tiistai 12. huhtikuuta 2016

Räjähdysvaara

Niin miltä mahtaa tuntua kun käsissä on musta tikittävä pommi ja odottelet sen räjähtämistä. Meillä eletään jännittäviä aikoja. Cava on ollut viikon levossa ja se alkaa näkyä ja kuulua. Ensimmäisiä varoittavia merkkejä aiheesta ilmeni jo viikonloppuna ja nyt alkuviikosta pommi alkaa pikkuhiljaa niin sanotusti räjähtää käsiin. Räjähdysvaaran alla siis eletään, päivä kerrallaan. Toivottavasti saadaan torstaina kontrollissa lupa alkaa palata normaaliin arkeen, muuten saatte seuraavan kerran päivitystä aussien omistajan hermolomalta ;)

Cavahan ei omasta mielestään ole lainkaan sairas, silmäleikkaus ja muutamat tikit ja haava silmässä ei tunnu miltään. Koko viikon se on ollut iloinen ja reipas ja kokoajan valmiina. Kauluri on hieman häirinnyt menoa ja itse olen aika hysteerinen koirieni sairastaessa, joten olen pakottanut Cavankin lepäämään ja ottamaan ehkä iisimmin kuin olisi tarve. Nyt kuitenkin huomaa, että Cava ei ole juurikaan päässyt purkamaan energiaansa, ei fyysisesti eikä älyllisesti. Neidistä on tänä aikana tullut esiin aivan uusia puolia ja piirteitä. 

Siitä lähtee ääntä. Paljon ääntä. Cava on ollut niin hiljainen pentu, että olen suoraan sanottuna järkyttynyt miten paljon siitä voi lähteä erilaisia ääniä. Muutaman kerran olen joutunut pysähtymään tuijottamaan sitä ihan vaan varmistaakseni, että se on todella minun koira josta sen hetkinen kiljuminen, rääkyminen, ärinä, örinä… lähtee. Ja kyllä, minun pienestä ja söpöstä ja kiltistä pennusta. Yksinoloja on protestoitu, portin taakse jättämistä on protestoitu, naksutellessa on kitisty turhautuneena kun ei olla mitään vauhdikasta tehty ja lenkillä on alkuun piippailtu ja kun se ei ole tehonnut niin suoraan sanottuna rääytty ja kiljuttu kovin kaltoinkohdeltuun sävyyn kun tutuissa irtiolopaikoissa ei olekkaan nyt saanut juosta vapaana. Voi Cavaa, sillä on ollut rankkaa ja monesti olen miettinyt, että voisimpa kertoa sille ettei tämä enää kauaa kestä. 

Cavan lempiharrastus on tällä hetkellä hyppiä ihmisiä päin ja yrittää antaa pusuja. Sinäänsä hauskaa ja harmitonta, mutta kaulurin kanssa se on kyllä aiheuttanut enemmän vahinkomustelmia kuin söpöjä pentupusuja. Toisaalta Cava on niin hellyyttävä kun se hakeutuu vaikka sohvalle ihan viereen ja yrittää tulla tosi lähelle, mutta enhän minä näe enää telkkariakaan sen kaulurin läpi kun se siinä mun naaman edessä heiluu. Kovasti olen koittanut Cavaa rapsutella päästä kaulurin sisältä, sekä kaulasta kaulurin kohdalta kun siinä tuntuu pahiten kutisevan. Puruluita Cava on saanut päivittäin, mutta niiden syöminen on hieman hankalaa kun ei voi käyttää tassuja apuna lainkaan. Pienellä kolinalla ja hermojen menettämisellä myös luiden nakertelu on sujunut.

Aika kiltisti Cava on oikeasti ollut, mutta kyllä siinä alkaa turhautuminen näkymään. Rauhoittuu hitaammin kuin aikaisemmin ja on ollut hieman levottomampi ja tosiaan tuo ääntely. Odotellaan siis varmasti yhtä toiveikkaana torstaita molemmat ja toivotaan, että silloin heltiää meille lupa treenata ja juosta jo vähän vapaanakin. Pitäkää meille peukkuja! 


8 kommenttia:

  1. Pidetään peukkuja! Mä nyt mietin taas tosissani Noxin kastroimista ja voin hyvin kuvitella millaista sekoilua toipumisaika on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Ei sovi yhtään pienen aussien mielen tälläinen lepäily :D

      Poista
  2. Kyllä mahtaa olla Cavan mielestä maailman epäreiluinta, että sä rajotat sen tekemisiä :D No onneksi toivottavasti tosiaan kohta saatte alkaa puuhailla taas normaalisti ja josko se ääntelykin sen myötä vähän rajoittuu :) Vaikkakin noilla Windedos-linjoista tulevilla (joihin myös Jippi lukeutuu) tuntuu olevan todella laaja ääniskaala! Se on itse asiassa mun mielestä hirmu hauskaa, kun Jippi tervehtii kaikenlaisin mörinöin ja joikaamisin ja haukottelee hurjan äänekkäästi - kunhan ei yleisty liialti muihin tilanteisiin se ääntely, niin mun mielestä vain kiva lisä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuntuu olevan :D ilkeä äiskä kun puuttuu Cavan elämään rajoittavasti. Varmasti Cavankin äänenkäyttö palautuu normaaliksi kunhan tässä arki pääsee taas pyörimään, hauskaa on kyllä ollut huomata siinä ihan uusia piirteitä ja suurin osa sen ääntelyistä on tosiaan aika hauskoja. Cava on pennusta asti myös nähnyt paljon äänekkäitä unia, mutta hereillä ollessaan ollut varsin hiljainen tapaus. Lähinnä olen ollut ihmeissäni siinä, kun se ei ole juurikaan ääniskaalaansa esitellyt aiemmin ja nyt viikon sisällä siltä on tullut esiin paljon ihan uusia ääntelyitä ja osa näistä äänistä ei kyllä kuulosta lainkaan koiralta :D

      Poista
  3. Voi miten tuttua. Meillä ollaan oltu 3vko totaalilevossa, ja ainakin 2viikkoa vielä edessä. Lihasrevähddys ja ei sallita mitään liikuntaa. Tilda on eristettynä mun huoneessa päivät pitkät ja pääsee pissille talon kulmalle. Mitään aktiviteettiä ei oikein voi antaa ettei jalka rasitu..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin teidän blogista luinkin jo :( todella kurjaa! Cava onneksi pääsee liikkumaan eikä tarvitse täysin eristyksissä olla eikä sen toipumisaikakaan ole noin pitkä. Hurjasti tsemppiä siis teille ja Tildalle paljon rapsutuksia <3

      Poista
  4. Osaan hyvin kuvitella, millainen määrä energiaa Cavaan on varastoitunut sairaslomalla. Tsemppiä toipumiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Eiköhän tässä olla jo voiton puolella onneksi :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!