostanut ylimääräiset sinkoilut. Nyt vaan vahvistetaan stoppia ja maahanmenoa hieman arjessa, ehkäpä se löytyy sitten paimenessakin. Haluaisin Cavalle kuitenkin eri käskyn "paimennusmaahanmenoon" kuin mitä meillä on vaikkapa tokossa käytössä. Pitää pohdiskella, että miten päädytään tekemään.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Senni Huotarin toko 3/14


Oltiin Cavan kanssa nolostuttavan vähän ehditty treenata meidän kotiläksyjä, mutta aloitettiin kuitenkin treenit kosketusalustasta. Kosketusalustan treenaamisen aloitin tänään aamupäivällä ja ehdittiin kaksi kertaa treenata sitä lyhyesti ennen illan ohjattuja treenejä. Cava tarjosi kosketusalustaa kuitenkin tosi kivasti pienestä treenimäärästä huolimatta. Päästiin jopa hieman vaikeuttamaan hommaa ja siirtämään kosketusalustaa reilusti kauemmaksi ja nostamaan kriteereitä ja vaatimaan tarkkuuden lisäksi myös vauhtia. Cava teki hienosti, se kyllä tykkää hirveästi tällaisista tarjoamisjutuista. Pitäisi treenailla enemmän vaikkapa temppuja tarjoamisen kautta, tosin viime aikoina on tuntunut, että treenattavaa riittäisi enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. 

Kosketusalustan jälkeen tehtiin jääviä, joista liikkeestä seisomiset sujui tänään tosi hienosti. Aloitettiin niillä ja muutaman hyvän toiston jälkeen jätettiin käsiapu kokonaan pois ja Cava teki tosi täpäköitä seisomisia. Seuraavaksi otettiin muutama liikkeestä maahanmeno, jotka sujuivat niin hyvin ettei hinkattu niitä muutamaa toistoa enempää vaan siirryttiin aika nopeasti liikkeestä istumiseen. Istumisissa Cava oli hieman pihalla ja tarjoili kaikenmoista. Huomaa kyllä, että nyt viikon treenitauko tokojutuista takana kun vähän unohtunu jutut ja tullut epävarmuutta aikaisemmin varmoihin juttuihin. Istumisia jouduin muistuttelemaan melkoisesti käsiavuilla, mutta loppuun saatiin pari tosi nättiä toistoa ja niihin lopetettiin.

Ensimmäisen treenisetin viimeisenä liikkeenä tehtiin noutoa. Otin tällä kertaa metallikapulalla vauhtinoutoa ja kaikki toistot olivat tosi hyviä. Puukapulalla Cava välillä vähän possuilee (mm. saalistaa kapulaa, täräyttää tassuilla kapulalle ja leikkii kapulalla), mutta metallilla se tekee tosi siististi noudot. Pitotreenejä ollaan myös tehty (puisella ja metallisella) ja ne on mennyt kivasti eteenpäin.


Tauon jälkeen tehtiin hetki kaukokäskyjen asennonvaihtoja. Aloitettiin seiso-maahan vaihdoista. Cava teki niitä tosi nätisti ja Senni sanoikin, että Cavalla selvästi joku idea näistä. Takatassut pysyivät pääsääntöisesti nätisti paikoillaan. Tämän jälkeen otettiin maahan-istu vaihtoja. Istu vaihtoon tarvitsee selkeästi jonkun eri käskyn, sillä liikkeestä istumisen olen opettanut "istu" -käskyllä ja olen opettanut siinä istumisen siihen tyyliin, että Cava stoppaa etutassut ja liikuttaa takatassuja ja kaukoissa sillä pitäisi takatassujen pysyä paikoillaan. Maahan-istu vaihtoihin Senni antoi vinkiksi treenata niin, että molemmissa käsissä on namia ja toinen käsi on alhaalla maassa ja toinen ylhäällä. Sitten vuorotellen pyytää koiraa maahan ja istumaan. Näin pääsee vetävästä käsiavusta eroon suoraan ja koirakin joutuu hieman miettimään. Tehtiin tällä tyylillä muutamia toistoja ja Cava oli hetken hieman ihmeissään, mutta lopulta se tajusi homman ja teki tosi hienoja ja napakoita siirtymisiä.

Viimeisenä tehtiin istu-seiso vaihtoja. Niissä Cavalla on hieman ongelmana ollut se, että se tekee seisomiset tosi pitkänä ja kaukoissa olisi tehokkaampaa ja tarkempaa, jos se pysyisi enemmän paketissa ja paino takajaloilla. Keskityttiinkin siis näissä vaihdoissa tähän ja autoin Cavaa runsaasti käskiavulla, ettei se pääsisi seisoessa venähtämään liikaa. Näissä tuli jonkun verran huteja, mutta eipä olla vielä näitä hirmuisasti tehtykkään. Lisää siis treeniä, että saadaan etenkin istu-seiso vaihto paremmin Cavalle lihasmuistiin. 

Loppuun otettiin vielä pari vauhtiluoksetuloa ja ne sujuivat hienosti. Lisäksi aloitettiin eteenmenon alkeita. Eteenmeno ei tosin ole tokoliike, mutta palveluskoirien tottiksessa siihen sitten törmää. Tehtiin eteenmenon alkeita niin, että jätin Cavalle lelun toiselle puolelle hallia ja lähetin sen lelulle. Vauhtia riitti! Hieno Cava. Olipahan kivat treenit taas, paljon ehdittiin käydä asioita läpi ja nyt on taas monta juttua treenattavana.

Iltalenkillä tein koirille vielä namiruudut ja Cava teki tosi hienosti. Hieman alkoi kierrokset nousta ja saatiin tovi istuskella pienen matkan päässä namiruudusta, että sain Cavan riittävän rauhalliseksi. Oli selkeästi tajunnut jo homman ja nenä toimi hyvin. Haistoi varmasti namiruudun jo siitä kun käveltiin sinne ja sen takia oli niin innoissaan. Hyvin kuitenkin rauhoittui ja namiruudussa haisteli rauhallisesti ja tarkasti.

Aattelin että kiva seisomiskuva, kunnes näin Cavan ilmeen :D ei oo ihan kaikki muumit laaksossa.

Jälkikurssi 2/4


Aloitettiin maanantaina EPK:n jälkikurssilla. Viime viikolla ollut ensimmäinen kerta jäi meiltä välistä, joten toivottavasti nyt päästään kaikille lopuille kerroille kun kurssi kestää ainoastaan tämän neljä kertaa. Jos vaan saan aikataulut ja autoasiat sumplittua niin koitetaan päästä ensi syksynä sitten ihan jälkiryhmään ja jatkaa siellä harrastusta. Jälkeä onneksi voi treenata ihan itsekseenkin eikä vaikuttanut mahdottoman haastavalta lajilta - siis että opin varmasti kyllä tekemään niitä jälkiä koiralle tässä kun treenataan. Muuten varmasti haasteita riittää toki tässäkin lajissa, että ei varmasti siinä mielessä ole helppo laji.

Kurssi oli tällä kertaa Luukin ulkoilualueen pelloilla. Siellä vaikutti kyllä olevan tosi kivat lenkkeilymaastot, joten täytyy joku kerta hurauttaa autolla ihan vaan koirulien kanssa ulkoilemaan sinne. Aloitettiin kurssikerta kokoontumalla parkkipaikalla ja meidän kouluttaja kertoi hieman, miten muut olivat jo aloittaneet edellisellä kerralla ja tehtiin sitten jokaiselle oma suunnitelma, että millainen jälki tallataan millekkin koiralle. Jokainen teki oman koiransa jäljen kouluttajan ohjeiden mukaisesti. Aloitettiin pellolla, koska siellä koiralle on helpompi opettaa tarkkuutta kuin jos mentäisiin suoraan metsään, EPK:ssa kuitenkin ilmeisesti jälkikoulutukset tähtäävät aina nimenomaan metsäjälkeen eikä niinkään peltojälkeen. Tämä ainakin itselleni ihan ok, haluan toki Cavasta tarkan jäljestäjän, mutta ensisjaisesti metsäjälki on kuitenkin se mikä kiinnostaa eikä peltojälki niinkään. Toki sekin mielenkiintoinen laji, mutta vaatii varmaan hieman enemmän omistautumista kuin mihin itsellä on tällä hetkellä (tai edes lähitulevaisuudessa) rahkeita.

