lauantai 30. huhtikuuta 2016

Puolivuotias


Maailman paras ÄlySaukkis tänään jo puolivuotias. Hurjaa miten nopeasti aika menee, Cava alkaa olla iso tyttö jo. Pentupyöreys on kadonnut ja pientä korvattomuutta ja uhmaikää tuntuu esiintyvän. Mörköikä on vielä kovin päällä, vaikkei onneksi ole saanut isompaa otetta meidän arjesta. Kaikenlaista jännää ihmetellään päivittäin, mutta rohkeasti Cava uskaltautuu haistelemaan ja tutkimaan jännittäviä juttuja. Cavan puolivuotismittoja: säkäkorkeus 46cm ja painoa 13,6 kg. Välillä on vaikea itse pitää järki päässä ja muistaa, että se on kuitenkin ihan junnu vielä ja ei pitäisi vaatia siltä liikaa.

Saalisvietti on Cavalla herännyt ihan kunnolla ja nyt ollaan viikon verran käyty aika tiukkaa keskustelua siitä, että lähdetäänkö tuulen lennättämien lehtien, lintujen (ihan kaiken kokoisten), pupujen, pyörien yms. perään. Olen pitänyt Cavaa nyt pitkässä liinassa sellaisissa paikoissa, joissa esiintyy paljon pupuja ja lintuja ja ollaan vahvistettu katsekontaktia ja luoksetuloa. Tulokset ovat olleet vaihtelevia. Tänään Cava oli irti ja pääsi lähtemään linnun perään, jotain kuitenkin tehty oikein koska tuli jo toisella käskyllä täysillä luokse vaikka lintu edelleen lensi matalalla Cavan "ulottuvissa". Toivottavasti tämä tästä, kurjaa olisi jos ei voisi pientä irti pitää, mutta turvallisuus edellä on nyt menty ja siksi liina ollut käytössä. Meillä kuitenkin on isot autotiet lähellä oikeastaan mistä vaan katsottuna, joten päättömästi ei voi päästää sitä juoksemaan lintujen ja pupujen perässä. Enkä halua päästää sitä nyt muutenkaan juoksemaan ja saalistamaan lintuja ja pupuja, ettei vaan vahvista toimintaa enää lisää.

Puolivuotiasta on tänään hemmoteltu kovastikkin. Tällä viikolla vaihdoin Cavan ruokailun 50/50 malliin ja nyt se saa siis puolet nappulaa ja puolet raakaa. Raakaruoka on maistunut paremmin kuin hyvin, kuten kaikki muukin ruoka, vitsailen usein, että Cava varmaan söisi vaikka pikkukiviä jos ne heittäisi sille kuppiin. Ahnetta koiraa toivoin ja sellaisen voin todeta saaneeni. Aamu alkoikin siis maukkaalla ruoka-annoksella ja pitkällä lenkillä. Käytiin ihmettelemässä meren rannalla lokkeja ja tekemässä katsekontakti harjoituksia. Päästiin myös tekemään useampi ohitusharjoitus, sillä hyvä ilma houkutteli ulos enemmänkin porukkaa. Toisten koirien ohitukset alkavat sujua varsin mallikkaasti vaikka välillä Cava saattaa ehkä hieman liikaakin kiinnostua vastaantulevista. Pääsääntöisesti ottaa oma-aloitteisesti kontaktia ja päästään koirista tosi asiallisesti ohi. Haukkuvat koirat jännittävät vielä hieman.

Pitkän lenkin jälkeen lepäiltiin hetki kotosalla ja lähdettiin sen jälkeen käymään vanhempieni luona. Siellä suunnattiin pellolle vielä rallattelemaan ja taidettiin 1,5 tuntia kirmailla ihanassa auringonpaisteessa. Cava on tosin hieman rauhoittunut viime aikoina, enää se ei juokse täysillä koko lenkkiä vaan ottaa ainoastaan silloin tällöin spurtteja ja saa hepuleita. Muuten ravataan siististi kohtuullisen matkan päässä. Pellolla tehtiin pientä tokotreeniä, vähän perusasentoja (oikealla ja vasemmalla) sekä eteentuloja, liikkeestä seisomista ja seuraamista. Hienosti pieni teki, vaikka selvästi oli vähän ihmeissään, että miten nyt kesken lenkkiä aloin siltä vaatia tokojuttuja.

Lenkin jälkeen Cava oli hieman väsynyt ja nukkuikin ehkä tunnin sisällä. Lepäilyjen jälkeen suunnattiin ulos vielä tekemään tokoa. Pidettiin hauskat tokotreenit kun sain houkuteltua mun siskon avuksi. Tehtiin ruutuun juoksemisia niin, että siskoni vei Cavalle lelun ruutuun. Nämä sujui tosi hyvin niin päätettiin kokeilla sellaista, että ruudussa ei ole lelua ja lähetän Cavan ruutuun ja kun Cava on matkalla juoksemassa niin siskoni heittää sille lelun ruutuun. Nämä sujui myös tosi kivasti. SuperSauks!

Opetin myös siskoani leikkimään Cavan kanssa kahden lelun leikkiä ja se sujui tosi hienosti. Cava osaa vaihtaa lelua tosi hyvin, joten sen kanssa oli helppo harjoitella. Siskoni oli innoissaan ja hänellä oma koirakuume kovasti nousee. Toivon mukaan ei tarvitse pitkään odotella omaa pentua ;) Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetuloja niin, että vuorotellen pidettiin Cavaa kiinni ja kutsuttiin. Siskoni luokse Cava juoksi tosi hyvin ja lujaa, mutta yleensä varasti siskoltani vain lelun ja toikin lelun mun luokse. Huomaa, että ei sen kanssa ole oikein kukaan muu puuhastellut kuin minä. Kivaa oli kuitenkin apukäsien kanssa treenailla. Tehtiin tänää myös ensimmäistä kertaa ulkona esineiden etsimistä. Piilotin pari kertaa yhden Cavan lelun ja molemmilla kerroilla Cava löysi sen tosi hyvin! Piilot olivat kyllä helppoja ja Cava näki kun vein lelun piiloon. Etsi kuitenkin selkeästi nenällään kun sitä läheltä seurasin.


Päätin myös (taas kerran) alkaa olla hieman suunnitelmallisempi treenien kanssa ja tein meille ensi viikoksi treenisuunnitelman oikein. Aika siistiä :) Tällä hetkellä Cava on mielestäni tosi hyvässä vaiheessa arkiasioiden ja tokojuttujen suhteen. Ikäisekseen se on mielestäni juuri sillä tasolla millä pitääkin, en halua edetä sen kanssa liian vauhdilla ja haluan tehdä pohjat huolella. Uskon, että se maksaa itsensä kyllä myöhemmin takaisin. Onhan se kuitenkin vasta puolivuotias, ihan kakara siis, vaikkei enää siltä näytäkkään.

Meidän muiden lajien suhteen tilanne ei ole niin aurinkoinen. Agilityä ollaan tehty paljon vähemmän kuin alunperin olin suunnitellut, jälkeä ei olla vielä edes aloitettu vaikka toisin olin senkin osalta ajatellut. Paimentamassa ollaan käyty vain kerran, mutta kyllä me nyt koitetaan kovasti päästä 2-3 kertaa kuukaudessa tämä ensimmäinen vuosi lampaita ihmettelemään. Rallytokoa ollaan tokon lomassa harjoiteltu, lähinnä oikealla puolella seuraamista ja perusasentoa. Eipä sillä, ei meillä ole mikään kiire mihinkään. Meidän suhde on myös mielestäni tosi kivalla mallilla, mutta uskoisin sen kuitenkin paranevan ja syvenevän vielä ajan myötä.

