lauantai 13. helmikuuta 2016

Pentuarkea

Pennun kanssa jokainen päivä tuntuu erilaiselta ja jotenkin merkitykselliseltä. Kaikki päivät ovat erilaisia ja muutoksia pennun käytöksessa tapahtuu jatkuvasti. Se kehittyy ja oppii niin nopealla tahdilla, että itsellä on vaikea pysyä mukana. Kirjoitin alkuviikosta postauksen, joka jäi sitten julkaisematta kun en ehtinyt etsiä siihen kuvia. Nyt postauksen julkaiseminen tuntuu enää kovin turhalta kun pentu on ehtinyt niin paljon muuttua tässä parissa päivässä. Pennun kanssa elämä on niin jännittävää ja mielenkiintoista. Tajusin juuri, etten ole avannut telkkaria kertaakaan joulukuun jälkeen. Uutena vuotena pidin telkkarin päällä, etteivät koirat liikaa ala kuuntelemaan raketteja, mutta muuten pennun tulon jälkeen on telkkarin katselut jäänyt. Paljon mielekkäämpi seurata pennun toilailuja tai ihastella söpöä nukkuvaa palleroa.

Olin kirjoittanut, että Cava on nyt ollut turhan jännittynyt ja ujo ihan meidän normaaleilla lenkeillä ja pohdiskelin olenko jo onnistunut pilaamaan pennun ja sosiaalistamaan sen huonosti. Kuitenkin loppuviikosta pentu yhtäkkiä reipastui kesken yhden lenkin ja sen jälkeen on ollut oma reipas ja rohkea itsensä. Olisikohan ehkä ollut joku herkkyyskausi menossa tai jotain muuta kun niin kovasti jännitteli kaikkea. Jännä kyllä miten muuttuikin sitten ihan äkkiä taas reippaaksi, ensin alkulenkistä jännitteli vastaan käveleviä ihmisiä ja sitten yhtäkkiä reipastui ja rupesi häntä pystyssä sinkoilemaan ja seuraavien vastaantulevien ihmisten syliin olisi halunnut hypätä pusuttelemaan. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä ja muuttaa omaa käytöstä samaan tahtiin!

Nyt on pennulla sitten ollut energiaa ja virtaa ja rohkeutta niin paljon, että saanut kyllä olla tarkkana, että pentu ei joudu ikäviin tilanteisiin. Hieman on korvat ilmeisesti jäänyt sinne herkkyyskaudelle ja ollaan vahvistettu luoksetuloa oikein urakalla. Eilen pentu nimittäin pääsi minulta karkaamaan kahden lapsen luokse ja tilanne oli varsin kurja kun lapsia pelotti ja pentu ei kuunnellut luoksetulokutsuja eikä välittänyt vaikka juoksin pois päin, katsoi vaan että heippa äiskä mulla on täällä kivemmat kaverit! Onneksi Cava ei kuitenkaan mennyt lapsia kosketusetäisyydelle ja mitään ei sitten käynyt, mutta itseäni kuitenkin ärsytti ja harmitti koska vastuu koirasta on minulla ja noin ei pitäisi todellakaan päästä käymään. Vuolaat anteeksipyytelyt lasten vanhemmille ja lapsille ja nolona sivummalle etsimään pentusen korvia ja muistuttelemaan, että mitäs se tänne käsky nyt sitten tarkoittikaan.

Onnea on tietysti rohkea ja reipas pentu, jota ei turhaa jännitä, joten nyt täytyy vaan itseä suhteuttaa tähän uuteen tilanteeseen. Samalla kun pennun rohkeus palasi se alkoi kiinnostua enemmän ympäristöstään eikä enää ollut pelkästään kiinnostunut minusta vaan on nyt ottanut häiriötä herkemmin. Eihän siinä, täytyy vähän helpottaa ulkona tehtäviä harjoitteita ja opetella kuuntelemaan myös silloin kun lähistöllä on niitä ihananihania ihmisiä. Häiriöttömässä tilassa harjoittelut on sujuneet paremmin kuin hyvin ja olen niin iloinen siitä, että pennun häntä on taas noussut ja heiluu myös jännemmissäkin paikoissa. Keskittymistä ja muuta ehditään kyllä treenailla häiriössä.



