perjantai 4. maaliskuuta 2016

Tokoa, pentutreffit ja remmilenkkeilyä

Maanantain pentutokon jälkeen puhkuin intoa ja motivaatiota. Iltaisin on vaikea saada unta kun pää pyörii ideoita mitä kaikkea pennun kanssa voisi treenata ja oma motivaatio on ollut huipussaan. Olen myös löytänyt sisäisen zen-tilani, mikä on parantanut meidän remmikävelytreenejä kovasti. Tällä viikolla onkin ollut kovasti maltti teemana niin itselle kuin Cavallekkin. Ollaan treenattu samalla taktiikalla kuin tähänkin asti, eli joka päivä 1-2 pientä hetkeä. En näe järkevänä pitää koulutushetkiä kovin pitkinä pennulle ja tärkeintä on, että pennulla on super kivaa ja lopetetaan ennenkö sen mielenkiinto alkaa loppua. Tosin en ole ihan varma voiko pienen mustan työmyyräni mielenkiinto loppua kesken? Noh, ollaan ainakin onnistuttu pitämään kaikki treenikerrat niin lyhyinä ja kivoina, että pentu on jaksanut alusta loppuun touhuta iloisella mielellä häntä heiluen.


Tällä viikolla ollaan treenattu paljon perusasentoa ja se on aika näpäkkä ja kiva. Nyt paikkakin on (ainakin mun silmään) oikea. Itselle on eniten tässä muistettavaa, että palkkaan oikeaan kohtaan, huomaan joka kerta, että palkkaan edelleen usein hieman liian edestä ja pentukin sitten kurottelee ottamaan palkkaa ja pahimmassa tapauksessa korjaa asentoaan hieman edemmäs. Ainakin nyt tiedostan ongelman, joten siihen on helpompi puuttua myös omissa treeneissä. Kestoa pitäisi treenata vielä hurjasti lisää, mutta siihenkin ollaan saatu muutamia hyviä toistoja, joten olen ihan tyytyväinen tämän osalta meidän edistykseen tältä viikolta.

Cavan maahanmenot ovat varmoja ja nopeita, joten olen niitä vaikeuttanut pienentämällä apuja ja ollaan treenattu niitä nyt vähemmän. Olen yrittänyt keskittyä kestoon enemmän ja parhaimmillaanhan pentu makaakin jo 10-15sek paikallaan ihan tyytyväisenä, vau! Toki edelleen palkkailen myös tiheämmin, mutta pyrin joka kerta ottamaan ainakin yhden pidemmän pätkän jossa makaa paikallaan.


Uusina juttuina ollaan tällä viikolla otettu kaukokäskyjen asennonvaihdoksia ja metallinoutoa. Noutoharjoitukset ovat olleet jäissä pari viikkoa kun Cavalla on ollut tikit suussa, mutta nyt ollaan niitäkin otettu ohjelmistoon taas mukaan kun suu näyttää parantuneen hyvin. Kaukokäskyjen asennonvaihdot ollaan aloitettu maahan-seiso-maahan vaihdoilla ja ne sujuu tosi hienosti. Istumista olen koittanut välillä lisätä mukaan, mutta siinä kohtaa tuntuu pakka hajoavan, joten vahvistellaan maahan-seiso vaihtoja toistaiseksi ja harjotellaan istumista erikseen.