Tällä viikolla käytiin myös tosiaan meidän agilityseuran testitilaisuudessa ja saatiin itsellemme agilityn ryhmäpaikka ensi syksyksi. En malttaisi millään odottaa vaan kovasti haluaisin päästä jo ohjatusti treenaamaan. Meidän tulevat kouluttajat vaikuttivat molemmat todella mukavilta ja innolla odotan ensi syksyn treenejä!



keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Uusissa maisemissa

Viikonloppuna tosiaan muutettiin ja muutamana päivänä ollaankin jo saatu nauttia hyvistä ilmoista. Alla muutama kuva meidän uusista lenkkimaisemista. Aika ihania! Huomenna ollaan menossa Cavan kanssa meidän agilityseuran testitilaisuuteen ja toivottavasti pärjätään riittävän hyvin, että saadaan ryhmäpaikka ensi syksyksi. Varasin meille myös paimennuksen ensi viikolle ja lisäksi aloitetaan uudella tokokurssilla. 




sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kuulumisia

Muutettiin eilen takaisin meidän omaan kotiin. Ollaan tovi oltu remppaevakossa mun vanhempien luona ja vihdoinkin oma kotimme on valmis ja päästiin muuttamaan takaisin. Tai oikeastaan sain vihdoinkin aikaiseksi raahata kaikki loputkin tavaramme tänne. Cava on asunut täällä pienen hetken luovutuksen jälkeen, mutta aika uusi paikka tämä on sille. Hienosti se on kotiutunut tänne taas. Hieman siitä huomaa, että sitä on muutto stressannut, mutta ei pahasti onneksi. Se on riehunut sisällä normaalia herkemmin ja ulkona hieman pöhissyt. Tosin ulkona pöhiseminen alkoi jo vanhempieni luona ja taitaa olla enempi mörköikään liittyvää.

Mörköikä tuntuu olevan kovasti päällä. Meinasin saada sydänkohtauksen yksi ilta kun Cava päästi niin vakuuttavan haukkukonsertin sisällä. Hipsin sitten katsomaan, että mistä moinen meteli syttyi. Hieman ehkä nauratti kun löysin eteisestä Cavan karvat ja häntä pystyssä huutamassa eteisen matolle tippuneille auton avaimille :D pitkän tovin sain istua eteisen lattialla ja houkutella Cavaa haistelemaan avaimia. Sitten se hieman nolona marssikin pois eteisestä raivoisasti pehmoleluaan tappamaan. 

Muita jännittäviä kohtaamisia on myös sattunut mm. roskiksen, penkin ja maahan kaatuneen potkulaudan ohituksissa. Osa ihmisistä on alkanut myös näyttää hieman epäilyttäviltä vaikka suurin osa edelleen täytyisi päästä pussailemaan. Myös puiden tuulessa heiluvat oksat saavat välillä osakseen epäileviä ilmeitä. Tänään nähtiin hevosia lenkillä ja ajattelin niiden aiheuttavan ihmetystä, mutta ne olivatkin Cavalle ihan okei ja päästiin lungisti kävelemään ohi. 

Muutto osui siis nyt aika hyvään saumaan. Asutaan hieman vilkkaammalla alueella kuin vanhempani ja täällä pääsee joka lenkillä ohittelemaan paljon ihmisiä ja koiria. Hevosia ja kanoja on myös lenkkipolun varrella ja elämää on muutenkin enemmän. Tänään käytiin ihmettelemässä lasten jalkapallo-ottelun aiheuttamaa ihmisvilinää ja aamuruoka syötiin piknik-tyyliin nurtsilla istuen ja koiria bongaillen. Aika kivaa :) 



Parempia kuvia tulee heti, kunhan vaan löydän kuvien siirtämiseen tarvittavan piuhan jostain täältä kaaoksen keskeltä! 

Sheltit rally-tokoilemassa

Eilen suunnattiin Viikkiin AKK:n järjestämiin epävirallisiin rally-tokokisoihin. Ei oltu treenattu yhtään (noloa!), ja lajikin meille aikalailla vieras. Mukana oli Koda ja Capo, jotka eivät ole kumpikaan olleet aikoihin edes ohjatuissa treeneissä ja muutenkin treenattu olemattoman vähän. Ilmoitin molemmat pojat siis mölli-alo luokkaan, jossa oli lyhyempi rata ja koiraa sai palkata. Alla kuva meidän radasta.


Koda oli 5. lähtövuorossa ja sen kanssa tein vähän jotain pientä ennen radalle menoa. Juuri ennen meidän vuoroa iso musta koira alkoi räyhäämään Kodalle ja Koda otti tästä aika kovat paineet. Se on vähän sellainen nössö, että menee helposti pupu pöksyyn tuollaisista tilanteista. Radalla se olikin aika laama ja sain kannustaa sitä hurjasti tulemaan mukana. Kivasti se kuitenkin kulki kontaktissa ja häntä heiluen, etenkin radan loppuosan. En uusinut Kodan kanssa mitään, koska ei tullut sellaisia virheitä, jotka olisin itse tajunnut. Pisteitä saatiin 79/100, eli hyväksytty tulos. Yksi -1p oli OV (ohjaajavirhe?) ja sitten otettiin kahdelta kyltiltä -10p kun rintamasuunta oli mulla ja Kodalla eri. Varmaan joltain käännöskyltiltä tuli nuo -10p kun Koda tosiaan oli aika hitaalla ja rauhallisella tuulella ja itse sitten liikuin reippaampaa. Eipä siinä, Koda teki hienosti ilman harjoittelua enkä edes palkannut sitä kertaakaan radalla. Kodan kanssa on aina niin kivaa tehdä <3 rakas pieni.


Capon vuoro oli 9. ja sen kanssa mua lähinnä nauratti mennä radalle. Capo on ihana pieni häslä, mutta ilman treeniä rata  näytti hurjan vaikealle sen kanssa suoritettavaksi. Heti ensimmäiseltä (siis heti lähtö kyltin jälkeiseltä) kyltiltä uusittiin, sillä Capo nousi kun olin kiertämässä sitä ympäri. Muuten saatiin 5x-1p erilaisista virheistä. En osaa analysoida tätä nyt paremmin kun laji ei ole itselle niin tuttu. Capo kuitenkin yllätti positiivisesti ja lopputulemana oli 92/100p. Hieno huiskuhäntä! Tuomarin kommentti "taitavaa rallya, jota on ilo seurata" lämmitti kovasti mieltä, vaikka en osaa sanoa kumpi meistä oli enemmän pihalla siellä kehässä, minä vai Capo. 

Rally-toko osoittautui aika hauskaksi lajiksi ja paljon vaativammaksi kuin uskoin! Melkeimpä houkuttaisi mennä ihan virallisiinkin kisoihin (hieman paremmin valmistautuneena tosin). On mulla vaan ihan supersheltit!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pentutoko 8/8


Voi että, meidän ihana tokokurssi on nyt saatu päätökseen ja vielä on hieman auki Cavan tokouran jatko. Jatkoa varmasti seuraa, mutta vielä on hämärän peitossa, että koska ja minne päästäisiin seuraavaksi ohjattuihin treeneihin. Onneksi ollaan tältä kurssilta saatu niin hyvät pohjat, että meillä on hyvät vinkit jatkoa ajatellen ja voidaan huoletta treenata heti ihan itsekseenkin. Mutta on kyllä ollut kiva kurssi ja Cavan kanssa on vaan niin huippu hauskaa tokoilla, että olisi kiva löytää joku kurssi/ryhmä, missä jatkaa tätä harrastusta.

Oltiin tänään ainoana paikalla, joten saatiin oikein yksityisopetusta. Tehtiin vähän lyhyempi pätkä, sillä tunnin treenit olisi Cavalle vielä aivan liikaa. Aloitettiin treenit katsomalla missä meidän jäävät liikkeet menevät. Aloitettiin liikkeestä istumisella ja se sujui tänään tosi hienosti! Cava sai kehua sen istumistekniikasta ja tämä oli tosi kiva kuulla. Cavahan on aikaisemmin istunut tosi hassusti ja vähän peruuttaen, joten ihanaa, että treenit tuottaneet tulosta. Cava tarvitsi näissä vielä pienen käsiavun, mutta todella pienen - jee! Hitaammassa vauhdissa riitti pelkkä suullinen käsky.

Seuraavaksi katsottiin liikkeestä maahanmeno, joka oli tänään ihan surkea! En oikein tiedä mistä johtui, Cava oli aika kierroksilla ja sähelsi, mutta tämä maahanmeno on viime aikoina ollut meidän vahvuus, joten olin tosi ihmeissäni kun se ei nyt ottanut toimiakseen lainkaan. Tehtiin näitä siis reippailla avuilla ja sitten alkoi sujumaan. Voi olla, että Cavaa sekoitti hieman tuo kun aloitettiin istumisella ja se joutui siinä tsemppaamaan kovasti, sillä se on näistä ollut Cavalle vaikein. Kouluttaja kehui kuitenkin Cavaa maahanmenoistakin kovasti ja sanoi, että se on kuitenkin huikean hyvä ikäisekseen. Vaikea muistaa, että se on vasta viisi ja puoli kuukautta. Eihän sen pidäkkään osata mitään vielä varmasti. Se vaan tekee niin hienosti hommia, että meinaa itseltä välillä unohtua. Ihanalla asenteella Cava teki siis taas hommia, häntä heiluen ja naama hymyssä.

