keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Cava 5kk!

Mun ihana pieni tyttönen on jo 5kk vanha. Hurja miten nopeasti aika menee. Yhteistä taivalta takana vasta kolme kuukautta ja silti tuntuu, että tuo musta tättähäärä olisi ollut täällä aina. Niin vaivattomasti se on meidän arkeen sopeutunut. Säkäkorkeutta on tänään mitattuna juurikin 43cm, eli maxiluokat täältä tullaan! Painoa himpan yli 12kg. Tuntuu varsin sopivalta omiin käsiin tällä hetkellä ja voi jukra mitkä lihakset neiti on kasvattanut. Ihan käsittämätöntä, luulin ettei pennuille juurikaan lihakset kasva! Kovin sieväksi on neiti kaikkiaan kasvanut. Kuva on hieman huono, kokeilin ekaa kertaa etupalkkaa ja kyllähän se etupää valui sitten sinne palkalle ja kaiken lisäksi kameran tarkennus alkoi tökkimään. Pitäisi hankkia uusi runko, nykyinen on ikivanha ja kokenut jo kovia. Kaunis Cava kuitenkin.

Äiti olisi ilmeisesti toivonut mulle näyttelylinjaista aussieta. En ole pahemmin puhunut siitä, että Cava on käyttölinjainen, toki se on joskus tullut esille, mutta ei pahemmin ja nyt se jo hieman näkyy ulkomuodossa. Äiti totesi vähän pettyneenä, että hän luuli aussieita aivan eri näköisiksi. Luulin, että äitille olisi selvinnyt totuus jo joulukuussa kun hän oli Cavan kasvattajan sivuja selaillut, mutta ilmeisesti sitten pentuhöyryissä oli häneltäkin mennyt jotain ohi. Nyt "karu" totuus sitten paljastui :D haha, ja siis äitinikin mielestä Cava on huippu tyyppi ja kaunis neiti, mutta hieman vaan itseäni nauratti kun kävimme keskustelua aiheesta, miksi sillä ei ole karvaa ja se on noin silakka.


Yhteiset kuukaudet ovat tuoneet niin paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia omaan elämään. Cava on ollut valtavan opettavainen. Sille ei voi suuttua. Eilen oltiin aamulenkillä ja meno oli taas vähemmän hienoa ja hillittyä. Kumarruin hieman Cavan suuntaan ja sanoin tiukalla äänellä, että jos ei meno parane niin saa olla remmissä koko lenkin. Neiti hyppäsi minua naaman korkeudelle antamaan pusun. Niin joo, yritä siinä sitten pysyä tiukkana kun naurattaa ja hymyilyttää ihan mielipuolisena. Minulle on vielä täysi mysteeri, miten tälläiselle hupsulle söpöläiselle pystyisi olla tiukkana ja vaatia siltä asioita. Aika hyvin ollaan pärjätty, mutta kauhulla odottelen teini-ikää kun monsteri pääsee valloilleen ja itse en voi muuta kuin nauraa toiselle. 

Jotain se on kuitenkin oppinut, ihan huomaamatta. Eilen se oli iltapissatuksella vapaana ja bongasi fasaanin läheisestä pusikosta. Pinkaisi hirveällä raivolla linnun perään. Ehdin ajatella, että voi ei, sinne meni pentu. Cava kuitenkin yllätti, ensimmäisestä käskystä kääntyi tiukasti luokse ja ihan samalla raivolla ja vauhdilla juoksi mun luokse leikkimään lelulla kuin mitä oli lähtenyt linnunkin perään. Sai olla aika tyytyväinen pieneen. Toistaiseksi sillä siis on ainakin korvat mukana. 


Toinenkin rakennekuva pääsiäiseltä. Tässä vähän enemmän paketissa kun näkyi edessä jotain kiinnostavaa ja piti äkkiä stopata sitä tsiigailemaan. Mutta onhan se nyt ihan tajuttoman nätti tyttö! 

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Pentutoko 5/8


Hups. meidän blogi muuttumassa kovaa vauhtia pelkäksi treenipäiväkirjaksi. Kohta on tosin sairauslomaa tiedossa, joten sitten varmaan hiljenee tai tulee muita juttuja kuin vain treenejä. Cavan silmävaiva ei olekaan aivan yksinkertainen juttu ja vaatii näillä näkymin leikkaushoitoa. Ei olla vielä kuitenkaan päästy silmälääkäriä tapaamaan, joten en osaa itse sanoa mitään tarkempaa. Toivottavasti kuitenkin saataisiin silmälääkärille aika nopeasti ja sitten tiedettäisiin enemmän.

Tänään aloitettiin kurssilla Cavan kanssa. Viime kerralla oltiin saatu kotiläksyksi jäävät liikkeet ja niitä treenattiin alkuun. Meidän liikkeestä istumiset olivat ihan hyviä, eniten pitää taas jälleen kerran kiinnittää huomiota omiin apuihin -> ensimmäiseksi sanotaan suullinen käsky ja sen jälkeen tulee käsiapu ja käsiapu mielellään ylöspäin eikä niin, että "työnnetään" kädellä koiraa kohti. Näin siksi, että jos käsiapu tulee samaan aikaan (tai jopa ennen) suullista käskyä, koira oppii nopeasti yhdistämään toiminnan nimenomaan käsiapuun ja käsiavun häivyttämisestä tulee vaikeampaa. Istumisessa käsiapu ylöspäin, eikä koiraa kohti siksi, että näin koiralla pysähtyy etutassut ja liikkeestä istumisesta tulee täpäkämpi eikä niin, että koira ikään kuin peruuttaa istumaan (tällöin ei suoraan liikkeestä pysähdy).

Seuraavaksi otettiin liikkeestä maahanmenoa. Tehtiin nämä jäävät liikkeet siis kaikki niin, että minä peruutin ja Cava kulki siinä minun edessä ja siitä käskin ja autoin oikeaan asentoon. Maahanmenot olivat ihan kivoja, mutta niissä oli melko paljon apujä käytössä. Nyt pitäisi kuitenkin joka kerta hieman häivyttää apuja, ettei jäädä niihin liikaa kiinni. Kokeillaan nyt tällä viikolla treenata maahanmenot sille tasolle, ettei enää tarvitse käsiapua lainkaan vaan teen ainoastaan niin, että joustan polvilla alaspäin "maahan" käskyn jälkeen. Tehtiin tälläisiä muutama toisto ja nämä sujui ihan ok, mutta vaativat vielä vahvistusta. Sitten pikkuhiljaa häivytetään sitä kyykistymistä niin että lopulta pystyn seistä suorassa ja Cava menee maahan. Hienosti Cava kuitenkin teki ottaen huomioon, että ollaan treenattu näitä ihan hirvittävän vähän.

Viimeisenä tehtiin vielä liikkeestä seisomiset. Näissä saatiin hyvänä vinkkinä tehdä niin, että kun Cava on tulossa minua päin n. metrin päässä musta niin käsken "seiso" ja heti perään heitän Cavan etujalkojen väliin namin. Saatiin pari tosi hienoa toistoa tehtyä näin ja Cava tuntui tajuavan jutun sata kertaa paremmin kuin mitä se on tajunnut kun olen itse sitä treenannut. Tällä taktiikalla pyritään siis nyt vahvistamaan nopeaa stoppausta ja tosiaan apujen häivyttäminen tässäkin tulee pian ajankohtaiseksi. Nyt kuitenkin pari viikkoa treeniä alle näiden jäävien kanssa, vaikka ne eivät todellakaan mitään omia lemppari liikkeitäni olekkaan ja siksi varmaan jääneetkin nolostuttavan vähälle huomiolle.

Tämän jälkeen hieman huilia ja kouluttaja kovasti muistutteli, että Cava on vasta kohta 5kk vanha, eli tärkeintä edelleen saada sen asenne pysymään kohdallaan (iloisena ja innokkaana, ei liian tosikkona) ja treenata vahvat pohjat eri liikkeisiin. Yksityiskohtia ja kokonaisia liikkeitä ehditään treenata myöhemminkin. Eli edelleen treenataan ainoastaan vaan liikkeiden osia, eikä esimerkiksi aloiteta/lopeteta liikkeitä perusasentoon. Perusasentoon voi toki alkaa jo treenata malttia ja pysymyistä ja keskittymistä, mutta sitä omana juttuna - ei muiden liikkeiden yhteydessä.

Huilitauon jälkeen otettiin vauhdikkaampia liikkeitä loppuun. Ensin vauhtinoutoa metallikapulalla. Tämä sujui niin supermahtavasti, että otettiin ainoastaan kaksi toistoa. Cava otti kapulan tosi nätisti suuhun - ei mitään leikkimistä kapulan kanssa. Toi kapulan reippaalla laukalla minun luokse ja vaihtoi hyvin käskystä leluun ja leikki riehakkaasti palkaksi. Koska tämä sujui niin hyvin en halunnut ottaa montaa toistoa vaan vaihdettiin kapula puiseen. Sen kanssa ollut ongelmana se, että Cavan mielestä kapula on hieman liian kiva -> tämän huomaa siinä, että toisinaan kapulalle päästyään saattaa hieman leikkiä kapulalla, töniä kapulaa tai muuta vastaavaa. Ei myöskään vaihda puista kapulaa niin helposti leluun. Tässä saatiin ohjeeksi tehdä nyt kuuriluontoisesti hetken aikaa ihan lyhyeltä matkalta kapulan noutoa ja niin, että kun Cava kääntyy kapulan kanssa minun luokse niin heti lelu esiin ja sen jälkeen hurjat leikkibileet. Palkkaaminen tässä nyt suurimpaan huomioon, ideana nostaa lelupalkan arvoa ja tehdä Cavalle hieman kiire fiilis palata kapulan kanssa minun luokse, jolloin ei jää aikaa kapulaleikkeihin. Tehtiin näillä lyhyemmillä matkoilla muutama toisto ja ne oli kivoja kaikki, joten selkeästi toimi meille. Toki ei jätetä pitemmältä tehtäviä vauhtinoutojakaan täysin pois, mutta keskitytään nyt hieman lelupalkan arvon nostamiseen ja koiteteaan saada kapulasta vaan sellainen neutraali minulle palautettava juttu.

Cavan silmä on aika hurjan näköinen, tiedän! Ell kuitenkin sanoi, että ainoastaan ns. kauneusvirhe eli voidaan touhuta ihan normaalisti ja ei kannata turhaa rajoittaa pennun menoa. Toki tietysti pentua seuraten, mutta ainakin toistaiseksi voidaan elää normaalia elämää. Eikä silmä kyllä ole Cavaa tuntunut lainkaan häiritsevän.
Loppuun vielä yksi pidempi ja yksi lyhyempi luoksetulo. Molemmat olivat ihan mahtavia. Tosi vauhdikkaita ja lennokkaita eikä matkan pituudella ollut mitään eroa. Cavasta oli taas siisteintä ikinä olla treenaamassa ja itsellekkin jäi tosi hyvä fiilis meidän treeneistä. Nyt tehdään sitten vaan lisää jääviä liikkeitä ja muistetaan pitää treenihetket kivoina ja lyhyinä pentutreeneinä, ei liian vakavina ja pitkinä vielä (tai toivottavasti ei ikinä tule tehtyä liian vakavia treenejä). Huisin kivat treenit taas ja ollaan kyllä saatu niin hyviä neuvoja meidän kouluttajalta, että näillä eväillä on ollut hyvä lähteä pennun kanssa tutustumaan tokoon. Ei ole ollut tylsiä treenejä ja vauhtitypy on saanut kyllä rallatella treeneissä ihan sydämensä kyllyydestä eikä ole tarvinut tehdä pelkästään tylsiä malttiharjoituksia. Minikiituri on saanut painella menemään noutoharjoituksissa, ruututreeneissä ja luoksetuloissa ihan kyllä niin lujaa kuin tassuista pääsee.

Tältä pieni työmyyrä näyttää treenien jälkeen. Onnellinen ja väsynyt <3 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

HSKP pentukurssi 1/4

Olin täysin unohtanut, että olin ilmoittanut Cavan Helsingin seudun kennelpiirin pentukurssille. Maanantaina saatiin kuitenkin sähköpostia, että olimme mahtuneet kurssille ja lisätietoja kurssista sekä kurssiohjelma. Cavan yksi siskoistakin on samalla kurssilla, joten mukavaa! Kurssi vaikutti sisältävän melko paljon ihan perusasioiden läpi käymistä, suurin osa Cavalle jo tuttuja juttuja. Vaikutti ehkä enemmänkin joltain arkitottelevaisuuskurssilta ohjelman perusteella kuin varsinaiselta tottelevaisuuskurssilta. Eipä se tosin haittaa, arkijuttujakin on tärkeä treenata ja päästäänpähän ainakin uuteen halliin ja uusien koirien keskelle harjoittelemaan, häiriötreeniä kun ei voi koskaan tehdä liikaa.