Alkuviikosta täällä oli hirmuisen liukkaat kelit ja kaikki polut, kävelytiet ja metsät olivat ihan jäässä. Tylsää remmilenkkeilyä siis koirille ja aktivointia harrastettiin lähinnä sisätiloissa. En usko, että pennulle tekee hyvää pyllähdellä jokaisessa mutkassa peilikirkkaalla jäällä ja Kodan nivelrikon vuoksi sillekkin olisi parempi liikkua pehmeällä alustalla eikä liukastelu tee hyvää. Onneksi jäät sulivat parissa päivässä ja päästiin taas ulos juoksentelemaan, se kun on koirille huomattavasti mielekkäämpää kuin ne typerät remmilenkit.

Remmikävelyssä on tapahtunut edistymistä ja taantumista. Eniten ärsyttää oma osaamattomuus/huolimattomuus kouluttajana. Cava on niin älyttömän fiksu ja oppii nopeasti, mutta eihän se tajua kun annan sille kokoajan epäselviä ohjeita. En halua, että se vetää, mutta en myöskään tajua aina pysähtyä heti kun se alkaa vetää vaan saatan kävellä hyvällä tuurilla jopa 5 askelta Cavan kiskoessa jotain kivaa hajua kohti tms. Tosi selkeää pennulle. Silloin kun olen oikeasti keskittynyt ja pysähtynyt joka ikinen kerta _heti_ kun remmi kiristyy liikaa on Cava tajunnut jutun nopeasti, mutta eihän se sitä enää seuraavalla lenkillä ainakaan heti muista. Hyvinä päivinä Cava on jopa itse kääntynyt ja palannut mun luokse heti remmin kiristyessä ilman, että mun edes on tarvinut pysähtyä, joten kai se hyvä remmikäytös on sieltä tulossa. Pitäisi vaan ottaa jokainen remmissä käveltävä pätkä oikeasti koulutuksen kannalta, mutta aina ei sitä kiireessä jaksa/muista/ehdi tehdä. Epäreilua koiralle ja turhauttavaa itselle.


Aikalailla samanlainen tilanne on nyt sisäsiisteydessä. Meillä on päiviä kun pentu on käytännössä kokonaan sisäsiisti tai sitten sattuu vain muutama pisu vahinko sisälle. Sitten on päiviä kun tulee pissaa ja kakkaa sisälle enemmän kuin ulos. Aika pitkälti kyse on siitä ajoituksesta, milloin pennun vie ulos, mutta kyllä Cavalle nyt on tullut selkeästi lisää pidätyskykyä ja toisinaan oikeasti huomaa, että nyt on hätä ja on jo pidätelty. Oon nyt yrittänyt rytmittää vapaapäiviäkin siihen samaan tahtiin, mitä päivät on silloin kun olen vaikkapa töissä, että Cavalla tulisi ne tarpeet ulos silloin kun mennään ja joka päivä ei olisi erilainen. Hieman mun opiskelut hankaloittaa tätä kun luennot voi olla aikalailla mitä tahansa aikoja 8-20 välillä. Onneksi koulupäivät on olleet nyt aika lyhyitä ja vasta ensi kuun lopulla on tiedossa muutama pidempi päivä, joten yksinoloa ei pennulla ole tullut kuin max. 4h mun koulupäivien aikana. Töissähän tuo on pomppinut aika paljon mukana.