Lopuksi otettiin liikkeestä seisomista. Se oli aikas hieno myöskin. Tehtiin tätä niin, että peruutin ja käskin Cavan seisomaan ja tein pienen käsimerkin ja heti kun Cava seisahtui heitin sen jalkoihin namin. Saatiin tosi skarppeja pysähtymisiä ja pikkuhiljaa voidaan alkaa jättää tuota käsimerkkiäkin alusta pois kunhan vaan saadaan nyt hieman toistoja alle. Kiva fiilis kyllä jäi, kun kouluttajakin huomasi, miten paljon Cava on näissä edistynyt! Ollaan siis ainakin saatu jotenkin näitä treenattua eteenpäin.


Seuraavaksi katsottiin meidän estehyppyä. Cava tarjosi hypyn ylittämistä superisti ja muutaman kerran irtosi tosi kaukaa hypylle sellaisessa tilanteessa kun oltiin jo siirrytty treenaamaan muuta. Ihana super pätevä tuleva agilitykoira! Tuollainen 10m irtoaminen hypylle sujuu jo hienosti, hehe. Ainakin Cava on sisäistänyt hyvin sen, että jos hyppy on matkan varrella niin se kuuluu suorittaa. Koska Cava tarjosi hypyn ylittämistä niin pätevästi päätettiin tehdä sen kanssa muutama sellainen hyppy, että kouluttaja pitää Cavasta kiinni ja itse menen toiselle puolelle kutsumaan. Nämä sujuivat hienosti ja vauhdikkaasti eikä Cavalle tullut mieleenkään kiertää hyppyä. Päätettiin myös kokeilla pari toistoa hyppynoudon alkeita ja heitin Cavalle pari kertaa lelun hypyn yli ja katsottiin toisiko se sen takaisin. Itseäni hieman jännitti tämä, sillä Cavalla on nyt pari kertaa ollut sellainen fiilis, että se on lähtenyt lelujen kanssa rallattelemaan omiaan. Hyppynoudon alkeet sujui kuitenkin tosi hyvin. Cava juoksi lelulle lujaa ja toi sen lujaa mulle hienosti esteen yli ja sitten pidettiinkin leikkibileet. Huikea pentupentu! <3

Tämän jälkeen otettiin merkin kiertoa, joka sujui Cavalta kuin vanhalta tekijältä. Päätettiin alkaa vaikeuttaa tätä liikettä ja ottaa siihen hieman häiriötä. Otettiin häiriöksi merkin toiselle puolelle tyhjä purkki ja laukku. Cava ei välittänyt näistä häiriöistä mitään vaan suoritti liikkeen innolla ja vauhdilla. Jossain vaiheessa voisi ottaa häiriöksi myös esim. leluja ja ruokaa, mutta mieluiten niin, että merkin suoritus on häiriöistä huolimatta varmaa ja niin, että saisi vaikka avustajan varmistamaan, että jos Cava ryöstääkin häiriöille niin ne ehditään nostaa talteen. Tämä siksi, ettei Cava pääsisi rallattelemaan lelun kanssa ja palkkaamaan itse itseään merkin kiertämättömyydestä.

Merkin kierto on myötäpäivään myös hieman liian löysä, joten siinä saatiin ohjeeksi jatkaa palkkaamista vasemmalta, jotta Cava hieman tiivistäisi kierrostaan. Lisäksi saatiin ohjeeksi, että Cavalle voisi opettaa vaikkapa kiertämään merkin useampaan kertaan, niin sillä voisi saada tiivistettyä myös. Kerran Cava kaatoi töttörön ja siinä saatiin ohjeeksi jättää palkkaamatta ja ottaa uusi yritys. Ainakin nyt nuo töttörön kaatamiset tuntuu olevan vähän vahinkoja, joten ei niihin kannata liikaa kiinnittää huomiota kun ei ole mikään ongelma mitä tekisi esim. joka kerta kun treenataan.

Merkin kiertämisen olen opettanut Cavalle molempiin suuntiin. Vastapäivään kiertäminen on Cavalle hieman hankalampaa, mutta siinä se kiertää hieman tarkemmin ja tiiviimmin, joten aletaan nyt vahvistaa sitä enemmän. Olen tehnyt niin, että kun Cava kiertää myötäpäivään lähetän sen kiertoon mun vasemmalta puolelta ja oikealta puolelta sitten kun sen pitää kiertää vastapäivään. Näissä on toki eri käskyt olemassa, mutta nyt voisi pikkuhiljaa siirtyä siihen, että se osaisi lähteä molempiin suuntiin mun vasemmalta puolelta (ja miksei oikealtakin puolelta). Tässä voisi aluksi tehdä niin, että lähetän Cavan mun jalkojen välistä. Täytyy ensi kerralla kokeilla tätä kun treenataan!

Loppuun katsottiin pieni pätkä meidän seuraamista. Se oli hienoa! Palkkasin aika tiheästi, mutta saatiin kehuja Cavan suoruudesta suorilla pätkillä ja asenteesta kun se häntä heiluen teki hommia. Cavan paikka oli myös hyvä ja se liikkui hyvällä vauhdilla ravissa. Käännökset oli parantuneet hurjasti ja Cava alkaa selvästi pikkuhiljaa löytää takakoipensa ja käyttää niitä. Superpätevä pieni. Kyllä sen kanssa vaan on niin ilo treenata. Paljon ehdittiin taas tälläkin kurssikerralla. Tosin tehtiin jokaista juttua vaan muutama toisto ja saatiin sitten ohjeet jatkoon omatoimisia treenejä varten. Ei jääty pentuselle hinkkaamaan mitään, eikä ollut tarvettakaan kun se teki niin superisti juuri sillä omalla osaamistasollaan.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Paimennusviikonloppu

Tämä viikonloppu vietettiin paimennuksen parissa. Lauantaina kokoonnuttiin Laura kasvattajan luokse kuuntelemaan paimennuksen teoriaa ja ihastelemaan suloisia 4 viikkoisia pentuja. Suurin osa teoriahöpinöistä meni itseltäni hieman ohi. Paljon vilisi erilaisia termejä ja illalla kotiuduttuani pääni olikin täynnä flänkkejä ja muita kummallisuuksia. Paimennus vaikutti vaikealta, mahdottomalta jopa. Miten sellaisesta voisi tajuta mitään? Miten siellä pitäisi ohjata sitä koiraa? Lohduttauduin ajatukseen, että Cava tuskin vielä tajuaa mistään mitään ja saadaan rauhassa ihmetellä lampaita yhdessä. Odotin jännityksellä sunnuntaita ja koko yön nukuinkin levottomasti mitä kummallisimpia paimennusunia nähden.

Niih, koita nyt sitte keskittyä paimennuksen teoriaan kun tämmöisiä söpöläisyyksiä pyörii ympärillä
Tänään päästiin sitten tositoimiin Pukkilassa Primal Sense Farmilla. Jännitti kovasti! Heräsin aamulla jo reilusti ennen kellon soittoa ja päästiin Cavan kanssa käymään pitkällä lenkillä ja syötiin molemmat rauhassa (tai no Cava ei ehkä ihan niin rauhassa) aamupalat ja pakkauduttiin autoon. Eksyn aina kun ajan uuteen paikkaan, joten lähdettiin tosi hyvissä ajoin liikkeelle. Pienen säädön jälkeen löysin kuitenkin tosi hyvin perille ja oltiinkin melkein 20minuuttia etuajassa. Eipä siinä, ihmeteltiin hetki lampaita aitauksen ulkopuolella. Cava tosin keskittyi enimmäkseen nuuskuttelemaan maata ja etsimään ah, mitäpä muutakaan kuin lampaan kakkaa. Sen jälkeen käytiin pienellä lenkillä ja siinä alkoikin sitten loputkin porukasta valua paikalle. Oli tosi kiva nähdä muitakin Wirneen aussieita paimenessa, kaikki olivat kovin erilaisia, mutta silti niin hienoja paimenia! Pentuja oli paikalla Cava ja yksi Cavan sisko. Pennut saivat paimentaa vikana, joten meillä oli hyvin aikaa seurailla muiden suorituksia ja todeta, että paimennus on vaikeaa, haastavaa ja vaarallista! Nähtiin nimittäin muutamakin pyllähdys siellä lampaiden keskellä. Auts, onneksi ketään ei sattunut. Täytyy sanoa, että tässä lajissa ei kyllä ihmiset pääse helpolla.

