tiistai 2. helmikuuta 2016

Viikonlopun puuhasteluja

Kuten itselleni lupasin, viikonloppu oli pyhitetty Cavan kanssa puuhasteluun. Lauantaina aamulla suuntasimme läheiseen metsään pentutreffeille 4,5kk vanhan Särmä mudin kanssa. Cava jännitti alkuun melko paljon ja etenkin Särmän leikkisät murahtelut aiheutti Cavassa pientä kauhistusta. Onneksi Cava rentoutui suhteellisen nopeasti, mutta kaipaa kyllä vielä paljon tapaamisia muiden koirien kanssa.

Suurimman jännityksen yli päästyään Cava innostui juoksemaan ja painimaan Särmän kanssa. Kivasti sujui loppua kohden pentujen leikit ja olivat kokonsa puolesta suhteellisen tasaväkisiä. Särmä on Cavaa n. 1,5kk vanhempi niin huomasi kyllä eron, että Särmä oli jo paljon kehittyneempi ja monessa mielessä ketterämpi kuin pentupallero Cava. Cava oli tosi väsynyt pentuleikkien jälkeen ja nukkui melkein 5 tuntia putkeen vaikka vain vajaa tunti kierreltiin koirien kanssa metsässä. Alla vielä Särmän omistajan Heidin ottama kuva ihanista tytöistä:


Lauantaina oli tarkoitus käydä tutustumassa ja ihmettelemässä myös jotain Cavalle aiemmin vierasta paikkaa. Tämä jäi toteutumatta koska minulla ei ollutkaan iltapäivällä enää autoa käytössä ja laiskotti lähteä julkisilla liikkeelle. Meidän naapureilla oli kuitenkin lapsenlapsia kylässä ja he halusivat kovasti tavata pennun, joten käytiin sitten siellä esittelemässä pentua ja ihmettelemässä lapsia. Cava rakastaa kaikkia ihmisiä ja lapsia. Ihan hassua, kun aikaisemmat koirat ovat olleet ihmisten suhteen melko pidättyväisiä ja niillä ei edes pentuna tullut mieleen kiivetä kenenkään tuntemattoman syliin pusuttelemaan ja järsimään paidankaulusta.

Cava tykkäsi lapsista ja antoi lasten kiltisti silittä itseään ilman suurempia hepuleita. Siinä hetki kun oltiin niin Cava myös otti ihan rennosti ja kävi nukkumaan. Ihana rento ja helppo pentu!


Sunnuntaian herättiin aamulla aikaisin ja suunnattiin peltolenkille. Melkeen pari tuntia käveltiin siellä ja koirat saivat juoksennella. Aussien hankkimista miettiessäni moni aussien omistaja kertoi, kuinka aussiet rakastavat juoksemista. Pidin tätä silloin vähän hassuna, kyllähän kaikki koirat pitävät vapaana kirmailusta? Ainakin meidän sheltit ovat kaikki tyytyväisempiä kun pääsevät vapaana rallattelemaan kuin jos joutuisivat aina kulkemaan kytkettynä. Ollaan käyty pellolla Cavan kanssa aikaisemminkin, mutta nyt tuntui, että se vihdoin tajusi, että siellä voi juosta ja lujaa. Voi apua, pentu oli niin onnesta sekaisin juoksennellessaan edes takas ja meitä ympäri. Ihana katsella toisen riemua! Ja kyllä aussiet todella rakastavat juoksemista.