Ensi viikolla pentu joutuu hammaslääkärille kun tänään huomasin, että se on raukka onnistunut katkaisemaan yhden maitokulmurin ja kulmurin loppuosa on ikävästi haljennut ienrajaan asti ja hampaan ydin on esillä. Poistoon siis joutuu tuo hammas. Soitin päivystykseen, mutta pentu vaikutti sen verran hyväkuntoiselta, että kehottivat odottamaan maanantaihin ja varaamaan ajan sitten. Itseä hieman jännittää ja surettaa noin pienen pennun nukuttaminen, vaikka hyvinhän se varmasti menee. Kurjaa kuitenkin, että hammas nyt joudutaan leikkaamalla poistamaan kun varmasti kestää sitten toipuminenkin hetken. En osaa sanoa missä tilanteessa tuo hammas on katkennut, mutta vauhtia on nyt viimeiset pari päivää ollut sen verran ulkona ja sisällä juostessa, että on voinut törmätä johonkin tai sitten hammas on katkennut kun on raivopäisesti roikuttu Kodan karvoissa tai muuta. Tänään jouduin pentua monta kertaa ulkona kieltämään kun yritti kaivaa itselleen kepeiksi pieniä kaatuneita puunrunkoja, jotka olivat jäätyneet maahan.. Meillä nyt ei yleensäkkään lenkillä saa keppejä kannella ja purkeskella eikä niitä koirille heitellä, mutta pennun mielestä nuo viisi kertaa sen kokoiset puun palaset ovat mainioita leikkivälineitä. Ei taida hampaaseen liiemmin onneksi sattua kun on nakerrellut puruluita ja muita aina kun sellaisen on jostain löytänyt. Oon yrittänyt nyt siivoilla ne pois, että ei rikkoisi hammasta pahemmin ennen maanantaita.

4 kommenttia:

  1. Kurjaa toi hammasvaiva, mutta Jippi voi lohduttaa, sillä se onnistui katkasemaan hampaansa ekan kerran jo ennen luovutusikää ja tokan kerran ehkäpä noin Cavan iässä ja jouduttiin siis nukuttamaan kahdesti ihan pentuna... Ei tietenkään ideaali tilanne, mutta koska noi on tulehdusherkkiä ja lisäksi varmaan kipeitä, niin kyllähän ne on hyvä poistaa. Ja Jipillä ainakin sujui kaikki hyvin, vaikka tosiaan hirmu pieni olikin :) Tsempitykset siis Cavalle hampaanpoistoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että Jipillä meni kaikki hyvin vaikka jouduttiin kahteen kertaan nukuttamaan :) Ja joo eiköhän kaikki mene meilläkin hyvin ja asia hoidu ilman isompia ongelmia. Ei tosiaan se ideaalein tilanne, mutta näitä sattuu ja ei noita pentuja oikein voi pumpulissakaan pitää. On joo varmasti kipeä vaikkei Cava sitä näytäkkään ja näyttää myös tosi tulehdusherkältä kun nyt jo mennyt ruokaa ja karvoja ainakin sinne lohjenneeseen kohtaan.

      Poista
  2. Heh, meillä on ollut telkkari auki lokakuun lopun jälkeen kaksi kertaa!
    Ikävä hammasvaiva. Armaksellakin oli (eilen lähtenyt) yläkulmuri poikki jonkin aikaa mutta siinä ei ollut ydin näkyvissä eikä se tuntunut vaivaavan millään lailla, niin sen annettiin olla vaihtumiseen asti.
    Meilläkin on remmikävelyssä menty milloin eteen ja milloin taaksepäin. Osa lenkeistä menee nykyisin tosi hyvin, välillä juniori vetää ja sinkoilee. Kaikista ihmisistä se on ollut järjettömän kiinnostunut koko ajan ja namia menee jokaiseen kohtaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pahinhan se tosiaan on kun ydin näkyy, muuten varmaan voisikin antaa olla sinne vaihtumiseen asti. Cavalla tosin taitaa olla vielä pari kuukautta ennenkö kulmurit alkaa vaihtua, joten aika pitkä aika olisi pitää ja odottaa, että lähtee. Ja tosiaan meillä ydin ihan koko matkalta esillä kun hammas on lohjennut niin pahasti :/

      Joo kovasti tuntuu olevan ihmiset aussielasten mieleen. Onneksi kuitenkin ihan positiivisessa mielessä Cava on kiinnostunut ja kivaakin, että on noin sosiaalinen. Musta tuntuu itsestäni että oon varsinainen namiautomaatti välillä kun kokoajan saa tunkea namia suuhun kun menee puolikin askelta hyvin :D ja sitten on päiviä kun kaikki tuntuu sujuvan kuin unelma ja pentu on kuulolla ja hallinnassa ja mielenkiinto oikeissa asioissa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!