Tehtiin kahdella kierroksella paimennusta. Ensimmäinen kerta aloitettiin niin, että Cava oli liinassa. Cava on ihan pikkupentuna ennen luovutusta ollut kasvattajan mukana paimennustreeneissä hengailemassa, mutta se ei ole koskaan aikaisemmin päässyt lampaita näin läheltä ihmettelemään. Alkuun Cava hetken haisteli ja maisteli lampaan kakkaa kentällä, mutta tosi nopeasti se kiinnostui lampaista ja alkoi seurata niitä. Cava eteni kiltisti ja reippaasti (samalla kun itse juoksin ja roikuin liinan jatkona), joten kouluttaja sanoi, että sen voi päästää irti. Tässä vaiheessa siirryin itse sivummalle ja Cava teki meidän kouluttajan kanssa hommia. Cava meni hirveän hienosti! Se innostui lampaista kovasti ja juoksi niitä nätisti ympäri. Muutaman kerran siltä pääsi pientä ääntä, mutta pääasiassa se oli oikein hieno ja hiljainen pieni paimen. Lopuksi sain ihan tosissani houkutella sitä mun luokse kun se ei olisi millään malttanut jättää lampaita, yritti jopa tuoda lampaita mulle kun kutsuin sitä. Hassu pieni.


Seuraava kierros oli vaikeampi minulle, Cava teki edelleen hienosti hommia. Kouluttaja iski mulle kepin käteen ja käski kävellä lampaiden kanssa keskelle. Saatiin pitkä lista muitakin hyviä ohjeita, mutta niitä en nyt muista kun seisoin siinä vaan kauhusta kankeana ja ainut kysymys minkä keksin oli "milloin siis heilun tän kepin kanssa?!". Ilmeisesti kepin kanssa ei kuulu kauheasti heilua ja en uskaltanut sitä keppiä kyllä yhtään käyttää. Seuraava haaste oli saada lampaat seuraamaan minua keskelle kenttää. Siis siinä vasta kurittomia tapauksia. Koitin niille "tänne", "täällä" ja "tulkaapas nyt" käskyjä, mutta ne vaan tuijottivat ihan kuin olisin hullu - eivät ehkä olleet täysin väärässä, ei kai kukaan normaali herää sunnuntaina kukon laulun aikaan ja aja tuntia, että pääsee lampaiden sekaan kävelemään ja tuntemaan itsensä typerykseksi.

Lopulta sain lampaat seuraamaan minua, mutta kai nekin vaistosivat epävarmuuteni kun aika laiskasti tulivat perässä. Cava lähti hommiin tosi innolla tälläkin kertaa ja keräsi lampaat tiiviisti mun ympärille. Kouluttaja huuteli mulle ohjeita, mutta en varmaan noudattanut niitä lainkaan kun olin niin jumissa lampaiden keskellä ja aivoni tuntuivat valuneen korvasta ulos. Muutamia kivoja pätkiä saatiin tai sellaisia, mitkä tuntuivat itsestä mukavilta. Cava oli suhteellisen etäällä ja lampaat hieman löysemmin ympärilläni ja pääsimme kaikki etenemään tasaisesti. Vaikeaa ja monimutkaista, mutta hauskaa ja mielenkiintoista samalla. Taisi pieni paimennuskärpänen puraista itseäni. Cavassa ainakin vaikuttaisi olevan potentiaalia, minussa tuskin niinkään, mutta haasteet tekevät hyvää. Ainakin sitä nöyrtyy mukavasti ja ainahan se on hyvä vähän poistua sieltä omalta mukavuusalueelta.

Muutamia kertoja Cava lähti hieman liian kovalla raivolla laumasta karanneiden lampaiden perään, mutta se kuunteli kieltoa todella hyvin - otti lisää etäisyyttä ja antoi lampaalle mahdollisuuden palata lauman luokse. Etenkin toisen kierroksen lopussa Cava alkoi hieman väsyä ja se ei enää tehnyt hommia samalla raivolla kuin aluksi. Silloin siltä alkoi tulla tosi kivoja pätkiä. Kouluttajammekin kehui, että sitten se malttoi tehdä rauhassa ja etäämmältä ja vaihtoi nätisti itse suuntia (?! en itse huomannut tällaista tai edes tajunnut seurata, mutta kuulema näytti oikein pätevältä). Cava sai hurjasti kehuja, mutta se olikin ansainnut ne. Reipas ja rohkea ja selkeästi sillä joku ajatus lampaista syttyi. Kouluttajamme oli todella mukava ja jäi kiva fiilis siitäkin. Huuteli ystävällisesti minulle sinne keskelle "sä oot ihan pihalla, mutta ei se haittaa! KEHU KOIRAA" ja riensi apuun vähän väliä kun jäin jumiin lampaiden keskelle tai muuten vaan näytin erityisen avuttomalta/pulassa olevalta.

Cava on kyllä mahtava penska! Ihan mitä vaan ollaan tehty niin se on ollut kaikessa niin kovin hieno. Harmittaa ihan kun olen itse niin hidas ja kömpelö ohjaaja, Cava ansaitsisi paljon parempaa. Innolla kuitenkin odotan meidän tulevia treenejä ihan kaikkien lajien parissa. Paimentamaankin tuli kova hinku päästä uudestaan, vaikka itse olinkin surkea, niin tiedon nälkä kasvoi ja Cava esitteli pätkittäin niin hienoa työskentelyä, että eihän sen esteeksi voi muodostua huono ja kömpelö omistaja. Kyllä tässä nyt vaan täytyy itse alkaa treenaamaan ja opettelemaan. Tavoitteeksi otan nyt käydä paimentamassa ainakin kerran kuussa, pari kertaa mieluiten. Katsotaan miten ehditään käydä. Aika kallista lystiähän tuo on ja noita paimennuspaikkoja ei ihan meidän naapurissa ole, joten vaatii hieman enemmän tämä harrastus. Kivaa ja mielenkiintoista oli kuitenkin ja niin hieno nähdä koiria tekemässä "oikeita" töitä ja sitä mihin ne on joskus aikoja sitten jalostettu. Cavasta ainakin tuli ihan uusi ilme ja puoli esiin tuolla paimenessa, en olisi siitä uskonut, että lähtisi hommiin niin kovalla tarmolla.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Treenilupa


Jihuu! Niinhän se vaan on Cavan silmä parantunut jo oikein hyvin ja treenilupa heltyi meille eläinlääkäristä. Ollaanhan me koko toipilasaika nyhjätty jotain pientä, kun en ole malttanut olla tekemättä mitään, mutta nyt päästään ihan kunnolla tekemään. Silmässä on tosin vielä tikit paikallaan, osittain ovat jo sulaneet. Saatiin siis vielä niiden osalta kontrolliaika ensi viikolle, jotta nähdään että tikit ovat varmasti kaikki sulaneet pois ja jos eivät ole niin sitten täytyy poistaa ne. Normaaliin arkeen voidaan kuitenkin nyt pikkuhiljaa alkaa palailla ja rauhallisesti pitää vapaanakin Cavaa. Toki silmä ei ole vielä ihan täysin normaalin näköinen vaan normaalia punaisempi ja vilkkuluomi on selkeämmin esillä mutta siihen, että silmä on normaalin näköinen voi mennä jopa kuukausi eikä pentua näin pitkää kannata pitää täysin levossa kun mitään haittaa tuosta ei ole.

Cava on edelleen saanut nukkua yöt kaulurin kanssa, koska pelkään että se huomaamattani onnistuisi hankaamaan silmää ja tulisi takapakkia. Ei Cava tosin ole enää ollut silmästä kiinnostunut, joten ehkä voisi itsekkin jo rauhoittua. Silmää myös putsaillaan edelleen useamman kerran päivässä keitetyllä vedellä. Pikkuhiljaa kuitenkin kohti lopullista parantumista! Sitten vaan odotellaan, että mitähän sairauspulmaa sitä seuraavaksi osuu kohdalle...

Cava on ollut niin onnellinen kun se on päässyt juoksemaan vapaana. En ole uskaltanut juoksuttaa sitä kovinkaan vaikeissa maastoissa, ainoastaan tasaisilla nurmialueilla. Lähinnä jännään vielä sitä, että se juoksee johonkin oksaan silmänsä kanssa tai muuta. Varsinkin kun vajaan kahden viikon levon jälkeen meno on ollut niin päätöntä. Eiköhän se tuosta kohta rauhoitu niin päästään sitten metsälenkillekkin.


