perjantai 26. helmikuuta 2016

Paluu arkeen


Kun Cava saapui tuntui, että oma elämä meni tauolle. Kaikki mahdollinen aika piti viettää pennun kanssa ja myönnän jättäneeni monetkin jutut välistä vaan koska en halunnut jättää pentua yksin kotiin. Sehän olisi varmasti pärjännyt mainiosti nukkuen, mutta silti tuntui pahalta jättää sitä yksin. Viime viikolla minulle tuli itselleni kuitenkin olo, että aloin kaivata taas elämää kodin ja koirien ulkopuolella. Valitettavasti kipeänä en voinut paljoakaan tehdä, joten tällä viikolla onkin ollut tekemistä sitten viime viikonkin edestä. Täytyy sanoa, että on kyllä ollut ihana päästä taas salille ja muutenkin tuntuu, että normaali arki ja rytmi on palannut elämään. Menihän siinä kaksi kuukautta pentua ihmetellessä.

Onneksi mulla on ihania kavereita, jotka ovat tulleet meille pitämään mulle seuraa ja ihastelemaan pentua, etten ole ihan täysin syrjäytynyt, hah! Toki tälläkin viikolla on puuhailtu pennun kanssa paljon ja viikonlopullekkin sovittu pentuohjelmaa. Silti sitä osaa taas nauttia omastakin ajasta, eikä kokoajan stressata, että milloin pääsee taas kotiin pennun luokse. Salilla käyminen on itselleni tärkeää ja sieltä saa aina niin paljon energiaa, että jaksaa sitten koirienkin kanssa paremmin puuhailla. Blogille on tosin tästä syystä tällä viikolla jäänyt todella vähän aikaa, sillä olen iltaisin yleensä ollut niin väsynyt, että sänky ja uni ovat kutsuneet ja bloggaaminen saanut siirtyä viikonloppuun. Ehkäpä siis vielä on hakemista sen arjen tasapainon kanssa, mutta kyllä se varmasti löytyy tässä.


Maanantaina suunnattiin Cavan kanssa peltolenkille. Mukana oli Särmä ja Särmän omistajan toinen koira kääpiövillakoira Hera. Cava oli mielestäni suhteellisen rohkea uutta pikkukoiraa kohtaan ja leikit pellolla sujuivat hyvin. Tunnin verran lenkkeiltiin ja Cava tulikin siinä sopivasti väsytettyä. Viime viikolla Cavalta poistettiin tosiaan toinen alakulmuri ja sen vuoksi loppu viikko otettiin rauhallisemmin ja virtaa olikin kertynyt. Cavalla on hieman huonona tapana ihmisiä päin hyppiminen ja siihen ollaan nyt puututtu. Vaikea vaan selittää ihmisille, kenellä ei ole koiraa, että miksi tämä söpö ja pieni pentu nyt ei saisi hyppiä päälle. Aika hyvin uskoo jo kieltoja, mutta jos ihmisellä on jotain kivaa (esimerkiksi herkkuja taskussa) ei hyppimiselle meinaa tulla loppua millään.

Tiistaina Cava jäi yksin koulupäiväni ajaksi ja pieni olikin sitten protestoinut yksin jäämistään pissaamalla mun sänkyyn.. Ihanaa. Ansaitsi itselleen siis jälleen yksinoloa aitauksessa. Nyt on saanut olla vapaana makuuhuoneessa, mutta koska tiistaina pissasi sänkyyn ja keskiviikkona kakkasi niin joutuu nyt takaisin rajatumpaan tilaan. Yksinollessaan ei ole (vielä) tuhonnut mitään, mutta kyllä se on aika iso rumba alkaa sänkyä pesemään pissoista ja kakoista, niin joutuu nyt tyytymään pienempään tilaan. Aitaus on kyllä melko iso, eli mahtuu tassuttelemaan ja leikkimäänkin aitauksessa, mutta aitauksen saa laitettua jonnekkin sellaiseen paikkaan, missä ei ole sellaisia huonekaluja, jonne pissiminen haittaisi. Ainut vaihtoehto, kun ei ole muuta tilaa jonne pennun voisi jättää ilman, että mahdolliset pissivahingot haittaisi. Ehkä kylppäriin, mutta tuntuu vähän huonolta vaihtoehdolta. Muuten sisäsiisteys on mennyt valtavasti eteenpäin ja enää ei selkeästikkään liruttele joka paikkaan heti kun vähänkin alkaa olla hätä. Toki juostaan edelleen kokoajan ulkona ja jos pentu osoittaa pienintäkään merkkiä mahdollisesta hädästä niin kirmataan pikaisesti pihalle.