Cavalle tehtiin kaksi namiruutua, koska se ei ole aikaisemmin tehnyt juurikaan mitään jälkeen liittyvää. Tallasin sille pellolle suunnilleen 1mx1m kokoisen neliön ja ripottelin erityisesti reunoille runsaasti nappuloita. Tamppasin maan sille tosi selkeästi niin, että ruudun näki hyvin kauempaakin. Lisäksi merkitsin ruudun vasemman kulman kepillä, josta sitten lähetin Cavan ruutuun nameja syömään. Jatkoa ajatellen kouluttaja antoi ohjeeksi, että ruutua voi pikkuhiljaa kaventaa ja pidentää ja tehdä pitkää suorakulmiota. Lisäksi ruutua voi muokata myös niin, että alku on leveää ja se siitä sitten kapenee pikku hiljaa ja muuttuu jäljeksi, jota koira seuraa. Jäljen päähän voi myös laittaa koiralle jonkun ekstra hyvän palkan. Tästä tosin tulin hieman toisiin aatoksiin, sillä kurssilla oli ainakin yksi koira, joka teki jo jälkeä ja se bongasi tuon jäljen päässä olevan herkkupurkin ja sinkosi suoraan sinne ilman jäljen haistelua ja jostain syystä voin nähdä Cavan varsin elävästi kyseisessä tilanteessa. Se kun on niin tajuttoman fiksu ja oppii varmasti nopeasti, että siellä jäljen päässä on jotain super hyvää ja sinne kananttaa siis kiirehtiä. Ennemmin haluaisin rakentaa sille tarkan jäljestyksen ja toivottavasti se alkaisi nauttia lajista niin paljon, että jo pelkkä jäljen ajaminen olisi palkitsevaa ja jäjen jälkeen ja jäljeltä poistuttua voidaan sitten vaikka leikkiä palkaksi tms.


Tehtiin kurssilla vuorotellen ja jokainen sai katsoa myös toisten suoritukset. Cava oli toisena ja se teki sen namiruudut todella hienosti. Se oli yllättävän rauhallinen ja taisi viikonlopun leirin rasitukset vielä painaa hieman tassuissa. Oppikirjan mukainen suoritus kehuivat kaikki. Saatiin ohjeeksi jatkaa ihan vaan namiruutujen tekemistä ja luoda sillä vahvat pohjat jäljelle. Edelleenkin sama mantra, eli Cava on niin nuori vielä, joten ei kannata kiirehtiä ajamaan vielä pelkkiä jalkiä vaan rakentaa sille namiruuduilla motivaatiota ja pohjaa. Nyt koitan saada useamman ruudun tehtyä tällä viikolla. Cava keskittyi tosi hyvin ruutuun ja vain muutaman kerran se harhahtui ruudusta ulos, joka kerta löysi kuitenkin itse tiensä nopeasti ruutuun ja saatiinkin sen osalta ohjeeksi olla pahemmin puuttumatta koiran toimintaan ja antaa sen itse löytää takaisin ruutuun. Ainoastaan silloin, jos koira kadottaa ruudun kokonaan eikä enää löydä takaisin voi sen kevyesti ohjata takaisin ruutuun. Ideana namiruuduissa olisi, että koira otetaan sieltä pois vielä kun se on työn touhussa haistelemassa niin, että sille jäisi kova hinku takaisin. Ruutuja voi kerralla tehdä 1-3 ja ruutujen määrää kannattaa vaihdella. Vanhemmille koirille voi tehdä vaikka useammankin, mutta silloin kannattaa pitää taukoa aina muutaman ruudun jälkeen. Pennulle tuo 3 on aika hyvä maksimi, mutta toisaalta varmaan senkin kanssa voisi tehdä tyyliin aamulla kaksi nampparuutua ja illalla toiset kaksi, me tosin tuskin ollaan jäljellä niin innokkaita treenaajia.

Muiden jälkien jälkeen puhuttiin vielä tovi keppien ilmaisun opettamisesta ja erilaisista ilmaisutavoista. En ole ihan varma, että kumpi Cavalle olisi parempi - kepin nosto ja palautus vaiko sitten maahanmeno. Luulen, että tuo kepin nosto ja palautus tulisi varmasti luonnollisemmin, mutta maahanmeno saattaisi olla hyvä rauhoittamaan sen menoa, koska voi olla, että kunhan pikkumusta pääsee jälkien makuun niin jäljestys on hieman innokkaampaa ja vauhdikkaampaa kuin tällä hetkellä. Täytyy seuraavalta metsälenkiltä kerätä muutama sopiva keppi ja testata kumpi tulisi luonnollisemmin Cavalle ja lähteä siitä sitten etenemään.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Wirneen leiri 13.-15.5


Viikonloppu vietettiin Wirneen leirillä Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa. Oltiin Cavan kanssa paikalla koko viikonloppu ja olipas kyllä mukavaa tavata kerralla paljon Wirneen koiria ja Cavan sukulaiskoiria. Meidän osalta oli hieman mutkia matkassa kun huomasin tiistaina, että Cavan leikattu silmä näyttää aika huonolta. Siinä ehti jo miettiä, että jää leiri välistä, mutta onneksi päästiin torstaina illalla sitten käymään Cavan leikanneen lääkärin luona. Silmien tikit olivat todennäköisesti sulaessaan saaneet silmässä aikaan reaktion ja loputkin tikit piti poistaa. Osa tikeistä oli poistettu siis jo aikaisemmin, mutta vilkkuluomen sisäpuolella olevat tikit oli jätetty paikoilleen, jotta leikkaushaava umpeutuisi varmasti kunnolla. Vaikea sanoa tosin varmasti, että johtuiko silmän reaktio tikeistä vai mahdollisesti sitten jostain muusta. Nyt on kovasti katupölyä ja siitepölyä ilmassa, joten joku tällainenkin on saattanut aiheuttaa ärsytystä silmässä ja se sen vuoksi reagoi. Onneksi ei kuitenkaan vaikuttanut meidän leirille lähtöön tämä.

Perjantai 13.5

Olin sopinut Tuulin (Riemun ja Raikun omistaja) kanssa, että mennään yhteisellä kyydillä ja alunperin meidän oli tarkoitus lähteä kohti Hartolaa jo hyvissä ajoin perjantaina. Molemmat kuitenkin hieman myöhästyimme alkuperäisestä aikataulusta ja lopulta matkaan pääsimme lähtemään vasta siihen aikaan kun meidän alunperin piti olla jo perillä. Hupsis! Tästä johtuen matka ei sujunut kovinkaan jouhevasti kun jäätiin täällä päässä jumiin ruuhkiin. Itseltä jäi puolet tavaroistakin kun aika kiireessä pakkasin, erityisesti kameran kotiin jääminen harmitti kovasti. Onneksi Jenny oli paikalla kameran kanssa ja napsi Cavastakin muutamia ihania kuvia. Kiitos siis!