Treenattukin ollaan jo ja voi miten paljon Cava on kehittynyt "tauon" aikana. Meidän (minun) inhokkiliikkeetkin (jäävät) näyttivät oikeastaan aika kivoilta. Ehkäpä tämä motivoi treenaamaan niitä enemmän, tai sitten ei. Liikkeestä maahanmeno sujuu jo ilman apuja silloin kun peruutan, tosin välillä Cava yrittää hieman fuksata eikä mene ihan täysin maahan asti vaan jää etupäästä hieman ylös. Olen välillä ollut hieman hätäinen sen palkkauksessa, mutta nyt kun Cava osaa homman niin täytyy olla ehdottomampi tämän suhteen. Pääosin maahanmenot ovat kuitenkin nopeita ja menevät ihan oikein alas asti. Haluaisin kuitenkin Cavan ehkä vielä nopeammaksi ja niin, että se tavallaan tippuisi suoraan alas. Nyt se on ainakin peruuttaessa tullut niin kovaa, että etenkin liukkaammilla alustoilla se on tavallaan liukunut/sukeltanut siihen maahanmenoon.

Liikkeestä seisomisiin käytän vielä pientä käsiapua, mutta sitäkin voisi varmasti jo alkaa ainakin häivyttämään pois. Minun suurin ongelma koiran kanssa treenatessa onkin, että jään usein liian pitkäksi aikaa junnaamaan samaan kohtaan, enkä uskalla viedä liikkeitä eteenpäin. Näin esimerkiksi käsiavuista tuleekin sitten puoli vahingossa osa liikettä ja niistä on oikeasti tosi vaikea päästä eroon. Pitäisi rohkaistua ja kokeilla tehdä eri tavalla, tuskimpa se Cava siitä rikki menee vaikka käskisin sitä pienemmillä avuilla. Jos se ei sitten tajuakkaan hommaa ja tekee väärin niin sitten vaan yritetään toisella tavalla. Huoh, miten tästä omasta epävarmuudesta pääsisi eroon. Hieman ehkä toivoisin selkeämpää stoppia näihin liikkeestä seisomisiin, pikkuhiljaa senkin osalta voidaan (pitää) nostaa vaatimustasoa, kun nyt jo tulee nättejä stoppeja.


Perusasentoja ollaan tehty muutamia, niissä on selkeästi nyt haasteena se, että Cava ottaa ulkona tosi helposti häiriötä. Sisällä perusasennot sujuu (toisinaan hieman liian vauhdikkaasti) ja ollaan saatu ihan kivasti kestoa. Ulkona taas Cavan on vaikeampi keskittyä ihan vaan että saisi suoran perusasennon aikaiseksi, erityisesti railakkaiden leikkituokioiden tai vauhtiliikkeiden jälkeen. Onneksi nyt ilmat ovat parantuneet, joten paljon vaan ulkotreeniä. Paljon myös taas vaihtelevasti treeniä nopea tempoisten ja tarkkuutta vaativien juttujen kanssa, siis vaikkapa vuoronperään perusasentoa/seuraamista ja ruutuun juoksemista/merkin kiertoa yms.

Seuraaminen on meillä vielä jotenkin ihan alkuvaiheissa ja ei olla sitä saatu oikein vietyä eteenpäin, joten sen voisi ottaa seuraavaksi tehotreenaukseen. Ollaan niin vähän ehditty sitä treenata, ettei toki olekkaan ihme ettei juttu ole aivan selvä Cavalle. Nyt kuitenkin aiotaan treenata liike kuntoon tai ainakin niin, että saataisiin seuraaminen siihen vaiheeseen, että voidaan paikaltaan kääntyä eri suuntiin ja ottaa askelia eteen ja taakse ja sivulle.

Vauhdikkaita liikkeitä ei olla nyt säästelty vaan tehtiin sekä keskiviikkona että torstaina ja vielä tänään aamullakin vauhtinoutoa sekä puisella että metallisella kapulalla, merkin kiertoa pitemmällä etäisyydellä ja ruutuun juoksemisia. Ajattelin, että Cavan olisi varmasti hyvä purkaa suurimmat energiat sallitusti rallattaelemalla. Vauhtiliikkeet sujuivat kaikki hyvin. Ruutuunkin Cava hakee jo tosi kivasti vaikka lelu ei olisikaan heti näkyvissa vaan esim hieman piilossa jos maa on vähän epätasaisempaa.

Sunnuntaina Cava pääseekin sitten jo ensimmäistä kertaa ihmettelemään lampaita paimennustreeneihin. Minua jännittää niin hurjasti! Olen tietysti lukenut kaikki mahdolliset netistä löytyvät artikkelit paimentamiseen liittyen ja huomenna meillä on vielä kasvattajan järjestämää teoriaa paimennuksesta. Lisäksi olen (luonnollisesti) katsonut kaikki youtubesta löytämäni paimennusvideot läpi ja pakottanut myös perhe-parkani seuraamaan videoita ja pohtimaan kanssani miten hieno paimen Cavasta varmasti tulee. Vaikuttaa niin mielenkiintoiselta (ja älyttömän vaikealta) lajilta. Kivaa päästä itse kokeilemaan jotain ihan uutta, kuten ehkä arvaatte olen todella innoissani tästä. Hauskaa nähdä, että syttyykö Cava lampaille ja mitä se on muuta niistä mieltä.

Nyt on kirsikkasilmä enää muisto vain :) Kohta toivottavasti on jo uusiakin kuvia! 

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Räjähdysvaara

Niin miltä mahtaa tuntua kun käsissä on musta tikittävä pommi ja odottelet sen räjähtämistä. Meillä eletään jännittäviä aikoja. Cava on ollut viikon levossa ja se alkaa näkyä ja kuulua. Ensimmäisiä varoittavia merkkejä aiheesta ilmeni jo viikonloppuna ja nyt alkuviikosta pommi alkaa pikkuhiljaa niin sanotusti räjähtää käsiin. Räjähdysvaaran alla siis eletään, päivä kerrallaan. Toivottavasti saadaan torstaina kontrollissa lupa alkaa palata normaaliin arkeen, muuten saatte seuraavan kerran päivitystä aussien omistajan hermolomalta ;)

Cavahan ei omasta mielestään ole lainkaan sairas, silmäleikkaus ja muutamat tikit ja haava silmässä ei tunnu miltään. Koko viikon se on ollut iloinen ja reipas ja kokoajan valmiina. Kauluri on hieman häirinnyt menoa ja itse olen aika hysteerinen koirieni sairastaessa, joten olen pakottanut Cavankin lepäämään ja ottamaan ehkä iisimmin kuin olisi tarve. Nyt kuitenkin huomaa, että Cava ei ole juurikaan päässyt purkamaan energiaansa, ei fyysisesti eikä älyllisesti. Neidistä on tänä aikana tullut esiin aivan uusia puolia ja piirteitä. 

Siitä lähtee ääntä. Paljon ääntä. Cava on ollut niin hiljainen pentu, että olen suoraan sanottuna järkyttynyt miten paljon siitä voi lähteä erilaisia ääniä. Muutaman kerran olen joutunut pysähtymään tuijottamaan sitä ihan vaan varmistaakseni, että se on todella minun koira josta sen hetkinen kiljuminen, rääkyminen, ärinä, örinä… lähtee. Ja kyllä, minun pienestä ja söpöstä ja kiltistä pennusta. Yksinoloja on protestoitu, portin taakse jättämistä on protestoitu, naksutellessa on kitisty turhautuneena kun ei olla mitään vauhdikasta tehty ja lenkillä on alkuun piippailtu ja kun se ei ole tehonnut niin suoraan sanottuna rääytty ja kiljuttu kovin kaltoinkohdeltuun sävyyn kun tutuissa irtiolopaikoissa ei olekkaan nyt saanut juosta vapaana. Voi Cavaa, sillä on ollut rankkaa ja monesti olen miettinyt, että voisimpa kertoa sille ettei tämä enää kauaa kestä. 

