torstai 10. maaliskuuta 2016

Unelmapentu


Kaikkien mielestä se oma koira on ehdottomasti maailman parhain. Minä olen niin onnekas, että minulla on jo neljä maailman parasta koiraa. Sellaista juuri täydellistä ja minulle sopivaa. Kaikki niin toisistaan erilaisia, mutta silti juuri minulle sopivia. Siitä huolimatta Cava on minulle se unelmapentu. Tiedättekös, juuri sellainen mistä olen haaveillut useita vuosia. 8 vuotta tarkkaan ottaen.

Tänään käytiin kahdestaan metsälenkillä. Olen sitä mieltä, että usean koiran omistajana tulisi päivittäin uhrata edes pieni hetki aikaa siihen, että viettää jokaisen koiran kanssa myös kahdestaan aikaa. Koda pääsi tänään eläinlääkärille ja sen jälkeen käytiin vielä lenkillä kahdestaan. Sen jälkeen oli Cavan vuoro. Cavan kanssa suunnattiin meidän lähimetsään. Cavalla oli pitkän päivän jäljiltä kovasti virtaa. Se sai juosta melkein koko lenkin vapaana ja alkulenkistä se viilettikin useita metrejä mun edellä ja ilakoi pyörimällä loskassa ja kaivelemalla kaninpapanoita. Cavan riemua seuratessani mietin miten mahdottoman onnekas olen. Minulla on täydellinen, hyvin käyttäytyvä, viisas, mutta jo hieman pikkuvikainen ja vanha koira kotona ja nyt sen seuraksi olen saanut tämän nuoren ja villin, täydellisen harrastuskoiran itselleni kasvamaan.

Cavan kanssa on toki vielä kovin pitkä matka kuljettavana, että löydetään se täydellinen harmonia ja ymmärrys toisiamme kohtaan. Uskon kuitenkin, että siitä matkasta tulee antoisa ja varmasti opettavainen. On ollut hauska huomata, miten erilainen Cava on verrattuna aikaisempiin koiriimme. Se on niin älykäs ja periksiantamaton. Ehkä vähän jääräpäinenkin jopa. Sen luonne on tulta ja tappuraa. Juuri sellainen kuin toivoinkin. Cavassa on potentiaalia vaikka mihin harrastuksiin. Eniten tällä hetkellä mietityttää, että miten ihmeessä onnistun hyödyntämään kaiken sen potentiaalin mitä siinä on. Osittain sen vuoksi ei olla vielä päätetty meille mitään päälajeja. Tänä vuonna olisikin tarkoitus päästä tutustumaan Cavan kanssa mahdollisimman moneen lajiin ja sieltä sitten valita ne meille sopivimmat. Uskon, että mikään laji, mitä päädytään kokeilemaan, ei tulee olemaan Cavalla mahdoton, mutta varmasti sille ovat jotkut lajit luonnostaan helpompia ja mieluisampia. Sellaisia "sen juttuja". Kokeilulistalla ovat tällä hetkellä ainakin toko, rally-toko, agility, haku, jälki ja paimennus. Siinä on jo aika pitkä lista ja fakta on, ettei millään pystytä treenaamaan näitä kaikkia lajeja tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Cava varmasti pystyisi, mutta oma aika ei enää riittäisi. Siksi täytyy siis valita ne sopivimmat lajit, jotka tulevat meidän säännöllisiksi harrastuksiksi ja muita voidaan sitten hömpötellä vapaapäivinä ja loma-aikoina. Tuota listaakin voisi vielä jatkaa, mutta nuo ovat nyt ne itseäni eniten kiinnostavat jutut. Haluttaisi kyllä kokeilla myös rakennusetsintää, käydä raunioilla, testata supernenää nose workissa ja vauhtikoipia viestissä, mutta kuten sanottua, kaikkeen ei valitettavasti aika ja resurssit riitä.


Vaikka itse sanonkin, on Cava mielestäni valtavan kaunis. Se on kasvanut omaan silmään tosi tasaisesti ja sen mittasuhteet ovat näyttäneet kokoajan tosi kivoilta. Tosin sitä tulee aina tietyllä tavalla omalle koiralleen sokeaksi ja onhan se aika laiha pieni hörökorvainen koipieläin. Niin söpis. Pitkillä koivilla pääsee lujaa vauhtia. Cava on mielettömän nopea. Hieman huvittaa ja samaan aikaan hirvittää kun mietin miten nopea siitä oikein tuleekaan. Musta minikiituri. Nopeaa, aktiivista ja energistä koiraa toivoinkin. Cava on niitä kaikkia ja varmasti tuplasti enemmän kuin uskalsin edes haaveilla. Nämä ovat myös ne ominaisuudet, mitkä saattavat aiheuttaa myöhemmin haasteita. Cava on nopea kaikessa, sen reagoimisessa, erilaisten asioiden bongaamisessa ja liikkeissään. Se on loputtoman energinen ja jaksaisi puuhastella vaikka kellon ympäri. Siinä pitää itse osata viheltää peli poikki ja ottaa pentu rauhoittumaan kun vauhti ja kierrokset nousee liikaa. Tarkka saa olla ja itse pitää muistaa pitää niitä vapaapäiviäkin, vaikka pentu vaikuttaisi siltä ettei sellaisia kaipaa. Siitä huolimatta, että Cava tulee varmasti olemaan jossain vaiheessa haastavakin niin juuri tällaista koiraa toivoinkin.