L-pentuja Cava, Riemu, Raiku-äiti, Nuka & Lysti
Päästiin kuitenkin perille ja valittiin itsellemme huone, jonne raahattiin kaikki tavarat ja koirat. Osa porukasta oli jo paikalla ja pikkuhiljaa lisää porukkaa valui paikalle. Tässä vaiheessa oli tarkoitus aloittaa leirikaste, mutta me onnistuttiin Tuulin kanssa saamaan meidän huoneen ovi lukkoon eikä sitä saanutkaan enää auki. Yritettiin useampi ihminen avata ovea ja vääntää avainta milloin mihinkin suuntaan, työntää ovea, vetää ovea, mutta mikään ei auttanut. Hieman alkoi stressata kun meillä oli Raiku-parka huoneessa yksinään. Lopulta saatiin paikalle koirakeskuksen henkilökuntaa ja hekin yrittivät avata ovea siinä onnistumatta. Kuulema kukaan ei ole vielä aikaisemmin saanut ovea tuolla tavalla lukittua ja rikottua :D aika taitavaa siis. Lopulta ovi jouduttiin väkisin murtamaan auki kun siihen ei muu auttanut. Meiltä jäi leirikaste väliin tässä hässäkässä, mutta saatiin sentään Raiku pelastettua huoneesta ja löydettiin meille sitten uusi huone jonne raahattiin tavarat.

Tämän jälkeen siirryttiin ulos tapaamaan muita paikalle tulleita ja oli kyllä vilinää kun koirat juoksentelivat vapaana samalla kun omistajat sitten keskustelivat keskenään ja tutustuisivat toisiinsa. Leirillä Cavan "heikkoudet" tulivat tosi vahvasti esiin ja itselle jäi siitä aika ristiriitaiset fiilikset. Oli kivaa olla leirillä, mutta harmitti kun oma koira oli hieman ahdistunut siitä koirien määrästä, etenkin kun lähes kaikki koirat olivat sille ennestään tuntemattomia. Cava on aikaisemmin suhtautunut vieraisiin koiriin tosi epäilevästi ja on ollut varsin hitaasti lämpenevää sorttia. Leirillä kuitenkin se oli selvästi peloissaan, mikä varmasti johtui siitä, että paikalla oli niin valtavasti koiria ja lähes kaikki Cavalle vieraita. Cava väisti ja juoksi pakoon irti ollessaan ja jos koki, ettei pääse karkuun se kiljui/rähähti toisille koirille :( harmitti itseä kovin vaikka kaikki paikalla olleet suhtautuivat asiaan hyvin ymmärtäväisesti. Ihmisistä Cava onneksi pitää ja uusiin ihmisiin suhtautui iloisest kuten aina.

Me ei perjantaina treenattu vielä mitään, Cavalle ainakin oli ihan riittävästi ihmeteltävää kaikessa siinä hälinässä. Illalla istuttiin porukalla nuotion äärellä syömässä ja Cava sai siinä hengailla mukana. Siinä se jo oli hieman lungimmin kun suurin osa koirista oli sisällä. Kasvattaja Laura saapui paikalle melko myöhään illalla/yöllä ja silloin kyllä innostui Cavakin kun sen ihan lemppari Hoppu saapui paikalle. Lauran mukana tullut Meno pentukin oli Cavasta varsin ihana. Yöllä kun kömmimme nukkumaan oli aika väsynyttä pentua. Meillä oli Tuulin kanssa siis huoneessa Cava ja Riemu siskokset ja päätettiin pistää pennut häkkeihin nukkumaan, ettei tule mitään pentupaineja yöllä. Molemmat olivat kyllä sen verran uupuneita, että taisivat nukahtaa heti. Raiku-äiti sai nukkua vapaana ja kiltisti vuorottelikin yön mun ja Tuulin kainalossa vuoronperään. On se kyllä ihana koira.

Cava & Meno
Lauantai 14.5

Aamulla väsytti valtavasti ja ei olisi millään jaksanut nousta ylös. Meillä oli herätys vasta 7.30, mutta silti ylös nouseminen teki rankkaa levottomasti nukutun yön jälkeen. Cava kuitenkin näytti tässä vaiheessa vähän siltä että pissille olisi päästävä, joten ei auttanut muu kuin napata pentu mukaan ja käydä hetki haahuilemassa pihalla. Sitten aamupalalle ja sen jälkeen agilitykentälle rakentamaan päivän rataa. Otin Cavankin mukaan rakentamaan ja suurimmalla osalla aksaajista oli koirat mukana. Nyt Cava oli jo rennompi ja sai muutamat leikkihepulitkin Riemu-siskon ja Nauru-tädin kanssa. Muutenkin se oli rennompi vaikka edelleen hieman väisti niin oli kuitenkin selkeästi kiinnostunut paikalla olleista koirista ja kulki porukan mukana, vaikkakin hieman takavasemmalla.

Agilityä leirillä koulutti Lotta Vuorela ja aamulla kyllä hieman kirosin itseäni, että miksi piti agilityyn ilmoittautua kun ei olla juurikaan aksattu vielä eikä Cava siis luonnollisestikkaan osaa paljoa. Jäätiin radan rakennuksen jälkeen kentän laidalle hengailemaan ja katsomaan muiden hienoja suorituksia. Samalla harjoiteltiin Cavan kanssa hieman odottamista. Se kun saattaa toisinaan olla "vähän" kiihkeä siellä agilitykentän reunalla odotellessa. Aika hyvin se malttoi odotella, tästä olin tyytyväinen. Muutaman kerran piti haukahtaa ja singahtaa kentälle päin kun joku juoksi putkeen tai muuta, mutta pääasiassa otti ihan rennosti.


Meidän treenivuoro oli jo aamupäivästä ja se sopikin vallan hyvin. Aamupäivällä saatiin nauttia lämpimästä säästä ja auringonpaisteesta. Treeniaikaa oli yhteensä 20minuuttia ja se tehtiin kahdessa 10minuutin pätkässä. Cavalle tuo treeniaika oli melko pitkä ja loppua kohti se väsähti. Olihan se muutenkin melko väsynyt koko leirin ajan kaikesta siitä hässäkästä ja muusta mitä ympärillä oli. Mahtoi pentunen olla ihmeissään minne hänet on raahattu.

Cava sai tehdä hypyn tarjoamista. Aloitettiin ihan vaan pelkällä yhdellä hypyllä ja niin, että itse seisoin toisen siivekkeen kohdalla keskellä ja Cava sai juosta edestakaisin hyppyä. Sehän on tehnyt tätä aikaisemminkin ja tajusi homman nopeasti. Saatiin ohjeeksi jatkaa näitä treenejä ja kasvattaa etäisyyttä siivekkeeseen reilusti. Omien käsien pitäisi olla suorassa sivuilla eikä tässä harjoituksessa niillä tarvisi heilua. Hypyn tarjoamista vietiin eteenpäin siivekkeen kiertoihin ja tehtiin sitä niin, että alkuun lähetin Cavan hypyn toiselta puolelta niin, että oma rintamasuunta oli selkeästi oikealle ja Cavan oli tarkoitus kiertää oikea siiveke. Tämä sujui niin hyvin, että alettiin tehdä yhdellä hypyllä kahdeksikkoa, jossa Cavan oli tarkoitus kiertää vuoronperään oikeaa ja vasempaa siivekettä. Pentu oli oikein superpätevä. Tätä tehtiin muutama toisto ja sen jälkeen meillä olikin tauko vuorossa ja se tuli kyllä tarpeeseen. Pentuselle hieman juotavaa ja hetki lepoa.