Cavan lempiharrastus on tällä hetkellä hyppiä ihmisiä päin ja yrittää antaa pusuja. Sinäänsä hauskaa ja harmitonta, mutta kaulurin kanssa se on kyllä aiheuttanut enemmän vahinkomustelmia kuin söpöjä pentupusuja. Toisaalta Cava on niin hellyyttävä kun se hakeutuu vaikka sohvalle ihan viereen ja yrittää tulla tosi lähelle, mutta enhän minä näe enää telkkariakaan sen kaulurin läpi kun se siinä mun naaman edessä heiluu. Kovasti olen koittanut Cavaa rapsutella päästä kaulurin sisältä, sekä kaulasta kaulurin kohdalta kun siinä tuntuu pahiten kutisevan. Puruluita Cava on saanut päivittäin, mutta niiden syöminen on hieman hankalaa kun ei voi käyttää tassuja apuna lainkaan. Pienellä kolinalla ja hermojen menettämisellä myös luiden nakertelu on sujunut.

Aika kiltisti Cava on oikeasti ollut, mutta kyllä siinä alkaa turhautuminen näkymään. Rauhoittuu hitaammin kuin aikaisemmin ja on ollut hieman levottomampi ja tosiaan tuo ääntely. Odotellaan siis varmasti yhtä toiveikkaana torstaita molemmat ja toivotaan, että silloin heltiää meille lupa treenata ja juosta jo vähän vapaanakin. Pitäkää meille peukkuja! 


torstai 7. huhtikuuta 2016

Voihan silmä


Olisihan se ollut liian helppoa, jos kaikki olisi sujunut miten pitäisi... Cava on voinut leikkauksen jälkeen yllättävän hyvin, ollut iloinen ja reipas. Aloitettiin eilen jopa meidän tunnarin opettelu kun pentu oli niin kaikissa ruumiin ja sielun voimissaan. Ehkäpä jopa liiankin hyvinvoiva. Elämä kaulurin kanssa on alkanut sujua ja enää ei törmäillä ihan kokoajan johonkin ja enää kauluria vastaan ei tapella. Nopeasti sitä koira tottuukin uuteen tilanteeseen vaikka aluksi tuntui kovin epämukavalta ajatukselta tuo kauluri, ainakin Cavan mielestä. No joo, kaikki siis vaikutti hyvältä ja elättelin jopa toiveita nopeasta toipumisesta.

Cava on ollut leikkauksen jälkeen jatkuvasti valvonnan alla, se on pitänyt kauluria päässä siitä asti kun se leikkauksesta kotiutui ja se on ollut erossa meidän muista koirista, jotta mikään ei haittaisi tai hidastaisi sen toipumista. Tänään kuitenkin heräsin aamulla siihen, että pentu oli keksinyt tavan hinkata silmäänsä yhteen pehmoleluunsa kaulurista huolimatta. Lelut siis kerättiin pois. Cava oli kuitenkin jo keksinyt miten se voi hinkata silmäänsä huolimatta kaulurista. Nyt se onkin yrittänyt hinkata silmäänsä sängyn kulmaan, ihmisten polviin, sohvan kulmaan jne. Tosi jees, liian fiksu lapsi. Nyt saa sitten olla vielä rajatummassa tilassa.

Ihan ilman ongelmia ei tästä keksinnöstä selvitty vaikka melko harmittomalta kuulostaakin. Iltapäivällä Cava aloitti silmän siristelyn, aiemmin jo hieman laskenut turvotus oli palannut ja muutamassa tunnissa silmä turposi umpeen eikä Cava halunnut enää edes yrittää silmän avaamista. Äkkiä soitto eläinlääkäriin ja onneksi päästiin heti näyttämään silmää. Silmästä löytyikin sitten hankaamalla aiheutettu pyöreähkö haava. Voi kurjuus! Lisäksi toisen silmän rakkulainen sidekalvontulehdus oli pahentunut ja nyt myös toinen silmä punottaa ja rähmii ikävästi. Saatiinkin sitten aikamoinen kasa lääkkeitä lisää ja toivottavasti nyt saataisiin näillä tilanne hallintaan ja paranemaan päin molempien silmien osalta.

Silmätippa vaihtui ja nyt tippaa myös toiseen silmään. Lisäksi saatiin suun kautta annettavat antibiootit ja kipulääke sekä pupillia laajentava silmätippa (helpottaa silmän kipua). Ensi viikolla kontrolliin ja toivottavasti sitten voidaan huokaista helpotuksesta ja silmä on mennyt parempaan suuntaan. Voih ja huoh. Jos jotain positiivista niin Cava on kokoajan ollut ihana, iloinen ja reipas itsensä. Ihastuttanut eläinlääkärissä niin henkilökunnan kuin muut asiakkaatkin valloittavalla luonteellaan. 




keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Cherry eye eli kirsikkasilmä

Cavan kirsikkasilmä
Silmälääkäriltä saatiin Cavalle diagnoosiksi cherry eye eli kirsikkasilmä. Kyseessä on vilkkuluomen tyvessä olevan kyynelrauhasen "esiin pullahdus". Vaivaan ei ole juuri muuta hoitoa kuin leikkaushoito (rauhanen voidaan kyllä palauttaa oikealle paikalle, mutta jos se ei pysy siellä itsekseen on leikkaus aikalailla ainut hoitokeino), joten Cavan silmä leikattiin eilen. Itsestä tämä tuntui hurjalta, mutta eläinlääkäri vakuutteli kyseessä olevan pieni ja helppo toimenpide. Cavan kyynelrauhanen leikattiin taskutusmenetelmää käyttäen, eli rauhanen palautettiin oikealle paikalleen ja siihen tehtiin tikit niin, että ne toivottavasti saavat aikaan riittävän vahvan arpikudoksen ja rauhanen pysyy jatkossa paikallaan. Ilmeisesti tässä on kuitenkin riskinä, että rauhanen sieltä pullahtaa vielä esiin. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Cavan leikkaus sujui ilmeisesti hyvin eikä mitään komplikaatioita tullut. Silmä oli tosi hurjan näköinen kun haettiin Cava kotiin. Turvoksissa ja punainen. Näytti melkein kuin sille ei olisi tehty mitään. Turvotuksen pitäisi kuitenkin laskea muutamassa päivässä. Cava oli taas todella reipas pieni potilas eläinlääkärissä. Seisoi pöydällä nätisti ja ei tainnut edes huomata kun sai piikin pyllyyn. Ihan nopeasti Cava ei rauhoittavista tipahtanut vaan vaati sitten toisen satsin kun vielä 40minuutin päästä kuikuili hereillä ja jopa nousi seisomaan itsekseen ja häntä heilutellen yritti lähteä jokaisen hoitajan matkaan, joka sitä tuli vilkaisemaan. Lopulta saatiin rauhoitus kohdilleen ja jätin Cavan leikkaukseen.

Cavaa hakiessamme se oli todella tokkurainen ja väsynyt, kuten koirat nyt yleensäkin rauhoituksen jälkeen. Ajattelin illasta tulevan helppo, mutta automatkalla kotiin Cava heräsikin ja oli todella levoton kotiin päästessämme. Koitettiin käydä ulkona pissalla kun Cavalla tuntui olevan hätä, mutta ei raukka saanut töttörö päässä mitään tehtyä. Teki sitten sisälle pisut ja kakat, mutta ei voi nyt mitään. Illalla laitettiin silmään vielä eläinlääkäristä saatua antibiottitippaa ja syötiin pieni annos ruokaa. Ruoka maistui paremmin kuin hyvin, mutta koskapa ei. Koitin hetken pitää Cavaa ilman kauluria, mutta siitä ei tullut mitään vaan se yritti heti hangata silmää joka paikkaan ja raapia tassullaan. Töttörö päässä siis mennään.

Yö oli todella levoton. Cava törmäili kaulurin kanssa vähän väliä joka paikkaan, piippaili, yritti raapia/repiä/hangata kauluria pois päästä jne. Aamulla pentu sitten herätti minut tuttuun tapaan ja yritti kovasti pussailla, mutta ei ihan onnistunut kaulurin kanssa. Käytiin ulkona ja sai hienosti tehtyä tarpeensa ja muutenkin elämä kaulurin kanssa tuntui jo vähän helpommalta vaikka törmäilyjä sattuikin. Pikkuriiviö yrittää myös kokoajan hangata silmäänsä vaikka sitten kauluriin, joten aika tarkkaan on saanut vahtia.