Istumista ei olla juurikaan treenattu ja huomasinkin juuri, että Cava ei oikein osaa istua. Tai siis tottakai se osaa istua, mutta sillä ei vaikuta olevan hajuakaan mitä istu tarkoittaa. Joten ollaan tehty istumistreenejä ihan erikseen. Niissä Cava haluaisi aina peruuttaa hirveästi, joten olen koittanut auttaa sitä ja pari kertaa olen pitänyt kättä kevyesti sen pyllyn takana, että jos lähtee mitään useamman askeleen peruutuksia tekemään niin osuu mun käteen. Tämä on auttanut ihan hyvin, eikä ota tuosta kädestä mitenkään itseensä. Luulen, että se on tuon jutun oppinut ruokakupilta kun olen ruokaa antaessa vaatinut istumista ja odottamista ja siinä Cava yleensä innosta pinkeänä loikkii alkuun suunnilleen mun naaman korkeudelle ja kun käsken istua (tosin tässä meillä on käskynä pelkkä odota) Cava pylly heiluen istuu ja sen jälkeen parantaa asentoaan peruuttamalla kunnes seinä tulee vastaan ja siellä sitten onnesta täristen odottaa ruokaansa. Söpö tapa kylläkin. Ruokaansa odottaa jo paremmin, tällä viikolla olen ensimmäisiä kertoja antanut Kodalle ja Cavalle ruuan samaa aikaa ja vaatinut molempia odottamaan kunnes vapautan ne kupeillensa. Koda toki osaa tämän jo, mutta pentu on aiemmin ollut niin päätön ruokailutilanteissa, että ovat syöneet eri tilassa tai eri aikaan Kodan kanssa. Nyt näyttäisi siltä, että sopuisasti pystyvät syömään samassa tilassa samaan aikaan. Toki vahdin siinä vieressä, ettei Cava mene maistelemaan Kodan lautaselta.


Keskiviikkona käväisin M&M:ssä ostamassa shelteille ruokaa ja samalla nappasin Cavalle mukaan uuden lelun ja naksuttimen. Meidän vanha naksutin on musta (väärän värinen!), joten tarvittiin tietysti uusi vaaleanpunainen (oikean värinen) tilalle. Olen tykännyt meidän uudesta naksuttimesta kauheasti, se on tosi näppärän kokoinen ja siinä on kiva lenkki, jonka saa ranteeseen. Naksuttimessa on myös hieman pienempi ääni kuin meidän aikaisemmassa, joten se on sisällä treenatessa ainakin tosi kiva. Uusi lelu oli kovasti saman tyylinen kuin meidän yksi aiempikin lelu ja ollaan nyt näillä kahdella lelulla treenattu leikkimistä lisää ja sujuu kokoajan paremmin. Cava vaihtaa lelulta toiselle nyt tosi hyvin jo mun vihjeestä ja leikkii kivasti. Kotona sen leikkiminen on niin varmaa ja rohkeaa. Ollaan leikitty nyt myös muissa paikoissa ja hyvin on sujunut. Hallilla oli kuitenkin maanantaina selkeästi haasteita eikä leikkinyt niin innokkaasti, vaikka ihan hyvin tarttuikin leluihin. Ehkäpä hallilla oli vielä vaan niin paljon häiriötä (viereisellä kentällä agilityä, uusia koiria, uudet hajut, uusi paikka, ja ehkäpä minua itseänikin hieman jännitti kun olin ekaa kertaa yli vuoden tauon jälkeen ohjatuissa treeneissä).