Toisella setillä tehtiin siivekkeiden kiertoa kahdella hypyllä niin, että itse seisoin keskellä ja Cava meni vuoron perään hyppyjä ja kiersi niistä siivekkeen ja palasi takaisin. Tätä voidaan myös viedä eteenpäin niin, että kasvatetaan hyppyjen etäisyyttä. Tässä Cavalle alkoi tulla jo selkeästi enemmän vauhtia mukaan ja sen kiihkeys tuli aika hyvin esille. Se rupesi hyppimään mua vasten ja rähähti aina kun olin liian hidas/myöhässä/epäselvä tai muuten vaan tiellä. Tähän Lotta sanoi, että kannattaa puuttua jo aluksi ja laittaa koira rauhoittumaan. Niinpä Cava sai sitten rauhoittua maassa hetken ennenkuin jatkettiin. Cavassa alkoi kuitenkin väsymys näkyä ja päätettiin lopettaa hieman aikaisemmin agility ja leikittiin leluilla vielä hetki. Cava leikki hyvin, mutta niinhän se aina. Lotta kuitenkin oli sitä mieltä, että itse pitäisi olla aktiivisempi leikissä. Äh, menee kyllä ihan oma pää sekaisin kun ollaan tuon leikkimisen osalta saatu niin paljon erilaisia neuvoja ja en yhtään tiedä mikä Cavalle olisi "oikeasti" paras tapa ja tuntuu että koko leikkimisestä on tehty jotenkin vaikea juttu ja se pitäisi osata tehdä oikein.

Lotta kuitenkin kehui Cavaa kovasti ja tuntui tykkäävän. Sanoi että hieno pentu josta sietääkin olla onnellinen. Olen kyllä onnellinen. Superkakara. Treenien jälkeen juotin Cavan ja käytiin hieman lenkillä. Ei oikein malttanut tehdä tarpeitaan vaan kuikuili kokoajan agilitykentän suuntaan josta kuului, kuinka muut pääsivät tekemään agilityä. Siirryttiin sitten aika pian kuitenkin takaisin agilitykentälle, koska halusin itse nähdä Raikun tekevän agilityä. Hieno oli Raiku-äiti!


Cava pääsi vielä illalla hetkeksi aksaamaan Maijan opissa ja kehuja tuli sieltäkin suunnalta. Saman tyylistä treeniä teki Maijan kanssa kuin aamupäivän treeneissäkin ja olipas kiva nähdä itse Cava hommissa. Teki hienosti ja kelpasihan sillä hyvässä ohjauksessa kirmailla. Parasta tosin taisi olla Menon, Naurun ja Riemun kanssa aksakentällä leikkiminen ja perätysten putkeen juokseminen.

Iltapäivästä sää huononi ja lopulta vettäkin alkoi tulla. Kuitenkin aika sinnikkäästi hengailtiin ulkona koirien kanssa. Käytiin kaupassa porukalla hakemassa hieman lisää syötävää illaksi (ihan kuin ei olisi ollut tarpeeksi jo ennestään) ja hesestä ruokaa. Kun kaikki olivat saaneet treenit tehtyä pidettiin pienet iltariekkumiset pennuille tokokentällä ja voi Cavan riemua kun pääsi tuttujen kavereiden kanssa juoksemaan. Nuka ja Riemu jo hieman väsähtivät kun Cava vielä haastoi niitä leikkiin ja rymysi kentän reunoilla olleissa puskissa. Lopulta oli Cavakin aika nuutunut ja makoili märällä nurmikolla vaan sammakkona viilentämässä itseään. Iltaa istuttiin sisällä sateesta johtuen ja iki-ihana Meno-pentu oli viihdyttämässä meitä. Oli se kyllä niin söpö ja hauska pentu. Ei tosin yhtään tullut pentukuumetta vaikka olikin kiva pallutella pientä karvakasaa niin kiva se oli myös palauttaa takaisin omistajalleen.


Sunnuntai 15.5

Cava herätti aamulla jo 6 aikoihin. Se ei ollut iltapissatuksella oikein malttanut tehdä mitään, joten ihmekkös tuo. Ei oikein auttanut muu kuin lähteä ulos vaikka itse olisin voinut nukkua vaikka puoleen päivään. Aamupalan jälkeen siirryttiin taas agilitykentälle rakentamaan rataa, meillä kun oli Cavan kanssa varsinainen agilityviikonloppu kun treenattiin oikeastaan pelkkää aksaa. Yhteensä tosin treeniä taisi tulla sellainen vajaa tunti koko viikonlopun aikana ja sekin useammassa pätkässä ja kahtena eri päivänä, joten tuskin oli pennulle liian rankkaa.


Maija koulutti meille kivaa pentuagilityä ja oikeastaan sunnuntaina keskityttiin enemmän mun ohjaukseen kuin Cavan treeniin. Cava sitten hengaili mukana ja pääsi pari kertaa tekemään mun kuivaharjoittelujen välissä. Oli kyllä tosi kiva ja hyödyllinen treeni! Tehtiin valssia, poispäinkäännöstä ja päällejuoksua. Cava suoriutui kaikista tosi hyvin, päällejuoksu oli ainut joka hieman kiihdytti neitiä. Siihen puutuin tiukalla ei käskyllä ja aika kiltti pentu tuo on kun heti kyllä tajusi ettei voi hyppiä käsille. Päällejuoksua oli tarkoitus tehdä putki-hyppy välissä ja palkata Cava hypyn jälkeen, mutta Cavapa irtosikin hypyn jälkeen edessä olevaan toiseen putkeen ja palkkasi ihan itse itseään. Aika hauska. Annoin sen irrota kun se sitä itse nyt tarjosi niin hienosti.

Muuta ei sitten Cavan kanssa treenattukkaan, vaikka olihan tässäkin ihan tarpeeksi. Se oli aika väsynyt sunnuntaina ja lähinnä vaan makoili nurmikolla. Käytiin iltapäivästä vielä Cavan Ilo-tädin ja Kuje-tädin kanssa lenkillä läheisellä metsätiellä, mutta Cava ei oikein lämmennyt punaisten leikeille ja sai sitten olla remmissä koko lenkin. Takaisin tullessa olisi kuitenkin halunnut pihalla pistää hipat Kujeen kanssa pystyyn kun sitten oli ilmeisesti riittävän tuttu kaveri leikkeihin. Koita nyt tässä sitten pysyä pienen mustan ajatusten perässä.

Oli kyllä mukava leiri ja mukavia ihmisiä. Paljon hienoja koiria paikalla, kyllä vahvistui viikonlopun aikana, että hyvän rotuvalinnan olen tehnyt vaikka alkuun hieman jännittikin aussien hankkiminen. Kotimatka sujui aika koomaillessa vaikka koitettiin Tuulin kanssa puhua ja pitää toisiamme hereillä. Maanantaiaamuna olisi kyllä kaivannut vapaapäivää leiristä toipumiseen.

Kuvista vielä isoiso kiitos Jennylle!

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Senni Huotarin toko 2/14


Tänään ajeltiin taas Veikkolaan Sennin tokoon treenaamaan. Oltiin tokana vuorossa, joten alkuun saatiin hetki odotella ja sainkin hyvin aikaa rauhoittaa Cavaa oikeaan mielentilaan. Se kun saattaa toisinaan hieman kiihtyä turhaan treenihalleilla. Kuitenkin juuri kun oltiin aloittelemassa meidän treenivuoroa niin kävi pieni äksidentti ja toinen koira pääsi vapaaksi jahtaamaan Cavaa. Cava tosin itse aloitti tilanteen tuijottamalla tätä toista koiraa ja pöhähtämällä vähän. Sillä on nyt mörköiän myötä tullut pientä pöhinää ja tämä oli juuri sitä. Toinen koira oli erilaisen ja jännän näköinen ja sille piti sanoa "pöh". No toinen koira pääsi omistajaltaan vapaaksi ja jahtasi Cavaa ympäri hallia. Cava oli lievästi sanottuna paniikissa ja kiljui koko jahtaamisepisodin ajan :( Voi kurjuus. Cava oli siis vapaana kun oltiin aloittelemassa treenaamista juuri ja toinen koira remmissä, mutta ilmeisesti nykäisi sen verran, että pääsi omistajaltaan irti tms. Kurja tilanne. Cava toki aloitti tilanteen, mutta tuskin sen tarkoitus oli provosoida toista koiraa vaan enemmän se vaikutti siltä, että se ei ollut edes tajunnut, että tämä toinen koira on siinä reunalla ja kun Cava sitten bongasi sen niin sanoi hieman epävarmana, että "pöh?" ja toinen tulkitsi tuon + Cavan tuijotuksen väärin. Harmittaa hirveästi, sillä Cava on muutenkin aika epävarma vieraiden koirien kanssa ja olen ollut tosi tarkkana, että se saa ainoastaan hyviä kokemuksia. Toivottavasti tämä ei nyt aiheuttaisi kauheasti traumoja.