Aamun jälkeen jouduin jättämään Cavan hetkeksi yksin kotiin ja väsyneenä yksinolo olikin sujunut melko hyvin, kaksi kertaa oli tullut pieni itku, mutta molemmilla kerroilla itku loppui lyhyeen ja pennun unet jatkuivat. Yksinolot ovat kyllä nyt sujuneet muutenkin jo paljon paremmin kuin aluksi. Kodan kanssa Cava on yksinolot hiljaa ja tyytyväisenä, mutta haluaisin tosiaan opettaa sen vielä olemaan ihan hiljaa ja rauhassa myös yksin jäädessään. Eiköhän se senkin opi kun nyt jo menty valtavin harppauksin eteenpäin. Nykyään jää aina yksin ihan hiljaa, mutta yksinollessaan saattaa sitten itkeskellä päivän aikana. Alkuunhan Cava huusi suoraa huutoa melkein 2h kun sen jätti yksin, joten siinä mielessä mukavaa edistystä kun enää ei tarvitse ihan noin pitkää huutaa yhteen putkeen :D Muuten se on ollut tosi hiljainen pentu, mutta tarvittaessa siitä kyllä lähtee palosireenin kaltainen ääni.

Sunnuntaina suunnattiin illalla vielä ohitustreeneihin. Cava tosiaan jännittää vieraita koiria melko paljon niin ajattelin ohitustreenien olevan hyvä tapa harjoitella toisten koirien ohitusta. Alkuun Cavaa jännittikin aika kovasti, mutta loppua kohden saatiin kivoja ohituksia kontaktilla. Kontakti ei vielä pysy kauhean pitkää, mutta kumminkin Cava tarjoaa kontaktia itse aika kivasti. Palkkailin sitä paljon siitä, että se itse tarjosi kontaktia. Koska ohitukset hieman jännitti ja kontaktin oma-aloitteista tarjoamista pidin tärkeimpänä niin annoin hieman periksi täydellisestä hihnakäytöksestä enkä puuttunut erityisemmin niihin pätkiin jotka Cava vähän veti. Ei mitään päätöntä vetämistä ollut onneksi, joten menkööt tämän kerran. Pienemmät koirat Cava ohitti hienosti, mutta mukana ollut saksanpaimenkoira (joka oli kyllä todella rauhallinen) jännitti Cavaa hurjasti. Eli nyt tosiaan koitetaan löytää paljon sopivia koiria, joihin Cava voisi tutustua!

Ohitustreenien jälkeen siirryttiin vielä hetkeksi metsään, jossa Cava pääsi leikkimään lauantailta tutun Särmän kanssa sekä ohitustreeneissä mukana olleen lagotto pennun kanssan. Särmä ja tämä lagotto oli jo tuttuja, joten niillä leikit sujui alusta asti varsin riehakkaasti. Cava ei ihan päässyt leikkeihin mukaan kun sitä taas jännitti, mutta seuraili sitten sivummalla. Ei Cava nyt ihan kauhuissaan ollut, koska pystyi hyvin syömään ja kerjäämään ja hyppimään muita ihmisiä vasten... krhm! Täytyy varmaan ottaa tämä hyppimisjuttu nyt työn alle, mua itseänihän ei koirien hyppimiset erityisemmin haittaa, mutta ymmärrän toki etteivät kaikki välttämättä halua 20 kiloa aussierakkautta päälleen (aika erikoistahan se on, mutta kaipa jotkut sitten haluavat tästä jäädä paitsi) Häntä pystyssä Cava yritti vähän juoksennella mukana leikkien loppua kohden, mutta ihan ei uskaltautunut kavereiden leikkiin mukaan.

Mun (ja ehkä vähän myös äidin) ihana lauma <3 
Maanantaina mulla oli arkivapaa, joten koirien kanssa puuhastelu jatkui. Aamupäivästä suuntasin kaikkien neljän koiran kanssa pellolle. Oli kyllä aika homma saada kaikki neljä kulkemaan remmissä siististi ilman pahempaa remmien sotkeutumista. Onneksi ei tullut ketään vastaan niin saatiin rauhassa kävellä. Ihan pellon laidassa tuli kaksi rähisevää terrieriä, mutta mentiin sitten vähän syrjemmälle kun en ollut ihan varma, miten ohitus olisi onnistunut. Kukaan neljästä ei ollut näistä rähisijöistä moksiskaan, hienoja tyyppejä!