Ensimmäisellä kerralla kurssiohjelmassa oli:
- käydä läpi erilaisia koulutusvälineitä
- miten reagoida koiran ei-toivottuun käyttäytymiseen ja miten luoda koiralle kotisäännöt -> luvan kysyminen
- koiran käsiteltävyys ja rentouttaminen (motivointi, koulutussanasto, äänenkäyttö, käskystä vapauttaminen ja palkitseminen)
- leikkiminen
- kontaktin luominen: makupala suusta
- takana/sivulla hallitusti kulkeminen
- aktivointi: hyppy jalan yli, ryömiminen jalan ali, pyöri, kasi
- istu, maahan
- iloinen luoksetulo (suora)

kuinka fiksulta voi lapsikoira näyttää?
Alkuun olikin melko pitkä pätkä ihan teoriaa kun kouluttaja höpötteli ja pentujen kanssa vaan istuskeltiin. Cavalle oli todella hankala rauhoittua tässä. Jouduin melkeimpä koko ajan palkkaamaan sitä ihan pienistäkin onnistumisista ja hieman levottomana se pyöri ja hyöri. Huomaa, että ollaan tehty viime aikoina paljon asioita tarjoamisen kautta, joten se yritti siinä istuskellessa tarjota siis kaikenlaista. Lopulta onneksi rauhoittui ja rentoutui ihan kivasti. Otti vieressä olevasta siskosta melkoisesti häiriötä, ja vähän väliä kuikuili, että mitäs se sisko puuhastelee ja eikös nyt jo voitaisi painia keskenään :D VOI PENTU! Niin ja mainittakoon, että sisko osasi kyllä rauhoittua oikein nätisti.

Alkuhöpinöitä en tässä nyt käy pahemmin läpi, sillä suurin osa meni itseltäni hieman ohi koska Cavalla tuntui olevan muurahaispesä pyrstön alla. Siihen tahtiin se ainakin heilui ja hillui ja sain keskittyä ihan kyllä täysillä siihen, että pentu malttaa odotella. Käytiin kuitenkin ihan perusasioita vaan läpi, monellako kyseessä on ensimmäinen koira, miten palkata koiraa, rankaisua ei käytetä, makupala koulutus on se mitä kurssilla opetetaan jne.

Koiran kanssa touhuaminen aloitettiin leikkituokiolla. Cava tietysti leikki tosi nätisti ja innostui jo pelkästään lelun näkemisestä. Leikittiin ihan itsekseen siis koiran kanssa kouluttajan ohjeiden mukaan. Koiralla piti olla hauskaa ja sen piti pystyä leikkiä välittämättä muista koirista. Cavalla ei ollut mitään ongelmaa, päinvastoin se oli ihan intona kun tajusi, että tehdään hallissa muutakin kuin hengaillaan ja kuunnellaan jotain höpinää. Kouluttaja kehuikin meidän leikkimistä ja otti meidät tässä esimerkiksi ja kehoitti muita katsomaan, että tämä on se mihin pyritään. Jes, leikkitreenit siis ainakin tuottaneet tulosta!

Seuraavaksi treenejä jatkettiin kontaktiharjoittelulla. Olen tehnyt Cavalle nolostuttavan vähän ihan vaan pelkkiä kontaktiharjoituksia ja se vaikutti olevan vähän pihalla. Harjoitus tehtiin niin, että molemmissa käsissä oli namipalat ja kädet olivat sivuilla aika lähellä vielä kroppaa. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus siirtyä siihen, että kädet voivat olla niin kaukana kropasta kuin mahdollista ja koira silti katsoo silmiin. Cava ei oikein tajunnut, että miksi mulla oli ne kädet nyt siinä sivulla ylhäällä. Se välillä katsoi niitä hämillään ja sitten jatkoi taas silmiin tuijottamista. En tiedä oikein miten onnistuttiin, ollaan niin eri tyylisesti treenattu kontaktia aiemmin, joten tämä tuntui molemmille vähän hassulta. Oon tehnyt näin aiempien koirien kanssa kyllä ja ihan hyvä tekniikka, joten voitaisiin kyllä muutamia treenejä ainakin kotona tehdä näin ja vahvistaa tuota kontaktia vielä lisää. Ihan hyvältä se nyt jo vaikutti, mutta tuskimpa se voi koskaan olla liian vahva. Kontkatin harjoittelu olikin ainut asia mitä tältä kurssilta tuli kotiläksyksi. Tehtiin myös muutamia kontaktiharjoituksia liikkeessä, Cava oli näissä paljon etevämpi. Tosin vauhti hieman nousi liikaa ja kontaktiharjoituksiin sekoittui hauskoja riemupomppuja. Hihi, hienosti ja hillitysti ei selvästikkään ole meidän juttu.


Tämän jälkeen tehtiin pieni hetki istumisia ja maahan menoja. Kurssilla olisi vissiin ollut tarkoitus tehdä asennonvaihdosten tavalla näitä, eli ensin istumaan ja siitä maahan ja sitten taas istumaan jne. Halusin itse kuitenkin vahvistaa Cavalle maahanmenoja niin, että se menee etupää edellä, joten tehtiin vähän ehkä erilailla, mutta eipä sen niin väliä. Istumiset ja maahanmenot sujui tosi kivasti ja enää istumisissa ei esiinny hirveästi peruuttamista ja taaksepäin valumista vaan ne olivat täpäkät ja suorat. Käskysanat Cava myös tunnistaa jo, joten nyt vaan lisää luottoa taitopentuun ja käsiapuja häivyttämään.

Tämän jälkeen otettiin jalan ali ryömimisiä ja jalan yli hyppäämisiä. En tehnyt kuin kerran tuon jalan yli hyppäämisen ja muuten vaan ryömimisiä kun se oli Cavalle selvästi vähän vaikeampaa. Nämä meni silti kivasti ja saatiin hyviä toistoja. Ei olla tätä aiemmin harjoiteltu, joten meille ihan uusi juttu.

Tämän jälkeen otettiin muutamia ohitusharjoituksia. Cava hieman ihmetteli, mutta kehujen voimalla teki tosi kivoja pätkiä. Oli kontaktissa ja häntä heilui iloisesti. Niin ihana murunen. Tässä oli ajatuksena, että tehdään erilaisia kohtaamistilanteita ja koirat sitten kulkevat nätisti sivulla tai tarvittaessa vähän omistajan takana. Tämän jälkeen tehtiin muutama pentuluoksetulo. Ohjaaja piti pennuista kiinni ja itse juostiin karkuun samalla pentua huutaen. Meillä tämä sujui hyvin ja nopeasti. Juoksin pienen matkan ja ohjaaja päästi Cavan tosi nopeasti irti kun se veti niin kovasti minun perään. Cava juoksi vauhdissa hieman ohi, mutta palasi nopeasti minun luokse hurjaan narupalloleikkiin.

Luoksetuloharjoituksiin lopetettiin kurssikerta ja sen jälkeen suunnattiin Cavan siskon ja äidin kanssa pienelle kävelylle. Siskon kanssa tuli hyvät painit aikaiseksi ja Cava joutuikin suihkuun, sillä oli sen verran mutainen pieni. Ensi viikolla sitten toivottavasti päästään taas uudestaan. Cavan silmävaiva uusi, joten joudutaan ensi viikolla ottamaan yhteyttä silmälääkäriin ja mennä tarkempiin tutkimuksiin. Vielä olen itsekkin hieman epätietoinen, että mitä seuraavaksi, mutta kirjoittelen postausta sitten, kun ollaan päästy silmälääkärin vastaanotolle ja saatu enemmän infoa.

korvien omaa elämää :D 

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lapseni on leluaddikti

Sain tänään vihdoinkin siirrettyä kuvia koneelleni ja hieman hymähdin, sillä oli vaikea löytää kuvia, joissa lapsikoira olisi ilman rakkaita lelujaan. Meillä lojuu kymmeniä leluja lattialla koko ajan, muutamia leluja on ainoastaan treenirepussa ja ne kaivetaan esille vain treenatessa. Suosikkileluja Cavalla ei juurikaan ole, ehkä ne meidän treenilelut ovat sellaisia spessumpia sille. Muuten se tykkää leikkiä ihan kaikenlaisilla leluilla. Pehmoleluja on eniten. Kilttikin Cava on ollut lelujensa kanssa eikä ole vielä onnistunut yhtäkään lelua tuhoamaan. Kantelee niitä ja mussuttaa suussa, mutta toistaiseksi kaikki ovat pysyneet ehjänä.

Mieluiten Cava leikkii itsekseen. Toisinaan se raahaa leluja myös minulle yhdessä leikittäväksi, mutta kotona se usein kaivautuu jonnekkin syrjempään lelut kainalossa ja puuhastelee itsekseen. Kodan kanssa Cava leikkii vetoleikkejä, mutta Koda voittaa sen ainakin vielä toistaiseksi ja Cava tuntuu hieman harmistuvan siitä. Huono häviäjä selkeästi :D Cava on myös hieman turhan omistushaluinen lelujaan kohtaan ja se selkeästi ärsyyntyy jos joku muu kehtaa leikkiä sen leluilla. Silloin se menee aina omistajan elkein vaatimaan leluja itselleen. Toistaiseksi sheltit ovat vielä palauttaneet sen maan pinnalle ja Cava tyytyy leikkimään jollain toisella lelulla ja kateellisena katsoo kun toinen saa leikkiä sillä "paremmalla" lelulla.

Ulkona meillä on leluja nykyään melkein aina mukana, sillä Cava on hieman liian innokas ja raju leikeissään. Koda ei nivelrikkonsa kanssa enää pysy leikeissä mukana, Capon mielestä pentu on edelleen aika ällö ja Capo taitaa mielessään suunnitella myynti-ilmoitusta tyyliin "myydään typerä pentu, maksu nakeilla ja lihapullilla", Nemollakin vauhti jo vanhuuden myötä hidastunut ja se tyytyykin yhteislenkeillä enimmäkseen komentamaan Cavaa takaisin ruotuun. Välillä toki sheltitkin innostuvat Cavan kanssa spurttailemaan, mutta silti niillä on kovin erilaiset liikunnantarpeet. Cava siis saa kannella ja leikkiä leluillaan, ettei aivan meidän vanhuksia kiusaisi. Toistaiseksi tämä on toiminut hyvin. Lenkillä lelut myös vähentävät keppien repimistä, pureskelua ja tuhoamista, joten saavat kyllä jatkossakin kulkea mukana. Yhtään lelua ei ole myöskään joutunut hukkaan, eli aika tarkka on pikkuneiti omaisuudestaan.



Kasvattajalta penturepussa saatu narulelukin vielä ehjänä ja edelleen kovin rakkaana <3



Cavan uusin suosikkilelu. Taitaa tehota kutiseviin hampaisiin :) 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Pentutoko 4/8


Tänään taas käytiin Vantaan Kivistössä tokoilemassa pikkupossun kanssa ja oli kyllä niin mukavaa. Tällä kertaa oltiin toisena vuorossa, joten alkuun hieman hengailua ja tehtiin omatoimisesti juttuja. Lähinnä leikkimistä ja muuta. Cavalta lähtee hampaita hurjasti ja siinä leikkiessä lähtikin yksi poskihammas ja meidän ihana vaaleanpunainen narupallolelu on nyt aivan verinen :D Voih! Kulmurit ovat vielä tiukasti kiinni, joten kovasti ollaan koitettu leikkiä, että alkaisivat edes heilumaan. Siskoilta on jo kuulema kovasti kulmuritkin irronneet. Tosin, eipä tässä vielä ole kiire kun pysyvät kulmahampaatkaan eivät ole lainkaan näkyvissä.