Remmilenkkeilyssä ollaan otettu tällä viikolla selkeää edistystä ja en voisi olla tyytyväisempi. Olen ollut itseeni tosi tyytyväinen, sillä olen ollut tosi rauhallinen ja varannut jokaiselle remmilenkille oikeasti riittävästi aikaa pysähtelyyn ja pennun koulutukseen. Aamulenkit ovat varmaan pahimmat, sillä Cavalla on silloin selkeästi tosi paljon virtaa ja se ei millään jaksaisi ja malttaisi kävellä nätisti ja tuntuu, että sen keskittyminen pomppii asiasta toiseen kokoajan. Oon kaikki lenkit pyrkinyt tekemään niin, että kävellään hetki remmissä (n. 500-800m, kesto sitten riippuu pennun mielialasta) ja sitten vapaana juoksemista metsässä/pellolla. Sen jälkeen kotiin päin suunnilleen sama matka. Kotiin päin mentäessä on ollut meno hieman helpompaa, kun on päässyt juoksemaan vapaana ja purkaamaan pahimpia energioita. Oon palannut hieman taaksepäin remmilenkkeilyharjoituksissa ja palkannut tiheämmin ja se on selvästi tuottanut tulosta. Alkuun on aina 50-100m aikamoista sekoilua, mutta sen jälkeen helpottaa ja loppulenkki on melkeimpä miellyttävä. Remmilenkkeily on hyvää malttiharjoittelua sekä Cavalle että itselleni. Vielä on matkaa siihen minulle kelpaavaan remmikäytökseen, mutta oikealla polulla ollaan. Jonkun verran täytyy antaa pennulle vielä anteeksi kun ei sen keskittyminen riitä ja usein se saattaa innostua jostain hajusta/kepistä tms. niin paljon, että unohtaa vallan mitä ollaan tekemässä. Yksin ollessa lenkkeilee jo ihan super nätisti, mutta heti jos mulla on Koda mukana tai äidinkin sheltit matkassa niin Cavan innostus pomppaa sellaisiin sfääreihin, että keskittyminen on tosi hankalaa. Onneksi meidän sheltit ovat olleet tosi nätisti ja kärsivällisesti pennun kanssa ja kiltisti tassuttelevat vähän takaviistossa, että olen saanut pentua kouluttaa. Nyt olen kuitenkin ottanut pentua enemmän shelttien kanssa lenkille ja siellä ollaan harjoiteltu ja pikku hiljaa alkaa se maltti löytyä niilläkin lenkeillä. Ainakin tämä viikko sujunut hienosti.

Jonkun verran Cavan kanssa pitää vielä lenkkeillä yksinkin, sillä se on hieman epävarma ohittaja yksinollessaan. Kodan kanssa se harvoin edes huomaa muita koiria vaan tassuttelee tyytyväisesti Kodaa seuraten ohitse.


Tänään suunnattiin illalla taas Mustin&Mirrin pentutreffeille. Oltiin sovittu viime viikolla, että Cava voi tänään ostallistua pienten koirien ryhmään kun on kovin ujo ollut vaikka onkin enemmän keskikokoinen tai jopa iso pentu. Mentiin tänään siis pienten pentujen sekaan leikkimään. Paikalla oli Cavan lisäksi westie, cirneco dell'etna ja amerikankarvatonterrieri. Cavaa jännitti aluksi kovin ja alkuun ihmeteltiin muita aidan toiselta puolelta. Sitten Cava pääsi yksi kerrallaan tutustumaan pentuihin ja siinäkin alkuun ujosteli kovin. Ei kuitenkaan ollut erityisen pelokas sillä pystyi kokoajan syömään ja kävi rennosti makoilemaan sivummalle kun muut eivät tulleet sen iholle.

Kun sai omassa rauhassa ihmetellä niin yllättäen innoistuikin hippasille ensin cirneco dell'etna pennun kanssa ja lopuksi vielä westiepennun kanssa. Ei pahemmin ottanut itseensä vaikka erityisesti westie käytti aika laajasti ääntään ja haukkui turhautumistaan kun se ei tietenkään saanut Cavaa kiinni kun Cavalla on tuota jalkaa vähän enemmän kuin pikkuisella terrieripennulla. Erityisesti tuon cirneco pennun kanssa Cavalla osui kemiat hyvin yksiin ja ne pääsivät vielä telmimään lopuksi lisää. Cava oli treffien jälkeen tosi onnellisen ja rennon näkönen ja oli ihanaa kun se rohkaistui hippasille ja selvästi tykkäsi kun tajusi, että hei täällä on kavereita ja näiden kanssa voi juosta.

Leikkitreffien loppuun tehtiin vielä rauhoittumisharjoituksia ja Cava oli tosi rennon ja tyytyväisen oloinen ja jaksoi hyvin keskittyä mun kanssa tekemiseen vaikka leikkikaverit olivat siinä ihan vieressä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!