Pellolla koirat rallatteli reilun tunnin verran ja itse nautiskelin ihanasta ja keväisestä säästä. Lumet olivat melkein sulaneet ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja tuntui jo vähän lämmittävänkin, ihanaa! Kivaa oli myös huomata, että Nemokin alkaa pikku hiljaa lämmetä pennulle ja pappakoira innostui pellolla jopa juoksentelemaan pennun kanssa. Peltolenkin jälkeen Nemo tarjosi Cavalle sisälläkin lelua yhdessä revittäväksi.

Nemo 10v 5kk
Remmilenkkeilyä on tehty taas vaihtelevasti, yritän pitää Cavaa edes hetken joka lenkillä remmissä, jotta se tottuisi siihen ja pääsisisin palkkailemaan hyvistä pätkistä. Lenkkien alkuun oon itse pyrkinyt kävelemään suhteellisen reippaasti ja Cavalta oon vaatinut oikeastaan vaan oikeanlaista mielentilaa, eli että se on rauhallinen ja kuulolla eikä roiku Kodan korvassa. Jos on alkulenkistä kulkenut remmi tuntumalla oon antanut asian olla, mutta päättömästi ei saa vetää. Lenkin loppu puolella oon alkanut ottamaan pieniä pätkiä niinm että kuljen hitaampaa/nopeampaa ja pennun pitää hidastaa/reipastaa omaa vauhtiaan ja tavallaan pitää mua siinä sitten silmällä. Nämä on sujunut tosi hyvin. Edelleen Cava kuitenkin saa valtaosan ajasta olla vapaana, mutta toisaalta muutenkin pidän koiria paljon irti niin hyvähän se on senkin tottua siihen.

Etenkin viime viikon aikana musta tuntuu, että Cava on ottanut hirveästi mallia Kodasta. Siinä kyllä kiitän itseäni, että mulla on fiksu ja hyvin käyttäytyvä aikuinen koira tässä. Hienoakin, että Cava katsoo Kodasta mallia ja oppii kokoajan valtavasti Kodalta. Toki oon lenkittänyt Cavaa paljon myös yksin, jotta se oppii toimimaan eri tilanteissa ilman Kodaa ja oppii myös kuuntelemaan ja tottelemaan mua, eikä vaan aina tee Kodan perässä.


Tänään tiistaina eilisen keväinen sää oli vaihtunut räntäsateeseen ja valkoiseen maahan. Höh! Aamulenkillä ei Cavan riemulla ollut rajoja kun lunta oli tullut maahan ja se teki valtavia loikkia ja ryntäilyjä lumessa. Hyvä, että malttoi tarpeensa tehdä kun tuntui olevan niin siistiä. Aamulenkin jälkeen naksuteltiin aamuruoka ja tehtiin noudon alkeita, maahanmenoja ja lelujen etsimisleikkiä. Nappasin pennun myös mukaani töihin, koska muuten sille olisi tullut vähän turhan pitkä yksinolo. Tehtiin myös mun työpaikalla lelujen etsimisleikkiä ja pentu on kyllä ihan super! Kokoajan saa piiloja vaikeuttaa ja kasvattaa etäisyyttä ja muutenkin lisätä haastetta.

4 kommenttia:

  1. Oli taas kiva lukea Cavan touhuista. Armaskin mietti pienempänä (ja välillä vieläkin) pitkän tovin ennen toisten kanssa leikkiin ryhtymistä ja istui jaloissani. Ei se vieläkään välitä sellaisista koirista, jotka tulevat täyttä vauhtia päälle. Kaikki ihmiset ovat tosi kivoja ja heitä olisi suuri halu päästä tapaamaan. Remmilenkeillä kuluu siis nappula jos toinenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Joo ihmiset on super ihania ja aina ei millään malttaisi keskittyä nätisti kävelemiseen vaan kaikkia olisi ihana päästä moikkaamaan. Ja kiva kuulla, että Armaskin hieman pohdiskelee alkuun, että kannattaako kaverien kanssa lähteä hippasille :) Ei siis varmaan ole vielä syytä huoleen meillä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!