Aika paljon oli rähmää silmässä aamulla, joten sitä on nyt puhdisteltu ja laitettu antibiottitippaa. Edelleen näyttää hurjalle, mutta vähän näyttäisi turvotus laskeneen jo eilisestä, joten eiköhän siitä ihan hyvä tule. Toipumisaika leikkauksesta on noin kaksi viikkoa, ellei sitten tule mitään takapakkia. Kauluria pidettävä koko aika tai ainakin siihen asti kun yrittää silmää raapia/hangata. Nyt ollaan kuitenkin päivä lähempänä lopullista toipumista, joten kyllä se tästä. Alla vielä kuva toipilaasta, on se aika raukka vaikka reippaasti onkin käyttäytynyt.



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Pentutoko 6/8

No tultiinko tänne treenaamaan vai kuvaamaan??

Maanantai on paras päivä! Tokoa huippuopissa maailman fiksuimman ja pätevimmän lapsikoiran kanssa, en keksi ainakaan itse mitään parempaa. Tänään oli taas hauskat ja opettavaiset treenit tiedossa ja harmittaa, ettei ensi viikolla treeneihin päästä vaan pitää antaa silmän parantua. Terveys ennen kaikkea tietysti. Vietin tänään arkivapaata ja aurinkoinen sää ja kevät pakottivat ottamaan pienet treenit myös ulkona aamupäivästä. Tehtiin ihan vain lyhyt pätkä, mutta jäi niin hyvä mieli treeneistä. Cavalla on niin iloinen asenne ja se on mielettömän taitava. Yllätyn joka treeneissä, että osaako se jo tämänkin ja näin hyvin.

Tänään kurssilla aloitettiin ruudulla. Tehtiin niin, että kouluttaja laittoi lelun ruutuun ja itse vein Cavan hieman kauemmas, josta sitten lähetin Cavan ruutuun lelulle. Käytin jo "ruutu" käskyä ja Cava juoksi hurjalla vauhdilla suoraan ruutuun. Ensimmäisellä kerralla se oli ehkä vähän hitaampia ja vähän epävarmempi, mutta ei olla ruutua ehditty kauheasti treenata ja hienosti kuitenkin ratkaisi tilanteen ihan oikein ja syöksyi lelulle. Seuraavilla toistoilla se olikin jo paljon itsevarmempi ja tiesi mitä tehdä. Olipahan hauskaa ja Cavalla on hurja vauhti jo! Minikiituri. Sain vihdoin hankittua meillekin ruutunauhan, joten nyt päästään tekemään ruututreeniä myös kotona.

Seuraavaksi aloitettiin hypyn harjoittelu. Tätähän ei olla vielä tehty, joten ihan uusi juttu. Aloitettiin hypyn harjoittelu hypyn tarjoamisen kautta. Tästä saadaan ihan hyvää pohjaa agilityynkin, mutta toimii myös tokossa. Ideana, että koira tarjoaa itse hyppyä ja sille tulee ajatus, että jos hyppy on "tiellä/matkan varrella" se myös suoritetaan. Näin siksi, että jos esimerkiksi hyppynoudossa heittää kapulan hieman vinoon niin koira silti suorittaa hypyn ja hakeutuu hypylle. Alkuun ajattelin, että ei Cava varmaan vieraassa paikassa tarjoa mitään kun se on hieman ujo, mutta mitä vielä! Sehän tajusi heti mennä hypystä yli ja kun siitä sai kehuja ja palkkaa niin sehän juoksenteli siitä yli kuin vanha tekijä. Varsinainen lapsinero! Kouluttajakin oli ihmeissään, että sepäs tajusi homman nopeasti.

Saatiin hypyssä jatko-ohjeiksi jatkaa näitä tarjoamisharjoituksia, mutta niin että itse seison eri kohdissa suhteessa hyppyyn. Lisäksi voidaan alkaa tehdä hypyn yli kutsumisia vaikka niin, että avustaja pitää Cavasta kiinni/jätän odottamaan ja itse kutsun toiselta puolelta ja palkkaan vauhdista leluun. Voidaan myös aloittaa hyppynoudon harjoittelu lelulla niin, että pidän Cavaa pannasta kiinni ja heitän sille lelun ja käsken hakea ja kun tuo lelun takaisin niin palkkaan toisella lelulla. Hauskaa! Meillä ei tosin ole kotona hyppyä, mutta ehkäpä voidaan viritellä jotain. Kivoja treeni-ideoita nimittäin tuli. Hypyssähän ei siis vielä ole juurikaan korkeutta vaan nytkin oli niin matalalla, että Cava ainoastaan juoksi siitä yli eikä edes ottanut pomppua. Korkeutta lisää sitten kun pentu on kasvunsa kasvanut ja tiedetään miltä siellä nivelissä näyttää.

Tämän jälkeen otettiin pieni tauko, jonka aikana otin Cavalle ihan vaan rauhoittumista. Olen parissa viime treenissä vähän huomaamatta nyplännyt sen kanssa kokoajan jotain pientä tokoa taukojenkin ajan ja tunnin treeni on pennulle oikeasti vielä liikaa ja kivaa olisi jos se voisi hallissa rauhoittuakin vaikka muut tekevät. Rauhoittuminen sujui kuitenkin tosi hyvin, alkuun Cava vähän levottomana tarjoili kaikkea, mutta "käy siihen" käskyllä kävi rennosti makaamaan. Hieman voisi ehkä olla rennompi, aika tarkkana nimittäin tuijotteli muiden tekemisiä ja jos muut tekivät jotain vauhdikkaampaa niin nousi. Ihan kivasti kuitenkin rauhoittui ja ei tuossa lopulta ollut kovin pitkää aikaa rauhoittumiseen kun sitten oli jo taas meidän vuoro, joten ihan hyvä, että osasi olla rauhassa, mutta kuitenkin heti valmiina hommiin.

Toinen pätkä aloitettiin ruudun ja merkin erottelu-harjoituksella. Cavalla on ollut meidän omissa treeneissä välillä vähän sellaista, että se tuntuu sekottavan merkin kiertoa ja ruutua. Hallilla se ei ole tuota tehnyt, mutta tehtiin nyt kokeeksi tällainen harjoitus ja se oli aika kiva ja toimiva, joten voitaisiin ehdottomasti tehdä kotonakin, jos saadaan avustaja paikalle! Harjoituksessa pentu siis lähetettiin kiertämään merkkiä ja palkkauksen jälkeen käännyttiin ympäri ruutuun päin, jossa avustaja heitti lelun ruutuun niin, että pentu näki ja siitä lähetettiin pentu sitten ruutuun. Tämän jälkeen pentua leikitettiin taas hetki ja sen jälkeen lähetettiin se uudelleen kiertämään merkkiä. Alkuun pudistelin päätä ja ajattelin, että ei Cava oikeasti millään selviydy tästä. Liikaa liikkuvia osia. Eihän se osaa merkin kiertoakaan vielä kovin hyvin. Juu eipä osaa ei.. Neiti kiersi merkin pidemmältä etäisyydeltä kuin mitä ollaan aikaisemmin otettu ja juoksi ruutuun niin täysillä ettei mitään. Teki tätä harjoitusta täysin virheettömästi ja hirveällä innolla. Itse vaan pyörin keskellä ja koitin tehdä asiat oikein ja antaa oikeat käskyt. Siis aivan käsittämätön pentu!

Loppuun otettiin muutamia luoksetuloja, ne sujuivat hienosti ja vauhdikkaasti. Hieman itselle tuli noottia, että palkkaan aika paljon samasta kohtaa ja Cava alkaa tietyssä kohtaa odottamaan aina lelua. Niinpä näitäkin pitäisi nyt tehdä jonkun verran niin, että lelu tulee selkeästi eri kohdissa esiin. Cava teki hienosti kyllä, mutta se on niin fiksu kakara, että pitäisi yrittää hieman yllättää sitä. Mitenhän tällainen tylsä kaavoihin kangistunut omistaja siitä selviää? :D Kodan kanssa kun asiat piti tehdä aina samalla tavalla tai sen maailma järkkyi ja treeneistä ei enää tullut mitään kun pieni paineistui niin kovasti. Kyllä on opettavaista ja mielenkiintoista treenata aivan erilaisen koiran kanssa nyt!