Nojoo, mutta treeneihin. Aloitettiin taas jäävillä. Ensimmäisenä tein liikkeestä istumista. Koska Cava oli hieman jännittynyt tein pienellä käsiavulla, sillä halusin helpottaa treeniä Cavalle. Nämä sujui tosi nätisti. Senni kehui, että Cava on edistynyt hurjasti viime viikkoon nähden. Itselle näissä huomioksi, että pitää muistaa ottaa mukaan liikettä käskyn jälkeenkin. Nyt vähän pysähdyn kun sanon käskyn ja koska kyse on jäävistä niin pitää alkaa kiinnittää huomiota siihen, että liikuun edelleen käskyn jälkeen ja käsky pysäyttää ainoastaan Cavan. Seuraavaksi liikkeestä maahanmeno. Maahanmenot olivat tänään tosi hienoja ja vauhdikkaita, etenkin verrattuna maanantain epävarmoihin maahanmenoihin. Hieno pieni! Nyt sitten sekoitellaan maahan ja istu käskyjä ja otetaan näiden osalta erotteluharjoitukset treenin alle. Koska istuminen on Cavalla epävarmempi näistä niin tehdään ensin istumisia ja sekoitetaan sinne joukkoon silloin tällöin maahanmenoja.

Liikkeestä seisomiseen käytin alkuun reilusti käsiapua ja Cava teki tosi täpäköitä seisomisia. Jätettiin käsiapua hieman pois, silloin tarjosi kerran istumista ja pari kertaa maahanmenoa, mutta saatiin myös hyviä seisomisia. Nyt treenataan viikko seisomisen treenaamista erikseen istumisista ja maahanmenoista ja koitetaan häivyttää käsiapua. Aloitetaan pari kertaa treenit käsiavulla ja sitten kun Cava tietää mitä tehdään niin jätetään käsiapu pois. Ja siitä sitten pikkuhiljaa joka treenien alkuun pienempi ja pienenmpi käsiapu.


Toisena liikkeenä katsottiin meidän noutokapulan pitoa. Cava teki tosi hienosti, tässä tuli itselleni palautteeksi, että pitäisi rohkeammin vaatia sitä pitämään kapulaa pitempää. Olen hieman epävarma tässä itse ja pelkään kokoajan, että Cava tiputtaa kapulan ennenkö ehdin kehua ja palkata. No tehtiin yksi niin, että Cava tiputti kapulan ja jätin palkkaamatta. Seuraavalla kerralla tarjosikin reilusti pidempää pitoaikaa ja oli oikein pätevänä eikä tietoakaan, että olisi tiputtamassa kapulaa. Nyt siis itselle rohkeutta ja lisää luottoa koiraan. Turhaan olen pelännyt sen mokaamista, kun se selvästi ottaa tosi hyvin opikseen "virheistäkin" ja se nyt aikalailla kuuluu lajiin, että virheitä tulee. Virheet ovat siis osa oppimisprosessia ja mielummin virheitä treeneissä kun sitten joskus tulevaisuudessa kokeissa.

Tämän jälkeen pieni tauko Cavalle. Käytiin ulkona pissalla, että Cava sai rauhassa palautua treeneistä ja treenien alkua edeltäneestä taka-ajojupakasta. Aika huikea pentu tosin, kun palautui siitä heti ja pystyi treenaamaan täyden setin hyvällä keskittymiskyvyllä. Toisella kierroksella aloitettiin ruudulla. Tehtiin pari lelu ruutua ja Cava juoksi hurrjalla vauhdilla ruutuun ja pidettiin leikkibileet sitten ruudussa. Nyt ajattelin opettaa Cavalle kosketusalustan ja alkaa häivyttää lelua ruudusta sen avulla. En ole kosketusalustaa alkanut vielä edes opettaa Cavalle (hups), mutta eiköhän ihmelapsi opi sen nopeasti. Tällä viikolla otetaan kosketusalusta kuitenkin treeniin ja toivon mukaan viikon parin päästä se on riittävän vahva, että voidaan käyttää sitä eri liikkeissä apuna.

Ruudun jälkeen katsottiin meidän seuraamista. Olen ollut sen kanssa jotenkin vähän hukassa ja ollaan tehty tosi vähän seuraamista. Ollaan saatu hieman edistymisiä, mutta toisaalta ei kauheasti edistymisiä. Sennin mielestä ongelma on siinä, että Cava on liian kiinni mun kädessä eikä se ota riittävästi kontaktia minuun vaan nimenomaan mun käteen. Hyvin mahdollista, ollaan treenattu kontaktia itseään aivan liian vähän ja otetaan nyt se tehotreeniin ja käden häivyttäminen reilusti. Tavoitteena olisi, että Cava osaisi tulla perusasentoon täysin ilman kättä (eli käsi ylhäällä tai seläntakana) ja perusasennossa katsekontaktin treenaus. Tämä otetaan nyt ihan ykkösasiaksi meidän treeneissä, kontaktin vahvistaminen siis. Muutenkin seuraaminen nyt tehotreeniin, että saataisiin siinä nyt edes vähän edistymistä.

Olipahan taas tokoa kerrakseen ja kivaa treenata huikean pikkutyypin kanssa. Huomenna mennään tekemään kentällä itsekseen vähän agilityä ja viikonloppuna aksataan Wirneen-leirillä. Kyllä me siis tehdään muutakin eikä aina vaan jauheta tokoa! Ensi viikolla päästään myös jälkikurssille aloittamaan jälkiharrastus. Niin mielenkiintoista!

Niin kaunis <3 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Heidi Pesosen tokokoulutus 1/5


Tänään oltiin tokoilemassa ATD:n kentällä Heidi Pesosen tokokoulutuksessa. Olipa kyllä kiva koulutus! Heidi oli tosi positiivinen ja energinen kouluttaja, tykkäsin itse kovasti hänen koulutustyylistään. Koulutuksessa oli aikamoinen aussievalta kun 3/6 koirista oli aussieita. Olipas kivaa nähdä muita aussieita tokoilemassa. Kaikki olivat todella erilaisia tokoilijoita, näki hyvin rodun laajaa kirjoa (ulkonäön & luonteen suhteen), vaikkakaan mukana ei ollut yhtään näyttelylinjaista aussieta.

