sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Koipieläin

Cavan hampaan poistokohta on parantunut hyvin, mutta tikit siellä suussa toki edelleen on, joten puruluut ja muut kovat syötävät ovat kielletty. Kipulääkettä on mennyt nyt 4 päivää ja hieman mietin, voisiko sen antamisen jo lopettaa. Kasvattaja antoi ohjeeksi syöttää vähintään 3 päivää, mutta pidempääkin voi jos tarvetta. Vaikea tietysti sanoa, onko tarvetta kun pentu ei ole hetkeäkään vaikuttanut kipeältä vaan viilettänyt täyttä päätä menemään niin, että omistajaa hirvittää. 

Mun ihana suloinen pieni pentupallero on kasvanut hurjasti, sen jalat on venähtäneet ja ilmekkin alkaa pikkuhiljaa muuttua aikuisempaan suuntaan. Korkeutta mitattiin perjantaina 16 viikoiskuvien yhteydessä 39cm ja painoa oli 9,5kg. Hurjalta tuntuu, että sille on tulossa vielä ainakin 10cm korkeutta lisää ja painoakin tulossa useampi kilo lisää. Mulla kun siis on aina ollut noita shelttejä, niin tämä tuntuu nyt ihan mörssäriltä koko pentu. Välillä saa itselleen muistuttaa, että se on ihan vauva vasta ja sen kuuluukin käyttäytyä hölmösti ja vallattomasti, kun tuo sen koko hämää omaa silmää. Cavan kehityskuvia pääsee muuten seuraamaan tuolta "Cavan kehitys" sivulta. Sinne oon edelleen joka viikko kuvia ja mittoja lisännyt, vaikken ole niistä nyt omia postauksia tehnyt. 

Eriparikorvainen koipieläin
Cava on nyt muutaman kerran jännittänyt autossa ja eilen käytiinkin sen kanssa taas ajelulla. Eilen vaikutti edelleen vähän jännittyneeltä, mutta ei kuolannut tai muutakaan, makasi vaan paikoillaan ja loppumatkasta alkoi silmät lerpata siihen malliin, että uni maistuisi. Itse autoa se ei pelkää ja paikoillaan olevassa autossa se on ihan rento, vaikka auto olisi käynnissä, eli jotenkin sen jännittäminen liittyy siihen auton liikkumiseen. Koitin laittaa sen häkin päälle peiton, niin ettei se nää ikkunasta liikkuvia maisemia (joskus on niitä tuijotellut hieman kauhistuneen näköisenä), mutta näköeste sai sen voimaan pahoin enemmän kuin se, että pääsi edes vähän katselemaan maisemia. Saattaahan tuo olla, että menee ohi kun tottuu matkustamaan ja ei se nyt onneksi kauheasti pelkää, joten harjoitusta vaan ja koitetaan aina mennä jonnekkin kivaan paikkaan kun autolla ajellaan. Oksentanut ei ole onneksi kertaakaan. 


Eilen ajeltiin viemään mun sisko lentokentälle ja samalla poikettiin Tammistossa Mustissa&Mirrissä. Siellä Cava ryntäili (krhm!!) ympäri kauppaa häntä pystyssä ja rienti ylitsepursuavalla innolla tervehtimään ja pusuttelemaan jokaista joka vähänkin kiinnitti siihen mitään huomiota (pelkkä silmäkulmasta vilkaisu pentua päin riitti). Heh, ehkä Cavalla on vielä hieman harjoittelua sellaisessa coolissa käyttäytymisessä tuolla "kylillä", mutta ihanaa kun on reipas ja kaikkia rakastava pentu. Oon tosi positiivisesti yllättynyt siitä, että Cava ei jännitä edes vähän "erikoisempia" ihmisiä. Pienet horjuvasti toppapuvussa kävelevät pikkulapset ovat ihania, miehet ovat ihania, naiset ovat ihania, kovaa puhuvat/huutavat/kiljuvat teinit ovat ihania, pyörätuolissa vastaan tullut nainen oli ihana, mummot ovat ihania… 