Kun päästiin kouluttajan silmän alle aloitettiin taas vauhtinoudolla. Tällä kertaa mukana oli metallinen noutokapula, sillä meillä on sen kanssa ollut hieman haasteita. Cava ei niin kovin mielellään ottaisi moista suuhun, mutta saatiin pari hyvää toistoa. Ihan kivasti se siis ottaa metallinkin suuhun, mutta puisen kapulan kanssa on selkeästi reippaampi ja villimpikin. Metallia kohtelee varsin nätisti, mutta siihenkin voisi tulla hieman sellaista reippautta ja iloisuutta. Nyt fiilis on lähinnä "woohoo kivaa juosta kapulalla. Eww mikä tämä on? Ok no viedään kuitenkin äiskälle". Yhden kerran pudotti kapulan vahingossa matkalla, mutta palasi kyllä nätisti hakemaan sen oma-aloiteisesti. Ei otettu montaa toistoa, sillä halli on aika kylmä joten kapulakin kylmeni nopeasti. Ennen noutoharjoittelua lämmittelin kapulaa nimittäin käsissäni niin, että se oli ainoastaan vähän viileä.

Saatiin tässä kotiläksyksi jatkaa näitä vauhtinoutoharjoitteluja ja liittää nyt mukaan jo käskysana, jolla tulevaisuudessa haluan Cavan kapuloita noutavan. Lisäksi voidaan tehdä näitä niin, että vien kapulan valmiiksi ja lähetän Cavan kapulalle noutamaan, Cavan kun ei selkeästikkään tarvitse nähdä sitä kapulaa lentävän vaan juoksee myös maassa olevalle kapulalle mielellään. Lisäksi saatiin ohjeeksi pidentää matkaa. Cavalla on ohjatun noudon kapulan kanssa esiintynyt pientä kapulalla leikkimistä suulla ja siinä saatiin vinkiksi tehdä harjoituksia niin, että kun Cava juoksee kapulalle (leikkiminen kapulalla yleensä alkaa heti siinä kun nostaa kapulan maasta) niin lisätään vauhtia kapulan palautukseen joko kutsumalla Cavaa luokse tai lähtemällä itse karkuun. Lisäksi saatiin kotiläksyksi tehdä ihan vaan nostoharjoituksia sekä ohjatun kapulalla että metallilla. Ollaankin näitä jonkun verran tehty ja kivasti sujuu, joten jatketaan niitä.

Seuraavaksi katsottiin, että miltä meidän perusasento näyttää tällä hetkellä. Cava on edelleen hieman liian edessä (vähän siinä rajalla, ettei ainakaan saa tästä enää yhtään tulla edemmäksi), mutta parempi kuin aikaisemmin ja edelleen saatiin kehuja siitä, että se itse hakeutuu tosi hyvin oikeaan paikkaan ja on kivan suora. Meillä on ollut kotona hankaluuksia tehdä muutamia sivuaskeleita niin, että Cava itse korjaisi asentoa ja hakisi uudelleen oikealle paikalle. Katsottiin nämäkin läpi. Kouluttaja totesi, että Cava hakee hyvin oikeaan paikkaan, mutta tällä hetkellä sen on selkeästi hankala hahmottaa missä sen takajalat menee eikä se sen vuoksi korjaa paikkaansa riittävästi pyllyllään. Cava onkin aikamoisessa koipeliini vaiheessa tällä hetkellä. Saatiinkin ohjeeksi jättää tämä tauolle nyt ainakin 2-4 viikoksi ja katsoa sitten uudelleen. Kropan hallintaa ja erityisesti takapään hahmottamista voidaan kuitenkin harjoitella esimerkiksi tempuilla ja peruuttaminen tuntuisi nyt sopivalta. Otetaan se siis tehotreeniin tälle viikolle ja koitetaan saada se kotona sellaiselle mallille, että päästäisiin ulos erilaisille alustoille sitä testaamaan. Peruuttamiseen voidaan sitten ulkona ottaa lisähaastetta niin, että Cava peruuttaa lumessa, epätasaisella alustalla, metsässä jossa korkeampaa aluskasvillisuutta, ylämäkeen jne.

Tehtiin lisäksi seuraamista niin, että imutin Cavaa pienellä ympyrällä vastapäivään ja koitettiin siinä saada se kääntämään pyllyään. Pidin kättä liioitellusti niin, että Cava käänsi päätä poispäin minusta ja silloin sen takapuoli kyllä toimi aika kivasti, mutta joissakin kohdissa oli tässäkin hapuilia. Eli siis selkeästi sille nämä jutut ovat nyt hankalia ja johtunee varmasti tuosta koipeliinivaiheesta. Ei siis kiusata sitä hirveästi näillä hetkeen vaan katsotaan uudestaan sitten, kun Cavalla on paremmat mahdollisuudet näissä onnistua.

Tämän jälkeen käytiin läpi, missä vaiheessa meidän jäävät liikkeet ovat. Voih, meidän heikkous todellakin. Cava varmasti osaisi jo hyvin ellen itse olisi ollut niin laiska näitä treenaamaan. Ollaan tehty erotteluharjoituksia ja ne sujuu ihan hyvin. Aika paljon on edelleen käsiapuja käytössä. Nyt nämä(kin) tehotreeniin ja ensi viikolla toivottavasti näkyy jotain edistystä. Tällä viikolla koitetaan treenata näitä niin, että peruutan ja Cava kävelee mun edessä suoraan eteenpäin ja siitä sitten käsken sitä istumaan/maahan/seisomaan. Erityisesti istuminen nyt tehotreeniin kun sitä ollaan vähiten harjoiteltu ja meillä on siinä istumistekniikassakin vähän hiomista.

Loppuun otettiin vielä yksi pentuluoksetulo niin, että kouluttaja piti Cavaa kiinni ja kutsuin sen luokse. Pentu oli super, juoksi niin täyttä vauhtia riemuissaan luokse. Sitten hurjasti leikkimistä ja kehumista ja lopetettiin oikeastaan siihen. Tuossa tuli jo niin paljon tehtyä, että ei enää loppuaikana tehty muuta kuin hengailtiin hallissa ja otettiin pari rauhoittumisharjoitusta ja leikkimistä kun vielä viimeiset tekivät kouluttajan kanssa harjoituksia. Oli kyllä k-i-v-a-a! Pentu oli niin supersupersuper. Se on niin liekeissä aina tuolla hallilla, että itseä kyllä oikein huvittaa toisen riemu. Tuntuu, että hallilla Cava oikein skarppaa ja niin pätevänä suorittaa meidän tokon alkeita, että kyllä taas ajeltiin hallilta kotiin hymy korviin asti venytettynä vaikka nälkä (en ehtinyt syödä mitään ennen treenejä) ja väsymys (herätys oli ollut jo ennen 5) hieman painoivatkin itseäni, pentu olisi varmasti vetäissyt toiset samanlaiset treenit perään jos olisi saanut siihen mahdollisuuden. Työnarkki!

Huomenna käydään fyssarilla tsekkaamassa vauhtineidin kroppa, toivottavasti ei ole pahempia jumeja vaikka muutaman selkeän tällin tuo onkin saanut pomppiessaan ja loikkiessaan miten sattuu. Varmaan jotain jumia löytyy, mutta toivottavasti ei mitään isompaa. Cavan silmä on myös parantunut todella hyvin, on nyt jo täysin normaalin näköinen ja oloinen.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Silmävaiva ja takatalvi


Sieltähän se takatalvi iski tänne Etelä-Suomeenkin, vaikka kovasti oltaisiin toivottu keväisten ilmojen jatkuvan. Höh sanon minä. Cava tosin oli enemmän kuin riemuissaan ja palattiin remmikävelyn osalta sinne pahimpaan riekkumisaikaan. Tosin en ollut itsekkään parhaalla mahdollisella mielentilalla liikkeellä aamulenkillä, joten menkööt nyt sitten. Aamulla herätessäni ensimmäinen asia mitä huomasin oli nimittäin se, että Cavan silmä näytti todella oudolta. Siis todella oudolta ja kamalalta. Sydän meinasi särkyä ja itku tulla. Pikainen viestitys Cavan kasvattajalle ja soitto eläinlääkäriin hieman rauhoittivat mieltäni. Oli kyllä kamala odotella lähes kolme tuntia eläinlääkäriaikaa, mutta minkäs teet. Cava oli kokoajan tosi reipas ja ei välittänyt itse silmästä lainkaan ja muutenkin vaikutti hyväkuntoiselta.

Eläinlääkärissä Cava oli niin reipas, mieletön pentu! Antoi tutkia itsensä nätisti ja häntä huiskuten halusi pusutella kaikki klinikalla töissä olevat ihmiset läpi. Saikin tarjouksen jäädä sinne toimistokoiraksi kun on niin söpö ja reipas. Odotellessa makoili rauhassa mun jaloissa ja pöydällä tutkiessa alkuun oli hieman liian innoissaan ja häselsi, mutta kun tutkimukset jatkuivat niin kävi pöydälle pötköttämään ja antoi lääkärin laittaa tipat silmään ja tutkia silmää. 

Cavalla oli kyynelrauhanen pullahtanut ulos silmästä (tämä oli se mikä siinä silmässä näytti niin kamalalle), oletettavasti se on itse tassulla hangannut silmää ja sen seurauksena tuo rauhanen oli tullut ulos. Rauhanen saatiin takaisin paikoilleen ja syy silmän rähmimiseen ja kutisemiseen löytyi sitten puolestaan vilkkuluomen alta. Cavalla oli imukudoksessa selkeää turvotusta näkyvissä ja diagnoosiksi saatiin follikulaarinen konjuktiviitti. Ilmeisesti yleinenkin vaiva nuorilla koirilla/pennuilla, "päänsä joka paikkaan työntävillä vilkkailla koirilla" luki eläinlääkärin lapussa. Tunnistan kyllä pentuni tuosta lauseesta! Kyseessä on siis vilkkuluomen alaisten rakkuloiden immunologinen reaktio erilaisiin ärsykkeisiin (vesi, tuuli, hiekka jne). Rakkulat reagoivat ja aiheuttavat märkäisen siedekalvontulehduksen. 

Mietin, että olisikohan silmävaiva voinut tulla mahdollisesti meidän uintireissulta kun silmään meni varmasti vettä siinä uidessa. Toisaalta Cava kyllä työntää päätänsä ulkona kaikkiin mahdollisiin koloihin ja kaivamiinsa kuoppiin, joten sieltäkin voinut tulla jotain ärsykettä. Ilmeisesti tuo kuitenkin liittyy pennun immuunipuolustuksen kehitykseen. Harmillisesti vaiva on ilmeisesti melko herkästi uusiutuva, mutta toivotaan nyt, että meillä helpottaisi kahden viikon silmätippakuurin jälkeen. Muoks// vaiva siis saattaa uusiutua herkästi pennulle, mutta aikuisiässä pitäisi kyllä viimeistään loppua. Ostin Cavalle lisäksi silmähuuhdetta, jolla voin putsata silmiä juurikin vaikka uinnin ja metsälenkkien jälkeen kun on saattanut saada jotain ärsykettä silmiinsä, että vältyttäisiin tulehduksilta jatkossa.

Harmillista, että sattui juuri tälle päivälle kun meillä olisi ollut paljon mukavaa ohjelmaa tiedossa, mutta nyt sitten taidetaan jättää väliin kaikki ja ottaa tänään rauhallisemmin. Sunnuntaina olisi kuitenkin tiedossa mahdollisesti sisaruspainit, joten niitä odotellessa sitten. 

Tuossa näkyy tuo ulos pullahtanut kyynelrauhanen
Onneksi sain tänään aikaiseksi hakea meidän tilaamat ostokset berralta ja nyt treenaamaan! Ruutunauha vielä puuttuu ja tarvittaisiin isompia tötteröitä merkin kiertoa varten. 

torstai 17. maaliskuuta 2016

Uimassa

Eilen käytiin meidän lähellä koirauimala Sippurassa. Cava ei ole aiemmin uinut, joten tämä oli sille ihan uusi kokemus. Sippurassa tilat olivat melko pienet, mutta siistit ja toimivat. Alkuun koirat suihkuteltiin pahimmasta kurasta ja hiekasta ja irtokarvoista ja sen jälkeen henkilökunta auttoi meitä ensikertalaisia pukemaan pelastusliivit päälle. Heillä ei ollut mahdollisuutta uittajaan, joten ihan itsekseen saatiin selviytyä. Alkuun hieman jännitti, että mitenhän Cava mahtaa veteen reagoida.