Cavan kanssa oltiin kolmantena vuorossa ja itseäni stressasi kauheasti. Kaikki muut olivat niin taitavia! Heidi oli kuitenkin niin iloinen ja hauska kouluttaja, että hieman rentouduin siinä itsekkin ja saatiin jotakin esitettyä. Alkuun Heidi hieman kyseli Cavasta, että mitä sen kanssa ollaan tehty ja miten palkkaaminen onnistuu - ts. syökö Cava hyvin ja leikkiikö se. Aloitettiinkin meidän treenihetki leikillä. Aluksi näytin meidän kahden lelun leikkiä ja kun tämä sujui hyvin niin tehtiin kahdella lelulla lelun hakua ja vaihtoa. Heidi toivoi Cavalle tähän leikkimiseen hieman röyhkeyttä ja minulle rohkeutta, että annan Cavalle tilaa itsekkin leikkiä. Tosi hyviä vinkkejä saatiin, Cava on kovin kiltti leikkijä joten pitää nyt itse antaa sille vähän tilaa ja kannustaa sitä vielä enemmän leikkimään itsekseenkin ja itse voisin tosiaan rohkaistua ja päästää lelusta helpommin irti ja antaa Cavan reilusti voittaa ja tällä tavalla kasvattaa sen röyhkeyttä ja itsevarmuutta. Cava kuitenkin leikkii tosi hyvällä innolla ja sillä on tiukka ote leluihin. Lisäksi sillä on Heidin sanoin tosi vahva veto minua päin ja se selvästi haluaa leikkiä yhdessä. Tuli tosi kiva fiilis tästä. Heidi kuitenkin kannusti jatkamaan leikkiharjoitteluja (ne on meiltä vähän nyt kyllä jääneet, hupsis) läpi tämän pentuajan. Tarkkana saa kuitenkin olla, ettei Cava liikaa jää leluihin kiinni silmällä. Toistaiseksi ei tätä ongelmaa ole, mutta Heidin mukaan Cava on vähän sen tyylinen ja tsiigaili leluja jo nyt siihen malliin, että sille saattaisi tästä tulla ongelmaa.

Leikkimisen jälkeen näytettiin meidän perusasentoa. Pidin Cavalle alkuun namia vasemmassa kädessä ja Cava teki tosi nätisti, tuli hyvällä asenteella hyvään paikkaan ja jäi siihen tuijottamaan minua. Ihana pieni. Koska perusasento on Cavalle ehkä kaikista vahvin liike ja se osaa sen jo tosi hyvin, Heidi neuvoi, että nyt kannattaa jo alkaa häivyttää palkkaa kädestä. Tehtiin Cavalle muutama perusasento ilman kädessä olevaa namia ja sehän teki edelleen samalla innolla. Sai toki edelleen kaikista suorituksista palkan, mutta hieman viiveellä ja vasta kun se oli suorittanut liikkeen.

Tämän jälkeen otettiin hieman noutoa. Saatiin lainksi kapula, sillä en ole vielä ehtinyt käydä hakemassa Cavalle isompaa kapulaa. Lainakapulaa Cava alkuun hieman ihmetteli ja otti sen todella nätisti suuhun ja toi nätisti mulle asti. Kun kapula oli tullut tutuksi Cava nouti sen taas samalla innolla ja vauhdilla kuin on tähänkin mennessä noutanut. Saatiin neuvoksi, että kapulan pitäisi olla poikittain niin, että Cavan olisi helppoin nostaa se. Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että miten kapulan heitän ja jos menee vääränlaiseen asentoon niin voidaan siirtyä Cavan kanssa oikeaan paikkaan suhteessa kapulaan. Saatiin tänään tosi hyviä nostoja kapulalle ja isommalla kapulalla Cava ei possuillut lainkaan. Nyt siis oikeasti täytyy kipaista kaupasta hakemassa isolle tytölle oikean kokoinen noutokapula.

Kapulaan Cava jäi hieman kiinni. Se ei olisi malttanut oikein enää treenata muuta sillä jäi tuijottelemaan kapulaa ja tarjosi vaan kapulan nostoa ja tuomista. Wohoo! Mulla ei ole koskaan ollut noutohullua koiraa, mutta kyllä tuosta kovaa vauhtia on sellainen kasvamassa. Vielä kun saan siitä agilityyn putkihullun niin on hulluutta kerrakseen.


Viimeisenä tehtiin taas jääviä. Maahanmenot olivat vaikeita, täytyy nyt treenata niitä ihan erikseenkin. En ole ollut ihan 100% tyytyväinen Cavan maahanmenotekniikkaan. Se tietää selvästi mitä "maahan" tarkoittaa, mutta se ei mene niin nopeasti ja "sukeltaen" maahan kuin toivoisin. Useampi hyvä suoritus kuitenkin saatiin, itselleni näissä kommentiksi, että pitäisi jättää käsiavusta pois koiraan päin työntä vaan mielummin viedä kättä taaksepäin itsestäni eikä työntää Cavaa päin. Cavan istumiset olivat tänään erinomaisia ihan kaikki. Tehtiin niitä ainoastaan pari toistoa, koska Cava teki kaikki nätillä tekniikalla ja tavallaan stoppasi etujalat ja takajaloilla kokosi itsensä. Loppuun tehtiin seisomisia. Niistä mainitsin, että olen hieman tyytymätön niihin enkä ole saanut niihin sellasta skarppiutta mitä toivoisin. Syykin tähän lopulta selvisi, palkkasin Cavaa surutta kaikista mahdollisista vähänkään seisomista muistuttavilta jutuilta. Cavalta löytyy sitä skarppiutta ja terävyyttä ja nopeutta, mitä kaipaisin, mutta minun pitäisi nyt todellakin miettiä ne kriteerit, että mitkä suoritukset palkkaan ja mistä ei palkkaa saa. Cava kuitenkin osaa jo seistä, joten ei pitäisi palkata sitä liikaa niistä huonoista, koska muuten se pian oppii tarjoilemaan laiskasti vaan niitä löysiä "seison kun ehdin" seisomisia. Tarkkuutta nyt itselle siis.

Heidi kehui Cavaa kovasti, hauska ja pätevä pieni. Sain ohjeeksi ottaa sen kanssa rauhallisesti. Se on erinomaisessa vaiheessa nyt ja se on ikäisekseen oikein osaava. Nyt pitää vaan pitää se tällaisena. Ei saa liikaa treenata ja tappaa sen intoa vaan kaikkien treenien pitäisi olla lyhyitä, innostavia ja motivoivia. Paljon palkkaa, sekä nameja että leikkimistä. Hauskoja treenejä ja liikaa ei saisi treenata. Oioi, nyt vaan toivotaan etten saa pilattua tuota. Eli ei liian vakavaa touhuamista vaan edelleen jatketaan samalla linjalla kuin tähänkin asti. On se vaan huikea pentu. Kiitollinen ja etuoikeutettu olo, että noin huikean pikkutyypin kanssa saa harrastaa.

torstai 5. toukokuuta 2016

Siskot ja veli

Tänään pitkästä aikaa pentutreffeillä Cavan siskon ja veljen kanssa. Kylläpä oli kakaroilla hauskaa kun pääsivät pitkästä aikaa keskenään riekkumaan. Taas Cava sai parhaimmat painit Nuka veljen kanssa ja "väärän" värinen Riemu sisko jäi seurailemaan sivusta hullujen mustien touhuja. On ne kyllä niin hauskoja ja erilaisia kaikki. Alla kuvia sekopääpennuista, jotka kyllä alkaa olla jo melkoisen isoja tyyppejä.











keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Senni Huotarin toko 1/14

Cavan ilme kun treenataan aina vaan tokoa
Aloitettiin tänään uudella tokokurssilla. Suunnattiin kovalla kiireellä töiden jälkeen suoraan Veikkolaan PiskiPajan tokovalmennuskurssille, jonka piti Senni Huotari. Cava oli tosi häslällä tuulella ja alkuun päätin hetken odotella, että se hieman rauhottuisi. On sillä kyllä upea off-nappi. Pienen hetken odottelun jälkeen Cava lopetti sinkoilut ja kävi mun jalkoihin makaamaan ja odottelemaan. Siitä olikin sitten hyvä lähteä treenaamaan. Treenattiin kahdessa pätkässä.

Ensimmäisessä pätkässä päätin ottaa Cavalle jääviä. Jäävät on mun inhokkiliike, mutta koska ne ovat hirmu tärkeät liikkeet niin on niitä treenattava ja ohjatuissa treeneissä treenaaminen antaa potkua myös omatoimitreeneihin. Aloitettiin liikkeestä seisomisella, joka sujui alku sekoilujen jälkeen kivasti. Jätettiin namin heittäminen pois ja tein vain pienen käsimerkin ja kun Cava seisoi -> naks & nami. Saatiin pari tosi hienoa toistoa ja seisomiset alkoivat saavuttaa sitä tasoa, mitä niiltä toivoisin. Nyt pitäisi kuitenkin alkaa rohkeasti jättää käsiapua pois, koska Cavalla on jo selkeä ajatus siitä, että mitä sen pitää tehdä. Muutamaan hyvään toistoon lopetettiin.