Tänään oltiin pidemmällä metsälenkillä ja olin kokonaan unohtanut, että meidän lähellä tehtävällä metrotyömaalla räjäytellään myös viikonloppuisin. Hieman pomppasi sydän kurkkuun kun ensimmäiset räjähdykset tuli ja pentu kirmaili melko kaukana vapaana. Siinä vaan mietin, että oivoi nyt varmaan säikähtää ja karkaa. Tuli kuitenkin ensimmäisestä käskystä luokse ja piti kontaktia koko räjäytysten ajan ja ilme näytti siltä, että "mitähän toi äiskä tossa nyt stressaa ja otti mut kiinni kesken hyvien leikkien". No leikit sitten jatkuivat räjäyttelyjen jälkeen ja ei tuosta nyt oikein tullut mitään reaktiota vaikka kuului melko läheltä työmaan ääniä ja tosiaan räjäyttelyillekkään ei pahemmin korviaan hetkauttanut. 

Suunnattiin tänään siis meidän lähimetsään, jossa käydään viikonloppuisin tosi harvoin. Siellä on yleensä niin paljon porukkaa, että kokoajan saa hätistellä muiden koiria omien luota (miksi sitä koiraa pitää pitää vapaana jos ei voi edes luoksetuloa opettaa!) ja muutenkin omia koiria joutuu pitämään jatkuvasti käskyn alla ohituksissa yms. Tänään kuitenkin tungin taskut täyteen leluja ja herkkuja tarkoituksena harjoitella pennun kanssa metsässä ohituksia ja toisten koirien kohtaamisia. Noh mun tuurilla ei sitten tullut vastaan yhtään ketään, paitsi kaksi mummelia oli kävelyllä ja kovasti halusivat pentua silittää ja en sitten raaskinut näiltä herttaisilta vanhuksilta sitä kieltää, joten lenkin treenisaldo jäi varsin köyhäksi. Koirilla oli kuitenkin superhauskaa ja lenkki oli tietysti muuten onnistunut. 

Remmikävely metsään ja takaisin sujui myös alkumetrien sekoilua lukuunottamatta tosi mallikkaasti ja hymyssä suin sain talutettua pentua ilman, että tarvi pelätä olkanivelen menevän sijoiltaan seuraavan kerran kun pentu päättää rynnätä jonkun näkemänsä tai haistamansa asian perään toiselle puolelle katua. Lenkin jälkeen pentu olikin sopivan väsynyt ja nukkui muutaman tunnin ajan tyytyväisenä kerällä mun jaloissa. Oon niin ihastunut näihin paimenkoiriin, ei tule yksinäistä hetkeä kun aina joku seuraa varjonlailla mukana ja muutenkin pysyttelevät aina lähellä, vaikka ovatkin melko huomaamattomia sisällä nukkuessaan. 


4 kommenttia:

  1. Vitja mikä suloisuus! Tuli ihan pentukuume, mutta onneksi meillä on 7 dreeverin pentua, jotka syntyivät viikonloppuna <3 !

    VastaaPoista
  2. Hihi, Cava on kyllä ihana ja erinomainen pentukuumeen nostattaja :D Onnea pentusista <3 eiköhän tuo helpota pentukuumetta aika hyvin ;)

    VastaaPoista
  3. Ihana koipeli! Meillä on vieläkin M&M:ssä käyminen aikamoinen ohjelma, se kun on täynnä ruokaa ja kivoja ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. Jep! Tullut aika rutkasti jalkaa nyt lisää pentuselle :D Ilmekkin alkaa muuttua aikuisempaan suuntaan. Hihi, joo ruoka ja ihmiset saavat kyllä nämä aussielapsoset aivan sekaisin onnesta !

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!