Alkuun autoin Cavaa muutaman kerran rampille ja aluksi Cavaa tosiaan hieman jännittikin. Aika rennosti se kuitenkin pystyi olla ja vesi kiinnosti kovasti. Pikkuhiljaa se innostui pomppimaan rampille ja pois ja hengaili vedessä pidempää. Rampilla oli sen verran vähän vettä, että siinä pystyi itsekkin seistä ja auttaa koiraa. Aika nopeasti Cava innostui leikkimään leluilla ja oli jo tosi kiinnostunut kun kaverit olivat uimassa. Meillä oli siis mukana kaksi jo uimisesta innostunutta kaveria, joten Cava sai katsella toisilta mallia ja innostui siis lopulta itsekkin.

Lopuksi se hyppi jo riemukkaasti rampilta altaaseen hakemassa leluja ja taisi pisimmillää uida altaan puoliväliin asti. Hieno ja reipas pieni! Oli tosi kivaa ja uimapaikka oli meiltä vain muutaman minuutin ajomatkan päässä, joten tulee varmasti mentyä myös toistekkin.




keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevään ensimmäinen päivä

Niin ihanaa, aurinko lämmittää ja lumet sulaa kohisten. Toivottavasti ei enää mikään takatalvi yllätä vaan päivät jatkuisivat lämpiminä. Itse en ole niinkään talvi-ihminen, joten kevään tulo todellakin piristää ja parantaa omaa mielialaa. Aamulenkeillä on jo valosaa ja illatkin pitenevät päivä päivältä. Ei voi sanoa muuta kuin, että ihanaa ja ihan parasta.

Ulkoiltua on tullut nyt enemmän ja koirat ovat ainakin olleet tähän tyytyväisiä. Itseäni ei haittaa edes kuratassujen pesu pitkän lenkin jälkeen, koiria tosin hieman ällöttää. Cavakin muuten tykkää vedestä ja uittaa tassunsa jokaisessa lammikossa ja liian usein myös juomakupissaan, mutta tassujen suihkuttelu on sen mielestä ehdottomasti tosi ällöä.

Eilen Cava sai pitää vapaapäivän kun viime aikoina on tullut treenattua tosi paljon, ehkä jopa liikaa pennulle. Vapaapäivästä se ei ollut moksiskaan ja tänäänkin jäi rauhallisesti yksin. Koulusta tullessani kurkin hieman ikkunasta sisään ja pentu oli valinnut nukkumapaikakseen juuri sen kohdan mihin aurinko varmasti ihanasti lämmitti ja veteli silmät kiinni sikeitä. Ei herännyt edes mun ikkunan takana kurkkimiseen, joten rauhassa ja syvässä unessa oli. Ehkäpä sitä voisi nyt luottaa, että nätisti se osaa olla itsekseenkin. Iso tyttö tosiaan jo, vaikea uskoa!




Riittää sitä luntakin vielä...

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pentutoko 3/8


Tänään taas ajeltiin hallille tekemään Cavan kanssa tokoa Nina Mannerin valvovan silmän alle. Hallille päästyään Cava oli taas aivan fiiliksissä ja se selvästi tiesi, että hommia mennään tekemään. Voi ihana, mikä asenne! Tänäänkin kuitenkin hieman malttia ensin siinä pihalla ja sen jälkeen rauhallisella pissityksellä, minkä jälkeen vasta siirryttiin halliin sisälle. Hienosti sujui tänään hallin sisälle siirtyminen, vaikka ovella saikin kerran huomauttaa, että minä menen ensin ja rynnimällä ei pääse sisälle.

Cava sai tänään aloittaa treenaamisen. Tehtiin taas kahdessa pätkässä, ettei tule liian pitkä treenipätkä pennulle. Ensin otettiin vauhtinoutoa niin, että pidin Cavaa pannasta ja heitin sille kapulan. Kun Cava lähti tuomaan kapulaa minun luokse niin nappasin lelun esiin ja "jes" kehulla pennun oli tarkoitus vaihtaa kapula leluun. Cava ei meinannut vaihtaa leluun ainakaan kovin helpolla vaan juoksi lelun perässä kapula suussa hieman hämillään, että pitäisikö kapulaa nyt kantaa vai leikkiä lelulla. Hauska pieni. Itseäni hieman nauratti kun juoksentelin sitten ympyrää lelun kanssa ja koitin saada Cavan vaihtamaan kapulan leluun. Hyvin kyllä siirtyi kapulalta lelulle hurjasti leikkimään, kunhan ensin siis tiputti sen kapulan.

Tähän saatiin ohjeeksi tehdä niin, että jatkossa kun heitän kapulan niin odotan siihen asti, että kapula on maassa paikoillaan ja päästän Cavan vasta sitten irti. Saalisviettiä sillä oli aikalailla kiitettävästi ja lähti hyvin lennokkaasti kapulan perään. Lisäksi saatiin neuvoksi jatkossa tehdä tätä erilaisilla kapuloilla. Kevyemmillä, painavammilla, ohjatun kapulalla ja myös metallisella noutokapulalla. Tämä siksi, että Cava ei opi liikaa pelkästään yhden tyylisen kapulan noutoa vaan heti pienestä pitäen alkaisi noutamaan muitakin kapuloita. En usko, että tässä tulee olemaan ongelmaa Cavan kanssa, varsinkin jos säännöllisesti otetaan eri tyyppisillä kapuloilla tätä vauhtinoutoa. Pitoharjoitukset pitää toki sitten tehdä erikseen vielä. Cavalla oli tosi hyvä vauhti ja keskittyminen tänään tähän ja se oli oikein super hieno.


Vauhtinouto harjoitusten jälkeen otettiin seuraamista. Olen aloittanut Cavalle seuraamisen harjoittelun ihan vaan imuttamalla ja meidän kouluttaja sanoi sen olevan hyvä tapa alkeisharjoituksiin ja sitä voi tehdä huoletta ihan pienellekkin pennulle. Näytettiin muutama pätkä meidän imutus-seuruuta ja saatiin kommenteiksi ensinäkin, että mun käsi on taas liian edessä -> Cava edistää, toiseksi, että vauhti on liian hidas, olisi hyvä opettaa pentu ravaamaan heti alusta asti, sillä ravi on tyylikkäämmän, ryhdikkäämmän ja muutenkin hienomman näköistä kun laamamainen kävey/pahimmassa tapauksessa epämääräinen peitsaaminen.

Uusilla ohjeilla tehtiin vielä pari pätkää ja ne saivat myös kouluttajan hyväksynnän. Hienosti meni pieni. Kotiin saatiin vielä ohjeiksi vaihdella matkojen pituutta (aika itsestään selvää, mutta itsehän tapojeni orjana esitin meidän seuruupätkät kaikki lähes tulkoon askeleelleen saman mittaisina). Seuruuta voi tulla yhden askeleen verran tai sitten vaikka 13-15 askelta jo ja vasta sitten palkka. Ei otettu seuruuta vielä suoraan perusasennosta vaan tavallaan vauhdista nappasin pennun matkaan ja seuruutin sitä sitten siitä. Vielä ei ole välttämätöntä siis tehdä seuruuta niin, että se alkaa ja päättyy perusasentoon, mutta myös sellaisia seuruita voi ottaa mukaan. Loppuun tehtiin vielä yksi pätkä, jossa oli mukana loivaa kaarrosta. Vielä ei ole tarvetta tehdä tiukkoja 90 asteen kulmia pennun kanssa, mutta seuruuseen voi liittää loivia kaarroksia molempiin suuntiin tai imuttaa vaikka isoa ympyrää, jossa sitten tulee jatkuva loiva kaarre jompaan kumpaan suuntaan. Tämän jälkeen pidettiin pieni tauko ja päästettiin muita treenaamaan.



Tauolla tein Cavalle eteentuloja ja paikalla makaamista. Paikkamakuu sujui ihan tosi hienosti. Oon sanaton. Viereisellä kentällä tehtiin vauhdikasta aksaa ja keinu paukkui, koirat haukkui ja ohjaajat huuteli koirilleen ohjeita radalla, vieressä kaveri treenasi ruutua ja Cava vaan makasi ja tapitti mua silmiin. Sen keskittymiskyky ja häiriön sieto on kasvanut hurjasti viimeisten viikkojen aikana. Toki palkkasin Cavaa usein ja tehtiin ihan lyhyitä paikalla makaamisia, mutta silti - siisitä! Otettiin myös muutama istuminen ja sitten leikittiin hieman. Leikkiminen sujuu hallissa jo hyvin, eikä ensimmäisen kerran jännityksestä johtuvaa huonompaa leikkimistä ole näkynyt.

Tauon jälkeen aloitettiin treenaamalla merkin kiertoa. Cava on treenannut kiertoa lähinnä puunrungoilla, joten laitettiin sille agilityn pituusesteestä sellainen pitkä tolppa ja sen taakse kartio. Cava tajusi heti homman kun autoin sitä todella runsaasti (tuskin olisi mun apuja tarvinnut, mutta omaa epävarmuuttani hieman häsläsin siinä alkuun). Cava kiersi ensimmäisellä kerralla ravissa ja hieman pysähtyi merkin takana haistelemaan töttöröä ihmeissään, että mikäs tämä on. Toisella kerralla meni huimasti paremmin ja vauhtikin kasvoi kivasti. Toistoja tehtiin vielä pari lisää ja kaikki oli oikein hienoja ja vauhti oli hyvä.

Tässä saatiin ohjeeksi vähentää mun käsimerkkiä, mieluiten tilanteeseen, että sitä ei enää tässä tarvittaisi. Etäisyyttä voidaan myös kasvattaa joka treeni kerta vähän. Ensimmäinen toisto tosin kannattaa ottaa vielä aika läheltä, että muistaa mitä ollaan tekemässä. Lisäksi saatiin ohjeeksi ottaa tähän joku valmistelusana, esim. "missä merkki", jotta Cava itse etsii merkin ja sille tulee selväksi, mitä ollaan tekemässä. Tästä valmistelusanasta voi myös palkata, jotta siitä tulee itsestään merkittävä osa liikettä. Lisäksi saatiin ohjeeksi harjoitella merkin kiertämistä myös toiseen suuntaan (eri käskysanalla!). Aluksi niin, että lähetän Cavan vasemmalta kiertämään merkkiä myötä päivään ja oikealta kiertämään vastapäivään. Jossain vaiheessa sitten voi tehdä erotteluharjoituksta niin, että sen pitäisi pelkästä käskysanasta tietää, kumpaan suuntaan kiertää. Tämä siis vasta joskus paljon paljon myöhemmin. Merkin kierrossa, etenkin vauhdin kasvaessa, Cava hieman laajensi sen kaarrosta, eikä tehnyt tiivistä ja tiukkaa käännöstä merkillä. Tähän saatiin ohjeeksi heittää Cavalle palkka toiseen suuntaan. Eli kun lähetän Cavan vasemmalta kiertämään merkkiä myötäpäivään palkkaan sen lelulla tai namilla niin, että heitän palkan vasemmasta kädestä vasemmalle, jolloin Cava tiivistää kaarrosta. Kokeiltiin näitä pari ja toimi tosi hyvin.


Loppuun otettiin vielä pari kertaa ruutu harjoitusta. Tehtiin niin, että kouluttaja tiputti Cavalle lelun ruutuun niin, että Cava näki ja minä pidin Cavaa pannasta kiinni. Kun kouluttaja oli kävellyt ruudusta pois lähetin Cavan lelulle "ruutu" käskyllä. Toimi kivasti ja päästiin jo ottamaan ruutuun etäisyyttä, sillä Cava pinkaisi lelulle niin sanotusti täysillä. Tehtiin näitä muutamia toistoja ja joka kerta otettiin hieman lisää etäisyyttä. Saatiin ohjeeksi jatkaa ruututreenejä kotona ja mielellään useissa eri paikoissa. Erilaisilla alustoilla (sisällä, ulkona hiekalla, nurmella, asfaltilla, ja niin, että ruutu on nurmella ja koira lähetetään ruutuun hiekalta jne), erilaisia taustoja vastaan (aita, seinä, auto ruudun takana jne). Treeniä erilaisilla ruutunauhoilla, erilaisilla töttöröillä jne. Saatiin myös ohjeeksi tehdä lähetyksiä eri suunnasta, eli niin, että ensin juoksee yhdestä suunnasta ruutuun ja seuraavaksi sitten toiselta sivulta ja palkka on aina ruudun takaosassa -> tällä varmistetaan ettei opi hakemaan palkkaa aina tietystä kohdasta vaan hakeutuu ruudun takaosaan vaikka palkka olisi edellisellä kerralla ollut toisessa kohtaa kun ruutuun on lähetetty toiselta sivulta. Olipas vaikea selittää! Toivottavasti ymmärsitte mitä ajoin takaa tuolla. Saatiin myös ohjeeksi pidentää matkaa ihan rohkeasti aina kun tuntuu siltä, että sujuu hyvin.