Pehmeä ja kiltti. Niitä molempia Cava on myös. Se on kovin ohjaajapehmeä ja sille on ollut helppo kertoa, mitkä asiat ovat kiellettyjä. Toisaalta se myös vaatii hieman tsemppiä ja tukea minulta, jos joku tilanne on sille erityisen vaikea/jännittävä. Se on oikeastaan ihan kiva piirre, että ainakin toistaiseksi se tukeutuu minuun hankalassa tilanteessa. Toivottavasti itse osaan olla tämän luottamuksen arvoinen. Kilttikin Cava on, se on nyt jo antanut valtavasti anteeksi mun epäjohdonmukaista palkkaamista ja toisinaan epäreiluutta kun olen epähuomiossa pyytänyt siltä asioita, joita se ei vielä osaa riittävän hyvin. Cavalla on sen verran työintoa ja jääräpäisyyttä, että se enemmänkin innostuu haasteista kuin lannistuu niistä. Se on yrittelijäs ja haasteet saavat sen yrittämään kahta kovemmin. Pieni partiolainen, joka on aina valmiina. Työmyyrä, joka ei epäonnistumisista lannistu. Mikä ihana luonne ja elämänasenne! Miten täydelliset pohjat sillä on tulla mahtavaksi harrastuskoiraksi (siis sehän on jo, täydellinen harrastuskoiran alku ainakin)!


Kyky rauhoittua. Toisinaan tuntuu, että mitä enemmän hälinää ja ihmisiä, sitä rauhallisemmaksi tuo käy. Oltiin viime viikonloppuna mun mummon syntymäpäivillä ja siellä riitti ihmisiä ja vilinää. Cava tervehti nopeasti kaikkia ja sen jälkeen se kävi eteiseen nukkumaan. Siis eteiseen? Siitä kulki ihmiset edes takaisin ulos ja sisään ja vieraat otettiin siinä vastaan. Cava se vain veteli sikeitä silmät kiinni ja laiskasti kääntyi selälleen kerjäämään masurapsutuksia jos joku kävi sitä siinä silittelemässä. Ihanaihanaihana taito. En voi olla ylikorostamatta tätä. Mulla on muut koirat hirveän häsliä ja niillä on vaikeuksia rauhoittua tuollaisissa paikoissa, missä on hälinää. Se on oikeasti tosi tärkeä piirre, varsinkin harrastuskoirassa. Ei lopu voimat kesken pitkän päivän, jos pystyy tauoilla relaamaan.

Mun unelmapentu, se on juuri tällainen kuin Cava on. Cava on enemmän kuin uskalsin pyytää tai toivoa. Oikeastaan enää ei ole muuta kuin yksi toive jäljellä. Terveys. Sen merkitystä en voi olla korostamatta, sillä elämä terveen koiran kanssa on huomattavasti onnellisempaa ja stressittömämpää. Cavan terveydestä ei ole vielä paljoakaan tietoa, toivottavasti vuoden päästä on ainakin luuston osalta puhtaat paperit kourassa ja voin hyvillä mielin todeta, että tässä mulla todella on käsissä fiksu, terve ja rakas pieni australianpaimenkoira. Mun täydellinen unelmakoira. Olen niin kiitollinen ja onnekas, en varmasti vielä edes tajuakkaan kunnolla millainen helmi mulla on käsissä. Olen iloinen, että uskalsin toteuttaa mun unelman australianpaimenkoirasta, vaikka kovasti jännitinkin, että onko rotu mulle ns. "liikaa". Olen kiitollinen Cavan kasvattajalle, että hän luotti mun käsiin tällaisen kultakimpaleen. Olen onnellinen, että mun vanhemmat ovat tarjonneet mulle jo nuorena mahdollisuuden harrastaa koiria, ja nykyäänkin tukemalla mun harrastusta rahallisesti, lainaamalla autoa ja ottamalla koirat aina tarvittaessa hoitoon. Kovin kiitollisissa ja onnellisissa tunnelmissa siis tänään. Ihanaa torstaita kaikille, kohta on viikonloppu!

13 kommenttia:

  1. Matkin Emiliaa ja totean - Wirnistelijät <3

    VastaaPoista
  2. Matkin Emiliaa ja totean - Wirnistelijät <3

    VastaaPoista
  3. Matkin Emiliaa ja totean - Wirnistelijät <3

    VastaaPoista
  4. Mitä täällä tapahtuu. Miksi kommenttini näkyy monta kertaa. XD Omg. Ei ollut tarkoitus. En tajua!

    VastaaPoista
  5. Jenny :DD ei se mitään, paras Cava ansaitsee tupla ja triplakommentit kyllä!

    Ja kyllä ihana pieni koipeliini ja kyllä nämä Wirnistelijät ovat hauskoja tapauksia (voiko aussie olla muuta kuin hauska?!) :)

    VastaaPoista
  6. Voi ei mikä söpöliini täällä onkaan :D Kyllä jäädään seurailemaan tämän suloisuuden kasvua

    VastaaPoista
  7. Cava kiittää! Tervetuloa lukijaksi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!