sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Hyvää ystävänpäivää!

Toisinaan huomaan, etten ole kovin hyvä ystävä ihmisille. Olen aika huono pitämään yhteyttä ja aina omat koirat menevät ihmisystävien edelle. Jos pitkän koulupäivän jälkeen joku haluaa jäädä kaupungille vielä aikaa viettämään, on itsellä usein kiire kotiin päästämään koirat ulos. Kosteiden illanviettojen sijaan vietän viikonloput mieluiten kotona koirat kainalossa pusuja jaellen tai metsässä niiden kanssa samoillen. En koskaan tunne jääväni mistään paitsi koska minulla on koiria, päinvastoin. Koirat tuovat elämääni niin paljon. Liikun ja ulkoilen enemmän, nauran enemmän ja herään jokaisena päivänä hymyillen.

Ihmiset ovat pettäneet luottamukseni monta kertaa ja usein loukanneet tunteitani. Jotkut tahallaan ja tietoisesti, toiset ehkä vahingossa ja ajattelematta. Koirani eivät ole koskaan pettäneet minua tai loukanneet minua. Päinvastoin. Koirani ovat aina olleet valmiita puolustamaan minua kun olen pelännyt. Silloin kun koirani pelkäävät ne hakevat turvaa minusta ja toivon, että olen ollut tuon luottamuksen arvoinen.

Koirani ovat olleet aina paikalla kun minuun on sattunut ja ne ovat olleet aina valmiita lohduttamaan. Kun olen ollut surullinen ja kurkkua on kuristanut ja silmiä poltellut ovat koirani aina kaivautuneet lähelleni ja nuolleet pois kyyneleeni. Ne eivät ole koskaan sanoneet mitään lohduttavaa, mutta ne ovat istuneet hiljaa ja kuunnelleet murheeni. Ne ovat ymmärtäväisesti käännelleet päätään ja putsanneet vähän lisää kyyneleitä. Koskaan ne eivät ole jättäneet minua vaan pysyneet vieressäni, kunnes oma oloni on parantunut.

Toisinaan sydämeni särkyy kun mietin miten rakkaita ja ihania koirani ovat. Aina valmiita tekemään kaikkensa minun puolestani. Mitä olen oikein tehnyt, että olen ansainnut elämääni nämä kultakimpaleet? Miten voisin itse olla koirilleni omistaja, jonka he ansaitsevat? En tiedä, mutta teen joka päivä parhaani, että koirillani olisi hyvä olla. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin nähdä omat koirani onnellisena.

Koirani ovat rakastaneet minua aina ehdoitta ja ne ovat aina olleet turvanani. Ne ovat aina iloisia kun palaan kotiin eivätkä ne koskaan valita. Olen oppinut koiriltani paljon. Olen oppinut antamaan anteeksi ja elämään tässä päivässä. Nauttimaan ulkoilusta säässä kuin säässä ja riemuitsemaan pienistäkin asioista. Koirat ovat tuoneet elämääni iloa ja naurua, uusia harrastuksia ja myös niitä ihmisystäviä.

Moni juhlii ystävänpäivänä ystäviään ja rakastettuaan, mutta minä juhlin omia koiriani. Kuka sanoi, että parhaan ystävän pitäisi olla ihminen? Minun parhailla ystävilläni on neljä tassua, märkä kuono ja heiluva häntä.

Rakastakaa koirianne, tehkää niiden kanssa jotain kivaa. Tänään ja vuoden jokaisena päivänä <3

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti, hyvää (myöhästä) ystävän päivää teille :) Minullakin on aika "monet" kekkerit ja reissut jääneet välistä, kun 15 vuotiaana sain Krissen ja otin siitä täyden vastuun. Eipä oo kyllä koskaan kaduttanut tai tullut sellainen olo, että olisin jäänyt jostain paitsi. Krisse on kyllä korvaamaton kaveri, joka kanssa olen kokenut suurimmat elämänmuutokseni - se on aina ollut vaatimattomasti onnellinen vain siitä, että saa olla minun kanssa vaikka räntäsateessa :-)

    VastaaPoista
  2. Niinpä :) ihanat ja vaatimattomat parhaat ystävät ❤️

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!