Kouluttaja sanoi myös, että Cavalle voi tehdä avustajan kanssa niin, että avustaja heiluttelee lelua niin, että Cava huomaa sen ja sitten vapautan Cavan lelulle. Jos avustajaa ei ole niin voidaan tehdä joko niin, että käydään yhdessä viemässä palkka ruutuun tai sitten niin, että jätän Cavan odottamaan ja vien lelun ruutuun. Tähän saatiin myös ohjeeksi ottaa käyttöön valmistelusana ja palkata erikseen myös siitä, jotta siitä tulee itsestään Cavalle merkityksellinen juttu. Valmistelusanan kannattaa olla joku eri kuin sitten käskysana, eli meille varmaan valikoituu tässä valmistelusanaksi "neliö". Nyt sitten vaan odottelemaan maan kuivumista ja ahkeraa ruututreeniä. Niin siistiä, niin kivaa, niin mahtavaa, niin hauskaa. Kouluttaja kehui taas kovasti Cavaa, ihana ja hauska pentu, niin fiksu! Ja itse en voi kyllä olla muuta kuin samaa mieltä.

Tällä hetkellähän siis lähinnä rakennellaan Cavalle motivaatiota eri liikkeisiin ja sitä, että sen mielestä toko ja mun kanssa treenaaminen olisi siisteintä ikinä. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että yhtään mikään liike alkaisi muistuttamaan edes etäisesti valmista tokoliikettä. Olen niin iloinen, että kaverini vinkkasi minulle tästä Agility Akatemian tokokurssista ja päästiin nyt heti tosi hyvään oppiin. Ollaan saatu kurssilta jo nyt ihan mielettömän paljon hyviä neuvoja ja ohjeita ja olen niin innoissani. Erilaisiakin näkökulmia treenaamiseen tullut ja meillä on ollut niin kivaa.

Huomaa kyllä myös, että Cavalla on valtavasti kasvanut itseluottamus ja siitä on kuoriutumassa aikamoinen tokopossu jopa. Ruudun treenaamisen lomassa pidettiin pieni tauko kun kyselin kouluttajalta vinkkejä ja keskusteltiin muutenkin hieman ruututreenien jatkosta. Sillä aikaa yksi ryhmäläinen leikki koiransa kanssa hallin toisella puolella ja Cavahan pinkaisi täysillä sinne, että hänkin haluaa leikkiä mielummin kuin odotella tyhmiä ohjeita!!!! Kääks. No onneksi palasi kyllä mun tiukalla rääkäisyllä takaisin ennenkö ehti häiritsemään kaveria ja hieman olin itse jopa tyytyväinen, että Cava lähti. Siis en tietenkään halua, että se jatkossa pinkoo treenikavereiden luokse treeneissä, mutta pari viikkoa sitten Cavaa jännitti kovin kaikki koirat eikä olisi tullut kuuloonkaan, että se olisi vapaaehtoisesti juossut niiden luokse, joten huimaa edistystä tapahtunut ja miten rohkea siitä onkaan kasvanut.

Mun oma tokomotivaatio on taivaissa ja Cavan kanssa nyt vaan on hauskinta ikinä treenata. Se on niin tajuttoman ihana ja fiksu pentu. Suurimman osan ajan treeneistä hymyilen varmasti täysin idiootin näköisenä ja joka kerta on saanut nauraa Cavalle kun se niin innoissaan toheltaa menemään. Treeneistä ajan kotiin väsyneenä, mutta onnellisena, eikä treenien tuoma hymy haihdu naamaltani kuin vasta illalla nukkumaan kömpiessä. Ja usein hymyilyttää vielä seuraavana aamunakin. Ehkäpä toko voisi ihan oikeasti olla meidän juttu. Toko vaan on ihan tosi parasta just nyt! Ja sorry (not sorry) mun jatkuva Cava hypetys, mutta se nyt vaan on ollut niin huikea <3

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kuulumisia ja omatoimitreenejä


Tämä viikko on sujunut meillä tosi kivasti sekä omatoimitreenien että arjen osalta. Remmilenkkeily alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä miltä sen haluaisinkin näyttävän. Toki välillä on vieläkin intoa liikaa ja Cava ei malta keskittyä, mutta pääasiassa menee hienosti. Cava on oppinut hidastamaan vauhtia jos itse hidastan ja enää ei tarvitse pysähdellä jatkuvasti vaan pieni vauhdin hidastus saa sen heräämään ja palaamaan paremmin oikealle paikalle. Remmilenkkeily alkaa olla oikeasti aika kivaa, ainakin jos saadaan lenkkeillä ilman pahempia häiriöitä. Kimppalenkeillä on vielä haasteita, kun kaverien läsnäolo nostaa kierroksia hieman liikaa.

Ohituksia ollaan päästy tekemään aika kivasti. Kodan ollessa mukana lenkillä Cava on ohituksissa huomattavasti rennompi ja se saa selkeästi tukea Kodasta ja katsoo mallia siitä. Yksin lenkkeillessä sitä jännittää vielä kovin ja ohitettavat koirat kauhistuttavat jos tulevat liian lähellä ohi. Ollaan treenattu ohituksia luopumisen kautta ja se sujuu aika hyvin. Saa aina alkuun bongata ensin koiran ja sitten oon kehottanut Cavaa "jätä" käskyllä ottamaan kontaktia. Tämä sujuu tosi hienosti ja usein Cava ehtii tarjota itse kontaktia ennenkö olen antanut sille edes käskyä, joten remmilenkkeily alkaa todellakin olla kivaa!


Omatoimisesti ollaan treenailtu tällä viikolla aika vähän (vai paljon?), tuntuu että viikot menee tosi nopeasti ja ei ehditä viikossa tehdä kauheasti vaikka treenataan joka päivä pieni hetki. Ehkä pitäisi suunnitella treenejä paremmin ja miettiä, että mitä minäkin päivänä puuhastellaan. Ihan vaan ettei jäätäisi turhaa hinkkaamaan koko viikoksi muutamaa juttua ainoastaan. Tällä viikolla teemana on ollut maltti ja häiriöt. Kevät tekee kovasti tuloaan ja ollaan käyty nauttimassa valosta ja auringosta ja treenattu samalla ulkona. Ulkona on selvästi enemmän häiriötä, joten Cava on vaatinut monessa asiassa vähän enemmän apuja kuin sisällä treenatessa, joten tuntuu ettei mitään merkittävää edistystä ole tapahtunut. Kuitenkin häiriössä treenaus on tärkeää, joten ei pitäisi liikaa jäädä miettimään sitä, ettei olla isommin saatu mitään juttuja edistettyä, kun häiriönsieto on kuitenkin selkeästi kasvanut ja se vasta tärkeä juttu onkin. Cava on niin tarkkaavainen koira, että se todellakin kuulee ja näkee kaiken, joten se myös ottaa erilaisista asioista häiriötä ja niitä on hyvä treenailla. Onneksi sillä on kuitenkin mieletön keskittymiskyky ja treeni-into, joten häiriöistä huolimatta äiskän kanssa on parhautta treenata.

Malttia ollaan harjoiteltu sisälläkin ja keskitytty monessa jutussa nyt kestoon. Siis siihen, että Cava jaksaa esim. perusasennossa istua pidempää enkä heti vapauta sitä ja ota uutta toistoa. Paikkamakuu ja perusasento ovatkin saaneet tällä viikolla kivasti kestoa lisää ja molemmat vaikuttaa aika hyville. Lisäksi ollaan harjoiteltu peruuttamista ja se sujuu jo mallikkaasti 2-4 askeleen verran. Tokosta on nousemassa meille (mulle) kyllä ihan suosikkilaji, niin kivaa on pikkumustan kanssa touhuaminen! Tosin innolla odotan jo, että päästään muitakin lajeja aloittelemaan. Toukokuulle on ainakin jälkikurssi luvassa ja ensi viikolla saadaan hallille avain, joten sitten varmaan aloitellaan agilityn alkeita itsenäisesti treenaamaan. Ei vielä tietenkään hyppyjä tai korkeita kokonaisia kontakteja, mutta paljon sitä pystyy pennunkin kanssa treenaamaan.

Cava on kasvanut kovin ja nyt taidetaan olla jo päästy pikkupentuajasta ohi. Vielähän se on toki ihan kakara ja kasvaa edelleen, mutta alkaa jo saada aikuisen koiran piirteitä ja pentupyöreys on hävinnyt. Jalat sillä on tosi pitkät, mutta aika pitkäkoipinen kiituri siitä taitaa tullakkin. Perjantaina käytiin pentutreffeillä taas Mustissa&Mirrissä. Paikalla oli meidän lisäksi vain pieni valkoinen pystykorva. Cava oli tosi innoissaan ja olisi kovasti halunnut leikkiä kaverin kanssa, mutta harmillisesti kaveria ei tällä viikolla erityisemmin hippaleikit kiinnostanut. Muutaman kerran lähti Cavan kanssa juoksemaan, mutta taisi ärsyyntyä kun ei saanut Cavaa kiinni, joten keskittyi sitten kerjäämään nameja. Cavalle teki kuitenkin tosi hyvää ja sen itseluottamus tuntuu nyt kasvavan kohisten. Ihana nähdä toinen rentona ja tyytyväisenä.

Ikää Cavalla on nyt n. 4,5kk ja korkeutta siltä löytyy 42cm ja painoa 11,5 kg. Iso tyttö siis jo! Ihan vielä ei olla maksikoossaa, mutta ehkäpä ensi viikolla jo. Tuntuu, että Cava on saanut valtavasti massaa itselleen viime aikoina. Sillä on ihan käsittämättömät muskelireidet kun niitä kokeilee. Jännittävää kyllä nähdä millainen aikuinen siitä kasvaa. Niin mielenkiintoista seurata aivan erilaisen koiran kasvua ja kehitystä. Oma treenimotivaatio on noussut ihan huipuun ja innolla odottelen tulevan kevään treenejä ja tapahtumia. Kyllä se on huippua treenata oman pennun kanssa.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Unelmapentu


Kaikkien mielestä se oma koira on ehdottomasti maailman parhain. Minä olen niin onnekas, että minulla on jo neljä maailman parasta koiraa. Sellaista juuri täydellistä ja minulle sopivaa. Kaikki niin toisistaan erilaisia, mutta silti juuri minulle sopivia. Siitä huolimatta Cava on minulle se unelmapentu. Tiedättekös, juuri sellainen mistä olen haaveillut useita vuosia. 8 vuotta tarkkaan ottaen.

Tänään käytiin kahdestaan metsälenkillä. Olen sitä mieltä, että usean koiran omistajana tulisi päivittäin uhrata edes pieni hetki aikaa siihen, että viettää jokaisen koiran kanssa myös kahdestaan aikaa. Koda pääsi tänään eläinlääkärille ja sen jälkeen käytiin vielä lenkillä kahdestaan. Sen jälkeen oli Cavan vuoro. Cavan kanssa suunnattiin meidän lähimetsään. Cavalla oli pitkän päivän jäljiltä kovasti virtaa. Se sai juosta melkein koko lenkin vapaana ja alkulenkistä se viilettikin useita metrejä mun edellä ja ilakoi pyörimällä loskassa ja kaivelemalla kaninpapanoita. Cavan riemua seuratessani mietin miten mahdottoman onnekas olen. Minulla on täydellinen, hyvin käyttäytyvä, viisas, mutta jo hieman pikkuvikainen ja vanha koira kotona ja nyt sen seuraksi olen saanut tämän nuoren ja villin, täydellisen harrastuskoiran itselleni kasvamaan.