Keskiviikkona Cava oli mulla töissä mukana, sillä meidän työpaikan vieressä olevalla eläinlääkäriasemalla on aina tiistaisin ja keskiviikkoisin rokotukset ilman ajanvarausta ja hieman halvempaan hintaan kuin ajanvarauksella. Mentiin siis työpäivän jälkeen rokotuksille ja hankittiin samalla EU-passi. Cava oli ihan mielettömän reipas, se odotti kiltisti omaa vuoroaan eikä välittänyt liiemmin odotustilassa häsläävistä ja haukkuvista isommista koirista. Teki kauniisti katsekontaktiharjoituksia ja kun en pyytänyt siltä mitään niin kävi omatoimisesti makoilemaan mun jalkoihin. Ihan niin paljoa ei rentoutunut, että olisi käynyt nukkumaan, mutta ihanan rauhassa oli kuitenkin. Rokotuksia tämä ruokaraivo ei edes huomannut kun naaman edessä oli ruokaa. Muutenkin eläinlääkärin pöydällä käyttäytyi tosi nätisti, mitä nyt olisi halunnut pussailla eläinlääkäriä ehkä vähän liikaa.

Torstaina mulla oli illalla menoa ja Koda ja Cava jäivät äitini seuraksi. Olin ollut varmaan puoli tuntia poissa kun äitini soitti kauhuissaan, kuinka mustat palleroni siellä keksivät kokoajan tihutöitä keskenään ja äiti ei uskalla laskea niitä hetkeksikään silmistä. Heh, kuulostaa hieman tutulta. Koda tuntuu nuortuneen vuosia pennun tulon jälkeen ja sille on tullut hurjasti vauhtia lisää lenkeillä. Pennun kanssa juoksentelu on myös kasvattanut sille paremmat lihakset kuin aikoihin. Toisaalta pennun tulon jälkeen Kodassa on esiintynyt myös vähemmän toivottuja piirteitä, kuten korvien unohtamista kotiin lenkin ajaksi ja muuta riiviömäisyyttä. Niin onnellinen ja iloinen Koda on kuitenkin uudesta kaverista, että en voi olla vihainen tai harmistunut pienestä taantumisesta ja sääntöjen unohtelusta.

2 kommenttia:

  1. Oi noita korvia!
    Meillä on oma lenkkeily jäänyt aika vähiin. Armas tarvitsee akkujen tyhjennykseen aika paljon ulkoilua ja metsä-/jääkävelyn jälkeen ei oikein ole aikaa eikä energiaa lähteä juoksemaan tai hiihtämään. Kotona voi sentään tehdä pilatestreeniä (oven takana, muuten saa turhan innokkaan harjoituskumppanin). Odotan kovasti (loppu)kesää, jolloin voimme käydä kaikki yhdessä juoksemassa.

    VastaaPoista
  2. Hih, korvat on kyllä ihan eripariset :D hauskan näköinen kun näyttää ihan kuin "kuuntelisi" toisella korvalla kokoajan tarkkaavaisesti. Jep, meillä on pyritty pitämään lenkkeily kohtuullisena ja kuluttamaan energiat sitten aivotyöskentelyllä. Alkuun käytin koirat vielä melkeimpä kokoajan eri lenkeillä, joten siitä tuli sitten tuplalenkitykset, ei siinä tosiaan olisi enää omat energiat riittäneet lähteä salille. Viime sunnuntaina tarvottiin reilu tunti metsässä, jossa oli polut aikalailla lumessa ja lumi painavaa plussalunta, niin kyllä siinä tuli itsellä sen verran hiki, ettei mitään muuta jumppaa sille päivälle tarvittukkaan!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!