Seuraavaksi tehtiin liikkeestä istumista, joka sujui aluksi varsin täpäkästi käsiapujen kanssa ja päätettiin jättää käsiavut kokonaan pois. Tarjosi ilman apuja muutaman kerran maahanmenoa, mutta korjasi hyvin kun vaan tein uuden toiston heti perään. Senni sanoi, että voisin hyvin "ohotella" Cavalle kun sillä tulee virheitä. Tavallaan opettaa Cava siihen, että huonosta suorituksesta tulee palautetta. Kokeissa kuitenkin pitäisi olla hiljaa ja eleettömästi, joten olisi parempi jos koira ei ainakaan olettaisi painostavan hiljaisuuden tarkoittavan virhettä. Cava nyt ei tunnu ohotteluista olevan mokaiskaan, mutta itselleni ne ovat hieman hankalia. Katsotaan tuleeko niistä osa meidän treeniä vai ei.

Viimeisenä katsottiin vielä liikkeestä maahanmeno, joka sujui pätevästi Cavalta. Se teki maahanmenot reippaasti ja oikealla tekniikalla, ilman käsiapuja(!!!). Nyt myös maassa pysyminen oli parempaa kuin aikaisemmin ja muutaman kerran palkkasinkin ihan vaan siitä pysymisestä. Saatiin kotiläksyksi treenata näitä lisää ja vaihdella sitä järjestystä, miten näitä tehdään omissa treeneissä. Tämän jälkeen olikin Cavalle pieni tauon paikka ja siirryttiin sivuun seuraamaan muiden treenejä.

Tauolla leikittiin hieman ja sen jälkeen rauhotuttiin seuraamaan muiden tekemisiä. Meidän toinen treenisetti aloitettiin luoksetulolla. Vauhdikas ja innokas. Ihan erinomainen suoritus. Ei jääty hinkkaamaan luoksetuloa enempää vaan Senni sitten kysyi, että olinko ajatellut opettaa Cavan tulemaan eteen vai sivulle. En ole ihan 100% päätöstä tästä tehnyt, mutta haluan ehdottomasti opettaa Cavalle luoksetulon myös eteentulolla PK-puolta ajatellen. 

Niinpä seuraavaksi katsottiin miltä meidän eteentulo näyttää. Olen pelännyt, että Cava on turhan tiivis eteentulossa, mutta Sennin mielestä Cava teki oikein nätisti. Cava tuli lyhyeltäkin matkalta tosi innolla ja vauhdilla eteen, mutta se ei kuitenkaan törmännyt tai jäänyt nojaamaan mun jalkoihin. Saatiin hyvänä vinkkinä treenata eteentuloa myös niin, että Cava makaa maassa ja itse menen siihen kohtaan suhteessa Cavan etutassuihin, missä haluan etutassujen oleva myös eteentulossa. Ja tästä sitten pyydetään Cava eteen. Näin Cava joutuu jo alussa oppimaan keräämään takapuolensa mukaan ja tavallaa hidastamaan etuosaansa. Näitä voi tehdä myös pidemmältä etäisyydeltä, että koira hakee itse oikeaan paikkaan. Sennin mielestä Cava haki nätisti jo nyt oikeaan paikkaan ja oli aika hyvin suora. Jotain pientä vinotusta esiinty, joten suoruus otetaan nyt ehdottomasti tärkeimmäksi kriteeriksi ja treenataan tätä enemmän. Saatiin nyt myös kotiläksyksi eteentulon treenaus ja täytyy kyllä tosissaan ottaa se nyt meidän treenilistalle. Liikaa tullut hinkutettua vaan perusasentoa.

Tämän jälkeen katsottiin vielä meidän noutoa, jossa Cavalla on välillä tapana possuilla kapulalle mentäessä. Cava mielellään rysäyttäisi kapulalle täysillä etutassut edellä niin, että kapula lentää ja Cava saa sitä jahdata. Sennin mielestä tämä johtui siitä, että noutokapula oli hieman liian pieni Cavalle ja koska kapulan laipat olivat melko matalat oli Cavan vaikea saada sitä vauhdissa suuhun maasta. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, koska Cavan ote noutokapulaan on myös hieman huonontunut ja se nappaa kiinni lähinnä etuhampailla ja korjaa kapulan paikan paremmaksi vasta juostessa mun luokse. Täytyy ostaa isompi kapula ja katsoa korjaantuuko ongelma sillä.

Muutaman kerran sabotoin Cavan suoritusta heittämällä kapulan agilityesteiden sekaan ja pieni joutui siellä keppien ja putkien seassa pyöriä ja etsiä kapulaa itselleen. Oi voi, joku noutokapulan heittokurssi olisi ihan paikallaan. Hienosti pieni suoritti myös nämä haastavammat noudot. 

Ollaan tehty Cavan kanssa paljon nostoharjoituksia ja niissä se kyllä pääsääntöisesti nostaa kapulan siististi ja hyvin. Aloitettiin Cavalle myös pitoharjoitukset ja saatiin ne kotiläksyksi. Tässä vaiheessa treeniä Cava alkoi olla jo hieman väsähtänyt, joten tehtiin vaan muutama toisto. Cava piti kapulaa hyvin ja sillä oli siitä selkeästi idea. Nyt vaan treenataan lisää kotona ja otetaan mukaan pikkuhiljaa kestoa ja häiriötä esim. niin että itse kosken kapulaan. 

Oli kyllä kivat treenit ja monta hyvää vinkkiä saatiin taas omiin treeneihin. Nyt kun vielä saisi jotenkin skarpattua ja treenattua myös omatoimisesti enemmän näitä pikkutarkkoja juttuja. Ollaan keskitytty vieläkin enemmän fiilikseen treenatessa ja siihen, että Cava tekisi hyvällä innolla hommia. No sehän tekee! Joten ehkä nyt voitaisiin pikkuhiljaa alkaa hiomaan myös niitä yksityiskohtia.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Paimennus 2


Mikä olisikaan parempi tapa viettää arkivapaata kuin suunnata lämpimässä auringonpaisteessa ihmettelemään lampaita maailman parhaan australianötökän kanssa? Kovin moni juttu tuskin pystyy pistämään tätä paremmaksi. Meillä oli tänään siis varattu paimennus Vantaan Seutulaan Primal Sense Farmille. Jännitin jo etukäteen treenejä ja paikalle saapuessa vatsan pohjassa kouraisi ikävästi, kun seurattiin ennen meidän vuoroa ollutta bordercollie pentua. Kyseinen pentu teki niin hienoa työtä lampailla, että oli ilo seurata, mutta samalla jännitin etukäteen, että miltä meidän sekoilu tulisi näyttämään. Täytyy sanoa, että ihan pienen pieni bortsu-ihastus syttyi kun pentua ihastelin, se oli kertakaikkisen loistava kakara.