Cavan kanssa on toki vielä kovin pitkä matka kuljettavana, että löydetään se täydellinen harmonia ja ymmärrys toisiamme kohtaan. Uskon kuitenkin, että siitä matkasta tulee antoisa ja varmasti opettavainen. On ollut hauska huomata, miten erilainen Cava on verrattuna aikaisempiin koiriimme. Se on niin älykäs ja periksiantamaton. Ehkä vähän jääräpäinenkin jopa. Sen luonne on tulta ja tappuraa. Juuri sellainen kuin toivoinkin. Cavassa on potentiaalia vaikka mihin harrastuksiin. Eniten tällä hetkellä mietityttää, että miten ihmeessä onnistun hyödyntämään kaiken sen potentiaalin mitä siinä on. Osittain sen vuoksi ei olla vielä päätetty meille mitään päälajeja. Tänä vuonna olisikin tarkoitus päästä tutustumaan Cavan kanssa mahdollisimman moneen lajiin ja sieltä sitten valita ne meille sopivimmat. Uskon, että mikään laji, mitä päädytään kokeilemaan, ei tulee olemaan Cavalla mahdoton, mutta varmasti sille ovat jotkut lajit luonnostaan helpompia ja mieluisampia. Sellaisia "sen juttuja". Kokeilulistalla ovat tällä hetkellä ainakin toko, rally-toko, agility, haku, jälki ja paimennus. Siinä on jo aika pitkä lista ja fakta on, ettei millään pystytä treenaamaan näitä kaikkia lajeja tavoitteellisesti ja säännöllisesti. Cava varmasti pystyisi, mutta oma aika ei enää riittäisi. Siksi täytyy siis valita ne sopivimmat lajit, jotka tulevat meidän säännöllisiksi harrastuksiksi ja muita voidaan sitten hömpötellä vapaapäivinä ja loma-aikoina. Tuota listaakin voisi vielä jatkaa, mutta nuo ovat nyt ne itseäni eniten kiinnostavat jutut. Haluttaisi kyllä kokeilla myös rakennusetsintää, käydä raunioilla, testata supernenää nose workissa ja vauhtikoipia viestissä, mutta kuten sanottua, kaikkeen ei valitettavasti aika ja resurssit riitä.


Vaikka itse sanonkin, on Cava mielestäni valtavan kaunis. Se on kasvanut omaan silmään tosi tasaisesti ja sen mittasuhteet ovat näyttäneet kokoajan tosi kivoilta. Tosin sitä tulee aina tietyllä tavalla omalle koiralleen sokeaksi ja onhan se aika laiha pieni hörökorvainen koipieläin. Niin söpis. Pitkillä koivilla pääsee lujaa vauhtia. Cava on mielettömän nopea. Hieman huvittaa ja samaan aikaan hirvittää kun mietin miten nopea siitä oikein tuleekaan. Musta minikiituri. Nopeaa, aktiivista ja energistä koiraa toivoinkin. Cava on niitä kaikkia ja varmasti tuplasti enemmän kuin uskalsin edes haaveilla. Nämä ovat myös ne ominaisuudet, mitkä saattavat aiheuttaa myöhemmin haasteita. Cava on nopea kaikessa, sen reagoimisessa, erilaisten asioiden bongaamisessa ja liikkeissään. Se on loputtoman energinen ja jaksaisi puuhastella vaikka kellon ympäri. Siinä pitää itse osata viheltää peli poikki ja ottaa pentu rauhoittumaan kun vauhti ja kierrokset nousee liikaa. Tarkka saa olla ja itse pitää muistaa pitää niitä vapaapäiviäkin, vaikka pentu vaikuttaisi siltä ettei sellaisia kaipaa. Siitä huolimatta, että Cava tulee varmasti olemaan jossain vaiheessa haastavakin niin juuri tällaista koiraa toivoinkin.

Pehmeä ja kiltti. Niitä molempia Cava on myös. Se on kovin ohjaajapehmeä ja sille on ollut helppo kertoa, mitkä asiat ovat kiellettyjä. Toisaalta se myös vaatii hieman tsemppiä ja tukea minulta, jos joku tilanne on sille erityisen vaikea/jännittävä. Se on oikeastaan ihan kiva piirre, että ainakin toistaiseksi se tukeutuu minuun hankalassa tilanteessa. Toivottavasti itse osaan olla tämän luottamuksen arvoinen. Kilttikin Cava on, se on nyt jo antanut valtavasti anteeksi mun epäjohdonmukaista palkkaamista ja toisinaan epäreiluutta kun olen epähuomiossa pyytänyt siltä asioita, joita se ei vielä osaa riittävän hyvin. Cavalla on sen verran työintoa ja jääräpäisyyttä, että se enemmänkin innostuu haasteista kuin lannistuu niistä. Se on yrittelijäs ja haasteet saavat sen yrittämään kahta kovemmin. Pieni partiolainen, joka on aina valmiina. Työmyyrä, joka ei epäonnistumisista lannistu. Mikä ihana luonne ja elämänasenne! Miten täydelliset pohjat sillä on tulla mahtavaksi harrastuskoiraksi (siis sehän on jo, täydellinen harrastuskoiran alku ainakin)!


Kyky rauhoittua. Toisinaan tuntuu, että mitä enemmän hälinää ja ihmisiä, sitä rauhallisemmaksi tuo käy. Oltiin viime viikonloppuna mun mummon syntymäpäivillä ja siellä riitti ihmisiä ja vilinää. Cava tervehti nopeasti kaikkia ja sen jälkeen se kävi eteiseen nukkumaan. Siis eteiseen? Siitä kulki ihmiset edes takaisin ulos ja sisään ja vieraat otettiin siinä vastaan. Cava se vain veteli sikeitä silmät kiinni ja laiskasti kääntyi selälleen kerjäämään masurapsutuksia jos joku kävi sitä siinä silittelemässä. Ihanaihanaihana taito. En voi olla ylikorostamatta tätä. Mulla on muut koirat hirveän häsliä ja niillä on vaikeuksia rauhoittua tuollaisissa paikoissa, missä on hälinää. Se on oikeasti tosi tärkeä piirre, varsinkin harrastuskoirassa. Ei lopu voimat kesken pitkän päivän, jos pystyy tauoilla relaamaan.

Mun unelmapentu, se on juuri tällainen kuin Cava on. Cava on enemmän kuin uskalsin pyytää tai toivoa. Oikeastaan enää ei ole muuta kuin yksi toive jäljellä. Terveys. Sen merkitystä en voi olla korostamatta, sillä elämä terveen koiran kanssa on huomattavasti onnellisempaa ja stressittömämpää. Cavan terveydestä ei ole vielä paljoakaan tietoa, toivottavasti vuoden päästä on ainakin luuston osalta puhtaat paperit kourassa ja voin hyvillä mielin todeta, että tässä mulla todella on käsissä fiksu, terve ja rakas pieni australianpaimenkoira. Mun täydellinen unelmakoira. Olen niin kiitollinen ja onnekas, en varmasti vielä edes tajuakkaan kunnolla millainen helmi mulla on käsissä. Olen iloinen, että uskalsin toteuttaa mun unelman australianpaimenkoirasta, vaikka kovasti jännitinkin, että onko rotu mulle ns. "liikaa". Olen kiitollinen Cavan kasvattajalle, että hän luotti mun käsiin tällaisen kultakimpaleen. Olen onnellinen, että mun vanhemmat ovat tarjonneet mulle jo nuorena mahdollisuuden harrastaa koiria, ja nykyäänkin tukemalla mun harrastusta rahallisesti, lainaamalla autoa ja ottamalla koirat aina tarvittaessa hoitoon. Kovin kiitollisissa ja onnellisissa tunnelmissa siis tänään. Ihanaa torstaita kaikille, kohta on viikonloppu!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Pentutoko 2/8


Tänään meillä oli Cavan kanssa toinen kerta tokokurssilla. Pieni oli taas oikein pätevänä. Cava selkeästi tiesi jo minne ollaan menossa kun kaivoin treenirepun esille ja pakkasin herkut ja lelut mukaan. Häntä heilui ja se häsläsi mun ympärillä innoissaan. Hauska pentu! Miten se voikin jotkut asiat tajuta ja oppia ihan kerrasta. Treenihallille saapuessa automatkalla mun pienestä ja kiltistä söpöläisestää oli kuoriutunut oikea treeniraivo. Autosta ulos hypätessään pikkuhirwiö ryntäili ympäriinsä ja HAUKKUI (mitä ei ole juurikaan tehnyt) ja harjoitti muuta yleistä häsläystä. Uskomaton kakara.

Tehtiin hallin ulkopuolella sitten rauhoittumista ja keskittymistä vaativia juttuja ja käytiin pisulla siinä. Sitten vasta kun saatiin riittävän rauhallinen mieli niin siirryttiin halliin sisälle. Treenattiin tällä kertaa kahdessa pätkässä. Ensin taas odoteltiin hetki. Odotellessa tein Cavan kanssa odottamista, maahan menoja liikkeestä ja maassa pysymistä. Leikittiin myös hetki ja tänään Cava leikki todella innokkaasti ja hyvin.

Aloitettiin meidän treenivuorolla taas leikkimisellä. Tehtiin alkuun samaa kuin viimeksi ja nyt Cava vaihtoi lelulta toiselle hyvin ja leikki hienosti. Mulle kuitenkin taas palautetta, että pitää muistaa sanoa vihjesana, millä pentu tietää vaihtaa lelulta toiselle. Loppuun sai voittaa lelun ja keskusteltiin hieman jatkosta. Jatkossa voidaan siirtyä leikissä eteenpäin siihen, että heitän Cavalle lelun ja kun se lähtee tuomaan lelua minulle sanon meidän vihjesanan ja vaihdatan sen lelulta toiselle. Kokeiltiin tätä pari kertaa ja Cava toi molemmilla kerroilla lelun melkein mulle asti ja vaihtoi tosi hyvin lelulta toiselle. Lähti tosi innokkaasti lentävän lelun perään ja kouluttaja sanoi Cavalla olevan hyvin saalisviettiä, joten sitä voidaan myös helposti hyödyntää koulutuksessa.

Kotiläksyksi saatiin jatkaa leikkimisharjoituksia ja edetä niissä niin, että enää Cava ei saa lähteä joka kerta suoraan lentävän lelun perään vaan voin pitää siitä pannasta kiinni ja päästän irti vasta kun lelu on jo maassa. En usko, että tuossa tulee olemaan mitään ongelmaa, sillä ollaan treenattu paljon kuolleelle lelulle irtoamista ja sekin sujuu Cavalta jo mallikkaasti. Lisäksi jatketaan leikkiharjoituksia niin, että nyt seison ylhäällä (aiemmin olen vain kyykkinyt maassa pennun tasolla). Pöh, kurjaa! Pennun koulutus on niin mukavaa kun se onnistuu hyvin olohuoneen matolla istuskellen! :D Ei vaan, ihanaa kun saadaan nyt hyviä ohjeita miten jatketaan ja homma menee vauhdilla eteenpäin.

Seuraavalla viikolla aloitellaan vauhtinouto harjoituksia ja minun pitää muistaa ottaa kapula mukaan. Hui, jännää! Olen onnistunut Kodalta jo noudon pilaamaan, joten hieman hirvittää miten Cavan kanssa käy. Kouluttajamme kyllä lohdutteli, että Cava vaikuttaisi siltä, että nouto ei tule olemaan sille mikään ongelma. Tai siis ainakaan hidas vauhti ja haluttomuus noutaa ei varmastikkaan tule olemaan ongelma jos pohjat liikkeelle tehdään huolella.

Tämän jälkeen keskusteltiin hieman luoksetulosta ja siitä, että aionko opettaa Cavan tulemaan eteen vai sivulle. Päädyin keskustelun jälkeen siihen, että opetan sen kumpaankin. Se on sen verran fiksu pieni auspai, että oppii varmasti erottelemaan eri käskyt ja oppii tulemaan sekä sivulle että eteen, kunhan treenataan nyt pienestä pitäen molempia. Tällä kertaa tehtiin treeneissä muutama vauhti luoksetulo. Ensimmäisellä luoksetulolla Cava tuli tosi nätisti. Varmistelin hieman liikaa sitä, että se varmasti tulee (mikä oli täysin turhaa, se tuli suoraan täysillä mun syliin). Saatiin neuvoksi tehdä niin, että seison ihan paikoillani jopa liioitellun jäykkänä ja tylsänä, että Cava oppii siihen, että luokse tullaan täysillä ja se on huisin kivaa vaikka itse vaan nököttäisin suorana. Niinhän se tokokokeissakin sitten menee. Toisella yrityksellä seisoin tosi tylsänä ja Cavalla oli intoa jopa vähän liikaa. Se sähläsi ja kitisi kun kouluttaja piti siitä kiinni ja kun kutsuin sen luokse se ampaisi kuin tykin suusta ja mun luokse tullessaan se tarttui leluun kiinni sellaisella raivolla, että en ole koskaan nähnyt sitä sellaisena. Tästä saatiin ohjeeksi, että kannattaa odottaa, ennenkö Cava on rauhallinen ja malttaa odottaa jos joku pitää sitä kiinni ja kutsua luokse vasta kun se odottaa nätisti, ettei oppisi liikeeseen vääränlaista mielialaa. Tästä olikin hyvä siirtyä tauolle hieman rauhoittelemaan pentua.