Lisäksi saatiin sairausloman ajaksi tekemistä, kun aloitetaan tunnariharjoitukset. Ajattelin aloittaa tunnarin opettamisen hajuerottelun kautta post-it lapuilla. Varmaan aika turvallinen tapa, jos menee pieleen niin voidaan hyvin vaihtaa toiseen tapaan eikä tästä itsessään aiheudu mitään haittaa meidän tunnarin oppimiselle. Aloitetaan harjoittelut yhdellä post-it lapulla johon hieron käsiäni ja omaa hajuani. Opetan Cavan ilmaisemaan post-it lapun niin, että se pitää nenuansa siinä kiinni hieman pidempää (muutama sekuntti). Kun se oppii tämän niin post-it lappua piiloon ja Cava saa etsiä. Kun tämäkin sujuu niin lisää post-it lappuja kehiin ja siitä sitten pitää osata ilmaista mikä on "minun hajuinen" lappunen. Lopulta voidaan siirtyä siihen, että laput on tunnarikapuloissa kiinni (tähän tuskin siirrytään saikun aikana, joten ei nyt ole kovin ajankohtainen asia, mutta kunhan laitoin ylös). Saa nähdä opetanko tunnaria lopulta näin, mutta eipä tästä ole mitään haittaa treenailla saikkulaisen kanssa, joutuu aivot hommiin mutta kumminkin rauhallista tekemistä.

Tulipa muuten hyvä fiilis kun meidän ryhmäläinen kehui Cavaa kovasti treenien päätteeksi ja meidän yhteistyötä ja sanoi, että ollaan kehitytty kurssilla ihan valtavasti. Pitäisi itsekkin muistaa kehua muita, koska siitä tulee ihan hirveän hyvä mieli. Tosin Cava onkin niin super, ettei siitä voi pahaa sanaa sanoakkaan. Itse voisin sen sijaan oikeasti skarpata ja miettiä vähän sitä omaa heilumista treeneissä kun oon usein pihalla kuin lumiukko. Onneksi Cava ei ainakaan hirveästi ota mun sekoiluista itseensä vaan toimii ihan kivasti. Siitä on 7 vuotta kun viimeksi koulutin pentua, moni asia on muuttunut ja kaiken oppimani olen unohtanut, ihan oikeasti itse hieman kadottanut tässä otetta koiran koulutuksesta. Paljon on itsellä opittavaa ja tsempattavaa. Pitäisi olla itsevarmempi, mutta vaikea olla itsevarma kun ei ihan tarkkaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Ehkäpä se siitä ja pian olen taas paremmin kartalla. Pitäisi olla reilumpi koiralle ja pitäisi oikeasti suunnitella paremmin ne omatkin treenit. Pitäisi ehkä videoida, mutta en tiedä pystyisinkö katsomaan omaa sekoiluani videolta. Saattaisin pyörtyä häpeästä, sen verran kankealta tuntuu oma meno.

Näin rennosti voi vauhtipyllykin ottaa <3 masurapsut on parhautta t. Cava

lauantai 2. huhtikuuta 2016

HSKP pentukurssi 2/4

Tänään meillä oli taas HSKP:n pentukurssi ATD:n hallilla. Cava oli intopiukeana hallille tultaessa ja kivaa nähdä, että se todella nauttii treenaamisesta. Alkuun siivottiin hallista agilityesteet ja Cava odotti tosi nätisti tolpassa kiinni. Ollaan tätä odottamista treenattu tosi vähän, joten olin tietysti ylpeä pennusta kun se suoriutui niin hienosti.

Treenit aloitettiin taas kontaktiharjoituksilla, ne sujuivat nyt paljon paremmin. Ei tosin olla niitä ehditty treenata kuin muutaman kerran, mutta Cava on tajunnut jutun nopeasti. En tehnyt näissä niin montaa toistoa, sillä pentu teki hyvin. Jostain syystä Cava tuntui tänään treeneissä hieman tahmealta, ehkäpä väsymystä? Ulospäin tuskin näkyi mitään eroa, sillä ohjaaja kehui moneen otteeseen meidän työskentelyä. Itse kuitenkin tunsin koirassa, ettei se ollut ehkä ihan täysin oma itsensä. Ajattelin, että puhkeavat hampaat saattavat aiheuttaa tämän, haluttomuutta esiintyi nimittäin erityisesti leikkimisessä ja tänään Cava oli tosi haluton ottamaan leluja suuhun. Cavalla on lähtenyt nyt viikon sisällä noin kymmenen hammasta ja suu näyttää tällä hetkellä hirveältä. Irronneet hampaat jättivät jälkeensä isoja koloja eikä uusia ole vielä puhjennut joka kohtaan. Joissain kohdissa taas näkyy tuloillaan olevia hampaita. Varmasti suu siis tuntuu hassulta tällä hetkellä.

Seuraavaksi tehtiin asennonvaihtoja ja tällä kertaa otettiin mukaan myös seisominen. Cavan kanssa ollaan harjoiteltu näitä aika säännöllisesti siitä asti kun se tuli minulle, joten tuttuja juttuja ja Cava teki hienosti. Otinkin sitten itsekseni siinä asentoihin hieman kestoa, sillä keston harjoittelu on jäänyt meillä vähän vähemmälle. Etenkin seisomisessa saatiin tosi hienoja pätkiä niin, että Cava seisoa tapitti eikä liikauttanutkaan tassujaan. Taitava pieni. Lisäksi aloitettiin perusasennon harjoittelu. Cavahan osaa perusasennon jo aika hyvin, joten tehtiin muutama toisto ja sitten otin lyhyitä seuraamispätkiä.

Tämän jälkeen tehtiin viime viikolta tuttua kohtaamisharjoittelua. Tässä Cava tuntui olevan vähän pihalla. Kävelin alkuun hieman liian läheltä meidän kurssin ohjaajaa ja Cava luuli, että se pääsee tervehtimään tätä. Ylisosiaalinen pieni sylipuudeli olikin siis loikkaamassa ohjaajan syliin hukuttamaan tämän pusuihin, Cava oli varsin pettynyt kun tämä ei käynytkään nyt päinsä. Seuraavaksi Cava bongasi, että myös sisko on paikalla ja sen jälkeen meno olikin varsin villiä. Ehkäpä tällainen arkitottelevaisuuskurssi tekeekin meille ihan terää. Saatiin ihan hyviäkin pätkiä tosin, mutta olisin toki toivonut, että Cava olisi pysynyt vähän paremmin pöksyissään.

Seuraavana tehtiin luoksetuloharjoitusta niin, että omistaja juoksi piiloon ja huusi piilosta koiraa ja koira sai sitten etsiä. Cava tuli lujaa luokse ja oli varsin tyytyväinen itseensä kun löysi minut piilosta. Ei mitään lisättävää tähän, ei olisi voinut paremmin suoriutua. Luoksetulojen jälkeen tehtiin harjoitusta, jossa oltiin isossa ringissä ja vuorotellen piti pujotella toisten pentujen välitse ja pitää koira kontaktissa. Tehtiin tämä juosten/hölkäten ettei pennulla olisi liikaa aikaa kuikuilla toisten koirien perään. Cava suoriutui tästäkin hienosti, ei kertaakaan vetänyt toisten koirien luokse ja kulki muutenkin kivalla kontaktilla, häntä pystyssä ja heiluen. Isoin häiriö taisi olla joltakin reunalle unohtunut IKEA hiiripehmolelu :D

Loppuun vielä noutoharjoitusta lelulla. Tämä sujui tosiaan huonommin, sillä Cava ei oikein halunnut pitää suussaan mitään. Oli kiinnostunut ja innostunut leluista ja jahtasi niitä, mutta tarttui leluihin huonosti. Ehkäpä se siitä kun hampaat ovat vaihtuneet. Isona plussana tänään se, että Cava rauhoittui hallissa huomattavasti paremmin kuin viime kerralla. "käy siihen" käskyllä kävi rennosti makoilemaan ja pysyi siinä hyvin.

Käytiin kurssin jälkeen lenkillä siskokullan ja äpekoiran kanssa ja Cavalla oli niin m-u-k-a-v-a-a. Lenkin jälkeen neiti olikin kuorrutettu mudalla ja kuolalla, että kotiin päästessään pääsi suihkuun. Se oli Cavan mielestä aika ällöttävää ja olisi ehkä mielummin jättänyt välistä. Iloisia uutisia myös sen verran, että sain Cavalle leikkausajan ensi viikon tiistaille ja päästään hoitamaan silmä kuntoon! Kyllä asioilla on tapana järjestyä, vaikka alkuun tuntui epätoivoiselta kun kaikki ajat mitä saatiin menivät melkein kuukauden päähän. Nyt siis saadaan asia hoidettua ja toivottavasti Cava toipuu leikkauksesta nopeasti ja päästään pian taas treenaamaan ja normaaliin arkeen.


Hampaaton pattisilmä