Mitäpä vielä, ei tämä oma paimenkakara pistänyt yhtään sen huonommaksi. Ensimmäinen kierros oli aikamoista kaaosta, mutta palavalla innolla Cava lähti taas hommiin. Ilo ja vauhti korvasivat meidän kohdalla älyn ja kontrollin. Cavalla oli niin hauskaa, että itseäkin alkoi hymyilyttämään - onnellinen koira = onnellinen omistaja. Cava rallatteli onnessaan lampaita ympäri ja keräsi ne tiiviisti minun ympärilleni ja vahti tarkkana, ettei kukaan lampaista eksynyt laumasta. Minun tehtävänä oli kävellä eteenpäin ja tarvittaessa puuttua, jos Cavalla kierrokset nousi liikaa ja se alkoi sinkoilemaan. Loppu puolella saatiin jo muutama aika kevyen tuntuinen pätkä, jossa Cava nätisti meni kauemapana eikä painostanut lampaita niin voimakkaasti. Tällöin lampaatkin olivat kevyemmin minun ympärillä ja liikkuminen oli itselleni helpompaa. Olin tosi ylpeä Cavasta, se teki niin nätisti hommia erityisesti lopuksi ja ei kyllä pistänyt yhtään bortsupentua huonommaksi. Oltiin kuitenkin uudessa paikassa, uusilla lampailla ja tällä kertaa tila oli isompi ja lampaita oli enemmän. Ei siis todellakaan mikään helppo juttu kun sekaan lisätään vielä eksyksissä oleva omistaja.

Hieman yllätyin siitä, miten vahva paimennusvietti Cavalla oikeasti on. Cavaa sai ihan tosissaan käskeä, eikä mitään toivoakaan, että se olisi normi arjessa toimivilla kielloilla ottanut yhtään takaisinpäin. Sai ihan tosissaan ärähtää sille jos se rupesi sinkoilemaan aivottomasti ja keppiä heilauttaa sen suuntaan, mutta sitten se ottikin nätisti etäisyyttä ja oli taas hetken kuulolla. Luulen, että isompi tila oli Cavallekkin jotenkin helpompi, lopuksi se nimittäin tarjosi nätisti itse kauempaa etäisyyttä ja sen oli selvästi tyytyväinen kun sillä oli omaa tilaa. Kiva oli huomata, että vaikka Cava alkuun kuumui lampaista ja meni hieman "sekaisin" niin se rauhottui tosi nopeasti kun pääsi tekemään hommia ja sitten oli oikeasti tosi kiva jo tehdä sen kanssa.


Ennen toista kierrosta käytiin hieman läpi teoriassa, että miten minun pitäisi ohjata Cavaa. Oh my… En tiedä olinko enemmän sekaisin ensimmäisen kierroksen jälkeen vai sitten tämän teoriaosuuden. Kouluttajamme Kristiina näytti omalla koirallaan ja selitti teoriassa, että minun pitäisi pystyä olemaan lampaiden edessä ja koira tavallaan lampaiden takana. Ensimmäisellä kierroksellahan lampaat olivat aikalailla tiiviisti minun ympärillä ja tämän takia oli vaikea liikkua. Sain myös käskyn olla tiukempi Cavaa kohtaan, sillä lampailla siitä kuoriutuu aikamoinen jääräpää ja minun pitäisi olla jääräpäisempi, että komennukset menisi läpi. Toisella kierroksella oli tehtävänä tehdä Cavan kanssa suunnanvaihtoja. Ei siis vielä mitään käskyä tai muuta, vaan kepin paineella käskeä Cavaa vaihtamaan suuntaa, niin ettei se juoksisi minun ja lampaiden edelle vaan pysyisi enimmäkseen lampaiden takana.

Kaikki näytti tosi selkeälle ja hienolle kun Kristiina demosi oman koiransa kanssa. Silloin kun Cava juoksee myötäpäivään niin minulla pitäisi olla keppi oikeassa kädessä ja että saisin Cavan vaihtamaan suuntaa minun pitäisi olla reilusti sitä edellä ja ennenkö se ehtii minun ohi/kohdalle niin kääntyä kepin kanssa Cavan eteen ja painostaa se vaihtamaan suuntaa. Toisin sanoen en saa päästää sitä itsestäni ohi. Kuulosti suhteellisen helpolta. Palkaksi suunnanmuutoksesta voin kääntyä lampaiden kanssa myös samaan suuntaan kuin mihin Cava ja näin ollen Cava saa juosta pidempää sinne toiselle puolelle, josta taas käännän sen. Aika sekava ja vaikea selittää itseasiassa, mutta vielä sekavampaa ja vaikeampaa se oli tehdä käytännössä siellä lampaiden keskellä.


Toisella kierroksella Cava lähti tosi hyvin hommiin. En meinannut millään saada sitä vaihtamaan suuntaa, sillä olin auttamattomasti myöhässä kokoajan ja menin ihan sekaisin suunnissa. Olin myös liian löysä ja en selkeästi vienyt viestäni perille. Tästä tuli noottia itselleni, ei ole järkeä kieltää ja puuttua koiran tekemisiin kokoajan jos ei sitten saa sitä omaa viestiä vietyä perille. Kristiina tuli hetkeksi ohjaamaan Cavaa ja lampaita ja tässä kohtaa itseälläni syttyi lamppu päässä. Mainittakoon vielä, että Kristiinan ohjauksessa Cava näytti niin hienolle! Se teki tosi asiallisesti ja tärkeänä hommia ja vaikka pari kertaa oli aika jäärä, niin Kristiinan tiukka asioiden läpi vieminen nöyrsi Cavaakin sopivasti. Sen jälkeen pääsin itse takaisin lampaiden keskelle ja nyt oli helpompi itselleni toimia kun oli joku idea omassa päässä. Jotenkin kun näin Cavan Kristiinan kanssa tajusin, kuinka ajoissa minun pitää olla ja kuinka tiukka tarvittaessa. Lisäksi sain uskoa Cavaan kun näin miten hienosti se teki kun joku osaava ohjasi sitä. En enää luovuttanut niin helposti ja todennut mielessäni, että "joo ei me kuitenkaan osata niin ihan sama" vaan oikeasti yritin loppuun asti. Cava oli hetken hieman "häh??" kun aloinkin oikeasti puuttua sen tekemisiin ja hetken jääräiltyään se tuli mun ohjauksiin nätisti ja tarjosi itsekkin suunnan vaihtamista. Saatiin pari onnistunutta suunnanvaihtoa ja pääsin oikeastaan koko loppuajan kävelemään lampaiden edellä. Lopuksi Cava tuli nätisti ravaillen lampaiden ja minun perässä. Vautsi. Hienohienohieno pieni paimen.

Lopuksi oli isona haasteena, että Cava ei olisi millään halunnut luopua lampaista ja olisi mielellään jatkanut vaikka koko päivän hommia. Hetken sainkin siis houkutella sitä minun luokse kun se jäi kyttäilemään lampaiden ja minun väliin, että eikö me nyt ihan oikeasti jatketa enää hommia. Kristiina kehui Cavaa kovasti, mutta käski mun olla sille tiukempi. Kristiina sanoi, että Cava kyllä alkaa sinkoilevaksi huligaaniksi jos se siihen saa mahdollisuuden. Toisaalta kehui myös Cavaa kovasti ja sanoi, että kunhan vaan itse olen jämäkämpi ja autan sitä onnistumaan niin siitä tulee tosi hieno. Nojoo, helpommin sanottu kuin tehty. Auttaisinhan minä sitä, jos vaan osaisin :D Nyt kuitenkin odotan taas innolla seuraavia paimennustreenejä, jotka näillä näkymin ovat 22.5 Somerolla. Toivottavasti ei mene mun pieni paimentyttö ihan sekaisin kun joka kerta suunnataan eri paikkaan eri lampaille treenaamaan. Lisäksi Kristiina sanoi, että pitää olla varovainen Cavaa kehuttaessa kun se selkeästi nosti mun kehuista kovasti kierroksia ja sitten palattiinkin taas siihen sinkoilevaan huligaaniin. Ehkäpä pitää keksiä sille paimennukseen joku oma kehu? Joku rauhallinen "hyyyyyväää tyyyttöö" tai muu, mistä voi hyvin venyttää kirjaimia. Niin ja muistaa sanoa ne kehut rauhallisella äänellä.