Tauon aikana tein sivulletuloa ja ne ovat tosi hienoja! Cava ei tarvitse enää juurikaan apua vaan kääntyy itse nätisti viereen. Pidin namikättä nyt ihan vaan reidessä kiinni kun pyysin sivulle ja Cava tuli tosi nätisti. Suurimmalla osalla kerroista se tuli hienosti oikeaan kohtaan ja vain muutaman kerran valui liian eteen. Lisäksi tehtiin ihan vaan tylsää odottamista ja katseltiin kun kaveri treenasi. Cava rauhottui tosi nätisti vaikka sillä oli selkeästi pieni treeniraivo päällä. Huippu tyyppi :)

Tauon jälkeen jatkettiin vielä luoksetuloilla. Otettiin yksi pitkän matkan luoksetulo alkuun ja siinä odotin, että Cava varmasti rauhoittui ennen kun kutsuin sen luokse. Taas se tuli vauhdilla luokse, mutta oli selvästi rauhallisempi kuin ennen taukoa otetulla viimeisellä toistolla. Otettiin myös muutama lyhyempi luoksetulo. Saatiin ohjeeksi muistaa tehdä luoksetuloja eri pituisilta matkoilta, kosksa esimerkiksi EVL:ssä kun on luoksetulon pysähdykset niin viimeiseltä pysähdykseltä matka ohjaajan luokse on aika lyhyt ja siinä esiintyy toisinaan koirilla hitautta, joten kannattaa jo pennulle opettaa se, että oli matka mikä hyvänsä niin luokse tullaan vauhdilla. Vauhti tosin tuskin tulee olemaan Cavalle se ongelma, mutta kuitenkin ihan hyvä huomio, mihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Tämän jälkeen katsottiin meidän perusasento ja se oli nyt oikein hyvällä mallilla. Harjoitukset toki jatkuvat edelleen sen osalta. Treeneissä muistin tänään palkata Cavan joka kerta oikeasta kohtaa, joten hyvä minä! Puhuttiin myös hieman siitä, miten kannattaisi lähteä seuraamista harjoittelemaan ja päädyttiin aloittamaan lyhyet seuruuharjoitukset imuttamalla pentua. Lisäksi saatiin kotiläksyksi perusasennon osalta tehdä pieniä askelia eri suuntaan (askelia sivulle, vähän eteen, viistoon jne.) niin, että pentu joutuu siinä itse korjaamaan perusasentoa, toki aluksi pentua auttaen.

Lisäksi saatiin kotiläksyksi treenata erilaisia "temppuja", joilla voidaan parantaa koiran kehonhallintaa. Vatitreeniä ollaankin jo tehty, mutta sitä jatketaan. Lisäksi mukaan ohjelmistoon tulee peruuttaminen (ainakin aluksi vaan pois päin minusta, ei siis seuraamisperuuttamista vielä) ja takajalkojen nostaminen alustalle (esimerkiksi sille vadille millä ollaan treenattu jo). Mieluiten niin, että koira tavallaan peruuttaa sen korokkeen päälle. Näillä jatketaan siis nyt tällä viikolla ja ensi viikolla katsotaan enemmän seuraamista ja sitä vauhtinoutoa.

Cavalla oli tänään ihan super asenne treeneissä. Se oli niin iloinen ja häntä pystyssä ja heiluen. Niin loistava pentu kerrassaan. Aivan treenien loppupuolella halliin tuli seuraavan ryhmän haukkuva koira ja Cava kerran säpsähti sitä ja siirtyi kauemmaksi häntä alhaalla, mutta sen jälkeen teki hommia ihan normaalisti eikä välittänyt vaikka kentän reunoilta kuului yksittäisiä haukahduksia. Eniten tuntuu, että taas tuli itselle kaikkea muistettavaa ja opittavaa, mutta niinhän se yleensä menee, että koulutetaan ihmisiä ja koirat oppivat siinä samalla kyllä.

Alla täytteeksi muutama söpistely kuva Cavasta, molemmat kuvat on otettu vain pari päivää pikkumonsterin kotiutumisen jälkeen.



Match Show debyytti

Tänään suunnattiin aamulla aikaisin Ojankoon Racinel Areenalle HSKH:n match showhun Cavan kanssa. Ilmoitin Cavan isoihin pentuihin, vaikka sainkin valita että meneekö isoihin vai pieniin. Ajattelin ilmoittaa sen isoihin, koska se ei ole harjoitellut pöydällä seisomista ja siitä kuitenkin kasvaa niin iso, ettei sitä jatkossakaan voi pöydällä esittää. Cava tuntui kyllä hirveän pieneltä siellä isojen pentujen kehässä kun suurin osa oli jo Cavaa vanhempia. Varsinainen miniaussie, no eiköhän se vielä kasva jokusen sentin.

Oltiin tosi hyvissä ajoin paikalla ja se olikin meidän tapauksessa hyvä vaihtoehto. Cavaa jännitti taas alkuun vieras halli ja erityisesti haukkuvat koirat. Itseni täytyy todeta, että olipas meteliä! Cava kesti lopulta haukkuvat koirat paremmin kuin minä, itseäni ärsyttää todella paljon jatkuva koirien räkytys ja omilta koiriltani en todellakaan hyväksyisi sellaista ulinavinkumiskiljumishuutokonserttia mitä tänään joiltakin koirilta kuuli. En tarkoita varsinaisesti arvostella ketään, jokainenhan päättää itse mitä koiraltaan hyväksyy, mutta itseäni nyt vaan ärsyttää koirien haukkuminen. Toisaalta mun omat koirat esimerkiksi hyppivät ihmisiä vasten ja olen sen suhteen melko lepsu ja voin kuvitella, että se jos mikä ärsyttää taas sitten muita.

Aluksi ihmeteltiin Cavan kanssa hallia ja kun se alkoi olla rennompi niin otin Cavan lemppari lelut esiin ja leikittiin hetki. Leikki tosi hyvin ja keskittyneesti, paremmin kuin maanantain tokossa, joten olin tosi tyytyväinen pieneen. Otettiin myös vähän tuttuja tokojuttuja (perusasentoa, kontaktia ja maahanmenoa) sekä näyttelyseisomista. Kaikki sujui tosi hienosti häiriössäkin. Häkkiin Cava rentoutui ihanasti ja kävi oikein nukkumaan. Aiemmin se on ollut vähän vastahakoinen viettämään aikaa häkissä, mutta tänään se selvästi hakeutui häkkiin ja kävi siellä lepäämään, jes!

Kehässä meillä oli vastassa lähemmäs vuoden ikäinen australianpaimenkoira. Aika hauskaa, tää on varmaan 4 tai 5 kerta kun saan mätsäreissä kehään kaveriksi saman rotuisen koiran kuin oma. Meidän pari esiintyi tosi nätisti ja huomasi, että he olivat selkeästi harjoitelleet jo enemmän. Cavaa jännitti jonkun verran edelleen haukkuvat koirat ja kehän reunalla hengailevat koirat. Seisotuksissa se oli ihan ok, tosin en yhtään tiedä seisoiko se nätisti kun en oikeastaan juurikaan asetellut sitä vaan stoppasin sen vaan liikkeen jälkeen johonkin asentoon idealla, että kunhan seisoo.

Kumpi on enemmän pihalla, minä vai Cava? 
Kun tuomari tuli tutkimaan koiria niin Cavan seisominen levisi totaalisesti ja ensimmäinen reaktio oli kiivetä tuomarin syliin. HAHA! Niin tyypillistä Cavaa, että jouduin itse pidätellä naurua tässä kohtaa. Niin onnessaan Cava oli kun vihdoinkin joku ihminen halusi rapsutella nimenomaan häntä. Tuomari tutki Cavan tosi nätisti vaikka pikkumusta heilui ja hyöri onnessaan eikä oikein malttanut enää tässä vaiheessa seistä. Hampaat Cava antoi katsoa nätisti ja tuomari kehui, että hyvin ovat jo hampaat alkaneet vaihtua ja purenta näyttäisi tällä hetkellä olevan ok. Hampaiden näyttäminen olikin ainut asia mitä oltiin harjoiteltu etukäteen.

Tämän jälkeen vuorossa oli lisää juoksemista ja Cava sai selkeästi lisää itseluottamusta ja uutta boostia ja tämän jälkeen esitettiinkin astetta lennokkaammat liikkeet. Olin itse hieman pihalla tässä kohtaa. Tuomari halusi ensin nähdä liikkeet edestakaisin. Se sujui vielä ihan ok ja oletan ainakin etten pahemmin mokannut siinä, Cava nyt esitti hieman hyppyjä ja laukkaa innostuksissaan, mutta mitäpä siitä. Seuraavaksi tuomari juoksutti meiltä vielä kolmion ja siinä olin itse totaalisen pihalla. Joo tiedän suunnilleen miten se kolmio juostaan, mutta meidän kolmio oli kyllä enemmänkin joku epämääräinen kuvio varsin pyöreillä kulmilla. Tässä kohtaa Cava keuli jo aika paljon enkä saanut sitä oikein rauhotettua vaan se hyppi ja loikki (yhdessä kohtaa melkein mun naaman korkeudelle) ja itse koitin taas pidätellä naurua. Olin iloinen siitä, että Cava kehässä reipastui ja muiden koirien jännittelyt unohtuivat.

Lopuksi vielä seisotukset ja tuomari perusteli valintaansa. Hän kuvaili valintaa vaikeaksi, ehkäpä lähinnä se takia, että koirat olivat samaa rotua. Punainen nauha meni tällä kertaa (erittäin oikeutetusti) meidän parina olleelle koiralle. Tuomari perusteli valintaansa sillä, että Cava oli vielä kovin nuori ja lohdutteli siinä mulle, että Cavasta tulee varmasti todella hieno kunhan kasvaa. No en olisi lohdutteluja kaivannut, sen verran sekoilua oli meidän esiintyminen verrattuna meidän parin esiintymiseen. Hauskaa kuitenkin oli ja mielummin liikaa intoa kuin liian vähän! Ei oltu mitään näyttelyjuttuja harjoiteltu, joten ihan harjoituksen kannalta meni tämä. Saatiin myös muutama video pätkä meidän suorituksesta ja täytyy sanoa, että meno ei näyttänyt niin pahalta kuin miltä se kehässä ehkä tuntui.

Kehän jälkeen olin tyytyväinen kun sain heitettyä Cavan häkkiin lepäämään ja itse sain keskittyä muihin asioihin. Cava otti häkissä tosi rennosti ja makoili siellä vaan. Huolestui ainoastaan silloin kun siirryin vähän kauemmaksi häkistä, mutta ei silloinkaan pahasti. Niin loistopentu! Nyt kyllä ruvetaan käymään enemmän paikoissa missä häiriönä on paljon haukkuvia koiria, jotta saadaan lisää rentoutta noihin tilanteisiin. Kiva fiilis jäi kumminkin Cavan suoriutumisesta, vaikka sitä selkeästi jännitti kaikki ympärillä oleva hälinä niin se pystyi syömään (tosin ton ahneudella se ei niin ihme ole) ja lisäksi se pysyi kokoajan hyvin toimintakykyisenä.

MiniKana loppukehässä, söpis!
Osallistuttiin vielä sinisten loppukehään, mutta sieltä tiputtiin heti alkuun pois. Ei kylläkään haitannut. Cava seisoi sielläkin nätisti ja esitti varsin vauhdikkaat liikkeetkin. Ehkä jossain vaiheessa jaksetaan treenata tuota vierellä nätisti juoksemista niin saatetaan pärjätäkkin jossain mätsäreissä :) Aamulla väsytti itseäni kauheasti ja mietin, että jaksaako sitä nyt lähteä päiväksi, mutta oli kyllä kiva tapahtuma ja vaikka meillä ei kovin hyvin tuloksellisesti mennytkään niin hauskaa oli ainakin ja tyytyväinen sai olla Cavaan.

Kehien jälkeen käytiin vielä pentulenkillä ja se oli Cavan mielestä kyllä ehdottomasti päivän hauskin osio. Voi mitä vauhtia ne kirmailivat läheisellä tiellä ja pellolla. Hauskaa tuntui olevan pentuviikareilla. Kaikilla oli korvat vähän jääneet ilmeisesti kotiin kun luoksetuloissa oli pientä vaikeutta.. Cavalla se vaan vauhti lisääntyy viikko viikolta ja nyt jo pääsee aikamoista vauhtia. Huhhu varsinainen vauhtitypy. Cava ei myöskään juurikaan jännittänyt lenkillä mukana ollutta uutta villakoiratuttavuutta. Tosin olivat jo hallissa hengailleet lähekkäin ja haistelleetkin, joten se ehkä vaikutti siihen, että leikit sujuivat ulkona heti. Kyllä siitä Cavasta vielä tulee rohkeampi ja loppuu vieraiden koirien jännittäminen kokonaan :)



Kuvat © Heidi Tenkanen, kiitos! 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Tokoa, pentutreffit ja remmilenkkeilyä

Maanantain pentutokon jälkeen puhkuin intoa ja motivaatiota. Iltaisin on vaikea saada unta kun pää pyörii ideoita mitä kaikkea pennun kanssa voisi treenata ja oma motivaatio on ollut huipussaan. Olen myös löytänyt sisäisen zen-tilani, mikä on parantanut meidän remmikävelytreenejä kovasti. Tällä viikolla onkin ollut kovasti maltti teemana niin itselle kuin Cavallekkin. Ollaan treenattu samalla taktiikalla kuin tähänkin asti, eli joka päivä 1-2 pientä hetkeä. En näe järkevänä pitää koulutushetkiä kovin pitkinä pennulle ja tärkeintä on, että pennulla on super kivaa ja lopetetaan ennenkö sen mielenkiinto alkaa loppua. Tosin en ole ihan varma voiko pienen mustan työmyyräni mielenkiinto loppua kesken? Noh, ollaan ainakin onnistuttu pitämään kaikki treenikerrat niin lyhyinä ja kivoina, että pentu on jaksanut alusta loppuun touhuta iloisella mielellä häntä heiluen.


Tällä viikolla ollaan treenattu paljon perusasentoa ja se on aika näpäkkä ja kiva. Nyt paikkakin on (ainakin mun silmään) oikea. Itselle on eniten tässä muistettavaa, että palkkaan oikeaan kohtaan, huomaan joka kerta, että palkkaan edelleen usein hieman liian edestä ja pentukin sitten kurottelee ottamaan palkkaa ja pahimmassa tapauksessa korjaa asentoaan hieman edemmäs. Ainakin nyt tiedostan ongelman, joten siihen on helpompi puuttua myös omissa treeneissä. Kestoa pitäisi treenata vielä hurjasti lisää, mutta siihenkin ollaan saatu muutamia hyviä toistoja, joten olen ihan tyytyväinen tämän osalta meidän edistykseen tältä viikolta.

Cavan maahanmenot ovat varmoja ja nopeita, joten olen niitä vaikeuttanut pienentämällä apuja ja ollaan treenattu niitä nyt vähemmän. Olen yrittänyt keskittyä kestoon enemmän ja parhaimmillaanhan pentu makaakin jo 10-15sek paikallaan ihan tyytyväisenä, vau! Toki edelleen palkkailen myös tiheämmin, mutta pyrin joka kerta ottamaan ainakin yhden pidemmän pätkän jossa makaa paikallaan.


Uusina juttuina ollaan tällä viikolla otettu kaukokäskyjen asennonvaihdoksia ja metallinoutoa. Noutoharjoitukset ovat olleet jäissä pari viikkoa kun Cavalla on ollut tikit suussa, mutta nyt ollaan niitäkin otettu ohjelmistoon taas mukaan kun suu näyttää parantuneen hyvin. Kaukokäskyjen asennonvaihdot ollaan aloitettu maahan-seiso-maahan vaihdoilla ja ne sujuu tosi hienosti. Istumista olen koittanut välillä lisätä mukaan, mutta siinä kohtaa tuntuu pakka hajoavan, joten vahvistellaan maahan-seiso vaihtoja toistaiseksi ja harjotellaan istumista erikseen.

Istumista ei olla juurikaan treenattu ja huomasinkin juuri, että Cava ei oikein osaa istua. Tai siis tottakai se osaa istua, mutta sillä ei vaikuta olevan hajuakaan mitä istu tarkoittaa. Joten ollaan tehty istumistreenejä ihan erikseen. Niissä Cava haluaisi aina peruuttaa hirveästi, joten olen koittanut auttaa sitä ja pari kertaa olen pitänyt kättä kevyesti sen pyllyn takana, että jos lähtee mitään useamman askeleen peruutuksia tekemään niin osuu mun käteen. Tämä on auttanut ihan hyvin, eikä ota tuosta kädestä mitenkään itseensä. Luulen, että se on tuon jutun oppinut ruokakupilta kun olen ruokaa antaessa vaatinut istumista ja odottamista ja siinä Cava yleensä innosta pinkeänä loikkii alkuun suunnilleen mun naaman korkeudelle ja kun käsken istua (tosin tässä meillä on käskynä pelkkä odota) Cava pylly heiluen istuu ja sen jälkeen parantaa asentoaan peruuttamalla kunnes seinä tulee vastaan ja siellä sitten onnesta täristen odottaa ruokaansa. Söpö tapa kylläkin. Ruokaansa odottaa jo paremmin, tällä viikolla olen ensimmäisiä kertoja antanut Kodalle ja Cavalle ruuan samaa aikaa ja vaatinut molempia odottamaan kunnes vapautan ne kupeillensa. Koda toki osaa tämän jo, mutta pentu on aiemmin ollut niin päätön ruokailutilanteissa, että ovat syöneet eri tilassa tai eri aikaan Kodan kanssa. Nyt näyttäisi siltä, että sopuisasti pystyvät syömään samassa tilassa samaan aikaan. Toki vahdin siinä vieressä, ettei Cava mene maistelemaan Kodan lautaselta.


Keskiviikkona käväisin M&M:ssä ostamassa shelteille ruokaa ja samalla nappasin Cavalle mukaan uuden lelun ja naksuttimen. Meidän vanha naksutin on musta (väärän värinen!), joten tarvittiin tietysti uusi vaaleanpunainen (oikean värinen) tilalle. Olen tykännyt meidän uudesta naksuttimesta kauheasti, se on tosi näppärän kokoinen ja siinä on kiva lenkki, jonka saa ranteeseen. Naksuttimessa on myös hieman pienempi ääni kuin meidän aikaisemmassa, joten se on sisällä treenatessa ainakin tosi kiva. Uusi lelu oli kovasti saman tyylinen kuin meidän yksi aiempikin lelu ja ollaan nyt näillä kahdella lelulla treenattu leikkimistä lisää ja sujuu kokoajan paremmin. Cava vaihtaa lelulta toiselle nyt tosi hyvin jo mun vihjeestä ja leikkii kivasti. Kotona sen leikkiminen on niin varmaa ja rohkeaa. Ollaan leikitty nyt myös muissa paikoissa ja hyvin on sujunut. Hallilla oli kuitenkin maanantaina selkeästi haasteita eikä leikkinyt niin innokkaasti, vaikka ihan hyvin tarttuikin leluihin. Ehkäpä hallilla oli vielä vaan niin paljon häiriötä (viereisellä kentällä agilityä, uusia koiria, uudet hajut, uusi paikka, ja ehkäpä minua itseänikin hieman jännitti kun olin ekaa kertaa yli vuoden tauon jälkeen ohjatuissa treeneissä).

Remmilenkkeilyssä ollaan otettu tällä viikolla selkeää edistystä ja en voisi olla tyytyväisempi. Olen ollut itseeni tosi tyytyväinen, sillä olen ollut tosi rauhallinen ja varannut jokaiselle remmilenkille oikeasti riittävästi aikaa pysähtelyyn ja pennun koulutukseen. Aamulenkit ovat varmaan pahimmat, sillä Cavalla on silloin selkeästi tosi paljon virtaa ja se ei millään jaksaisi ja malttaisi kävellä nätisti ja tuntuu, että sen keskittyminen pomppii asiasta toiseen kokoajan. Oon kaikki lenkit pyrkinyt tekemään niin, että kävellään hetki remmissä (n. 500-800m, kesto sitten riippuu pennun mielialasta) ja sitten vapaana juoksemista metsässä/pellolla. Sen jälkeen kotiin päin suunnilleen sama matka. Kotiin päin mentäessä on ollut meno hieman helpompaa, kun on päässyt juoksemaan vapaana ja purkaamaan pahimpia energioita. Oon palannut hieman taaksepäin remmilenkkeilyharjoituksissa ja palkannut tiheämmin ja se on selvästi tuottanut tulosta. Alkuun on aina 50-100m aikamoista sekoilua, mutta sen jälkeen helpottaa ja loppulenkki on melkeimpä miellyttävä. Remmilenkkeily on hyvää malttiharjoittelua sekä Cavalle että itselleni. Vielä on matkaa siihen minulle kelpaavaan remmikäytökseen, mutta oikealla polulla ollaan. Jonkun verran täytyy antaa pennulle vielä anteeksi kun ei sen keskittyminen riitä ja usein se saattaa innostua jostain hajusta/kepistä tms. niin paljon, että unohtaa vallan mitä ollaan tekemässä. Yksin ollessa lenkkeilee jo ihan super nätisti, mutta heti jos mulla on Koda mukana tai äidinkin sheltit matkassa niin Cavan innostus pomppaa sellaisiin sfääreihin, että keskittyminen on tosi hankalaa. Onneksi meidän sheltit ovat olleet tosi nätisti ja kärsivällisesti pennun kanssa ja kiltisti tassuttelevat vähän takaviistossa, että olen saanut pentua kouluttaa. Nyt olen kuitenkin ottanut pentua enemmän shelttien kanssa lenkille ja siellä ollaan harjoiteltu ja pikku hiljaa alkaa se maltti löytyä niilläkin lenkeillä. Ainakin tämä viikko sujunut hienosti.

Jonkun verran Cavan kanssa pitää vielä lenkkeillä yksinkin, sillä se on hieman epävarma ohittaja yksinollessaan. Kodan kanssa se harvoin edes huomaa muita koiria vaan tassuttelee tyytyväisesti Kodaa seuraten ohitse.


Tänään suunnattiin illalla taas Mustin&Mirrin pentutreffeille. Oltiin sovittu viime viikolla, että Cava voi tänään ostallistua pienten koirien ryhmään kun on kovin ujo ollut vaikka onkin enemmän keskikokoinen tai jopa iso pentu. Mentiin tänään siis pienten pentujen sekaan leikkimään. Paikalla oli Cavan lisäksi westie, cirneco dell'etna ja amerikankarvatonterrieri. Cavaa jännitti aluksi kovin ja alkuun ihmeteltiin muita aidan toiselta puolelta. Sitten Cava pääsi yksi kerrallaan tutustumaan pentuihin ja siinäkin alkuun ujosteli kovin. Ei kuitenkaan ollut erityisen pelokas sillä pystyi kokoajan syömään ja kävi rennosti makoilemaan sivummalle kun muut eivät tulleet sen iholle.

Kun sai omassa rauhassa ihmetellä niin yllättäen innoistuikin hippasille ensin cirneco dell'etna pennun kanssa ja lopuksi vielä westiepennun kanssa. Ei pahemmin ottanut itseensä vaikka erityisesti westie käytti aika laajasti ääntään ja haukkui turhautumistaan kun se ei tietenkään saanut Cavaa kiinni kun Cavalla on tuota jalkaa vähän enemmän kuin pikkuisella terrieripennulla. Erityisesti tuon cirneco pennun kanssa Cavalla osui kemiat hyvin yksiin ja ne pääsivät vielä telmimään lopuksi lisää. Cava oli treffien jälkeen tosi onnellisen ja rennon näkönen ja oli ihanaa kun se rohkaistui hippasille ja selvästi tykkäsi kun tajusi, että hei täällä on kavereita ja näiden kanssa voi juosta.

Leikkitreffien loppuun tehtiin vielä rauhoittumisharjoituksia ja Cava oli tosi rennon ja tyytyväisen oloinen ja jaksoi hyvin keskittyä mun kanssa tekemiseen vaikka leikkikaverit olivat siinä ihan vieressä.